Viikkosanomat, September 07, 1976

              JOUKO LEINO:
T5JS3HT T äE a a fxs
Harmaa arkipäivä vaikka ui- -
kona paistoikin kirkas touko- -
kuun aurinko Eeva istui pianon
ääressä ja selaili nuottivihkoa
mutta antoi sen sitten luisua
kädestään lattialle Pianon kos-kettimet
hymyilivät ivallisesti
Eevan sormet kulkivat nopeasti
niiden yli: huonessa kaikui sarja
pelästyneitä heläyhdyksiä jotka
väreilivät hetken ilmassa ja
piiloutuivat verhojen pehmey- -
teen
Eeva sulki pianon kannen mii- -
tei inhoa tuntien nousi tuolistaja
kulki lattian yli ikkunan luo Ik--
kuna! Jälleen hän huomasi kat-selevansa
ikkunasta tielle Ketä
sinä odot? Eeva kysyi itseltään
Häntäkö? Tuskinpa hän edes
avaa kirjeitään On kuultavaa
että hän ei edes lue kaikkia kir-jeitään
Tie kulki talon ohi vei
kaupunkiin Valkoista huvilaa
ympäröi puutarha Puutarhassa
nosti vihreä ruoho hentoja var-siaa- n
kohti aurinkoa Nekin
janosivat valoa ja ilmaa: elämää!
Eeva painoi otsaansa viileään
ruutuun ja näki että Einari oli
polvillaan njaassa q kyyris- -
tyneennä kuohkean mustan mul--
lan ylle ja istutti orvokin taimia
Näky hymyiltytti Eevaa mutta
siinä oli myöskin sellaista joka
ärsytti Aikuinen mies tuhlaa
aikaansa mokomaan joutavuu- -
teen kun taas joku toinen
Ja niin Eeva muisti jälleen
uutisen haastattelun: Yrjö Vuori
palannut kotimaahansa Kun
hän muutama päivä sitten
huomasi tämän lehdestä
heräsivät muistot haudoistaan
Tarvittiin vain lyhyt
sanomalehtiuutinen Jos hän otti
kirjan käteensä ja yritti näin un-ohtaa
karkoittaa muistoja luo-taan
näkivät silmät vain kirjain-riv- it
jotka eivät kertoneet mi-tään
Sanomalehdistäoli Eeva vuo
sien mittaan seurannut Yrjön
voittokulkua Yrjö Vuori oli lau
lanut Berliinissä Lontoossa
Mutta nyt hän oli palannut oli
vain muutaman tunnin matkan
päässä Kuuluisa Yrjö Vuori
Mutta Einari Yrjön opis-kelutoveri!
Hän opetti koulussa
Tm!BgBH!mijmtiigmKi'iB!8!J!aTMW!aM
Kauniit kukkaset
pitkäaikaisen tuttavamme
URPO
AALTOSEN
muistolle
Lyyli ja August Merihelmi
Toronto Ont
Tjflffflftffli a!MttMisaaaä
tmimmmyimtHrm
Rakkaat muistot sinulle
rakas isoisämme
Kuoli syysk 1 pnä 1968
i Rakkaudella muistaen
Catherine (Elimen) Pritchard
'JiSBiliälllääiSX fffffifl
Tiistai syyskuun 7 p 1976
musiikkioppia ohjasi typeriä
lapsia pianon soiton alkeisiin ja
— istutti orvokkeja!
Se oli kuin jostakin surullisesti
päättyvästä romaanista leikattu
tarina
Eeva oli siihen aikaan nuori ja
kaunis Kahdeksan vuotta sitten
Hänen sievä päänsä oli
täynnä suuria tuumia hän opis- -
keli musiikkia ja haaveili kon- -
serttipianistin urasta Eräänä
päivänä hän kohtasi Yrjön
huomasi muutaman viikon kulut- -
tua viettävänsä vapaa-aikojaa- n
tämän kanssa He kävivät
yhdessä oopperassa ja konser-teissa
kulkiyat iltaisin sateisia
katuja suunnittelivat
tulevaisuuttaan: heidän kon-serttinsa
olisivat loppuun-myydyt
arvostelijat kirjoit-taisivat
palastamäärin heidän
lahjakkuudestaan ke olivat
rakastuneita toisiinsa ainakin
uskoivat niin
Eikä eeva vielä tajunnut että
hänen lahjansa eivät riittäisi kon-serttilavalle
asti Vasta arvos- -
telut oppilasnäytteistä avasivat
hänen silmänsä huopaamaan
tämän Mutta se tapahtui paljon
myöhemmin Silloin Yrjö oli jo
poissa Hän sai stipendin ja mat- -
kusti Roomaan erään loistavan
laulajan oppilaaksi Aluksi hän
kirjoitti Eevalle kertoi värik- -
käästi elämästään ja
omalaatuisesta opettajastaan
Mutta sitten alkoi kirjeitä saapua
harvemmin Yrjö yritti syyttää
työpaljouttaan mutta Eeva
tajusi että Yrjön elämän oli il- -
mestynyt niin paljon uutta ja
mieienKimioista eua se mm--
mensi hänen entiset kokemuk-sensa
mitättömiksi Vihdoin val-keni
se päivä joka toi viimeisen
viestin Yrjöltä Saapui pari
kiireisesti kirjoitettua riviä: Saan
kokeilla Don Juanina! Pidä
peukaloita ! Tämän jälkeen
Eeva sai vain lehdistä lukea
missä Yrjö kulloinkin liikkui
Ja sitten tulivat ne kohtalok-kaat
näytteet Eeva tunsi itsekin
soittavansa kehnosti ja innot-tomasti
mutta silti musertavat
arvostelut koskivat häneen
kipeästi Hän tunsi itsensä hyvinx
häntä
Eeva oli kihloissa
Einarin kanssa ja heräsi viimein
arkipäivään
vaimonaan täällä
Hän oli
sidottu
joka hankki elatuksensa
opettajana joka sävelsi pieniä
lauluja laulajattaret
esittivät
kohtaloonsa
sitten Yrjö Vuori
repi auki arpeutuneet haavat':
laytii syaanien Kiryeievana Ka-tkeruudella
Hän huomasi
pohtivansa mitä olisi
tapahtunut jos Niin jos Yrjö
ei olisi matkustanut jos Einari ei
olisi tuona alakuloisena hetkenä
lähettänyt kukkia jos Eeva
ymmärsi hyvin että oli typerää
ajatella näin Hän oli
Einarin vaimo
jakoi Einarin ilot ja surut Mutta
Viime viikolla yllättäen
kysyi Eevalta:
— Mitä tuumit jos
Yrjöä käymään
luonamme? Olisi hauskaa kuulla
hänen kertovat elämästään ja
voisimme muistella menneitä
Ensiksi Eeva oli vastata kiel-tävästi
mutta hetken ajateltuaan
hän sanoi:
— Voithan kirjoittaa mutta
minä luulen ettei hän saavu
Seuraavana päivänä Einari
lähetti kirjeen
Eeva seisoi yhä ikkunan luona
Lämpö väreili ikkunan ul-kopuolella
Tietä pitkin saapui
postimies pysähtyi portille Ei-nari
riensi hänen luokseen Mies
ojensi kirjeen ja lehden
sydäntä kouristi pelokas ilo Hän
oli varma että kirje oli Yrjön
lähettämä Miksi Einari viivyt-teli!
Hän keskusteli postimiehen
kanssa Kirje oli lehden sisässä
hänen kainalossaan Miksei Ei-nari
jo kirjettä vapaut-tanut
tästä sietämättömästä jän-nityksestä!
Vihdoinkin! Post-imies
kääntyi jatkamaan mat-kaansa
kirjeen Se
ei ollut koska hän pian
työnsi sen takaisin kuoreen
saapui
— Hän saapuu huomenna Ei-nari
sanoija laski kirjeen pfoydäl-l-e
Siinä se lojui kellertävä kuori
johon oli huolettomalla käsialalla
nrJimVVtt™tn n"i"™'" Ji~ nucumu"tv
— Etkö halua lukea sitä? Ei-nari
kysyi
Eeva otti kuoren käteensä
veti siitä kirjeen esille Keller-tävällä
paperilla oli tahra Einarin
multaisesta paukalosta Se oli
kuin sinettinä 'Yrjön nimikir- -
joituksen alla
Eeva luki: Kiitän ystäväl-lisestä
kutsustasi Tulin suun-nattoman
iloiseksi Saavun
sinne torstaina Tervehdi vie-hättävää
vaimoasi
Ei muuta Ei mitään
joka olisi vihjannut mitä Yrjö
-- ~ — -- - — - t J nari sanoi
Sittenhän me saamme olla
monta tuntia kahden välähti heti
Eevan mielessä mutta ääneen
hän sanoi:
— Voithan sinä peruuttaa ne
sanot että saat vieraan
Einari puisti päätään:
— Tuskin se käy laatuun
Menetämme- - siinä tapauksessa
nekin rahat ja tarvitsemme nyt
jokaisen markan sillä kesällähän
tuloni supistuvat pieniin
Ja Eeva tunsi syyllisyyttä
hänestä tuntui kuin hän valmis- -
onneuomaKsi ja nyvm yK- - ajateli heidän Eevan ja Einarin
sinäiseksiEevamakasinyyhkyt-- avioliitosta Tervehdi viehät-täen
vuoteessa kun vuok- - tävää vaimoasi!
raemäntä koputti ovelle ja toi _ No oletko iloinen kun hän
kukkapaketin Eeva pyyhki saapuu? Einari kysyi'
kyyneleensä ja avasi uteliaana __ Tietysti tietysti olen Eeva
käärön Kukat olivat Einarilta vastasi pakottaen suunsa
jota Eeva oli siihen mennessä hymyilemään
tuskin huomannutkaan Punaisia _ Ikavaä vain) eä minulla on
ruusuja seurasi kirje huomenna ne kirotut tuntini Ei- - jossa Einari pyysi daamik-see- n
päättäjäisillallisille
Syksyllä
harmaaseen hänen
pikkukaupun-gin
laidalla lop-puelämäks- een
mieheen
musiikin
joita huonot
ensikonserteissaan
Mutta Eeva alistui
kapinoimatta
Kunnes
peruut-tamattomasti
sittenkin
Einari
pyytäisimme
Eevan
tuonut
Einari avasi
pitkä
Einari sisälle
mitään
Mukana
palannut Tämä pirstoi Eevan tuisi tekemään jonkun hävettä-vaivoi- n
rakennetun tyyneyden vän teon Jatk
wwzrnTMZ lzwi PÖYTÄKELLO Koneiston tehnyt tukholmalainen Lars Torslund
(tullut kellosep&ksi v 175J jälkeen k 1764) Kotelo on vaneroitu
ja koristettu kullatuin pronssilyöttein lipastojen tapaan useasti
tällaiset kotelot maalattiin kuten foiapplkellot Kelloon on toden-näköisesti
kuulunut samalla tavoin vaneroitu Ja koristettu hylly
onka varassa sitä on pidetty
Kansallismuseo
esittelee kellon
Ihminen on maailman sivu mitannut aikaa aurin-gosta
Kreikkalaiset ja roomalaiset elivät aurinko-kellojen
mukaan ja niin elivät keskiajan ihmisetkin
Auringon ulottumattomissa kolkoissa kammiois-saa- n
työskentelevät tiedemiesmunkit tosin kehitti'
vät tiimalasit ajan mittareiksi
Vasta 1300-luvul- la ruvettiin ra-kentamaan
jonkinlaisia rataskel-loj- a
Kellon idea on se että tun-tiosottim- en
pitää kiertää tasais-ta
vauhtia kellon ympäri kaksi
kertaa vuorokaudessa Juuri
vauhdin tasaisuus oli ollut ongel-ma
keskiajan kellonrakennusta
yrittäneille
Vasta 1300-luy- un alussa siis
keksittiin heiluri joka liikkuu
tasaisesti painovoiman vaikutuk-sesta
Heiluria käytetään seinä- -
pöytä- - torni- - ja kaappikelloissa
1300-luvul- la käytettiin lähinnä
tornikelloja joista koko kylä nä-ki
ajan niin tarkasti kuin oli
tarvis
Kellon kuori
heijastaa sekin aikaa
Kellon kuorissa aikakausien si-sustus
ja korumuoti tulee selväs-ti
esiin 1700-luv- un puolivälin
jälkeiset kellot esimerkiksi ovat
hiukean yUkoristeellish Silloin
tuli muotiin kantaa kelloa korun
tapaan riipuksena vyöllä
Vasta 1800-luvu- lla kejlo alkoi
Suomessa edes jossain määrin
yleistyä Sitä ennen suurtalonpoi-kaki- n näki kellon vain raatihuo-neen
tornissa Yksityiset kellon-omistaj- at olivat kauppiaita tai
aatelisia
Mutta jo 1700-luv- un loppupuo-lella
kello oli muualla Euroopas-sa
käsityöläiskodeissakin hyvin
yleinen Seinäkelloja alettiin val-mistaa
Schvvarsvvaldissa Saksassa
1700-luv- un puolesta välistä alka-en
miltei teollisesti Käkikellokin
keksittiin siellä
Schwarzwaldilaisia kelloja al-koi
kulkeutua 800-luv- un puolel-la
myös Suomeen melko paljon
Samoihin aikoihin tuli maahan
ruotsalaisia kaappikelloja ja poh-janmaalainen
Konnin suku oli jo
!wÄw£jXvx
vuodesta 1760 valmistanut kaap-pikelloja
Kaappikellosta alkoi
1800-luvul- la tulla status-esin- e ta-lonpoikalsk-otiin
Jenkkikeilo
murskaa kilpailijat
Ruotsalaisten ja suomalaisten
kelloseppien kulta-aik- a päättyi
1860-luvul- la jolloin amerikkalai-set
täysin teollisesti valmistetut
halvat kellot valtasivat markki-nat
Amerikan kellot romuttivat
schwarwzwaldilaisenkin kellokä-sityö- n
Jenkkikellojen myötä kello
yleistyi käyttöesineeksi mutta
kauan Suomessa oli vain yksi
kello perheessä Ja oli paljon
torppareita ja mäkitupalaisia
joilla kelloa ei yksinkertaisesti
ollut vielä 1910-luvullaka- an
Suomessa kelloa
arvostetaan
Kello on ollut Suomessa arvo-esine
pitkään ja siihen on suh-tauduttu
suuremmalla arvon an-nolla
kuin muualla Euroopassa
Sitä varten saatettiin säästää ra-haa
kuukausia
Kellon odotettiin kestävän ih-misiän
Ja niin ne kestivätkin ne
vanhat hyvät taskunauriit kesti-vät
vielä entisajan rannekellot-kin
(rannekello muuten tuli
muotiin 20-luvu-lla sen keksivät
ensimmäisen maailmansodan so-tilaat
kiinnittämällä taskukello-jaa- n
nahkaremmeillä ranteisiin
niin oli käytännöllisempää tais-telutilanteessa)
Nykyäänkin suomalaiset osta-vat
huomattavasti kalliimpia ja
kestävämpiä kelloja kuin muut
eurooppalaiset keskimäärin "Pi-dä-
pari- - vuotta-- ja-- heitä- - pois"
kellot eivät ole saaneet suurem-paa
suosiota Mistä sitten mah-taa
johtua A-A- T