Vapaus, June 13, 1922

              f Y ö L l I S S g ^ I ^ ^ ON; YKSrVfflOLLINEN! YKSI TAISTELU! SIESI: YKSI PUOLUE! YKSIUNIO! YKSI RINTAMA! YKSI PÄÄMMMf
TYdVXEN VAPAUTUS TAPAH-Lu
SEN ITSENSÄ KAUTTAI
VAIN JXEUESTYNEENK VOI
TYÖVÄENLUOKKA yOITTAAI
^oJ8," 1922. Tiistaina^ kesäk. 13 p. - Tuesday, June 13th. VI Vuosikerta-Voi VI
Ottawassa käyneitten enti.ten Boti-laitten
johtaja Riley uhkaa koo-vii
«ituhatta miestä käsittävän
^armeijan ja «ennä piirittämään
parlamenttitalon.
\
Toronto, kesäk. 10 p. — 'Riley,
•jota porvarilehdet ovat alkaneet
pilkkaamaan «kenraali> nimellä ja
'joka äskettäin suoritti useita sa-
• "itoja entisiä sotilaita käsittävän ar-aneijan
kanssa marssin Ottawaan,
•esittämään hallitusJierroille vaati-anuksia
työttömiin sotaveteraanien
aseman korjaamiseksi, on taas i l ­moittanut
miehilleen, että 'he tule­mat
uudelleen astumaan taipaleelle
Otta\vaa kohden. Marssi olisi aletta­va
maanantai aamulla ja tällä ker-itaa
ei palattaisi pääkaupungista ta­kaisin
ennenkö heidän esittämänsä
vaatimukset olisivat täytetty, toisin
.ganöen, että vasta sitten kun he
ovat saaneet sen mitä ovat lähte
neet hakemaan. Tämä Rileyn julis­tus
otettiin Toronton Queens puis­toon
kokoontuneitten veteraanien
Tfiaholta mitä suurimmalla suosiolla
vastaan.
' Seurauksena torstai illalla tapah­tuneista
levottomuuksista jolloin
veteraanit estivät porvarillisten so­tilaitten
kokouksen, oli puistoon nyt
"kerääntynyt suuri joukko siviilivä-keä
todistamaan veteraanien uhka-asta
uudelleen Ottavyaan menemi­seksi,
Riley kehoitti veteraaneja
iaikesta huolimatta pitämään hyvää
järjestystä J9 sifen takaamaan heil­le
perustuslailliset keinot oikeutensa
hankkimiseen ja noudattivatkin ve­teraanit
mahdollisimman hyvää jär­jestystä.
Torontotia ei ole vieraanvarai­suutta.
<Me voimme aivan yhtä hyvällä
syyllä olla tielläkin», sanoi Riley.
.(Asukkaat pienissä kauppaloissa ja
kylissä ovat meille vieraanvaraisia
ja tarjoavat syötävääkin. Täällä
Torontossa, mihin me palasimme
kolme päivää sitten, meidän anne­taan
nääntyä. Ei pienintäkään lii­kettä
ole alettu avustuksen käy­täntöön
panemiseksi. Meidän on
mentävä Ottawaan uudelleen, ja täl­lä
kertaa tuhansissa.» -
«Me tulemme kokoontumaan tän-
.ne lauantai iltapäivällä klo 2.30
ja me muodostamme armeijan, joka
tulee lähtemään Ottawaan, ja joka
tulee pitämään parlamenttitalon pii­rityksessä
niin kauan kun me olem­ille
saaneet sen mitä olemme lähte­neet
hakemaan», hän sanoi.
Edelleen Riley sanoi sähköttä­neensä
työministeri Murdockille Ot-tawaan,
että veteraanit haj eittivät
joittenkin porvarillisten entisten so­tilaitten
kokouksen tiistai illalla.
.Sähkösariömassaan Murdotfkille hän
m.m. sanoo: «Tulen pitämään jouk­kokokouksen,
valmistuen marssi­maan
uudelleen 5,000 miehen ja
100 trokin kanssa Ottawaan.» .
Työministeri on Rileylle sähköt­tänyt,
että veteraanien asia on otet­tu
käsiteltäväksi.
Matkaa ei tehdä ellei 5,000 miestä
yhdy marssiin.
Toronto Star lehdelle antamas­saan
haastattelussa Riley on sano­nut,
että hänellä on 200 miestä jo
valmiina alkamaan millä hetkellä
tahansa uuden Ottavean matkan,
mutta että hän tulee armeijan
muodostamaan 5,000 miestä käsit­täväksi
ja ellei sitä määrää saa-
^a kokoon ei matkaa mahdollisesti
•tulla tekemäänkään.
Veteraanien keskuudessa on ]i'ä-
^'tys, että jos heidän toimenpiteen­sä
veteraanien aseman korjaamisek­si
ei heidän omilla menettelytavoil­laan
tule onnistumaan, niin aina­kaan
Dominion hallitukselta ei ole
niitaän toivottavissa. Ontarion maa­kunnan
Torontossa olevan työnväli­tystoimiston
johtaja Meath .oli sa­nonut,
että hänellä olisi tarjottava
Jyotä noin 400—500 miehelle, ollen
jyö rautatierakennusta ja korjaus-
|f> ja niinmuodoin vaatii kaikinpuo-
Ijn terveitä ja täysijäsenisiä miehiä.
Albertan maakunta
etsimään vilja­markkinoita
Edmonton. — Mahdollisia mark­kinapaikkoja
Albertan viljaylijää-mälle
tullaan hakemaan maanvilje-lysdepartementin
toimesta. Yli kah­den
miljoonan bushelin arvellaan
tänä vuonna voitavan viedä ulko­maille,
jos markkina-alueita löyde­tään.
W. J. Stephen, erikoinen vil­jasato
tarkastaja on kirjoittanut
Ranskan ja Venäjän kauppakomis-sioneererlle,
tarkoituksella ainakin
osan sadosta kysymyksessä olevim
maihin myymiseksi.
Kreikkalaiset valmistu­vat
uuteen hyökkä­ykseen
turkkilai­sia
vastaan
Konstantinopoli. — Liittolaisval-tain
sotilaspiireissä tiedetään ker­toa,
että kreikkalaiset ovat teke­mässä
huomattavia valmistuksia
ryhtyäkseen uuteen taisteluun turk­kilaisia
vastaan pitkin Aasian seu
tuja. Turkin nationalistit ovat siir­täneet
tdkumenttinsa Alabazariin,
missä heidän uskotaan asettuvan
kreikkalaisia vastaan. Mustapha Ke-mal
Pasha, nationalistien johtaja
toimitti äskettäin tarkastuksen Is-midin
rintamalla.
Useat tuhannet tytöt ja muut työ­läiset
ovat mitä moninaisimpien
puutteiden vallitessa koonneet
tuolle suurriistäjälle omaisuuden,
joka nyt jäi Eatonin perillisille.
KOVANHHLEN MAI-NARFT
VALMIS­TUVAT
LAKON
SOPIMISEEN
Kovanhiilen alueilla lakassa olevain
kaivostyöläisten sanotaan luopu­van
20 prosentin palkankorotus­vaatimuksesta
lakon lopettamisen
hyväksi.
Vallankumouksellisten taloudellisten
järjestöjen toinen mailmankong-ressi
pidetään Moskovassa loka­kuussa.
Kongressissa tulee esille
useita tärkeitä kysymyksiä.
J'ley vastasi tähän, että hänen mie-oensä
ovat enemmän tai vähemmän
«odassa viottuneita ja nun muo-
•Join eivät voi ottaa vaataan sellais­ia
työ^
Kaikille Punaiseen Taloudelliseen
Internationaleen liittyneille järjes­töille.
Hyvät Toverit: —
Punaisen Taloudellisen Interna-tionalen
keskusneuvosto on päät­tänyt
kutsua koolle toisen kongres­sin
lokakuun lopussa vuonna 1922.
Toimeenpaneva toimisto on määrän­nyt
kongressin kokoontumispäiväksi
lokakuun 25 :n p:n ja paikaksi Mos­kovan.
Vallankumouksellisten am­mattijärjestöjen
ensimäisessä kong­ressissa
tehdyn päätöksen mukaan
(katso perustuslain 4 lukua) on
edustus luokiteltu seuraavalla ta­valla:
Jokainen kansallinen ammattijär-jestöliitto,
jossa on vähemmän kuin
10,000 jäsentä saa neuvottelevan
äänioikeuden kongressissa; kansal­liset
järjestöt, joiden jäsenmäärä
on 10—25,000 lähettävät yhden
täydellä äänestysoikeudella varuste­tun
edustajan; järjestöt, joissa on
25—100,000 jäsentä — kaksi täy­dellä
äänioikeudella varustettua
edustajaa; järjestöt, joissa on 100.
—250,000 — neljä täysillä oike­uksilla
varustettua edustajaa; jär­jestöt,
joissa on 250—500,000 jä­sentä
— kuusi edustajaa ja jokais­ta
seuraavaa 500,000 jäsentä koh­den
saa lähettää yhden täysillä oi­keuksilla
varustetun edustajan.
Kansainvälisillä vallankumoukselli­silla
ammatti- tai teollisuusjärjes-töillä
on kullakin kaksi päätösval­taista
ääntä. Eri maiden järjestä­millä
vähemmistöryhmillä on sama
edustusoikeus, mutta kaikki saman
maan Punaiseen Taloudelliseen In­ternationaleen
liittyneet järjestöt
muodostavat yhden edustajiston,
jossa äänet jaetaan tasapuolisesti
edustettuina olevien järjestöjen jä­senmäärän
mukaisesti. Järjestetyillä
vähemmistöryhmillä on edustusoike­us
kongressissa vain siinä tapauk­sessa,
että kysymyksessä olevan
maan kansallinen ammattijärjestö
ei ole liittynyt Punaiseen Talou­delliseen
Internationaleen.
Tästä käy selville, että äänien lu­kumäärä
riippuu yleensä järjesty­neiden
työläisten lukumäärästä.
Luonnollisesti voi, edustajien luku­määrä,
jos on välttämätöntä, olla
suurempi tai pienempi kuin mitä
perustuslaissa on määrätty, mutta
tämä ei tule muuttamaan äänten
lukumäärää.
Toimeenpaneva toimisto on laati-
Toronto, kesäk. 10 p. — Sir John
Eaton, suurin osakkeenomistaja Ea­ton
departementti kaupassa, Toron­tossa,
on jättänyt jälkeensä yli kol­mentoista
miljoonan dollarin omai­suuden,
Suurimman summan tässä
huikeassa omaisuudessa tekee The
Eaton Companyn kauppa, jossa Sir
John oli niin suurena osakkeen­omistajana
että hänen osuutensa on
arvioitu lähes viideksi miljoonaksi
dollariksi tuossa liikkeessä. Muita
suuria omaisuuksia oli Sir Eattonilla
kiinteimistöissä ymäri Toronton
kaupungin, osakkeita Dominion pan­kista,
Canadian Pacific rautatie yh­tiöstä,
T. Eaton henkivakuutus-yh­tiöstä,
T. Eaton rohdoskauppa-yhti­östä
sekä monista muista. Tämän
lisäksi omisti hän sekä Canadan et­tä
Ontarion hallituksen bondeja ja
muita arvokkaita sijoituksia niin
paljon että omaisuus kaikkiaan nou­si
yllämainittuun määrään.
Lady Eaton ja hänen lapsensa sekä
Lady Eadon ja hänen lapsensa sekä
muutainia muita läheisiä omaisia.
Ainoastaan pienempiä summia lie­nee
luovutettu testamentissa joille­kin
uskonnollisille ja hyväntekeväi-syysyhdistykaille.
Eaton komppania on ykai mail-man
suuriraftiista departementtikau-i
poista, tehden se uloslähetysliikettä
ympäri Canadan. Eatonin kaupan ja
tehtaitten työläiset, joita on tuhan­sia,
ovat yleensä sangen huonosti
palkatuita ja ankaran kurin alai­sia.
Tästäpä sitten johtuukin että
John Eaton, joka on yhtenä suu­rimmista
osakkeenomistajista tuos­sa
yhtiössä, on voinut jättää jäl­keensä
noin huikean omaisuuden ja
tästä myöskin johtuu, että Eatonin
työläiset ovat köyhiä, elävät kiir-jasti
eivätkä jätä jälkeensä yhtään
mitään. Samasta seikasta niinikään
johtuu se, että me jotka noita suu­ria
liikkeitä kannatamme, elämme
myöskin kurjuudessa ja kuolemme
köyhinä ja unhotumme kuin koirat
jotka kuopataan mihin sattuu.
Mailman k i e r t ä jä
Burkman matkalla
Duluthiin
Port Arthur. — Charles Burk­man,
port arthurilainen suomalai­nen,
joka $20,000 palkinnosta on
lähtenyt kävelemällä kiertämään
ympäri mailman, lähti taas täältä
jatkamaan matkaansa Duluthia koh­den,
sanoen suorittavansa tuon 211
mailin pituisen taipaleen 8 päiväs­sä.
Duluthista tulee hän kävelemään
Minneapolisiin ja St. Pauliin ja
sieltä edelleen Lincoln nimistä tie­tä
myöten San Franciscoon. Mu­kanaan
hänellä on koira ja pienet
vaunut, joilla hän kulettaa vähäi­sen
omaisuutensa, Levähtääkseen
matkan varrella, on hänellä muka­naan
teltta, jonka hän pystyttää
tarpeen vaatiessa. Teltan on kier­täjälle
lahjottanut port arthurilai­nen
komppania.
nut seuraavan valmistavan työjär­jestyksen.
1) Toimeenpanevan toimiston ra­portti.
2) Vallankumouksellisten ammat­tijärjestöjen
tehtävät ja työläisten
yhteinen rintama.
3) Komintern ja Profintem.
4) Järjestökysymys.
,5) Ammattijärjestöjen asema
siirtomaissa.
Toimeenpaneva toimisto kehottaa
kaikkia Profintemiin liittyneitä jär­jestöjä
tästälähtien tekemään muu­toksia
ja lisäyksiä työjärjestykseen
ja lähettämään elokuun tienoilla
konkreettisia esityksiään. Lopullinen
työjärjestys tultanee laatimaan kon­gressissa.
Veljellisesti,
Toimeenpaneva toimisto,
A. Lozowski, yleissihteeri.
Wilkesbarre, Pa. — Kovan hiilen
alueilla olevain. raainarien luvultaan
noin 155,000 sanotaai> olevan val­mistuneen
peruuttamaan 20 prosen­tin
palkankorotusvaatiniuksensa ja
siten pyrkimään lopettamaan lakko,
joka on kestänyt kolmatta kuu­kautta.
Kaivosparoonien ja kaivos­työläisten
edustajat tulevat lähim­mässä
tulevaisuudessa neuvottele­maan
NeviT Yoricissa, jossa sovinnon
uskotaan saatavan aikaan. Edellä­olevan
palkkojen korotuksesta vaa­timisesta
luopumisen sanotaan ole­van
vastauksen, jonka hiilenkaiva-jat
ovat antaneet hiilikomppanioille,
jotka ovat ehdottaneet erimielisyyk­sien
ratkaisemisen annettavaksi eri­koiselle
Hardingin nimittämälle so-vittelulautakunnalle.
Mainarit ovat
sellaista sovittelua vastaan ja siis
sen hyljänneet. Heidän sanotaan
selittäneen, että mikään ulkopuo­linen
sovittelu on tarpeeton, sillä
erimielisyydet voidaan ratkaista työ­läisten
ja kaivosten omistajain kes­ken.
Minkä verran edelläolevassa
tiedossa on perää, emme mene ta­kaamaan,
mutta iaännistön jyrkästi
kieltäytyessä palkkojen korotukses­ta,
voi tiedonanto olla tosikin.
set teltävät
Taistelua punaisen',i|iroletaari8en yh­teisrintaman
luomiseksi jatketta­va
tarmolla.
Työtätekevien joukkojen pyrki­mys
yhteisrintamaan rusentavaa
porvarillista taantumusta vastaan,
on nykypäivien mahtava ilmiö läu'
simaissa. Suomenkin työläisjoukois­sa
se havaitaan. Työttömyyshätä,
sodan uhka, poliittinen sortojärjes
telmä — koko rappeutuneen kapi­talismin
musertava kuorma työläis­joukkojen
hartioilla — se panee työ­läiset
eri puolueleireistä hakemaan
toinen toisiaan jo vaistomaisestikin.
Se on porvareille ja noskelaispo-moille
vaarallinen ilmiö, joka viit­taa
uuteen työläisjoukkojen poliit­tiseen
nousuun.
Sosialistinen Työväenpuolue, joka
on proletariaatin puolue, asettui
luonnollisesti tuon joukkojen yh­distymispyrkimyksen
tulkiksi; Se
ryhtyi julistamaan työläisten yh-
.teisrintamaa,. teki asian hyväksi
käytännöllisen alotteen ja viimein
asetti erikoisen agitatsiooniviikon
yhteisrintaman hyväksi.
Porvaristo on vastannut työläis­ten
yhteisrintama-pyrkimykseen en­nenkuulumattomilla
sortotoimenpi-teillä.
Työväenpuolueen johtavi­en
ainesten joukkovangitseminen,
työväenlehtien lakkautu.s-uhka, il­meinen
tarkotus koko julkisen pro-letaariliikkeen
tuhoamiseksi — siinä
porvariston- vastatoimenpiteet.
Hallitsemisen taitoon tottunut vä­hälukuinen
yläluokka antaa kaikil­le
sortotoimenpitellensä sellaisen
leiman, että kansanjoukot nielaisi­sivat
jauhoihin pyöritettynä kar-vaimmankin
pillerin. Kutsuminen
yhteisrintamaan sodan vaaraa vas­taan
.sften muodostetaan hurjaksi
maanpetosjutuksi ja lietsotaan kiih­koisänmaallisia
tunteita työläisten
luokkavaiston sokaisemiseksi.
Toisaalta selviää meille tapausten
kulusta, että porvaristo otteellaan
tarkottaa myös oman yhteisrinta­mansa
lujittamista kiihkoisänmaal-lisuuden
lipun juurella.
«HBL» kirjoittaa v. k. 28 pnä:
«Kommunistipuolue painostaa sosia­lidemokraatteihin,
sosialidemokraa­tit
keskustaan, ja vähitellen heikke­nevin
voimin jatkuu siten pimeintä
alkuperää oleva liike korkealle yh­teiskunnassa.
Niin ei saa olla, ket­ju
täytyy murtaa ja raja vetää.
Jos ei sitä uskalleta vetää valkoi-sen
ja punaisen välille, niin totta
kai on hyvinkin vasemmalla (s,o.
sosialidemokraateilla) rohkeutta ve­tää
se suomalaisen ja venäläisen
välille. Kommunistien johtajat ovat
nyt Moskovan palvelemis-innossaan
menneet niin pitkälle, että heidän
maanpetturuutensa on jlmeinen.>
Ja saman päivän <S. Sosialidemo­kraatti
» vastaakin tähän yhteisrin-
Hooverin asiamiehet tekevät neu-vostc^
allitus-vastaista propagan­daa
Venäjän talonpoikien kes­kuudessa
nälänhätäisillä alueilla.
New York. — Venäjän ystävien
avustusyhdistys on julaissut selos­tuksen,
jossa osoitetaan kuinka
Hoover on rikkonut lupauksensa ol­la
ottamatta osaa minkäänlaiseen
poliittiseen propagandaan nälkäseu-duilla
harjotettavan avustustoimin­nan
yhteydessä.
Vieläpä selitetään Hooverin esit­täneen
vääriä tietoja nälkäalueilta.
Joku aika sitten esitti Hoover pre­sidentti
Hardingille, että koska nä
länhätä Venäjällä on vähenemään-päin,
niin Yhdysvaltain hallituksen
luovuttaman 20 milj. dollaria ei
olisikaan tarpeellista kokonaisuudes­saan
käyttää avustukseen. Neuvos-to-
Venäjän ystävien liiton taholta
kuitenkin sanotaan, että nälänhätä
ei ole vähimmässäkään määrässä
pienentynyt, vaan on edelleenkin
ankara, jota todistaa vielä . sekin,
että nälänhätä on laajentunut m.m.
Ukrainaan, jota on pidetty Venä­jän
vilja-aittana. Kaiken tämän
Hoover tietää, mutta vississä pro­paganda
ja neuvostohallituksen va-hingoittamistarkotuksessa
tilantees­ta
esitetään vääriä tietoja, Hoove­rin
myötävaikutuksella.
Harjoittavat hallitusvaataista pro­pagandaa.
Neuvosto-Venäjän ystäväin New
Yorkissa olevaan pääjcortteeriin , on
yhtenään saapunut - tietoja siitä, mi­ten
Hooverin asiamiehet nälkäalu-eilla
olevain talonpoikain keskuu­dessa
harjottavat neuvostohallitus-vastaista
propagandaa ja yrittävät
siten vahingoittaa Venäjän prole-taarihallitusta,
luonnollisesti sen
kukistamisen tarkoituksella. Kaikki
saapuneet tiedot viittaavatkin sii­hen,
että hallitusvastainen propa­ganda
on samanlaista, jota amerika-laiset
harjoittivat avustustoiminnan
yhteydessä Unkarissa ja jonka vai­kutuksesta
Unkarin neiivostohallitus
lopullisesti kukistui. Eikä itse asias­sa
ole mitään ihmettelemistäkään,
sillä ovathan Hooverin avustusjär'^
jestön palveluksessa olevat avustus­työntekijät
korkeissa sotilasarvoissa
olevia henkilöitä, pappeja ja muita
sellaisia, jotka eivät mitenkään voi­si
sietää neuvostohallitusta.
Hooverin aiheet tulevat epäonnistu­maan.
Vaikka Hoöverilla olisi minkälai­set
toiveet neuvostohallituksen ku­kistumisesta,
niin ollaan varmoja
siitä asianaintilasta, että Hooverin
toimenpiteet ' tulevat epäonnistu­maan.
Mitä varten Venäjällä olisi
puolitoista miljoonainen punainen
armeija, ellei juuri neuvostohalli­tuksen
ja Venäjän proletariaatin
suojelemista varten. Tuo punainen
armeija tulee kylläkin pitämään
huolen siitä, etteivät vastavallanku­moukselliset
Hooverien ja muiden
imperialistien avustamana tule on­nistumaan
aikeissaan,
Tshitserinin sanotaan
tulevan Leninin
seuraajaksi
Washington. — Varmoista läh­teistä
saatujen tietojen mukaan, sa­novat
porvarilehdet Leninin sairau­den
tilaa sellaiseksi, että hän ei
tule siitä enään paranemaan. Sa­massa
tiedonannossa sanotaan, että
jos Lenin kuolee tulee hänen seu­raajanaan
kaiken todennäköisyyden
mukaan olemaan George Tshitserin,
Genoan talouskonferenssissa olleen
Venäjän edustajiston johtaja, ny­kyinen
Venäjän ulkoministeri.
-o. . •
Suomalais-venäläinen
sopimus allekir­joitettu
Berliini. — Helsingistä saapu­neissa
tiedonannoissa sanotaan, et­t
ä Suomen ja Venäjän hallitusten
välillä on allekirjoitettu sopimus,
jossa määritellään kumpaisenkin
maan välinen puolueeton maa-alue.
.—.—o ' •
SAKSALAINEN TOHTORI KUT­SUTTU
LENININ LUO.
Lontoo. — Professori Felix
Klemperer, etevä saksalainen lää­käri,
joka oli viime huhtikuulla hoi­tamassa
pääministeri Leniniä, sano­taan
kiireisesti kutsutun Moskovaan.
Edelläolevan tiedonannon on anta­nut
Times lehdelle beriiiniläinen tie­totoimisto.
• o_
Suuttuneina osakseen tulleesta kol<
ran kohtelusta ovat Ottavaan Jal*
haisin marssineet entiset sotilaat
hajottaneet porvaris-sotilaitten
kokouksen Torontossa, ,
Ranskan pääministeri Foincare se­littää,
että Haagin konferenssiin
osanotto on hyödytöntä Venäjän
edustajien kannan tähden.
Pariisi. — Ranska käsittää Haa­gin
konferenssiin osanoton hyödyt­tömäksi
venäläisten kanssa niin kau­an
kun viimemainitut seisovat esi-tyksiensä
kannalla. (Se tahtoo sa­noa,
että kun venäläiset eivät salli
Ranskan määrätä asioissaan, niin
konferenssilla ei ole imperialisti­selle
Ranskalle edullista vaikutus­ta).
Ranskan hallitus kaikesta päät­täen
ei tule lähettämään konferens-,
siin virallisia edustajiaan, mutta tu­lee
kuitenkin olemaan edustettuna
Haagissa olevan ministerinsä kaut­ta,
käsittelemässä liittolaisvaltojen
kanssa yhteisiä kysymyksiä.
Pääministeri Poincare ei ole vie­lä
päättänyt, tuleeko hän sallimaan
kysymyksessä olevan ministerin ole­maan
konferenssissa neuvotteluissa
Neuvosto-Venäjän edustajain kans­sa.
Ranskan toivomuksena on, että
Venäjän olisi peräännyttävä otta­mastaan
kannasta, ennen Haagin
konferenssin avaamista. Neuvosto­vallan
kieltäytyminen maksamastai
tsaarivallan aikuisia velkoja ilman
erinäisiä ehtoja, on suurimpana .syy-nä
Kansitan konferenssista kieltäy­tymiselle.
taman kehotukseen myöntyvästi.
Lukekaa lehden pääkirjotus, va­ristamalla
siitä pois tekopyhät kro-kodiilinkyyneleet.
Lehti kirjoittaa:
«Kotikommunistimme ovat katsel­leet
kaikkia tapahtumia niinsanoak-semme
venäläisten lasisilmien lä­vitse.
Vieläpä niissä ristiriidoissa­kin,
jotka ovat syntyneet Suomen
ja Venäjän välillä, ovat he poikke­uksetta
asettuneet tukemaan Venä­jää.
Lukiessaan heidän äänenkan-nattajiaan
ja kuullessaan heidän
puhujiaan onkin kaiken aikaa saa­nut
sen surettavan vaikutelman, et­tä
lukee venäläistä lehteä ja kuulee
venäläisiä puhujia, vaikkapa esitys
tapahtuukin selvällä suomenkielellä.
— Tätä kommunistiemme venäläis-rakkautta
ei sosialidemokraattinen
puolue ole voinut hyväksyä.»
Siis sama porvarillis-isänmaalliner.
kanta, mikä saman rioskelaiskoplan
pani SSTP;lle esittämään proletaa­rista
puoluetta halventavia yhteis­toiminnan
ehtoja. Siihenhän se juu­ri
sen rajan vetääkin, venäläisen ja
suomalaisen välille. Eihän se kopla
tahdo luokkataistelua. Siitä on ka­pitalistitkin
tietoisia. Uhkuvathan
niitten lehtien lausunnot tässä
«maanpetosjutussa» varmuutta siitä,
että diallitus saa koko kanaamme tako herrojen häntyreiaenaä vetää
varman kannatuksen, lukuunotta­matta
niitä, jotka ovat vieraan
maan rahoilla ostetut;», kuten <H.
S.3> kirjoittaa.
Ne «ostetut* ovat tietenkin kom­munistiset
työläiset, Samaa dema-gookista
puhetapaa kommunistisia
työläi.siä kohtaan käyttää yllämai­nitussa
kirjotukscssaiankin myös «S.
Sosialidemokraatti,» jatkaen tämän­kin
jutun yhteydessä herrojensa
hovioikeuksia varten ilmiantoja rup­lista.
Muuten tietää kyllä jokainen asi;
oita seurannut työläinen, että por­varien
ja noskelaisten yhteisrinta­ma
on kulissien takana jo kauan
ollut olemassa. Tätä hirveätä po­liittista
santarmi- ja sortojärjestel-mää
harjottava hallitus istuu satu­lassa
ainoastaan so». dem. puolue­johdon
ja SOS. dem. eduskuntaryh­män
tukemana. Yhdessä ne tietysti
juonensa punovat proletariaattia
vastaan. Ja sitten kehtaavat noske-laispomot
vielä tulla työläisten
eteen todellisella -guudakBen,^ naa­malla,
suudella ja sanoa <rabbi!> —
Se Mestari on heille antava ckaste
tun palan».
Toverit, työläiset! Älkäämme an
Toronto. — Viime perjantai ilta­na
Rileyn Ottawas3a käynyt ar­meija
hajotti täällä joukkokokouk­sen,
jonka Canadian Legion jär­jestö
ja oli kutsunut koolle Queens
puistoon. Seurauksena siitä, ettjl
«hikerit», joiksi Ottavassa jalkaisin
käyneitä veteraaneja nyt porvarien
lehdissä nimitetään, koettivat tässä
mainitussa kokouksessa saada pu­hujalavana
käytetyn soittolavan hal­tuunsa,
kutsuttiin paikalle suuri
joukko siviilipukuisia ja kaikella!-
sia salapoliiseja kun myöskin ratsu­poliiseja,
jotka nuijivat lavalle tun­keutuvia
«hikereitä» minkä jaksoi­vat,
hakaten monta miestä enem­mässä
tai vähemmässä määrässä
raajarikoksi.
«Hikerit» estivät sotilaitten jär­jestön
virkailijain puheet ilman ar­motta,
nostamalla aina kun joku
puhumaan yritti sellaisen melun, et­tä
puhujan täytyi lakata yrityksis­tään.
«Hikerit» eivät halunneet kuul­la
kenenkään muiden paitsi johta­jansa,
Rileyn, puhuvan.
Canadian Legionan puhujalle tullut
lähtö.
Joku H. L. Hove-niminen henki­lö,
jonka tarkotuksena oli puhua
kokouksessa, joutui pötldmäflur pois
puhujalavalta ja poHisiketjun täytyi
olla häntä vartioimassa kun hänet
saatettiin autoon ja vietiin sillä
kotiinsa.
Hoven jälestä yritti Shields-nimi-nen
mies pUhua^ mutta «hikerit» al­koivat
uudelleen häiritsemään ja
hänenkin täytyi lopettaa. Tämän
jälestä olivat kokouksen järjestäjät
halukkaita panemaan <hikerien>
johtajan Rileyn l)uhumaan. Riley
nousikin lavalle ja kysyi josko mie­het
halusivat kuulla herrojen puhu­van
heille. Mutta miesjoukosta kuu­lui
voimakas <ei>-huuto.
Voitte siis hyvällä syyllä laulaa
loppuhymnin, sanoi Riley, samalla
kääntyen puhujalavalla olevien up­seerien
puoleen, jotka ovat Suuren
Sodan Veteraanien järjestön vir­kailijoita,
sanoi Riley: «Tämä on
kansan ääni. Nämä Ovat miehiä,
jotka ovat vuodattaneet vertanba ja
jotka ovat tehneet enemmän muu­tamassa
tunnissa kuin mitä teidän
järjestönne on tehnyt sen jälestä
kun sota lopetettiin».
Myöhemmin vielä syntyi rähäfckä,
jossa «hikereitä» kolhittiin pahanpäi­väisesti.
Kaduillekin oli asetettu
ratsupoliiseja pidättämään noita
harhailevia mailman sodan veteraa­neja,
mutta joukko tunkeutui po­Hisiketjun
lävitse ja hajaantui vas­ta
myöhemmin. Osa noista entisistä
urhoista vietti yönsä avonaisella
.soittolavalla Queens puistossa, nuk­kuen
siellä ja edellisinäkin öinä on
heitä samassa paikassa nukkunut.
Niin sitä porvarivalta kohtelee nii­tä
jotka ovat tuon vallan puolesta
olleet valmiit henkensäkin anta­maan.
sitä rintamalinjaa venäläisen ja suo­malaisen
välille, vaan vetäkäämme
se punaisen ja valkoisen välille.
Jääkööt noskelaispomot valkoisten
puolelle. Mutta meidän täytyy pon­nistaa
voimamme, että sosialidemo­kraattiset
työläiset ja pienviljelijät
tulisivat punaiseen proletaariseen
yhteisrintamaan.
Porvarit kokoavat rintamaansa
heilahtelevan valtionsa tueksi, joka
on viime aikoina kärsinyt suuria
ulkopoliittisia tappioita, ja joka lii­an
häikäilemättömän hyökkäyksensä
takia «sisäisellä rintamalla» pelkää
musertavaa vaalitappiota. Tietysti
kaiken lopputuloksena vallankumo­usta,
. Ponnistelkaamme me voimiamma:
työväen yhteisrintaman pystyttämi­seksi.
Työntäköön vallankumouk-.
sellinen proletariaatti riveistänsä
esiin uusia voiiiiia, jotka käyvät
johtamaan proletaarista puuainetta
ja työväen yhteisrintaman Täkennus-;
työtä samalla tarinolla kuin nyt
tyrmiin raastetut johtavat toverim-»
me., . , i •. . •
' I . AiiktistI»