Viikkosanomat, September 16, 1985

              #% :f4$ff '":$ fl " '"" V "
rtPlWi'! SIVtM
Jos lehtenne myöhästyy usein täyttäkää allaoleva
kuponki ja lähettäkää Viikkosanomien konttoriin tai
antakaa paikkakuntanne asiamiehelle
Name (Nimi) -
Addres (Osoite)
Issue No: (Lehden numero)
Arrived (Saapui)
Viikkosanomat
I0B8 Pape Ave
Toronto Ontario M4K 3W5
Ystävien lahjoituksia
lehdelleen
(Nimi) (Paffitkafeonta)
Lahjoitan s että lehtemme ilmestyminen olisi turvattu
Hjt%
(Nimi)
(Nimi)
HlHiiMMCMM
Lähettäkää lahjoituksenne osoitteella:
VAPAUS PUBLISHING CO LTD %
1088 Pape Ave Toronto Ontari M4K 3W5
tai antakaa paikkakuntanne asiamiehelle
ro&s
uitteipä
upungin
fyalhi
Kirj KA Levi
Hän oli ennättänyt pelätä jo
sitäkin että tästä seuraisi pa-hoinvointikohtaus
Lasit seurasivat toisiaan
Meeri otti kuitenkin vain neljä
Mutta jonkin ajan kuluttua
hän huomasi niiden vaikutuk-sen
Hän ei ollut koskaan ennen
ollut humalassa Siksi hiipivä
tunne siitä sai hänet melkein
hysteeriseksi ja pakokauhun
valtaan
— Ei hyödytä sanoi Lauri
Nyt olemme sitten täällä
— Minä tahdon kotiin
Meeri hätääntyi
— Kotiinko? Ymmärrät kai
minkälainen skandaali siitä tuli-si
Tämä ilta ja tämä yö on
meidän Emme me voi lähteä'
minnekään ennen kuin aineen
vaikutus on pois päästämme
Minä en ainakaan voi ajaa au-toa
Nyt Lauri oli selvästi peh-meämpi
kuin äsken Tiukat
juonteet alkoivat sulaa hänen
kasvoiltaan ja hän oli taas oma
itsensä sellainen jona Meeri oli
hänet tullut tuntemaan Mutta
Meeri tunsi joka tapauksessa
olevansa tämän miehen vaiku-tusvallan
alaisena Ihmeellistä
Ehkä se oli hypnoosia mitä lie
Meeri muisti jostakin kirjasta
lukeneensa tällaisesta mutta
hän ei ollut koskaan ottanut
huomioon että se voisi olla
totisinta totta
Lattia keinahti hänen sil- -
10
(PaMuhtmta)
(Paibkabtmta)
missään — Mitä me teemme?
Lauri avasi kamarin laatik-kosängy- n
- Sinä saat nukahtaa
hieman sanoi hän Sitten vuode
oli valmiina Siinä oli vain pat-ja
Lauri veti kaihtimen ikku-nan
eteen Meeri kuuli pimeästä
kehotuksen:
— Ota lenkinki yltäsi minä
en näe mitään Ja toisen oli
toteltava jokaista sanaa Meeri
riisui leninkinsä ja asetti sen
jonnekin hieman huolimatto-masti
kenties tuolin selkä-nojalle
kenties sängyn päätyyn
Hän heittäytyi vuoteelle Tätä
ei tarvinnut käskeä kahta ker-taa
Kun hän oli heittäytynyt
vuoteelle hän tunsi miehisten
käsivarsien kiertyvän voimak-kaina
ja vaativina ympärilleen
Hän tunsi suudelman huulil-laan
vastasi siihen hieman tur-tana
Kuiskaukset pommittivat
hänen korviaan — Tämä hetki
on varattu yksinomaan meille
vain meille Nyt meitä eivät
sido mitkään säännöt
— Ei ei ei! Meeri tahtoi
huutaa kieltonsa Hän ei olisi
mukana enää enemmässä toti-sesti
ei! Mutta hänellä ei ollut
voimaa nousta enää ylöskään
Toinen puristi häntä tiukasti ja
huutamisesta ei olisi ollut yh-tään
apua
Eikö tämä ollut synnillisintä
mitä maan päällä saattoi tapah-tua?
Tuskalliset ajatukset kier-sivät
rataansa Meerin huu-maantuneessa
tajunnassa
Kauhistuttavana hän piti sitä
ettei hän toisaalta nähnyt tässä
pahaa —jajos näkikin hän tunsi
jonkin vahvan voiman itsessään
olevan toista mieltä silloinkin
kun hän huusi tukahtuneesti ei
Yhden silmänräpäyksen a-j- an
hän näki Laurista valoisan
kiehtovan näyn: nuori mies
korjasi autoaan vihreällä pihal-la
ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan
Tämä mies oli tuttu Tämä mies
oli se jolle Meeri oli jo pitkän
aikaa — osittain tahtomattaan
— omistanut ajatuksiaan mies
johon hän oli jollain tavalla
rakastunut'
Sana rakastunut takoi yhä
uudelleen hänen ajatusmaail-massaan
Kun Lauri sitten käytti kiih-keässä
kuiskauksessaan sanaa
rakas se sai Meerin vastaa-maan
Laurin syleilyyn ja kuis-kaamaan
vastaukseksi:
— Minä rakastan sinua! Ra-kastan
— rakastan
— Rakas! Lauri käytti e-del- leen
samaa sanaa Tämä oli
kiihkeä kohtaus jollaiseen
Meeri ei ollut koskaan kuvitel-lut
joutuvansa Hän antautui
täydellisesti Laurin syleilyyn
He kohosivat tunnelmissaan
jonnekin pilvien tasalle Meeri
ei enää sanonut ei ei Han tunsi
aivan merkillisellä tavalla ole-vansa
yhtä Laurin kanssa Mii
lään meni et ir tai tulevalla ci
ollut vahaakaan merkitystä
heille kummallekaan Oli vain
tämä yksi tämä korkea hetki
että han Meeri kolmenkym-menen
vuoden ikäinen nainen
saattoikin vasta nyt päästä o-sallis- eksi
tällaisesta
Jonkin ajan kuluttua kama-rin
vuoteella nukkui — pelkällä
patjalla — kaksi ihmistä mies ja
nainen jotka olivat toisiinsa
kietoutuneet He nukkuivat
hengittäen samassa vähitellen
tasaantuvassa tahdissa Raken-nuksen
seinien raoista tunkeu-tui
sisälle versovien puiden voi-makas
tuoksu joka todisti että
tämä aika oli jo enemmän kuin
kevättä Mutta hämäryys tuli
kuitenkin vielä ja verhosi vä-hitellen
hämärtyvän maan Jär-veltä
nousi usvaa Ilma oli
hieman viileä
Nämä kaksi ihmistä nukkui-vat
sikeästi
Jos joku olisi tarkkaillut
heitä tietämättä mitään heidän
sisimmästään ei han varmasti-kaan
olisi epäillyt heidän on-nellisuuttaan
Molempien kas-voilla
oli eräänlainen väsyneen
onnellinen raukeus ja hienoinen
hymyn kare
He heräsivät melkein yhtä-aikaa
ja se oli molemmille kat-kera
kokemus Kello oli jo yli
kolme Kun kaihdin vedettiin
ikkunan edestä ylös järven
puolelta oli jo näkyvissä nou-sevaa
päivää enteilevä kajo
Lauri istui pää käsien vä-lissä
ja tuijotti eteensä
Meeri katseli itseään ja ym-päristöään
Hän avasi ja sulki
silmiään tullakseen täysin va-kuuttuneeksi
siitä mikä oli unta
ja mikä todellisuutta Aluksi
hän yritti tulkita kaiken vain
pelkäksi pahaksi uneksi mutta
sitä mukaa kun hän heräsi kun-nolla
kävi selväksi mitä illalla
oli tapahtunut Siinä ei ollut
yhtään tiliin laskettavaa
Kamarin täytti kohta Mee-rin
epätoivoinen itku
Lauri otti hänen päänsä
käsiinsä ja yritti tyynnyttää
— Sinä et ole mikään lapsi
enää Se mitä on tapahtunut ei
ole mitään tavatonta vaikka se
kaduttaa kovasti minuakin Se
kaduttaa minua tosiaan kovasti
Jumaliste joka tapauksessa e-lä- mä
tuntuu pahan makuiselta
tyhjältä ja tympeältä Mutta
tässä ei auta itku Se Marja-kin
Lauri silitti Meerin päätä
hellin ottein — Niin niin hän
sanoi silitellessään Hän ei kä
yttänyt enää sanaa rakas Meeri
tunsi äskeisen toivon ' kipinän
sammuvan minä vain yritän
puhdistaa itseäni omissa silmis-säni
hän ajatteli Synti on aina
synti Taas hän itki kunnes alkoi
vähitellen tyyntyä — Mutta
mitä sanoit Marjasta?
— Marjasta? Lauri säpsähti
selvästi Marja ei ole uskollinen
tyttö Tai en minä tiedä Mi-näkin
olen rakastanut häntä
joskus mutta en rakasta enää
Minulle ei nainen tee tällaista
Tosin emme ole pitkiin aikoihin
olleet yhdessä kuin silloin täl-löin
Mutta sittenkin! Lauri oli
ehdottoman päättäväinen
Nyt vasta Meeri ymmärsi
mistä kenkä oli puristanut Ky-symyksessä
ei siis ollutkaan mi-kään
poikatoverin tyttöystävä
Ja olisihan se sentään pitänyt
ymmärtää jo aikaisemmin Tä-mä
huomio teki Meerin entistä
onnettomammaksi Hän oli
suorastaan epätoivoinen Jos
joku olisi aikaisemmin sanonut
että hänkin joutuisi mukaan täl-laiseen
ei hän olisi saanut en-nustukselleen
uskojaa
Ellei Lauri vielä rakastaisi- -
kaan häntä ? Ei sellainen
oli liian kauhistuttava ajatus!
Laurihan nimenomaan käytti
sanoja rakas ja rakkaani
Ja kun Lauri vielä silitti
kookkaalla kädellään Meerin
päätä tämä rauhoittui ainakin
vähäksi aikaa: ei hänen mieles-tään
kaikkea suinkaan tarvin-nut
sanoa sanoilla
— Meidän on lähdettävä
sanoi mies Voin ajaa jo autoa
Auto vie heitä nopeasti
kohden Pihamaata ja Alasta
Molemmissa paikoissa oli var-maan
herättänyt huomiota hei-dän
viipymisensä näin pitkään
melkein koko yön Kaiken
maailman pahansuoville juo-ruille
tarjoutui oivallinen lähtö-kohta
Pihamaa ja Alanen mer-kitsivät
lähintä tulevaisuutta
missä vaani ilmitulemisen vaa-ra
Joka tapauksessa näissä pai-koissa
odotettaisiin selitystä
Matkalla Lauri ei puhunut
sanaakaan paitsi aivan lopussa
hän sanoi kuivan asiallisesti:
— Ei hyödytä puhua mi-tään
Me olemme täysi-ikäis- iä
saamme tehdä mitä tahdomme
Muista se!
Päivä ehti pitemmälle ja pi-temmälle
Seuraavana päivänä Meeri
tunsi itsensä kaikin tavoin sai-raaksi
Hänen päätään särki eikä
pahoinvointikaan ollut kauka-na
Kaiken kukkuraksi hänen
oli ehdottomasti matkustettava
kaupunkiin jo tänään jotta hän
ehtisi seuraavana päivänä a-joi- ssa
töihin Hän oli sairas
koko ihminen Lisäksi painoivat
peräänantamattomat itsesyy-tökset
ja epävarmuus siitä oliko
Lauri ollut tosissaan vai aino-astaan
leikkinyt hänen kans-saan
Hän olisi kipeästi tarvin-nut
ihmisen jolle uskoutua
— Jospa olisi Kerttu lähellä
Ei sittenkään Kertulle hän
ei voisi puhua tällaisia asioita
Loppujen lopuksi: nämä o-li- vat
asioita joista ei hänen kal-taisensa
ihminen saattaisi kos-kaan
puhua toiselle ihmiselle
Jos kertoisi toiselle naiselle
siitä saisi osakseen vain naurua
Olisi enemmän täi vähemmän
outoa jos hänen ikäisensä nai-nen
puhuisi tällaisista koke-muksista
täysin neuvottomana
Se olisi naurettavaa Ja
sellainenjoka ei nauraisi hän ei
taas tekisi muuta kuin tuomit-sisi
Tuomion tarpeessa Meeri ei
tuntenut olevansa sillä itsekin
hän o&asi tuomita itsensä anka-rimman
mukaan
Ehkä pahinta oli kuitenkin
yrittää näytellä normaalia ih-mistä
jonka maailma on joka
suhteessa järjestyksessä Kipu-jaanka- an
Meeri ei tohtinut va-littaa
Vaikea oli myös vältellä
kertomista illan kalamatkasta
sillä Pirkko ja Jukka näyttivät
odottavan selitystä Ja toisaal-ta
kukaan ei voinut tietää mi-ten
paljosta he olivat selvillä
Joka tapauksessa Meeri oli
panevinaan merkille Pirkossa
jotakin omituista heti aamulla
Hän näytti huonosti nukkuneel-ta
hänkin Silmien alla oli
pienet pussit muuta ihoa tum-memmat
Hyvää huomenta tuli
kärtyisästi Senjälkeen Pirkko
ei sanonutkaan paljon mitaan
välttämättömimmän lisäksi
Tavallisesti niin puhelias ja
pirteä neitonen
Jukka sensijaan oli kuin ta-vallisesti
mutta ehkä hänkin
huomasi ilmassa salaisia jänni-tystiloja
Vesikattila tuntui kolahta-van
normaalia kovemmin keitti-össä
Kahvipannun kansi nap-sahti
tiskipöydän kulmaan
Kaikenlaiset pienetkin äänet
herättivät huomiota tällaisessa
tunnelmassa pienet rapsahduk-se- t
ja muut sellaiset Koska
tausta muutoin oli niin hiljai-nen
Pirkko keittiössä
Meeri tunsi olonsa kovasti
vaikeaksi Hän oli kahden ih-misen
välissä eikä tiennyt mi-ten
asettua mihin kohtaan huo-neessa
Pirkkoa olisi pitänyt
auttaa mutta näytti siltä ettei
tämä ollut avun tarpeessa
— Mihin aikaan sinä tänään
tulet töistä? Pirkko kysyi Ju-kalta
terävähköllä äänellä
— Kai minä heti sitten siinä
viiden korvilla
— Hyvä on että tulet Minä
olen ajatellut kutsua Laurin
tänne illalla Istutaan vähän il-taa
joukolla
Meeristä tuntui joka hetki
kun Pirkko puhui että hän pai-notti
poikkeuksellisesti jokaista
lausumaansa sanaa ja kätki sa-nojensa
taakse jotakin selittä-mätöntä
— Mitä sinä pidät ajatuk-sesta
Meeri? Pirkko kysyi
Meerin puoleen kääntyen
Meeri häkeltyi Vastaus tuli
miten sattui kangerrellen
— Niin tietysti Oikein
hauskaa Istumme iltaa joukol-la
sinä sen keksit
Tunnelma ei tuntunut ke-ventyvän
entisestään vaikka
Jukkakin lähti pois Päinvas-toin
Meeri tunsi joutuneensa
eräänlaiseen kaksintaisteluun
Pirkon kanssa jossa Jukka olisi
merkinnyt salaista tukea hä-nelle
Niin juuri Kaksintaiste-luun
Mutta mistä minkä joh-dosta?
Jatk