Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946

              KYMMENVUOTISNUMERO « 5 OSAA
p
£
R
U
S
T
E
T
T
U
Canadan suomalaisten viikkolehti
X^r.n. o— 1946 X I vuosikerta L A U . \ y T A I N A , M A . \ L I S K U U N 2 P.WÄXÄ 1946
Viikon uutissato
Kerännyt NEBKJERI
Moottorisaha. K^ojkeiltaessa uu­della
60 paunan, painoisella kahden
miehen käytettävällä mobttQrisalhalla
kaadettiin Timagamin- läheisyydessä
75 jalan pituinen -mänty 15 sekunnis­sa
helmfk. 11, p : n ä . '
Suunnitelma. — Neuvostoliiton
autotellisuutta kehitetään silmällä
pitäen sitä, että v; 1950 kyetään
tuottamaan .miljoona autoa ja trokia
A-uodessa. Goridn Molptov-tehtaissa
tuotettaisiin tuhat aljoneuvoa päiväs­sä.
Olympiakisat. — X I I olympiaki­sat
on myönnetty Britannian järjes­teltäväksi
Lontoossa v. 1948.
Kymppi senteistä. — F . W. Wool-worth
Co:n V . 1945 puhdas voitto oli
.>:3,587,269 ja myynnit $477,136,447
canadalaisten myymälöiden myynnit­kin
mukaan laskettuina.
Kirjoittanut Dell
pros. aäriiöikeutefinstaV 'Hallitusta
vastaan annettiin ainoastaan 800,000
ääntä.
Asuntopula. — 24 tuntia sen jäl­keen
kun Lee /Dunn Jr. oli Norwoo-dissa,
Ohiossa, tunnustanut kurista-reensä
vaimonsa, sai poliisi viisi tie­dustelua
kuristaijan asunnon vuok­raamisesta.
Entinen hyvä aika. —^Yorfttonis-sa,
Sa&., ilmoitti eräs (ravintoloitsija
"entisten hyvien aikojen*' palaami­sesta
todetessaan, että hän tekee nyt
paunasta juustoa 300 voileipää, en­tisen
SOO asemesta.
Edistystä. — Gibraltarin asu^kkaat
pysyvät yleisen «edistyksen tasolla
sillä heidät on. saatettu myöskin tu-i<'
veron alaisiksi.
Robotti. — Setä Saimulinanmeijal-a
on 30 tonnin painoinen latukone
<-iinta $400,000) mikä suorittaa en­nen
vuosia kestäneet tieteelliset las-i'^
Jtyöt mUutaimissa tunneissa.
Suurin vdka. — Yhdysvaltain val-
•iovelka oli helmfk. 14 p : n ä $279,-
•^38,831,576 ollen siten maailman
sjurin velka.
Palkankorotus. — Vatikaani -on
•porottanut kaikkien ' kardinaalien
P^^kat 192,000 lirasta 300,000 liraan
vuodessa yli 50 prosentilla.
Voit on hinta. — Nyrnbergin sota-
'••-Keudessa on Neuvostoliiton yleinen
':;"yttäjä ilmoittanut Leningradin 900
"jaivää kestäneen piirityksen aikana
-duolleen nälkään 632,253 henkeä ja
-^nöastaan 16,747 sai surmansa.
BRrrriLÄINEN vesilentokone
uuden ennätyksen matkalla B r i -
•inniasta Australiaan, Sydneyhin,
^^atka kesti 69 tuntia. Tavalli^s-
| i matkaan on aikaisemmin ^tulunut
"•»si vuorokautta. . •\
"f R E N E otti avaimen laukustaan ja
aukaisi etuoven. Kylmä, kostea
ilma tuli häntä vastaan, ikävämpi
kuin. talvinen ulkoilma sateineen ja
tuulineen. Hän silmäsi nopeasti ym­pärilleen.
Päivän pöly lepäsi.huone­kaluilla
ja lattialla \j.ja eilinen päi­välehti
oli siroteltuna sinne tänne
kuten se heiltä edellisenä iltana jäi.
Hän astui äänettömästi isänsä
huoneen ovelle ja kurkisti sisään,
Siellä isä oli peitteissä, ehkä nukkui.
Hän vetäytyi pois, meni omaan huo­neeseensa,
riisui päällysvaatteensa ja
kiinnitti suuren esiliinan eteensä.
Sitten nopeasti keittiöön . . ,
Mutta avattuaan keittiön oven hän
jäi hämmästyneenä pahkalleen. Keit-
<tiö vei j^<|llulka^ , ^ ä n
(3dot#'^^(^?^
lämpöisen uunin ääressä, lukien.
''öh,'>jöko tulit, Irene", sanoi tyt­tö,
vilkaisten ylös.
'Irenen katse taas kulki ympäri
huonetta, sivupöydällä kasatuista
likaisista astioista pölyiseen lattiaan,
ja jälleen Elsiin. Hänen kasvoilleen
levisi onneton, toivoton ilme.
' ' E t mennytkään työhön vielä?"
sanoi hän.
" E n , Muutin mieleni heti kun
sinä olit lähtenyt", vastasi Elsie,
nostamatta katsettaan.
"Mutta olethan terve. 01i±an jo
eilen ^jälleen h}vässä voinnissa."
'•Niin olenkin. Tuli muita estei­tä",
ja Elsie hymyili itsekseen.
Irene huokaisi ja alkoi aukoa ruo­kapaketteja,
joita oli tuonut tulles­saan
kaupungilta..
''Olisit toki lämmittänyt huoneet
ja vaikkapa vähän py\^kinyt pöly­jäkin,
Elsie", sanoi hän tuskin kuu­luvasti.
"En ole ehtinyt", vastasi kahdek­santoistavuotias
kaunotar tylysti.
"Missä Mamie on?"
< "Jossain ulkona."
Irene alkoi kiireesti valmistella i l ­lallista.
Elsie yhä istui ja luki.
"Vie pois se tuoli ja ala töihin",
sanoi Irene hillitysti.
Viivv-teltyään niin kauan, että oli
selvää, ettei hän kenenkään käskystä
sitä tehnyt, nousi Elsie vihdoin ja
veti suuren tuolin takaisin vierashuo­neeseen,
jonne se kuului. Ire»e oli
sillä aikaa jo saanut perunat ja pork­kanat
kuorituksi ja pannuksi kiehu­maan.
Elsie otti savukkeen ja meni käy­mään
huoneessaan, josta tuli esiliina
vyöllään sitten kun Irene oli saanut
tulen kellarin lämmityslaitokseen ja
ehtinyt aloittaa astioiden pesun. H i ­tain
ja kaunein liikkein otti Elsie
liinan ja alkoi kuivata astioita. Ja
oli aivan kuin hän olisi säälinyt it­seään,
että pitää näin ahertaa.
Irene teki työtä tiukasti jihteen-puristetui[
i huulin. Hän ei enää kos­kaan
aJkonut sanoa Elsille mitä h än
ajatteli hänestä. Kuusi vuotta sitten
heidän äitinsä kuoli. Siitä asti oli
hän koettanut täyttää äidin paikkaa
kodissa, hoitaa pikku Mamia kuten
äiti olisi hoitanut, ohjata itsekäsluon-teista
Elsiä yhtä taitavasti^uin äiti,
ja nyt, viimeiset kaksi vuotta, hoitaa
hivut-tavaa tautia sairastavaa isää ja
käydä päivät ansiotyössä. Monasti
hän tunsi kaiken tämän olevan yli­voimaista
hänelle. 'Kuten nytkin,
tällä hetkellä. Ja se oli aina Elsie,
joka tämän tunnelman aiheutti. Elsie
et.telin.yt.-os,uiM;taan^^^ onnen
- J i Ö o ^ p i t ä ^ kiiten 'teki isä,
sairaudestaan huolimatta. Ja kuten
teki herttainen 'IMamie. Turhaan oli
Irene neuvonnut ja selittänyt ija pyy­tänyt,
Elsie kulki "pma omituista ra­taansa,
kauniina, laiskana ja itsek­käänä.
"Nyt oli Elsei kahdeksantoista fja
työdceriteli kasöörinä eräässä keski­kaupungin
paremmanpuoleisessa ra­vintolassa.
Ja 'Irene oli \'a2n'asti
päättänyt, että Elsie olkoon Vapaa
hänen ohjauksestaan tästä lähtien.
iMutta se oli valkeata, k o ^ a he
samassa kodissa asuivat. Irene ei
voinut olla tietämättä Elsien me­noista.
Toisinaan tyttö tuli aamu­tunneilla
kotiiU; eikä ollut ollenkaan
harvinaista että hän haisi väkijuo­milta
näinä hetkinä. Elsie rakasti
tanssia ja kirkkaita valoja ja mies­ten
ihailua. Vaikka hän oli niin nuo^
ri, oli hänellä ollut jo lukemattomia
poikaystäviä.
Takarappuselta kuului nopeita,
keveitä askeleita ja ovi lennähti auki.
Kolmentoista-vuotias Mamie pyrähti
sisään,
"Haloo Irene ! Olinko liian myö­hään?
Minä olin Margaretin luona
enkä yhtään huomannut että kello
oli jo niin paljon." Mamie tuli ja
hieroi poskeaan Irenen olkapäähän.
"Kyllä heti on hautaa kun sinä tu­let
kotia. Joko Elsie kertoi sinulle
uutiset?"
"Mitkä uutiset?" kysyi Irene, sil­mänsä
kosteina hellyydestä.
"Täti Wilkin5in poika tuli kotia
tänä aamuna. Justiin kun minä
meinasin lähteä kouluun ja 'Elsie työ­hön.
Sitten meni kaikki sekaisin.
Hän on oikein miellyttävä. Minä
myöhästyin koulusta <ja Elsie p ä ä t t i'
olla pois työstä."
Niinkö! . . . Onpa hauskaa Täti
\Vilkin5ilJe.''
"Karkki meidät esitettiin Gilber-
"Maple Leaf"
. " D E M O B I L I S O I T U "
Canadan sotavoimien Britanni.^s-sa
ilmestynyt päivälehti "Maple
L e a f lakkasi ilmestymässä Lontoos­sa
viime perjantaina. Lehdelle lä-hetiämässäiin
sanomassa sanoo mar­salkka
Montgomery, jor\ka alaisena
canadalaisettaiste^livat Sisiliassa, Ita­liassa
ja länsi-Euroopassa joka sa­noma
on tarkoitettu vielä Britan­niassa
oleville canadalaisille "sotavoi­mille
— m.m. seuraavaa:
"Me taistelimme yhdessä pitkän
ajan ja tulimme tuntemaan toisem­me
hjTvin. Canadan armeijan ko­mennossani
oleminen sodan aikana
oli minulle suuri kunnia."
22,722 henkilöä tuU
Canadaan v. 1945
Liittohallituksen siirtolaisuusviras-ton
julkaiseman ilmoituksen mukaan
saapui Canadaan viime vuonna kaik­kiaan
22,722 siirtolaista, verrattuna
12,801 henkilöön, vuotta aikaisem­min.
14,677 henkilöä tuli \'hdistynees-tä
Kuningaskunnasta ja 6,394 Yh-dysvalloista.
Lisäksi saapui Cana­daan
756 pohjois-eurooppalaista,
mukaanlukien 454 r a n ^ l a i s t a , sekä
895 muun rodun edustajaa, johon
lukuun sisält)y «m.m. 347 juutalaista,
249 puolalaista, 50 neekeriä, 43 ita­lialaista,
40 venäläistä ja 33 tshekko­slovakialaista.
Suurin osa Britanniasta saapuneis­ta
siirtolaisista oli naisia j a lapsia
eli 8,819,, täysi-ikäistä naista ija 5,-
177 lasta, joista enin osa oli canada­laisten
sotilaiden vaimoja ja lapsia.
CHICAGOLAFNEN poliisi John
Galla^er toimi äskettäin sadannen
kerran kätilönä 27 vuoden aikana,
minkä hän on ollut -mainitun kau­pungin
poliisina. Frank Petersonin
vaimoa ei ehditty viedä sairaalaan,
vaan kutsuttiin Gallagher suoritta­maan
kätilön virka. Hän tdkikin
työnsä moitteettOipasti, kuten aikai­semminkin.
tille, ja me kerroimme^(hänelle, että
meillä^n vielä — sinäkin. Se vain,
että Elsie sanoi sinua vanhapiika-sidoksemme
ja minä olen varma
että Gilbert luulee e t t ä sinä olet van­ha
ja ryppyinen."
" N i i n tuttuja jo että noin vain
'Gilbertiksi* kutsut häntä", ihmetteli
muka Irene.
"Oh, minä olen ollut hänen kans­saan
koulunjälkeen ostoksillakin.
Hän osti minulle ison astian suklaa-jäiikermaa.
Ja Elsie oli heillä päi­vällisellä
. . . "
"Entä isä?" keskeytti Irene hänet.
"Lämmitin isälle soppaa ennen­kuin
menin", sanoi Elsie ja jatkoi
pilkalla: "Nyt tiedät miksi en £>\t
Jatkuu 2- sivulla