Viikkosanomat, May 03, 1982

              msi
naan hänen isänsä? — Ei' ei!
Niin ei saa tapahtua Hän oli
vahva ja tunsi yhä voimiensa
lisääntyvän Hän olisi nyt val-mis
uhmaamaan kuolemaa Ei
hän eijättäisi hän ei antaisi pois
sitä minkä hän kerran oli elä-mältä
omakseen saanut!
'Pikku-Joa- n parka minä
elän elän elän! Sinusta ei saa
tulla orpoa huutolaista!'
Lyhyt talvinen päivä oli jo
iltaan kallistunut kun kivellä
istuja havahtui mietteissään
Hän huokaisi Tänne metsien
syliin oli hän jälleen hautautu-nut
vaimonsa kuoleman jäl-keen
Läheisessä kylässä hoiti
hänen tytärtään eräs vanha
vaimo Osaako tuo vaimo opet-taa
ja kasvattaa tai osaisiko hän
itse kasvattaa Joanista sellaisen
hyvän ja kunnollisen ihmisen
kuin hänen oma äitinsä olisi
voinut tästä eivät hänen ajatuk-sensa
koskaan olleet voineet
antaa tyydyttävää vastausta
Ensi kerran vaimonsa kuole-man
jälkeen hän tunsi nyt kai-paavansa
ja tarvitsevansa nai-sen
opastavaa ja auttavaa kättä
rinnallaan
Mies nousi lähteäkseen
Hänen kolmevuotias tyttönsä
iva taa twi i xi un reva r:i K?a wi vxi vm
j wj ti sai m uu i— — ~-- --n— — — — —
m
9
1
1
1
EJ
Helen Lino iiKKanen
Pirkko ja Bill Salminen
Elina Sandholm
Aino ja Lauri Koski
Ida Mäkinen
OM£jfwi NTV a arl-KS- m
3
odotti Tuli nuotiossa oli koko-naan
sammunut Metsän reu-nasta
tuleva tuulenhenki saa-vutti
nuotiopaikan sieppasi lei-killisesti
harmaata tuhkaa pyö-ritteli
sitä hetken aikaa ilmassa
ja riepotteli sen sitten taitavasti
valkoiselle lumelle Joku yksi-näinen
kipuna syttyi vilkutti
hetken iloisesti ja yht' äkkiä
sammui
Metsämies kokoili työväli-neensä
vilkaisi kuin hyvästiksi
kuin hakkaa-malleen
aukealle ja alkoi kii-rehtiä
— ei yksinäiselle metsä-majalle- en
vaan kylään päin
vievälle tielle
'Mitähän mahtaa Sannille
kuulua?' välähti kuin sivu-mennen
hänen mieleensä
'Muistaneeko koskaan Tuovi-lan
renkiä?'
On taas
Kirkonkylän nuori väki rien-tänyt
kokkovuorelle juhannus-yön
viettoon Vanhemmat ih-miset
ovat menneet mikä min-nekin
tuttaviensa luo asettu-neet
levolle
Antti istuu yksin puotinsa
rappusilla Palvelustyttö on
mennyt toisten mukana kok
kmk?i wmi"n csnyi
Kauniit ruusut
L I S I T I L L
muistolle
i] Hänen elämäntyötään kunnioittaen
9
ja
WV0$iVÄ
iJBlF
PsBUSMffMgMslM
anteeksipyytäen
juhannusaattoilta
on
tai
Evelyn ja Ai Johnson
Taimi ja Vern Niemi
Ellen Lehtelä ja
George Menegon
Kerttu Torvi
Lois ja Leo Niemi
Martha ja Bill Johnson
Laila ja Onni Rintamäki
Hilma Ranta
Viola ja John Passi
Katri Hietala
Senja Jutila
Hilma Rasi
Ida Männistö
Elina ja Lauri Sinisalo
Vilma Vikman
Tyyne Harju
Sylvi Honkala
Rita ja Aune Saarela
Eemeli Laakso
Toivo Kivi
Yrjö Palomäki
Anni Jokinen
Beaver Lake ja ympäristö
--i-
I
kovuorelle ja pikku-Joa- n nuk-kuu
suloista lapsen untaan o-ma- ssa
vuoteessaan- - Anttia vä-syttää
mutta hän ei tunne pie-nintäkään
halua mennä vuotee-seen
Hän istua kyyköttää vain
ja tapailee ajatuksilleen jotain
kiinnekohtaa Keväällä hän oli
kuin jonkin salaisen voiman ve-tämänä
palannut synnyinseu-dulleen
Pienillä säästörahoil-laan
oli hän ostanut sen kauppa-kartano- n
jonka ennen Sannin
isä oli omistanut mutta jonka
oli menettänyt jouduttuaan
maksamaan Erkkilän isännän
suuria takauksia Sannin isä oli
kuollut joku vuosi sitten su-rusta
niin kyllä kerrottiin ja
Sanni elätti itseään ompelu-työllä
naapurikylässä
Niin siinähän olikin juuri
se kohta jota Antin ajatukset
olivat hetki sitten turhaan ta-voitelleet
Erkkilän isäntä oli
päivällä pistäytynyt hänen kau-passaan
ja kuin sivumennen
maininnut Sannista 'Odottaa
merentakaisia' oli hän pilkalli-sesti
lopettanut puheensa
Odottaa merentakaisia!
Nuo sanat olivat niin kummalli-sesti
jääneet soimaan Antin
korvissa ja nyt ne yhä uudelleen
AN I N
m tsn ra hi iin tn ra ros
FilllHlI Ii
' J±f
Mr ja Mrs Oliver Pennala
Saima ja Kusti Mattila
Karen ja Aimo Mäkelä
Ester Jouppi
Norma ja Nick Skuro
Helen ja Aime Grenon
Hilma ja Ensio VVuori
Kerttu ja Taisto Länsi
Aini ja Eino Hill
Sheila Kauko ja lapset
Bertha Keskinen
Hilja Rönkä
Vieno ja Veikko Pukkila
Fanny ja Einari Hänninen
Tyyne Tolmonen
Onerva ja Väinö Manninen
Signe ja Einari Elbacka
Massey Ont
Lempi Manninen
Vilma ja Fred Rönkä
Vilma Lehtola
Iris ja VVimpy Hakala
u
I
□
Q
BQ
0
BQ
Bi
G
0
e
i Sydämellinen onnittelumme sinulle £
Aino Gustafson 1§l&f
£ Aune ja Uuno Sorvali MS X Aili ja Vik Kauppila 'jfiTO X
£ Alli ja Arto Latvala ®wMir v i
X Aino ja Urho Oksanen Toini Gemecki~f&Wbm ' $
& Sanelma ja Matti Toini Kuusela VM x
g Kiitos tarjoilusta ja menestystä alkaneelle vuosikymmenelle! x
Parhaat onnittelumme
teille
Helvi ja Walter Wäyrynen
(Thunder Bay Ont)
50-vuot- is hääpäivänne johdosta!
Sanni Ken ja V Kentala
muistuivat hänen mieleensä
Olisiko se mahdollista — oli-siko
sittenkin olemassa joku
joka olisi odottanut Tuovilan
renkiä? Hänen sydämessään
läikähti niin oudon lämpimästi
Vuosia kestänyt yksinäi-syyden
tunne hävisi haihtui
Elämä muuttui kirkkaammaksi
värikkäämmäksi
'Hän odottaa merentakai-sia'
kuiskaili illan vilpoinen
tuulenhenki 'Odottaa odot-taa'
hyrisi yksinäinen hytty-nen
istuutui Antin korvan-lehdel- le
ja nipisti siitä: 'Kuu-letko
odottaa odottaa!'
Antti huitaisi kädellään pois
kiusallisen hyönteisen nousi
valjasti hevosensa ja lähti aja-maan
naapurikylää kohden Tie
oli tuttu ja kaunis oli kesäinen
ilta hämärän huntuun kietoutu-neena
Makuulleen oli asettu-nut
kylän karja vain silloin täl-löin
joku yksinäinen kellon ka-jahdus
häiritsi hiljaisuutta U-ne- en
olivat uupuneet kedon
kukkien parvet
Antti ajoi edelleen Kesä-illan
hämärä oli lumonnut hä-net
Kahdeksantoista pitkää
vuotta oli kulunut siitä kun hän
viimeksi oli näillä seuduilla kul-kenut
mutta hänestä tuntui nyt
siltä kuin ei koskaan olisi muu-alla
ollutkaan Jokainen tien-mutka
jokainen tiestä haarau-tuva
polku puut ja kiven-nyppyl- ät
olivat hänelle tutut
Hän tunsi itsensä samaksi nuo-reksi
Antiksi joka ennen oli
näillä seuduilla käyskennellyt
'Hei hei Virkku juokse
juokse lönkötä!!' komensi hän ja
nyhtäisi Virkkua ohjaksista
Pieni lintu hypähti lentoon
maantien vieressä olevasta pe-sästään
ja pyöryhäntäinen ora-vajuosta
piipersi yli tien häviten
pensaikkoon Antti hymyili ho-putti
Virkkua ja alkoi hyräillä
jotain tuttua säveltä — 'ellet
sinä tule niin läh'
Siinähän olikin jo Sannin
mökki Omituisen pelon ja epä-toivon
sekainen tunne valtasi
yhfäkkiä Antin Mitä mahtoi-kaan
Sanni ajatella hänestä?
Olisiko hän nytkään kelvollinen
pyytämään Sannia omakseen?
Antti vilkaisi itseään puh-disteli
kämmenellään mahdolli-sia
pölyhiukkasia pois takkinsa
rintapielistä ja housunlahkeis-taan
Mitenkä hänen pitäisi-kään
asiansa Sannille esittää?
Syntymäpäiviä
Matti Varila Vancouver
BC täytti 80 vuotta huhtikuun
30 päivä 1982
Lehtiliikkeemme pyytää yh-tyä
sukulaisten ja tuttavien
Kömpelöksi avuttomaksi kuin
lapsi hän tunsi itsensä mutta
takaisinkaan ei hän enää voinut
palata sillä akkunaverhojen
heilahteleminen juorusi hänen
tulonsa tulleen jo huomatuksi
Antti sitoi hevosensa portin
pylvääseen sipaisi pari kertaa
kämmenellään tukkaansa ja as-tui
tupaan
'Hyvää iltaa ja hyvää—'
niin mitä pitikään hänen 'ja
terveisiä' sai hän lopulta vai-voin
sanotuksi
'Iltaa iltaa' ehätti tuvassa
olija kuin auttaen vastaamaan
ja tarttui Antin ojennettuun kä-teen
joka ote kuitenkin äkkiä
herpaantui ja hämmästynyt
Sanni siirtyi lieden luo Seurasi
pitkä äänettömyys
Harmaa mirri tulla tassutte-li
kuulumattomin askelin yli
lattian istahti aivan Antin eteen
ja katseli ihmetellen vierasta
Lieden luota kuului katko-nainen
nyyhkytyksen tapainen
hengitys ja esiliinan nurkkaa
pusertanut käsi pyyhkäisi pos-kelta
siihen vierähtäneen kyy-neleen
Antti nousi tietämättä itse-kään
mitä tehdä astui lieden luo
ja sopersi:
'Sanni minä minä se vain
olen Tuovilan entinen renki
joka kerran pyysin sinua omak-seni
— Samalla asialla minä
nytkin kuljen Sano haluatko
tulla vanhaan kotipaikkaasi
voisitko tulla äidiksi minun
pikku Joanille
Vuosikausia kestänyt pato
murtui Sanni hyrähti äänek-kääse- en
itkuun ja sanattomana
ojensi kätensä Antille joka otti
sen onnellisena vastaaan
Mirri hyrräsi ja hieroi tyyty-väisenä
selkäänsä Antin hou-sunlahkeisiin
Huoneen täytti
kesäisen yön salaperäinen hen-ki
Oli juhannusyö samoin
kuin silloinkin — kauan kauan
sitten
"e5H? I