Vapaus, March 7, 1973

              r "
Sivu 2 KesMviikko, maalisjk. 7 p.—W'ed., Mar. 7, 1973
VAPAUS INDEPENDEN (- LABOR ORGAN
- OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Established Nov. 6, 1917~
Edltor: W. EKLUND Manager: V. KENTALA
Telephone: OHice aml Kilitorial 674-4264
Published once weckly: Wednesdays bv Vapaus Publishing Co. Limited,
102 Elm St. West, Sudbury, Ontario^ Canada.
Mailing addreb!^: Bu\ (i9. P3E 4N3
Advertising rates upon applicatio^, Iranslation free of vhargc. .
Second Class Mail regiätration Nunibcr 1076
M-mber o, CANADIAN LANGUAOEPRESS 4^
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $10.00, 6 kk. $5.25 lISA:n: 1 vk. Sll.OO, 6 kk. $5.75
3 kk. $3.00 Suomeen: 1 vk. S11.50. 6 kli. ?l).25
NArSTEN OSUUS RAUHAN TYÖSSÄ
Kansainvälinen naisten päivä
Kansainvälisen naistenpäivän vietto sai v. 1908 alkunsa, New
Yorkista. Naistenpäivän silloisena paävaatimuksena oli äilnioi-kcnden
saaminen myös naisille.
. V. 1910 sosialistien kansainvälisessä, kongressissa Tukholmasi
sa hyväksyttiin Clara Zetkinin ehdotuksesta että naistenpäivää
, ryiidytäan v i e t t ä m ä ä n kansainvälisesti.
Ensimmäisen maailmansodan aikana tuli naistenpäivän kes­keiseksi
tunnukseksi rauhan vaatimus. Toisen maailmansodan edel­lä,
varsinkin Mussolinin fasismin ja Hitlerin natsismin nousun
jälkeen, k a n s a i n v ä l i s t e n naistenpäivien vieton perustavoitteena oli
fasi.smi]i vastustaminen, kansanvallan lujittaminen ja maailman
rauhan puolustaminen. s,
Seurasi ankeat sodan päivät, jolloin maaliskuun kahdeksatta
vietettiin ase kädessä taistellen tai kansanvallan asevoimia auttaen
fasismiruttoa vastaan. Senkin jälkeen on mennyt paljon vettä
siltojen, alta. Samalla on saatu: melkoisia voittoja myös naisten yh-^
teiskunnallisen aseman parantamiseksi ja viimeksi sodan voimien
hillitsemiseksi Vietnamissa j a muissa Indokiinan maissa. ..
Kansainvälistä naistenpäivää on siis tämän 63 vuoden aikana
vietetty monenlaisissa suhteissa. Yleiscsti-puhuen edistys on o i -,
lut valtavaa. On s i i r r y t t y hevos- ja k ä r r y k a u d e s t a avaruus-^ ja
atomivoimakauteen. Naiset ovat saaneet miltei yleismaailmallisesti,
äänioikeuden. Monimiljoonaiset siirtomaakansat ovat suuriji piir­tein
vapautuneet vieraan kolonialismin orjuudesta. Maailman kar­talle
on ilmaantunut sosialistinen maailmanosa, joka edustaa yhtä
kolmannesta^ koko ihmiskunnasta. Ihmiskunnan historia ci tunne
sellaista ra'uhanvoimien suuruutta mikä meillä on nyt. Yhdessä t y ö ­väenliikkeen
voimistumisen j a kasvun kanssa on;kansainvälisestä
.naistenliikkeestä muodostunut voimakas j a tunnustettu liike.
Totta on, että paljon on vieläkin keskeneräistä ja puutteel­lista.
Rauha ei ole Vietnamin kansan; suurvoitosta huolimatta vie­läkään
vakiintunut sen paremmin Indokiinan maissa kuin lähi-idässäkään.
Naisten osa, vaikka useissa maissa on juhlallisesti
laaditut lait heidän tasa-arvoisuudestaan miesten rinnalla, on
kapitalistisissa maissa vieläkin huonompi kuin miesten. .
Mutta edistys on. ollut sittenkin suurta ja tulevaisuuden­näkymät
lupaavia, vaikka ne ovatkin työn ja taistelun panttina.
Kansainvälisenä naistenpäivänä on meillä kaikilla, ja erikoisesti
työläisnaisilla, syytä juhlamieleen j a toivorikkauteen.;
h ä v i t t i v ä f Roteja, raiskasivat maata, polttivat Iristen ruumiinjiiseniä
napalm-pommeilla.
Mutta ajat Ja katsomukset muuttuvat. Todisteet liiman histo­rian
-julmimman sodan epiioikeudcnmukaisuudesta muuttivat ihmis­ten
kiisilteet ja ajatukset, vähitellen oli jo kunniallista toimia rau­han
puolesta.
Me olemme kulkeneet mutkaista ja kapeaa polkua rauhan tjMjiv] ja maan pettureista alkaen. Tuhan-merkeissii-
kymmenien vuosien ajan; Vaikeammat ajat olivat Viet- inct naisatCanadassa ovat kutoneet
namin sodan aikana. Silloin alkuaikoina maailman ihmiset jakau- j jg ommelleet tuon kaukaisen maan
tuivat kahteen leiriin, sodan puolesta j a sotaa vaslaan. Vastustajat } oya» leinonpet ia naistanPPt
olivat huomattavana vähemmistiinä. Usein kuulosti siltii. .^inaklrx' ^^^^'^^^^^
t ä ä l l ä Canadassa. e t t ä sotaa vastaan puhujat teki^iit paljon suu-p^^-J^staneet kotikutsuja varoja ke-remman
rikoksen lakia ja oikeutta vastaan, mitä tekivät ne, jotka ralen, avustaneet sotapakolaisiä.
Kymmenet tuhannet kirioittivat ni­mensä
protestikortteihih, kirjoittelin
vst kirjeitä; levittiyät tietoisuutta.
Se olikin tärkeää, tietoisuus nimU^
täin, sillä kun vihdoin aselepo: saa-vi^
lcltiih, varmasti jokainea Gariada-lainenkin
öli tietoinen Viethäinista
ja sen sodan julmuudesta. •
Jos alussa rauhan työ oli hata­raa
j ? hajanaista, me yhdistyimme,
me saimme paljon uusia ystäviä,
me opimme uusia tapojai Joukkom­me
yhä suurenivatV yoimämme sein
, mukaan, huomion toimintaamme jo
aikoivat kiinnittää valtapiirien sano­malehdet
ja muut julkäisuvälineet.
Julkisuuskuulultajat alkoiviat puhua
ihailien puclestamnle, rupesivat it­sekin
tuomitsemaan tuon sodan, niin­kuin
kirjailija Pierre Berton sanoi
yhdessä viimeisessä ioukkökokouk-sessa:
"minä tiedän nyt, että minun
Sodan vastustajiksi alkoi ilmestyä
monia ryhmiä^ joilla kaikilla kui­tenkin
oli sama päämäärä; sota
Vietnamissa pitää lopettaa, vieraat
sotajoukot pois Vietnamin maalta.
Me opimme tässä työssä toisillam­me.
Joukkomme vahvistui. Oppilaat,
papit, taitelijat, radikaalit, naiset ja
miehet alkoivat yhdessä kulkea, tu­kivat
toisiaan, yhä uusia muotoja
keksien, saadakseen joukkojen huo-.
mion työlleen. Monia keinoja käytet­tiin,
jotkut tuntuivat-menevän äärim­mäisyyksiinkin.
Mu'.la- ne vaikutlV
vat. Oli hiljaisia suruvartioita. ää­nekkäitä
kulkueita, asiakirjojen esit:
telyjä; elokuvia, näyttelyitä, nälkä­lakkoja
ja kokouksia;
'Sodan vastusta lat saivat monia
ntmityksik, Kremlinm oppipojasta,
Mitä muut sanovat
C A N A D A N N A I S T E N TAvSA-AKVO J A P A L K . \ T . ^
Vanhempi mies-kirjanpitäjä ansaitsee ToVontossa $151 viikko.
Vanhempi naispuolinen kirjanpitiijä $ 117. Nämä numcrQt.on otettu
liittohallituksen työministeriön julkaisemasta kirjasta (Women In
the Labour Foree 15)71, Facts and Figures) . . .
Tämä kiriä osoittaa . . . e t t ä tämän maan liihes 3 miljoonaa
n a i s t y ö l ä i s t ä on vielä kaukana perustavoitteesta — samapalkkai­suudesta..'
Kirjassa todistetaan se. T«)rontossa, lokak. 1 pnä 1971 yanhempi
miespuolinen kirjanpitäjä ansaitsi $162; yanhempi naispuolinen kir-j
a n p i t ä j ä $124. Tämä ero on yleinen virastotyiiläistcn keskuudessa
j a kaikissa (Canadan) kaupungeissa.
Canadan sairaaloissa miespuoliset laboratorioteknikot ansait-'
sevat keskimäärin kuukaudessa; naispuoliset teknikot $52;}.
Miespuolinen rJihtgensädc-teknikko $511; naispuolinen $513. Tiima
ero el voi johtua yksinomaan kokemuksista ja vanhcmmuusteki-
• i i n t i l l i l i t t l l i l l M l l l l l l l l l l iMiiiiiniiniiMiitiiiiiMiiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiimiiniiiiiiiiiii iiiiiiin
Tilanne ei l i i o in parane siiloin kun nainen kohoaa oletetusti pa-rempipalkkaiseen
hallinnolliseen toimeen. Naisten keskinkertainen
vuosipalkka hallinnollisissa tehtävissä oli $3,732, miesten $8,781.
Naispuolisten ammattilaisten ja teknikkojen keskinkertainen vuosi­palkka
oli $3.829, miespuolisten $9,222.
Kalkki tämä siitä huolimatta vaikka Canadan kaikissa maa­kunnassa
j a myös liittovaltioä käsittävästi on voimassa sama-palkka­lait
— Toronto Daily Star, hclmik. 28 p. 1973.
Vietnam-asiakirjan teksti
TEHKÄÄMME OMASTA
MAASTA "MANSIKKA".
"Painukaru rysänmaale ei teirän-laisia
täälä tarvita", on yksi eh­dotus,
joka kirjoitusvirheistä huo^
limatta, on oikein hyvä, varsinkin
jos sattuisi tässä vaikka joutumaan
työttömäksi. Siellä "Ryssänmaal-
KAPITALISMIN RIESANA
JATKUVA TYÖTTÖMYYS
Mr Robert Stanfield pauhaa ty­öttömiä
vastaan kun pitäisi puhua
työttcimyyden lopettamisesta. Mutta
hänellä ei ilmeisesti ole mitaan sa­nottavaa
miten hänen puolueensa
työttömyysongelman käsittelisi. Työ-iäisten
täytyy syödä kolme kertaa
päivässä olkoot he työssä tai työttö- kille. Suomesta on Neuvosto-Kar-i uneksineet monta vuotta. Sota
mina. Mutta missään maassa missä | jalassa ja Neuvosto-Viros.sa työssä jlcpetetaan. .Amerikan sotavoimat
Pariisi. Kansainvälisen Vietnam-konferenssin valmistama ase-,
olisi pitänyt jo aikoja sitten antaa levon vahvistava asiakirja parafoitiin viime torstaina. Konferenssiin
ääneni kuulua, itsekin ihmettelen osallistuneet 12 maata allekirjoittivat sen perjantaina. Asiakirjassa on
miksi en sitä tehnyt." ;: esipulje ja yhdeksän artiklaa. Artiklat ovat seuraavat:
Hitaasii, mutta varmasti kuljimme
päämääräämme kohti. Muistikuvina
on nyt vain* ne lukemattomat tun­nit
joita istuimme kokouksissa, yöt
jotka valvoimme suunnitellen tule­vaa
toimintaa. Jokaisen mielessä oli
mitä vielä voisimme tehdä? Onko
jotakin tärkeää jäänyt. tekemättä?
Uusi yritys. Uudet tehtävät. Ja lo-
L Osapuolet ottavat huomioon
ja hyväksyvät 27. tammikuuta
yksityiset (nykyään suuret monopo-! huomattavan suuri määrä miehiä,
iit) omistavat tuotantolaitokset, liik- j Ms.kaikki punaiset ja pir.ikkiset s.-
ikeet' ja lucnnonresurssitkin, ci ole i kä muut emme enää sovi "Ryssän-voitu
työttömyyttä lopettaa. maalle", (enempää kuin katolilai-
Talousjarjestelmassä täytyy tapahr. set Roomaan) vaikka se onkin iso
tua syvällinen muutos ennen kuin i maa. Meidän on kai tyydyttävä t2-
l a " on paljon kaalia ja töitä kai- puita kuulimme uutisen josta olim-l ^-ä itsemääräämispikeutta, yhtenäi­s
y y t t ä ja alueellista koskematto­muutta
sekä Etelä-Vietnamin kan­san
itsemääräämiscikeutta ja maa
, ilman kansojen rauhantoiveita.
Hakoteillä
vapaudutaan rahavallan aiheuttamasi
ta työttömyydesta. Hyvänä esimerk­kinä
tästä oli Venäjä. Kun siellä
muutettiin järjestelmää, niin silloin
rupesi kuulumaan puheita työvoiman
juu'.'.eesta. Nain tapahtuu silloin kun
talouselämä toimii kansan hyväksi.
Yksilövoittoilun olosuhteissa syntyy
työttömyyttä, mikä heikentää kansan
ostovoimaa. Näin täytyy kauppa­liikkeiden
vähentää työvoimaansa ja
[niin pahenee tilame; Tehtaat eivät
voi valmistaa tuotteita joita ei saada
myydyksi. •
kemään Ganadastakin maa joka ei
olo hyvä vain joillekin, vaan kai­kille.
— ' B r . •
Myöntäen aivan oikein, että "libcraaliha!litua ci liene löy­t
ä n y t oikeaa ratkaisua Kanadan tämänhetkisiin pulmiin" ja to­dettuaan,
e t t ä "sitä ei ainakaan uusi budjettiesitys saa aikaan",
Toronton Vapaa Sana vilautteli viime torstaina kaikessa "puo­lueettomuudessaan"
aika voimakkaasti lukijainsa silmien eteen
ajatuksia, että historiallisesti vanhoillisuudestaan tunnettu kon­servatiivipuolue
on muka se "oikea".
Y r i t t ä e n konsei-vatiivijohtajien malliin tehdä suuren kysymyk'
sen siitä, e t t ä finanssiministeri John Turner ehdottaa nyt sa­manlaista
"Living Cost Adjustmentia". mitä Robert Stanfield
on aikaisemmin suositellut. Vapaa Sana väittää kakistelematta,
e t t ä jos, ja se oh todella jossittelua, "uusi lakiehdotus hyväksy­t
ä ä n , tulee se ensi. vuodesta alkaen voimaan helpottaen siten pie-
•nituloisten.palkansaajien asemaa . .." T — "Apu" tulisi siis toryjen
" a l k u l ä h t e e s t ä "!
Jos, jälleen jos, liberaalien toimesta laadittavan lain mukaan
veronmak^jat saisivat oikeuden vähentää verotettavaa tuloaan
määrälläni mikä vastaisi suhteellisesti elinkustannusindeksin nou­sua
verovuoden aikana, kuten lehti asian esittää, niin mitä se
tarkoittaisi käytännössä? .:
Yksinkertaisesti sitä, että canadalaisot jpuluisival vuoden
kuluessa mak.samaan jatkuvasti kohoavia hintoja ja saisivat vasta
vuoden kuluttua vcrbalennusta edellisen vuoden liöäänlyncitä me­noja
vastaavasti. Siinä tulisi vaihdetuk"Si muna munaan, toisin sillä
erolla että veronmaksaja on koko ajan huonommalla puolella,
e l i tarpomassa hinnankorotusten jälessä. Se on kovin epäedulli­nen
asema veronmaksajan kannalta katsoen.
A s i a pahenee vielä jos huomioidaan, että tuotanto kohoaa
jatkuvasti tekniikan ja automatisoinnin edistymisen johdosta.
H y ö t y siitä menee nykyoloissa mainitunlaisen verotusjärjestel­män
puitteissa yksinomaan työnantajapiireille tavallisten veron­maksajien
jäädessä lehdelle soittelemaan.
Toisaalta Vapaa Sana pyrkii, joko tietäen tai tietämättään
juuri siihen, että teknologisen kehityksen ja yleensä työn tubt-tavaisuuden
perusteella saatu l i s ä t u o t a n t o menisi yksinomaan työn­antajapiireille.
' Tähän viittaa sen mainitussa toimituskirjoituksessa jälleen
esittämä kielteinen kanta palkankorotuksiin nähden ja toisaalta
m y ö t ä i l y palkkojen j ä ä d y t y s a j a t u s t a kohtaan. Lehti kirjoitti:
i i on vaikea uskoa, että ammattiyhdistysliike näkisi tilanteen
ratkaisuni muulla tavalla kuin vaatimalla palkankorotuksia. Ovat-poistetaan
Vietnamista. Sotavangit
vapautetaan.
Mitä tämä sota selvitti? Mitä se
dessä, esittää nämä selonteot, asia­kirjan
muille osapuolille. Neljä osa-tehdyn
Pariisin aseleposopimuksen ^^.^^^ ^ ^ i , , Edessä
j a s n h e n liittyvät 4 pöytäkirjaa. , ^ , . .
. • I l ä h e t t ä ä selontekoja ja valittaa
2. Konferenssin osapuolet kat- ^ tietoja tai näkökantoja konferens-sovat,
e t t ä 27. tammikuuta tchtyjsjn mujjfe osapuolille. (Tämä koh-.
sopimus vastaa Vietnamin kansan i,;^,, koskee myös Y K : n pääsihtee-pyrkimyksiä
ja perusoiikeuksia toi-1 nä, joka osallistuu kokoukseen,
sin sanoen Vietnamin i t s e n ä i s y y t - l a u t t a ei allekirjoita asiakirjaa).
•7; Mikäli 27. tammikuuta söW
mittua sopimusta tai siihen liitty-",
viä pöytäkirjoja: rikotaan siten, •
e t t ä se merkitsee uhkaa Vietna-min
itseiiäisyydclle. y h t e n ä i s y y -
3. Konferenssin osapuolet otta-, dcUc, its?määrääniiso'.keudolle tai
hyi.):ytti Kymmenet tuhannet kuol-,'vat juhlallisesti huomioon 27. tam- alueelliselle koskemattomuudelle.
•Iset ja haavoitetut ihmiset ovat mak-1 mikuuta tehdyn sopimuksen kaik-- söpimukssen allekirjoittaneet neljä
saneet tarpeettoman hinnan sodan j kien allekirjoittajien antamat si- maata neuvottelevat joko yksin tai
yhdessä asiakirjan aHekirjöititanei-.
den muiden osapuolten kanssa
päättääkseen. mihin toimiin ryhdy-tänä.
Kansainvälineri; Vietnam-kon­ferenssi
voidaan kutsua uudelleen
alttarille. Maa on hävitetty, kodit
hiurskattu. Arviolta 200,000 sotaor-toumukset.
. . . . . . 4. Ka//cft; konferenssin osapuo-
Doa ja heistä kerrotaan et'a ainakin i , . . . , _ . , , „. ... ^
• ... , . .. ^ let tunnustavat juhlallisesti Vict-
60 pros. on amerikkalainen isa. 0.r-
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
L a u r i Sinisalo, Nairn Centre,
perusoikeuksia. (Kts.. 2. artikla).
5. Ka/ftft; ikonferenssiin osallis­tuvat
maat kehottavat kaikkia val-ihmisten
työn tuloksista. Nykyisen
yhteiskuntamuodon piiitteissa voitot
menevät yksityisille ja monopiolsille
mitkä rikastuvat tavallisen kanisan
kustänrtuksella. ;
Mr Stanfield: on epäilemättä tie-toinen
näistä tosiasioista koska hän
j piiihuu mieluimmin työttömiä yas-
! taan kuin työttömyyden lopettami-
' sesta.-.:
Selvää oh että kohservatiivit ei­vät
pysty työttömyysongelmaa rat­kaisemaan
yhtään sen paremmin
kuin liberaalitkaan sillä he ovat tois­ten
asioilla . — I.S. '
mistä laajojen kansanjoukkojen
keskuudesta kasaten tavaroita
varastoihin, ei siksi ettei niitä
tarvita, vaan siksi kun tavälli-
.silla V i r t a s i l l a ci ole rahaa niiden
ostamiseen. N i i n jatkuu j ä pahe­nee
työttömyystilanne;::
Antaessaan taktillisesti ja vä­hän
peitellyn tukensa vanhain tor
rypuolueen talousohjelmalle Va­paa
Sana bn pahasti hakoteillä
j a uurastamassa omien lukijain­sa
etuja vastaan. . T o s i a s i a bn.
e t t ä konservatiivit eivät ole aina­kaan
sen .parempiai kuin liberaa­lit,,.
Seuraaviin vaaleihin valmis­tauduttaessa
bn syytä pitää mie­lessä,,
e t t ä jos ei ole inähdoUi-suutta
työväen hallituksen valit­semiseen,
hiin^sillojn on paras
mahdollinen ratkaisu uuden vä­hemmistöhallituksen
muodosta­minen
ja siihen päästään iSiih,
e t t ä mahdollisimman suui-et kan-kö
Konservatiivit sittenkin oikeassa ehdottaessaan hintojen j a palk- 'v sanjoukot äänestävät työväeneh-kojeii
kontrollia?" ' dokkdiden puolesta.
• ^ :;';.Tj^öIä^ palkankorotusvaatimukset näyttävät siis olevan- Vain siksi kun meillä on libe-kiaik^
n; pahan juurena. Toisaalta olisi "parannusta" haettava mo-
Raha ei tule taivaasta. Se tulee orit. t ä y t t ä ä perjantaina, maalis- poilittisten vankien vapautuskomitea,
j joita osastoja Canadassakin on jo
• li;;.;:/.v^:^,-^,,'-...':'^-::: .•;::^.••':^^:^•
kuun 16 pnä 78 vuotta.
A r v i Salo; Beaver Lake, Ont.
t ä y t t ä ä lauantaina, maaliskikin
17 pnä 80 vuotta. '
Einari Niemi. R. R. 2, Nolalu,
Ont. t ä y t t ä ä keskiviikkona, maa­liskuun
14 pnä 79 vuotta.
vot tarvitsevat huoltoa. Rauhantyön
tekijällä vielä huolestuttaa se seikka,
että Amerikan ilmavoimat ovat e-delleenkin
valppaus valmiina Viet­namin
lähettyvillä. Meitä huolestut­taa
poliittisten vankien kohtalo, joilla
ci ole sotavankien kansainvälistä | tioita tarkoin kunnioittamaan Vict-suojcluä.
Arvion mukaan heitä oh | namin kansan kansallisia perusoi-lähes
300,000 etelä-Vietnamissa. Nyi | Zeuksia sskä Etelä-Vietnamin kan­san
itsemääräämisoikeutta,
6. Pariisin Vietnam-sopimuksen
neljä osapuolta tai ikäksi eteläviet­namilaista
osapuo'ita voivat yksin
täi yhdessä tiedöittäa muille kon-namin
kansan kansalliset perusoi­keudet
ja kunnioittavat ni;tä tar­koin.
Vietnamm kansan kansallisia 1^00110 joko Yhdysvaltain ja Poh-ockin
jo perustettu kansainvälinen
Kaikilla äidella on suuri huolen
pito lapsistaan, suojellakseen heitä I ferenssin osapuolille sopimuksen
elämän vaaroilta: Äidit jakavat las-j soveltamisesta,
tensa ilot ja surut, kärsivät heidän Pariisift Vietnam-neuvottelujen
puolestaan onnettomuuksien sattues-' neljällä osapuolella on oikeus saä-i
s a , opettavat heitä elämään'hyvinä da kansainvälisen aselevon valvon-
Yhdymmc sukulaisten j a tiitta-1 yhteiskunnan jäseninä.
vien onnentoivotuksiin. Jatkuu sivulla 5.
takomission selonteot. Nämä osa­puolet
voivat, joko yksin tai yh-jois-
Victnamin yhteisestä pyyn-,
nöstä tai vähintään kuuden asia-,
kirjan allekirjoittaneen 'o^aljuolen
pyynnöstä.
8. i4siaftir/an allekirjoittajat ot­tavat
huomioon asebposopimuksen
neljän osapuolen antamat sitoumuk
set. jotka koskevat Laosin ja
Kambodzhan itsenäisyyttä, itse­määräämisoikeutta,
yhtenäisyyttä
j a alueellista koskemattomuutta
kuten 27. tammikuuta tehdyssä so..
pimuksesjsa h ä ä d e t ä ä n.
•9. Kansainvälisen konferenssin
lopullinen asiakirja astuu voimaan
heti allekirjoittamisen jälkeen. So­pimuksen
allekirjoittaminen ei edel
lytä sitä, että kaikki allekirjoitta­jat
ovat tunnustaneet to'sensa.
PÄIVÄN PAKINA
BILLY GRAHAM JA USKOVAISBT
"raalien vähemmistöhallitus selit-ikrähM
"hintojen ja palkkojen kontrol- tää sen miksi nyt esitettiin jossa-
|ij%l;liflte*fi5toikä käyt^nnÖM^ ja hin- kin määrin parempi talousbud-fiutoÄ'^*^^^
esteetöntä kohoamista, kuten on nähty Yhdysvalloia- jetti kuin viim—e toukokuu—ssa ; L^i' -
MJM^j^^pHiiWenttl Nixonin "kontrollien" aikana, kuten nyt nähdään beraälit eivät ole tietenkään teh-
^.^^'^?tliiOTUpiueen kontrollin olosuhteissa Britanniassa ja niin kautta neet parannusta synneistään ei-
]||r»»i]tttojeh kontrolli oHsI hyödyllinen ja tarpeellinenkin tolniefi-oh
syytä'pyrkm.; Mutta palkkojen jäädytyksestä hjriö-
>^vain..8uuret kaMaiii|tot'ja,mo)^ monoppllt.: jpi-i^
lfi |,:öi«i)iUjfökrkto ,«J<iewttaa ostovoiman heikkene- pia.'
vätkä. sitä ole tehneet konserva'
tiivltkaan. Ne' ovat molemmat
suurpääoman poliittisia välikap­paleita.
' Joka luottaa jompaan
kumpaan, vanhaan puolueeseen,
hän rakentaa itselleen tuulentu-
B i l l y Graham sanoo nyt, että
hän "ei tietänyt" . mitä tehtiin
Vietnamissa! Mutta hän on siu­nannut
USA: n sotilaita ja Hikoil­lut
lieille voittoa! Monet muut
uskovaiset — papit saivat
ikuLsta kunniaa siitä mitä he te­kivät
USA :n imperialismin jär­jestämän
verilöylyn lopettamisek­si
Indokiinassa.
Mutta antakaamme asiasta
puheenvuoro vanhalle työväen­liikkeen
veteraanille, Pacific T r i -
bune-lehden pakinoiitsijalle Tom
McEwrenille,. joka helmikuun 23
pnä kirjoitti mm. seuraavaa:
"Siunattuja ovat rauhanteki­j
ä t . . sanotaan America Re-port-
julkaisun tammikuun 29 pvn
numerossa julkaistun\ erään jolih
tavan amerikkalaisen kirkonmie-hen
"evangelista". Billy Graha­mille
lähettämän avoimen kir­jeen
otsikossa. •
: Eroitettuna kaikesta tulkinnal­lisuudesta
siitä mitä rauha, kris­tillinen
rhoraali j a "Jumala" ov^t,
ko. pappismies peittoaa- "Reve-rend"
(Billyä hänen pitkäaikaises-.
ta kannatuksestaan U S A :n hyök­käyksille
ja kansantuhomenetel-mille
Vietnamissa, kannatukses­ta
mikä on ilmaissult itsensä voi­mattomana
välttelynä tai täy­dellisenä
äänettömyytenä.
/Ei sen vähemmän kuin viiden
Yhdysvaltain pffesi<Jentin •'luo­tettuna''
Graham- vastaa syytök-giin'harmailla
tekouyillä, - sellai­silla,
mitä Hitlerin veriset tuki­jat
ikäyttivät Nijmbergissa: "Hän
ei ollut tietoinen" U S A : n suuris­ta
jui'muustöiBtä Vietnamissa.
Lisäten tähän tekopyhään vai-hccseen
hän sanoo kuulleensa en­simmäisen
kerran U S A : n sekaan­tumisesta
Aasian asioihin olles­saan
pelaamassa golfia edcsmen-..
neen pres. John Kennedyn kanssa,
kun viimeksimainittu oli sanonut
e t t ä "Meillä (USA:11a) ei ole va­raa
Laosin menetykseen,"
N ä y t t ä ä siltä, e t t ä "Valkoisen
talon kappalaisen". ominaisuudes­sa
johdettuaan Nixonin polkuja
vietnamilaisten naisten ja lasten
murhaamisen kautta "rauhaan".
Graham ei ole kuullut sanaakaaa
enempää. "Minä en tietänyt."
Hän ei ollut edes-kuullut joulu-v
kuisesta Hanoin ja Haiphongin
hävittämisestä sekä luikemätto-mistä
tuhansista ihmisistä* jotka
tuhoutuivat siinä kansantuho-jul­muudessa.
.1 '
Nyt kun Washingtonin V^huUa
pommittaja" j a hänen veriset so-tahaukkansa
on pakoitettu am­pumisen
lopettamiseen, "reve-;
rend" Graham vapautuu kiireel­lisesti'
omasta sotakötkastaan^
Historia on sen jo ratkaissut,
"reverend", tekemällä päätöksen
minkä perusteella teidän ystä­vänne
oli mentävä rauhanpöydän.
ääreen, ja teidän on täytynyt ryh­t
y ä esittämään tietämättömyys-puheita
ja esiintymään kyyhky­senä.
Teidän (Grahamin) ontuvat
tekosyynnq arvostelevalLo kirkon-mieskumppanille
äänettömyydes­tänne,
siitä kun U S A tuhosi Viet­namin
maata ja kansaa, on iku-vottava:
"Olen vakuuttunut, e t tä
Jumala on kutsunut minut Uuden
testamentin evankelistaksi •— ei­kä
Vanhan testamentin profee­taksi".
Jeesus, jota olette edusta­vananne,
sanoi kerran: "Kärsivät
lapset tulkaa luokseni^sillä teille
kuuluu Taivasten valtakunta (ei-asiantuntijan
käännös englannin
kielestä). EhHtä "Hullu Pommit­taja"
hyväksyi sen teidän myö­tävaikutuksellanne,
että näitä
kärsiviä lapsia on ensin kärven­nettävä
napalm-pommeilla, hei­dän
pienet kehonsa revittävä rie­kaleiksi
srapneleilla ja ihmisiä
vastaan valmistetuilla pommeilla,
heidän äitinsä ja kotinsa ja su­kulaisensa
tahallisesti tuhottava,
ennen kuin heitä vastaanotetaan
"tai-esiintyäkseen
rauhan kyyhlqrsenä.
Hän sanoo vieläkin läheistä;hen--i Pentagonin-suunnittelemaan
kilökohtaista ystäväänsä Richard vaan-kaikkeuteen".
Nixonia "rauhan asialle antautu-nedksl
mieheksi, josta historian'
asiana on tehdä ratkaisu vsiitli,
olivatko hänen päätöksensä'bi^
Kassarekiöteri-aielulla varus­tettuna,
)kut?n kaikki teitä edel-on
täydellinen kielto nykyiselle
cvanke!'=Fita-csiintymisellehne . . .
. . Kaikille syvästi reheilisilHe kir-konmiehille
ja heidän seurakun­nilleen
kautta maailman, jotka
työskentelivät kauan ja rehdisti*
jotka inhosivat rosvousta, tuhoa-miiita
ja kuolemaa mitä sota ai­heuttaa,
kaikille heille kunnia, ar­vonanto
j a kunnianosoitus.
Heitä eivät kuunnelleet filis-tealaisct
presidentit, vaan heitä
pidettiin äänettöminä. He puhui­vat
ihmiskunnalle j a siten mene­tellessään
he auttoivat joukko-murhaamisen
lopettamista Viet­namissa
ja Indokiinassa.
He seisoivat paikoillaan ja me­nivät
vankilaan urheissa ponniste.
luissaan rauhan hyväksi. Lyhy­esti
sanoen he levittivät alhaisen
nasareetitilaisen "sanomaa, jota
he palvelevat. Toisin kuin "reve­rend"
B i l l y Graham, joka nyt sa­noo,
että hän "ei tietänyt", hb
e i v ä t vedonneet tiettuhättömyy-teen
tai vallitsemaansa uraan, ei­vätkä
ole antautuneet tekaistun
tietämättömyysväitöksen käyt­töön.'
Todellatkin, Billy Graham saa
kauan tekeytyä' "tietämättömäk­s
i " ja "rauhan kyyhkyseksi" en­nen
kuin ihmiskunta ja ennen­kaikkea
Vietnamin kansa unhoit­taa,
että erään "rauhan juhlan",
joulun, yhteydessä hän oli vierai­lemassa
toisen "rauhan kyyhky­sen"
Bob Hopen kanssa Vietna­missa
ja rukoili siellä "Jumalal-
:!>!
: j . f i i ! .
• - ' . I KI
.Ir.r:
täneet Billy Sundayt, teidän Vpa- tä" voittoa Yhdysvaltain aseille
pillisuutönne" sotaa lietsoville ny- ja miehille.
kelta- tai vääriä".- i>; kyajan tnonopcjli-filistiealaisHlo
•
1 e
i •
1 •
4 '
Känsäkoura:...-