Viikkosanomat, November 19, 1984

              ""
Ihmisen tiedostusky-vy- n
ongelmat näyttävät tä-tä
nykyä nousseen aivan
yhtä ankarien kiistojen
kohteiksi kuin niinä aikoi-na
jolloin Lenin kirjoitti
teoksensa Materialismi
ja empiriokritisismi Il-miö
on kansainvälinen
vaikka sillä tietysti on
meillä myös omat muoton-sa
Pari esimerkkiä: jotkut
joukkotiedotuksen tutkijat
ovat alkaneet epäillä objek-tiivisesti
tosien tietojen valit-tamisen
merkitystä tai jopa
mahdollisuutta monessa yh-teydessä
on ihmetelty voi-daanko
periaatteessakaan
puhua tieteellisestä ideo-logiasta
Yksi tämän väittelyn
taustalla häämöttävä ehkä
monen muun yläpuolelle ko-hoava
päa kuuluu tampere-laiselle
professorille Veikko
Pietilälle joka on kirjoitta-nut
teoksen Miten tiede ke-hittyy
(Vastapaino 1983)
Koska polemiikki eri tahoilla
vain jatkuu ja jatkuu näyt-tää
aiheelliselta arvioida kir-jaa
vielä vuoden kuluttua sen
ilmestymisestä
Kuten nimikin sanoo
teoksen pääaiheena on tie-teen
kehitys Pietilä on käy-nyt
läpi suuren määrän tie-teenteoreett-ista
ja -- filosofista
aineistoa mielenkiintoista
luettavaa ovat hänen kriitti-set
arvionsa mm sellaisista
auktoriteeteista kuin Pop-per
Lakatos tai Feyera-ben- d
Pietilä näyttää kuitenkin
päätyvän myös marxismi-leninismist- ä
poikkeavaan kan-taan
Kun seuraavassa kiin-nitän
huomiota vain teoksen
tähän puoleen johon mieles-täni
täytyy suhtautua hyvin
kriittisesti niin se ei johdu il-keydestä
vaan siitä että tä-mä
asia sattuu olemaan po-liittisesti
ja ideologisesti tär-keä
Luonnon-dialektiikk- a
ja tieteelliset
kokeet
Pietilä tutkii ns tieteen
vallankumouksia joiden yh-teydessä
todellisuudenku-vamme
näyttää perin juurin
muuttuvan ja päätyy erääs-sä
kohdin osoittamaan että
luonnon itsensä dialekti-suu- s
on välttämätön edelly-tys
mikäli halutaan vaittaa
luonnontieteen kaikista mul-listuksistaan
huolimatta ku-vaavan
yhtä ja samaa objek-tiivista
todellisuutta luontoa
(ks erit 217-- 8)
Pietilä' ei kylläkään kayta
sanaa "'luonnondialektnk-ka- "
vaan puhuu - oraisiin
muihin teoreetikoihin Viita-ten
- "reaaliobjektm kerro
sellisesta rakentuneisuudes-ta- "
yms mutta itse asia
näyttää olevan sama Jos Pie-tilä
pitäisi tästä näkemykses-tä
kiinni hän päätyisi mar-xismin
klassikoiden kannal-le
Kuitenkin teoksessa lop-pujen
lopuksi hylätään luon-nondialektiik- ka Millä perus-teilla?
Argumentteja löytyy
tässä tärkeässä kohdassa (ks
s 226--9) yllättävän vähän --
oikeastaan vain yksi ainoa
joka sekin koskee yllättävän
suppeaa erityiskysymystä:
1 %' n J " fi h „ fr &%' iu&rjf!rib:$'$$S'ifi?n&?i ' '"''V u ' v£'i
D Kun tieteentekijä harjoittaa tiedettä näkyykö mikroskoopista pala
hänen oman tieteellinen käytäntönsä9
tieteellisten kokeiden filo-sofista
merkitystä
Pietilä katsoo ettei tie-teen
suuren galileis-nevvtoni-lais- en kumouksen yhteydes-sä
käyttöönotettu kokeelli-nen
menetelmä edellytä "sy-vemmän
ontologisen tason"
olettamista tso luonnon dia-lektisuutt- a) verrattuna pelk-kään
havainnointiin ja arki-kokemukseen:
"Kokeessa tuotettu liike-tapahtuma
ei vastaa luonnol-lista
koska jotkut jälkimmäi-seen
liittyvät seikat on va-kioitu
mutta on vaikea ym-märtää
miten tama merkit-sisi
siirtymää jollekin ontolo-gisesti
syvemmälle tasolle
Pietilä on ehkä ajatelluf
ettei havainnoinnilla ja ko-keiden
teolla oh- - laadullista
oma koska mo- - kokeiden
tulokset saadaan "avattu-na
Talloin jaa kuitenkin
huom-M- i t'ta että tieteelli-set
kokeet oat osa ihmisen
materiaalista e-an- oel lista
kaytanloa
Kaknta suorittava tutki-ja
ei ainoastaan vakioi tiettv-j- a
olosuhteita vaan saa mah-dollisuuden
muuttaa säädel-lä
ja kontrolloida niitä han
toimii havainnoijaa aktiivi-semmin
Tämän näyttää eri-tyisen
kirkkaasti tajunneen
yksi kokeellisen menetelmän
isistä Francis Bacon joka
vertasi kyseistä menetelmää
työkaluihin
Siksi Pietilän kanta mer-kitsee
sen kiistämistä otta
esineellinen käytäntö maail
VOI
maa muuttava toiminta yl-ipäätään
voisi antaa tietoa to-dellisuuden
"ontologisesti sy-vemmistä"
tasoista se mer-kitsee
taman syvyyden kiis-tämistä
ylipäätään
Talloin taas tullaan mo-niin
ongelmiin joista yksi on
Pietilän itsensä mainitsema:
miten laadullisesti muuttuva
tieto voi kuvata yhtenä ja sa-mana
pysyvää luontoa? Itse
asiassa tieteen kumoukset
ovat dialektisen luonnonku-van
vakuuttava vahvistus
Jäljellä on tosin vielä puh-taan
idealistinen ratkaisu:
sen kiistäminen että tietom-me
yhpaataan kuvaa objek-tiivista
todellisuutta Ja to-den
totta tahan ratkaisuun
Pir-tih- i natt"a tuntevan ve-to
" Subjekti-pain- o tteinc n
materialismi"
Pietilä siteeraa erasta
kohtaa Leninin Materialis-mista
ja omuinoknlismista ja
katsoo että Leninin heijas-tusteorian
kvkeneo asetta-maan
kyseenalaiseksi "sub-jektipainoitem- cn
materialis-mi"
jossa todellisuus ymmär-retään
annetuksi tietoisuu-delle
käytännön kautta
"Jos luonto on annettu tie-toisuudelle
aina vain käytän-nön
kautta jolloin emme tie-dosta
mitaan kohdetta koh-teena
sinänsä vaan aina vain
käytäntömme valittamana
kohteena -- e ajatus ifta tieto
J ° J o © © o g
todellisuutta vai pelkästään
voisi vastata kohdetta sinän-sä
tulee tietysti ongelmall-iseksi"
(s10) - Tämä näkemys kertautuu
teoksessa monessa eri muo-dossa
ja näyttää jaavan Pieti-län
lopulliseksi kannaksi hei-jastusteoriaan
silla han pa-laa
siihen vielä aivan lopus-sa:
"meidän on lähdettävä
seuraavista näkökohdista
Ensiksi: luonto on olemassa
meistä riippumatta Toiseksi:
meillä ei silti ole siihen väli-töntä
kosketusta vaan koske-tuksemme
siihen on välilli-nen
käytäntömme valitta-ma"
(s233)
Onko siis nyt Lenin ku-mottu?
Tuhkin vain Voidaan
esimerkiksi kysyä mitä Pie-tilä
tarkoittaa "välittömällä
kosketuksella' kohteeseen
mn Tällaisilla ilnifuksMla
voitaisiin tarkuttaa kahta
en asiaa
Ensinnäkin voi' u-- nn ir
koittaa kohteen tiedostamil-ta
täydellisenä kaikissa en
yhteyksissään
Tama ei kuitenkaan mil-lään
tavoin tee Leninin kan-taa
ongelmaa ik iHa Le-nin
nimenomaa! u i : Miia
että selloin v ' "-da- an
vai: ?is-- t
Nim?jä '--
VU fmeif-eis-i
tarkoittaa nYin mi ta -- mii ta
vaihtoehtoja oän voisi olla? - kohteita untekin tajun-nasta
riippumattomina ob-jektiivisina
'Monimutkai-sista
tietorakennelmista ku-ten
tieteellisistä teorioita
puhuttaessa olisi vie la huo-mioitava
tiedon kerroix-e- u
den ongelma mutta Pietiläl- -
lä on selvästi kyse myös kai-kesta
tiedosta yleensä)
Nain Pietilä tulee sano-neeksi
että käytäntö on es-teenä
tai haittana objektiivi-sen
todellisuuden tiedostami-selle
Tassa on epäilemättä jär-kevä
jyvänen sikäli että kos-ka
kaikki tieto perimmiltään
kehittyy käytännön yhtey-dessä
on käytäntö tavalla tai
toisella "vastuussa" myös tie-don
subjektiivisista vääristy-mistä
Perustavaa kuitenkin on
ettei tiedostusta käytännön
yhteydessä etenevänä pro-sessina
ja objektiivisen todel-lisuuden
heijastumana pidä
nahda toistensa vaihtoeh-doiksi
ne ovat yhden ja sa-man
prosessin puolia
Lyhyesti sanottuna: mitä
pidemmälle inhimillinen
käytäntö kehittyy sitä sy-vemmälle
voi tietoisuus tun-keutua
itseensä objektiivi-seen
todellisuuteen Tällai-nen
on kaikessa yksinkertai-suudessaan
marxilais-lenini-läine- n
oppi joka "subjekti --
painotteiselle materialismil-le"
näyttää ylivoimaiselta
ymmärtää
Lenin ja "sofistit"
Lenin itse joutui polemi-soimaan
uuskantilaisia "em-piriokritisiste-jä"
ynnä muita
vastaan jotka eivät ymmär-täneet
että aistimukset
ovat ennen muuta ihmisen ja
ulkomaailman yhdistäjiä
"Idealistisen filosofian sofis-tisuu- s"
Lenin kirjoitti "on
siinä että aistimusta ei katso-ta
tajunnan yhteydeksi ulko-maailmaan
vaan väliseinäk-si
muuriksi joka erottaa ta-junnan
ulkomaailmasta"
Aivan vastaavalla tavalla
"subjektipainotteisen mate-rialismin"
ja Pietilän "sofisti-suus- "
on siinä että käytäntöä
pidetään tiedon ja ulkomaail-man
välisenä kun se todelli-suudessa
on niiden yhdistäjä
Pietilän näkemys muis-tuttaa
maailmalla liikkuvia
"praxis-marxismi- n" muotoja
ja ainakin jossain määrin
nvyos Kantin oppia: maailma
sinänsä on kyllä olemassa
mutta ei välttämättä tiedos-tettavissa
Tarkempi vertai-lu
ei liene tassa vaiheessa
tarpeen silla Pietilä itsekin
myöntää että filosofian ta-solla
monet kysymykset jaa-vat
häneltä avoimiksi
o n n
En ollenkaan vaita ettei-ko
Pietilän tutkmukscsta
löytyisi mielenkiintoisia ky-- s
mvksenaetteluja hori- -
-- nnrti vain on kallellaan ai-nakin
nuc-s- a kvsymvksissa
jntkp i'iUwjt läheisimmin
marxismi-Joninmii- n Mie-lestäni
haparointia näkyy
selvästi filosofiassa (tieteen-historiaan
ei tassa ole tarkoi-tus
puuttua)
Harmi on että Pietilän
heikkoja puolia saattavat
f'äy?taa hyväkseen - ja käyt-iläv- ai - jotkut poliittisesti
ijankoniaistea aiheiden tut-kijat
Jos esimerkiksi on yli-päätään
kyseenalaista voi-daanko
objektiivista todelli
suutta tiedostaa niin miksi G
pyrkiä siihen myöskään jouk- -
kotiedotuksessa' jj Jukka Heiskanen 1