Viikkosanomat, December 02, 1975

              (JATKOA)
En tuota silti ihmetellyt Me
kahvilatytöt mehän olemme tut-tuja
melkein kaikkien tanssivien
miesten kanssa Siellä he istuvat
iltakaudet meidän valvovien
silmiemme alla Meille ha salaa
supattavat ruokottomuuksia ja
ääneen huutelevat kohteliaisuuk-sia
Uskaltavatpa he julkisesti
komentaakin meitä mielin mää-rin
Ja me Me hymyilemme
heille hurmaavimman työhy-mymm- e
teksimme heidän vuok-seen
luistavimmat sukkeluu-temme
ja osoitamme heille kie-maavimm- an
kiukkumme Onko
siis ihme että me tanssisalissa
olemme haluttua tavaraa Mehän
olemme kuin kaato-altait- a joi-den
kautta voi vapautua har-meistaan
ja joihin voi purkaa
liian hellytensä
Kerran alkuun päästyäni
tanssin sydämeni pohjasta Tun-sin
suorastaan kiukkua kun or-kesteri
siirtyi rannalle kokon
sytytysajaksi
Komeasti kohisi tiili vanhois-sa
moneen kertaan tervatuissa
veneissä Suoraan kauas kohti
korkeuksia kiipesivät aaltoilevat
sauhupilvet haihtuen ja leviten
ylhäällä kesäyön vaaleaksi au-tereeksi
— Sirkka jos minä nyt häviän
ethän ole vihainen kuiskutti
Elssi ruokoilevasti korvaani
— Mitä? käännyin äkkiä
kokon ihailemisesta toveriini
päin Näin hänen rutistavan pit-kän
rokonarpisen polyteekkarin
kättä kainalossaan ja hänen
ihanat silmänsä katsoivat mi-nuun
niin kauniin pyytävästi
että olisin ollut luodon kiviä
kovempi jos olisin voinut syl-käistä
ulos kielelläni kieppuvan
hivaisen sanan
— Alä nyt raivostu supatti
Elssi varovasti — Aura on täällä
myöskin Ei hän ole vielä sopinut
kenenkään kanssa Jos et näe
minua lyöttäydy seuraan
Hänenkin toverinsa on karannut
— Kuules vain mutisin itsek-seni
mutta tartuin kuitenkin
varmuuden vuoksi Elssin toiseen
kainaloon
Orkesteri siirtyi jälleen saliin
Ovelle asti pääsin Elssin
kainalossa Siitä hän lähti
polyteekkarinsa kanssa tanssi-maan
nauraa virnistellen men-nessään
Katselin hymyillen tanssivia
Äkkiä tunsin veren pakenevan
poskiltani Puristin käteni lujasti
nyrkkiin ja katsoin hätään-tyneenä
ulospääsyä
Maunoja Aini Huhta tanssivat
yhdessä He olivat kietoutuneet
toisiinsa tiukasti kuin elämän-lanka
tukiruohoonsa ja katselivat
toisiaan niin hartaasti etteivät
nähneet ketään ympärillään
Tuo teki pahaa En olisi kos-kaan
uskonut sen sattuvan niin
kovin Kunpa nyt olisin ollut
kotona ja nukkunut viattomasti
Siskon vieressä Ryntäsin ulos
tanssisalista ja juoksin rantaan
14
— Ensimmäinen laiva lähtee
kahdelta kuulin siellä Mutta
lukuisajoukkopieniä mootto-riveneitä
välitti liikennettä kiin-teäl- le
rannalle josta autot kul-kivat
eri suuntiin
Oli noloa lähteä yksin kaupun-kiin
Oli tuskallista jäädä En
olisi uskonut että tuo vanha asia
pistelisi vielä noin lujasti Se tun-tui
kurnuttavan harmittavan
kipeästi
Lähdin takaisin ravintolaan
Jos Aura olisi halukas lähtemään
heti menisimme moottorilla
ensin ja autolla lopun matkaa
Mutta jos hänkin on takertunut
jonkun kainaloon odotan
kahden laivaa päättelin mennes-säni
Puolimatkassa tuli vastaani isä
Vaivanne Ainoin kohteliaasti-väista- ä
hänen tieltään enhän
ollut millään tavalla tuttava
hänen kanssaan Hän astui
kuitenkin tielleni tarttui käteeni
ja toivotti "hyvää jatkoa"
— Kiitos sopersin hämmäs-tyneenä
— Kaunis Elssi on varmaan
jättänyt tiedät pulaan sanoi Vai-vanne
setämäisen leppoisasti
— Niin hän aina tekee myön-sin
minä Ensin hän lupaa yhdek-sän
hyvää ja kahdeksan kaunista
saadakseen toisen mukaansa
Mutta hän ei jaksa olla uskollinen
koko iltaa ei vaikka kuinka sitä
lähteissä lupaisi
— Onko teillä seuraa kaupun-kiin?
kysyi Vaivanne
— Aion etsiä Auran mukaani
selitin
— Enkö minä saisi tarjota tilaa
veneessäni ehdotti Vaivanne
— Mutta jos teitä on suuri
seurue epäröin minä
— Ei Tulin aivan yksin ja
lähden nyt heti
Kas vain Oikein hirnahdin
syvällä sielussani Olipa tämä
sattuma Poika saattaa minut
tuollaiseen tuliseen koti-ikävä- än
että kivet polttavat anturaini alla
ja isäukko tulee komeasti tar-joamaan
hienoa venettään
pakomatkaa varten Aioin tuon
huomattuani antaa hilpeydelleni
vallan minua nauratti niin ar-mottomasti
Onneksi kesti tuota
halua vainhetken Seuraavas-sasilmänräpäykses- sä
huomasin
että minun täytyi olla arvokas
koska tarjolla oli niin arvokasta
seuraa Oikaisin siis naurun-vireesee- n
taipuneet suupieleni ja
kiitin ylhäisen hillitysti tarjotusta
avusta
Lähdimme yhdessä rantaan
Tiesin että isä Valvanteella oli
kaupungin parhaita purjeveneitä
Joka kesä hän reistaili seiliensäja
paattiensa kanssa Ne olivat
hänelle koko elämä Tunsin jo
kaukaa hänen pitkä soikean
"Salakkansa" joka puhtoisena
ja keveynä kienahteli laiturin
kupeella
— Nythän on aivan tyyni
voiko nyt purjehtia? huomautin
— Ei maksa yrittääkään
myönsi kavaljeerini — Minulla
on ulkolaitamoottori tyyniä säitä
varten Puolessatoista tunnissa
olemme kaupungissa vakuutti
Vaivanne
Astuin turvallisena veneeseen
istuuduin tuhdolle ja kiedoin
isännän tarjoaman vanhan ulste-rin
ohuen pukuni suojaksi
Moottori reistaili kuten sen
hyvä tapa kuuluu vaativan
mutta syttyi viimein kuitenkin ja
me pääsimme kiertämään meren
puolelle Päästyämme Luodon
kaupungin puoleiseen päähän
kuulimme hurjasti huudettavan
"Valvannetta"
Kuljettajani kääntyi katso-maan
taakseen ja minä kurotin
kaulaani Luodon ulommaisella
kivennäppylällä seisoi Mauno
viittoen venettä takaisin ja hänen
takanaan huitoi Aini Huhta
saman asian vuoksi
— Palaammeko? kysyi Val-vannepäröid- en
— Minne? kysyin tuimasti
vastaan
— Luodolle sanoi toverini
hämillään
Vedin ulsterinkauluksen pys-tyyn
ja kutistuin sen sisälle niin
pieneksi kuin osasin Kokosin
kaiken voimani silmiini ja annoin
niiden leimuta niin uhkaavasti
kuin mahdollista
— Vai Luodolle kertasin
sähisten — Kadutteko että
pyysitte minua seuraksenne?
— En suinkaan Päinvastoin
kiirehti Vaivanne selittämään
Mutta se on Mauno Joka huutaa
— Jos palaatte hyppään me-reen
sanoin järkkymättömästi
ja solutin hitaasti ulsterin alas ol-kapäilt-äni
Vaivanne näytti hetken tuumi-van
Hänessä kai taisteli isän-rakka- us
ja vanhanaikuinen
ritarillisuus Viimemainittu voit-ti
sillä äkkiä moottori alkoi
kiivaasti tytkyttää Vaivanne
käänsi veneen suunnan kaupun-kiin
päin ja Luoto huutelevine
poikineen jäi taaksemme
Matka sujui oikein hauskasti
Vaivanne kutsui minua joskus
purjehtimaan ja minä lupasin
mennä ensimmäisenä
myrskyisenä päivänä saadak-seni
kokea miltä tuntuu aalloilla
kienuminen kuten niin runol-lisesti
sanotaan
Kaupungin rannasta saattoi
Vaivanne minut kahvilaan En
mitenkään voinut mennä hänen
saattamanaan samalle portille
jossa Maunon kanssa olin niin
monta onnellista iltaa seisoskel-lut
Kaikesta huolimatta se olisi
kirvellyt liian kipeästi Sanoin
että heittäydyn vain kahvilassa
hiukan lepäämään koska
minulla on aamuvuoro enkä
näiden muutaman tunnin vuoksi
tahdo häiritä kotiväkeä
Tarkoilijain huoneessa istuin
vuoteeni laidalle ja nauroin Olin
yksin suuressa talossaja uskalsin
antaa riemulleni täyden vallan
Kesken nauruni muistin kuiten-kin
juhannuksen kaksi vuotta sit- -
ten jolloin Maunon kanssa
kahden istuin pienen risuvalkean
vieressä jonkun mitättömän
lahdelman rannalla' Muistot
toinen toistaan kauniimmat tul-vahtivat
mieleeni Hauras nuori
onneni oli iäksi mennyt
Kauneimmat
Leo
Hilja Salo
Linda ja Phillip Salo
Simone ja Reino Salo
Jean ja Richard Salo
Laina Tolppanen
Lyydia Mäki
Fanni Suominen
Lyyti Ruismäki
Anni Jokinen
Aino Lahti
Anni Lievonen
Aino Wiita
Vera Lindholm
Alina ja W Eklund
Hilma Haapala
Hilda Huhtala
Lyydi Frantila
Elina Sandholm
Hilda Välimaa
Jenny Jylhä
Taimi ja Väinö Hietanen
Aino ja William Johnson
Yrjö Haapala
Aili ja Kusti VVainio
Purskahdin polttavaan itkuun ja
nukahdin kyynelten kostuttamin
poskipäin
(JATKUU)
CHARLENE SALOIN
(Mrs Salo)
Muistolle
Sudbury
syksyn kukkaset
#- -
£: i
mrOfe k&ä£ffitifäJäffi
f YtiUZiViitxnjaxsnias
ja ympäristö
Kuollut
YRJÖ VIRTANEN
Yrjö Virtanen oli syntynyt Suomessa syyskuun 17 pnä: 1905
Hän tuli Canadaan vuonna 1928 oli Thunder Bayn Ikinuor-ten
Kerhon sekä Kaiku kuoron jäsen useita vuosia Hän kuoli
kuoron vierailumatkalla Vancouverissa syyskuun 29 pv
1975 Tietojemme mukaan lähinnä suremaan jäi sisko
Suomessa sekä täällä ystävät ja laulutoverit Thunder Bays-s- ä
Vaikk elimmekin kuin alla saman katon
On päiviemme määrä tuntematon
Me väsähdämme vuorollamme kukin
Kuin katkeaapi lanka elon rukin
Muistoasi kunnioittaen:
Laulutoverit
Thunder Bay Senior Citizens Finnish "Ever Young" Kaiku
Choir club 388- - haluaatervehtien tuoda kauneimmat kiitokset
"Sampola" Senior Citizens Branch 32 Vancouver BC— tuosta
ainiaaksi mieliinjääneestä-ohjelmallisest- a vierailustamme Pen-d- er
st naalilla ja Russian Peoples Home siellä lännellä:
Kiitämme VVebsters Cornersin joukkoja jotka "Sampolan"
ääriään myöden täyttäen saapuivat tilaisuuteemme ja huomiosta
jonka vaatimattomilla esityksi liamme saimme pormestariltanne
Betty Dubellta ja koko yleisöltä: Kiitos mainiosta päivällisestä:
Haluamme lähettää' tervehdyksen kiitoksineen Vancouverin
Finnish Rest Home ja Finnish Manorin alukkaille
Kiitämme teitä-kaikki- a jotka annoitte apuanne ja auliisti av-asitte
kotinne ovet meille "30 muukalaiselle vieraalla maalla"
kestiten kyyditen ja monin tavoin tehden olomme siellä-herttaise- n
lämpimäksi Meidän kaikkien puolesta ottakaa vastaan
parhaat kiitoksemme kukin erikseen ja kaikki yhteisesti niistä
muistorikkaista päivästä: Uudelleen tapaamisen toivossa
jätimme teidät Ehkäpä ensi kesänä tulette joukolla tänne Ukkos-lahtee- n
joukon puolesta
Meri Laakso
i