Vapaus, March 6, 1962

              Sivu 2 Tiistaina, maalisk. 6 p. — Tuesday, March 6, 1962
VAPAUS
(UBEBTT) iddepeodettt Labor
Organ of PlbnUh CanadlänB,' SrS»
-tablUhed Nor. 6. 1917. Authorlzed
aa second class' mall by the Poit
Cfflce Department;, QttaiRra. Pub-iShed
thrice' weekly:. Tuesdays,
fhtarsdays and Saturdaysby Vapam
Publishing Company Ltd., at 100-il02
Elm St. W.,Sudbury,Ont., Canada.
Telephones: Bus.' Office OS. 4«4284:
Editoriäi^Offlce OS. 4^4265, Manager
Ei^Suksi: EdltbP W, Eklund. MaiUng
sddress: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising :rates upon applloation.
Translailon tree • of (^arge. • -
• TILAUSHniTNAT: '
Canadasaa: 1 vk. 8.00 6 kk.^.25
3 kk. 3.S0
7hdysvalloi8sa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 6.25
Valkokaulustyöläisten järjestämisestä
^ Viime viikon yksi mielenkiintoisin tapaus maamme työ­väenliikkeen
tulevaisuuden kannalta katsoen oli CLG:n" joh­dolla
Ottawassa pidetty konferenssi, missä keskusteltiin ja
viitoitettiin alustavia suunnitelmiakin n.g. valkokaulustyöläis­ten'
järjestämiseksi. Tällaista uutista on työväenliikkeen pii­reissä
odotettu jo kauan sen sijaan, että vissit ammattiyhdis-
- tysbyrokraatit ovat haaskanneet varoj aan ja voimiaan suu­ressa
mittakaavassa- jO: järjestyneiden työläisten rivien hajoit-tamiseksija
niiden "jäsenverotulojen" valtaamiseksi, kuten
on viimeksi tapahtunut täällä Sudburyssa.
Huomioiden sen, että myös terästyöläisten unio osallistui
nyt Ottawassa pidettyyn konferenssiin, missä _ keskusteltiin
valkokaulustyöläisten järjestämisasiasta," meitä kiinnostaa
nähdä missä määrin siltä riittää varoja ja järjestäjiä tämän
asian edistämiseksi. Toivomme tietenkin; että terästyöläisten
• union oikeistojOhtokin olisi tullut vihdoin viimein havaitse­maan,
mitä järjestyneeltä työväenliikkeeltä todella vaaditaan
ja odotetaan nykytilanteessa. Jos terästyöläisten unio on
näiltä tiimoilta tehnyt parannuksen veriruskeista synneistään
työväenluokkaa vastaan yleensä, niin Canadan koko järjesty­nyt
työväenliike tulee tervehtimään sitä Raamatun opetuk­seen
viittaamallaj että taivaassakin on suurempi ilo yhden
syntisen paluusta kuin kymmenestä vanhurskaasta.
MISTÄ ON KYSYMYS
Julkisena salaisuutena on ollut, että Canadan ammatti­yhdistysliike
ei ole viimevuosina kasvanut. Tosiasiassa yllä­mainitussa
Ottawan konferenssissa myönnettiin avoimesti,
että CLCrn jäsenyyteen kuuluvien ammattiyhdistysliittojen
jäsenmäärä on viime aikoina laskenut eikä lisääntynyt.
Tätä on selitetty sillä, että tekniikan kehityksen ja ^uto^
matisoinnin takia on teoUisuustyöläisten määrä vähentynyt,
jotavastoin ns. 'palvelualojen työvoimamäärä on suuresti li­sääntynyt.
Canadassa onkin nyt yli puoli miljoonaa "valko-käulustyöläistä",
liikeapulaista sekä konttorityöläistä jotka
työskentelevät vähittäiskauppojen, tukkuliikkeiden,- vakuu­tusyhtiöiden,
finanssi- ja pankkiliikkeiden ynnä muiden sel­laisten
liikelaitosten palveluksesta — ja näistä "valkokaulus-työläisistä"
on järjestynyt vain noin 75,000.
. Kaiken väärinkäsityksen välttämiseksi on syytä korostaa,
että nämä -'valkokaulustyöläiset" eivät ole ainoita järjesty­mättömiä
työläisiä maassamme. Tosiasiassa Canadassa on
tasaluvuin puhuen vain noin miljoona järjestynyttä työläistä •
janelisen miljoonaa järjestymätöntä.
;Valkokaulus^^ monta kertaa järjestää,
eikä suinkaan aivan tuloksetta, siiiä esimerkiksi täällä Sud­buryssa
on Mine-Millin johdolla 3a tuella järjestetty osa
kauppa-apulaisista, oluentarjoilijat jne. Sen lisäksi on muis­tettava,
että opettajille on saatu järjestöturva kansallisessa
mitassa. Kunnantyöläisille- ja valtion toimenhaltijoille on
myös saatu jossakin määrin järjestötukea ja turvaa: Mutta
kuten ylläolevista tilastotiedoista~"näkyy,_valtaosa näistä työr
Iäisistä on edelleen järjestymättöminä.
MIKSI?
Syys ovat tietenkin monenlaiset. Kaikkein suurin syy on
kuitenkin ammattiyhdistysliikkeemme huippujohdossa, joka:
on harrastanutrnieluimmin jo järjestyneiden teollisuusalo­jen
työläisten reittaamista kuin ji-rjestymattömien järjestä­mistä.
Tällainen reittaus on saanut koko aiftmattiyhdistys-liikkeen
huonoon valoon valkokauslustyöläisten silmissä.
Kaikkein pahin puoli on se, että reittaus ia toimettomuus jär-jestämistyön
asemesta on heikentänyt ammattiyhdistysliiket-tämme
niin aineellisesti kiiin moraalisestikin ja sillä on vissi
tekijänsä valkokaulustyöläisiin.
Tässä yhteydessä on muistettava kaksi seikkaa:
1) Yleisesti puhuen -yalkokaulustyöläiset työskentelevät
suhteellisen pienissä ryhmissä; työnantajia on paljon ja työ­läisiä
suhteellisen vähän. Tällaisissa pienissä ryhmissä voi­daan
harjoittaa ja harjoitetaankin sekä "hyvien yksilöiden''
palkitsemista että "pahojen yksilöiden" rankaisemista, minkä
tarkoituksena on "hajoita ja hallitse"-ohjelmaa seuraten pitää
työläiset epäluuloisina ja kateellisina toisiaan kohtaan sa­malla
kun sanotaan (annettujen rangaistusten yhteydessä),
että ammattiyhdistysliike on niin heikko ja voimaton^ ettei
se voi kuitenkaan t«itä tukea ja auttaa, ja :
2) Valkokaulustyöläisille on jouduttu nostamaan -palk­koja
ja antamaan muitakin parannuksia aina sen jälkeen kun
järjestyneet työläiset ovat joukkopainostuksensa avulla voit­taneet
uusia etuisuuksia itselleen. Tämä on kehittänyt valko­kaulustyöläisten
keskuuteen — varsinkin kun sillä alalla on
työvoimakysyntä kasvanut vuodesta vuoteen 1950—60 noin
380,000 hengellä jota vastoin teoUisuustyöläisten lukumäärä
väheni samalla ajalla 80,000 hengellä — sellaisen käsityskan­nan,
ettei tässä mitään ponnisteluja ja uhrauksia vaativia toi­menpiteitä
tarvitakaan, sillä he saavat muka "helpolla ta­valla"
ja "itsestään" parannuksia itselleen, mikä on tietenkin
pahinta lajia toiveajattelua. -
MITÄ OLISr TEHTÄVÄ?
Ottawan konferenssissa -pantiin melkoista painoa sille,
• että CLG:n yhteyteen muodostetaan erikoinen valkokaulus-
.ty.öjäisten jaosto,-^- että heidän järjestämistyössään turvau-'
dutaan. erikoisesti valkokaulustyölaisiä kiinnostaviin menet­telymuotoihin.
Nämä sellaisenaan ovat varteenotettavia seik­koja
sikäli* että valkokaulustyöläiset työskentelevät todella
erilaisissa olosuhteissa kuin teollisuustyöläiset ja heidän pul-mansakin
ovat monessa asiassa erilaisia.
Mutta perusolemukseltaan hekin ovat riistetyssä ja melko
turvattomassa asemassa olevia työläisiä. Niinpä voidaankin
siis todeta,, että tässäkään tapauksessa eivät auta mitkään
"vippakonstit". Mitä tarvitaan on se,-että valkokaulustyöläis-
'•ten'järjestämiskampanjaanryl*dytään vissinlaisessa ristiretki-mielessä,
sellaisen perinpohjaisen valmistautumisen ja hyök­käävän
ohjelman perusteella, mitä käytti esim. terästyöläis-
(teniunio reittauksessa täkäläisiä kaivostyöläisiä vastaan. Sen
vähfempi ei riitä. Jos koko maamme ammattiyhdistysliike
tarttuu kaksin käsin kiinni täh|n ongelmaan, niin se tulee
saamaan kaikkien hyvää tarkoittavien ja oikeamielisten ca-nadalaisten
kannatuksen ja tuen—-ja silloin saadaan rnyös
' Manda Salo,^ Beaver Lake, Ont;.
täyttää torstaina, maaliskuun 8 pnä
80 vuotta.
Sofia Siren, Port Arthur, Ont.
täyttää keskiviikkojia, maaliskuun 7
pnä 78 vuotta.
Risto Kallio, Silver Mountain,
Ont., täyttää • lauantaina, maalis­kuun
.10 pnä 80 vuottar
«dlle Sorjonen, Timmins, Ont..
täyttää sunnuntaina, maaliskuun 11
pnä 77 vuotta.
Yhdymme, sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Etelä-amer^ckaläisia pyhiinvaellukseOa
Fidel Castron sissiarmeijan tyyssijoilla
—Haluatko lähteä buomenaa*
mulla Ori^nteeri? Odotamme vas­tausta
kello 20:een asti. Lähtö
kello 10.
Oli lauantaiUta. Olin juuri tul­lut
kaupungilta hotelliini ja
avainlokerossani oli tällainen ly-
YLEISÖN KIRJE
TAISI UNHOITTUA
KAIKKEIN TÄRKEIN
Koska viime lauantaina "Yleisön
kirjeitten" osastossa julkaistussa L
Seppälän kirjoituksessa "Osuustoi
minnallisesta valistustyöstä" puut­tuu
minun mielestäni kaikkien tär­kein,
hänen kirjoituksensa "henki"
on luultavasti tarkoittamatta hie-man
"työväenvastainen". Tämän
vuoksi haluan omasta puolestani
esittää seuraavaa: , '
En halua, enkä siis yritäkään kiel
tää osuustoiminnallisen valistus­työn
ja osuusliikkeiden henkilö­kunnan
toiminnan tärkeyttä. Ne
ovat tärkeitä tekijöitä.
Multa siitä huolimatta Seppälän
kirjoituksesta puuttuu minun micr
lestäni se kaikkeiij «tärkein —
osuustoiminnan rooli eli ohjelma
kapitalistisessa yhteiskunnassa. Kä­sitykseni
on, että mikään osuuslii­ke
ei voi saada pitkän päälle far­marien
jä työläisten horjumatonta
kannatusta "huonon sään" aikana
silloini jos se kieltäytyy omalla sa­rallaan
avoimesti taistelemasta ka-patalistista
riistoa vastaan. Tässä
mielensä osuusliikkeen ohjelma on
peruskysymys ja siitä myös riippuu
loppukädessä kuluttajain ja yleen­sä
palveluskunnankin suhtautumi­nen
siihen.
^'Tavallinen liiketoiminta" johtaa
ennemmin tai myöhemmin petty­mykseen
ja välinpitämättömyyteen
(tarkoitan pikkufarmareita) kuin
kulut'tajienkm keskuudesia — joil­la
on puo'lustettava yhteiset edut;
yhteistä vihollista, suurpääomaa
vastaan. "Tavallista liiketoimintaa"
johtotähtenään pitävä 'osuusliike,
olkoon se millä alalla tahan.sa —
ja minä puhun täjsä osuushikkcis
a yleensä -r- luutuu ja näivettyy
jonkun suhteellisen pienen ryh­män
tai klikin kontrolloimaksi luk
keeksi, jonka "osuustoiminta" on
vain nimellisesti sitä.
Osuustoiminnalliseota valistus­työstä
puhuttaessa on siis ensim­mäisellä
sijalla kysymys biitä, min­kälaista
ohjelmaa liikkeen johto ja
johtokun{a seuraa ja on seurannut
— onko se linjoittunut kannan­otoissaan
pikkuihmisten puolesta
yleensä, vai omak-uuko se oppor­tunistisen
liike-on-liiketoimintaa
kannan. Kysymys siis on: Kenen
kanssa ja kenen hyväksi vcljeil-lään?
Totta on tietenkin ettei osuus-liikie
voi myydä kunnollista tavaraa
juuri sen halvemmalla kuin yksi-tyisliikkeetkään,
kuten Seppälä ai­van
oikein sanoo. Mutta mikään ei
estä käsittääkseni sitä toimimasta
esim; sellaista ohjelmaa ja poli­tiikkaa
vastaan, jonka tavoitteena
on' hintojen korotus, mikä loppu­kädessä
koituu aina pikkuihmiiten
ts. osuustoimintaväen tappioksi,
muita samanlaisia esimerkkejä voi­taisiin
esittää paljon siitä, miten
osuusliike voi ja miten sen tulisi
iinjoittua aina laajalla rintamalla
(ei lahkolaisten suppealta pohjalta)
pohjalta) työväenliikkeen puolelle
lyöväenliikkeen puolelle suurpääo­ma
nriistoa vastaan.
-4 E.M., Long Lake, Ont.
• • •
•'OIKAISUN" OIKAISUA
Vapaus-lehdessä oli tammikuun
16 pnä julkaistu "Oikaisu Canadan
Suomalaisen Järjestön historiik­kiin",
joka ei ole mikään oikaisu ja
mitä Vapauden toimitus ei piisi jul­kaissut,
jos se olisi ollut tehtävän
tasolla.
Siinä sanotaan, että Suomalaisen
järestön alku on "Työkansa" lehden
vhtiökokouksesta 1911, mikä ci pir
dä yhtä tosiasiain kanssa. Toinen
diheeton väite on se ettei järjestöllä
ole ollut mitään "yhteyksiä minkään
poliittisen puolueen kanssa, vaikka
hyvin tiedetään, että Canadan Suo-valkokaulustyöläisille
ammat­tiyhdistysliikkeen
tuki ja turva
niin, ettei heidän tarvitse olla
jatkuvasti työnantajiensa mie­lijohteiden
armoilla, että he-saavat
"oikeutensa" eivätkä
vain "hyvän tahdon osoitukse­na"
lomat, työviikon lyhennyk­set,
vanhemmuusoikeudet ja
sellaiset palkat että he voivat
elää säädyllisesti ja samalla
huolehtia lastensa kasvattami­sesta
ja kouluttamisesta.
malainen Sosialistijärjestö (siis Ca­nadan
Suomalaisen Järjestön väli­tön
edeltäjä — Vapaus) oli Winni-pegissä
1911 perustetun Canadan
sosialidem. puolueen (Social De-mocratic
Party of Canada) jäsenyy­dessä
järjestönä, ja vaikka Cana­dan
Sipmalaisen Sosialistijärjestön
osastot osallistuivat. 1922 Workers
puolueen, nykyisen kommunistisen
piolueen perustamiseen.
Miten perustettiin CSJ ja miten
se lähti kehittymään omia latujaan,
on asia erikseen, mutta omasta ko­kemuksestani
tiedän, että J.W.Ahl-kvistin
kirjoitukset järjestön histo:
lian alkuvaiheesta eivät kaipaa mi­tään
oikaisua. Näin selittää asiaa
vanha uranuurtaja, Sanna Kannasto,
Kuvaillen melko yksityiskohtaisesti
omaa osuuttaan järjestön alkuvai-;
hcen toiminnassa ja esittäessään
toivomuksen, että mainittuun kirjoi­tukseen
tehdään ylläesitetyt oikai-
* • •
KARSINA-AIDOISTA
Keskustelun aihetta riittää niin
suomalaisten kuin muidenkin kan-
.^allisuuksien rivejä hajoittavista
karsina-aidoista.
Ne on tietoisesti rakennettu. Nii­tä
aatellessa tuli muistiini vuosia
sitten lukemani kertomus vanhasta
uiulimyllystä. Se oli rakennettu ai-
Koja sitten pienelle mäennystyrälle.
Mitä lie varissut sen ympäristöön
kun variksia tuli paikalle suurina
iaumcina. Myllä kävi vaivaloista
.ahtiaan; se rytisi ja pauhasi seka
imitoi suurilla siivillään armotta
aiitä jotka kohdalle sattuivat; Se
pcloitti ; variksia, mutta yksi- '\l»r<s:
ohdotti" että kaadetaan tuo pelätin
cMincr. k u n se ketään meistä tap­paa.
Kaadetaan, kaadetaan, huusi­vat
toi.set. Mutta silloin nousi yksi
vanha varis vähän toisia ylemmäksi
a selitti että emme me voi myllyä
raataa. Tehkäämme siis jotakin sel-^
laijta jonka voimme suorittaa. Ei
.Tticnnä lähelle myllyn siipiä, sillä
.ulee viela aika, jolloin ne lakkaa­vat
pyörimästä.
Niin lukija, eivätkö ne karsina-aidatkin
ole kehityksen alaisia? 0-
malta kohdaltamme me voimme
kuitenkin jouduttaa niiden kaata­mista
yhteisöksi hyväksi. Valitetta­vasti
voimme myös auttaa niiden
pystyssä pitämistä jopa välinpitä­mättömyydelläkin;
Mutta emmehän
ole variksia, vaan ajattelevia ihmi­siä,
joilla on kykyä toimia ja siten
vaikuttaa kehityksen kulkuun
Port Arthiir, Ont.—Lapuan Jussi.
• • •
VAARA UUTINEN
Viime torstain Vapaudessa ker­rottiin,
että "maaliskuu tuli kuin
leijona", joten sen poistumisen pi­täisi
tapahtua lampaan tavalla.
Mikäli kalenteri on kysymykses­sä,
niin uutinen piti paikkansa,
mutta paikkansapitämätön se oli
siihen nähden mitä kansa tuolla
sanonnalla tarkoittaa. Kansa nimit
täin tarkoittaa "taivaallista kuuta".
Maaliskuu syntyy vasta tiistai­na,
maaliskiiun 6 päivänä. Näin ol­len
siis vasta 6 päivänä nähdään
tuleeko maaliskuu sisälle kuin lei
jona vaiko niinkuin lammas. Jos
nyt tiistaina on ankara pyry _tai
pakkanen, niin silloin -voidaan
odottaa, että maaliskivan lopulla on
lämmintä ja kaunista.
Pankaahan merkille!
Muistakaa vastakin, että silloin
kun puhutaan vanhan kansan kuun
asentoihin perustuvista .merkeistä;
niin tarkoitetaan taivaallista-kuuta
eikä- kalenterikuukautta.
Toivottavasti vielä tiistaina on
paukkuva pakkanen, jotta sitten
maaliskuun lopulla, saataisiin jo
nauttia oikeista keväisistä ilmoista.
— Sudburyläinen.
hyt viesti. Aikaa päätöksen te­koon
oli enää puolisen tuptia.
Mutta enempää' en tarvinnut­kaan;
Lähdin nopeasti hotelli Ri-viecgssa.
toimivan ICAPn Ins-tituto
Cubano' de Amistad con
los Pueblos •— edustajan Carlos
Lopedn puheille Ja sain tietää
matkan yksityis^ol^dista:
Pääset ecuadorilaiste.n ja pe-
' rulaisten seurassa viikon retkel­le
Orienteen. Ensin menette San-'
(iago de Cubaan ja sieltä Sierra
Maestralle, käytte paikalla, niissä
Fidel Castro nousi maihin vuoh-na
1956, vierailette Manzanillos-sa,
Holquinissa, VictoriaJas Tu-nasissa
ja Camillo Clenfuengon
koulukaupungissa.
Kun vielä olin saanut varmuu­den,
että matkalle lähtee englan­tia
puhuva opas, jollaisista ICA-pilla
näytti aika ajoin olevan
puutettakin, oli vastaukseni val­mis:
— Selvä juttu. Minä lähden.
MAANTIEMATKAILUN ETUJA
Kestettyämme sunnuntaiaamuna
tavanmukaisen odotusajan mikä
Kuubassa merkitsee useimmiten ai­nakin
tunnin myöhästymistä, pää­simme
lähtemään:
— Matka Santiago de Cubaan
kestää 14 tuntia, joten olemme
perillä vasta joskus aamuyöllä, ker­toi
pikimusta oppaani George
Reece.
Matkaa Havannasta saaren toi­sessa
päässä sijaitsevaan kohtee­seemme
kertyi maanteitse 960 kilov
metriä ja käytettävissämme oli
General Motorsin valmistetta oleva
ilmastointilaitteilla varustettu bus­si,
kaksikin bussia, sillä ecuadori­laisia
ja perulaisia lähti seitsemi-
;>enkymmentä. Kuubassa tällaiset
matkat tehdään maanteitse,. sillä
rautatieverkosto on varsin vähäi­nen.
Se ei kuitenkaan minua suret^
tanut, päinvastoin: nyt tulisin nä­kemään
paljon enemmän ja lähem­pää
näitä pohjoismaalaiselle niin
outoja maan maisemia.
Ja nii3sä olikin katselemista ko­ko
päiväk:,i: aluksi kuljimme me­ren
rantaa, Karibian meri kimmel­si
vasemmalla sivulla ' smaragdin
vihreänä, tien rannan puoleisella
sivulla sivuutimme tämän tästä
moderneja pikku yhdyskuntia maa­lauksellisen,
kauniine ympäristöi­neen,
tasakattoisia, väi-ikkäitä ta­loja
puutarhoineen, kivikkoranto­ja,
joihin Floridan suunnalta vyö­ryvät
mainingit hajosivat hohtavan
valkoisiksi ' vaahtopärskeiksi ja
amerikkalaistyylisiä motelleja, joi­den
edustalla oli runsaasti suuria
dollarihymyjä. Matanzan maakun­taan
saavuttaessa maaperä kohoöi,
oikealla puolella näkyi vuoristojo-:
noja ja laajoja palmumetsikköjä,
tien varsilla olkikattoisia majoja ja
siellä tSällä tuli vastaan ratsastavia
talonpoikia, ja kaikkialla näkyi jo
sokeriruoko- ja tupakkaviljelyksiä
sekä laitumilla rauhallisesti astele­via
mastiarpitkäsarvisia härkiä.
ECUApORILAIlSlA '
TUTTAVUUKSIA
; Suomalainen? toistaa takanani
istuva .viiksiniekka epäuskoisen nä­köisen*^'
vastattuani hänen esittä-määnttä
kysymyksi^en. ' .
— SqQinalaihe;!! vakuutan hänel­le
ja;'keskustelu pääsee alkuun.
Patricio.Moncayo, vaalea parikym­menvuotias
poika^ Joka lukee yh­teiskuntatieteitä
Quiton yliopistos­sa,
on Valmis.esittelemään maataan
j a matkalla olevia ystäviään. Häm­mästyksekseni
. totean, että ^pienkin
varsin arvovaltaisessa seurassa.
-r Hän on parlamentin jäsen, tri
Alfredo Carrilo. sitten oli mukana
yliopistomme vararehtori Perez;
Guerrero ja tuo tuolla on lakitie­teen
tri Carlos Cueva-Tamari.
Ryhmässä on mukana johtavia
työntekijöitä maan eri puolueista,
työläisiä ja maanviljelijöitä ja Pat-ricio
Itse edustaa maan ylioppilas­liikettä.
Ja pian minun on tunnus­tettava
tietämättömyyteni Ecuado­rin
poliittisesta tilanteesta: viime
syksynä tapahtuneen suuren muu­toksen
jälkeen on Ecuador nyt
päinvastoin kuin useat miiut Etelä-
Amerikan valtiot varsin demo­kraattisesti
hallittu maa. Maan pre­sidentti
on edistyksellisten voi­mien
puolella ja maassa pelätään
USAn sekaantumista maan sisäi­siin
asioihin.
— Kuuban kansan vallankumous
herättää suurta vastakaikua ecua­dorilaisten
keskuudessa. Maan 4
miljoonasta asukkaasta.on 607o in­tiaaneja
ja puolet asukkaista elää
maanviljelyksellä. Maaseudun olot
ovat tavattoman kurjat ja Kuuban
maareformi näyttää tietä myös
meille, Patricio Moncayo sanoo. —
Ja samaa voi sanoa koululaitokses­ta.
Muodollisesti ei meillä, harjoi­teta
rotusyrjintää, mutta esim. ylir
opistossa lukujen jatkaminen tulee
niin "kalliiksi, ettei se die värilli­selle
väestölle mahdollistä;^ koska
rildcäudet ovat ' maan - ^valkolsjen
väestönosan käsissä: Ja*,meitä val­koisia,
Patricio tarkoitti samalla it-:
seääh. on vain 5% maan koko väesr;
töstä.
PUHEITA, PUHEITA JA
PUJHEITA
Santiago de Cubassa minulle kui­tenkin
vasta selvisi, millaisellemat-kalle
olin lähtenyt. Ehdin torkah­taa
kaupungin päätorin varrella ho­telli
Casa Grandessa muutaman
.tunnin, mutta jo puolen päivän
maissa olin mukana ohjelmassa;
Söimme lounaan hotellin katolla si­jaitsevassa
ravintolassa ja lounaan
Jälkeen se alkoi:
Ensin puhuivat isäntien edusta^
jat. Sitten puhui ecuadorilainen
parlamentaarikko Ja kun Perun
valtuuskunnäh johtaja aloitti, aloin
ounastella, että hänen jälkeensä tu-'
Iisi minun vuoroni. Mustapintaitaen
ystäväni Geoi'ge vahvisti 'tämän
epäilykseni todeksi, ja niin ei aut­tanut
muu kuin suunnitella kaikes­sa
kiireessä sanottavani valmiiksi.
Näissä puhetilaisuuksissa, jotka
sittemmin oli pari kolme kertaa
päivässä koko . Orienten retken
ajan, tulin huomaamaan, että ecua­dorilaiset
ja perulaiset ystäväni
olivat räiskyviä puhujia. Äänen­käyttö,
ilmeet Ja eleet olivat sopu­soinnussa
puheen sisällön kanssa.
Ja kun kuulijat tempautuivat her­kästi
mukaan, oli tunnelma kor­kealla.
Mutta niinpä puhujilla oli
sytyttävää asiaakin: Kuuban val­lankumouksen
saavutukset innosti­vat
tavattomasti näitä latinalaisen
Amerikan edustajia. He tunsivat
olevansa täällä Castron sissiarmei­jan
kotiseudulla kuin pyhiinvael­tajia
eivätkä he ujostelleet sanoa
jitä ääneen.
MITÄ JENKIT PELKÄÄVÄT
Nämä puheet palautuivat kuin
etsimättä mieleen paria viikkoa
myöhemmin Havannassa, kun
kuuntelin pääministeri Fidel Cas­tron
selvittävän, miten jenkit suh­tautuvat
Kuubaan. Hän käsitteli
puheessaan sitä ahkerasti toistet­tua
väitettä, jonka mukaan kuuba­laiset
lietsovat levottomuuksia
muissa latinalaisen Amerikan mais­sa.
Castro vastasi tähän vanhalla
(Jatkuu sivalla 3)
M itu W'
iiliisaii^oiisi
r, jerusaleiq.. - i - ; Eibbmarjnln pub-lustusasianäJajai;
l>Q.:;-k<^]^öttahut Is­raelin
korkeinta; tuoniioistuihta' liit­tämään
todistuspöytikirjaan; käsi-kirjoitnksenr
jonka > Eichmann on
laatinut kuolemahselUssä; ja JOSSA
hän kuvailee 'omia tunteitaan"-.na^*
sien juutalaisia vastaan suorittamiflr.
ta hyökkäyksistä
Puolustusasianajaja Servatius; oh-r
lähettänyt kqrkeimmalle israe^i-:
selle v tucmioistuJmeile asiakirjani
jossa on -kaikkiaan' 61 koneell^jd):-
} oitettua 'sivua, jossa hän yksityis­kohtaisesti
käsittelee^ Eiöhmaphi^.;
valitusta kuolemantuomioista; Viisi
KorkeiQiman oikeuden ^j äsej^tä, fyj^:.
(yy maaliskuun - 22 pnä k'äsittele-määu
valitusta. . \
jServatiUs sanoo kir'jeimä'ssään,
että Jos poliisi tai syyttäjä^kteltäy-tyy
luovuttan^astd Eichmannin käsi-'
kirjoitusta, niin hänen 9n\ pakko
pyytää tuomioiltuintamäärääniääii"^
vankiläviranomaiset luovuttamaap •
'{äsikirjoitijksen.
-Erikoislaatuisin pyyntö^' jonka'
3ervatius tcJee esittämään körkeitn'-'
malle tuomioistuimelle on läraelin'-
ensimmäisen presidentin tri^Chaim
Weizmannin "pyytäminen todista^,
jaksi" : Weizmann kuoli viuonnai
1952.' Lisäksi hän pyytää tuomiois-:
tuinta kuulustelemaan vielä Eich-.;
männin ja 15. muuta henkilöä. , .,
Jcs korkein tuomioistuin suostuu
kokonaan tat osittain hänen pyyn­töönsä,
niin asia luultavasti siirre­tään
alituomioistuimeen uusien,to­distusten
kuulemiseksi; sanottiin
Jerusalemin lainopillisissa- piireissä.
OIKEA HUOMAUTUS
Kasarmilla kerran eräs sotamies
lähti hakemaan vettä lähteestä, Jo­ka
oli aivan lälielli^^ Kun oli kuu­ma
ilma oli hän vain puolittain pu­keutunut.
Matkalla pysäytti hänet
eräs Upseeri ja aikoi ilmoittaa pääl­lystölle
sotilaan huonosta pukeutu­misesta.
"Mihinkä sinä olet menossa?" kyr.
syi uiiseeri.
•Vettä hakemaan", vastasi sota­mies.
"Ja tuollaisilla housuilla", moitti-,
upseeri.
"En housuilla, vaan tällä ämpäril-,
lä", vastasi sotamies. . , . -
Argue haluaa soittaa omaa tahtiaan . . . ?
PÄIVÄN PAKINA
Propaganda nykyaikana ja työväenlehti
Tyynenmeren ikä
10 milj. vuotta
Moskova. — Neuvostoliiton tiede­miehet
suorittavat tutkimuksia Vit-jaz-
nimiseltä alukselta joka hiljat­tain
on käynyt Tyynellä merellä.
Ue ovat tulleet siihen tulokseen, et­tä
tämä meri on ollut olemassa jo
.sata miljoonaa vuotta eikä 50—75
miljoonaa, kuten aikaisemmin on
luultu.
Tiedemiehet ovat piirtäneet kor-kokartan
Tyynen meren: pohjasta ja
TASSin, tietojen mukaan se oh tä^
hänastisista täydellisin kartta, joka
on omiaan antamaan arvokkaita tie­toja
planeettamme muinaisuudesta.
Historian nykyvaiheessa käydään
äärettömän kiihkeätä aatteellista
taistelua "ihmisen sielusta", kuten
tavataan sanoa..
Tavalliset kansanihmiset sanovat
sitä yksinkertaisesti vain propa-gandataistelaksi
ja selittivät, että
mitä kiihkeämmäksi käy tämä "tais­telu
ihmisen sielusta", sitä tarpeel­lisemmiksi
tulevat työväenlehdet.
ptlakaamme joitakin viimeisim­piä
esimerkkejä:
Viime torstaina saatiin Ottavvas-ta
"kuivia talousasioita" käsitellyt
uutinen, Joka huomioitiin kautta
maan. Ko. uutistiedossa kerrottiin
pääministeri Diefenbakerin sano­neen
alahuoneen istunnossa, että
Kiinan kansantasavalta on maksa­nut
asianmukaisessa järjestyksessä
kolme ensimmäistä erää Canadalle
viljakaupasta johtuneen $72,000,-
000 suuriiisen velan' maksamiseksi.
Täten ammuttiin valtiolaivamme
korkeimman vir-aston virallisella
lausunnolla alas muutama kuukau­si
sitten ympäri maata lentäneet
äärioikeiston propaganda-ankat,
joissa "epäiltiin", että tokko' Kiina
haluaa tai voi lainkaan maksaa vil-javelkojaan
Canadalle.
Tämä pääministerimme lausunto
oli tietenkin "yllätystieto" niille
canadalaisille, jotka - uskoivat niitä
yhdysvaltalaismielisiä propaganda-piirejä,
joiden tarkoituksena oli
valheitten avulla vastustaa ja vai­keuttaa
viljakauppaamme Kiinan
kanssa.
Mutta työväenlehtien lukijat oli­vat
alusta pitäen tietoisia siitä, et­tä
Kiina, kuten sosialistiset maat
yleensä, tulee kirjaimellisen tar­kasti
täyttämään sitoumuksensa.
Ottakaamme toinen, vississä mie­lessä
hyvin kotoinen esimerkki Yh­dysvalloista,
New York Times Ser­vicen
tunnettu kirjeenvaihtaja
James Restoh kirjoitti (suluissa al­lekirjoittaneen
reunahuomautuk­set)
Washingtonista viime torstai­na
mm. seuraavaa:
". . . Presidentti (Kennedy—K.)
on jo'entistä kiusallisemmassa ase­massa
-siksi kun hän on antanut
propagandan' vaikuttaa ydinaseko­keiden
. (avaruudessa) uudelleen
aloittamisasiaan". —
" . . . Tosiasiassa ei ole koskaan
ollut paljoakaan e p ä i l i siitä, että
presideiitti' järjestää ydinaseiden
avaruuskokeita Neuvostoliiton ko­keiden
jälkeen, mutta propaganda-syystä
ei annettu mitään tiedoitus-ta
Yhdysvaltain kokeilupäätökses-tä.
"Syy tähän on nyt riittävän sel­vä.
Washington halusi dramatisoi­da
Neuvostoliiton kokeita, saada
maailman näkemään kuka rikkoi
kokeilukiellon (luönhollisesti hän
"unhoittaa" että Ranska se oli jo­ka
suoritti ydinasekokeita kaikista
herrasmiessopimuksista ja varoi­tuksistakin
huolimatta —< ^ ) , sa­malla
kun Yhdysvallat oli (viatto­mana)
sivussa kokeita jäi'jestämät-tä.
"Osana, tästä propagandakam­panjasta
(USAn) hallitus julkaisi
miltei päivittäin lausuntoja siitä,
että maailman maitovarastot voivat
turmeltua Neuvostoliiton kokeideh
aiheuttamasta radioaktiivisuudesta,
sekä. rohkaisi osavaltioita (sitä lin­jaa,
seurasi sekä Diefenbakerin liit­tohallitus
että useimman maakun­tahallitukset
Canadässakin — K)
antamaan. samanlaisia lausuntoja.
"Se tuotti kaksi tulosta: Venäläi­set
saivat tuntuvia etuisuuksia ko­keista
ja Yhdysvallat sai tuntu­mattomia
etuisuuksia propagandas­ta;
ja toiseksi, lausunnot, että Yh­dysvaltain
maitovarastot voivat
turmeltua, lisäsi vain Yhdysvaltain
maidon ylijäämäyarastoja: ja ai­heutti'
todennäköisesti miljoonien
dollarien menot myymättä Jääneen
maidon ostamisen vuoksi.
(Kuten huomataan, silloiset hä-lyyntyneet
puheet NL:n kokeiden
aiheuttaman ' radioaktiivisuuden
suurista vaaroista" olivat pääasias­sa-
propagandaa. Jonka tarkoitukse­na
ei ollut informoida lukijoita,
vaan saada jymäyttää heitä — ku­ten
esimerkiksi meidänkin leh­temme
silloin osoitti sillä perus-teellal
että'radioaktiivisuuden "vaa­raa"
on täällä nähty yksipuolisesti
ainoastaan Neuvostoliiton kokeissa
- K).
". . . Odotettuaan näin kauan.
Yhdysvaltoja syytettäisiin nyt (ko­keiden
aloittamisesta'— K) ei vain
atmosfäärin, vaan myös Genevessä
alkavan aseistariisuntakonferenssin
myrkyttämisestä. Siitä huolimatta
. . on annettava tiedoitus ydinase­kokeiden
järje_stämisestäi mitä hal­litus
pitää tarpeellisina . . ."
Siirtyen toiseen propaganda-ai­heeseen,
kirjoittaja toteaa nyt:
"Presidentin antama kutsu reser­vien
astumiseksi armeijaan ja hä­nen
kehoituksensa perhe-pommi­suojien
rakentamiseksi, kuvaa tätä
asiaa. Niihin tekoihin ryhdyttiin, ei<
siksi että kukaan olisi Yhdysval­loissa
uskonut, jotta re.sei-viläiset
ja pommisuojat antaisivat tehok­kaan
vastauksen millekään sotati­lanteelle
Berliinissä, vaan pääasi- -
assa pro p ag andatarkoituksessa ]
osoittamaan, että Yhdysvallat on;
päättäväinen oikeuksiensa puolus­tamisessa
Berliinissä." •
(Kysymys oli siis pommisuoja-humpuukissa
vain "propagandas­ta",
kuten meidänkin lehtemme j.on,
osoittanut, ja sitäkin propagandaa'
levitettiin kovapaineisesti myös ca-'
nadalaisten jymäyttämiseksi —^.K).'
"Tuloksena oli, että reserviläis­ten
kutsuminen palvelukseen pom-1
misuojista puhuminen kiusasi ja
hämäännytä yhdysvaltalaisia enem­män
kuin se peloitti neuvostoliitto­laisia
.«. ." - , .
Kuten näkyy, mr. Restonilla ei; •
ole mitään suurten porvarisetien;
propagandaa vastaan sellaisenaan',
-r- ammattimiehenä häntä harmit-:
taa vain se, kun tätä propagandaa'
suoritetaan hänen mielestään "keh-^
nosti".
Tosiasia on tietenkin se, ettBi
huonon asian puolesta käytävällä
propagandalla on aina kehno loppu.^
— • sillä valheet, mustamaalaus ja
paraus — joihin äärioikeisto ny-:
kyään propagandassaan turvautuu,
eivät enää vetele. v
Ja ne eivät vetele siksi kun työ-,
väellä on keinot totuudenkin puo­lustamiseksi
— ja juuri totuuden-•
kin puolustamisen vuoksi syytä,
toimia entistä päättävämmin -myös^'
Vapauden levittämiseksi^ ja ; sen',
aseman lujittamiseksi.
Meillä kaikilla on siihen nyt hy­vä
^tilaisuus maaliskuun puolivälis­tä
alkaen, jolloin hankitaan yhteis­voimin
Vapaudelle mahdoUisim-niäh''
t)aljon uusia tilauksia^ samalla
kun uusitaan luonnollisesti kaikki v
katkeamassa olevat tilaukset. V
—- Känsäkoura. •