Vapaus, December 16, 1927

              KAIKKIEN MAITTEN TYCNRAATAJAT YHTEISRINTAMAAN; TYÖLÄISTEN JA TALONPOIKAIN KÄSIIN HALLTTUSVALTAI
NoTieS—1927 Federated Pressin jlsen Perjantaiiia, jouluk. 1$ p;nä—-Friy Dee 16 Member Th« Federated Presi XI Vuosik. — VoL XI
lia yallankuDiousmaasta
mddtall
Asiat sattuivat kulkemaan siinä
järjestyksessä, sikäli kuin tämän kir­joittajan
persoona on kysymykses­sä,
eXä minulle tuli matka vuoden
1921 lopulla vallankumousmaahan,
Keuvosto-Venäjälle. Olin oleskellut
]ä}ies kymmenisen vuotta kapitalis­tisessa
Amerikassa ja sopivan tilai­suuden
tullen halusin lähteä mat-
Ifllle erikoisesti juuri Neuvosto-Ve­näjälle
ja Suomeen.
Edellisessä maassa oli köyhälistön
Tallankumous onnistunut niiu pit­källe,
että sitä ei implferialistien yh­distyneetkään
voimat voineet kukis­taa.
Suomessa sensijaan oli työväen
vallankumoustaisteluissa jouduttu
>-tappiolle. Työväen menetykset oli-
Tal olleet erittäin suuret
Jos koskaan, niin tällaisten tapah-
: tomain jälkeen on jokaisella työ-
Täenliikkeen keskuudessa olevalla
toverilla palavaa halua päästä kat­somaan,
olevia oloja paikan päältä.
' Mainittuun-..aikaan oli kuiteidcin
maasta toiseen kulkemisessa äärettö­miä
vaikeuksia. Tämä vuorostaan
johtui silloisesta tilanteesta. Neu­vosto-
Venäjän täytyi suojella rajo­jaan
erittäin tarkasti. Maahan .ei
laskettu uusia tulokkaita - kuin joku
ybilö silloin tällöin. Sikäli kuin
silloin sain asioista kuulla, eivät
edes venäläiset puoluejäsenet Ame­rikasta
voineet päästä kotimaahan­sa
kuin harv£issa tapauksessa.
Suurimpana syynä tähän oli se,
eitä V. 1921 oli Venäjällä suuri
nälkävuosi. Elintarpeita^ polttoai­neita
ja kaikkia muita välttämättö­miä
kulutustarpeita oli varsin niu-kaltii
Siinä siis syy, että vallahku-mousmaahan
ei voitu uusia tulok-
^ kaita laskea rajattomasti.
' Tietysti olivat myös ulkopoliitti­set
seikat asiaan vaikuttamassa. Kun
matkallani poildcesin Tukholmassa,
tapaamassa sikäläisiä puna-pakolai­sia,
sain ensimmäisenä uutisena
kuulla Suomen lahtarien hyökkäyk-s^
tä Neuvosto-Karjalaan; Toveri
Hurmevaara selitti, että varsinaisen
sodan puhkeaminen Suomen ja Neu­vostoliiton
välille saattaa olla mah­dollinen,
riippuen tietysti siitä, mi­ten
pitkälle lahtarit uskaltavat hyök-
^ käyksessään mennä.
Tällaisilla uutisilla varattuna läh­din
jatkamaan matkaani Neuvosto-
Venäjälle, kohti Punaista Pietaria,
joka tänään tunnetaan LENINGRA­D
I N — Lenininkaupungin •— ni-melJä.
Suoranaista yhteyttä sinne ei kui­tenkaan
ollut. Oli matkustettava
Iialki valkoisen Viiron. Virolaiset
virkamiehet koettivat saboteerata
matkaani kaikella tavalla. Tukhol­massa
Viron konsulaatissa yritettiin
tehdä jos jonkirilaisia esteitä passin
viseerauks^sa. Tallinan, Viron pää-l^
upungin rantaan saavuttuani vi­rolainen
poliisi antoi maassaoloai-kaa
24 tuntia. Mukanani kuljetetta­vana
olevat; kallisarvoiset koneet,
kirjallisuus, y.in. tavarat tuottivat
kuitenkin siinä määrin hankaluutta,
että ensimmäinen päivä meni tart-l^
aan näiden saattamisessa laivaran­nasta
tuilihuoneeseen, sekä niiden
varustamiseen sinfetillä.
Oli itsestään selvää, että ainoan-l^
an laatikon ilman sinettiä jättä­minen
ei voinut lulla kysymykseen.
Matkani piti jatkua parin päivän
kuluttua ja itse olisinkin päässyt
matkustamaan, mutta tavaroita en
voinut milläs ehdolla jättää- Jo­kaisessa
käänteessä oli valvottava,
että jokainen esine tuli siirrettyä
paikasta toiseen.
-Kun Tukholmassa ssän tovereilta
tällaisia' ohjeita, luulin ensin sila
fekkipuhedcsL' Mutta Virossa opin
tain. Jos he olisivat saaneet tilai-uuden
käydä käsiksi tavaroihin tai
matkxistajan vaatimattomaan persoo^
naan, ei löytymisestä olisi ollut suu­riakaan
takeita.
Oltuani viikon päivät Tallinassa,
sain asiani siihen kuntoon, että pää­sin
matkustamaan viimeben taipa­leen.
Matka Tallinasta Leningradiin
ei ole kovin pitkä normaalisena ai­kana
kulkiessa, mutta silloin sattui
yksiä ja tobia teknillisiä vaikeuksia.
Vaikka matkasimmekin parhailla
välineillä mitä siihen aikaan Venä­jän
rautateillä oli, niin emme kui­tenkaan
päässeet perille asti ilman
vauriota. Tosin ei tapahtunut mi­tään
erikoisempaa, mutta kuitenkin
sen Verran, että kuriirivaunun toi­nen
pää laskeutui arveluttavan lä-helFe
ratakiskoja. Vaurion korjaa­minen
otti jonkun aikaa.
Mukana ollut kuriiri piti kuiten­kin
onnellisena satttunana sitä, että
oltiin jo Neuvosto-Venäjän puolella,
sillä Viron puolella vaurion, sattues­sa
olisivat vaunun korjaajat saat­taneet
saboteerata muutenkin myö­hästynyttä
matkaamme.
Vihdoin saavuimme eräänä pak-kas-
aamuna Punaiseen Pietariin, jo­ta
toveri Lenin kiftsui "vallankumo­uksen
silmäksi". Baltian asemalla
kuitenkin jouduin odottamaan i l ­taan
asti, ennenkuin saimme kuor­ma-
auton kuljettamaan tavaralastin
asemalta määräpaikkaan^ Kuljetus­välineet
vallankumousmaassa olivat
siksi tarkkaan ylösotettuja, että niitä
ei riittänyt kenelle tahansa* ilman
odotusta. .. _ ^
Illan tullen kuorma-auto saapui
viemään tavarani asemalta varasto­huoneeseen.
Eräs venäläinen toveri
oli ajurina ja hän laski tuolla ras­kaalla
kuorma-autolla hurjaa vauh­tia
halki Pietarin katuja. Pureva
pakkanen viilsi lävitseni kuin olbin
ollut ilman vaatteita, istuessani au-ossa
tavarakistujen päällä. Saa-
Suiiren johtajan» Leninin kirjeestä puolueelleen muutamia päiviä ennen
ratkaisevaa tiiistelua
Aseellinen Icapina on erikoinen
laji poliittista taistelua, jolla on o-mat
erikoiset lakinsa, joita tulee
huolellisesti tutkia. Oivaillisella ta­valla
on Karl Marx ilmaissut tämän
totuuden, kun hän kirjoitti, että
aseellinen "kapina samoin kuin sota
on taito".
Tämän taidon johtaviksi säännöik­si
on Marx asettanut seuraavaa:
1. Kapinalla ei ole leikittävä, ja
on tiedettävä, että kun sen aloittaa,
on se kaikissa olosuhteissa saatet­tava
loppuun.
2. Määrätyssä paikassa j a mää­rätyllä
hetkellä tulee tapahtua suu­rin
ylivoiman keskittyminen, koska
muuten vihollinen lyö kapinalliset,
jos sen käytettävissä on parempi va­rustelu
ja örganisatsioni.
3. Kun kumous on kerran alka­nut
on sitä käsiteltävä suurimmalla
päättäväisyydellä ja ehdottomasti
käytävä hyökkäykseen. Puolustus
on aseellisen kapinan kuolema.
4. On pyrittävä äkkiä yllättämään
vihollinen sillä, hetkellä, kun sen
joukot ovat hajalla.
5. Joka päivä (ja —: voisimme
myös sanoa — joka tunti, silloin
kun kaupungeista on kysymys) on
taisteltavia pienimmistäkin eduista,
ja millä hinnalla hyvänsä ylläpidet­tävä
moraalinen ylivoima.
Marx on koonnut kaikki aseellista
kumousta koskevat vallankumouksen
opit "vallankumouksen taktiikan
suuren historiallisen i mestarin*',
Dantonin sanoihin: Rohkeutta, roh­keutta
j a jälleen rohksutta.
Sovellettuna Venaan ja loka­kuuhun
1917 merldtfs^ tämä niin
äkilUstä ja rajua hyökkäystä Petro-gradia
vastaan kuin j mahdollista,
niin hyvin sisältäpäin kuin uUcoa-päin;
ulkopuolelta Suomesta, Talli­nasta
j a Kronstadtistcy leoko laivas­ton
hyökkäystä, jättiBiBmäistä y l i -
^voimien kokoamista 3?iitä 16—^20,-
00 (tai ehkä enemmäp) porvarillis­ten
kaartien (kadetteja) miestä se­kä
"Vendee"-joukko ja j (osa kasakoi-^
ta) vastaan j.n.e. |
^vellettuna Venäjään ja loka­kuuhun
1917 merkitsee se meidän
kolmen päävoiman: laivaston, työ­läisten
j a sotilasosastojen, yhdisty­mistä
tavalla, että voimme millä
hinnalla tahansa miehittää j a pitää
hallussamme / puheliman, säHkölen-nättimen
ja rautatiet sekä ensikä­dessä
sillat.
Sovellettuna Venäjään ja loka­kuuhun
1917 merkitsee se kaikkein
päättävimman aineksen (ryntäys-joukkomme
ja työläisnuorison sa­moin
kuin parhaimpien matruusien)
valikoimista j a niiden kokoamista
pieniksi osastoiksi kaikkien tärkeim­pien
paikkojen valtaamiseksi niiden
avulla ja niiden osaaottamiseksi
kaikkialla kaikldin tärkeimpiin toi­miin,
kuten esim. Petrogradin saar­tamiseen,
eristämiseen j a valtaami­seen
laivaston, työläisten ja sota­joukkojen
yhteisellä hyökkäyksellä
— tehtävä, joka vaatii taitoa j a kol­minkertaista
rohkeutta.
Sovellettuna Venäjään, ja loka­kuuhun
1917 merkitsee se osastojen
rakentamista parhaista työläisistä,
jotka asebtetaan kivääreillä j a pom­meilla
vihollisen keskuksiin hyökkä­ystä
varten ja niiden saartamiseksi
(kadettikoulut, sähkölennätiii, puhe­linlaitos
j.n.e.), tunnussanalla:
Vaikkapa kaikki kaatuisimme, emme
päästä vihollista lävitse.
Me toivomme, että kumous pääte
tään aloittaa, niin johtajat silloin
menestyksellisesti turvautuvat Dan­tonin
ja Marxin rikkaihin opetuk­siin.
Venäjän j a kansainvälisen val­lankumouksen
eteenpäinmeno riip­puu
tuon taistelun kahdesta tai kol­mesta
päivästä. •
SUSIEN VADdAM
K i r j : O. Hiolainen
keimmät vastakohdat esiintyivät kai­kissa
suhteissa.
Lähtiessäni Amerikasta, oli siellä
silloin noin 5—6 miljoonaa työtön­tä
työläistä perheineen. Heidän kes­kuudessaan,
vallitsi nälkä ja aäri-mäinen
kurjuus. Tämä kaikki ta­pahtui
siksi, että kaikkia elintar­peita
oli liiaksi paljon. Sensijaan
porvarillinen väestö eli mitä suurim­massa
loistossa ja ylellisyydessä.
Toisin V i laita Neuvosto-Venä-ällä.
Siellä oli^ kaikilla nälkä, kaik­ki
kärsivät polttoaineiden ja kun­nollisten
vaatteiden puutetta, ketään
ei ollut ylellisyydessä elämässä.
Kellä oli ennen ylellbyyttä ollut,
heiltä oli vallankumous riistänyt
pois ylellisen elämän. Elintarpeet
ja polttoaineet, sikäli kuin niitä
oli, jaettiin tasan kaikkien kulutet­tavaksi.
.
vuimme onnellbesti Troitskin-sillan', Oli meillä "joulujuhlakin" vielä
Talvipalatsin puoleiseen päähän, jvanhan tavan mukaan. Ihmbet ovat
Mutta siinä meni rikki auton taka- ihmbiä vallankumousmaassakin, jo-kumi.
Revimme rikkinäiset rieka­leet
pois pyörän ympäriltä ja aju­rini
lausui: "harashoo". Muistelin
sen tarkoittavan jotain samaa kuin
"ali right". Hyppäsin takaisin kis-tujeni
päälle ja lähdinune taas vin­haa
vauhtia eteenpäin.
Tulimme noin puoliväliin siltaa
ja silloin pudota romahti autostam­me
vasenunanpuoleisen etupyörän
rapasuojustin alas. Pysähdyimme ja
-ritimme kiskoa tuon metallikappa-een
irti, mutta se ei lähtenyt Vih­doin
aloin pitämään sitä ylhäällä,
ettei se takerru pyöräin alle, ja niin
jatkoimme taas matkaamme. Pää­simme
hyvään vauhtiin ja ajaa tuok-sautimme
erään Kamenne-pstrov-kadun
varrella olevan suuren pa-atsirakennuksen
pihamaalle-
Olimme perillä, mutta siihen
nyöskin lopullisesti "väsähti" mei-län
voimakas kyyditsijämme, lop-juun
ajettu kuorma-auto. Seuraava-la
päivänä se korjattiin sutä ja vie-iin
korjauspajaan. .
Nämä tapaukset ovat yhä ««des-aan
palautuneet mieliini, kun jäi-
.eenpäin olen ollut tilaisuudessa nä­kemään
Neuvostoliiton teoUbuuden
a kulkuvälineiden erinomabta edis-ystä.
V. 1921 täydyttiin turvautua
rielä kaikkiin niihin välinebiin, mi­tä
tsaarivaUan ajoilta, sodan ja val-ankumouksen
tapahtumain jälkeen
cli sattunut jäämään. Nyt sensijaan
kuljetaan ensiluoHcabiUa välineillä,
joita on riittävästi vaihtaa, jos joku
sattuu särkymään.
Ien vanhat tottumiikset eivät niin
helposti ppb jää. Meille suomalai­sille
emigranteille varatussa vieras-kodissa
olivat toverit laittaneet oi­kein
joulidcuusenkin. Pietariin oli
aapunut ennen minua Tukholmas-a
karkoitettuja pakolabia ja hei­lan
kanssaan vietimme noita his-
Iqriallisesti vaiherikkaita aikoja,
allankumouksen ensimmäisessä pää­kaupungissa.
Jouluillallisena meillä ei ollut
rittäin monipuoliset annokset, mut-a
se piitä oli, sitä paremmalle, he
naistuivat. Etevä kokkimme oli lait­tanut
erilabten kasvien juurista,
nuutamista penmanlohkobta, ja
Norjasta tuödubta suolasillebtä ver­rattain
maukasta sillisoppaa. Jou-uksi
olirame saaneet annoksen pul­akin
ja jostain oli hankittu pieni
autapellbtä tehty uuni, jossa oli
ksi keittoreikä ja pabtinuuni yh-lelle
leivälle. Siinä oli emäntä
M T E J i n ^
"Jumala on tyhjä taulu, jossa ei
ole mitään muuta kuin minkä itse
olet siihen kirjoittanut," sanoo Lut­her.
• Vanhanajan viisaustieteen tutkija
Angelus Silesius (1624—-1677) kir­joittaa:
"Jumala on saavuttamaton
olento, joka ei ole missään yhtey­dessä
aikaan j a paikkaan. Kuta e-nemmän
häntä tavoittelee, sitä kau­emmaksi
hän sinusta pakenee." Näin
sanoo myöskin J ^ u ^ j , Joka aske­leella,
minkä tiede^ astiiu 'eteenpäin,
perääntyy jumala askeleen taakse­päin".
Prof. ja lääketieteen tohtori
Ludvig Buchner sanoo kirjoitukses­saan:
"On merkillistä, että nykyai­kana
vielä uskotellaan j a vakuute­taan
kokemuksien todistavan^ ette
ole niin villiä kansanheimoa eikä
niin pimeää raakalaista, jolla., ei oli­si
jumala-käsitteitä j a uskoa johon­kin
korkeampaan henkilölliseen olen­toon".
Siten pn tässä kaildden kan­sojen
yhteistajunnasta saatu paras
" v a l t t i " itse jumala-aatteen totuu-jan,
tulee ehdottomasti yakuutetuk-i
köyhälistön vallankumouksen
'oittokulusta.
Samoina päivinä tapahtui eräitä
vallankumousliikkeen hbtorian merk­kitapauksia.
P^ptan tässä vain
mieliiuj että K^ainvälisessä sota­koulussa
tapahtui näihin aikoihin
ensimmäisten täyden kurssin suorit
taneiden pimaupseerien päästö, jon
ka yhteydessä oli suuret juhlallbuu-let
mainitulla koululla.
Muutama päivä sen jälkeen sai­vat
nämä nuoret punaupseerit läh­teä
Neuvosto-Karjalaan, puhdista­maan
Suomen lahtarien rosvot pois
Neuvostovallan alueelta. Nuo" reip­paat
sotilaat lähtivät retkelleen tun­nuksella:
"Vankeja ei oteta, eikä
armoa pyydetä!" ,
Parin kuukauden kuluttua oli
Neuvosto-Karjala puhdbtettu lahta-reista.
Heidät oli verissäpäin lyöty
takabin. Punabten menetykset oli-
«abtanut meille rubleipäpiirakoita. jvat suhteellbesti hyvin pieiieL Tä-
<un niillä oli hyvä kysyntä, eivät jmän jälkeen onkin Neuvostovalta
aikkiV olleet ehtineet pabtua erit-.saanut olla porvarimaiden rosvoil­ta
verrattain hyvin rauhassa.
Näiden tapahtumain vertailussa
tulee ehdottomasti vakuut^uksi, et-tä
ne' sanat, jotka vallankumous-sotilas,
entinen Amerikaissa ollut
työmies, Tallinan ja Moskovan vär
illä V. 1921 kulkenut kuriiri lausui
allekirjoittaneelle, ovat paikkansa
^ ^ Saavuin Pietariin juun pan pai-a
ä k e ^ l i i L j ^ " hyvin 'että «ia vää emien joulua. «Kiloin oli ean<y t o b i U d ^ etuja ja mukavmJcsia.
oli todellakin siten. Tämä johtui mattoman kiintoisaa tehdä vertailu- KaikiUe tasapuolisesti-
Inonnonbcsti siitä, cifi monarkbtis- Ija joulun vieton väUllä porvarimab- Täflaista elämää nSbdessSSn ym-ta
roskajoulioa oH Virossa lanmoit-|'a ja vallankomonsmaassa. Mitä täi- yirillään. vaikka vaan lyhcmmänkin
äin kypsäksi. Mutta jokainen meis-ä
oli tyytyväinen kun niitä vain
suutensa saL
Nämä ovat pienen pieniä sivu-
Imiöitä suurten tapahtumien koko-laisuudessa.
Mutta samalla kertaa
e muodostavat juuri sen teldjän,
nitä varten köyhälistön vallanku­mous
on tapahtutaut ja miksi sosia-;pitäviä. Hän sanoi: "Maailmassa
istiseen yhteiskuntaan ollaan pyrki- ei ole sellaista t^^vää, jöi&a mei-mässä.
-Juuri siksi, että' olevat olot -^än bolsheviikipnolneenime päättää
saadaan paremmaksi muutettua ja .suorittaa, ettäko. se myosll^
että toisilla eir ole enemmän kuin tään toteuttabi."
Jo silloin laotin noihin vakuutta*
vim, sanoihin ja yhä eiu^tnmän' 1U(K
tan niihin taiu päiväoS.^^^^^^
den ja järkähtämättömyyden todis­tamiseksi.
Sillä itseasiassa on kui­tenkin
alkuperäisessä raakalaisuuden
tilassa olevien kansojen ja yksilöi­den
tarkka, puolueettomiin havain­toihin
perustuva tunteminen _ todis­tanut
aivan päinvastaista. Kaupan-kävijäin,
filosofien, purjehtijain ja
lähetyssaarnaajien yhtäpitävien ker­tomuksien
mukaan on melkoinen
joukko kansoja, joilla ei ole jäl­keäkään
minkäänlaisesta uskonnosta
taikka joiden uskonto on niin kum­mallista
ja alkeellista, että se tus­kin
ansaitsee uskonnon nimeä. " En
puolestani saata epäiHSjU—-sanoo
kuuluisa kahsantieteilij^Biroca, "et­teikö
alempien rotujen keskuudessa
olisi kansoja, joilla ci ole jumalan­palvelusta,
e l mitään opinkappaleita,
ei yliabtiUbia käsitteitä, ei yleisiä
uskoja, ei siis minkäänlaista uskon­toa".
"Ne jotka vakuuttavat että
alhaisimmatkin raakalaiset uskovat
yliluoämollisiin olentoihin, kannat­tavat
väitettä, j o k a mitä jyrkimmäs-ti
sotii todellbuutta vastaan", sanoo
John Lubbock. Tunnetuna Beagle-laivalla
-tekemällään tutkimusmat­kalla
kertoo Darwin: "On yltäkyl­lin
todistuksia ei ainoastaan tilapäi­siltä
matkailijoilta, vaan kauan vil­lien
parissa asuneilta, että on ollut
ja on vieläkin lukuisia kansanrotuja,
joilla ei ole minkäänlaista ajatusta
yhdestä tahi useammasta jumalasta
ja joiden kielessä ei ole sanoja sel-labten
käsitteiden ilmaisua varten".
Tunnettu lähetyssaarnaaja, "isä'
Baegert, joka seitsemän vuotta työs­kenteli
Califomiassa intiaanien kes­kuudessa,
vakuuttaa että epäjuma­lankuvat,
pyhätöt, uskonnolliset me­not
eli jumalanpalvelus ovat heille
tuiki tuntemattomat. JHo eivät usko
yhteen "oikeaan" jumalaan, eivätkä
palvele "vääriä" jumalia.
Samanlaisia käsitteitä on eri hei­moilla,
jotka, asuvat maapallon i|j>i-meimmiUä
kolkilla, Afrikassa, Aus­traliassa
Ja monilla Tyynenmeren
saarilla. Itse ikivanhassa sivistyk­sen
kehdossa, Aasiassa löytyy sa­manlaisia
ilmiöitä. Onpa siellä
tynyt mainehikkaita j a laajalle le­vinneitä
uskontojakinj joille usko
jumalaan, eli jumal-aate on vallan
tuntematon. Itse japanin 50 mil­joonainen
kansa, joka kaikkien mat­kailijoiden
lausunnon mukaan on
sangen korkeiden siveellisten, yh­teiskunnallisten
j a valtiollisten tapo­jen
kannalla, ei Usko jumalaan eikä
sielun kuo1emattomuu,teen. Amerir
kalainen matkailija Burrows sanoo
japänilabia "jumalankieltäjien kan­sakunnaksi."
Toiset leimaavat heidät
epäilijöiksi ja' materialisteiksL K u i ­tenkin
vakuuttaa englantilainen AI-cott
ettei kansanvalistus lole missään
edistjmyt pitemmin harppauksitt
kuin japanilaisten keskuudessa.
Aasian jnmalanjdeltäjä-uskontoi-lin
kuuluu maihehik^ buddhalai­suus.
Sie^i^i tunne jumalaa
eil^'^ sielun knÖlinBiattoäraiitita. Mo-emniat
kiinalaiset uskonnot --^tao­laisuus
'js^^nfutselodsntis —— ovat
samanlaisia. Vakunttaapa Seha»
penhaner ettei Idinankielessa ole e-des
jumalaa jä luomista tarkoittavia
sanojakaan.
Villinä elämöi luonnonvoimat tal­visena
yönä. Vinha tuuli työntää i -
kivanhojen petäjien latvoja kuma-raan.
Lumihiutaleet kilvan kiitävät
puiden lomitse, kunnes iskeytyvät
havuneulasiin, mäntyjen kupeisiin,
pensaisiin, alas lumeen ja minne
milloinkin.
Erämaassa vaeltaa vaivoin yksi­näinen
Ihminen. Hän on matkalla
tukkikämpälle työtä etsunään. Tuis­ku
on i>elttänyt tien, mutta kulkija
jalallaan tuntee milloin on astu­nut
oheen j a taas etsii kovempaa
pohjaa, matkatakseen eteenpäin.
— Matkaaja tuntee väsymystä.
Hän kaivaa repustaan lelpäpalan,
laskee kantamansa ryysynipun, l u ­melle
j a btuutuu sen päälle leipään,
sä nakertamaan.
Yhtäkkiä alkaa metsästä kuulua
sutten ulvontaa. Matkamiehen sy­dän
vavahtaa, sillä vaara on lä­hettyvillä.
Hän tuntee voimansa
virkoavan j a yrittää paeta. Mitään
asetta el hänellä^ ole j a siltä tuskin
mitään apua olisikaan, sillä sudet
kulkevat suurissa laumoissa. Ampu­minen
olbl pimeässä joksikin tur­haa.
—• Kulkija pouhaa paksussa
lumessa eteenpäin j a häntä ahdista,
vien petojen luikutus käy vblmak-kaammaksl.
Myrsky katkoo oksia
puista j a niitä putoilee alas. Pake-ne^
a mies on hiestä märkänä. U l ­vonta
hänen jälessään lähenet lä­henemistään.
Mies tulee kauhun
valtaamaksi. Jalat eivät enää tahdo
kantaäx Häh heittää reppunsa ja
pflkeneo ahdistajlaan. Susien ulvon,
ta kuuluu jo molemmin puolin ja
siltä päättäen sudet muodostavat
kierrosta, anastaakseen saaliikseen
öisen kulkijan.
y — Ikäänkuin taikavoiman elvyttä-mänä
hän kykenee ponnistamaan
eteenpäin ja samalla tuntee löytä­neensä
kovempaa, tallattua polkua.
Hän näkee jo metisässä mustia olen­toja.
Ne ovat susia, jotka käyvät
uhkaavaan hyökkäykseen. Häneltä
kajahtaa kimakka kiljahdus, klljah-
44ua^b6nsÄ,jÄUc<ieji. -~r — ~.
—^^Ulpmpana kuuluu-ihmisen ääni.
Ahdistettu luo katseensa eteenpäin
ja näkee tulen. Hän ponnbtaa vii­meiset
voimansa j a siinä tuokiossa
hän ehtii kämpälle, jonka ovi on hä­nelle
avattu. —-Susilauma joka oli
pakenevan kintereillä, jäi ulvomaan
menetetyn saaliinsa Vuoksli,'
— Sisälle päästyääÄ mies kaatUl
laattialle, jääden tajuttomaksi. Avu­lias
joukko koettaa virvoittaa nään­tynyttä
matkamiestä j a hetkisen kUf
luttua mies toipui. Nyt hän jo ky.
kenl sanomaan jotakin katkonaisin
tavuin. — Kämpän miesjoukko mie­lenkiinnolla
kuunteli t u l i j an kerto­elmaa.
Hän kejtoi olevansa työnet-sinnässä
j a matkalla joutui pahaa
aavistamatta susien ahdbtettavaksl.
— Miehen ruumiilliset voimat oli­vat
siinä määrin heikot, ettei hän
heti kyennyt menemään työhön. To­vereidensa
tehokkaasta vaatimuk­sesta
oli se apu, että mies sai vä­hän
levähtää j a sitten työn käm­pällä.
— Miehiä kohdeltiin tosin sietä­mättömän
huonolla tavalla tällä
kämpällä. Euoka oli valitettavan
huono. Kaiken tämän johdosta su.
keutui miesten kesken keskustelua
iltapuhteina btuessaan. Mutta jou­kossa
oli eräs luikki, joka kanteli
miesten puheet paasille. Miehet,
jotka osallistuivat olojen moittimi­seen
saiyat ankaran varotuksen ael-lW8ista
puheistaan, •
— Uusi tulokas puhalsi tulen lain-pusta
j a laskeusi levolle. Ulommas­ta
nurkasta kuului vielä puheen eo-rinaa.
PuheUja sai varotuksen, ja
sitten oli kalkki hiljaista.
Kotvan ajan kuluttua kuulxii .
useasta sängystä kuorsaamista. Mut­ta
matkamies valvoi Ja kuuli vain
halpahintaisen kellonsa raksutuksen
viereUään. Hänen sydäntään vie-lä
kalvoi ne hetket, jollofai hän oU
susien ahdistamana erämaassa, mut*
ta pelastui.
— Pelastulko hän? Pelastut met­säneläinten
kammottavbta kidoista,
mutta samalla joutui raakamabten
ihmissusien vainottavaksi. Salojen
sudet eivät saaneet hänen hikbta
ruumistaan punavakseen, mutta
nyt hän on alati suden kaltabten i h -
mbten uhrina. Ihmissudet hiestyt,
tävät häntä j a tekevät hflnep ruu­miillisesta
työstään rahaa —- liike­voittoa.
. * • •
— Uusi tulokas oli syntyperältään
karusta Pohjolasta. Illoin hän lues­keli
kämpällä työväenlehteä, jonka
hänelle antoi eräs työtoverinsa. M i ­tä
pltemmälti hän siihen syventyi,
sitä Innostuneemmaksi kävi hänen
lukembensa. Hän ajanmittaan tuli
havainneeksi, e t ^ tämä sanomalehti
tukee työläisten etuja. Se kehoittaa
työläisiä liittymään yhteen j a lumi­maan
voimansa joukkovoimaksi.
Joukkovoimalla voidaan saavuttaa
parannuksia nykyisiin oloihin työ­maalla
j a päämääränä on työläbten
vapautuminen rahavallan holhouksen
alaisuudesta j a rlbtosta.
— JTämän kaiken hän oppi työ-väenlehtiä
lukiessaan. Hän tilasi setl;
itselleen^, sillä hän tunsi sen omak.
seen. Hän. innostui siinä määrin, et-^
tä hän allnömaan puhui lehden puo­lesta.
•— Kämpän paasi sai urkkijansa
kautta tämän tietoonsa. Tulokas
sai lopimtllin j a -hähei -t^näärät^
poistumaan kämpältä.
>— Mutta siihen vastasi kämppä-mies
lujilla sanoilla. Te olette vie.
lä määrääjinä tässä nykybessä yh-
/tefskunnassa, hän sanoi. Te tiedät- '
te metsän öisen vallan joka i n i n ua
voisi uhata jos nyt illalla lähtbin
täältä. Siltäkö te nauttisitte jos
saisitte lähettää mliiut susien saa­liiksi?
Minä kuulun työläisiin. Työ.,'
Iäisten edut ja teidän etunne ovat
tykkänään vastakkaiset. Teillä ön
nyt vielä valtaa, vaan te k&ytätt»
valtaanne väärin. Te luotte itsellep-ne
tuhoa. Nyt tulin tuntemaan t a ­panne
ja nyt vannoudun taistele­maan
teidän valtaanne vastaan; k t i hi
nes se on lopullisesti kukistettu jf»^
tilalle järjestetty työläisten valta.
— Paasi yritti häätää, tulokkaan
yötä vasten ulos, mutta toiset työläi­set
kävivät häntä puolustahiiBan.
Nyt kuului määräys, että kaikkien
asiaan sekaantuneiden on poistutta­va
kämpältä.
—- Miesjoukko neuvotteli keske­nään
j a lopulta paasi sai kuulla, et.
;tä miehet eivät lähde jröUä kämpäl­tä.
;.: ^•.v/;:";"v. -
-— Aamun tullen he pobtuivat jou­kolla
kämpältä j a paljastivat paasin
juonet kaikille työläisille oman leh­tensä
kautta. Se tuli osoittamaan
monille työläisille, miten tärkeä vS.
lirie on työväen oma lehti, taistelus­sa
ihmissusia vastaan.
Kaiken kaikkiaan, mikäli Schapen
hauer on selvittänyt, on henkilölli­nen
jumala-aate ja ilmestyminen
saanut alkunsa yhdestä ainoasta
tansasta, nim. juutalabista, j a sifc-temmin
sitä ovat levittäneet molem­mat
juutalabuudesta versoneet us-connot,
kristinusko j a muhametti­laisuus.
>
iEi Europastakaan puutu aivan
tyyten jumalasta erossa elävää vä­estöä.
Eräällä matkallaan Galitsi-kansallisuutta.
N i i n lempeäluohtöista
väestöä kuin ovatkin, ei heillä oletus­kin
minkäänlaista uskontoa. Laajalla
alueella ei ole ainoatakaan kirkkoa
nähtävissä. Kerran .vuodassa ''rys-sänpappi",
jota asukkaat tuskin tnn-tevatkaan
kunnolleen, ajaa läpi kan-pnngih,
kastaen «yntyneet lapset.
Knitenkin he voivat hyvin, elävÄt
raohaUisesti, kuolevat ilman kirkol-
Ibta "loh^ntnsta" Ja snenevit "tal-vaa8een'V^
yht2 varmasti kuin sekin
Jotka k2yi^t ripOU kolmasti neljästi
assa, kertoivat sahomalehdet,* saapui
Itävallan kebari Kolo>man kaupun­kiin,
jonka tienoilla siihen aikaan _ ^
asui koroeakasvuista vähä-venämtetäljiifasä maissa, missä kirkko rnielin-vuodessa.
, Mustalaiset, jotka, ovat hajallaan
ympäri Europaa j a muuta maailmasi
ovat G. Lelandin perusteellbten
tutkimusten mukaan ehdottomasti
jumalankieltäjiä. Heillä ei ole oi­rettakaan
minkäänlaisesta uskonnos.i
ta, vaikka ovatkin olleet vuosisatoja
uskovabien kansojen parissa. John
Lubbackin teoksbsa on mainittu
monta muutakin heimoa, joiden tie­detään
olevan ilman nskonnoUbia
käsitteitä.
"Välttämätön tosiasia on," sanoo
prof. Ludvig Biichner, "että Juuri
JiV-
'mm
määrin vallitsee eikä minkäänlabta
ajatuksen vapautta sallita, siveeDi-syystaso
on paljon alhaisempi tänä­kin
päivänä kuin maissa. Joissa vo-
Ibtns on voitokkaan lipun kohotta-nut.
Tiedämme myös; että Bnddhaii
Ja Konfutsen jnma]ankieItei8e8B&
uskontojärjestelmässä epetetään
puhtainta Ja väätentSmätöntä «ve-yttä,
valldka niissä ei tumrastetä^
kaon Jumalaa, Jdllättskottonaniia el
ole samoa knbi siveettömyys.*'
. mm
mm.
ff
/
mm: