000695 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
flppr " fij ffrA ?Pf (# V-'!'- ! % r i Tuulikki Kallio: Arkipäivän juhlaa Elvi oli keittiössä kahvipannu kädessään aikoen juuri panna siihen veden kun kaksivuotias Eero-poik- a tuli keittiöön ja sa-noi: — Äiti äiti pienet vauvat huutaa! Elvi laski kahvipannut kädes-tään Olihan hän itsekin kuullut kaksosten huudon Ne huusivat aina yhtä aikaa Itku tarttui toi-seen ja siitä syntyi aina tuo kor-via vihlova duetto joka kaikesta äidinrakkaudesta huolimatta kä-vi joskus hermoille Varsinkin joinakin aamuina Esimerkiksi juuri tänään jolloin Elvin hermot olivat liki pintaa Kyllä miehet pääsivät sentään melko helpolla avioliiton leikis-tä Elvi ajatteli ohittaessaan kyl-pyhuoneen jossa Vili hänen miehensä ajeli paraillaan par-taansa ja vihelteli huolettomasti välittämättä tuon taivaallista kaksosten parkunasta Elvi kur-kisti kylpyhuoneeseen ja sanoi: — Keitä itse kahvisi Minun on mentävä tukkimaan noitten suut Aina saa pelätä että naa-purit hermostuvat meihin — Kyllä kyllä Vili kuului vastaavan Elvi meni makuuhuoneeseen ja sen aamuinen sekamelskai-suu- s lisäsi vain hänen pahaa tul-taan Hän huoahti raskaasti ja otti toisen vauvoista syliinsä ja alkoi ruokkia sitä Toiselle hän työnsi pullon suuhun ja samassa oli rauha maassa Mutta hänen mielensä ei siitä kohentunut Imettäessään toista vauvaansa hän tuijotti uudinten valitse ke-säiseen sineen jota näkyi kais-tale vastapäisen talon yläpuolel-la Maailmassa oli todellakin ke-sä mutta mitä iloa hänelle oli siitä henkilökohtaisesti? Vain se ilo että vauvanpyykit kuivuivat nopeasti pihalla auringon pais-teessa ja että saattoi jättää sin-ne ' lapset vaunuunsa nukku-maan Mutta iloa ei todellakaan ollut hänelle kesästä Mutta ennen! Kuinka hän oli-kaan aina odottanut kesää Se merkitsi hänelle opettaja Elvi Vainiolle ulkomaanmatkaa jän-nitystä elämän ja kohtalon odo-tusta Se merkitsi vapautta Ei ollut minkäänlaisia kahleita Va-paus kuinka kallisarvoinen asia se olikaan — Äiti kahvi lattialla kaikki lattialla hoki Eero-poik- a joka oli ilmestynyt makuuhuoneen ovelle Elvi arvasi mitä keittiössä ta-pahtui ja läksi sinne kiireesti vau-va rinnoillaan Ja aivan oikein Vilin sähkölevylle asettama kah-vipannu tuprutti täyttä päätä si-sältöään lattialle Vilin itsensä ollessa kylpyhuoneessa viimeis-telemässä itseään Sanaakaan sanomatta Elvi las-ki pienokaisen keittiön sohvalle Se suuttui tietenkin sydänjuu-riaan myöten keskeytyneen ate-riointin- sa vuoksi ja alkoi parkua julki ilmi kiukkuaan Elvi otti rievun ja alkoi pyyhkiä kahvi-lammikk- oa pois lattialta Silloin tuli Vili ovelle ja huudahti näh-dessään tuhon: r — Voi taivas! Joko se pahus 10 tM ehti kiehua? Elvi ei vastannut Häntä suu-tutti Vilin huolimattomuus Mie-hestä ei totisesti ollut mihinkään ja se hänen oli miltei pakko sa-noa hänelle suoraan mutta jak-soi sentään hillitä itsensä Saa-tuaan kahvipannun uudelleen le-vylle hän tunsi yllään Vilin tut-kivan katseen Vili tajusikin il-massa olevan ukkosta joka ta-vallisesti merkitsi räjähdystä Hän sanoi äkkiä sävyisästi: — Juonkin tällä kertaa kupin kahvia Malisen Baarissa men-nessäni Ja samantien hän katosi keittiön ovelta kuin uhkaa pa-koon Ovi napsahti hiljaa kiinni ja Vili oli tiessään ' Yht' äkkiä Elvi meni katuva-na akkunan ääreen katsomaan hänen menoaan kadulla Hänen kireä tunnelmansa oli lauhtunut kun sitä kohdetta ei enää ollut ulottuvilla johon olisi voinut vi-hansa purkaa Eihän se ollut Vi-lin syy että kaksosten parku kävi hänen hermoilleen Kat-sellessaan reippaasti harpaavaa Viliä Elsin täytyi myöntää että hän oli hyvä aviomies Niin työ-teliäs ettei ollut ottanut itsel-leen edes lomaa vaan siirtynyt omasta koulutyöstään suoraan kesäyliopiston opettajaksi Hän ahersi todella perheensä vuoksi Haaveena oli oma osake että he pääsisivät pois tästä ahtaudes-ta Mitä hän sen lisäksi vielä Vililtä vaati? Elvin täytyi myön-tää että hän joskus toivoi että Vili ottaisi osaa näihin kotoi-siin pikkutehtäviinkin Mutta oli-ko se oikein? Mene ja tiedä! Paljon rauhallisemmalla mie-lellä Elvi alkoi sen jälkeen tou-huta Saatuaan vauvat syötetyik-si ja kuiviksi ja Eero-poja- n pi-han heikkalaatikkoon leikki-mään hän alkoi touhuta kotia kuntoon Sitten hänen oli läh-dettävä lauantaiostoksille sitten pestävä vauvan pyykit ja Vilil-le paitoja jotka alkoivat olla jär-jestään pesun tarpeessa Kuinka kauheasti työtä kasaantuikin Ja sitten olisi taas päivällisen val-mistus Samaa muuttumatonta rataa elämä kulkisi viikosta viik-koon ja vuodesta vuoteen Näky-mä ei ollut millään tavalla El-vin mielestä huokutteleva Tym-peä- ä se oli Tympeää vaikka kuinka järkeilisi Vihdoin hän saattoi istahtaa peilinsä ääreen sonnustamaan it-seään ulosmenokuntoon Vil-kaistuaan peiliin hänen oli pakko sulkea silmänsä tuokioksi Kam-paamattom- at hiukset hoitamat-tomat kasvot Hän kauhistui ja sanoi hengessään: Olenko minä todella tuollainen Voi kauheaa! Pitkään aikaan hän ei ollut-kaan katsellut tällä tavalla it-seään peilistä Hän painoi sor-mellaan silmien välissä olevia selvästi havaittavia vakoja Mis-tä ja milloin ne olivat siihen tul-leet? Olivatko nuo todellakin hä-nen silmänsä ne orvokkisilmät jotka kerran olivat säteilleet elä-män riemua Peilikuvasta katsoi-vat häntä nyt huolestuneet sil-mät täynnä tyytymättömyyttä Hän veti vaistomaisesti kädel-lään yli kasvojensa pyyhkiäk-see-n tuon huolestuneen ilmeen niiltä pois ja yritti hymyillä mut-ta hymy oli teennäinen Olenko todella muuttunut kol-messa ja puolessa vuodessa noin kovasti Mutta onko se ihme Kolme lasta niin lyhyessä ajas-sa Se kuluttaa ja näivettää Yö-valvonnat kun kaksosilla oli ollut vaikea ripuli ja paljon muuta Ei siinä ehdi hoitaa enemmän sisin-tään kuin ulkonäköäänkään Ei ehdi lukea vielä vähemmän yrit-tää kirjoitella Haave kirjailijan urasta oli kiitänyt taivaanraan-nall- e Hänen sielussaan oli ta-pahtunut auringonlasku ennen-kuin se oli kunnolla ehtinyt noustakaan Mitä minusta on tul-lut? hän sanoi syyttäen kohtaloa hengessään Siivooja ruuanlait-taj- a parsijaja paikkaaja Synnyt-täjä siinä sivussa Oh eikö elä-mä sentään ollut pettänyt hänet pahan kerran tuodessaan Vilin hänen elämänsä? Jos saisin alkaa alusta siitä ulkomaan matkasta lähtien jolla kohtasin Vilin en tekisi enää samaa erehdystä Mikä ihmeelli-nen kiire oli mennä suinpäin nai-misiin kahden kuukauden tutus-tumisen jälkeen Sitäkö varten hän oli lukenut ylioppilaaksi ja maisteriksi että saisi olla talou-denhoitaja tehdä kaikkein ras-kainta ja epäkiitollisinta työtä? Millä ihmeen voimalla Vili hä-net lumosikaan niin että hän riensi kuin juoksujalkaa hänen kanssaan alttarille jatk Aino Gustafson Lillian ja George Gustafson Robbie ja David Lisa ja Wm Lehto ja perhe Ramona ja Kalevi Lehto Beverley ja Bob Akkanen ja perhe Sheily ja Sonny ja perhe Liisa ja Tauno Ella ja Jalmar Luoma Susan Lehto ja Ray Martland Lea ja Niilo Toikka Margit ja Väinö Romo ja lapset Helmi Stenfors Mary ja Viljo Rinne Lois ja Leo Niemi Laina ja Urho Purra Laila ja Leo Nordman Helvi ja Aarne Koivu Bertha Laine Lillian ja Lauri Kolari Lyyli Tamminen Senja ja Edwin Suksi Aino Lahti Lempi Jokinen Mary Saari Helen ja Aime Grenon Ida Männistö Esther ja Toby Hakala Kerttu ja Taisto Länsi Sofia Pöntiö Aili ja Toivo Peura Vera Lindholm Oiva Eini ja Toivo Palonen Vieno ja Emil Johnson Bertha ja Kaarlo Toikka Sadie ja Eino Erkkilä Elina Aino Heikkinen Hanna Tarvainen Esther ja Väinö Kauneimmat kukkaset mieheni LIEVOSEN Kuoli joulukuun 10 pnä 1974 Sinua kaipauksella muistaen Anni Sudbury Lämpimät onnittelumme Gunnar Gustafsonille merkkipäivänsä johdosta Sanni ja Veli Kentala Martha ja Jack Tuovinen Ont) Helen Salminen Annie Toronto Ont Ontario Toivotamme onnea Gunnari Gustafsonille 70-vuo- tis syntymäpäivänsä johdosta Honkaranta (Toronto) Westerback Kajander muistolle (Kirkfield Lindberg Mary Alho Helmi ja Olavi Lindroos Elina Sytelä Ida Laalo Julia Sutinen Liisa Ville Mandy ja Markus Hilda Huhtanen Jenny Jylhä Martha ja John Tolvanen (Toronto) Senja Mäkelä Lempi ja Olavi Hirvelä Anni Lievonen Aune ja Carl Saarela Hilma ja Onni Toivonen Elsa ja Jalmari Miettinen Aino ja Akseli Reipas Impi Tommila Aune Kallio Lillian Jokinen Aini ja Eino Hill Elvi ja Art Duncan Uuno Venna Olga ja Heikki Elina Sandholm Sally ja Nels Nelson Ruby Campbell Len McGUvary Heather Vicky ja Helga Basto Irja ja Aatu Koivula Hilma ja Ensio Wuori Alina ja Wm Eklund Sudbury Ontario Kiitos Sydämellinen kiitos Lillian ja George suuremmoisesta juhlasta jonkajärjestitte "Isän" syntymäpäivän kunniaksi sekä kiitos Florida matkalipuista Kiitos Sävel kuorolle esityksistä Leo Niemelle soitosta ja pikku Mandylle Liisalle ja Davidille laulusta Edwin Sukselle kiitos kauniista sanoista antaissaan Sudburyn ystävien suuremmoisen lahjan Kiitos sukulaisten ja yksityisten lahjoista ja siitä suuresta työstä jota teitte tämän juhlan onnistumiseksi Kiitollisuudella teitä kaikkia muistaeen Aino ja Gunnar Gustafson Burlington Ont
Object Description
Rating | |
Audience | 1975_May-1975-Dec-1976\26\scans |
Title | Viikkosanomat, January 06, 1976 |
Language | fi |
Subject | Finland -- Newspapers; Newspapers -- Finland; Finnish Canadians Newspapers |
Date | 1976-01-06 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | VikkoD7000026 |
Description
Title | 000695 |
OCR text | flppr " fij ffrA ?Pf (# V-'!'- ! % r i Tuulikki Kallio: Arkipäivän juhlaa Elvi oli keittiössä kahvipannu kädessään aikoen juuri panna siihen veden kun kaksivuotias Eero-poik- a tuli keittiöön ja sa-noi: — Äiti äiti pienet vauvat huutaa! Elvi laski kahvipannut kädes-tään Olihan hän itsekin kuullut kaksosten huudon Ne huusivat aina yhtä aikaa Itku tarttui toi-seen ja siitä syntyi aina tuo kor-via vihlova duetto joka kaikesta äidinrakkaudesta huolimatta kä-vi joskus hermoille Varsinkin joinakin aamuina Esimerkiksi juuri tänään jolloin Elvin hermot olivat liki pintaa Kyllä miehet pääsivät sentään melko helpolla avioliiton leikis-tä Elvi ajatteli ohittaessaan kyl-pyhuoneen jossa Vili hänen miehensä ajeli paraillaan par-taansa ja vihelteli huolettomasti välittämättä tuon taivaallista kaksosten parkunasta Elvi kur-kisti kylpyhuoneeseen ja sanoi: — Keitä itse kahvisi Minun on mentävä tukkimaan noitten suut Aina saa pelätä että naa-purit hermostuvat meihin — Kyllä kyllä Vili kuului vastaavan Elvi meni makuuhuoneeseen ja sen aamuinen sekamelskai-suu- s lisäsi vain hänen pahaa tul-taan Hän huoahti raskaasti ja otti toisen vauvoista syliinsä ja alkoi ruokkia sitä Toiselle hän työnsi pullon suuhun ja samassa oli rauha maassa Mutta hänen mielensä ei siitä kohentunut Imettäessään toista vauvaansa hän tuijotti uudinten valitse ke-säiseen sineen jota näkyi kais-tale vastapäisen talon yläpuolel-la Maailmassa oli todellakin ke-sä mutta mitä iloa hänelle oli siitä henkilökohtaisesti? Vain se ilo että vauvanpyykit kuivuivat nopeasti pihalla auringon pais-teessa ja että saattoi jättää sin-ne ' lapset vaunuunsa nukku-maan Mutta iloa ei todellakaan ollut hänelle kesästä Mutta ennen! Kuinka hän oli-kaan aina odottanut kesää Se merkitsi hänelle opettaja Elvi Vainiolle ulkomaanmatkaa jän-nitystä elämän ja kohtalon odo-tusta Se merkitsi vapautta Ei ollut minkäänlaisia kahleita Va-paus kuinka kallisarvoinen asia se olikaan — Äiti kahvi lattialla kaikki lattialla hoki Eero-poik- a joka oli ilmestynyt makuuhuoneen ovelle Elvi arvasi mitä keittiössä ta-pahtui ja läksi sinne kiireesti vau-va rinnoillaan Ja aivan oikein Vilin sähkölevylle asettama kah-vipannu tuprutti täyttä päätä si-sältöään lattialle Vilin itsensä ollessa kylpyhuoneessa viimeis-telemässä itseään Sanaakaan sanomatta Elvi las-ki pienokaisen keittiön sohvalle Se suuttui tietenkin sydänjuu-riaan myöten keskeytyneen ate-riointin- sa vuoksi ja alkoi parkua julki ilmi kiukkuaan Elvi otti rievun ja alkoi pyyhkiä kahvi-lammikk- oa pois lattialta Silloin tuli Vili ovelle ja huudahti näh-dessään tuhon: r — Voi taivas! Joko se pahus 10 tM ehti kiehua? Elvi ei vastannut Häntä suu-tutti Vilin huolimattomuus Mie-hestä ei totisesti ollut mihinkään ja se hänen oli miltei pakko sa-noa hänelle suoraan mutta jak-soi sentään hillitä itsensä Saa-tuaan kahvipannun uudelleen le-vylle hän tunsi yllään Vilin tut-kivan katseen Vili tajusikin il-massa olevan ukkosta joka ta-vallisesti merkitsi räjähdystä Hän sanoi äkkiä sävyisästi: — Juonkin tällä kertaa kupin kahvia Malisen Baarissa men-nessäni Ja samantien hän katosi keittiön ovelta kuin uhkaa pa-koon Ovi napsahti hiljaa kiinni ja Vili oli tiessään ' Yht' äkkiä Elvi meni katuva-na akkunan ääreen katsomaan hänen menoaan kadulla Hänen kireä tunnelmansa oli lauhtunut kun sitä kohdetta ei enää ollut ulottuvilla johon olisi voinut vi-hansa purkaa Eihän se ollut Vi-lin syy että kaksosten parku kävi hänen hermoilleen Kat-sellessaan reippaasti harpaavaa Viliä Elsin täytyi myöntää että hän oli hyvä aviomies Niin työ-teliäs ettei ollut ottanut itsel-leen edes lomaa vaan siirtynyt omasta koulutyöstään suoraan kesäyliopiston opettajaksi Hän ahersi todella perheensä vuoksi Haaveena oli oma osake että he pääsisivät pois tästä ahtaudes-ta Mitä hän sen lisäksi vielä Vililtä vaati? Elvin täytyi myön-tää että hän joskus toivoi että Vili ottaisi osaa näihin kotoi-siin pikkutehtäviinkin Mutta oli-ko se oikein? Mene ja tiedä! Paljon rauhallisemmalla mie-lellä Elvi alkoi sen jälkeen tou-huta Saatuaan vauvat syötetyik-si ja kuiviksi ja Eero-poja- n pi-han heikkalaatikkoon leikki-mään hän alkoi touhuta kotia kuntoon Sitten hänen oli läh-dettävä lauantaiostoksille sitten pestävä vauvan pyykit ja Vilil-le paitoja jotka alkoivat olla jär-jestään pesun tarpeessa Kuinka kauheasti työtä kasaantuikin Ja sitten olisi taas päivällisen val-mistus Samaa muuttumatonta rataa elämä kulkisi viikosta viik-koon ja vuodesta vuoteen Näky-mä ei ollut millään tavalla El-vin mielestä huokutteleva Tym-peä- ä se oli Tympeää vaikka kuinka järkeilisi Vihdoin hän saattoi istahtaa peilinsä ääreen sonnustamaan it-seään ulosmenokuntoon Vil-kaistuaan peiliin hänen oli pakko sulkea silmänsä tuokioksi Kam-paamattom- at hiukset hoitamat-tomat kasvot Hän kauhistui ja sanoi hengessään: Olenko minä todella tuollainen Voi kauheaa! Pitkään aikaan hän ei ollut-kaan katsellut tällä tavalla it-seään peilistä Hän painoi sor-mellaan silmien välissä olevia selvästi havaittavia vakoja Mis-tä ja milloin ne olivat siihen tul-leet? Olivatko nuo todellakin hä-nen silmänsä ne orvokkisilmät jotka kerran olivat säteilleet elä-män riemua Peilikuvasta katsoi-vat häntä nyt huolestuneet sil-mät täynnä tyytymättömyyttä Hän veti vaistomaisesti kädel-lään yli kasvojensa pyyhkiäk-see-n tuon huolestuneen ilmeen niiltä pois ja yritti hymyillä mut-ta hymy oli teennäinen Olenko todella muuttunut kol-messa ja puolessa vuodessa noin kovasti Mutta onko se ihme Kolme lasta niin lyhyessä ajas-sa Se kuluttaa ja näivettää Yö-valvonnat kun kaksosilla oli ollut vaikea ripuli ja paljon muuta Ei siinä ehdi hoitaa enemmän sisin-tään kuin ulkonäköäänkään Ei ehdi lukea vielä vähemmän yrit-tää kirjoitella Haave kirjailijan urasta oli kiitänyt taivaanraan-nall- e Hänen sielussaan oli ta-pahtunut auringonlasku ennen-kuin se oli kunnolla ehtinyt noustakaan Mitä minusta on tul-lut? hän sanoi syyttäen kohtaloa hengessään Siivooja ruuanlait-taj- a parsijaja paikkaaja Synnyt-täjä siinä sivussa Oh eikö elä-mä sentään ollut pettänyt hänet pahan kerran tuodessaan Vilin hänen elämänsä? Jos saisin alkaa alusta siitä ulkomaan matkasta lähtien jolla kohtasin Vilin en tekisi enää samaa erehdystä Mikä ihmeelli-nen kiire oli mennä suinpäin nai-misiin kahden kuukauden tutus-tumisen jälkeen Sitäkö varten hän oli lukenut ylioppilaaksi ja maisteriksi että saisi olla talou-denhoitaja tehdä kaikkein ras-kainta ja epäkiitollisinta työtä? Millä ihmeen voimalla Vili hä-net lumosikaan niin että hän riensi kuin juoksujalkaa hänen kanssaan alttarille jatk Aino Gustafson Lillian ja George Gustafson Robbie ja David Lisa ja Wm Lehto ja perhe Ramona ja Kalevi Lehto Beverley ja Bob Akkanen ja perhe Sheily ja Sonny ja perhe Liisa ja Tauno Ella ja Jalmar Luoma Susan Lehto ja Ray Martland Lea ja Niilo Toikka Margit ja Väinö Romo ja lapset Helmi Stenfors Mary ja Viljo Rinne Lois ja Leo Niemi Laina ja Urho Purra Laila ja Leo Nordman Helvi ja Aarne Koivu Bertha Laine Lillian ja Lauri Kolari Lyyli Tamminen Senja ja Edwin Suksi Aino Lahti Lempi Jokinen Mary Saari Helen ja Aime Grenon Ida Männistö Esther ja Toby Hakala Kerttu ja Taisto Länsi Sofia Pöntiö Aili ja Toivo Peura Vera Lindholm Oiva Eini ja Toivo Palonen Vieno ja Emil Johnson Bertha ja Kaarlo Toikka Sadie ja Eino Erkkilä Elina Aino Heikkinen Hanna Tarvainen Esther ja Väinö Kauneimmat kukkaset mieheni LIEVOSEN Kuoli joulukuun 10 pnä 1974 Sinua kaipauksella muistaen Anni Sudbury Lämpimät onnittelumme Gunnar Gustafsonille merkkipäivänsä johdosta Sanni ja Veli Kentala Martha ja Jack Tuovinen Ont) Helen Salminen Annie Toronto Ont Ontario Toivotamme onnea Gunnari Gustafsonille 70-vuo- tis syntymäpäivänsä johdosta Honkaranta (Toronto) Westerback Kajander muistolle (Kirkfield Lindberg Mary Alho Helmi ja Olavi Lindroos Elina Sytelä Ida Laalo Julia Sutinen Liisa Ville Mandy ja Markus Hilda Huhtanen Jenny Jylhä Martha ja John Tolvanen (Toronto) Senja Mäkelä Lempi ja Olavi Hirvelä Anni Lievonen Aune ja Carl Saarela Hilma ja Onni Toivonen Elsa ja Jalmari Miettinen Aino ja Akseli Reipas Impi Tommila Aune Kallio Lillian Jokinen Aini ja Eino Hill Elvi ja Art Duncan Uuno Venna Olga ja Heikki Elina Sandholm Sally ja Nels Nelson Ruby Campbell Len McGUvary Heather Vicky ja Helga Basto Irja ja Aatu Koivula Hilma ja Ensio Wuori Alina ja Wm Eklund Sudbury Ontario Kiitos Sydämellinen kiitos Lillian ja George suuremmoisesta juhlasta jonkajärjestitte "Isän" syntymäpäivän kunniaksi sekä kiitos Florida matkalipuista Kiitos Sävel kuorolle esityksistä Leo Niemelle soitosta ja pikku Mandylle Liisalle ja Davidille laulusta Edwin Sukselle kiitos kauniista sanoista antaissaan Sudburyn ystävien suuremmoisen lahjan Kiitos sukulaisten ja yksityisten lahjoista ja siitä suuresta työstä jota teitte tämän juhlan onnistumiseksi Kiitollisuudella teitä kaikkia muistaeen Aino ja Gunnar Gustafson Burlington Ont |
Tags
Comments
Post a Comment for 000695