Vapaus, October 10, 1964

              Sivu 2 Lauantaina, lokak; 10 p. Salurday, Oct. 10, 19G4
INDEPENDENT LABOR ORGAN
VAPAUS OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Establlshed Nov. 6. 1917
Edltor: W. Eklund Manager: E. Suksi
Telephone: OrfIce 674-4264 — Edltorial 674-4265
Publiahed thflce vveekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Ltdi, 100-102 Elm St. AVest" :Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Advertising rates upon appllcatlon, translatlons free of charge.
Authorlzed as second class mail by th*? Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in caah.
H. CANADIAN LANGUAGEPRESS
TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.75 USArssa 1 vk. $10.00 6 kk. $6JJ5
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50 e kk. 6.75
Kiitospäivänä 1964
Perinteellistä kiitospäivää vietetään Ganadassa-maanan­taina,
lokakuun 12 pnä, eli lokakuun toisena maanantaina.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että Yhdysvalloissa, mis­tä
sen vietto on saanut alkunsa tällä mantereella, kiitospäivää
vietettiin vuoteen 1939 asti marraskuun viimeisenä sunnun­taina,
mutta mainittuna vuonna edesmennyt presidentti Roo­sevelt
ehdotti, että sitä vietettäisiin viikkoa aikaisemmin, mi­kä
onkin tullut siellä melko yleiseksi tavaksi. Ylläoleva on
tarkoitettu ikäänkuin selitykseksi siitä, mihin perustuu se.
että Canadan ja Yhdysvaltain "kiitospäivän" välillä on.täl­lainen
aikaero.
Todettakoon saman tiert, että ensimmäistä kiitospäivää
vietettiii} "Valloissa" Plymouthin siirtolassa jo yli 300 vuotta
sitten eli syyskuun 26 pnä 1621. Juhlaan osallistui siirtolan
; noin 50 valkoihoista asukasta, mukaanlukien vain neljä naista
ja joitakin nuoria tyttöjä, sekä noin 90 valkoihoisille ystäväl­listä
intiaania. ,
Kiitospäivän juuret juontavat kuitenkin vieläkin syvem­mälle
historiaan, sillä muistaa tulee, että Britanniassa on jo
sitä ennen vietetty erikoista elonkorjuujuhlaa, mikä Skotlan­nissa
tunnettiin Mell Supper-nimellä.
Vanhojen perintätapojen mukaan Ganadassa, kuten Yh­dysvalloissakin,
kiitospäivä-ateriaan ja -juhlaan kuuluu kalk­kuna
yhtä .saumattomasti kuin kinkku suomalaisten joulu­ateriaan.
Tämä onkin ymmärrettävä seikka, sillä ennen van­haan
oli-tällä mantereella paljon villikalkkunoia,, joista saa­tiin
herkullinen juhla-ateria muun riistalihan tilalle ja lisäksi
Nykyään ei enää villikalkkunoita ole, mutta miltei kaikki
canadalaisperheet, jotka työolosuhteittensa mukaan pystyvät
vähänkin juhla-ateriaansa valitsemaan, hankkivat kiitospäi­vän
ateriaksi kalkkunan.
• Mutta kysyä sopii, kuten varmasti kysytäänkin, että onko
meillä työntekijöillä — tavallisilla kansalaisilla — mitään
"kiittämisen syytä" tänä kiitospäivänä? Me näemme, että
kansainvälinen tilanne on viimeaikoina jossakin määrin huo­nontunut
— ja voi huonontua hyvinkin paljon, jos senaattori
Barry Goldwater tulisi valituksi Yhdysvaltain-pre&identiksi.
Meille kerrotaan, ja me tiedämme sen^ kenenkään sano­mattakin,
että tässä suuressa ja rikkaassa Canadassa on yksi
joka kolmesta kansalaisesta (noin 6,000,000 canadalaista), jot­ka
elävät taloudellisesti tarvitsevina, köyhinä tai kokonaan
turvattqmina.
Mutta' sittenkin me. voimme olla äärettömän kiitollisia
siitä, että uuden maailmansodan syttyminen on saatu tähän
asti vältetyksi, ja että niahdollisuus on sittenkin ihmiskun­nan
säilymiselle, mitä uusi atomiasesota uhkaa. •
Me olemme kiitollisia demokraattisten kansalaisoikeuk- .
siemme hienoisesta paranemisesta sikäli, että mielivaltaisuur
det esimerkiksi kansalaisoikeuksien myöntämisessä ovat hie­man
laimentuneet. Me olemme kiitollisia demokraattisten
menettelytapojen kehityksestä nimenomaan siksi, että se an­taa
mahdollisuuden vielä vallitsevien taloudellisten ja yhteis­kunnallisten
puutteiden korjaamiseksi.
Me olemme iloisia ja kiitollisia siitä, että naapurien väli­nen
sopu ja yhteisymmärrys näyttää edistyvän ja kehittyvän
täkäläisten kansalaistemme keskuudessa— ja se ei voi koitua
muuksi;kuin yhteiseksi hyväksemme.
Tässä mielessä me Canadan suomalaiset osallistumme
tämän viikonvaihteen aikana kiitospäivän viettoon.
Olympiasoihtu palaa
Laaantaina, lokakuun 10, pnä, siis ennen kuin lehtemme
tämä numero ehtii etäisempien lukijainsa käsiin Ganadassa-kaan,
puhumattakaan nyt ulkomailla olevista tilaajistamme,
sytytetään Tokiossa .olympialaistuli merkiksi 18. olympia­laisten'alkamisesta.
Kaikki ennakkotiedot viittaavat myös
siihen, että Tokion kisoista muodostunee osanottajamääränsä
ja tulostasonsa sekä teknillisten järjestelyjensäkin puolesta
yliveto 'entisistään. Kisapaikan ja kisojen valmistelujen tilas­tot
puhuvat tästä lahjomatonta kieltä: Tokio on suurkaupun­ki,
jonka väkiluku on 10,000,000; olympialaisiin osallistuu nyt
ennakkotietojen mukaan 7,000 urheilijaa ja kaupunkiin tulee
arviolta. 30,000 olympialaisvierasta! Varsinaisiin valmistelu­töihin,
jjoita on Tokiossa tehty japanilaisella perusteellisuu­della,
ori käytetty huikeita rahasummia, joiden yhteenlasket­tu
sumrtia.nousee 2 miljardin dollarin paikkeille!
Vaikka sanotaan, että olympialaisiin osallistuminen on
tärkeämpää kuin siellä saavutettavat voitot ja me uskomme
että tällä katsantokannalla on vankka todellisuuspohja
niin kaikissa,-maissa seurataan suurella mielenkiinnolla
"omien"- poikien ja tyttöjen sijoittumisia, sekä heidän yh­teenlaskettua
sijoittumistaan kansallisesti, tosin epävirallis-.
ten, mutta kuitejikin tärkeiden pistelaskelmien (10-5-4-3-2-1)
mukaan, - * I
Lehtemme urheiluosastolla on kerrottu melko yksityis­kohtaisesti
eri maiden urheiluedustajistojen kokoonpanosta
ja niiden mahdollisuuksista. Meitä kaikkia kiinnostaa tietysti
se, miten pärjäävät isiemme maan Suomen urheilijat maail­man,
vahojen joukossa. Meitä kiinnostaa muiden mukana se,
kumpi urheilujättiläinen. Yhdysvallat tai Neuvostoliitto, sel­viytyy
pistekilvassa ykköspaikalle urheilumaana. Mutta Ca­nadan
asukkaina ja kansalaisina rhe pidämme peukaloa pys­tyssä
erikoisesti canadalaisten urheilijain puolesta.
HEIKKOUKSIEMME SYISTÄ
Yleisesti tiedetään, että canadalaisilla urheilijoilla ei ole
mitään häikäisevän hyviä mahdollisuuksia Tokion olympia­laisissa.
Me epäilemme pahasti, että monet Canadasta pie­nemmät
ja köyhemmät maat — Suomi mukaanluettuna —
menee pistekilvassa Canadan edelle.
Tämä ei kuitenkaan ole canadalaisten urheilijain ja yleen-
SYNTYMÄr
PÄIVIÄ
EeU MyUykangas, R. R. 2, Wa*i
napitae. On)-, täyttää 70 vuotta
lauantaina, lokakuun 10 pnä.
Vilho Roininen, Toronto, Ont.,
täyttää keskiviikkona, lokakuun 14
päivänä, CO vuolta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta­vien
onnentoivotuksiin.
Suomen ylioppilasfehfi pflkkaa
kommuniMta peloitietua
Teidän ja meidän:
• ** •••.III** t
VIERAILEVAT
SUDBURVSSA
Mrs Urho Rantamäki, Windso-rista
sekä mr ja mrs Hugo Mäen­pää,
Tecumsehisla, Ont, saapuivat
Sudburyyn, vieraillakseen täällä ys­täviensä
ja tuttaviensa luona.
Toivotaan nyt että ilmojen haltija
sulkisi jatkuvasti auki olleet sade-uukkunsa
ainakin sen verran, että
vieraat saisivat hieman tutustua tä­män
nikkelikylän nähtävyyksiin.
Tervetuloa ja hauskaa syyslomaa.
Helsinki. — (DLI?) — "En usko,
että suomalainen\ Kommunisti jat
kuvasti jaksaa valmistella vallanku­mousta
ja kytätä tilaisuutta aseelli­seen
kaappaukseen. Siinä sivussa
hän on ainakin 20 vuotta osallistu­nut
valtiolliseen elämään istunut
eduskunnassa parlamentaarisesti
toimien, tehnyt työtä, maksanut ve­roja
ja yrittänyt rakentaa suoma­laista
yhteiskuntaa siinä missä me
muutkin. Kestänyt lisäksi enem­män
tai vähemmän katkeroituneena
kaiken sen syrjinnän, jota vallassa-olijat
ovat kulloinkin osoittaneet."
Sitaatti on viimeisen Ylioppilas­lehden
pääkirjoituksesta, jossa pii­ka
aan avoimesti pelottelua, että
suomalainen kommunisti muka_"uh-kaa
-joka hetki Suomen tulevaisuut­ta,
isänmaan itsenäisyyttä ja valta­kunnan
vapautta'. Akateemista
nuorisoa edustava lehti antaa kirjoi
(uksellaan reippaasti korville oikeis­ton
propagandisteja, jotka jälleen
kunnallisvaalien vaiheilla ovat jou­koin
lähteneet liikkefille yksinker­taistettu
pelottelu ja kauhumaalai-lu
aseenaan; Rauhanomaisen rin­nakkaiselon
politiikka on vienyt
pohjan maailmankommunismin u-haita,
mutta yhäkin yritetään esit­tää
''pahimpana kaikista" .suomalai­nen
kommunisti, toteaa lehti ja pi­tää
tällaista pelottelua säälittävänä
propagandantekona.
Yhden aatteen kannattaja voi olla
yhtä hyvä ihminen kuin toisenkin,
toteaa kirjoittaja ja korostaa, että
demokratian vallitessa kaikilla on
oltava samanarvoiset oikeudet. De­mokratian
supistaminen suurta kan<
kanosaa, Kansandemokraatteja syrr
jimällä näyttääkin saavan yhä vä­henevää
kannatusta nuoren sivisty­neistön
keskuudessa.
PIENI VALSSAUSLAITE
Moskova. — Leningradin hieno­mekaanisella
tehtaalla on valmis
ettu plenoisvalssi. Kone sopii taval­liselle
pöydälle. Valssien asemesta
on siinä kaksi teräspalloa ja rul
lalle keritty ohutta pronssilänkaa.
Napin painallus, ja nämä pallovals
sit vetävät langan väliinsä ja pu­ristavat
sen mitä ohuimmaksi nau­haksi.
Tästä tuskin silminnästävästä
nauhasta valmistetaan jousia, uu­simpien
mittareiden "sydämiä".
Pohjoismaiden suurin
masuuni syöksee rautaa
sä canadalaisten, vaan nykyi­sen
••urneuupoiitnKan" syy.
Amatöoriurheuu on maassam­me
lasten kengissä nimen­omaan
siKsi, kun canadassa on
suniauduttu nyrpeydellä ama-löonurneiiuun
yieensä. Am­mattiurheilijat
ovat tietenkin
mestareita alallaan, mutta arn-mattiurheilun
ihannointi on
johtanut siihen', että urheilusta
•puhutaan" ja urheilua "seura­taan"
laajoissa kansalaispiire.s-säi
mutia varsinaiseen urheilu­toimintaan
osallistuminen on
perin suppeata.
Juuri tamäh urheiluelämäm­me
heikkouden ja suoraan sa-
,noen takapajuisuuden vuoksi
on kiinnitettävä enkoishuomio-ta
olympialaisiin siinä toivossa,
että sieltä saataisiin lisäinnos-tusta
ja rohkaisua amatööriur-heiiun
kehittämiseksi Cana­dassa.
Rooman olympialaisissa ca-nadalaiset
(BCn kahdeksikko-soutajat)
saivat yhden hopea­mitalin
ja pääsivät 84 maan vä-
Iise5sä-pistekilvassa25:lle sijal­le.
Tulos ei ollut kehuttava,
mutta huomioonottaen ne olo­suhteet,
mistä olympialaisur-heilijamme
lähetettiin maail­man
valioiden joukkoon, me
olimme yleensä kiitollisia ur-heilijaimme
sijoittumisesta. Ja
jos Canada selviytyy näistä
olympialaisista yhtä hyvin, tai
vähän paremmin (mihin on sit­tenkin
vähän mahdollisuuksia)
niin hyvä on.
SUURIMMAT TOIVEEMME •
Urheilijoistamme puheenol­len
nyt . olympialaisaattona
näyttää siltä, että vancouveri-laisella
pikapinkojalla, 24-vuo-tiaalle
Harry Jeromella on par­haat
mahdollisuudet sijoittumi­seen.
Tämä siitäkin huolimatta
vaikka hän epäonnistui Roo­man
olympialaisissa ja niitä
seuranneissa Britannian impe­riumin
kisoissa 1962. Jeromella
oli kuitenkin silloin jalkavika
ja meidän tulee, muistaa, että
hän on sivunnut sadan metrin
maailmanennätystä ja juossut
sairautensa jälkeenkin vain
1/10 sekunttia ME:stä heikom­man
ajan!
Bill Crothers, 24-vuotias roh-.
doskauppias, voi hyvinkin
päästä pisteille, ellei peräti
pronssille 800 metrin juoksussa
ja kolmannen 24-v. Bruce Kid-din
sanotaan olevan hyvässä
vedossa 10,000 metrin ja mara-toonin
juoksua varten!
Naisista mainittakoon erikoi­sesti
20-vuotias Dianne Gerace
Trailista^-B. C, joka on saavut­tanut
lupaavia korkeushyppy­tuloksia
ja vancouverilainen
sprinttari Irene Piotrowski.
Canadan uimarien joukossa
on vancouverilainen Mary Ste­wart,
joka sijoittui Rooman ki­sojen
100 mn vapaauinnissa
neljänneksitoista. Älkäämme
liioin unhoittako sudburylaista
kirvesmies-painijaa, Matti Ju­tilaa.
Yllämainitut ovat käsittääk­semme
Canadan parhaita toi­voja
kalliitten "pisteiden" ja
mahdollisesti mitalienkin met:
sästyksessä Tokion olympialai­sissa.
Pohja on tosin kapea ja
huiput kansainvälisten stan-darttien
mukaan alhaiset, mut­ta
sitä suurempi syy on meidän
pitää peukaloa pystyssä kaik-kien
urheili jäimme puolesta.
VAPAUS VÄLTTÄMÄTÖN
Olympialaisia odotellessa suo
ä Helsinki. — (KU) — Lähes 300
metriä pitkä erikoisjuna toi lau­antaina
Helsingistä Raahen ase­malle
Pohjoismaiden suurlmnian
ainutlaatuislmman rautatehtaan,
Rautaruukki Oy:n masuunilaltok-sen
vihkiäistilaisuuteen arvoval-taisimman
kutsu- ja juhlavieras-joukon,
mitä näillä seuduilla on
koskaan käynyt. .
Raahen seudun taivasta monta
viikkoa yhtämittaa synkistäneet
sateet pitivät paussin, ja teollista
.suurjuhlaa voitiin viettää syys-kuulakkaan
sään vallitessa.
Juhlavierasjoukon kärjessä olivat
tasavallan presidentti Urho Kekko­nen.
Neuvostoliiton ensimmäinen
varapääminis eri Dimitri Ustinovin
johdolla maassamme vierailevan
Neuvostoliiton korkeantason val­tuuskunta,
jonka matkan kohokohta
oli juuri Rautaruukin masuunilai-toksen
vihkiminen.
Muista korkeista juhla vicrai-sta
mainittakoon eduskunnan puhemies
sittelemme u rh e il ukärpäsen
pureman saaneille kansalaisil­lemme
niin penkki- kuin ak- KaunaKleemol7ia enshn
tiiviurheilijoillekin, etta tilaisi­vat
Vapauden ainakin olympia­laisten
ajaksi. Emme väitäkään
että Vapaus pystyy pikkuleh-lenä
palvelemaan "kiitettäväs­ti"
lukijoitaan olympialaisten­kaan
kohdalta. Mutta meidän
lehtemme lupaa tehdä kaiken
voitavansa sen hyväksi, että
kansalaisemme, saavat mahdol­lisimman
nopeasti uutisia ja se­lostuksia
Tokion olympialais­ten
tapahtumista ja kilpailuis­ta.
.
Uskomme vakaasti, että mui­denkin
lehtien lukijain — niin
suomen- kuin englanninkieli­siäkin
seuraavien — kansalais­temme
kannattaa seurata myös
Vapauden palvelua olympia­laisten
: tiimoilta. Huonoim­massa
tapauksessa — ja ku­ten
sanottu, Vapaus tuntee täs­sä
asiassa omien mahdollisuuk­siensa
rajoittuneisuuden —
meidän lehtemme voi ainakin
täydentää ja lisätä niitä olym-pialaistietoja,
mitä kansalaisem
me mahdollisesti muista leh­distä,
radiosta ja TVsta saavat.
J o k a tapauksessa lehtemme
toimitus yrittää tehdä parhaan
sa sen hyväksi, että olympia-laisuutiset
saadaan mahdolli­simman
nopeasti ja. täydelli­sesti
niin objektiivisesti eli to­tuudenmukaisesti
käsiteltynä
kuin se inhimillisesti katsoen
on mahdollista.
Hyviä olympialaisuutisiaodo
tellessa suosittelemme siis Va­pautta
kaikille kansalaisillem­me,
ainakin olympialaisten
ajaksi.
rapuhemies Paavo Aitio, Neuvosto­liiton
suurlähettiläs A. V. Zaharov.
Neuvostoliiton suurlähetystön ' hen­kilökuntaa,
u.seita hallituksen jäse­niä
ja kan.sanedustajiu .sekä maam­me
liike- ja leollisuuselämän ni-mekkäimpiä
johtohenkilöitä.
Torvisoittokunnan esitettyä Sibe^
liuksen Isänmaalle yhtiön toimitus­johtaja
Helge Haavisto selosti teh­taan
rakentamisvaiheita. Valtio)i
tervehdyksen esitti pääministeri Jo­hannes
Virolainen.
Tämän jälkeen astui puhujako­rokkeelle
Neuvostoliiton ensimmäi­nen
varapääministeri Dimitri Usti-nov.
Hän toi neuvostohallituksen
ja henkilökohtaisesti pääministeri
N. S. Hrushtshevin onnittelut tasa­vallan
presidenlille, Suomen halli­tukselle,
tehtaan henkilökunnalle ja
koko Suomen kansalle Raahen me­tallurgisen
tehtaan toiminnan alka­misen
johdosta. :
Ministeri lausui puheessaan m.
m: Meille on sitäkin miellyttä­vämpää
saapua tänne, koska tä­män
tehtaan rakentamisessa yhty­vät
suomalaisten ja neuvostoliit­tolaisten
insinöörien työ. Tämä
rakennustyö on ollut valtioittem-me
välisen ystävyyden ja yhteis­työn
symboli.
Uskollisena erilaisten yhteiskun­nallisen
järjestelmän omaavien val­tioiden
rauhanomaista rinnakkais­eloa
koskevalle suurelle leniniläisel­le
periaatteelle neuvostohallitus on
esiintynyt ja esiintyy kaikenpuoli-
.sen yhteistyön puolesta kaikkien
valtioiden kanssa. Tämä periaate
on ollut neuvostohallituksen peri­aatteena
myös meidän pohjoiseen
naapuriimme Suomeen.
saanut ilmauksensa Neuvostoliiton
päätöksissä osallistua Raahen metal-.
lurgisen tehtaan rakennustyöhön.
Ensimmäinen varapääministeri Us-tinov
korosti niitä suuriarvoisia ja
myönteisiä tuloksia, joita Suomen
ja Neuvostoliiton ystävyyden ja yh­teistyön
.tuloksena on saavutettu.
Samalla hän vakuutti Neuvostolii­ton
antavan vas aisuudessakin tu­kea
maamme metallurgian kehittä-mise.
ssä.
Hän lausui lopuksi, että on myös
muuta kuin Saimaan kanava, Raa­hen
metallurginen tehdas ja laaja
kauppavaihto, jota ei voi mitata
tonneissa eikä metreissä, vaan jo­ka
voidaan vain tuntea. Se on: ys­tävälliset
suhteet, lämpö ja luotta­mus
jotka ovat nykyään niin luon­teenomaisia
kansojemme välillä.^
nämä hedelmät ovat kaikkein
arvokkaimpia saavutuksia neuvos-tolilttolais
suomalaisissa suhtei.s-sa.
Juuri se antaa täyden varmuu­den
siitä, että meidän yhteytem­me
tulevat edelleen kehittymään
molempien kansojen hyväksi. .
Kunnia tämän erinomaisen teh­taan
rakentajille ja metallurgeille.
Eläköön neuvostoliittolais-suomalai-nen
ystävyys! päätti ensimmäinen
varapäämini-steri Ustinov puheen­sa.
Kun orkesteri oli soittanut Aram
Hatshaturjanin Miekkatanssin, alkoi
ervehdysten sarja, joita esittivät
teollisuuden, kuntien ja työläisten
edustajat. Tilaisuus päättyi varus­kunnan,
soittokunnan vaikuttavaan
Oskar Merikannon lauluun "Kym­menen
virran maa".
Rautaruukin oppaiden johdolla
tutustuttiin tämän jälkeen tehdas­alueeseen
ja teh.aan eri osastoihin.
Poikkeuksetta kaikki tunnustivat,
että masuunilaitos oli paljon suu­rempi,
kuin mitä etukäteen oli ku­viteltu,
ja että se oli tehnyt mitä
syvimmän vaikutuksen. Kenttälou­nas
nautittiin rautatehtaan ruoka-las.
sa ja tämän jälkeen suoritettiin
kiertoajelu Satoisten kunnan ja
Raahen kaupungin alueille, joihin
vihitty rautatehdas oli jo ehtinyt
lyödä nykyaikaista teräsaikakauden
leimaa. Illalla ennen paluumatkaa
Helsinkiin oli. vielä juhlapäivälli­nen,
jo.ssa pidettiin sekä isäntien
että vieraiden puolesta kiitospuhei­ta.
Mitä muut sanovat
•mm iiintiiimoiiiiinniiiHiiiiinmini
AUTOMATISOINTI JA «^OLUT JA TV KULTTUURI'?
"Lontoo. — Canadan liittohallituksen työministeriöif eräs virkailija
epäilee, että automatisointikauden aiheuttava vapaa aika voi kehittää
maailmanlaajuisen tylsyyden (apatian) ja "jonkinlaisen olut- ja TV-kulttuurin".
Kahdeksannentoista vuosisadan vanhempien työläisten kan.sainvä-liselle
konferenssille esitetyssä lan Campbellin raportissa sanotaan asian­tuntijain
olevan jyrkästi eri mieltä siitä, mitä automatisointi aiheuttaa
maailmalle.
Optimistit näkevät sellaisten töiden loppua, jotka ovat "tylsistyttää
viä, likaisia ja epähienoja." Pessimistit ennustavat (automatisoinnin joh­dosta)
työttömyyttä ja kurjuutta. V
Mutta automatisointi on kiertämätön ja kaikkien maiden tulee pyrkiä
muuttamaan katsantokantojaan ja menettelytapojaan niin nopeasti kuin
nämä muutokset tapahtuvat, selitti mainittu canadalainen.
Puhuen vanhempien työläisten ongelmista mr Campbell selitti, että
'vanhempi työlginen"-nimitystä käytetään Ganadassa kaikista niistä, jot­ka
iän karttuessa joutuvat vaikeuksiin työpaikan hallussapitämiseksi tai
työpaikan saannissa. Hän maalasi-synkän tilannekuvan sellaisille ihmi-._
sille. — Free Press Weeklyn uutistieto, lokak. 7 p. 1964. '~~
MAAILMAN TURUILTA
HVTTVSILLÄ ON
HYÖkkAVSOPERATIONSA
Lontoo. — Eiäs canadalainen
tiedemies, joka on tutkinut melkoi
sessa määrässä hyttysiä, .sanoo nii
den toimivan koko monimutkaisen
"hyökkäysohjelman" puittei.ssa,
mikä on verrattavissa Stralegisen
ilmavoimapäällystön (USAn ja Ca
nadan yhteisten ilmavoimien pääl:
lystö — V) ohjelmaan.
Tri R. H. Wnght, British Co­lumbian
tutkimustyöneuvostosla
liedoitii havainnoistaan täällä pide
tylle Hyöntei-stiedealan kynsainväli
selle kongressille.
Hän sanoo hyUysten torjunta-uineiden
(repellenls) vaikuttavan,
ei niiden hajun vuoksi, vaan siksi,
kun ne häiritsevät hyökkäysohjel
maa. Toisin sanoen niitä (torjunta-uineita)
voidaan verrata paremmin
radiosäteeseen, mikä häiritsee pom-mittajakoneen
automaatti-ohjus-
.neKanismiini kuin aseisiin, jotka
peloiltavat ne (hyttyset) pois.
Hyttyseskaaderit pitävät jatku-
/asti ryhmän hyttysiä Ilmassa. Syök-
;y merkki saadaan kun uhri tulee
hyivkkäyEpiiriin, minkä merkkinä
jn hiilihappaoksiidi, mitä kaikki
ihmiset ja eläimet hengittävät ulos.
(Olkoon ylläkuvatun tieteelli.sen
toeamuksen kanssa niin tai näin,
mutta eräät lehtemme lukijat olivat
jääneet "moosin-"pyyntimatkalla
viime lauantaina eräillä suoperai-
-sillä puro- ja metsäalueilla nähdä
ja "tuntea" niin paljon ruskehta­via
pikkukärpäsiä (hyttysiksi ei nii:
tä voi sanoa) ettei paremmasta vä­liä.
Punaisiksi syödyt "hunttarien"
atsat ja paisuneet korvanlehdet oli­vat
käytännöllisenä todistuksena,
että niinkin voi käydä täällä poh­jolassa
vielä lokakuussa.)
Tiesittekö, että...
Saimaan
vuonna 1856.
kanava valmistui
— Vuoden 1.500 tienoilla oli Lon­toon
väkiluku ainoastaan noin 40,-
Tämä on 000 henkeä.
AUTOMATISOINTI UHKAA
FARMAREITAKIN
Moose Jaw. — Saskatchewanln työväenliiton kokoukselle kerrottiin
viikko sitten torstaina, että automatisoin:! tekee nykyään karjataloudessa
niin suuria ja nopeita muutoksia, että kukaan ei tiedä, mitä tulisi tehdä
siinä kun karjankasvattajafarmarien lukumäärä vähenee jatkuvasti.
Saskatchewanin Farmarien unionin presidentti Roy Atkinson sanoi
maakunnan työväenliiton vuosikokouksessa, että kysymys ei ole enää
siitä, voivatko farmarit ansaita säädyllisen toimeentulon. "Kysymys on
siitä, että tuleeko meillä olemaan lainkaan farmareita", hän korosti.
Karjatalous, jolla on jo noin 70^prosenttisesti vakiinnuttava vaikutus
Saskatchewanin farmarien keskuudessa, on joutumassa nyt computers-automaattien
valtaan. Noin 20 vuoden kuluessa voi elektroohisesti kont­rolloitava
automatisoitu tuotanto ottaa karjatalouden kokonaan pois far­marien
käsistä ja saattaa itse farmarit vanhanaikaistuneiksi, selitti mr
Atkinson. •
"Koneet ovat jo ottaneet miltei täydellisesti palkkatyöläisten paikat
farmeilla" sanoi puhuja edelleen ja selitti:
Saskatchewanin odotetaan ihennettävän 20,000 farmariperhettä kym­menen
vuoden aikana vuoteen 1971 mennessä. Noin 26,000 perhettä
poistui farmeilta' vuodesta vuoteen 1941—1951 ja sitä seuranneen 10
vuoden aikana lähti farmeiUa pois lisäksi noin 18,000 perhettä.
Mr. Atkinson sanoi, että monet niistä Säskatchewanin farmeilta hää­dettävästä
20,000 farmiperheestä "joutuu työttömien riveihin", sillä hei­dän
saatavissaan ei ole mitään sellaista työtä, missä he voisivat käyttää
hyväkseen maanviljelyksessä saamaansa ammattitaitoa.
Jälellejääviin (lask.) farmareihin vaikuttaa lisääntyvässä määrässä
hintapuristus, sanoi mr Atkinson. "Kenenkään ei tarvitse olla farmarin
nähdäkseen, että tämä tarkoittaa vaikeuksia."
Hintojen ja tuotantokustannuksien välisen marginaalin pieneminen
ja (maatiloilta eli farmeilta) poissaolevat omistussuhteet muuttavat maa­talouden
hitaasti tehdaspohjaiseksi tuotannoksi. "Vallankumous on ta­pahtumassa
ja vallankumoukselliset muutokset vaativat vallankumouksel­lisia
vastauksia (ratkaisuja)" sanoi Mr Atkinson ja selitti "menneisyyden
ratkaisukeinoilla ei ole paikkaa tulevaisuuden kuohuissa."
PÄIVÄN PAKINA
"El KOSKAAN NIIN HYVIN"
"Ammattivaaroilla" tarkoitetaan
niitä erikoisvaaroja mitä kohda­taan
inhimillisen työn ja toimin­nan
eri aloilla.
Keittiö on melko yleinen oles­kelupaikka
työläisperheissä, mut­ta
samalla kertaa keittiössä vaa­nivat
kaikenlaiset ammattivaarat
perheenemäntien käsiä, jalkoja,
silmiä jne.
Muilla aloilla—- esimerkiksi
vuoriteollisuudessa — on ammat-tivaarana
joko tapaturmainen kuo­lema
tai silikoosin kivettämät
keuhkot.
Hollywoodin näyttelijäkaartin
ilmeisenä ."ammattivaarana" on
joko vaimon täi äijänikekkulin me­netys
niin. usein, ettei kaikin ajoin
ole minkäänlaista selvyyttä siitä
kuka on kenen kanssa yksissä lei-
ViSSä. • • ... •
Finanssi- eli rahaministerin pa­rantumattomana
"ammattitautina"
on loputon toivorikkaus. Ei ole
vielä sellaista rahaministeriä näli-ty,
joka ei suuren yleisön edessä
katselisi maailmaa ja erikoisesti
omaa maataan kauniiden värila-sien
läpi.
"Toivorikkaus" kuuluu rahami­nisterille
yhtä erottumatiomasti
kuin nälkä ja vi^u kerjäläiselle.
Mutta jos joku luulee ylläole-valla
tarkoitettavan sitä, että liit­tovaltion
rahaministeri Walter
GordOjn syyllistyisi pelkkien utu-kuvien
maalaukseen viime maa-vuantaina,
kun hän sanoi, että
"kokonaisuuteen katsoen canada-laiset
eivät ole koskaan ennen
olleet niin hyvinvoipaisia kuin
nyt", hänen sietää pysähtyä ajat­telemaan
asiaa hieman yksityis­kohtaisemmin.
Silloin kun puhutaan "yleensä"
, canadalaisista, suomalaisista jne,
saadaan varsinaisiin valheisiin
tui-vautumatta vallan toisenlaisen
kuvan tilanteesta kuin saadaan
silloin, jos eritellään eri yhteis-
• kuntapiirit omiin ryhmiinsä.
Tieteen ja tekniikan kehityksen
ansiosta on teollisuuden ja maa­talouden
tuotanto kasvanut eli li­sääntynyt
Canadassa jatkuvasti.
Tältä pohjalta voidaan "ylei.sesti"
puhuen sanoa, että meillä on mil­lä
mällätään.
Mutta kehnon jakosysteemin
vuoksi on käynyt niin, että suurr"
osa kansasta on jäänyt melko osatz_
tomaksi tästä "hyvästä ajasta",
jota .vastoin pieni etuoikeutettujen
ryhmä kahmii alati kohoavia voit­to-
osinkoja.
Voitot ovat todella ennätysta-sossa
ja ne kohoavat jatkuvasti.
Mutta suurten kansanjoukkojen
työläisten ja pikkufarmarien —
keskuudessa on siitä huolimatta
suurta köyhyyttä ja puutetta.
Palauttakaamme uudelleen mie­leemme,
imitä Ontarion työväen­liiton
kokouksessa North Bayssa
tästä kansallisesta häpeästämme,
joukikomittaisesta köyhyydestä ja
kurjuudesta viime maanantaina
sanottiin.
Mainitun, vastuunalaisen ja. vas­tuuntuntoisen
järjestön suoritta­mien
tutkimusten perusteella Ca­nadassa
on lähes 2.500,000 ruti­köyhää
(destitute) asukasta ja
kansalaista. Kolmetoista canada­laista
joka sadasta—on -siis_ruli-köyhiä!
Saman tutkimuksen perusteella
on heidän lisäkseen 1,500,000
köyhyydessä (poverty) elävää ca
nadjiaista. Köyhiä ja rutiköyhiä
canadalaisia on siis kaikkiaan
noin 4,000,000 — eli 22 canada­laista
joka sadasta. Siis joka viides
canadalainen!
Näiden rutiköyhien ja köyhien
lisäksi on saman tutkimuksen pe­rusteella
vielä 2,.500,000 henkilöä,
joilta puuttuu elämän tarpeita ja
-välineitä. Kaikkiaan siis yli 6
miljoonaa puutteessa elävää, eli
1 joka 3:sta canadalaisesta.
Tämä osiottaa, sanotaan maini­tulle
kokoukselle esitetyssä 58 si­vua
käsittävä,ssä raportissa, että
Canadassa on köyhyyttä paljon
enemmän mitä voidaan kuvitella­kaan.
Näihin puutteessa, köyhyydessä
ja rutiköyhyydessä ;eläviin canada-laisiin
lukeutuu: vanhemmat työ­läiset
ja eläkeläiset; osa-aikatyös­sä
olevat ja työttömät; koulusta
pois jääneet ja kuolukasvatusta
saamattomat, lesket ja isättömät
perheet, työkyvyttömät ja sairaat;
jälellejääneet eli vajamittaiset ja
henkisesti sairaat; pikkufarmarit
ja silrtolaistyöläiset, intiaanit ja
siirtolaiset.
Ja millä perusteella on tässä
tutkimuksessa määritelty canada-laiset
puutteessa eläviksi, köyhik­si
tai rutiköyhiksi?
Mittapuuna on käytetty vuosi­tulojen
rajaa. .
Mainitun tutkimuksen perus­teella
on päädytty siihen, että
rutiköyhiä ovat canadalaisissa olo­suhteissa
(köyhyyden taakka vaih­telee
luonnollisesti vähän esim.
suur- ja pikkukaupunkien välillä
jne.) (kaikki ne 4 henkiset per­heet:
joiden vuositulot ovat
$2,000:a alhaisemmat ja kaikki yk­sinäiset
henkilöt, joiden vuositu­lot
ovat $l,0O0:a alhaisemmat.
Köyhiä ovat ne 4-'henkiseV per­heet,
joiden vuositulot eivät ole
$3,000 korkeammat ja ne. yksi­näiset
henkilöt joiden vuosiansiot
eivät ole $1,500 suuremmat.
Vissejä nykyajan elämänmuka-vuuksia
puuttuu niiltä 4henkisiltä
perheiltä joiden vuositulo_ei ylitä
.$4,000 vuodessa. Toisin sanoen,
$78 viikkopalkalla olevat ja sitä
huonoimmin palkatut työläiset
joita on Canadan työläisistä val­tavan
suuri enemmistö, elävät jat­kuvassa
puutteessa.
Onitarion työväenliiton suorit­taman
tutkimuksen perusteella
Canadan kaikista farmareista on
27 prosenttia (27 farmiasukasta
joka sadasta) rutiköyhiä ja 43
prosenttia koko Canadan (46 pros.
Ontarion) farmareista on joko
köyhiä tai puutteessa eläviä..^,
Pikkufarmarien asema määritel­lään
tässä tukimuksessa heidän
vuosituotantonsa mukaan. Tässä
yhteydessä todetaan, että 71 pro­senttia
Canadan kaikista far(na-reista
sai bruttotuotannoksi vain
$5,000 arvosta maataloustuotteita,
ja että 46 prosenttia Canadan far'
mureista (siis miltei toinen puoli)
sai V. 1961 bruttotuotanto- ja
myyntiarvioksi vain $2,500 arvos­ta
maataloustuotteita, lyöden se
yhteen niiden kaupunkilais-ruti-köyhien
kanssa, joiden vuositulo
on siinä $2,000 paikkeilla.
Vaikka monet farmarit ovat
päättäneet luopua farmauksesta,
sanotaan mainitussa tutkimusra­portissa,
toiset heistä qvat ed.el-leen
sidottuina maahan: kuka kiin­nityslainan,
kuka vanhuuden, tai
kuka muunlaisen ammattitaidon
puutteen perusteella.
Sivumennen sanoen, kuka vielä
rohkenee väittää, että "Vapaus
on väärässä", että "Vapaus ei ym­märrä"
ja että "Vapaus ei tiedä
mistä se puhuu" kun lehtemme
pyr.kii osoittamaan, että työläisillä
ja pikkufarmareilla on yksi ja
sama riistäjä ja sortaja — suur­pääoma
— ja että kaikista pai­kallisista
ilmiöistä huolimatta
palkkatyöläisten ja pikkufarma­rien
taloudelliset ja yhteiskunnal­liset
edut vaativat yhteistoimintaa
ja liittosuhteita yhteisten päämää--
rien saavuttamiseksi?
Finanssiministerit ovat "ammat­titaitonsa"
perusteella aina toivo­rikkaita.
Mutta kuten ylläolevasta
näkyy — ja tämä tutkimus perus­tuu
Canadan sensuksen tilastoi­hin
vuodelta 1961 — meillä ei ole
kansakuntana mitään erikoista
syytä omahyväisyyteen. Paljon on
vielä korjattavaa ja parannettavaa
miljoonien canadalaisten kohdal­ta,
vaikka onkin totta, kuten toi-mituspalstallamme
todetaan, että
paljon on meillä kiittämisenkin
aihetta tänä kiitospäivänä.
— Känsäkoura.