Vapaus, June 3, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, kesäk. 3 p. — Tuesday, June 3, 1958
V A P A U S
Ötgait, H .tnm^fii Canadianai,.
wmieä 1^.8, 1917. ; AvXbomi
M Moontf - d f ^ in«n by the Post
Offlce .^Dep^rtment, 'Ottawa. Pub-
Ibhed'Öi|ti6i weelcly: Tqeätbys,
Ibtdrtda^i « M S * t u r ^ by Vapaus
pafaUshlSir Obmpany Ltd^ at 100-102
Elm fit. W^ Sudbury, Ont., Canada.
Telephönes: Bua. Office OS. 4-4264;
Editoria! Office OS. 4-4285. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. lAailing
fflddress: Box GSf.^Sudfift^. ^ t a r l o . Adirfertising; iratee upon iitppUcathm.
ifttuammn {(«e of «hliiKe:
•nLAUSHCNNAT:
CariadaÄsa: I yfc TJ» « kk. 9.16
'•f - 9VL 235
T h d y s ^ o l s s a : 1 Vk. 8.00 6 kk. 4JO'
Suomessa: 1 vk. 850 6 kk. 4.75
^ Suurjtdilajuna
Eri pupulta laajaa maatamnfe on viime viikkojen kulu­essa
kUiä^ paljon m a t ^ ^ Port Arthuriin, mis­sä
ki^Uyah kesän dök^^ 2/j a ' S^pnä pidetään Suomalais-
Caiiaä^aisöi Urheiluliiton jai Canadan Suomalai­sen
JärfeslÖn yiiteisWt tiitto-, laulu- jä soittojuhlat. J a selvä­hän;
$^oi^ tahansa, niin suuri
jpuldc4 Canadan suomalaisista ja vieläpä hyvin edustava
j<Mikk{> Yhdysvaltain puolella asuvista suomalaisista rientää
siUo^Port Ar^^tht^^
; tällä kertaa päiväjärjestyk-ses^,^
aikka juhliin pn vielä parisen kuukautta aikaa, sillä
siiujii» osa juhlavieraista joutuu tekemään matkan raiita-teitse^
kPski maantiemaftä sekä Torontosta että Sudburysta
Port JMhuriin on niin pitkä, että junamatka tulee paljon
hälvl^janaalaija-helpommat
^M^dollisesti seuraavan kerran kun arthurilaiset toimi­vat
j ^ e n isäntänä, niin Suurien Järvien rantaa seuraava
Canadan poikki kulkeva valtamaantie on jo käytettävissäm­me
j a inatka vPitaisiin ainakin"täältä Sudburysta iuorittaa
ixi^iiEUileitse.^^ i ^ ^ kertaa matka Coehranen j a Hearstin
kaut^pn tavattoman pitkä, joten suurin osa juhlien osan­ottajilta
jä-yieraista^kulk^
OJ^eksi Pprt Ariäiur on CPRn päälinjan varrella, joten
sinne* on hyvä junapalvelu. Kuorojen ja urheiluseurojen
edustajat ovat jo tehneet alustavia sopimuksia rautatieyhtiön
ikar«sw, ja esim. täältä Sud^ matka
maksj|mäa^ vain $ 2 1 w l 5 , jp^ vähintäin 2 5 mat­kustajaa.
Täällä Sudburyssa on yksinomaan kuorossa y l i 40
jäs^tä, joteii tb^tkustajain minimimäärän suhteen ei ole
minkäänlaista pelkoa.. Toisaalta rautatieyhtiön edustajat
ovat Selostaneet, että jos ryhmään tulee sata matkustajaa,
niin i^äutatie voi tarjota vieläkin paremmat ehdot. Tämän
johdosta kuorolaiset ovat kehöittaneet kaikkia Port Arthuriin
aik6>4a iliiioittamaan suunnitelmistaan seuraavien viikkojen
kuiiiiKsai että voidaan tehdä sopimus CPR-yhtiön kanssa.
Sä\|el-kuoron edustajat ovat kehöittaneet kaikkia Sud-b
u i ^ alueen urheiluseuroja ilmoittamaan mahdollisimman
pian iuoron edustajille kunldn seuran matkailijain määrästä,
kosfceC heillekin on edullisinta kulkea yhdessä sudburylaisten
Ifäyttaä -siltä, että Torontosta suurjuhlille lähtevä juna
muodbstuu "suurjuhlajunaksi", sillä todennäköisesti sudbli-i
^ I a i ^ t joutuvat samaan juhlaan.
huv^ kaikki ne, jotka halua­vat
sjpöin matkustaa Port Arthuriin ja, matkan erikoisalen-n
u k s ^ ehtona on vahi se, että Port AHhuriin on mentävä
j o t t k ^ ^ j ^ j i s s a j u j ^ ^ tapahtua koska
tahat^ä, heti juhlien jälkeen tai vaikka ku^tkausi myöhem­min.*"'
.
Vancouverissa on myös innokkaasti pohdittu mahdolli-suukiiia
osallistua, joukolla Port Arthurin suurjuhliin ja se
o l i s i j ^ tervehditta>rä ihniö, sillä ainahan BC:sta on ollut
vieraita juhlilla, mutta koskaan ei ole ollut suurempaa ryh­mää,
t joka olisi osallistunut juhlien ohjelmaan.
Kuten jo selpstimme, erikoisesta junamatkasta Port
Atthiiriin on hyvissä ajoin etukäteen sovittava rautatieyh­tiöin
kanssa j a siksi kaikkien juhliin aikovien olisi mahdolli­simman
pian päätettävä asiasta lopullisesti ja ryhdyttävä
tai|)^Uiisiin toimenpiteisiin.
^Kaivostyöläisten keuhkotauti
SiUkosis, taikka paremminkin tunnettu kaivostyöläisten
kei;A^taudin nimellä, on hyvin tunnettu Canadan suoma-laist^
h kesiloiudessa k ^ k a min paljon maamme suojmalaisia
tydsl^ehtelee kaivoksissa. Kaikille on myöskin tunnettua,
että kun sairastuu tähän tautiin niin on erittäin vaikea saada
Workmens Compensation Boardilta korvausta, kuten lain­mukaisesti
pitäisi. Lukemattomat tapaukset osoittavat tämän.
Sitkeä j a tarmokas taistelu Mine-Millin avulla on k u i -
tehli|a tuottanut tuloksia, joista erittäin valaiseva oli ns.
Jacb^Zuccon tapaus Vancouverissa.
Jack Zucco kuoli viime huhtikuun 2 pnä Vancouverissa
Peai«on Memorial-sairaalassa siUkosiin. • Hän sairasti yh­d
e k s i vuotta tätä tautia ja hän taisteli Mine-Millin tuke-manl|
L saadakseen eläkkeen tämän ammattitaudin johdosta.
Han|ei koskaan eläissään saanut sitä.
l u u r i äskettäin tiedoitettiin, että Workmens Compensa­tion
£oard on myöntänyt Zuccon leskelle $170 eläkkeen kuu-kauqielta^
maaliskuun 16 päivästä 1950 lähtien, jolloin hänen
mieleensä todettiin sairastavan silikosia eikä voinut enempää
men^ä työhön. Kaikki lääkärinmenot, jotka tekevät yhteensä
^tuhansia dollareita, myöskin korvataan leskelle. Hän saa
samaan aikaan lis. "takamaksua". nom $13,300.
Tapaus on saanut siksi vakaVan luonteen, että t r i Arne
K. Mäthisen, joka on erikoistunut tämän taudin alalle, esitti
toukokuun 3 pnä vaatimuksen, että Workmens Compensation
Boärdin BC:h lautakunnan jäsenet pitäisi eroittaa koska he
ovat käsitelleet Zuccon tapausta^sekä toisia vastoin lain
määräyksiä. . Samanlaisen vaatimuksen ovat tehneet monet
työväenjärjestöt. Tri Mathisen lisäksi sanoi, että British Co-lumbiassa
on inonta muuta perhettä'joutunut silikosin takia
samaan asemaan kuin Zuccon perhe aivan aiheettomasti.
Ta|)aukscfn johdosta Zuccon leski kiittää unioa seuraavin
liikuttavin sanoin:
'Haluan esittää kiitokseni union länsipiirien osastoille
siitä avusta, jPta he ovat antaneet minulle tais^telussa oikeu­den
puolesta. Erikoisesti haluan kiittää piirisihteeri Les
Walkeria j a länsipiirin lautakunnan jäsentä Ken Smithia,
jotka tekivät kaikkensa minun puolestani. Myöskin. Mine-
Mfllin lehti Herald ansaitsee kiitokset siitä, että se kiinnitti
kpkp jäsenistön huomion asiaan."
Kir|eeniän hän niinikään huomauttaa, että tämä oli en-simmSinen
Upaus jolloin Workmens Compensation Board on
joiitimut jiiildsesti tunnustamaan olleensa väärissä. '
Täini tapaus on kuvaavaa kuinka vaikea on saada kor-vioiista
Workinens Compensation BoardilU vaikka olisi oikeu-teim
korvsuIcBen saamiseen. Samoin se osoitUa mitä osaa
uniP esittää taistelussa työläisten oikeuksien puolesta.
Taistelut jatkuvat 44
Indonesiassa
Jakarta. — Indonesian armeijan
toimestB ilmoitettiin torstaina, että
taisteluissa Qelebes^aärätirila on
surmattu 77 vallankumoukseUista
j a että armeijff on menestynyt tais-
-teluissa. , ^
Toisaalta vallankumouksellisten
radio on Umoittanut, että kovat
taistelut' jatkuvat Celebes-saariston
keski- ja pohjoisosissa.
Suuren maailman" toljauksiä
Suihkukone lentää
50 minuutissa
New York. — Huhtikuun 25 päi­vänä
pyyhälsi 500 mailia tunnissa,
lentävä ranskalainen Caravelie-jet
Lontoosta Pariisiin 50 minuutissa.
Tämä lento päätti^ koImil[>äiväisen
3.700 mailin koelentosarjan miehis­tönään
Scandinavian Airlines Sys­temin
oma lentoh^kilökunta.
Ko. kaksimoottorinen jet aloitti
koesarjan lentämällä Tukholma—
Lontoo ennätyksen 2 tiumissa 21
minuutissa. Koneessa oli 3 SAS'in
lentokapteenia, ranskalainen ohjaa­j
a SAS'in lentotarkkiailuosaston
edustaja.
Ranskalaisen Sud Aviation-yhtiön
rakentama Caravelle jatkoi Tukhol-ma^
Lontoo lennolla aloittamaansa
ennätysten sarjaa seuraavasti: Pa­riisi—
Dysseldorf 64 minuuttia; Dys­seldorf—
Milano 80 minuuttia; M i ­lano—
Pariisi 71 minuuttia; Pariisi
—Amsterdam 52 minuuttia ja
Amsterdam—Lontoo 65 minuuttia.
Koesarjan päätti mainittu 50 m i ­nuutin
pyyhällys Lontoosta Parii­siin.
SAS, joka on tilannut kuusi Ca-ravelle-
konetta, tulee ottamaan nä­mä
keskiraskaat jetit käytäntöön v.
1959 Euroopan ja Lähi- sekä Keski-
Idän reiteillään. Ne tulevat lentä­mään
reitin Köopehhamina—Lontoo
2 1.10 minuutissa, Kööpenhamina-—
Pariisi 2 tunnissa ja. Köopehhamina
—Rooma 2 t. 50 minuutissa. ,
P a r i i s i .— (Omalta kirjeen>öihta-jalta).
—.i>(Uiiti y i h p ^ ^ on
ylitä tunnettu keväis'?stä teun'^u-d^
taan kuin se on tunnettu suurena
jQoaailmankäupUsJtJpaa^^^
sine merkkitapaiiksineen, taidelaK
toksineenja muine erikoisuuksi-neen.
.: -s.
- Mutta pikkukaupungissa synty->
neen, kasvaneen j a ikänsä asuneen
henkilön mielestä monessa suhtees­sa
vanhanaikaisuuttaankin valittava
Pariisi antaa todella, valtavan vai-'
kutuksen varsinkin kauniin kevät,
päivän auringon nousussa.
En ole koskaan tosissani kuvitel­lutkaan,
että jonakin päivänä saisin
tilaisuuden ainakin pintapuolisesti
tutustua .tähän noin 7:n miljoonan-asukkaap,
kaimiisti rakennettuun
suurkaupunkiin. Mutta satojen m u i ­den
matkustajain joukossa nousim­me
laivalla tapaamieni viiden muun
canadalaisen kanssa toukokuun 29
pnä klo kahdeksan jälkeen aamul­la
Le Havren satamaan.
Me kuusi canaoaiaista, j o i l l a on.
osittain sama matka (Neuvostoliit
toon asti), lyöttäydyimme luonnolli­sesti
yhteen j a n i i n saimme* "omas­t
a " ta^aa yhden ranskankieltäkin
taitavan kumppanin, mikä on hyvin
käytännöHiAefi etu täällä Pariisis­sa-
• • \,
Sivumennen voitaneen mainita,
että ryhmässämme on kaksi muuta
henkilöä, jotka toisen maailmanso­dan
aikana olivat useita vuosia E u ­roopassa
Canadan asevoimien r i .
veissä. He kertoivat kuinka en­simmäinen
päämäärämme (Le Hav­ren
satama) oli sodan aikana pa.
hasti pommitettu. Mutta nyt
siellä ei "pistänyt" ainakaan läpi-kulkijan
silmään muuta kuin yksi
pommitettu rakennus. Satama-alue
onkin''uudelta näyttävä ja erittäin
vilkas, ainakin tähän vuoden a i ­kaan.
Kolmisen tuntia Lo Havresta P a ­r
i i s i n kestävä junamatka antaa
matkustajalle todella kauniita näkö-aloja
ja samalla kertaa kouraantun-tuvan
kuvauksen siitä erosta, mikä
vallitsee Canadan ja Länsi.Euroo-pan
maiden elämäntahdissa.
Canadalainen ei voi olla huo-
Pflimlinin pokeripeli
R a n i ^ n nykyisessä kriisitilanteessa
pääministeri Pierre Pfimlln on toimi­nut
erittäin haparoiden ja mieluum­min
tukenut Algerian kapinoivia ken­raaleja
kuin asettunut heitä vastus­tamaan.
Tätä ilmentää myös hänen
esittämänsä perustuslain muutos,
jonka pii määrä joutua viime tiistaina
kansalliskokouksen ensimmäiseen kä­sittelyyn.
- •
Lakiesityksen mukaan hallituksen
(ja hallitusten) asema Ranskassa
vahvistuisi siten, että kansallisko­kouksen
oppositio ei voisi äänestää
hallitusta kumoon, mikäU se ei myös
voisi osoittaa muodostavansa uutta
hallitusta. Epäluottamuslauseen o l i s i
täten oltava opposition johtajien alle­kirjoittama
Ja se tulisi ottaa uuden
hallituksen ohjehnaksi, halUtuksen,
Jonika siis oppositio välittömästi muo­dostaisi.
Tällä Pflimlin pyrkii siihen,
että oikeisjbO ja vasemmisto eivät voisi
yhtyä^iallituksia vastaan, koska pide­tään
mahdottomana heidän yhteistä
halutustaan, l i h a n menniessähän
Ranskan keskustahallitukset ovat
kaatuneet yleensä siksi, että molem­milta
laidoUta on äänestetty nUtä
vastaan, mutta aivan eri perustein —
kommunisteilla on toiki ollut aivan
muut syyt; äänestää hallitus kunmoon
kuin esim. gaullisteilla tai poujadis-teilla.
EdeUeen lakiesityksessä edellyte­tään
hallitukselle entistä paljon suu­rempia
valtuuksia. Se voisi ^ t en
säätää ohi kansalli^kouksen lakeja
kaikilla aloilla lukuunottamatta hUtä,
jotka koskevat budjettia, sotaa tai
rauhaa, plh-itystilaa tai kansalaisva­pauksia.
Hallituksella oUsi edelleen
oikeus jättää kuuden kuukauden a i ­kana
huomioon ottamatta kaikki
kansalliskokouksen taholta tulleet l a ­kiehdotukset
— vasta jos lakiesitys
tämän jälkeen esitetään uudelleen
täsmälleen entisessä muodossa, se on
pakko kansalliskokoukselle esittää.
HaUituksen itsensä säätämät lait olisi
tosin pakko tuoda myös kansallisko­kouksen
vahvistettaviksi, mutta tä­män
voisi hallitus tehdä vasta Vuoden
kuluttua lain aniamisen jälkeen. T o i ­sin
sanoen: hiallitus voisi käyttää h y ­väkseen
vuoden ajan itselleen säätä­miä
valtuuksia j a kumota ne vasta
sitten, kun kansalliskokous on aset-timut
potkldteloln. Mutta mikä es­täisi
hallitusta väUtiömästl tämän
jälkeen antamasta uutta lakia samas­ta
asiasta j a pitää sitä jäUeen uudel-leen
vuoden vohnassa?
Pflimlinki lakiesityksen mukaan
kansalliskokouksen istuntoaika rajoi­tettaisiin
viiteen kuukauteen siten,
että vuoden viimeisellä neljänneksellä
pidettäisiin tavanomainen kolmen
kuukauden ja ensimmäiselift sekä
toisella neljänneksellä kuukauden is-tuntokau^
mutta kolmanndla nel­jänneksellä
kansalUakokous el olisi
kooUa lainkaan.
HuomatiMuai, että Pflimlinin. esltya
pyrkii huomattovaitl inajotttamaan
niin kanafflskokouksai kuin senaa­tinkin
tt^mlvattaa Ja kedctttämftän
haUituksen k&sUn erittäin laajan
lainsäädäntä- ja toimivallan. Esitys
on erittäin jyrkkä ja vaarallinen, eikä
siinä ole Montesqieun Idassillisista
parlamentaarisista ihanteista (jonka
mukaan lainsäädäntövalta Ja toi­meenpanovalta
on erotettava toisis­taan)
paljonkaan Jäljellä. Sanalla
sanoen: tämän lain puitteissa Pflim­linin
hallitus pyrkii saamaan Joko i t ­selleen
täi seuraajalleen lähes dikta-tooriset
valtuudet. Ei ole puuttunut
julkisuudessa iausimtoja siitä, että
Pflimlin viime kädessä tähtää kom-munistian
vallan eliininoimiseen, sillä
kansalliskokouksen suurimpana puo­lueena
(149 paikkaa 554:stä) se on
Jatkuvasti oUut hallitusten kompas­tuskivenä
niiden pyrkiessä mm. käy­mään
siirtomaasotia, lisäämään ve­roja,
tehostamaan varustelua Jne.
Tässä yhteydessä voidaan kuiten­kin
kysyä, onko Pflimlin edes tar­koittanut
lakiesitystään otettavaksi
vakavasti. Jotta se menisi kansallis­kokouksessa
lävitse tarvitaan siihen
2/3 enemmistö tai sitten 3/5 enem­mistö
kansalliskokouksen Ja senaathi
yhteisessä istunnossa. Toisin saiioen:
kommunistit eivät tarvitse montaa­kaan
ääntä tuekseen voidakseen ää­nestää
lakiesityksen kumoon. Pflim­lin
puolestaan on Jo ennakkoon i l -
mq^lttanut tekevänsä lakiesityksestä
luottamuskysymyksen ja kun hänen
hallituksensa siis kaatuu, niin mistä
hallitus tilalle? Kansanrintama (kom­munistit,
sosialistit, radikaalit Ja
kenties osa kansantasavaltalaisista)
tulisi tällöin enää ainoana kysymyk­seen
tai sitten — de'Gaulle. Kan­sanrintamaa
vastaan käydään kui­tenkin
oikeiston taholla valtavaa k a -
Quunapropagandaa Ja kieskustassa
esiintyy sen seurauksena horjumista.
Tämän johdattelun päätepisteessä
on vaikeata välttää ajatusta että
Pflimlin koko ajan toimii de Gaullen
tienraivaajana, eikä ole edes aikonut
ryhtyä toimenpiteisiin kenraallkapi-nan
kukistamiseksi. Kaiken Järjen
nimessä Pflimlinillä on nyt käsissään
polkkeusvaltuudet, hän voisi erottaa
Salanin Ja Massun, panna heidät so­taoikeuden
eteen Ja hätätilana lä­hettää
vaikka armeijaosaston valvo­maan
päätöksen toimeenpanemista.
Mutta sen sijaan hän — tässä tilan­teessa!
— ryhtyy esittelemään perus­tuslakiin
muutoksia, johon luulisi
löytyvän aikaa senkin Jälkeen, kun
vaarallinen tilanne on saatettu pois
päiväjärjestyksestä.
Jo lähipäivät siis osoittavat, onko
Pflimllh ehdoin tahdoin pannut h a l l i ­tuksensa
pään siihen hhrttosilmuk-kaan,
jonka avulla aiotaan de Gaulle
hinata valtaan — näennäisesti parla­mentaarista
tietä. Ranska on me­nossa
yhä hyllyvämmälle suolle. Jota
katsellessaan Washington vannaan
tuskaisena hieroo otsaansa: Pflim­linin
mahdollinen kukistuminen kan­sanrintaman
tieltä merkitsisi vasem­miston
voittoa, de Gaullen valtaanr>
nousu totaalista sotaa arkbivaltoja
vastaan Ja USA:n öljylähteiden Ja
tuUkohtaverkostojon vlemlsUi palo­alueen
viereen.
maamat^ esimerkiksi sitä, että
Ranskan kiaal^imge&sa,.^^ /ky.
lissäkin, on ii>iemmmatk!&. maapa­lat
tarkasti käytetty
Pieniä ovat ameisesti ranskalais­ten
talonpoikain maatilat suurim­malta
osalta —' n i i n pieniä, .että
siinä ei ole vähääkSän haaskaami.
sen varaa. Tämä selittäike miksi
viljelyskelpoinen maa on niin tar­koin
kultivoitu. Kaupunkien ja
kylien tyhjät tontitkin j a rakennet.
tiijenkin tonttien käyttökuntoinen
maa on kasvismaana ja kaikesta nä-
Icyy, että näitä pieniä kasvismaa-palstoja
hoidetaan suurella antau­muksella
ja huolella.
Yhtä mielenkiintoinen j a samal­la
kuvaava nähtävyys on se, että
ainakin toinen " p u o l i tämän rata.
varren alueella nähdyistii lehmistä
ja hevosista oli laitumella " l i e k a -
päaluun" sidottuna. Kasvullisuus
tuntuu olevan Rahskaissa erittäin
rehevä. Vanhemmilla laidunmailla
on karja vapaana, kuten Canadas-sakin,
mutta k a i k i l l a uusilla heinä­pelloilla,
missä ruoho ulottui jo
miltei lehmien polviin asti, olivat
lehmät ja hevoset sidottuina köysil.
lä "liekapaaluihin". N e olivat siel­lä
suorissa riveissä kuin sotamie
het ja mikäli voi päätellä nopeasti
bhimatkustaneen havaintojen pe­rusteella,
tämän menetelmän pe­rusteella
estetään kaikenlainen
laidunruohon "tuhlaaminen", mut^
ta karja tuntui kuitonlcin olevan
hyvässä kunnossa.
Maataloustyö ei ole liioin ko­neistunut
Ranskassa läheskään niin
paljoa kuin esim. Canadassa. K o ­vin
pieniä peltotilkkuja varten ei
ilm<>isestikään kannata hankkia kal­liita
koneita. Niinpä ohikulkija nä.
keekin, että täällä suoritetaan
maan kultivointia vielä melkois'>s-sa
määrässä "hartiavoimalla". Trak
toreita näkyy oikein^ vähän, mutta
yhden hevosen vetämiä auroja ja
kaksipyöräisiä kärryjä näkee tuhka
tiheään! Le Havresta Pariisiin
johtava rautatie kulkee ilmeisesti
Soinen joen laaksoa pitkin, koska
tämäii tuosta näkyy kevätkauden
mukaisesti tavallista runsasveti-sempi
joki. Hyvin hoidetut pellot,
kukkivat omenapuut sekä -pensaat,
kuten sireenit ja monet muut, an­tavat
"aaltoilevassa" maastossa oi­kein
miellyttävän kuvan Ranskan
luonnosta.
Sodan jäljet ovat m-ilko tyyten
hävinneet, mutta ranskalaiset e i ­vät
ole ilmeisestikään unhoittaneet
sodan kovia kokemuksia, koska
esim. rautatien varsilla näkyy kal­lioihin
maalattuja julisteita: "A^
merikkalaiset, menkää takaisin ko­t
i i n " j j i . e . '
Kaupungeissa ja kylissä on pai
jon vanhuuden vaivoja valittavia
rakennuksia joskin uusia raken­nuksia
on jossalun määrin tehty ja
tehdään ja kadut ovat Yleisesti ää­rettömän
kapeita, mutta helpoi.
tuksena on kuitenkin se, että aina."
k i n tällä ranskalaisosalla näkee
paljon enemmän eurooppalaismal-lisia
pikkuautoja kuin amerikka
laisia "dollarihymyjä". Se tekee
liikenteen helpommaksi kapeimmil.
lakin kaduilla.
Rakennuksista puheenollen voi­daan
selvästi huomioida, että ra
k^nnustyyli ja ilmeisesti -taktiik­kakin
,on suuresti muuttumassa
sillä hiljan valmistetut talot ovat
osittain menettäneet v9nhan "rans-kalaisleiman"
ja rupvenneet seu­raamaan
uudempia muotoja, vaikka
esim. miltei kaikissa rakennuksissa
on vieläkin tiilikatot — ja suur­tenkin
asuntotalojen katoilla on
niin monta savupiippua kuin on
talossa asuntoyksikköjäkin!
Itse Pariisin kaupunki antaa kai­kessa
vanhan- j a uudenaikaisuudes­saan,
ilö&äi j ä 1idellyttäv!& väiktf^
tuksto matkamiehelle. Väunasti-kasvava
ja tiukasti v i l j e l ^ niaasen-tu
muuttuu ensin esikaiipimkiaiu-eeksi,
mikä "sulaa" melko saumat­tomasti
yärsihaisekä Ranskan pää-icaupungiksi,
joka on samalla Rans
kan henkisen elämän keskus ja
sydän. Esim. viime keskiviikkona
oli y l i 200,000 pariisilaista mielen-osotusmarssilla
uhkaavaa fasismra
vastaan julistaen» että Pariisin vä­estö
ja koko Ranskan kansa tulee
tekemään kaikkensa degaullistien
uhkaaman tasavaltalaisen hallitus­muodon
säilyttämisen hyväksi.
Mutta niin tärkeä kuin Pariisi
onkin polUtliselta ja kultturollisel-ta
kannalta katsoen, niin sitä voi-.
dfian täydellä syyllä sanoji myös
kukkien kaupungiksi. E i ainakaan
allekirjoittanut ole vielä n^inyt
muissa suurkaupungieissa niin veb-maasti
kasvavia hyvin hoidettuja
ja värikkäitä puistoja mitä on jo
nyt Pariisissa nähty. Ja kaiken tä
män lisäksi tässä Ranskan pääkau­pungin
laitaosissakin on nähtävis­sä
"maan" tarye, ja sen vaikutus
sikäli, että monet tyhjät tontit ja
suuremmat pihamaat on raivattu
pieniksi kasvismaiksi", joita hoi­detaan
ilmeisesti jatkuvasti ja suu­rella
huolella siinä mielessä, että
niistä .saadaan tärkeätä talousapua
leivän jatkoksi.
Kaupungin eri puolille ulottunut
kiertomatkanune ahtoi meille v i ­lauksen
tämän suurkaupungin näh­tävyyksistä,
sen kapeakatuisesta
vanhasta kaupunginosasta, joka on
suuri vastakohta uud-^mman kau
pungin leveimmille kaduille ja iha­nille
puistikoille sen korkeasta E i -
felin. tornista ja kuuluisasta riemu­kaaresta,
museoista sekä oppi- ja
huvittelupaikoista/jotka päältä kat­soen
ovat nimensä arvoisia.
Tällainen on pinnallinen pika.
vaikutelma keväästä tai oikeammin
täydestä kesästä nauttivasta P a r i i.
sista, minkä rauhalliselta näyttävän
pinnan alla liikkuu nyt kuitenkin
vastakkain suuria sosiaalisia voi
mia, joiden pelipanoksena on kysy^
mys siitä, voivatko kenraali de
Gaullea keulakuvanaan pitävät f a.
sistiset voimat tuhota demokraat­tisen
hallitusmuodon Ranskasta,
vai voivatko maan demokraattiset
voimat järjestyneen työväenluokan
johdolla yhdistää voimansa kyllin
nopeasti pelastaakseen maansa ta­savaltalaisen
hallitusmuodon. Uu-n
eräät senaattorit
l|Mp|ustayit|^yru|^
W«sfciiii^ —r Eidustajsdiuoi^
epäämeilkkalaisuutta t u ^ y ^
ihiteaii i s uw haaltjui
siiusjnies <;yrus Eaton jyfyst^maan
siitä kun on, syyttänR JP^^^^
kommunistien metsästämistaktiikas-ta,
kohtasi senaatissa viime viikon
lopulla Vastustusta. \
Senaattorit Paul H. Douglas ja
Humbert H . Humphi'ey yhdessä ke-hoittivat
komiteaa peruuttamaan
haasteen, jota he sanoivat epävii­saaksi
ja vallan väärinkäyttämisek­si.
• •••• ' , :
Komitean lakimies Richard Arens
on ilmoittanut, että haastetta val­mistetaan,
mutta sitä ei ole vielä
annettu canadalaissyntyiselle Eato-nille
ja häntä vaaditaan vastaamaan
siitä kun hän toukokuun 4 pnä T V -
ohjelmassa arvosteli FBI:ta.
Douglas' j a Humphrey sanoivat,
että he eivät hyväksy clevelandilai-sen
teollisuusmiehen mielipiteitä,
mutta e i v i i " a s e t t a h ^ f .fain pat^
riotismiaan Iqrseenalipsläutl.
- Douglas säabi, ettei 1 ^ halua
sähoa mitään kÖmite£^itta^^
ta xnielipiteistlj Jnuttä fiäaste " i l ­taan
eqpiuLl^^^ hei^t ky-symyksenalaiseksi
mr. Eätohin pat­riotismin
ja aiheuttaisi vahinkoa
hän^h kunnialleen".
^ Douglas -sanoi myöskin, että n i i ­den
henldlöiden patriotismin ky­seenalaiseksi
asettaminen, joiden
kanssa ole.i<he er mieltä, merkit­see
"keskustelun vapauden myrkyt­tämistä"..
"Minä toivon, että tätä äkkipi­kaista
j a huonosti harkittua toimen­pidettä
mr. Estonia vaistaah harkit-teisiih
uudelleen niin ettei haastet­ta
annettaisi", sanoi Douglas.
Humphrey nousi ylös tämän jäl­keen
ja sanoi olevansa eri mieltä
mr. Eatonin kanssa, inutta Eatönil-
1^ ph "oikeus arvostella ketä hy­vänsä
hän haluaa".
Neuvostoliiton hallitus on varoitta­nut
ulkopuolisia valtoja sekaantu­masta
Libanonin sisäisiin asioihin,
koska " s e l l a i n ^ voi Johtaa maail-
.-nanrauhan vaaraan".
Varoitus tuli aikana Jollohi Yhdys­vallat
lähetti sotalaivoja Ja Joukkoja
lähelle Libanonia ja transporttilentd-konelta
Länsi-Saksaan sen varalta jos
niitä tarvitaan hätätllaisuudessa. B r i -
tannian laivasto on myöskin manöö­verillä
Välimeren itäosassa.
, Libanonin presidentti Chamounin
maansa petturuus Yhdysvaltain öljy-monopoleille
saavutti huippukohdan
toukokuun 8 pnä kun "Telegraphin"
päätoimittaja Nasib Mathl murhat­tiin.
Naslb Matni oli johtava kansallis-tistiedot
osoittavat, että Ranskan
työtätekevä kansa yrittää parhaan­sa
fasismin vaaran torjumiseksi.
Vaara on suuri j a todellinen, mut-ta
toivottavasti työväenluokka ja
Ranskan kansan parhaimmiston on.
nistuu lyömään fasismin hyökkäyk
set maahan. — Känsäkoura.
mielinen libanonllahien sanomalehti­mies.
Kaksi kertaa aikaisemmhi
brittiläisten ja amerikkalaisten tuke­mat
fasistit hyökkäsivät häntä, vas-
Uian. Hän on tarmokkaasti vastusta­nut
lihanonllaisten taantumuksellis­ten
yrityksiä toimia presidentti Eisen-howerin
periaatteiden puolesta Ja t u -
xenut kansallista Itsenäisyyttä. Hän
osoitti, että Eisenhowerin periaatteen
tarkoituksena oli sekaantua Libano­nin
taloudellisiin asioihin.
Heti senjälkeen kun Matni murhat­tiin
painajat Ja kirjapainotyöläiset
julistivat yleislakon. .^Presidentti Cha­mounin
aseistetut Joukot hyökkäsivät
rauhallisia mielenosoittajia vastaan.
Yleislakko levisi nopeasti maassa Ja
hallitus käytti aseistettitja Joukkoja
työläisiä Ja patriootteja vastaan.
Libanonin kansa vapautui Ranskan
alaisuudesta v. 1947.
Kaikkein törkein hyökkäys järjes­tettiin
libanonilaisia kansallisia jouk­koja
vastaan äskettäin öljykaupunki
Tripolissaf. Toukokuun 19 päivänä
sotilaat hyökkäsivät tykkitulen tur­vassa
kansaa vastaan, aiheuttaen 80
ihmisen kuoleman. .
J A
TÄTÄ
Y h d y s v a l t a i n kansantalous
j a h u u t a a apua.
pakenee i n f l a a t i o n nuolta
OSTAJIA V A R O T T A V A '
Sekatavarakauppias antoi kauppa,
matkustajan odottaa kärsimättömä­nä.
Kauppa-a^lainen pudotti kou­kulla
kannun korkealta hylfyltä ja
kannu iski kauppamatkustajan pää­hän.
Kauppias suuttui tästä ja muistut­t
i kauppa-apulaista: "Ole varovai­nen,
miss Littie. Kysymyksessä olisi
voinut oUa ostaja."
HYVAKAYTÖKSINEN HEVONEN
Cowboy: "Huomasitko kuinka hy­vin
tämä hevonen käyttäytyi?"
Kaupunkilaispoika: "Kyllä. Mil­loin
hyvänsä tqlimme aidalle, se
pukkasi mhiut y l i aidan ensiksi."
SUUNNITELTy
Naapuri: "Mitä aiot tehdä kun
tulet niin suureksi kuin isäsi?"
Jimmy: "Rupean paastoamaan."
PÄIVÄN PAKINA
Sauna- ja junamatkan samanlaisuus
Suomalainen sauna j a canadalai­nen
juna ovat, kuten tiedetään, s i i -
nä suhteessa samanlaisia, että ne
molemmat avaavat "kielet" ja i h ­misten
mielet yleensä.
Missä on sen helpompi tutustua
ventovieraaseen kuin yleisessä suo­malaisessa
saunassa? Siellä käy
puhe leppoisaan ja ystävälliseen ta­paan
aivan ventovieraittepkin kes­ken.
Kuten sanottu, canadalainen juna
on hyvin paljon samanlainen paik­ka.
Pitkistä matkoista kaiketi joh­tuu,
että junissa on helppo tutus­tua
toisiinsa.
Viikko viime torstaista yöllä o li
allekirjoittaneeni^ jälleen tilaisuus
todeta tämä yhtäläisyys rautatien
kohdalta.
Olimme matkalla Torontosta
Montrealiin. Juna lähti kello 12.30
yöllä ja saapui Montrealiin varhain
torstaiaamuna. Ja kun sinä päivä-
'nä lähti Montrealin satamasta ai­nakin
kahden linjan matkustajalai­vat
Eurooppaa kohti, niin kyseinen
CNR:n juna oli täynnä "kuin^ pis­tetty".
Jokainen yritti tietenkin kulut­taa
\ aikaansa mahdollisimman mu­kavasti.
"Optimistisiminat" heistä
"vuokrasivat" tyynyn nukkumista
varten. Toiset pitivät yllä keskuste­lua
ja järjestivät muuta ajankulua.
Johonkin aikaan aamuyöstä rupe­si
lähistöllä ollut seurue järjestä­mään
"Bridge" peliä, mutta kuten
niin usein tapahtuu, neljättä pelu­ria
ei tuntunut löytyvän inistään.
Kutsuttuna l i i t y i n lopulta joukkoon
valittaen rehellisesti, että en ole
koskaan ollut hyvä "Bridgen" pe­l
u r i ja sitäpaitsi, nyt> on kulunut jo
vuosia siitä jolloin olen viimeksi
saanut nauttia tästä huvista.
Täten koostuneessa korttipeli-seurueessa
oli homman innostunee­na
alkuunpanijana eräs keski-ikäi-nen
rouva, jonka noin 10-vuotias
tyttö nukkui sikeätä unta, eräs l i i ­kemies,
keski-ikäinen neekeri, joka
ei paljoakaan kertonut itsestään,
sekä allekirjoittanuL '
Pelin lomassa keskusteltiin Jon­nin
joutavista, kuten on tapana
tällaisissa tilanteissa. Sitten kun lä­hestyttiin
Brockvillea. joku joukos­ta
muisti siellä hiljan tapahtuneen
suurmurtovarkauden, j a niin kään­tyi
keskustelu niille tiimoille. JSiinä
yhteydessä sanoi lopulta "hiljaisen
tyyppinen neekerij^tiyämme, että
hän ei perusta kovinkaan paljoa
nifa» kauan kuin varastavat rikkail­ta
j a jättävät köyhien omaisuudet
koskematta.
Minä puolestani esitin ajatuksen,
että kenenkään ei pitäisi koskaan
joutua siihen tilanteeseen, että hä­nen
täytyy joko enemmän tai vä-henunän
vastenmielisesti alistua
varkaaksi.
Iloinen emäntämme dli puoles­taan
taipuvainen liittymään neeke-riystäväämme..
Mutta "liikemiehenä" esiintynyt
kumppanimme — jonka leveitä pu­heita
allekirjoittanut vähän epäilee,
jos hän ei ollut sellainen l^itupiik-k
i , ettei malttanut ostaa itselleen
makuuvaunutikettiä — oli kovin
kiihtynyt tapahtumasta j a selittii et­tä
asiallisesti rikkaat ovat vain kan­san
puolesta toimivia hyväntekijöitä
joiden varoihin koskeminen on r i ­kos
ja syntikin.
Siinä oIi~minuIle matkamiehelle
tavallan eräänlaista luokkavalistu^
ta siitä m i t e i i e r i ihmiset asioita ar­vostavat.
,
* * *
Jaa, eftä miksi olin siihen aikaan
yöstä menossa Montrealia kohti?
Ajankohtainen kysymys.
Oltuani y l i 20 vuotta lehtemme
toimituksessa neljän seinän sisällä
Vapauden väki esitti, että "kun si­nä
joudut niistä maailman asioista
aina kirjoittelemaan, niin eikö nyt
olisi jo korkea aika lähteä itse tut­kimaan
miltä ' se "suuri maailma
näyttää paikan päältä katseltuna".
Näin lähti tämä Suomen eräässä
pikkukaupungissa syntynyt ja kas­vanut,
muiden pikkuihmisten kans­sa
puoli vuosisataa elänyt miekko­nen
vähän "suurta maailmaa" kat­selemaan.
Se onkin tervetullut
mahdollisuus, sillä vähillä eväillä
maailmaan lähteneen miehen pää
on tullut näiden vuosien aikana
niin tyhjäksi, ettei sieltä löydy enää
yhtään "soittamatonta levyä". Näin
otin siis kiitollisuudella tilaisuudes­ta
kiinni molemmin käsin, pakka­sin
pienen matkalaukun ja läksin
uusia vaikutteita ja uusia tietoja
hakemaan matkan varrelta. Tarkoi­tus
on vierailla 30-vuotisen poissa­olon
jälkeen synnyinmaassani Suo­messa,
mutta sitä ennen pistäydyn
pikipäin Pariisissa ja eräissä muis­sakin
Euroopan kaupungeissa.
Tarkoitukseni on katsella kaikkia
asioita, hyvää ja huonoa, myönteis­tä
ja kielteistä, niin objektiivisesti
kuin se on inhimillisesti qiahdolUs-ta.
E n siis hae matkalta "varjopuo­l
i a " enka "auringonpaistetta" vaan
sitä yleistä "säätä", missä kulloin­k
i n satun olemaan. Joka paikasta
löytyy tästä keskeneräisestä maail-masta
"varjopuolia". Mutta yksinään
niihinnöllistäminen ei anna koko­naiskuvaa
olosuhteista! Kaikkialta
löytyy "aurinkoisiakin" seikkoja,
mutta niiden yksinomainen ihaile­minen
ei liioin anna oikeata koko­naiskuvaa./
Tarkoitukseni onkin siis tutkia
avomielisesti niin paljon kuin mah­dollista,
yksityiskohtia, tehdä vertai­luja,
mikäli siihen pystyn ja ker­toa
asioista juuri sellaisina miksi
ne omin silmin j a omine havainto-kykjrineni
näen.
Ja jos inatkan varrella on tilai­suutta
kirjoittaa, niin yritän silloin
tällöin lähettää muutaman rivin yh­teiseksi
tervehdykseksi niille ystä­vällisille
lukijoille, jotka ovat n ^ -
(ä juttuja tavanneet seur.i(a. Kuu­lemiin
— Känsäkoura.