Vapaus, December 31, 1930

              ii V
i i
il
rs.
I
1?
j 1 •' i
Keskiviikkpna, jouluk. 31 p:nä — Wed, Dee. 31
VälHäinätön opas Amerikan suomalaisille
piemriljeiijiiille
Viime vuodella ilmestyi WiUiam
Marttilan toimittama
MssfalaudeUinni Käsikirja, I osa,
. joica käsittää varsinaisen maanvil-jtjyksen.
Icuten viljat, niityt, juuri­via
{vilumjieskasvit sekä liedelmät
|«mä mataloustilastoja, taloudelli-
..iBm puolen selostelua ja yleisiä maa-
. .'^piMiudss^ tarvittavia neuvoja. 236
^'.•'äriia."',
. /.vKyt on ilmestynyt teoksen n osa,
RHlfclarja- ja Maitotalous. 238 sivua.
I:n osa sisältää seuraavat 21 lu­kua:
1. Amefikan maatalous. — 2. Maa-täkMisliikkeen
hoito. — 3. Maan-tuotteiden
ravintoarvo. — -4. Pien-jnaanviljelystavolsta.
— 5. Suomai­den
viljelemisestä. •—6. Maan lan-zioitus,.
kalkkiaminen ja vuoroitte-lu-
— 7. Viljelysmaiden kuivaami­nen.
— 8. Siemenet. — 9. Vehnä,
10. Ohra. — 11. Kaura. — 12. Ruis.
— 13. Tatari. — 14. Pellavansiemen.
— 15. Maissi- 16. Yleisimmät vaivat
viljassa. — 17. Heinä- ja rehuvil-ijelys.
— 18. Juurikasvit ja vihan­nekset.
— 19. Kasviksien Ja hedel­mien
kannuttamjnen. — Hedelmä-yiljelyB
— Puuhedelmät sekä mar­jat
Ja puskahedelmät. — 21, Ylelcj-hyödyllisiä
tietoja ja tilastoja.
n: n osa jakautuu 35 lukuun, ni-mittöin:
1. Maitotalous. — 2. Karjan ruo­kien
hankinta. — 3. Lehmärodut.
-— 4. Karjanavetat. — 5. Rehusäil;ö
. Ja säiliörehu. — 6. Vasikan kasva-
Uiksesta. — 7. Maitokarjan ruokin­ta
8. Eri jyvälajien ravinto. —
9. Muutamia yleisempiä tauteja ja
vaivoja. — 10. Yleishnmät ulkonai­set
taudit. — 11. Taudit ja häiriöt
siitinelimissä, synnytyksessä ja mai-tbelimissä.
— 12. Utarevikoja, —• 13.
Cfekialalsla sisäisiä Ja ulkonaisia vai­voja.
— 14. Voin teko kotona. —
«1§. Juuston valmistus kotona, — 16.
Siipikarja. — 17. Kanahuone. —
18. Keino-emo. — 19, Keinotekoi­nen
tiaudonta. — 20. En simainen
hoito kananpoikasille. — 21. Muni­vien
kanojen ruokinta. — 22. Siipi­karjan
lihottaminen ja teurastami­nen.
— 23. Mikä kanarotu. — 24.
Täit ja syöpäläiset. — 25. Yleisim­piä
kanojen vaivoja. — 26. Munien
säilyttäminen water glass'in avulla,
— 27, Kalikimat. — 28. Kaniinit.
— 29. Naudanlihan tuottaminen. —
30. Sika. — 31. Lammas.—324jMaan-viljelijäin
eläinlä^evarasto. — 33.
Teurastuksesta ja lihojen y.m. si­vutuotteiden
käsittelystä. — 34. He­vonen.
— 35. Yleishyödyllisiä tieto­ja.
Kun otamme huomioon, että mo-lemoain
osien edellämainitut luvut
Maatalous ja Osuustoiminta
T i h i n osastoon tarkotetat Idrjotukset pjrydetään lähettämään osotteelia: A . B . Mäkelä, Sointala, B . C .
Vastuksia kanan­hoidossa
Ei ainoastaan pahoihin tapoihin
ja syöpäläisiin ole useimmiten syy.
nä kanahooneitten ahtaus ja likai­suus
sekä kanojen huoHmaton hoi­to
tai virheellinen ruokinta, vaan
ovat samat seikat syynä monien
varsinaisten tautienkin - ilmenemi­seen
ja leviämiseen kanaparvessa.
Mutta parhaimmastakin hoidosta ja
sisältävät kukin useita, toiset useita I puhtaudesta' huolimatta saattaa toi-kymmeniä
alaosastoja, voimme aa- hinaan ilmestyä eräitä tauteja.
vistaa, mikä suunnaton varasto
maatalouden alalla joka päivä tar­vittavia
teknillisiä tietoja tässä ko- i
Kova kupu
keneen ammattimiehen toimitta­massa
teoksessa nyt tarjotaan Ame­rikan
suomalaisille maanviljelyksen
ja sen isivuelinkelnojen harjottajille,
, voi olla seurauksena, jos kana on
sen lasinkappaleen, joka ei solu-tai
aivan sulamattomia esineitä,
jotka eivät kulje kuvusta pientä
kuin parjailevaan maitolarmarlin ja
nykyään ehkä vielä pahenrniasga
pinteessä olevaan aavikkomaakun-nan
vehnänviljelljään asti. Nykyl'
senä mullistuksien aikana useampi
heistä lienee tullut kokemaan, ettei
täällä ^'Amerikoissa" käy farmaile-minen
vanhan maan muistilta, vaan
tässä maassa pitäisi osata tehdä
tehtävänsä maan tavalla. Siihen
tämä teos on ainoa suomenkielellä
saatavissa oleva opas. Joka sitä ci
ajoissa hanki, jää jälelle omista
kohtalotovereistaankin, sillä kaikki
suomalaiset naapurit sen varmasti
hankkivat, _ ^
Mutta kenellä tämän "Maatalou­dellisen
Käsikirjan" molemmat osat
on, sen tuskin tarvltgce käydä naa­purissa
neuvoja kysymässä.
vispnraan
Kerran !kana nieli kolmikulmai-sen
lasinkappaleen, jaka ei solun,
nut sen kurkusta alas. Känä ei
voinut syödä eikä juoda, istui vain
ja läähätti, suu auki. Kun lasi saa­tiin
vedetyksi ulos, oli kana taas
terve.
Terveellä kanalla on "tapana
syödä kupunsa hyvin täyteen, ja
jos ruoka ei solu eteenpäin eikä
.sula, käy kupu kovak.si. Ellei täl­laisessa
tapauksessa 'kanaa auteta
saattaa se 'kuolla. Haaleaan veteen
tipautetaan muutamia tippoja suo­lahappoa
(muriatic acid) ja seos­ta
kaadetaan pienellä lusikalla ka-nan
suuhun. Kupua varovasti pu­serretaan,
jotta ruoka lähtisi Hik.
keelle. Voi myös antaa pienen tee-vE^
n^ts^iKmt aine^ n osa mak, saa $*1, .25.11lu sikai. llisenv KaT rlsbaI dm suolaa • H( sai.
tTPox ^ini .e, - n osa $«1t.o2e5 . ,M,oTl emma^t osat; karolinum). Jos kana on niellyt
yhdessä, vaatekansiin sidottuina,
maksavat ainoastaan $2.00.
Proteinqiitoiset rehut
maidontuotannossa
I^teini eli valkuais-aine Qn kai­kista
rehulajeista ainoa, mikä sisäl­tää
sekä luu- ja lihaskudoksien että
veren, maidon y.m. aineiden muo­dostukseen
tarvittavan typen. Tämä
jprotelnin erikoinen ja välttämätön
tehtävä eläinten ravitsemuksessa
^eäeUyfctää, että sitä. ravintoainetta
täytyy jatkuvasti olla riittävä mää-kaikissa
rehuannokslssa — riit7
tävä eritoten nautaeläinten kunnol­lista
kasvamista ja hiaidontuotantpa
varten. Niinpä onkin farmarin ali­tuisena
huolena proteinin hankki­minen
kohtuullisilla kustannuksilla
rUttävästl kaikUle elukoUleen, sem-xnlnkin
lypsylehmilleen. ,
ovat sitäpaitsi maukkaamat, joka
yhä lisää niiden suhteellista arvoa.
NIUlä hinnoilla millä kuivatulta se­kä
rui^- että maissijyvlen panimo-jätteitä
viime aikoina on myyty,
näyttäisi niitä kpjinattavan hank­kia
helposti sulavaksi proteinirehuk-j
sl lypsylehmille, missä niitä on so­pivan
matkan päästä saatavissa.
Kotieläinten ruokin­taan
vaikuttavia
ia
- -Kiotlviljolsta saatavat silput eli ap­peet
ovat enlnmiäkseen verraten
köyhiä prptelnlsta. Kotona, kasva­tetuista
rehukasveista ovat apilat
Ja alfalta sekä palkokasvit niitä,
Joihin pääasiallisesti turvaudutaan
proteinipitolsen rehun saamiseksi
elukoille. Apllahelniä ei kuitenkaan
voida lukea varsinaisiin vfikiröhul-hin
kuuluviksi, ja vaikka ne tuntu­vasti
vähentävätkin ostorehun tar­vetta,
täytyy tavallisesti kotoisten
appeiden lisäksi hankkia proteini-rikkaampia
väkirebuja, jos mieli
saada maitotuotannon pysymään
itorkeana.
Monet myllytys- ja teollisuusjät­teet.
Joita rehuina käytetään, on
pidettävä väkirehuina, ja niitä far­marit
käyttävät kotoisten rehuan-noksiensa
vahvistamiseksi. Senpä-tähden
niiden arvo etupäässä mää­ritellään
niiden sisältämän protei-nipltoisuus-
prosentin mukaan. Tä­mä,
edellyttää sitä, että ne on ta­kauksella
ostettava. Farmarin on
tiedettävä tarkalleen ostamansa vä-kirehun
proteinipitoisuus, koska s©
suuresti vaihlielee eri rehuluokklen
Ja samankin luokan eri laatujen
mukaan. £;sim. vehnänleseet, joi­den
proteinipitoisuus on 15 prosent­tia
eivät likimainkaan vastaa sa­maa
painomäärää öljykakkujauhoja,
Joiden proteinipitoisuus on 35 pro­senttia.
Eikä kananruuaksi käyte­tyt
45 pros. proteinia sisältävät l i ­hajauhot
govl vaihdettaviksi 60 pros.
proteinia sisältäviin lihajauhoihin,
-Jos ei sakkaruuan muussa kokoo­muksessa
samalla tehdä vastaavia
muutoksia. Kun farmarilla on taat­tu
selostus ostorehun kokoomukses­ta,
voi hän sen nojalla jotakuin­kin
tarkoin määritellä annoksienpa
proteinipitolsuuden.
Joinakin aikoina ovat kuivatut
- panimoJStteet Canadassa oivallisena
proteipitolsena väkirehtma, joista
•-'saa l3T)sylehmien annoksiin hyvin
S(H>iyan pn>tein^^ Se on kui-tezikin
ziiitä väkirehuja. joiden^^pro-ieliiipiloisuus
vaihtelee melkoisesti.
Panlmojätteinä on kaupassa taval­lisimmin
maissin ja rukiin jyviä.
Mäistä maissi on ehdottomasti
enemmän proteinia ja väliemmän
kasvisyytä sisältävää kuin ruis. Ot­tavan
keskuskoeasemaUa monien
vuosien, ajalla tehdyisgä laboratorio-
-hitkimuksissa on havaittu tällaisen
maissin . keskimääräiseksi proteini-pitoäsuudeksi
30.68 pros. ja kasvi-
«yypitoisuu^eksi 12.23 pros., kun taas
'Pimimjorukiin keskimääräinen pro-tei^
tt»Isu5u on ollut 22.88 pros. ja
^^tolsyypitolsuus 18.43 pros. Näistä
fnp« t t U u v u l s t a , . l ^ ^ selviUe. etta
^#fesiJS^^irr ' ' 'nä ovat pai-.
tr" ' i
Nautaeläimet ja kaikki muutkin
kotieläimet pitävät siitä, että ruo­ka-
annokset tarjotaan niille puh­taasti
ja siististi. S'e vaikuttaa
niiden hyvinvointiin aivan samoin
kuin ihmistenkin. Huolimattomas­ta,
harkitsemattomasta ja siivot­tomasta
ruokinnasfta joutuu kui­tenkin
kärsimään ei ainoastaan
ruokittava elukka, vaan myös elu­kan
omistaja. Kolme päätekijää
on kaikenlaatuisten kotieläinten
ruokinnassa:
1. Rehuannosten säännöstely.
— Ruokinta pitää olla sovitettu
sillä tavoin, että se sisältää niitä
ravintoaineita, mitä eläin kutakin
erikoista tarkotustaitn varten tar­vitsee.
Kun on kysymys sikojen
kasvattamisesta, tulee ravinnossa
olla 1 osa proteinia jokaista 4 osaa
kohden tarkkelysaineita. Mutta
jos tarkofuksena on maidon tuot­taminen,
on ruokinta sovitettava
riiin, että siinä on 1 osa proteinia
jokaista 6:tta tärkkelys-osaa koh­den.
Jos taas on kysymyksessä
teurassikojen tai nautojen lihotta­minen
(ei kasvaminen), on ruo­kinta
oleva vain 1 osa proteinia
jokaista 10:ntä tärkkelyspitoista
jyvää kohden. Proteini ja kiven-näisainekset
norjentavat elukan
elimiä ja pitävät ruumiin kunnos­sa,
samalla kun tärkkelys- ja ras­va-
aineet muodostavat lämpöä, tar­moa
ja rasvaa.
Jos rehu ei ole sovitettu siihen
tarkotukseen, johon sitä käyte­tään
eläin kyllä syö sen, mutta
hukkaa sen osan mikä on sille tar-peeton.
Siinä on yksi suurta ruo­kinta-
tappiota aiheuttava syy. Jo­kainen
eläin pitää ruumiinsa ra­vinnon
tasapainossa. Jos rehussa
on jotakin ravintoainetta liikanai-sesti,
eläimen ruumis hylkää liian
ja käyttää hyväkseen ainoastaan
sen verran, minkä se tarvitsee ta-sapaibon
ylläpitämiseksi. Jos ra­vintoaineita
ei 'ole saatettu näin
tasapainoon ennenkuin rehut elu­koille
syötetään, johtuu siitä aina
suuri rehun hukka, tappioksi far
märille.
2. Rehun laatu. —- Siipikarja
ja siat tarvitsevat enimmäkseen jy-väviljaa.
Muille elukoille pitää ol­la
verraten runsaasti korsirehua.
Jos rehu on sellaisessa muodossa
jossa eläin voi sitä parhaiten käyt­tää
hyväkseen, vaaditaan eläimeltä
vähemmän työtä sen sulattamiseen
josta on seurauksena, että eläin
pysyy kunnossa kauemmin. Rehun
tulee myös sisältää tarvittavat vi­tamiinit
ja sen pitää olla riittäväs­ti
ulostavaa joutuakseen nopeasti
pois elimistöstä ja antaakseen ti­laa
uudelle rehulle.
3. Maittavuus. — Ainoastaan
kun elukat ovat kovin nälissään,
syö^j; ne scni-nioista rehua, josta
, _ ^ ^ M ^ k a s ruoka te-niin
kovia esineitä, ettei mikään
lääkitseminen eikä hierominen au­ta,
oji parasta teurastaa se.
Muutamilla on tapana terävällä
veitsellä leikata 'kanan kupu auki
sekä-poistaa sisältä/kovat esineet
ja neuloa haava silkkilangalla kiin­ni.
Kana saattaa kyllä parantua,
mutta leikkaus tuottaa kanalle niin
suurta tusk§a, että tätä keinoa <;i
voi suositella. Kirjottaja sattui
muutamia vuosia takaperin näke­mään
erään kanamuorin veitsellä
tällä tavoin "tohtoroivan" ikanansa
kupua, mutta ei haluaisi enää mii.
loinkaan nähdä samaa näkyä eik?
kuulla sellaista kanan kirkunaa.
Jos tuollainen leikkaus on välttä­mätön,
olisi se eläinlääkärin teh-tävä.
Pehmeä kupu
on seurauksena kuumeen tapaises­ta
saii'audesta. Sairas kana juc
ahkerasti, ja Ikupu käy yhä peh­meämmäksi.
Tässä tapauksessa an­netaan
kanalle voimakasta, kuivaa
ruokaa, johon sekotetaan hienon­nettua
puuhiiltä, vähän sipulia ja
jauhettua pippuria. Kanalle anne­taan
vettä vain varovasti, vaikka
se kuumeen takia mielellään joisi
paljonkin. Se pidetään erillään
toisista, kunnes paranee.
Jalkojen rampautuminen
eli reumatismi kohtaa, paitsi ika-nanpoikasia,
myös talvella ahke
ras^i munivia nuoria kanoja. Se
voi aiheutua joko vilustumisesta,
oleskelusta kylmällä maalla, tai kyl­mässä,
kosteassa kanalassa. Se voi
myös aiheutua fosforipitoisten, luu-tamuodostavain
ravintoaineiden
puutteesta, kun nuorikkokana ah­kerasti
munii, samalla kun sen
luusto ja lihakset vielä kasvavat
Kivennäis-aineiden niukkuuden täh-den
saattaa osa sen omaan luus­toon
tarvittavaa ravintoainetta ku.
lua munain muodostukseen.
Tällaisessa tapauksessa tuodaan
kana lämpimään huoneeseen. Sen
jalkoja hierotaan kanverttispriillä
(spirits of camphor) tai etikalla
ja se asetetaan makaamaan läm­pöiselle,
pehmeälle alustalle. Sitä
on ruokittava vahvalla ravinnolla
Tavallisesti kana voimistuu pian
ja alkaa kävellä, jolloin se vie­dään
toisten joukkoon.
Pienille ikananpoikasille tulee
usein heikot jalat, jos ne saavai
maata kylmällä alustalla. Niitä
hoidetaan samalla tavalla. Kirjot­tajan
kanalassa oli kerran pieni
kananpoika joutunut pesälaatikos-ta
ahtaaseen rakoon laatikon ja
seinän väliin, mistä se ci voinut
päästä pois. Kun se huomattiin,
oli se aivan kankea ja luultiin
kuolleeksi. Ennenkuin poikanen
heitettiin pois, huomattiin sattu­malta
sen vähän liikahtavan. Poi­kanen
vietiin sisään ja sitä läm­mitettiin
uunin luona. Vähän ajan
kuluttua se alkoi vikistä, aukasi
silmänsä, ja kun sen jäseniä varo­vasti
spriillä hierottiin, toipui se
toipumistaan ja kovalla piipityk-sellä
ilmotti emän kaipuuta. Pa­rin
tunnin kuluttua se oli virkeä
ja voitiin viedä toisten joukkoon
emon siipien suojaan. Sittemmin
tuli siitä voimakas kana, hyvä mu-nija,
eikä se koskaan elämänsä ai­kana
tiennyt mistään taudeista.
Toisen kerran oli aikaisin ke­väällä
noin kuukauden vanha ka­nanpoika
vahingossa pudonnut ve­sisaaviin,
jossa oli kylmää vettä.
Kun se huomattiin, oli sekin aivan
avuton, eikä siinäkään paljon elon­merkkejä
näkynyt. Sitä hoidettiin
edelläkerrotulla tavalla, ja siitä ke­hittyi
terve, kelpo kana.
Eräänä keväänä kuoli kirjotta-jalta
joukko kanan- ja kalkkunan-poikia
suonenvetokouristuksiin
Syynä oli, että kylmänä yönä oli
keinoemon lamppu sammunut, ja
poikaset vilustuivat. Vilustumisel­ta
on poikasia tarkoin varottava
Paleltuminen
on aikuisillekin kanoille hyvin vaa­rallista.
Ne voivat siitä saada mo­nenlaisia
tauteja, esim. henkitor-ven
katarrin. Jos kanat saavat
myöhään syksyllä kylmillä ilmoilla
oleskella ulkona, voivat ne palel
tumiseen asti vilustua. Sen tunto­merkkejä
ovat turvonneet silmän-ympärystät,
sieramista vuotaa li«
maista nestettä, ja kana aivastelee
Silloin on kana pidettävä lämpöi­sessä,
sieramet puhdistetaan ja ka­naa
hoidetaan hyvin. Lievissä ta­pauksissa
paranee kana ilman muu­ta,
mutta vaikeimmissa tapauksis­sa
on lääkitseminenkin turhaa.
Jos kanan tai kukon harja ja
heltat ovat paleltuneet, hierotaan
paleltunutta paikkaa lumella ta"
jääkylmällä vedellä 'ja. voidellaan
cr^ t o ^ -«*n c* A1I 1 v« ^1 1 n TM11^« « m i ni
Ovatko vehnärenkaat syyllisiä farmarin
tuhoon
No. 308 -
Vaikka olen itsekin kommunisti,
en oikein tahdo voida käsittää,
mistä johtuu, että kommunistit
yleensä ovat niin äkeissään Cana­dan
vehnären kaille, aivan yhtä vi-hiasia
kun "VVinnipegin viljapörssi.
Viljapörssin vihan aiheen voi ken
h>'vänsä hoksata, mutta kommu­nistien
vihan syytä on vaikeampi
löytää. Olen tätä asiaa pyöritel­lyt
mielessäni jos mille kantille ja
lopuksi olen pysähtynyt kahteen
mahdollisuuteen: joko ollaan mei­käläisten
taholta mustankipeitä.
kun Canadan farmariväestö näyt- la, jotka lainavaroilla tekevät l i i -
Vai ovatko viljarenkiiien johta­jat
asettuneet vastus^naan sitä
porvariston agitatsioftj, jonka
avulla, n.s. "neuvost|:umpingia''
verukkeena käyttäen, J c : koetettu
kiihoittaa Canadan kc^en talon­poikain
'mieliä sotahafti^iksi Neu-vostoKttoa,
sen työläisij ja talon­poikia
vastaan? Eivä|:Ie!
Kirjoittaja pitää ei5t>isen paha­na
"Vapauden" 270 |i:merossa ol­lutta,
vehnärenkaide: toimintaa
arvostelevaa kirjoitua ja sanoo;
että siinä oli puhuttu PÖtyä, kun
oli syytetty vehnärfeiiaita varat­toman
farmarin taldriellisesta tu­hoamisesta.
• Joitain -''ivejä alem­pana
hän kuitenki: puhuessaan
vehnäkeinottelun seopuksista maa­ten
farmarien kannattaisi tuottaa
vehnää, mikä seikka supistaisi veh­nän
tuonnin markkinoille ja an­taisi
renkaille mahdollisuuden jäi-: ilman markkinoilla i-sanoo: "To-leen
päästä kontrolloimaan hintoja.
Renkaat tietysti valitsivat jälki-
Muori, joUa k;
nieiiesty\äi
Eräs farmarin emäntä
Minä ostin 96 Plvao,
rotuista kananpoikasta,
otettu hautomakonee^ta
kuun 31 p. 1929. Näi*i
40 nuorikkokanaa ja 5
Icukkoa. Viime heinäku
alkoi ensimainen nuorik
maan, ja pian seurasivat
esimerkkiä. Ne ovat
yhtä mittaa tähän marra
päivään asti. Syyskuuss
muutamina päi\-inä kolm<
harvoin vähemmän kuin
sinaa.
maisen vaihtoehdot — vähävarai­sen
farmarin taloudellisen tuhoa­misen."
Tämä ön jo liian paksua. Vaik­ka
minä en soisi sitä, eitä kom­munistia
tavataan puhumasta pö­tyä,
niin tässä täytyy myöntää, et­tä
niin on käynyt. Vehnärenkail-kettä,
ei lopuksi ollut mitään muu­ta
"vaihtoehtoa" kuin antaa vil­jan
luistaa markkinoille siitä hin­nasta,
mitä seillä tarjottiin. Tosin
tllmä oli vähävaraisen farmarin tu­hoamista,
mutta siitä ei voida ren-
„ . „. . , „. , , . kaita syyttää. Nehän sitä olivat
Edellisestä mahdolhsupdesta . j^^^^^^^gg^ mahdollisimman kauan
(JOS se on mahdoUisuus) en voi I ^^^^ ^^^,^^^^^0 siinä jo miljoo-tää
rakastuneen vehnären kaihinsa
niin silmittömästi, ettei mitään
muuta huomaakaan — tahi sitten
on petytty toivossa saada vehnä-renkaista
farmarien luokkataistelu-välineitä.
mmiuau toa llsaaann oav ikeuläi,n keuttnä etoi ttoulmla atttoo­-
nia dollareita.
tuttu siihen, että luokkatiedoton Ennenkuin lopetan tämän kirjo-työläinen,
olipa hän farmarina tahi tuksen, pitäisi kai vastata kysy-teollisuustyöläisenä,
liehakoi kai- mykseen: onko vehnärenkaista ol-sin
tämä oli vähäya-aisen farma-j olivat 9 j
r i n tuhoamista", möti hän koettaa | J . ^ ^ ^ ^ ^ ^ ' jalkaa leveäss;
jälleen, kuten niin^ :seissa kohdin' ^ ° ° ^ " ^ \ l ^ ™ « " t e t t i i n ,
muutenkin, vapauba vehnären-, .^^^^P kuukaude
kaat, sanomalla "etei siitä voida' " ^ - ^ ^ J ' ^oppi mille liian
senjälkeen vaseliinilla. Jollei palel­tuminen
ole ollut kovin paha, pa­ranee
se tavallisesti ilman erityisiä
seurauksia. Paras lääke tässäkiri
on, että kanat pidetään kylmilläj
ilmoilla sisällä.
Vetelät ulostukset
ovat vilustumisen tai sopimattoman
ruokinnan tavallisia seurauksia. Ne
ovat likaisten ruoka-astiain sekä
pahentuneen tai liian vetisen sak­karuuan
varmoja merkkejä. En­simainen
tehtävä silloin on puhdis­taa
astiat. Kanoille annetaan vat­saa
kovettavia ravintoaineita: keit-tämättömiä
tai maidossa keitettyjä
riisiryynejä, juustoa ja jyviä. Sak-karuokaan
sekotetaan hienonnettua
puuhiiltä, joka on aina paras vat­salääke.
Paitsi sakkaruuassa, an­netaan
puuhiiltä eri astias.sa pal­jaaltaan,
sillä hiili imee kanan vat­sasta
liiat ha^ot, joita sopimatto­mat
ruoka-aineet ovat synnyttä­neet
ja jotka myös vatsatautia ai­heuttavat.
Sitä tarvitsevat kanat
munanmuodostukseen ja syövät
pienennettyä puuhiiltä muninta-aikana
uskomattoman paljon. Maus­teeksi
voidaan käyttää hienonnet­tua
inkivääriä ja pippuria. Juo­maksi
voidaan antaa puhdasta vet­tä,
johon sekotetaan vähän glyse-riiniä.
Ellei tauti ole aivan pahaa
laatua, paranee se pian.
Eräänä talvena oli kirijottaja per­heineen
viikon päivät matkoilla.
Kanoja hoitavalta palvelijalta oli
vahingossa päässyt yksi kanalan
lamppu savuamaan, joten hän o l i
avannut oven, päästääksensä kana­laan
raitista ilmaa. Sillä välin ol5
hän sattunut nukahtamaan, niin
että vasta aamupuolella herättyään
kävi sulkemassa oven.- Onneksi e«
ollut oikein kova pakkanen, mutta
kumminkin siksii. kylmä, että kanat
olivat vilustuneet, ja joidenkin hel­toissa
näkyi paleltumisen merkkejä.
Kohta kotiuduttua, oli lantapöytä
todistuksena, että jotakin outoa
oli tap\htunut. Kanojen ulostuk­set
olivat vetelät, vaikka ne aina
olivat olleet mitä parhaimmassa
kunnossa. Munien tulo oli melkeiji
kokonaan lakannut, ja kesti kuu­kauden,
ennenkuin se taas oli enti­sellään,
vaikka vatsan vetelyys saa­tiinkin
poistetuksi parissa kolmessa
päivässä. Mitään muuta kuin edel­lämainittuja
lääkkeitä ei kanoille
annettu.
Ulostukset ovat parhaana todis­tuksena
kanojen voinnista. Kanoja
on hoidettava niin, että ulostukset
ovat kiinteitä. Jollei asia ole sillä
tavoin, on vika hoidossa.
kelle muulle paitsi kommunismille.
Canadankin farmarit, lyhyestä
historiastaan huolimatta, ovat jo
kerinneet kaulailemaan monenmoi­sia
pettäjiä, ja aina heillä, silti
riittää lempeä ja luottamusta, kun
lut farmareille mitään hyötyä?
Siihen on verrattain helppo vas­tata:
Jos vuoden alhaisimmat hin­nat
vallitsevat syksyllä, jolloin far-renkaita
syyttää".! V^ai ei voida?
Silloin kun viljardhiaiden johtajat
kilpaa muiden k^ptalistien kans-
.sa osallistuvat kejotteluun, jon­ka
kulut saa raaci"nallaan mak­saa
köyhä farmaÄ.
Tov. Wester saiio. ettei hän ole
pettynyt viljareriaisiin nähden.
Kuitenkin koko hä:en kirjoituksen­sa
osottaa hänen'erehtyneen. Vilja-renkaat,
jotka äliuaan olivat far­marien
osuustopiinnallisia yrity-k-siä,
ovat yaji):neet finanssipää-oman
nöyriksi ij*ii kuuliaisiksi ren­geiksi.
Ne eiv^t suinkaan ole edis­täneet
köyhän Hirmarin luokkatie­toisuuden
kehitfätä toiminnallaan;
vaan päinvastoi::-
Jos tov, W^;er ei erehtyisi vil-jarenkaiden
Icitajien toimintaan
nähden, niin liäi — kommunistina,
joksi hän its^än kutsuu, taistelisi
niitä vastaan/riinkuin muitakin ka­pitalistisen
^tion edustajia vas-marit
ajavat enimmän osan viljas-^^^^^ [}iinellä on sellainen
taan markkinoille, niin semmoise-^^j.^.^ erheellinen käsitys, että
UUSI pettäjä ilmestyy uusilla pet- na vuotena viljarengas voi hyödyt-1 nastaan ei ole tais-tämiskeinoilla.
(Ovatko vehnären­kaat
pettäijiä, siitä tuonnempana.J,
Niin että kommunistien olisi pitä­nyt
tuohon jo tottua eikä panna
pahakseen, vaikka heitä ei niin
hyvin huoniatakaan kuin itse ha­luaisivat
ja. kuin oikeutta myöten
'Salisivat ansainneet.
Kuinka syvälle jyvät
on kylvettävä
kee syömisen miellyttäväksi. Sc
tuottaa paremmat tulokset samois­ta
ravintoaineista ja lihotettaville
elukoille hienomman viimeistelyn.
Rehujen maitta\'uus riippuu siitä
että käytetään niitä rehulajeja
joista eläimet pitävät, ja että käy­tetään
puhtaita jyviä, joissa ei ole
likaa eikä hometta.
Kotieläimet ovat siinä suhteessa
hyvin samanlaisia kuin ihmisetkin
että ne antavat omistajalleen sa­malla
mitalla kuin omistajakin niil­le
antaa ruokintaan,, hoitoon jn
kohteluun nähden.
Ottawan keskuskoeasemaUa on
viimeisten kolmen vuoden kuluessa
kokeiltu, mitä kylvön erilainen sy­vyys
vaikuttaa siemenjyvien itä­vyyteen.
Tuloksena ilmotetaan ole­van,
että 2 tuumaa syvemmälle ei
minkään jyväviljan siementä pitäisi
kylvää. Kuohkeassa hiekkamullan
maassakin osottautui niin syvälle
kuin 3 tuumaan asti kylvetty veh­nä
itäneen ainoastaan 52.5 pro­senttia;
kaura iti 68.5 pros. j?
nhra ainoastaan 42 pros. Tosin sei
laisina vuosina, kun laiho versoo
hyvin, syvästä kylvöstä johtuva
harva varsi versoo paremmin kuin
tiheä varsikko, mutta sittenkin an­taa
1 ja 2 tuuman väliseen sy­vyyteen
kylvetty siemen yleensä
parhaimman sadon. Näissä pienil­lä
palstoilla tehdyissä kokeissa on
siemen kylvetty käsin. Myöhem­min
kun näitä tuloksia tarkiste­taan
laajemmilla vainioilla, toimi­tetaan
siementäminen kylvökoneel­la.
Jos taas toinen mahdollisuus on
olemassa, se nimittäin että kommu­nistit
ovat uskotelleet vehnären-kaJ-
jta kehittyvän luokkataistelun
välineitä, niin tulisi syyttää itse­ään,
jos pettyy. Siinä on tehty
yhtä paha laskuvirhe kuin luokka-tiedoton
farmari on tehnyt luul­lessaan
vehnärenkaasta saavansa
itselleen pelastusrenkaan.
Miksi ei vehnärenkaasta voi
muodostua luokkataistelu järjestöä
siihen on ainakin kolme pääteki­jää
esteenä. Ensimainen on se;
että renkaan jäsenistö muodostuu
farmareista, joista enin osa ei tun­ne
luokkataistelun aakkosiakaan
Toinen tekijä on, että renkaan täy­tyy
ottaa pankeista lainoja, millä
suorittaa etumaksu farmareille
viljasta, ja luuletteko että pankit
antaisivat semmoisia summia kuin
rengas tarvitsee, luokkataistelujär-jestölle?
Kolmas este on: ren^kaan
täytyy myydä viljansa kapitalisti­sille
mylly-yhtiöille. Luuletteko.,
etteivät nämä hoksaisi boikoteera-ta
farmarien vallankumouksellista
järjestöä, joka suuruudestaan huo­limatta
ei kuitenkaan kontroUee-raisi
viljamarkkinoita? Näemme
siis, että viljarenkaat ijykyään ja |
ainakin läheisessä tulevaisuudessa
tulevat pysymään vain puhtaina
liikelaitoksina, joista on mahdot­tomuus
saada mitään luokkataiste-lujärjestöä.
"Bisnes"laitoksia on
yleensä hyvin vaikea liittää luok­kataisteluun.
Ainoat, joiden suh­teen
siinä on hiukan onnistuttu,
ovat luokkatietoisten työläisten ja
farmarien pystyttämät ja kannat­tamat
osuuskaupat, ruokalat, lei­pomot
y.m.
Ovatko vehnärenkaat sitten pet­täneet
farmareita? Weil, se riip­puu
siitä, minkälainen on farmari.
Minä olen ollut renkaan jäsenenä
alusta alkaen, enkä vieläkään tun­ne
itseäni petetyksi. Mutta jos
joku toinen farmari on uskonut vil-jarenkaan
olevan keinon, mikä va­pauttaa
farmarit riistosta (ja niitä
on paljo jotka niin uskovat), ftiin
semmoinen farmari on tullut pete­tyksi.
Ja viljarengas on siihen syy­pää.
Kuitenkaan ei viljarenkaan
taholta tietääkseni ole koskaan an­nettu
ymmärtää, etta se kontrol-leeraisi
viljan hintoja viljamarkki­noilla.
Onhan se nähty, että vil­jan
hinnat ovat nousseet Ja las­keneet
vähintäin yhtä "villeinä"
renkaitten olemassaolon aikan kuin
ennen niitä.
Renkaita on syytetty myös siitä,
että ne ylläpitäisivät velkojenpe-rimis-
osastoa. Mutta en ole vielä
tavannut yhtään farmaria, jolta
vehnärengas olisi pidättänyt vil­jasta
tulevia mak.suja jpnkun vel­kojan
hyväksi, ja täysi vakaumuk­seni
on, että ellen riiina itse luo­vuta
renkaassa olevia saataviani
niin nitä ei pysty kukan sieltä ot­tamaan
ilman oikeudelta hankki­maansa
ulosdttotuomiota. On vain
ollut yleisenä tapana, että syk­syllä,
kun "karhut" ahdistelevat
farmareita, nämä heittävät vilja-renkaan
jälkimaksuosotuksia kar-hujeii
kurkkuihin, Ja ne, sitten
näillä "Certificateilla'" perivät, vil­jasta
mahdollisesti vielg,>- tulevia
jälkimaksuja. '
Vapauden 270 n:ssa syytetään
oikein toimitusosastossa vehnären-kaita
vähävaraisten farmarien tu­hoamisesta.
Siin* sanotaan näin:
"Vehänrenkaat joutuivat pahaan
pulaan: joko täytji niiden kaikin
keinoin yrittää pidättää vehnää
hintojen korottamiseksi, mikä oli
enemmin kuin vaikeata, tahi alen­taa"
farmareita, mutta jos viljan
hintain laskukausi alkaa syksystä,
niinkuin tapahtui 1929 vuoden vil­jalle,
ja jatkuu läpi vuoden, silloin
tietysti viljarenkaaseen kuulumi­sesta
on vain häviötä. Renkaitten
olemassaolon aikana on ollut vain
yksi vuosi -— äsken mainittu 1929
— jolloin syksyn hinnat ovat ol­leet
korkeammat sitä seuraavan
kevään ja kesän hintoja. Siitä on
helppo päättää, onko viljarenkais-ta
ollut tähän/ asti farmareille ta­loudellista
hyötyä vaiko vahinkoa.
Onko niistä sitten ollut aatteel­lista
hyötyä vaiko vahinkoa? Tahi
ovatko viljarenkaat lisänneet vai
vähentäneet /farmareissa luokkatie­toisuutta?
/ Tähän kysymykseen
vastaamine;^ tietenkin muodostuu
vain arvailuksi, ja yhden arvailu
on yhtä / hyvä kuin toisenkin.
Omasta jjuolestani arvelen, että
ne eivät/ole enentäneet eivätkä
vähentäneet farmarien luokkatie­toisuutta.'
Eivät jarruta eivätkä
jouduta haistelun kehitystä, ja sen-tähden
en tunne niitä kohtaan sen
äkäisenipää vihaa kuin muitakaan
porvarillisia laitoksia kohtaan. To­sin
kirjotukseni alussa sanoin, et­tä
Canadan luokkatiedottomat far­marit
ovat rakastuneet vehnären-kaihinsa,
etteivät muuta huomaa­kaan,
ja että he ovat uskoneet
vehnärenkaista saavan itselleen pe­lastusrenkaan.
Tosiasia on, että
elleivät nämä farmarit saa itsel­leen
"Illusionia" yhdestä, niin ne
tekevät sen toisesta. Kelpasihari
siihen vanha konservatiivipuolue­kin
vielä. Saskatiihevsranin farmarit,
jotka kaikkina aikoina ovat olleet
vapaan kaupan kannalla: liberaa­leja,
progressiiveja jne., ottivat ja
— keskellä kriisikautta, jolloin ta­vallisten
ihmisten luulisi hakevani ;
teltava, vaikieivät ne muuta: ole­kaan
kuin kspitalistisen yhteiskun­nan
laitoksa köyhien farmarien
pettämiseksi. Vaikka renkaat on
muodostettiii juuri köyhän farmari-väestön
etujen ajajiksi, ovat ne
niuuttunee't täydelliseksi kapitalis­min
agentfuriksi köyhien farma­rien
keskärfessa.
Siksi jneidän täytyy taistella
vehnärenitiita vastaan ja köyhien
farmarieift ja työläisten yhteisen
•taistelulittn muodostamiseksi kom-munistisei
puolueen johdolla koko
kapitaliststa järjestelmää vastaan.
Sillä, kuien kirjoitti Lenin jo 30
vuotta sitten: "köyhä talonpoi-kaisto
'v)i vapauttaa itsensä pää­oman
valasta vain auttamalla tais­telua
gtjialismin puolesta ja maan
samoin kuin muidenkin tuotanto-välineifen
(tehtaiden, koneiden
jne.) rf muuttamiseksi yhteiseksi
omaiiftjiideksi."
f Vapauden toimitus.
l(lden hävitförniiran
lehmistä nns-
I kuttamaUa
|Iun täit ja väiveet kiusaavat kar-jia,
aiheuttaen syyhyä sekä häi­tten
eläinten hyvinvointia ja viih-jt/
mistä, on ehkä paras keino ruis-luttaa
niitä jollakin myrkyttömäl-f^
ä desinfisioimisliuoksella. Liuok­sen
pitäisi ruiskutettaessa olla
sopivan lämpöistä ja olisi ruisku­tus
tehtävä lämpimänä päivänä, et­teivät
elukat vilustuisi.
Möimme koko entisen kar
me, puhdistimme ja rui
kanalan ja muutimme pci:
ne. Siitä asti se on oU
asuntona.
Poikasten ruokana en
viikolla oli kovaksi ieitet
vähän kannutettua tomj
leivänmuruja. Toisella vi
vallista poikasten ostoruo
teltiin akanoihin, ja ruv(
hitellen antamaan lisäksi
pää. Kolmannella viikolli
vat maissileipää kostutet
della ja kalanmaksaöljy]
teelusikallinen kolmasti j
pieniä vehnäjyviä akanoi
teltuna sekä kuivaa sakl
johon mitattiin saman ve:
noksi jauhettuja kauroja,
ja shortsia. Sakkaruokaa
niiden saatavilla, samoin
kirnupiimää. Kun poikas
kahden kuukauden ikäis<
vähitellen pois maissileivä:
noin niille märkää sakl
joka oli t"öiity kuivan saka
sista, lisäämällä 1 osa n
hoja.
Ilmojen kylmetessä ne ;
taruuaksi runsaan annoks
mitettyjä maissijyviä. S
nen on niiden ruokinta oi
viime kesän, paitsi maissi
ole kesällä annettu.
Poikaset eivät olleet
dolla syksyllä, niinkuin
varhaiset poikaset tapaav
Mutta nyt ne ovat melk(
henettömiä, vaikka silti
silloin tällöin. Meidän ka
koskaan ole ollut vapaata
matilaa, ei edes tarhaa. ^
lo 4 iltapäivisin ne pä
u]os juoksentelemaan.
Kukkopojat myytiin 30
pauna elävää painoa. N
melkoisen isoja lintuja, joi
tä saatiin $1.50—$1.80 k;
ta, yhdestä saatiin $2.10,
ei ruokittu häkkiin, vaai
samalla ruualla kuin nuo
natkin. Ne olivat kaikki
syyskuun puoliväliin m
Sama mies ost,i nc ja käv
massa sen mukaan kuin ta
Sairauden takia en kyei
nä vuonna ollenkaan kasva
uusia kananpoikia, mufta
on vielä kaikki 40 kanaam
Kaupassa on useampia tähän tar-itselleen
"jonMairt^" ulospääsyä / kotukseen '.sopivia kolitervatuottei-äänestivät
konservatiivi- (kor­kean
tullin) puolueen sekä maa­kunta-
että liittpparlamenttiin. S(
On semmoista lehmämäisyyttä, jo­ka
ei oikeastaan mitään harhakt-via
tarvitsekaan kapitalistien puo­lelta,
pysyäkseen ajallaan .. . ja
tämmöisistä "kalupuista" meidän
olisi saatava kommunisteja!
J. Wester.
ta, esim. .^Phdoskaupoista saatava
Kylmä vikuuttaa
noita useamma
tavalla
Peruna on pahimmin
kylmettymiselle sadonkorjt
kana pellolla, varastossa t
kasilla ja myyntipaikalle li
taessa. Tästä vuosittain i
vat vahingot nousevat hii
summiin, 'jä joutuvat niisti
mään sekä viljelijät että ka
kreoliini (liquorcresolis comosi-Ja kuluttajat. Vaikka ti
tus) joihin tavallisesti sekotetaar
30—50 osaa vettä. Sellaisella
seoksella sitte eläimet ruiskute­taan.
Seuraavalla tavalla valmistettu
öljyemulsioni on myös tehokas:
liuotetaan 1 kvartti suopaa tahi
% paunaa saippuaa puoleen gal­lonaan
kiehuvata vettä, johon lisä­tään
1 painti lamppuöljyä. Nämä
ainekset sekotetaan perinpohjin
joko huljuttamalla tai ruiskun lä­pi
-pumppuanialla. Senjälkeen li­sätään
3 kvarttia vettä ja sekote-
Tov. VVester ylläolevässä kir­joituksessaan
myöntää itsekin^ et­tä
vehnärenkaat eivät voi vapaut­taa
farmaria riistosta, että jos; taan taas, jonka jälkeen emulsion^'
joku niin on ajatellut, " niin •Sfllai-jon valmis käytettäväksi,
nen farmari On tullut petetyksi".] Pysyväisten tuloksien saavutta-
Toisin sanoen, vehnärengas qii tov. I miseksi on kaikki hinkalot, oven-
Westerinkin mielestä — ei Äitäänj pidet ja kulmaukset, mihin syy-muuta
kuin kapitalistisen maailman! hyävät eläimet ovat voineet itseään
lisäke, laitos joka herättiä, —, hangata, myös perusteellisesti ruis-niissä,
jotka sellaiseen usko^-at
Illusioneja. Ja sellaisia läskojif
on farmarien keskuudessaf paljon
kutettava desinfisioiniisliuoksella.
Kymmenen päivän kuluttua ensi-mäisestä
ruiskutuksesta on menet-vakuuttaa
kirjoittaja. Mutta hän hely uudistettava, jotta sillä vä-tuumii,
etteivät vehnärenkiiat itseiiin saivareistakin kehittyneet syö-ole
syypäitä sellaisen ilusionin
syntymiseen. Renkaat ovi: niuka
syypäitä vain sikäli, mikälitivat an
taneet "farmarien uskoa ;:tsestään
liian hyvää". Uskomme et^ tov. W.
on rehellinen mies, joki puhuu
mitä tietää. Mutta sillc^ni täsrtyy
meidän myös sanoa, että'hän huD-päläiset
saadaan hävitetyksi. Ajan­mukainen
hinkaloiden ja yleensä
navettain sisustus edistää ruisku­tuksen
tehokkuutta, niitä kun on
helppo pitää pulfltaana, eikä niissä
ole halkeamia ja rakoja syöpäläis­ten
olinpaikoiksi.
Minkälainen tahansa sopivan ko-nosti
tuntee sitä, mitäirenkaiden koinen ruisku kelpaa käytettäväk-johtajat
sanovat ja puhuj^at. Erääs- si tähän tarkotukseen. Tavallisis­sa
oloissa on sellainen pieni käsi-taa
hintoja niin, ettei vähävarais-sä
äskettäin ilmestynefisä refor­mistisen
ammattijärjestön Trades
and Labour Congressin kuukausi­julkaisun
numerossa satuimme nä­kemään
painettuna radijesitfrlmän,
jonka eräs Canadan viljapoolin
pomomiehiä, eikö lie olut itse pu­heenjohtaja,
oli "broaccastannut".
Jollei koko tuo esitelmi ollut mitä
viheliäisintä farmarien pettämistä
ja valheellisten Illusionien herättär
mistä heissä, niin sitten emme tie­dä
mikä sitä on. Siliä vain yksi
kourantuntuva esimerlki. Ei liene
vaikeata löytää useampia, jos ru­peamme
penkomaan viljarenkaan
virkailijoiden käytäsnöIlistS toi­mintaa.
ruisku, jota käytetään kärpästen
karkottamiseen navetoista, riittä­en
mahdotonta hallita niftä
tosuhteita, joista perunain
tyminen johtuu, voidaan ki)
melkoisessa määrässä suoje
runoita kylmyyden tuot
vaurioilta.
Yleensä ollaan siinä ksitj
että peruna paleltuu, jos i
tuu olemaan lähimain vede
tymä-asteen lämmössä, joka
astetta F. Kuitenkin muc
jää perunassa vasta, kun
laskeutuu noin 29 asteesi
Toiset perunalajit, vieläpä :
set mukulatkin kestävät
enemmän kuin toiset, joka
selittää, miksi useasti ta
ainoastaan joitakuita palel
perunoita hajallaan siellä
muuten .säilyneessä varastos
Alhaisen lämpömäärän va
ta perunoihin on tutkittu hi
sen kasvitautien tutkimuslal
riossa Charlotteto%vnissa, P.
ja saatu selville, että kyin
viottaa perunoita kolmella <
valla.
1. K y b j ^ kuöKS^Ssiinty
kuIoiss%^otka ovat olleet 2
alhaiselle lämmölle, siksi
että jääkiteitä on kerinnyt m
tua kudoksiin. Kun tällaise
kulat leikellään, on niissä 1
fcu kolmea eri muotoa olevis
leutuneita kohtia eli n.s. k
ta: (1) rengackuolio, sisusre
tummenema; (2) vcriknolio, 3
koko mukulan kulkeva ep:
nöllisen verkon muotoinen
Mutta missä isot karjat ja menema. _3Iolemmat nämä m va.
monet hinkalot ovat puhdistettavat
on tietenkin suurempi ruisku käy­tännöllisempi.
Täit oleilevat enimmiten leh­män
hännän juuressa, takaraajojen
sisäpuolella ja kaulassa, väiveet
etenkin raajoissa ja pitkän kar­van
peittämissä ruumiin osissa
Täit elävät elukan verestä, väi­veet
taas marraskeden soluilla ja
karvoilla. Parhaiten menestyvät
syöpäläiset sellaisissa eläimissä.
joiden puhtaanapito on laiminlyö­ty.
ovat lievän vikaantumisen
kejä; (3) tummat laikut, m
taan säännöttömät, ovat tava
ti lähellä pintaa, mutta usei
dämessäkin. Pahemmissa tJ
sissa nämä laikut voivat aiTn
perunan kuoleutumisen ja
nemisen.
2. Tönköksi jäätyminen. -
kulat jäätyvät tönköksi, kun .
vat olemaan perunan "Uhan
tymäastetta alhaisemroas?a
mössä. Sulaessa niistä kiboaj
teetä, ja sisus muuttuu pehm