Viikkosanomat, December 03, 1984

              f KAKSI NUORUUTTA j
Tupaan päästyään Auli säi-kähti
niin että jalat kävivät
hervottomiksi Ukko makasi
penkillä liikkumattomana
Sitten tyttö tointui niin pal-jon
että pääsi penkin luo
- Aapeli Aapeli hoki hän
koettaen saada ukkoa hereille
mutta turhaan Sen hän kui-tenkin
huojentuneena näki että
Aapeli hengitti vaikka hän u-k- on
liikkumattomuudesta ja tu-a- n
kylmyydestä oli päätellyt jo
pahempaakin tapahtuneen
Hengitys kulki vaivaisesti pihis-ten
raollaan olevien huulien
välitse ja rinta kohoili tuskin
huomattavasti
Auli mietti mitä tehdä
Ukko oli pahasti sairas sen hän
ymmärsi Apua oli siis saatava
mutta kaikkein ensimmäiseksi
oli saatava tupa lämpimäksi
Onneksi kuivia honkapuita oli
takan vieressä Auli latoi puut
nopeasti uuniin ja teki tulen Se
ei kestänyt kauan ja Auli oli
juuri lähdössä juostakseen ta-kaisin
kotiin kun penkiltä kuu-lui
koristen:
- Auliko siinä on?
- Johan te heräsitte Juma-lan
kiitos! ilostui Auli - Minä jo
niin pelkäsin teidän tähtenne
Oletteko jo kauan ollut sairaa-na?
- En tiedä tarkoin sanoi
ukko hitaasti sanoja tapaillen --
On niin vaikea olla Antaisitko
vettä?
Auli toi vettä kohotti ukon
päätä jotta tämä saattoi juodaja
sanoi sitten: - Lääkäri täytyy
kutsua jo tänä päivänä
- Ei ei lääkäriä sanoi Aa-peli
varmasti - Ei lääkäriä mi-nulle
- Mutta kun olette sairas
- Ei sittenkään Eikä tässä
enää lääkäri mitään voisi Kuo-len
pian En enää tästä nouse
- Älkää nyt sellaista puhu-ko
sanoi Auli itku kurkussa --
Paranettehan te Voi etten
minä sittenkin tullut teitä aikai-semmin
katsomaan Mutta kun
oli kiire muka olevinaan
- Älä itseäsi syytä kielsi
Aapeli heikon hymyn käväis-tessä
partaisilla kasvoilla - Si-nä
olet hyvä tyttö Auli Olet
tehnyt hyväkseni enemmän
kuin kukaan toinen Etkä ole
nauranut milloinkaan
- Enhän minä mitään ole
tehnyt en mitään Mutta sa-nokaa
miten nyt voisin auttaa?
Tahtoisitteko jotain?
- Siellä on kaapin päällä
pulvereita Ottaisin yhden
Helpottavat vähän
Auli haki pulverin auttoi
ukkoa ottamaan sen ja puhui
taas:
- Ette te siinä kovalla pen-killä
voi maata Ei se ole sai-rasvuode
Minä haen kotoa
patjan ja pannaan kaksi penkkiä
rinnan niin on parempi
- Älä sinä touhua minun
tähteni Auli sanoi ukko lem-peästi
- Tai tee vain niin jos
tahdot On minulla patja tuolla
porstuan komerossa Ei ole
tullut sitä käytettyä
Auli löysi patjan kävi hak-kaamassa
sitä hankea vasten
toi sen sitten tupaan ja lämmitti
huolellisesti tulen loisteessa
Sitten hän siirti toisen penkin
lähelle toista ja auttoi patjan
Aapelin alle Tyynyilapaiscksi
käärittiin ukon pusero
- Hankkiminko minä kuitenkin
apua? Jos soittaisin lääkärille
- En minä tarvitse mitään
sanoi Aapeli hiljaa - Älä käske
tänne vieraita ihmisiä Mie-luummin
olen yksin
- Oletteko syönytkään mi-tään
moneen päivään?
- Vain vettä Muu ei enää
pysy sisällä Jos jotakin syön
nousee kova kipu vatsaan Pa-rempi
olla syömättä eikä mi-nulla
ole nälkä Jätä vain
vesiastia tähän viereen niin
säätkin mennä kotiin Kyllä
minä toimeen tulen: töitä sinul-la
on kotonasikin
- Ei Aapelia yksin voi jättää
sairastamaan päätti Martti Au-lin
kotiin palattua kerrottua
ukosta Meidän on vuorotellen
hänen luonaan oltava Minä
menen sinne yöksi sinä tulet
1 V~tp:~ '
C '
aamulla ja Esko voi olla ilta-päivän
koulusta päästyään
mu ICIiliniMii oem aavan
yön valvoi Martti Aapelin luo-na
Se oli levoton yö jonka
vitkaan kuluessa Aapeli tuon
tuostakin huusi Näkkiä tuo-maan
hänelle takaisin pikku
tyttärensä Joskus hän hetkeksi
heräsi otti vettä ihmettelemättä
Martin läsnäoloa ja vaipui taas
patjalleen hourailunsa aloitta-en
Aamuvarhaisella Auli keitti
maitovelliä Se oli vielä läm-mintä
kun hän riensi mökille
Ukko joka taas oli hereillä
avasi tottelevaisesti suunsa
Aulin pyynnöstä ja nielaisi vel-liä
mutta seuraavassa hetkessä
hän ylenantoi sen lattialle
Pyyhkiessään lattiaa Auli
huomasi vellin joukossa verta
Masentuneena hän laski kulhon
pöydälle eikä enää ruokaa
Aapelille tyrkyttänyt
Päivällä Aapeli heräsi nu-kuttuaan
muutaman tunnin
katsoi Aulia kirkkain silmin ja
sanoi:
- Olisin minä pappia puhu-tellut
Auli lupasi soittaa kirkon-kylään
ja tekikin sen heti Eskon
tultua vuorostaan mökille Pap-pi
saapui illalla ja ukon pyyn-nöstä
olivat myös Martti Auli
ja Esko paikalla
Monen kuolevan vuoteen
vierellä iäkäs rovasti oli jo ollut
ja hän näki ettei ukolla enää
pitkää elinaikaa jäljellä ollut
Hän otti esiin raamattunsa luki
siitä kappaleen ja puhui sitten
muutamin lämpimin sanoin
Vapahtajasta joka on valmis-tanut
kodin kaikille häneen us-koville
Hänen puhuessaan tapahtui
Aapelin sisimmässä selkene-mi- n
joka heijastui hänen kas-voistaan
Suu tapaili yhtymään
rukoukseen silmät sädehtien
ymmärryksen valoa
- Minäkin olen kerran ol-lut
pappi sanoi hän sitten
kuuluvalla äänellä
Rovasti katsoi kysyvästi
Tftfeyy
- Minä en ymmärrä tätä meteliä? Tietysti yrityksillä on normaalia
'''' ' 'V'--' Lähettäkää
JOULULAHJAKSI
Canadan Suomalaisen Järjestön Historiakirja kirj Wm Eklund
CANADAN RAKENTAJIA
Pehmeäkantinen $1500 kovakantinen $2000
Maksamme posti- - ja käsittelykulut sekä liitämme mukaan kauniin
joulukortin
Tilaukset osoitteella FOC PO Box 209 Station
Toronto Ontario M4J 4Y1
VlfitlnVnunkeinuinivmiiiJiövini sl-inf- vf- tautiu 1ADO
Toronto Ontario M4K 3W5
Maksu seurattava tilausta
toisiin huonessaolijoihin Mart-ti
ilmaisi tietämättömvvtensä
asiasta paan nudiMuksella Auli
katsoi ukkoon joka käänsi vai-valloisesti
päänsä nähdäkseen
muut
- Olin pappi Jumalan mies
mutta en kestänyt elämääni
tullutta koettelemusta Menetin
uskoni Jumalan hyvyyteen ja
luovuin hänestä Minulla oli
vaimo minulla oli lapsi joka oli
silmäteräni Menetin heidät
molemmat ensin vaimoni joka
rakasti toista sitten lapseni
joka oli ainoa lohdutukseni Sil-loin
menetin myös oman elämä-ni
Minusta tuli sellainen kuin
olen ollut Kertaakaan en ole
Jumalaa näinä vuosikymmeni-nä
rukoillut Kironnut olen hän-tä
joka kaiken vei
Ukon sanat päättyivät
nyyhkytykseen Rovasti etsi
mielestään sopivaa raamatun-laulctt- a
kuolevalle jälleen pu-huakseen
mutta Auli oli jo
kumartunut ukon puoleen laski
pienen kätensä hänen poskel-leen
ja sanoi lämpimästi:
- Aapeli Jumala on antanut
teille anteeksi Jumala antaa
teidän nähdä pienen tyttärenne
taivassa hänen luonaan
Rovasti painoi päänsä Hän
oli aikonut sanoa muutaman
tuomitsevan sanan synnistä ja
kehottanut sitten vanhusta ru-koilemaan
anteeksi suurta syn-tiää- n
mutta tyttö oli ehtinyt
ennen häntä Ja rovastin mie-lessä
alkoivat soida sanat:
Älkää tuomitko ettei teitä tuo-mittaisi
Eikö itse Jumala ollut pan-nut
noita lohdutuksen sanoja
tuon seesotsaisen tytön suu-hun?
Hän aloitti virren hiljaisel-la
värähtelevällä äänellä ja
rauhallisesti aivan hiljaa siihen
yhtyivät toiset: "Oi Herra jos
mä matkamies vaan"
Aapeli solmi vaivalloisesti
kätensä ristiin ja virren mukana
virtasi hänen sieluunsa suuri
rauha jota mikään ei enää
pystyisi järkyttämään
Laulun vaiettua puistatti
ukkoa ankara tuskanaalto ja
ymmärtäen loppunsa olevan
lähellä hän käänsi katseensa
Eskoon ja sanoi:
- Sinusta tulee pappi poi-kaseni
tiedän sen Ei sellainen
kuin minä sinulla tulee ole-maan
aina sisäinen rauha
Rovasti teidän kuultenne minä
jätän kaiken minkä omistan
tälle pojalle hän pääsee al-kamaan
ensi syksynä pää-see
kouluun on minun
testamenttini
- Teidän tahtonne toteute-taan
sanoi rovasti vakaasti
polvistui vuoteen viereen ja
ä-- y j)i if i
--
'
-- J-Mv
ÄvCvl(ai !rt Di n a Ai m wj i uu ai ~t
se
' --tföjf
alkoi sanella hitaasti vanhaa
tuttua rukousta
Mutta Aapelin katse oli jo
kääntynyt ylös mustunut katto
väistyi ja sinisestä avaruudesta
valkeni hopeanhohtojnen tähti-reunain- en
tie Ja sieltä — sieltä
tuli häntä kohti kepein askelin
suu hymyssä hänen pieni tyt-tärensä
tuli luokse ja tarttui
käteen
Aapelin vaellus harhojen
maassa oli päättynyt
Martti toimitti Lahdenmaan
kanssa Aapelin kirkkomaahan
Haudalta he menivät pappi-laan
sillä Martti tahtoi puhua
rovastille eräästä asiasta
- Muistaahan rovasti mitä
Aapeli viimeisillä hetkillään
sanoi?
- Muistanhan minä sen Hän
tahtoi jättää sen vähän mikä
hänellä oli poikaanne varten
- Silloin minä ajattelin ettei
testamentin arvo ole järin suuri
- Mökki kelpaa polttopuuk-si
sanoi Lahdenmaan joka sen
tarpeessa lienee Onhan sitä
pohjolassa puuta jos vain uunit
polttaa kestää Muuta ukolla ei
sitten ollutkaan
- Niin minäkin uskoin sanoi
siihen Martti - Kun sitten Aulin
kanssa mökkiä siivosimme löy-simme
kaapista tämän
Hän ojensi rovastille pie-nen
nuhraantuneen pankkikir-jan
Rovasti lehteili sitä katsoi
kansilehdelle ja sanoi kuin it-selleen:
- Hän on siis sittenkin
ollut pappi Merkillistä
Sitten hän vilkaisi kirjan
viimeiset säästöä osoittavat
numerot ja ymmärsi että Martti
Vuonion kaltaisesta pien'elä-jäst-ä
tuntui sekin summa suu-relta
- Tarkoitan vain että tämä
kirja ei kuulune minulla Martti
sanoi
Rovasti katsoi lempeästi
Marttiin näki polville liitetyt
raskaan työn merkitsemät kädet
ja sanoi jokaista sanaansa pai-nottaen:
"Kaikki mitä minulla on"
Niin Aapeli sanoi Siis tämäkin
Ettekö tekin Lahdenmaa ole
kanssani samaa mieltä? Nämä
säästöt kuuluvat Vuonioille
jotta hänen poikansa pääsisi
kouluun
- Vuoniot ovat Teljonvaa-rass- a
ainoat ihmiset jotka Aa-pelista
ovat huolta pitäneet
kauppias sanoi - Jos ukolta
jotakin on jäänyt ei siihen kel-lään
suurempaa oikeutta ole
Martin kasvot värähtivät
liikutuksesta ja silmänurkissa
tuntui kostealta Hän otti kir-jeen
rovastin kädestä pani sen
huolellisesti lompakkoonsa ja
sanoi hiljaa: jatk