Viikkosanomat, August 05, 1975

              u w$ yim IsoJämihKi
Tukkipoikien lautta oli ankku- -
roituna Mielaansivussa ja pont--
toolta kuului iloinen harmoni- -
kansoitto Pinsiönkylän tyttöjen
korviin Kaunokaisten varpaita
kutkutti kovasti tanssinhalu
hauskojen tukkilaisten käsivar--
silla siitä oli niin hemaisevia
muistoja menneiltä vuosilta
Ponttoolle sitä sitten joukolla
lähdettiinkin kenen arvolle ja
elämäntyylille sopi
Lohisaaren Katariinan arvolle
ei sopinut Kuinka olisi sopinut kasvonsa ja jouksi tupaan mui-kylä- n
suurimman talon tyttärel-- den luo Mutta hän yritti
le joka oli'vielä kirkonkylän kertoa mitä oli nähnyt ei ku--
sanopistonkin käynytja osasi ku-toa
niin komeita ryijyjä ja reki-peittei- tä
että niiden veroisia sai
hakea — Ja olipahan hän tul-lut
mielestään tarpeeksi näh- -
neeksi tukkilaisiakin joka kesä
he kävivät talosta maitoa
ja muuta ruoanpuolta ostamassa
Ennätti nähdä näitä tämänke-säisiäkin
Viikkokauden siinä
viipyivät mitä viipyivät — myrs-kytön- tä
myrskyäkö pitivät tiedä
heistä mutta kuitenkin viipyi-vät
Sen viikon aikana kaiversi
iloinen vaalea ilveksennotkea
maidonhakijapoika tiensä Kata- -
riinan sydämeenKaiversi vain
noin huomaamatta ja kun jää--
hyväiset sanoi niin suukon siuk- -
kasi ja kehoitti odottamaan seu- -
raavaa kesää Sitten Katariinan
silmien ohitse yhden tukin pääl--
lä koskea alas laski ja kättään
mutkankäänteessä heilautti en- -
nen kuin katosi näkymättömiin
— Miksi hän odottelisi? ih- -
metteli Katariina kun kosijoita
oli muitakin riittämiin aina va- -
naimiskaupalla
vakaisena miehenä tuollaista
huolettomantyylistä suovari-poika- a
Mutta kuitenkin ajatteli
Katariina Verneriä ajatteli ja
odotti Miksi ajattelija odot-ti?
hän oikein itsekään tie
tänyt Niin se vain kuitenkin oli
että sydäntä kaiversi kum- -
man haikeasti pitkinä syysehtoi- -
na muisteli kaunista
vaaleata tukkipoikaa joka paita--
hihasillaan hymysuinseisoi
niina suviehtoona lypsytarhan
veräjällä odotellen maitoa
'nuVunesraneriä ajatteli Katariina sil- -
loinkin uudenvuodenyönä
yksinäisyyteen sul- -
keutui pellit avasi sytytti kynt-tiläriv- it
peilin eteen ja istuutui
odottamaan katsoakseen roh-keasti
silmästä silmään kyntti-läkujaa
pitkin tulevaa kohta-loaan
Vaalean tukkipoikansa
sieltä vastaansa tulevan luu-li
— Mutta tulikos Verneri? Ei- -
kö mitä? — Musta synti
oli se mies joka kynttiläkujaa
pitkin tuli Musta se oli ja ylen
komea Pohatalta se oikein näyt--
ti se kynttiläkujaa pitkin
Katariinaa kohden asteli Upea
pitkäkarvainen turkki
la edusta oli aina liivei- -
hin joten vatsanpäällä kel--
luvat raskaannäköiset kellonne- -
rät näyttämään loiston- -
sa kantasormuksin koristellul-la
kädellään veti mies paksua
lompakkoaan povitaskustaan
Päässä oli lakki ja tuu-hean
viiksiparran oleva le- -
ijjfv- -
kun
kan- -
kun
hän
niin
7m ' A tuli talöori
veä paksuhuulinen suu nauroi
loistavin hampain Katariina tui--
jotti näkyä vilpittömän ihastuk- -
sen vallassa kunnes huomasi
miehen oudot silmät jotka pis- -
tävästi katsoivat hänenlävit- -
seen Katariina jähmettyä sii--
tä katseesta mutta sai sitten äk- -
kiä käänny tyksi katsomaan taak- -
seen jossa liikahtijotakin Kynt--
tilöiden valojuovassa lattialla sei- -
soivat hevosenkaviot vierek- -
käin Katariina kirkaisi peitti
kaan uskonut Hänelle vain nau-rettiin:
— Höpsö tyttö! Kaikkea sinä
kuvitteletkin!
Mutta tammipakkasilla kun
kylmä harmaana huuruna tuli
ovenavauksessa sisään
iltapuhteena huurun
mukana tuli tupaan musta suuri
ja komea mies korkeassa tur
kislakissaan ja sudennahkatur-kissaa-n
— Ehtoota taloon! — hän ter-vehti
ja heittäytyi suoraa pää-tä
sivupenkille istumaan: — Mat--
kanteko rasittaa selitti hän sa- -
maan kyytiin
— Ehtoota! Ehtoota! —vas- -
siihen Lohisaaren isäntä
Katariinan isä kysyen myöskin
samalla puolestaan: — Mistäs
kaukaa vieras
— Ka Helekutista saakka si- -
tä — vastasi vieras isän--
nän mielestä vähän oudosti mur--
taen ajatteli että hän
taa olla joku vierasmaalainen
— Helekutista Onpas se
noin olla ihan rajojen takana?
— Rajojen on takaa — myön- -
vieras
— Onko kaukaakin?
— Onpa hyvinkin Siellähän
se on virstaa tuolla puo--
Ien Toonaan portin!
— Vai sieltä! sieltä! —
isäntä oli jo muista--
vinaan vaikka hän ei ollut ful- -
iut asiasta hullua hurskaammak- -
si Hän ei vain tahtonut näyt- -
tää tyhmyyttään — Katariina!
Katariina! Pistäpä kahvipannu
tulelle Meille on tullut vieras
Toonaanportin takaa saakka!
Silloin näyttäytyi Katariina ja
säikähti Vieraan miehen silmät
katsoivat niin oudosti hänen lä-vitseen
ja vaistomaisesti laski
hän katseensa miehen jalkoihin
Kenkiä ei näkynyt sillä hyvin
leveälahkeiset housut ulottuivat
maahan asti
— Talon tytärkö? — kysyi vie-ras
maireasti ja tuuhean viiksi-parra-n
alla oleva leveä paksu--
huulinen suu aukeni hymyyn ja
nauroi kohtavin hampain
— Niin on Meidän Kata--
riinahan se on — vastasi isän--
tä hyvillä mielin siitä että tuol--
lainen herra heti tyttären huoma--
si Ties vaikka kosioretkellä oli- -
si? Ja hän aikoi kehoittaa Kata--
riinaa tulemaan oikein
mään mutta tyttö olikin men
nyt tiehensä
— Korea on sinulla tvtär kuo--
maseni! Mies kävi tuttavallisek- -
si mutta se ei ollenkaan loukan--
nut isäntää Päinvastoin tunsi
itsensä imarrelluksi kun
Tiistaina heinäkuun 15 pnä 1975
'"J" 'HH'Trii'1" "rKif [ ni yi i ¥:_ iV" (♦ ' ' i
:- -hi uuni lraruuuici'u-a- ii&: ii ':oBiii:u':uivi:aJiiXiv'Su?¥
Vävyksi se meinaa jähyväk--
syvän näkyy ei se: hoin tutta--
valliseksi muuten rupeisi ajatteli
isäntäja päätti heti näyttää
osaahan olla tuttava:
— Heitähän pois turkkisi!
Tottahan talossa yövyt? Ethän
kai yön selkään lähtöä
— Yöpynen hyvinkin Use- -
ämmänkin yön on tarkoitukseni
viipyä Onhan kai talossa huo--
neita riittämiin että lopputalvek- -
si kamarin luovutat käyttööni?
— Näillämainhan ne miehen
kaatavat
— Ai niidenkö pomo oletkin?
Oletko se isompi pomo?
— No niinhän sitä voidaan sa- -
noa että se isompi Se pääpomo
itse oikein se raharuhtinas
omasta takaa alkuun!
— Ja mies nosti kantasormuk- -
koristaman kätensä povitas
Kuiieen vetäen sieltä suuren
lompakon jonka kään-teistä
pursui ulos suuriarvoisten
setelien reunoja
Sinä hetkenä tuli Katariina
äitinsä käskystä pyytämään vie
— on
—
ää
' —
et
—
—
—
iixa~ —
Niin se täälläpäin
Konstantin ! — selit- -
ti
—
huo- -
huo- -
ihan
syö
ja
—
Konstantin
viia
— —
Lohisaaren
ja
pöydässä tar-- li
ja kehuessaan tule-kosisk- eli
van ja
rasta kylvämällä pihautteli kun muisti ettei
parilleen täysihoidos- - väri rakkaudesta hä-uudest- aan siirsi levei- - laskuttamatta toi kau- - ollut tavalla kilpakosi-sii- n
housunlahkeisiin punkimatkoiltaan mukiloinut uudel-ta
kengän ja väelle jopa piikatyttökin leen ja
Ujo tyttäresi isäntä
kovin ujo ja arka Mutta kyllä
minä hänet pian kesytän!
Jopa säikähti isäntäkin
viettelijäkkö tuo onkin?
Hän sanoi melkoisen tiukalla
nellä:
Minun tyttäreni kesytetään
nimi!
vain kuin hän ihan oli-l- a!
Että tietää sen si voittaa
voitti
Jokos minua ja
isäntä? — mies — toi
saakka ja nimi En Noh sitten hän voit-m- at
epä- - sitä ennen kuullut tuota-- Ei mi- - ti laittoi
kun hän
kau- -
kan- -
kun
hän
kuin
kun
oli hartioil- -
auki
asti
ja
korkea
alla
8
!„
oli
tasi
on?
ollaan!
ja hän tai- -
Vai
si
viis
Vai
hän
kättele- -
jo
hän
että1
hänkin
metsää
taan ja
sitä vastaan ole Ja minä
hänet
että parempaa
naidaan
näetkös
onhan
Tuotarioin
lausutaan
Jäminki
vieras ajan
seellaan vastapäätä istuvan
poispäin
syvää katsetta
komea
samalla
naisten
mauttaen sillä tämäkin
kovasti
rakastaa
sa-nomme
Alvari
Sopii sopii!
Hän asettui
asumaan
imarte- - löytänyt
emäntää peeksi
Rahoja vävynsä voimia
kamarin kahville Al-nä- ki miehen liikkeen säikähti maksoi koskaan
katseensa sillä
joiden lahjoja joitaan Yhä
näkynyt kärkiä pienin uudelleen
pakeni
kunniallisella naimiskaupal- - siltä
vieras minun antanut Alvarin
sanoneen! Alvari huitaisi Konstan-- —
sinä-- huolettomasti kättään lait-kin
nauroi uuden suuremman rahasum--
linnavaraan vanhem- - outo varmaankaan kesytetään tyttäresi peliin
varmaankin pitäisivät Taitaa minuhV paksuun
Sitä
kamarinsa
pääsivät
niin
muutamana
muistellen
ajattele?
Katsopa
sien
pyöreän
tään
kesytänkin sellaisella
miskaupalla
silmillään
kuvitellakaan Monimilju- - kun minä Katariinan kanssa häi-neersk- an
sinun Katariinas- - vietän!
teen! — siinä minulla sel-Sii- nä
oli jo paljon lainen vävypoika ettei
kuin isäntä oli näin äkkipäätä tule talonjussin osalle!
osannut odottaakaan — Vai — ihaili Alvari-isänt- ä ja laski ra-juneersk- an!
— hymähti hän tyy- - hoja joita tuleva vävy oli jo ta-tyväis- esti
Raha raha se oli loon tuonut samalle
ka aina oli ollut kaik-- olevansa parempi peluri kuin
keirj raha se sa- - Konstantin
na hiveli korvia — Oikein moni-- se oli tässä talossa
miljuneerskan! — Se oli ainoa jonka kanssa ei Konstan-laist- a
mannaa ettei hän ikinä tin Iso-Jämin- ki puusta
ollut sellaista ennen korvillaan pitkään koko talvena Aina kun
Kyllä nyt tulee kylä--
Iäisille kadehdittavaa! Hänellä
kylän isoin taloja tytär
monimiljuneerskaksi Hän
tuttavallisesti vierastaan olalle ja
sanoi sydämellisellä äänellä niin
lämpimästi kuin taisi:
Eihän minä sinua epäile
Näkeehän sen jopäältäpäinkin
että olet herrasmies Mutta kun
niitä on kaikenlaisia viettelijöitä
ja minulla näin meidän
kesken sanoen on kovasti korea
tytär ja koreus onhaluttua
sessa ja siinä muutakin'
ottamista
— On — myönsi vieras
— Siinä tytössä on ottamista!
Noh se asia on 'nyt puhut- -
tu! sanoi isäntä Mutta men--
näänpä niille emännän tar- -
joamille tervetulokahveille! Siel- -
se kamarijuttukjn järjestyy!
—Saanko minä tiedustella
vieraan nimeä ennen kuin koto- -
väeksi — kysyi emän- -
tiätVaiMciZiGZszs&axaziis1
tääliäpäin!
että
etsien koko kat- -
Ka- -
tariinan itsepäisesti py- -
Onpas siinä
— huudahti emäntä tö- -
miestää kylkeen
että
maisi kuinka vieras jo
Katariinaa kun jo
Isäntä nyökkäsi koroitti sit-ten
äänensä:
Krohm jaahah! Me
sitten ja
Konstantin sanoo Soh- -
ja Katariina!
myönsi
Konstantin Iso-Jämin- ki Tämä-hän
ön vallan mainoita!
perheenjäse-nenä
par
haaseen vieraskamariin Söi
joi isäntäväen isä ei mielestään
mielisteli isäntää sanoja
tytärtä hän itkeä
puolelle suorastaan ym--
neen
ai- - talon- -
ei hän ihmetellen
keittiöön
tahallaan
Jos
pelkäät tin
ole man ja jos itse
hän rahat lom- -
nai- -
osaa
minä tä
tasi On vaan
enemmän sellaista
monen
mii--
jo- - huomaten
isännälle
tärkeintä Raha
Katariina
jo sei--
päässyt
nauttinut
löi
nai--
on!
nyt
lä
toivotan?
Iso- -
siis
sai häneltä passaamisensa palk- -
kaa Iltaisin pelasi hän tavalli-sestikortt- ia
Alvari-isännä- n kans-sa
Alvari oli kovasti mielissään
kun sattui voittamaan sillä sitä-hän
hän kaikin keinoin yrittikin
pelatessaan Mutta Konstanti- -
nista oli yhdentekevää voitti hän
tai hävisi vieläpä usein näytti
pakkoonsa ja nauroi:
— Pussi kun pussi Samaan ta
loonhan ne rahat jäävät sitten
hän yritti katsoi tyttö itsepäi- -
sesti vain hänen housunlahkei-taan
nostamatta katsettaan hä-nen
silmiinsä Tyttö näkyi tietä-vän
saman minkä Konstantin it-sekin
tiesi ettei hänen katset-taan
voinut kukaan kauemmin
vastustaa ja osasi pitää varan-sa
Eivät auttaneet Konstanti-ninjatkuv- at
yritykset eivät äi- -
din mairittelevat kehoitukset ei- -
vätkä isän joskus oikein kiivaik- -
si käskyiksi muuttuvat taivutte- -
lut Kaikki kilpistyi vain aina yh- -
teen ja samaan vastaukseen: —
Minä haluan vielä yhden kesän
viettää tytönpäiviä vapaana!
Kuitenkin paimensa Konstan- -
tin Katariinaa toisilta niinkuin
omaansa ainakin Jos tyttö lähti
kylän nuorten seuraan seurasi
Konstantin varjona perässä ja
pieksi pahanpäiväisesti jokaisen
nuoren miehen joka uskalsi joi- -
lakin tavalla lähestyä vaikkapa
vain kaukaa puhutella Katarii- -
naaiv Ja jos joku kosija yksinä
äiti
kylvi
tai jpuhemiehiheen rohkeni tulla
Lohisaäreen asti löysi hän pian
itsensä pihaaidan ulkopuolelta
verissäpäin ja yltä päältä mus-telmille
mukiloituna Mitenkä se
oikein oli tapahtunut siitä ei uh-ri
koskaan itse päässyt seville
mutta niin vain oli käynyt että
sellainen heitto oli tullut ja sa-manlainen
heitto tuli kaikille sil
loinkin kun joukolla yritettiin
ryhtyä Konstantinia kuritta
maan Mustin silmin siinä toisi- -
aan tuijoteltiin ja paikkojaan pi-dettiin
kunnes ähkien saatiin it-sensä
kuljetetuksi kotiin selviä-mään
vaivoistaan Toiset väitti-vät
että Konstantin tappelee
kuin pillastunut orihevonen pot
kaisten loppuheiton molempien
takajalkojensa kavioilla Sitä ei
kuitenkaan kukaan koskaan en-nättänyt
nähdä muuta kuin tun-tea
vain ja sai olla kiitollinen
siitä ettei hän keneltäkään sen-tään
henkeä ottanut Katariinan
kyseli tyttäreltään:
— Miksi viivyttelet lapseni?
Miksi epäröit ottaa vastaan noin
suurta rakkautta kuin Konstan-tin
sinulle tarjoaa?
— Minä haluan vielä yhden
kesän viettää tytönpäiviä vapaa- -
na! Se oli Katariinan vanha ja
aina valmis vastaus Se ei sii- -
tä muuttunut eikä selittelujen
lisäämisellä parantunut Eihän
äitiä olisi millään saanut usko-maan
sitä minkä Katariina itse
tiesi ettei Konstantin Iso-Jämin- ki
ollut mikään ihminen
Mutta mitä useamman miehen
Konstantin pehmitti ja mitä
enemmän karttui rahaa Alvari- -
isännän kirstun sitä varmem--
maksi kävi Konstantinin paksu
huulinen hymy ja sitä komeam-min
leiskahti hänen paksu musta
tukkansa kun hän kotoisissa
oloissa heilautteli sitä pois sil-miltään
Mutta sitä mukaa lisään-tyi
myöskin Katariinan pelko
ja ellei hän olisi yhä odotellut
kesää ja Verneriä olisi hän jo
aikapäiviä karannut pois kotoa
Viimein se odotettu sitten tuli-kin
ja tukkipoikien lautta ankku-roitui
taas mielaansivuun Iloi-nen
Harmonikan soitto kuului
sieltä jälleen Pinsiönkylän tyt--
töjen kaipaaviin korviin ja iloi
nen vaalea ilveksennotkea Ver-neri
ilmestyi maitokannuineen
Lohisaaren lypsytarhan veräjäl-le
Silloin nypahti kauniin Kata-riinan
sydän onnesta kurkkuun
asti mutta paiskautui samalla
vatsan perukoille pelosta mitä
nyt tuleman piti kun Konstan-tin
Iso-Jämin- ki joka sensijaan
että olisi kevään tullen alkanut
talosta lähtöä tehdä öli nytkin
vain talon nurkalla Katariinalle
vahtia pitänyt ja huomattuaan
vaalean tukkilaisvaaran alkoi kä-vellä
paikalle Hätäisesti ennät-ti
Katariina kuiskata Vernerillä:
— Lähde nopeasti lautallesi ja
ota jotenkin minuun yhteys Sil-lä
joka tuolta nyt tulee ovat ' kaviot jalkoina Minä tiedän sen
vaikka niitä ei näy Sinä et voi y
jatkuu Siv 9