Vapaus, October 28, 1930

              'teiset Profintenmi koi^essista ja
adan Puutavara- ja Maanviljeljrstyöläisteii
teollisuusliiton edustaja toveri Kalle Salo
kiertää puhumassa
Puutavara- ja Maan-styöläisten
Teollisuusliiton
l^r and Agricultural Wor-
Indastrial Union of Canada)
Jana Punaisen Taloudellisen
rjälisen (Profintemin) kon­sa
ollut toveri Kalle Salo
kiertämään eri seuduilla Ca-selostamassa
Prof internin
essin tvötä ja päätöksiä se-
,keniuk^aan ja havaintojaan
jstoliitosta, tuoden terveiset
istoliiton työläisiltä ja talon-liri
Salo tulee matkallaan
in toimimaan Canadan suo­lalta
puhuvien vallankumouk-en
työläisten äänenkannatta-apauden
edustajana ja toimii
vara- ja maanviljelystyöläis-järjestämiseksi
sekä edusta-i
liiton osastojen perustami-niahdollisimman
lukjiisiin seu-ikia
Canadan Suomalaisen
st5n osastoja kehotetaan jär-toveri
Salolle puhetilai-t
niillä paikkakunnilla, missä
I Salo vierailee. Niillä paik-inilla,
missä on mainitun
osasto on tämä tehtävä yh-voimin.
Mikäli mahdollista
on myöskin järjestettävä iltama-tilaisuus
toveri Salon vierailun yh­teyteen,
jotta tuloilla voitaisiin
korvata matkakulut ja mahdollinen
jäännös lankeaisi nnion järjestämis­rahastoin.
Toveri Salon matkaohjelma jul­kaistaan
osittain kutakin aluetta
varten kerrallaan ja on se Sudbu-ryn
alueella seuraavanlainen:
Lokak. 29—30 p. Wanup
31 p. Creighton Mine
Marrask. 1— 2 p. Long Lake
3— 4 p. Whitef ish
5—- € p. Vermilion
River
7—9 p. Beaver Lake
12—13 p. Bruce Mines
14—18 p. Sault Ste.
Marie
19—23 .p. Sudbury
Yllämainituille osastoille lähete­tään
asian johdosta vielä erikoinen
kiertokirje, mutta valmisteluihin pi­tää
ryhtyä jo tämän-tiedon perus­teella.
Canadan Suomalaisen Jär­jestön
neljännen piirin toi­meenpaneva
komitea.
Canadan Puutavara- ja
Maanviljelystyolaisten Teol­lisuusliiton
aluekomitea.
kahdet taikka kolmet, jos vähän­kin
olisi -toimittu. Mutta se näyt­tää
siltä, että kaikki raukee siihen.
Näin erään toverini (siitä on jo
niin pitkä aika e t t ä en oikein muis­ta),
joka puheli, toimintamme heik­koudesta,
mutta hän on jo ollut
täällä lähes kaksi kuukautta enkä
ole hänessä mähnyt mitään enem­pää
kuin muissakaan nukkuvissa —
hänkin nukkuu, eikä taida herätä-kään
jos ei vaan pukkaa kylkeen.
E i , meidän pitäisi tarkoituspe­riämme
toteuttaa käytännössä,
siinä se on aukko.
Työmahdollisuudet täällä on ai­van
nolla, sillä metsätyöt ovat
täälläkin ainoat elinehdot, niinkun
monella muullakin paikkakunnalla,
mutta niitä ei ole nyt, "herrat"
tahtoo pitää jännitettynä farmarei­ta.
Noin kolme kuuta ovat jo sa­noneet,
että "ensi viikolla^' — jo­ka
on vieläkin niin ja vissiin pysyy
ptikät ajat eteenkin päin. No niin
— ensi viikolla sitten! — R. Tyly-säkynä.
•
ja on yksi. suurimpia näytel-ata
kansalaissodasta on kirjoi-ifäytelmä
kulkee täydellisesti
«n muodossa, mutta siitä ei
iän puutu huumoria. Lisäksi
inään on sovitettu kaunis mu-
Mkä laulut, Jotka osaltaan U-i
1fflK>aleen tehoa. Näytelmä
ilsyydessään kuvaa kahden
sep elämänkohtalolta, jotka
idn pakoituksesta joutuvat
anaan vastakkain; siis eri li­lla.
Kaarlo Suosalo ojfC nuoruu-h.
saakka innokkaana ottanut
lyöväen rientoihhi ja joutunut
nansodan alkuaikoina venä-
I santarmien vainottavaksi ja
ttavaksi, josta hän Venäjän
kumouksen puhjettua vapau-
Mi kansalaissodan alkaessa
iQ taas ensimäisenä miehenä
lllt punakaartin riveissä. Tol-dl
joka kymmenen vuotta slt-
1 lähtenyt merille, on Saksas-itimut
sotavangiksi /ja sieltä
jääkäriksi, palaa kaphian
i Suolneeh vapauttamaan mu-utaan
sen sortajista. Ja kun
set ovat vallanneet -heidän
länsä, jääkäri, Joka itse en­oa
on joukkoineen ollut pull­ossa
kotikyläänsä punaisista,
l nyt onnesta sykkivin sydä-kotlmökllleen,
teivebtimään
ksiaan. Hän kohtaakin kotin-ttettynä,
äitinsä puolikuoliaak-ikättynä,
isänsä vietynä am-raksi,
sillä hänen omat Jouk-ovat
jo kerinneet tehdä siel-rttyksen.
Nyt vasta avautuvat
in silmät näkemään ketä vas-
IJän on todella joutunut tais-
Yhtenä h3rvänä puolena tulee tä­nä
näytäntökautena olemaan se, et­tä
johtaja Kankainen itse kykenee
maalaamaan kaikki dekoratsioonit
y. m., sillä näyttämölleasetus Juuri
suurimmalta osalta tulee myöskin
vaikuttamaan näytelmän onnistumi­seen.
Siis pltäkääpä wllliamilaiset
mielessä tämä ainutlaatuinen tilai­suus
ja täyttäkää sali silloin ääri­ään
myöten. — Seuraavana esityk­senä
menee marraskuim 15 pnä työ­väen
aiheinen huvinäytelmä "Kan­sallissankari".
— ?
oli K:lle niin lähemen kuin Aino
Turunen, on puhunut työpaikas­saan
useammalle eri henkilölle,
kuinka Kääriäinen on luvannut lä­hettää
kuvia Suomen Kuvalehteen.
Mutta jälkeen kun häitä on kysyt­ty
josiko niin on tehty, on hän kyl­läkin
sanonut, että ne on lähetetty
Suomen Näyttämötaiteeseen (jossa
niitä ei ainakaan tähän mennessä
ole vielä näkynyt).
Nämä jo ovat asioita jotka an­tavat
aiheen epäillä henkilöä.
Sitten mitä tulee V. Kääriäisen
periaatteisiin, niin hän todella
osoitti käytöksellään, että hän ei
omannut ainakaan mitäiän syvem­pää
työväenluokan periaatteiden
tuntemusta. Sitä todistaa esim.
seuraava. Kun hän haki nykyiseen
toimeensa Torontoon, ei hän katso­nut
tarpeelliseksi pyytää mitään
suositusta F:t Winiamin osastolta,
vaan sen sijaan yksityisiltä henki­löiltä.
Muuten K. H . K. kirjoituk­sessaan
Vapauden No. 239 tuo
rientää ' tunnustamaan virheensä
j ä meidän ei tarvitse perustella
syytöstämme, mutta niin ei kuiten­kaan
käynyt. Sillä hän sanoo ole­vansa
syytön, jota s y y l l i ^ y t tä
emme mek^^n häntä vasts^an voi
todistaa. Vaan yllä olevie^ seik­kojen
perusteella emme voi myös­kään
häntä syyttömäksi tijdistaa,
sillä ne ovat asioita jotka puhuvat
häntä vastaan.
Ylläolevat eivät ole syytöksiä,
raan selostuksia, ja jos Kääriäinen
pystyy todistamaan syyttömyyten­s
ä esim. hankkimalla todistuksen
Suomen Kuvalehden toimituksesta,
kuka on mainitun kuvan lähettä­nyt,
niin olemme sen valmiit usko­maan.
Mutta sanomalla, että mi- . . , „ , , ...... .
nä olen syytön, ei riitä näitten ^^^^^f korvarengas, elva ka ham-perustelujen
jälkeen." - Muuten! P ^ | ^ « ^ , o » e e t samanlaiset kuin
toivomme, että jos V .Kääriäinen' "»f kalaisella ihniiseUä: ne olivat
voi itsensä tästä selvittää.• niin ol-,nekin kullasta. Vieressä lapset kat­koon
se hänelle ja ikaikille "puo-j ^elivät hänen suutaan. Kun rouva
lueettoman" taiteen ihailijoille opik-' heitell ruuan tähteitä alkoivat lap-
,si ja huomautukseksi, että näyttä-j set tapella, kaatuivat lajaän ja klis-esille
sen ajatusmaailman ja seu-1 ^^^^ palveluksessa vaaditaan selvää tellvät ke.^-kenaan aivan kuin parlt-
, r T . . . _ : : : ; ' työväeuluokan poliittista kantaa,'televat sammakot. Sitten he taas
sillä sitä ehdottomasti meidän näyt-i asettuivat riviin. Kun rouva oU helt-pysähtyi
pitäen ymmällä olevaa
Serjosaa kädestä kllnnL
Miehet koppasivat hatut päästään,
Ja Mlshkakin otti isän vanhan lip­palakin
päästään. Nykälsipä Ser-josaakln:
*
— Ota pois!
Asia el ottanut luonnlstuakseen,
ja äijät alkoivat klrolUa. Mlshka
puhui myöskhi kuhi aikuhien:
— Käsirahoja ne odottavat...
Senjälkeen he näkivät rouvashen­kilön,
jonka päässä oli jos jonklu-laisia
kampoja.
Sellaisia oli Samarassakin, Isäval-naja
nimitti niitä herrasröökynölksi.
Rouva seisoi vihreän vaunun rapuil­la,
ja hänen sormissaan oli kaksi
kultasormusta. Toisessa korvassa
on loppunut» Joululrortti-asiamiehet
tämä huomioon Jä laistakaa se maHeJstannl^
rapiirin, johon V. Kääriäinen täällä
ollessaan pyrki.
Tämä riittäköön selostukseksi. ^'"g^™^"'^;;";]^^^^^^^^^^^ muruset loppuun, heitti hän
asiaan. Kuitenkin nyt voidaan sa-! ^y^^^^ olevan mistään merkitykses- lelvänkuoren.
noa, miksi ei ole selostettu asiaa ^ työväen luokkataisteluliikkeelle. i — Leipää heittelee, hullu!
alussa heti? Voimme sanoa, e t t ä Hän kohe
uskoimme todella Kääriäisen ajat­telemattomuudessaan
tuon tekHi
tehneen, ja uskoimme että kun hä­nelle
siitä huomautetaan, niin hän
8.
Beaver Lake
Aseman takana savusivat nuotio­tulet.
Haisi keitetyltä vedeltä, si­pulilta,
perunalta ja poltetulta lan.
naita.
Siellä keitettiin, siellä käytiin "ul-
Alastomat naiset ,jotka oli-ika
hän sitten lopulta' ratkai-atansa
se tulee sitten näytel-esille.
Näytelmässä on mel-calkö
käytettävät vounat tu-
Ja kun vaan jokahien yrittää
insa tulee vannaan esitys
stumaan yhdeksi parhaimmis-sltykslstä.
Näyttämöasetukset
' taas tähänkin kappaleeseen
la kokonaan, joka myöskin 11-
JWaleen vaikutelmaa.
Venäjän vallankumousjuhlaa o-lemme
päättäneet viettää täällä
Beiaver Lakella 2 p. marraskuuta,
joka täten kaikille lähiympäristö-
Iäisille ilmoitetaan. Ohjelmasta
mainittakoon puhe, toivottavasti D.
Heliniltä, runoja, laiiluja ja kuvael­ma.
Tämä tilaisuus on vapaa, oh­jelma
muuten hyvää ja sopivaa päi­vän
merkityikselle.
Uusi pörriäinen tulee tänne Bea­ver
Lakelle Sudburysta, en oikein
tiedä matkustaako junalla vai au­tolla.
Sen voi itsekukin nähdä
saapumalla 9:nnen päiväin iltana
haalille täsmälleen klo- 8.30 illalla.
Tervetuloa! — Se valittu.
Kaministikwia, Ont.
Meillä täällä Kamin perukalla
on niin hiljaista että oikein alkaa
jo tuntua siltä, että täällä on kaik­ki
kuolleet.. Mutta kun joskus sat­tuu
tanssit, niin näyttää että on
täällä vielä kaikki elossa, jotka
ovat olleet noin kaksi tai kolme
kuukautta aikaisemminkin union
osaston kokouksessa, mutta kun tu­lee
päivä, jolloin uusi kokous pi­täisi
alla, niin jo taas näyttää kuo­lo
temmanneen kaikki. Joskus
pieni pyrähdys, siinä kaikki.
Meillä on ollut iltama, josta on
jo niin pitkä aika, että varmaan
olisi Jo kerinnyt pitää sen jälkeen
VIELÄKIN SANANEN VÄINÖ
KÄÄRIÄISEN ASIAAN
Fort Williamin S.J.O. johtokun­nan
selostus Suomen fascisti-kuva-lehdessä
olleen kuvan ja sen lähet­täjäksi
epäillyn V. Kääriäisen
asian johdosta, joka on laadittu
näytelmäseuran ja osaston kokous­ten
päätösten perusteella.
Vaikkakin asiasta on jo käyty
paljon polemiikkia ja on jo jol­takin
taholta ehdotettu että asiasta
vaiettaisiin, on asia sen luontoinen
että katsomme ylläolevien kolcous-ten.
päätösten perusteella itsemme
velvollisiksi selostamaan asioita sii- kona'
nä valossa kun se on tunnettu pai- yat laskeneet paitansa syliinsä, oll-kalliselle
yleisölle, jotka seuraavat J yat kovin pörrötukkaisia ja likaisia,
he etsivät täitä paltojensa saumois­ta.
Niitä tapettiin kynsin, pantiin
Jtuumllle tiilikiville. katsottiin, mi­ten
ne kärvennettävät pullistuivat.
Miehet housut avattuina tarkasteli­vat
housujensa sisäpuolta, syljeksi­vät
likaisille, verettyneille kynsil­leen.
Kaikkien silmien edessä ha­mettaan
kohotellen kyykistell muu­an
tyttö, joka kärsi ripulista ja jo­ka
rypisteli otsaansa ankaran vat­sanpurun
vuoksi.
Ei ollut sellaista paikkaa mihin
olisi voinut piilottautua.
Vaunujen alta ajettiin pois.
Käymälän edessä, jossa oli kaksi
Istuinta, seisoi suunnattoman pitkä
jono—- paljon pitempi kuin kuu-manveden
keittiön luona. Koko ase-mantakainen
niitty, kaikki ojat Ja
notkot oUvat valellut täyteen, liatut,
saastutetut, ja ihmiset olivat tästä
liasta tylsistyneet, he olivat tulleet
täihin ja he viittoilivat käsin.
Junat tulivat ja menivät. -
Onnellisia olivat ne Jotka pääsi­vät
matkustamaan puskureilla Ja
katoilla.
Fort Williamin S.Jo.
johtokunta,
puolesta: H. Anttila,
865 Minnesota St.
Leveän leivän kaupunki i
Klrj. . A . NEVEROV
asioita paikan päältä.
Ensiksikin, vaikka asiasta on kir­joitettu
Vapaudessa, ei täältä ole
ollut mitään selostusta koko jutus­ta
(ottamatta huomioon K.H.K:n:
yksilöllistä kirjoitusta, jossa Ikyllä-kin
sattuvasti kosketellaan V. Kää­riäisen
periaatteellista pohjaa joh­tuen
tämä vaikeneminen monista
seikoista). Ensinnäkin siitä, että
emme ole halunneet kirjoittaa
asiasta josta meillä ei ole varmoja
todistuksia. Olemme koettaneet
ottaa asiasta selkoa että voitaisiin
esittää lopullinen tulos. Mutta nyt
kuitenkin voi suuri yleisö luulla,
että meillä^ ei ole ollutkaan mitään
perusteluja epäilystemme tueksi,
vaan että olisimme heittäneet syy­töksemme
ilman muuta V. Kää­riäistä
vastaan. Niin ei kuitenkaan
asia ole; Ja siksi tahdommekin
esittää seuraavia tosiasioita, jotka
puhuvat häntä vastaan ja ovat an­taneet
aiheen epäilyksiUe... - -. _
Ensiksikin, ollessaan johtaja
näyttämöllämme, omasi hän ase­man
jossa hän oli kaikkein lähinnä
näyttämöämme ja sellaisena tietysti, onnettomat taas kuljeskelivat ase-jo
voitiin olettaa hänen lahetta- ^^^^^ viikkokaupalla, harhailivat öi­neen
tuo kuva, ottaen huomioon, mielettöminä. Äidit parkuivat
vielä, että hän yksin hoiti koko
kuvan myyntihomman aivan yfksi-löasianaan,
tosin j näyttämön luval­la.
Hän kyllä vastauksessaan ve­tosi,
että mainittuja kuvia myytiin
paljon, joten joku on yoinut sen
ostaa ja lähettää. Emme lähde
väittämään vastaan. Vaan tuntuu
uskomattomalta että joku aivan
sivullinen henkilö olisi rohjennut
sen tehdä, sillä tietääksemme se on
rikos jo porvarillisenkin oikeuden
edessä, käyttää väärää nimeä, jon­ka
tuo lähettäjä on tehnyt lähet­täessään
tervehdykset näyttämöm­me
nimessä.
nälkäisine lapsineen. Nälkäiset lap­set
kalusivat äitiensä kuivettuneita,
maidottomia rintoja.
Mlshka ja Serjosa jäivät seiso­maan
vieraan nuotion viereen. Mlsh­ka
alkoi ohluella oksantjTigällään
haravoida hajalle tuhkaa. Takku­tukkainen
akka . alkoi kimakasti
huutaa:
— Kävelkää hiiteen! Roisto toi­sensa
jälkeen kuljeksii, el ole edes
voimaa...
Äijä napitetussa turkissaan kat­soi
kieroon Mishkaan.
— Mitä tahdot?
Sitäpaitsi meillä on lausunnolta, — En mitään tahdo, etsimme vain
jotka antavat aihetta epäilyksiin j omaisiamme . _
vaikkakaan emme voi. h. änt-ä - syyl—li­1
_ Alä tule lähelle.
seksi todistaa, sillä henkilö, joka Asemahuonen nurkassa penkin
alla makasi kaljupäinen tataari ja
voihki ääneensä kivisessä, kosteas­sa
hiljaisuudessa:
— Voi, Allah! Voi, Allah!.
/Toisessa nurkassa kädet leväl.
lään loikoili äijä, kasvot kthötettu-na,
punainen parta takkuisena Par­ran
likaisilla karvoilla mönki llha^
via, harmaita tältä aivan kuin muu­rahaisia
keossa. Äijän silmät vä­liin
aukenivat, väliin taas sulkeutui­vat.
Toinen jalka nytkähteli lah­keessaan,
toinen törrötti liikkumat­tomana.
Viiksillä, kosteitten sie­rainten
luona, istui iso, vihreä kär­pänen,
jolla oli harmaa pää.
Serjosa kysäisi:
— Miksi hän makaa
RIishka el vastannut.
Miehen vieressä oleva likaantunut
leivänpalanen naulitsi hänet vas­tustamattomalla
voimallaan palkal­leen.
Mishka ymmärsi ukon teke­vän
kuolemaa. Ja siksi hän tuumi:
—- Hyväpä olisi, jos saisi tuon
palasen kähvelletyksi^ Ketään el
ole täällä, kukaan ei näie sitä. Ta­taarihan
maksaa mahallaan. Ja jos
näkisikin, el tapaisi kiinni. Itselle
otan enemmän, Serjosalle annan
vähemmän, hänhän onkin pienem­pi
minua.
^^•B^shka siirtyi seinän luota toi-
Ks\ip ja katsahti plkimmältääh'"^ Ik­kunaan.
Yhfäkkiä Jalat heikke­nivät
ensimäisen varastamisen ma­keasta
älstimukseslu, kasvot ja kor­vat
kuumenivat. Hän tarttui Ser-josaan,
katsoi eikä nähnyt mitään
ja kuiskasi hätäisesti:
— Pidä silmällä tuolla!
— Missä?
-V No tuolla, oven takana,
yksi — kaksi — valmis!
Serjosa kysyi oven takaa:
— Mishka, mitä tässä on pidet­tävä
silmällä?
— Älä katso enää. el tarvitse...
Laiturilla juoksenteli miehiä ase-mapäälUkön
perässä. He pyyteliVät
Kristuksen nimeen päästämään hei­tä
Jatkamaan matkaa.
— Toveri — päällikkö, tehkää kui­tenkin
meille sellainen palvelus.
— Odottakaa, odottakaa toveri
en voi vielä tehdä! ' '
Mlshkakln juoksi miesten muka­na.
aiiehet pysähtyivät, ja Mishkakin
*en rääkkäysten jälkeen
kseen pois kidutushelveteis-
)antuivat todistamaan fascis-
»jen laatimat "todistukset"
a, pääsivät näennäisesti "va-jalalle"
ja saivat tulla lahta-iteen.
kuten ainakin vapaat
t — todistamaan fascistien
•^a "todistuksia" oikeiksi.
heistä menivät ennen "to­istaan"
ilmoittamaan nimis-
Je, että heidän täytyy nyt
ysten jälkeen ja kuoleman-stuksen
uhalla tehdä väärä
ja antaa kaikilta osiltaan
Ja valheellinen todistus syyt-ihmisiä
vastaan ja tiedusti-aUesmannilta,
onko hänellä
tällaisissa olosuhteissa ta-väärää
valaa ja syyttö-
«unisten syylliseksi todista­vastaan.
Vallesmannilla, jo-
Uscistien pääjehuja, ei tie-jpnt
mitään tällaista "lailli-
Tastaan. Päinvastoin ky-selvisi,
että valkoisen vallan
»en nimismies on ollut kai-
»öä sj-ytettyjen ja todista-
•^'J^^yksissä mukana johta-i
»Jtä,^ vaikka varsinaiset pa-
«yt, iuumilla raudoilla polt-
^ muurahaispesissä istutta-aaisten
ja nuorten tyttöjen
•^^t jne, oli Mrtiettu. eräi-
»^aniemeläisten ja onlulais-
^naroikaleiden huoleksi ja
ttavaksi. V
rintaa eivät roistot tässä omin
voimin 'onnistuneet. Tällöin tuli
rovaniemeläisiä ohranoita fascisti-roistojen
ayuksi ja näiden avulla
onnistui fascistien saada Lahti kä­sirautoihin
ja fascistien autoon.
Lahti kuljetettiin metsään, missä
hänet halattiin tiedottomaiksi. Lo­pulta
roistot jättivät uhrinsa Hir-vaksen
asemalle, mistä pahoinpi­delty
toimitettiin lääkärinapua saa­maan.
Eräs rovaniemeläinen niinikään
yritti tulla puolustusasianajajaksi
syytetyille, mutta kun f aseistit
eteisessä saivat kuulla hänen tar­koituksensa,
ottivat he asianomai­sen
kiinni ja paiskasivat hänet suu­rella
voimalla oikeussalin lattialle.
Täten -pahoinpidellyksi tullut ei
kyennyt syytettyjä puolustamaan, ohjeiden jä varotusten mukaisesti.
o i . X X TT 1 » T » . . Kuitenkaan ei tämä yhtei-srinta-
Syytetyn tyttösen Helena Lep­päsen
isä työmies Leppänen Karir
haarasta yritti päästä oikeuteen
seuraamaan jutun käsittelyä. Hä­net
estettiin tästä. Fascistit an­toivat
Legpäsellet uKkamääräyksen
poistua Rovaniemeltä heti ensi ju- ^jT^'^xj"
nalla tai muussa tapauksessa he ei-| . '
vät vastaa seurauksista. tascistien
Porvarien ja aosialifaicistien leh­det
vaikenevat
Yksikään Suomen porvarillisista
ja noskelaisista lehdistä ei ole kir­joittanut
riviäkään siitä, mitä Ro­vaniemen
jutun yhteydessä tapah­tui.
Opportunistiluopiot, joiden
yksi johtomies (Iivonen) oli paik­kakunnalla
tilaisuudessa seuraa­maan
asiain ikulkua, eivät myös ole
tästä asiasta hiiskuneet sanaakaan. 1 „ _ „ _ . . _ „ . „
Ne lähettivät kyllä laajoja kommu- (f^^"^
nistivastaisia kuvauksia Ruotsiin ja ^^^^.^.„^ pahimmat heVosvarikaat
Saksaan luopioiden lehdille mutta ^^^^ ^^.^.^ kadehdi. Niiden oikea
*f"=!',^*^ ''^"!L""lll*f„f:nf„L''l"^ olemus on tullut ilmi.
Mutta vaikkakin Rovaniemen
provokatsioniteko on f aseisti johta
jien suunnittelema, niin selvää bn
että sen toimeenpanemisesta vaj^
taavat lähinnä paikalliset fa.scistit
Niistä esittelemme tä.ssä seuraavat-johtavaan
sakkiin voidaan katsor
ma ole kokonaan estänyt asiain ^kuuluviksi eräiden Kemi-yhtiöT
Ketä ovat paikkakunnan faccistit?
Rovaniemen murhapoltto kaik­kine
siihen liittyvine fascistisine
roistouk-^ineen ei ole paikallisten
fascistien keksintö. Eil Kyllä .se
on Rantakarien ja Kosolan pääma­jassa
suunniteltu roistonteko. Sillä
teolla on yritetty tappaa kommu­nismi
perä-Pohjolasta. .Se ei on­nistunut
eikä onnistu. A.sia on jo
väestölle palja.stunut. Fascistit
ja oikeusistuimineer
joutuneet sellaiseen valoon
riviäkään. Tämä porvarillisen rin­taman
yksituumainen vaikeneminen
fascisteista lähtien, sosialifascistei-hin
ja opportunistiluopioihin asti
tapahtuu fascistijohtajain antamain
omaisia ja avusUjia , — m«i
•^^n j . riakätiÄn
_ kemiläinen Eino Lahti pyr-
«<Jen istuntoon tahtoen syy-
L^x^'^" pyynnöstä avus-
^tyita. Mutta häntä kohti
«.oikeussalin ovella k o l äe
^^a. lyöden i a pahoinpi-
««taen viedä häntä autoon-
^ Lähde» tehdessä vasta-
Kuväavaa on, e t t ä käräjäpaikalla
reuhanneet fascistit toimivat pai­kallisten
viranomaisten ja oikeu­den
jäsenten nähden, mutta mil­tään
taholta ei heitä edes muistu­tettu.
Päinvastoin .näytti että oi­keus
—- ja sjryttäjäviranomaiset
olivat kutsuneet heidät "oikeuden
pyhyyden" vaalijoiksi ja vartijoik­si-
Ja myöntää tulee, että vasta
heidän läsnäolonsa teki lahtarifas-cistien
"oikeuden"-käytön täydelli­seksi.
Useammat käräjäpaikalla
pahoinpitelyjä toimeenpanneista
fascisteista olivat «niitä samoja, jot­ka
olivat knnlusteRavia ja todista­jia
rääkkäämässä»
julkitulemista. Paikkakunnalla on
väestöllä suunnilleen oikeat tiedot
asiain kulusta. Nyt on alettu ta­pahtumista
jo eri lähteistä saada
oikeita tietoja myös muilta paikka-
Paljon yksityiskohtia
suorittamista rääkkäyk­sistä
on tosin vieläkin verhon ta­kana.
Esim. siitä henkisestä pii­nasta,
jota he uhreihinsa nähden
harjoittavat, ei ole vielä kokonais­kuvaa.
Se piina todella on ollut
pirullista. Esim. kuumien rauto­jen
avulla verille saakka poltetuil­le
annettiin koppeihin jotakin voi­detta.
Kun verille poltetut voitrfi-vat
itseänsä, kulki ohrana- ja fas-cistiroikaleita
yhtämittaa oven rei-j
ä l l ä kurkkimassa ja hokemassa:
"onko punikilla, syyhy, kun salvaa
t ä y t y y käyttää?" Monia muita
ruiokottomuuksia, joita ei sovi sa­no
malebdesrä toi.staa, ne uhreilleen
laskettelivat.
ta.ons5a ja erään leskirouvan hotel-liUikkeen
juonut pahantekijälurjus,
apulaisnimismies A. Pentin.aari,
Artturi Tapio ja Narkaus, molem­mat
tunnettuja pohjolan pirtuku-niAkaita
ja fa.scistipomojen apurei-ta
kaikessa muussi.kin kuin viinan
hankinna.ssa, ohrana Keskitalo ja
poJii.si Matti Jurva. Näiden tilillä
on rikoksia run.saasti ja pitkältä ai­kaa
ja nyt ne ovat .useita fasci.?-
tien käsissä..
Taisteluun kidutettujen työläisten
puolesta
Ylläoleva katsaus Rovaniemen
murhapolttoon ja sen jälkiväihei-
^iin, osoittaa meille oloja ja elä­män
kulkua fascistisessa Suomessa,
rämä kaikki osaltaan velvoittaa
meitä valppauteen ja toimintaan.
Rovaniemen tapaus ei ole ainoa i j^yjjg
iikäläisistä fascisti.sista roistontöi.s-
Paljon samantapaista nykyi-!
kohensi säkkiänsä Ja yhtyi
öerjosan kanssa hyökkäykseen.
— Tavoita sinä, minä myöskin
yritän.
Kasvultaan Mishka el ollut iso.
mutta kovin oli jämerä. Hän tuli
NlkrfSTBr-enoonsa. joka oli mestari
j nyrkkeilyssä. Kun hän näet lyödä
f-yttl jotatoita korvalle, niin
kyllä sen koko pää oli täynnä mu­siikkia.
Rouva huomasi leveätallukkalsen
pojan ja heitti isomman palan.
Mishkan sieraimetkin laajenivat, Ja
kun hän oikealla olkapäällään työn­si,
heitti hän heti kaksi syrjään
ja Istui kolmannen piialle. Painoi
tuon pään maahan Ja tarttui kau­laan
kuin pihdein.
Pieni, sormin puristeltu, pölyn
tahrlma. palanen Joutui kuin Jou­tuikin
hänelle.
Hän el ehtinyt juuri hengäistä-kään
kun rouva taas heitti hänelle
toisen palasen.
Mishkan valtasi näkymätön voi­ma.
— Serjosa, ota kiinni!
Mutta tällä kertaa vääräsäärlnen
isovatsainen poika temppuili par­haiten.
Serjosan hän kaatoi Jalka-kammillaan
— suoraan nenälleen
maahan. Serjosp. kohosi pystyyn ei­kä
nähnyt mitään. Hän huitaisi
molemmin käsin Iskeäkseen — lyönti
osui harhaan. Mutta tiio väärsää-rlnen
tyrkkäsi sivulle pitkäpaltalseji
tytön ja työntyi hillerinä eteenjou-tuneen
Mishkan päälle. Kaksi muu­ta
lasta alkoi huudella:
— Anna sille selkään Vanjka
Mishka, kohensi säkklään hartioil­laan
Ja kohotti lakkinsa lippaa, Joka
oli painunut silmille.
— Anna valnl
—'^ Luuletko että ilhua pelkään!
— Yritäppäs, yritäppäs, kostahan!
Tällöin rouva taas heitti palasen.
Samaan aikaan Joku heitti vau­nun
ikkuna.sta paperin, joka oli ru­tistettu
palloksi.
- - Kas, piru vieköön!
Mlshka olisi tahtonut repeytyä
kahdeksi palaksi, mutta sehän oli
täysin mahdotonta. Hän painautui
tavoittamaan paperia.
— Jotakin siinä on!
Vapisevin sormin hän avasi kää­rön
auki, paperissa oli poltettujen
paperossien pätkiä.
— Phyi, sen velhot, syököön itse
piru heidät!
Temmellys kesti pitkän alkaa.
Toisinaan Mlshka löi kahta yht'
aikaa, toisinaan nuo kaksi Iskivät
MLshkaa.
Hän sai poimituksi enemmän kuin
muut, eikä häntä enää pelolttanut.
Kenties vieläkin sattua tällaisia
röökynöitä. Heltelkööt vain, jo.?
raatsivat. Kun vain pääsisi Tash»
kcntiin saakka Ja saisi tuoduksi Jy­viä
viisitoista naulaa touontekoa
varten sekä isoja leivänkäm.päleitä.
Ankarat taloudelliset ajatukset
luistivat hyvin, sydän riemuitsi. Ja
oma kylvö tulevaa kevättä varten,
se verhosi Mishkan ajatukset ystä­vällisellä,
leikittelevällä lämmöllään.
Laihaa, nälkäistä ruumista kulotti
miesmäinen raukeus.
Serjosa el saanut kaapalufcsl mi­tään.
Hän tosin sieppasi yhden muru­sen,
mutta senkin vääräsäärlnen;
isovatsainen Vanjka riisti häneltä
ja raapaisi vielä poskeakin Isoilla,
koiramaisilla kynsillään.
Molemmat Lstuutulvat aseman
taakse.
Mlshka laski kerätyt muruset ja
sanoi:
— Viisi! Kolme minulle, kaksi si-
— Kolme.
— Etkö enempää!
— No montako sitten?
— Laske, niin saat tietää. TieUä
lepällimme, 'siellä annoin sinulle —
siis yksi. Siellä asemalla, josta as­tuimme
Junaan — toinen. Nyt an­noin
kaksi palaa — yhteei^ siis
neljä.
— En minä vahi ole sellainen
kuin sinä, liikoja en luettele.
Serjosa-rukka purskahti itkutoi:
— Mtoun suollani vääntelee.
9.
Yöllä satoi.
Seutukunta alkoi hälistä, äijät Ja
akat meluta, nuotioitten hiilet su­hista.
Alkoi kuulua vihaista riitaa.
Joku huusi pimeydessä:
— Ota päällystakki!
— Missä se on?
Suurena laumana vyöryttiin ase­malle
Ja Juostiin vaunujen alle.
Vain muuan kedolla yksistään Jää-n3rt
akka kiroili vihaisena:
— Nikolai, mlMn hittoon sinä
Joudultkaan!
Kauan alkaa NHshka Ja Serjosa
kuljeskelivat niityillä Ja kompas­telivat
kuoppUn. He myöhästyivät
asemalle tullessaan, ei ollut edfes
sellaista palkkaa, mihin olisi vohiut
käydä Istumaan. He puristautuivat
eteisen seinää vastaan Ja 'asettui­vat^
kyykkysiUeen. Serjosan vatsas-
5a~~alkoI panna panastl.
— Mishka, minä tahdon pihalle!
— Taaskin pihalle! Juokse; pian
nurkan taakse!
— Tuletko mukaan.
Mlshka sylkäisi harmista, suuttui
näet.
— Jo olet sitten merkillinen, Ser-josr.
Itse tahdot Ja minua pyydät.
Luuletko, että sudet sinua koivesta
puraisevat. •
Kymmenkunta kertaa Serjosa-rukka
Juoksenteli edestakaisin, pi­dätteli,
Itki Ja puhui uudestaan pai­nuneella,
levottomalla äänellään:
— Mlshka hyvä, minä tahdon...
— Etkö sinä pidättele ensinkään!
—- Minä en pidättele — se tulee.
— Nielase sylkesi.
— Suoleni kääntyvät nurin.
Mishka oli väsyiiyt tuohon hom-mailuun
Ja sanoi laiskasti;
— Kyllä Se menee ohitse, kun et
vain ajattele koko asiaa. Sen ri­pulin
sinä sait huonosta vedestä.
Serjosa ci ajatellut.
Hän vavahteli, painautui toveriin­sa
lämmitelläkseen vähän Ja yritti
sulkea silmänsä.
— Minua palelee!
Lyhtyjen himmeässä valossa pu­toili
Isoja sadepisaroita, ne savusi­vat
kedolla Ja rummuttivat asema­rakennuksen
kattoa. Nahkatakkinen
mies Juoksi ohitse, kengänkorot ko­lisivat
eteisessä Ja hän astui Serjo­san
Jalalle.
Serjosä-parka parahti itkuun.
Mlshka oli painanut Isänsä van­han
lakin korviin asti ja katsoi vä­synein
silmin.
— Mitä valittelet siinä, Serjosa?
- - Minun on kylmä... Päätäni
k i v i s t ä ä . . .
— No, jo oU huolta! Mlshka
Asiamiehet ja tdve||
rit^ huolehtikaa leKtini'--'
ne levityksestä!
•:ti.-
Mishka kf^sahti häneen vihaisin,
eoävstävälllsln silmäyksin Ja ajat*-
työntäytyl ihmisten keskelle Ja huu-, teli: ' . ' -
si^^ j (Jattet.)
herrain ohella autokapitalisti Aar­ne
Aho, "Masut"-yhtiön johtaji
Arvo Louekari, Pohjolan Kauppf
oy:n johtaja Murto, kauppia.s Rob
Saastamoinen, "Teräksen" johtajs
Kauppi, Kemin Puutavara oy:n
johtaja Hakomäki, suojelu.=^kunta-päällikkö
j ä ohrana A . Autti, raja-ohranain
päällikkö Villamo, valle.s-manni
ja ohranaprovokaattori Rei­no
Pelttari. Tässä on pääasialli-
,sin o.=^a fa.scistien johtosakkia. Nä­mä
kaikki ovat suurpääoman tai
valtion virkaherroja ja samalla ne
muodo-stavat sen fascistisen "kan­san"
paiVkakunnalla, josta porva-rilehdet
lahtari-Suomes.sa niin mie­lellään
puhuvat.
' Näillä edellämainituilla .suurpää­oman
pääagenteilla ja paikallisilla
fascistijohtajilla on kärsäpomoina
ja varsinaisten tikaisimpienkin rois-tontöiden
tekijöinä joukko lahtari-huligaaneja.
Näistä mainittakoon:
Esa TorKkoIa, valkoisten pyöveli.
a.
iCstä fascisti-Suomesta voidaan ker­toa,
mutta olemme tähän Rovanie-nen
juttuun kajonneet hiukan yk-utyiskdhtaisemmin.
Se velvoittaa
neitä seuramaan yleen-sä tapahtu-ntiäin
kulkua fa.scistiraakalaisten
maas.sa.
-Meidän velvollisuutemme ei ole
linoastaan seurata tpahtumain kul-
'<ua fascisti-.Suome».sa, vaan samal-
'a meidärT^tuIee toimia fascistien
ihrien auttamisex.si. Viime viik­koina
on lahtari-^uomes-sa vangit­tu
useita satoja työläi.«iä. Ja van-jfitsemiset
yhä jatkuvat. Kaikkia
näitä odottavat samanlaiset kidu-
Serjosa-raukka nielaisi murut,
«uassa alkoi tuntua entistä pahan­makuisemmalta,
— Mishka, anna vielä vähän, en
tullut kylläiseksi,
— Riittää täksi kerraksi. Juomme
vettä ja paneudumme sitten levolle.
—- Anna vielä tuo murunen.
— Mikä?
— Tuo — povellasihan se on,
Mlshka ei myö.skään tullut kylläi­seksi.
Hän tunnasteli palasta, jon.ka
oli varastanut äijältä, huulet tah­toivat
vallan työntyä ulos.
— Anna ja ann^ kaikki! Entä
milloinka sinä rupeat antamaan?
— Annoinhan sinulle mutterln.
— Minähän voitin sen.
tukset kuin nekin, joista Rovanie-j gerjosa vaikenL
men murhapolttojutun yhteydessä i Mishka veti taskustaan volttaman-vaMgitut
syyttömät työläiset ovatj^a mutterin ja heitti sen jalkoihin-loutuneet
karsimaan. Me emmelgg
saa unahtaa heitä. Ja me emme'
unohda heitä. Tehostamme työtä
tbvereittemme auttamiseksi.
Apua ja tukea lahtarifascistien
käsissä kidutettaville tovereillem­me!
Alas fascistinen diktatuuri
ja terrorikoniento!
— syö se, ellet tahdo rakentaa
ystävyyttä. *
Molemmat olivat pitkän alkaa
ääneti.
— Montako palaa -olet saanut mi­nulta?
Joulurahoja Suomeeii
Ne työläistoverit, jotka aikovat lähet­tää
Jouluksi omaisilleen rahoja Suomeen,
niin käyttäkää nyt tilaisuutta hyväk­senne,
Canadan dollarin arvon ollessa
korkealla. Me maksamme> toistaiseksi
dollarista ; |?H3i
Smk. 39.35
LÄHETYSKULUT-.
40c lähetyksistä alle $20.00,
60c lähetyksistä $20-—$49.99
80c lähetyksistä $50—79.99
ja $1.00 lähetyksistä $80.—
$100.00 sekä 50c jokaiselta
seuraavalta sadalta dollarilta.
Läfaetrluet $500.00 j a siit*
ylös $3.00, huolimatta sommaö
suuruudesta.
Siihkösanomalalastyluist»
ovat lähetyskulut $3.50 lähe­tykseltä.
Suomen rabaa ostetaan.
Kurssi $2.48 sadasta Smk.
Tehkää lähetykset osotteellä:
V A P A U S ,
Box 69, Sudbury, Ont.
Tiedustakaa pilettiasioita.
Laivapilettejä
myy W
paikalliset asiamiebemme ja
Vapaus.
Vapaudelle ottavat rahaväli-tyksiä
vastaan myöskin:
VAPAUS
MONTREAL BRANCH
\196 St. Antoine St.,
Montreal, Que.
TORONTOSSA _
Suomalaisen Järjestön sihteeri,
957 Broadview Ave.
O. K. J O K E L A ,
126 Peter Street.
J . KAHILA.
448 Queen St., West, tai
211 Boon Ave.
MRS. HILJA KOSKELA,
Box 1803, Timmins, Ont.
VAPAUS
PORT ARTHUR BRANCH
316 Bay Street^
Port Arthui', Ontarip. .,
AARO KIVINEN,
Kirkländ Lake, Ont.
JOHN VUORI,
South Porcupine, Ont.
DAVID HELIN.
eri paikkakunnilla Keskir
Ontariossa
Me emme ketään kiihota rahojansa Suomeen läfaettämääh,
mutta jo8 niitä kerran lähetetään, tehtäköön lähetys työläisten
oman liikkeen. Vapauden, kautta. -
VAPAUS, Box 69, Smttntry, Ont.
— Toverit, antakaa safir^nm p o i ­kaparan
lämmitellä. '-"^"f*? ^
Kukaan ei vastannfit. ''
Silloin Mishka turvautui vlekaste-telemiseen,
otti Serjosaa ^ d e s t ä Ja
huusi vieläkin kovemmin: iV :
— Päästäkää nyt toki! '
— Kuka siinä?
— Me menisimme äidin luo.
He pujottautuivat huoneen nurk­kaan
jonkun muijan säkille, muija­pa
alkoi rähistä:
— Minne te oikeastaan tunkeu­duitte?
Teitäkö minä odoUn?
Jos vlekastelee on viekasteltava,
viekästelematta el tule enään toi­meen.
Koskaan el Mishkan ääni ol­lut
täUatoen — se oU peräti ystä­vällinen:
,
— Täti, oletko sinä Buzulutsklsta?
— Kilpeä säkiltä pois.
— Emme me sitä koske.
Vieressä oleva äijä vhickoi pää­tään
kohottamatta:
— Vedä sitä tukasta, sitten se
ymmärtää.
*— Äidin me kadothnme ja isä kuo­li
nälkään.
Taas tuo äijä sanoi päätään nos.
tamatta:
— Niin. olen mihäkin orpo — Il­man
Is^ä matkustan.
Mishka lämpeni säkkien luona fa
nukahtikln hetkiseksi. Serjosa oIUl
kai kokonaan unohtunut siihen; el­lei
olisi huudahtanut unissaan:
— Kh^lisll
Muijan lapsi alkoi Itkeä. Muija
virkkoi vihaisena:
— Alä siinä huuda: lastani säl-kyttelet...
.
Mutta Jälleen Serjosa-rukka huusi:
— Polttaa!
Hän tuli tajuihinsa Ja pyysi pääs.
tä "pihalle". Sitten hän alkoi Itkeä
tihuuttaa. Pää painui polville.
Mlshka sulki suruissaan silmän-
Hän ajatteli TajJhkentlft.^^J^PS
ollut koskaan nähnyt, mielessä pyö­rivät
yhdessä vilsltoistanaulalnen
vehnäjyväsäkkl Ja kannlkkareppu.
Ajatuksissaan hän riippui jo pus­kureilla,
kilpelU vaunujen katoille,;
kätkeytyi vetureihln, eikä yksikään
sotamies eikä päällikkö voinut' saa­da
häntä kiinni. Ne kun tuUvat
katolle, hyppäsi hän maahan. Kuh-tullvat
veturiin, kaikkosi sieltäkin.
Samohi kävi kalklalla Ja ne pu­huivat
hapesta;: . : , '
—'Jopa Ilmestyi roistojen roisto.
— Kuka se on?
— No tuo buzulutskilalneh pojan
vekara alelta Lopatinosta; liman Ju­nalippua
Ja matkalippua matkiistaa.
Eikä häntä tavoita, että veisimme
hänet tshekaan...
Vieressä Serjosa vavahteli Ja vi- .
klsl kuin koh-anpentu unenhorrok-slssaan.
•m
m.