Vapaus, February 14, 1967

              Sivu 2 Tiistai, helmik. 14 p. — Tuesday, Feb. 14, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R O AM
O F F I N N I S H C A N A D I A N8
t L I B E R T ^ l Establishcä Nov. 6. 1917
E L . r o R : W . E K L U N D ' ^^^^^^^^ M
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D EDIT.ORIAL974. , 4 a ! 04
Published tlii-ice weekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 E lm St.. We5t, öudteujy,, Ontario, CsnadfL
Mailing addiess: Box 6» ..
Advertising rates upon appUcation, translatlon free of oharge.
Authorized as second class mail by the Post. Office Depai^ent, Ottawa,
and\ for payment of postage In cash.
1 M u m b e r of l - CANADIAN lANGUAGE:PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00. 6 tek.$6.25 uaA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
lvlt$10.0Q. 6kk.$5.75
1 vk, 11.50. 6 kk. 6.25
Kultavuoden ensimmämen tehtävä
Vapauden kultavuoden tarkoituksena on. kunnioittaa
kaikkia niitä,, jotka lehtemme perustivat 50 yuctta sitten
ja kaikkia jo kaatuneita sekä vielä toimintaansa jatkavia,
joiden työn, toiminnan j a uhrautuvaisuuden ansiosta Vapaus
on tämän merkkivuotensa saavuttanut.
Toisaalta on aivan oikein osoitettu, että me emme juhli
yksinomaan juhlimisen vuoksi, vaan nimenomaan siinä mie­lessä,
että Vapaus voimistuu ja kehittyy kaikella tavalla tä­män
juhlavuoden ansiosta.
Tämä tarkoittaa, että Vapauden kultavuosi on juhlinnan
rinnalla myös työn ja toiminnan vuosi Vapauden levikin
lisäämiseksi. Vapauden . kirjeenvaihdon tehostamiseksi, Va­pauden
sisällön parantamiseksi ja monipuolistuttamiseksi,
sekä Vapauden talousaseman tukemiseksi.
Juuri tällä kertaa on etualalla Vapauden taloudellisen
aseman tukeminen sillä huomenna, helmikuun 15 päivänä,
alkaa Liekin ja Vapauden hyväksi sanomalehtipaperirahas-ton
keräämiskampanja. Tarkoitus on, että maksetaan täten
saatavilla varoilla tulossa oleva paperilasti, mikä maksaa
nykyisten hintojen perusteella kolmattatuhatta dollaria.
Kuten kaikki pikkulehdet, Vapaus ja Liekki ovat talou­dellisesti
erittäin vaikeassa tilanteessa. Kustannukset n o u ­sevat
jatkuvasti kautta linjan — ja vaikka .kuinka ponnis­tellaan,
tuloja on vaikea lisätä vastaavasti. Tämän vuoksi nyt
alkava paperirahakeräys' on erikoisen tärkeä. Kampanjan
onnelliseen päätökseen vieminen auttaa karhujen karkoitta-mista
lehtiemme kimpusta ja sanavapauden säilymistä kan­salaisillemme
yleensä. Vapaus puolestaan kiittää etukäteen
niitä kansalaisiamme, jotka tähän kampanjaan osallistuvat.
Pres. Kekkosen puhe
Kuten odottaa saattoi, Suomen presidentti Urho Kekko­sen
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa pitämä pu­he
on saanut tavattoman suurta huomiota sanan varsinai­sessa
merkityksessä Suomen kaikissa yhteiskuntapiireissä —
ja Suomen rajojen ulkopuolellakin. K e n ei ole sitä puhetta
vielä lukenut (julkaistu kokonaisuudessaan viime lauantai­sessa
Vapaudessa) hänen kannattaa se tehdä myöhemmin
sopivan tilaisuuden tultua, sillä tämä puhe.on todella: viisas
ja samalla ajankohtainen katsaus Suomen itsenäisyyden al-kuvupsilta
nykyhetkeen asti.
Merkillepantavaa on, että vastauksena Sosialidemokaa-tin
kyselyyn. Suomen puoluejohtajat kokoomusta ja smp:ta
lukuunottamatta antavat joko täydellisen tai pääpiirteittäi­sen
kannatuksen presidentti Kekkosen puheessa esitettyjen
katsantokantojen puolesta. Suomen kansan suurta enemmis­töä
edustavat hallituspuolueet — Sosialidemokraattinen puo­lue.
Keskustapuolue (entinen maalaisliitto), S K D L (ja SKP),
sekä Sos.dem liitto — ovat puoluejohtajiensa kautta ilmais­seet
tyytyväisyytensä presidentti Kekkosen puheesta.
Presidentin puhe saa kannatusta oppositionkin taholta.
Esimerkiksi lpkp:een johtaja Mikko Juva sanoo pitävänsä
tärkeinä ja arvokkaina presidentin puheen kahta kohtaa ja
sanoo mm: "Ensinnäkin on kaikessa poliittisessa toiminnas-tärkeätä
luoda henkilökohtaisia suhteita vastustavan kannan
edustajiin, pyrkiä ymmärtämään heidän näkcjlrohtiaan ja
näin sekä etsiä sitä mikä yhdistää että oppia tuntemaan
mikä erottaa . . . Toiseksi on suomalaisessa sisäpolitiikassa
lähdettävä siitä, että kaikki puolueemme, ovat isäänmaallisia
siinä mielessä, että ne pyrkivät edistämään nimenomaan
tämän suomalaisen isänmaan menestystä ja hyvinvointia. Tä
hän p i i r i i n on luettava mukaan myös kommunistit . . . S i ­säpoliittinen
vastakohta ei näin saa estää etsimään yhteyk-sjä-
Tnyös äärimmäisen vasemmiston kanssa, eikä oikeuta
asettamaan heidän vakaumuksensa rehellisyyttä ja isänmaal­lista
mielt^ kyseenalaiseksi . . ."
"Demokratia valtiomuotona vaatii ennen yhteistyöhalua,
valmiutta kompromisseihin sekä toisin ajattelevien oikeuk­sien
kunnioittamista" lausuu r-puolueen johtaja Jan-Magnus
Jansson presidentti Kekkosen puheesta- ja- selittää: "Ghnasta
puolestani olen valmis suhteellisen pitkälle yhtymään näkö^
kohtiin, jotka tasavallan presidentti esitti . . . Suomessa koe­tettiin
ennen sotia taistella kommunismia vastaan tukahdut­tamalla
sen toiminta. Vuodesta 1948 sitä on koetettu heiken­tää
eristämällä sen hallitusvastuusta. Kaikesta huolimatta'
tämä liike on pysynyt kentällä sangen vahvana . . ."
Olemme tarkoituksellisesti lainanneet Suomen nykyisin
oppositioasemassa olevien puolueiden lausuntoja näin paljon
todetaksemme, kuten yllä on sanottu, että presidentti Kek­kosen
puheessa esitetyt ajatukset saavat laajaa vastakaikua
myös porvarillisissa oppositiopareissa.
Kysymys siitä, miten suhtaudutaan kommunisteihin on
tärkeä kaikissa maissa. E i ole kysymys siitä, kannatamme­ko
me korrimunisteja tai" emmekö kannata, vaan siitä, tun­nustetaanko
kommunistiselle puolueelle samanlaiset oikeu­det
(ja vastuuvelvollisuudet) kuin muillekin puolueille, vai
eikö tunnusteta. Ja tähän seikkaan niveltyy kaksi hyvin
tärkeää seikkaa: Jos kommunisteja syrjitään, silloin syrji­tään
yhtä kansano.saa, eikä kukaan voi tietää koska hänet
leimataan "kommunistiksi" vain siinä mielessä, että voidaan
häntäkin syrjiä. Toiseksi- kuten presidentti Kekkonen pu-heeijsaan
osoitti, kysymys ei ole " v a i n " kommunistien syr­jimisestä,
sillä esimerkiksi Suomessa on kommunismivastai-sen
syrjinnän puitteissa todellisuudessa harjoitettu syrjintää
joka neljättä suomalaista kohtaan, jotka vakituisesti ovat ää­nestäneet
kommunistien puolesta.
Ja loppujen lopujksi "yhteistyö kommunistien kanssa
merkitsee toisinajatteleville aatteiden välistä kilpailua'', sa­noi
presidentti Kekkonen ja selitti, että sellaiseen yhteis­työhön
"uskaltaa se joka luottaa oman aatteensa elinkel-
Mitä Kiinassfa "todeUa tapah­tuu"?
Elokuun lopulta alkaen on.
maa ollut selvässä kuohuntatilas-sa,
punskaartilaisikfii risJtyt, oi>
gudsatorisesti irrallisilta vaikut>
tavat nuorisoryhmät ovat liikkur
neet' palkasta toiseen eräänlaislv
na iskujoukkoina, joiden tehlä?
vänä on ollut propagandan tekö
"Maon ajatusten" puolesta useimr
miten nimeltä mainitsemattomia
"taantuinukseUisia" vastaan, jot­ka
ovat "asemiss» puolueen sil­salla''
tai hallintokoneistossa.
Koulut ovat olleet suljettuina ja
Pekingin radion ja Hsinhuan
uutisista pää ellen on viime al­kiona
nuorisoryhmien muassa liU
kehdintään osallistunut myös
. tehtaiden työläisiä, mitä toisaat
ta on tervehdify ilolla ja' toisaal*
ta moitittu, koska se on merkin*
nyt tuotannon laskua ja muutem
kin heikon kuljetusjärjestelmän
joutumista kaaostilaan. Myös elin*
tarvikehuolto on Hsinhuan m u r :
kaan tästä kärsinyt.
Kaikki kommentaattorit — niin
idässä kuin lännessäkin — ovat yh.
tä mieltä siitä, että tietojen saami­nen
Kiinan tilanteesta on vaikeaa:
Hongkongin "uutispörssi", jonka
kautta useimmat Kiinaa koskevat
uutiset aikaisemmin tulivat, on
osoittautunut epäluotettavaksi. Kii­nasta
Hongkongiin siirtyneiden vä­littämät
tiedot on usein todettu hu­huiksi
j a Hongkongrin "kolpakko­strategia"
on tuottanut täysin risti­riitaisia
tarinoita. Uutishankinnan
painopiste on jo jonkin aikaa ollut
Pekingissä — mutta sielläkin on
tietojen saannissa monenlaisia vai­keuksia.
Pekingin seinä julisteet, joihin
paremman puutteessa aluksi kiin­nitettiin
huomiota, ovat lyöneet
toinen toistaan korvalle ja nyt to­detaan,
kuten eräs englantilainen
lehti äskettäin kirjoitti, että ne
ovat uutislähteinä yhtä ilmaisevia
kuin länsimaissa tavalliset riipus-tukset
tyyppiin " V i l l e rakastaa An­jaa".
Paljon enempää eivät tarjoa
edes viralliset, uutisia välittävät
elimet, Pekingin , radio, lehdet ja
Hsinhuan uutistoimisto. Niiden
"uutisointi" on itse asiassa jatku­vaa
"Maon ajatusten voittokulun"
monotonista toistamista j a "taän-tumukselli.
sten ainesten" tuomitse­mista,
yleensä ilman nimiä ja osoit­teita.
•'Tapahtumiksi" niiden mu­kaan
jäävät vain joukkokokoukset,
niissä pidetyt puheet j a hurraami­nen
nuorisojoukkojen toimille.
PUOLUE JA HALLINTOELIMIÄ
VASTAAN
Selvää lienee, että Kiina.ssa on
käynnissä valtataistelu, jossa kui
tenkaan tuskin on kysymys vain
henkilökohtaisista rivaliteeteista.
Jo yli viiden kuukauden ajan jat­kuneen
kuohunnan yhteydessä on
käynyt ilmi. että kysymys on Iin
joista, yleissuunnasta niin talou­dessa
kuin ulkopolitiikassa ja puo­lustuskysymyksissä.
Vaikka hyökkä
yksen pääkohteina alkuun olivat
kirjailijat, taiteilijat, yliopistomie­het,
lehtimiehet ym. intellektuellit
Jack Isokangas, Port Arthur,
Ont., täyttää keskiviikkona, helmi
kuun 15 pnä 65 vuotta.
Sam Pukkala, Port Arthur, Ont.,
täyttää sunnuntaina, helmikuun 19
pnä, 65 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutla
vain onnentoivotuksiin.
poisuuteen ja elinvoimaan.'•
Meillä on Suomen kansana,
presidentti lausui, kansakun­tana
kansakuntien joukossa,
vain yksi yhteinen tehtävä,
mutta Suomen kansalaisina
meillä on omat ryhmämme ja
aatesuuntamme. ''Ja tässä ei ole
kreikkalaista eikä juutalaista,
ei ympärileikkausta eikä ym­pärileikkaamatonta,
ei barbaa­ria,
ei skyyttalaista, ei orjaa,
ei vapaita", kuten presidentti
apostoli Paavalin aikoinaan
lausumia sanoja sitaaraten jatr
koi.
Presidentti Kekkonen on ol­lut
ja on edelleenkin sillanra­kentaja
Suomen ulkopoliitti­sissa
suhteissa. Nyt hän on i l ­meisesti
ottanut harkitun aske­leen
eteenpäin ryhtyäkseen sil
lanrakentajaksi myös sisäpoli­tiikan
alalla. Varmaa onkin,
että sitten kun presidentti
Kekkosen puheita ja lausunto­ja
kootaan kirjoiksi, viikko sit-tenlauantalna
pidetty puhe tu­lee
saamaan, historioitsijoilla
siinä kirjassa hyvin näkyvän
paikan.
(syksyllä 1965 ja viime vuoden ke­säkuussa),
on viimeistään elokuus*
ta alkaen käyty selvästi taistelua
puolue* ja hallintoelimissä olevia
henkilöitä vastaan. Pekingin puo­luehallinto
on käymistilan aikana
uusittu kahdesti ia tammikuun aliis
sa juhlivat viralliset lehdet j a ra­dio
Shanghain "työläisten vallanku'
;moukselIisten kapinallisten" (mm.
'Hsinhua 9. 1.) saavuttamaa voit­toa:
Shanghain puoluekomitean uu­simisesta
j a tässä Kiinan ^kaupun­gista
suurimmassa ilmestyvän Wen
Hui Pao -lehden saamista samojen
'vallankumouksellisten käsiin".
E r i vaiheissa välitettyihin uuti­siin
yhteenotoista, joissa olisi ollut
kymmeniä uhreja, ei ole saatu vah­vistusta.
Radion ja lehden selos­tuksista
on kyllä voitu päätellä;
että pienempiä ' yhteenottoja on
tapahtunut ja että "punakaartia
laiset" ja nyt myös "vallankumo­ukselliset
kapinalaisten" nimeä kan
tavat erillisryhmät ovat pidättä­neet
eri puolilla maata puoluehal­linto
tai armeijatehtävissä olleita
henkilöitä, joita on marssitettu ka­duilla
kaulassaan heitä itseään tuo­mitsevat
julisteet. Jotkut tällaisen
loukkauksen kohteiksi joutuneista
on ilmeisesti saatettu pois päiviltä
ja yhtä ilmeiseltä tuntuu, että jotr
kut juliste- ja häpäisykampanjan
kohteista ovat tehneet itsemurhan.
Yleinen käymistila ei ole kuiten­kaan
asettunut. Kulttuurivallanku­mouksen
johto, johon ainakin Mao
kuuluu, vaatii liikehdinnän jatka­mista
ja puolue- ja hallintokoneis­tossa
olevan " k o u r a l l i s e n " poista­mista
''historian näyttämöltä"
(Tshou Enrlai Hsinhuan mukaan
14. 1.). Viimeisin puhdistuskeho-tus
koskee armeijaa, jossa tätä en­nen
on uusittu johtoa jo kolmasti.
SISÄLLISSODAN VAARA?
Puolustusministeri L i n Piao, joka
mainitaan kiinalaislähteissä Maon
rinnalla "oikean johdon" edustaja­na,
sanoi tammikuun; puolivälissä,
että maassa on käynnissä "sisäinen
taistelu", mikä lännessä liian kärk­käästi
tulkittiin . "sisäUi.ssodaksi".
Mitään pitäviä todisteita siitä, että
maas.sa olisi turvauduttu aseisiin, ei
toistaiseksi ole esitetty. Mutta täl­laisesta
mahdollisuulesla kirjoite­taan
paljon ulkopuolella Kiinan ra­jojen.
Ennen nykyisen Kiinan synty­mistä
1949 ei yhtenäistä Kiinaa ol­lut
olemassa moniin aikoihin. Suu­ri
maa o l i jakautuneena useisiin alu
eisiin, joissa valtaa pitivät kilpaile­vat
kenraalit armeijoineen. Kiinan
pirstoutuminen en nytkin mahdol­lista,
jos nykyinen omalaatuinen ti­lanne
jatkuu. Maan rauta- ja maan­tieverkko
on edelleenkin harva,
parhain, se on rannikkoalueilla.
Maan sisäo.sal ovat jostakin- Pekin­gistä
tai Shanghai-sta vaikeasti hal­littavissa
ja maakunnallisilla puo­lue-,
armeja- ym. johtajilla ja joh­toelimillä
on epäilemättä vaikutus­valtaa,
jota Pekingistä käsin nyt
yritetään horjuttaa.
Maan kaakkoisosassa sijaitsevan
ja ai-vostelun kohteeksi joutuneen
Fukienin maakunnan puoluehallin­non
käsissä on pariinsataantuhan-teen
nouseva armeija. Sinkiangissa
on 160,000 mieheen nouseva armei­ja
ja lounaisaluecn komentajalla
140.000 miehen suuruinen joukko
käskettäyänään — j a kaikilla näillä
armeijaosastoilla muistissaan aika
ennen vuotta 1949; Pekingin, so.
Maon ja L i n Piaon, liian pitkälle
menevä sekaantuminen puolue- -ja
armeijaelinten toimintaan saattaa
aiheuttaa .sisällissodan puhkeami­sen.
Pekingin; radion ym. tiedoitusvä*
lineiden; viime päivien uutisista
voidaan päätellä, että mielialat e r i
puolilla maata ovat kiristyneet j?
vastakkaiäasetelmat kärjistyneet.
Vaikea on kuitenkin ennustaa sitä
tai tätä.' Sisällissodan syttyminen
kaikissa niahdoIUsissa valtiollisissa
oloissa edellyttää erittäin ^ räikoltä
ristiriitoja. Kiinan nykyisissä eri­koislaatuisissa
olosuhteissa estää l i i
saksi järjestelmä kohtaan lUiin^t^
tu solidaarisuus ryhtymisen ;;;^J<lV
vään toimintaan. EdellyttSiJsihah
nykyinen tilanne sitä, että hyökk'^;
ysten alaisiksi joutuneet puolue-'
.toimitsijat —nousisivat puoIuetValin
ja valtiotaan vastaan — olkoonkin
että todellisuudessa kysymys onkin
vallan palauttamisesta puoläfe^Ue'
ja kansan valitsemalle elimille.
ULKOPUOLINEN
ORGANISAATIO
Nuorisokaartit ja vallankumouk­selliset
kapinalliset", joihin Mao.
kannattajineen nojautuu syyttäes-sään
mm. Fukienin maakunnan pu­heenjohtoa
tai. lähellä Vietnamin
rajaa sijaitsevan Nanningin kau­punkikomiteaa
taloudellisesta sa-botaashista,
taistelevat virallisia ja
valittuja elimiä vastaan. Ne ovat
ulkopuolelta koottu organisaatio,
jonka tarkoituksena on"puhdistaa"
paikalliset puolue-elimet Maon väi­tetyistä
vastustajista.
Kiinalaisten lehtien mukaan o l i
Shanghain vallankumouksellisille
kapinallisille 12. 1. lähetetyt Oh­jelmallisen
viestin allekirjoittajina
Kiinan kommunistisen puolueen
koskuskonutean. valtioneuvosto,
kommunistisen puolueen keskusko,-
mitean sotilaskomissio ja keskus­komitean
kulttuurivallankumousta
johtava ryhmä. > . . .
Viestissä onniteltiin "vallanku­mouksellisia
. kapinallisia" Shang^
hain puoluekomitean ja paikalli-
.sen (puolue) lehden valtaamisesta.
Puolueen keskuskomitea toisin sa­noen
onnitteli ulkopuolisia, äsket­täin
rhaasta polkaistuja elimiä
puolueelinten murskaamisesta-
Viesti on ongelmallinen myös a l ­lekirjoitusten
kannalta. Puolueen
keskuskomitea ei tiettävästi ole ol­lut
koolla viime elokuun jälkeen.
Allekirjoitusten on täytynyt syntyä
mm. ilman puolueen pääsihteerin
TeuR Hsiao-pingin ja monien mui­den
monisanaisesti tuomittujen kes^
kuskomitean ja poliittisen' toimi­kunnan
jäsenten myötävaikutusta.
Toisin sanoen onnittelun takana
on voinut parhaimmillaankin olla.
vain osa keskuskomiteaa, kenties
vain kaksi-kolme henkilöä: Mao ja
hänen manttelinperijänsä L i n Piao.
ehkä myös mystillistä osaa näyttele­vä
pääministeri Tshou Eurlai.
PUOLUEKOKOUS
ODOTUTTAA ITSEÄÄN
Eräiden uuti.sten mukaan olisi
.Maolta vaadittu viime elokuussa
pidetyssä keskuskomitean kokouk­sessa
puolueen sääntöjen vastai­sesti
pitämättä jääneen edustajako­kouksen
koolle kutsumista. Tällöin
— niin väitetään :•—— hän olisi
luvannut kutsua kokouksen koolle
nyt alkaneen vuoden aikana. Edel­linen
edustajakokous.pidettiin syys-kuussa
1958 y l i kymmenen vuotta
sitten.
Maon ia L i n Piaon suunnitelmiin
kuulunee nyt Maon .vastustajien
haihduttaminen tavalla tai toisel­la
puolue-elimistä, hallintokoneis-
(Jatkuu sivulla 3.)
Mitä muut sanovat
EHPOTTAA 'TCB2UIEN" AVAAMISTA
Aivan kateeksi käy kun katselee aviisin palstoilla noita Siidbuiyn
perukan suomalaisten yhteisiä Canadan satavuotisjuhla-valmisteluja. Sii­nä
vanhuus ja uutuus viehättävät samanaikaisesti. Vanhuus siinä, että
sata vuotta miehen ikään verraten on melko pitkä taival. Uutuutena
bupmioimme, että Sudburyn alueen suomalaiset ovat löytäneet yhtei­sen
juhlimisen kohteen ensi kerran viidenkymmenen vuoden', aikana.
Sata vuotta nuoren kansakunnan elämäntaipaleella on sitteiikin huo­mattava
luku ja juhlimisen arvoinen tapahtuma, joskin se alkukan­taisten
j a historiallisesti vanhojen kansojen tiimalasissa näyttääkin
melko vaatimatonta lukemaa. Koko Canadan kansa Quebecia ja itse'
oikeutettua isäntäheimoa — intiaaneja—-lukuunottamatta, valmistau.'
'tuu yhdessä satavuotisjuhlien viettoon. Sudburyn suomalainen väki sa­moin
nousi "ylös yhtenä miehenä" uuden kotimaansa juhlia järjestä­mään
ja kaataa romauttivat tuon aikansa seisoneen ja puoliksi lahon­neen
raja-aidan j a piirsivät ensimmäisinä suomalaisina nimensä Cana­dan
satavuotishistoriaan omalla tavallaan — ja ehkä esimerkiksi meille
muille? Seuraavan tolpan välipäässä olemme jo kaikki sudburylaisten-kin_
kahssä samoissa juhlissa.
Lyödäänpäs veräjät auki muuallakin, niinkuin Berliinissä joulu-aikana,
vaikkei koko aitaa yhdellä kertaa kaadettaisikaan ja juhlitaan
Canadan satavuotisjuhlia suomalaiset yhdessä. Olemmehan sittenkin sa­moja
siirtolaisia, "porsaita äidin kaikki," käyneet samaa kohtalonkou-lua,
erehtyneet ja vähän oppineetkin kompastuksistamme. Ehkä oppi­neet
sudburylaisten tapaan, että löytyy asioita, jotka ovat puoluepolitii^
kan ja olemattoman karsinoitumisen ulkopuolella, joissa yhteistyö on
mahdollinenv jopa välttämätön. Meitä arvostellaan vain suomalaisena
kansallisena ryhmänä, meistä itsestämme johtuu, miten edullisen t a i
epäedullisen kuvan haluamme kansallisuudestamme piirrettävän Cana­dan
satavuotishistoriaan.
Mitäs sanotte Timminsissä johtoportaissa olevat? Entäs muualla
koko laajan kotimaamme? Keskustellaan kokouksissa ja lehden pals­talla,
pyritään kuitenkin omaa arvokkuuttamme vastaavaan arvokkuu­teen.
I. Mäkynen
Vapaa Sana, Toronto, i
ankit olisi pidettävä
canadalaisten käsissä
T o r o n t o .— James Coynen nimi j neeseen kaavaan Rockefeller yhty­en
t;jas sanomalehtien etusivulla ja I män yrittäessä saada jalansijaa Ca­nadan
pankkiliikkeissä, eikä meil­lä
pitäisi olla mitään näköhäiriöi­tä
siitä, etteikö amerikkalaiset ra­hapiirit
ottaisi haltuun.sa meidän
kysymykset eivät ole perusolemuk-
.seltaan ^ muuttuneet niiden myrs­kyisten
päivien jälkeen vuonna 1961
kun hänet oli pakotettu eroamaan
Bank of Canadan kuvernöörin vi-j pankkiliikettämme, kuten he ovat
rasta. j tehneet meidän teollisuudessa.
Kuten Torontossa ilmestyvässä i Coynen asenne on aina ollut, et-
Canadian Tribunessa sanottiin sii-jtä canadalaisten tulisi esittää jat-loin:
"Canadalaiset tulevat kauan ; kuvasti suurenevaa osaa maansa ke-muistamaan
heinäkuun 13. päivän ' hityksessä ja heidän riippuvaisuut-
Ottawassa, jolloin James Goyne ot-, taan amerikasta pitäisi vähentää,
teli viimeisen erän taistelussaan I Tämä asettaa hänet vastakkain Ca-maamme
pettureita vastaan, ja j o n - ' nadan finanssipiireissä olevien hon­ka
jälkeen hän käveli alas rappu- i kilöitten kanssa, joiden ainoa u.s-sia
pankista —, jossa hän oli pal­vellut
23 v u o t t a . . . mikä eristää
hänet niistä ''suunsoittajista" jotka
hyökkäsivät häntä vastaan, on se,
että hän uskoo Cänadalla olevan
tulevaisuuden riippumattomana
Weil kadusta ja: Washingtonista."
kollisuudentunne kuuluu kaikkivoi­valle
dollarille, huolimatta sen kan­sallisuudesta.
Viimeisen kerran kun Coyne oli
sekaantunut riitakysymyksiin oli
meillä konservatiivinen hallitus.
Heidän hyökkäyksensä hänen Ca-
Coyne on taas eroamassa, tällä j nadan etutilalle asetettavaa kan-kertaa
kahdesta torontolaisesta fi- taan.sa vastaan oli häpeällinen vas-nanssi-
yhtiöstä, joilla on kontrol-. takohta Diefenbakerin vaalilupauk-loiva
asema Western Bank of Ga-, sille vähentää Canadan riippuvai-nadassa,
jonka presidenttinä James ' suutta Amerikasta.
Coyne toimii. | Tällä kertaa ovat liberaalit val-
Coyne on syyttänyt torontolaisia i iassa. Heidän menneisyytensä on
finanssimiehiä, että . vastoin paria- i kaikille tunnettua "yhteensulami-m
e n t i l l e . antamiaan vakuutteita,; sesta" ja -mannermaisuudesta" ja
heidän saadessaan pankin toimiUi-.j avo^ätisyydestään jenkkejä koh-
\ an, he ovat koettaneet saada pan-j taan. .
kin laajentamaan luottoa heidän Huolimatta siitä jos Coyne osoi-toisille
yhtiöilleen ja ovat myös ta­voitelleet
pääomaa Yhdysvalloista
tetaan olevan oikeassa parlamentin
i.stunnossa tai ei, n i in ei ole epäi-kietomalla
amerikkalaisia pankki-1 lystäkään, etteikö hän ole puhu-liikkeitä
Coynen johtamaan Wes­tern
pankkiin.
Onkin ehkä paikallaan että par­lamentti
on parhaillaan istunnos­saan
ja voi siten nopeasti tarkis­taa
Coynen syytökset. Ne syytök­set
.sopivat hyvin juuri paljastu­nut
rohkeasti ja rehellisesti niiden
canadalaisten puolesta, jotka eivät
halua Canadasta tulevan 51:en jenk­kien
osa-valtion ja amerikkalaisten
siirtomaan, j a häntä tullaan' kan­nattamaan.
Phyllis Clarke Canadian Tribune
PÄIVÄN PAKINA
P S Y K O L O G I S T A H I N N O I T T E L UA
Kuten ilman muuta tiedetään,
psykologia on elollisten olento­jen,
varsinkin ihmi.sten käyttäyty­mistä
(organismin elin- ja toimin­tatapoja,
sen rNdctioita, sen ym­päristön
vuorovanoitusta) tutki­va
tiede — sielutied
Tämä sellaisenaan osoIttsiKettä
allekirjoittaneen ei tarvitse A ^ l l -~
tämättä olla psykopaatin, eli .sie-lunhäiriöä
itai mielisairautta po­tevan
hepun, vaikka otsikkoon tu­l
i k in vähän "vierasta".
Kun on ky.symys oikein kiperis­tä
j a kuperista ky.symyksislä sil­loin
otetaan avuksi mitä tahan­sa,
kuten sanotaan, hukkuvankin
tarttuvan, vaikka oljen korteen.
Kuten muistetaan, senaatin ja
alahuoneen yhteinen komitea tut­k
i viime syk.synä mitä suuremmat
la hartaudella sitä, että mistä joh­tuvat
kulutustavarain ja erikoi­sesti
ruokatavarain hintojen hui­man
suuret nousut.
Tämän maan isistä muodostel-tu
parlamenttikomitea julkaisi
sitten tutki.musten.sa perusteella
"väliraportin" jcssa todettiin, että
hinnat ovat tosin jumalattomasti
nousseet, mutta sanottiin, että
vielä ei ole saatu selville, mistä
nämä hinnankorotukset johtuvat,
ja ketkä, jos kukaan, ovat siitä
vastuussa.
Parlamenttikomitea lupasi kui­tenkin
jatkaa kuulusteluja ja niin-muidoin
voidaan toivoa, että josta­kin
voi jonkinlainen .syntinen löy­tyä.
Toivokaamme parasta, ^
Mutta siihen mennessä voimme
panna merkille, että yliluonnolli­selta
tämä hintojen nousukysymys
tuntuu eräissä muissakin piireis-
• sä.
Pöydällämme on viime viikon
loppupuolella Ottawasta tullut
CP:n uutistieto jossa todetaan
"HFrään viisaan ja vaikutusvaltaisen
ukkelin väittäneen, että liittohalli­tuksen
toimesta toteutettu myynti
veron — tai Oikeanimin liikeveron
— korotus "tulee aiheuttamaan
psykologista (sielutieteeliistä hin­noittelua."
J a niin se mainitun uutistnri-nan
mukaan näyttää olevankin.
Siinä kerrotaan, että myyntive-ron
korotuksesta lähtien, siis tam­mikuun
1 päiväsiä lukien, on ta­pahtunut
hinnankorotuksia kaut­ta
linjan.
Canadalaiset joutuvat maksa­maan
entistä enemmän niistä ta­varoista
mitä he ostavat rohdos­kaupoista.
Bensiinin hinta on
nou.s.sut, samoin öljyn, kotitalous-tavarain
sekä margariinin jä'Väki­juomien
hinnat.
Mutta kukaan "ei tiedä" mistä
nämä hinnankorotukset johtuvat?
Hintojen nousu on sik.si monimut­kainen
mysteriö, ettei sitä pysty
ratkaisemaan edes Perry Mason.
Vähittäiskauppiaat,; ne suuret
ketjuliikkeiden omistajat, joita
vastaan emäntäväki protestoi niin
tehokkaalla tavalla viime syksynä
vakuuttavat syyttömyyttään. Sa­moin
ovat .syyttömiä tukkukauppi­aat
j a kulutustavaroita tuottavat
tehtaat.
Kaikki muut, paitsi A, J . Mc-
Kichan, ovat hinnannousujen tii­moilta
aivan tietämättömiä ja mai
n i l tu herrasmies on se, j o k a pu­huu
"sielutieteellisestä hinnoitte­lusta"
mitä tahansa se. sitten lie­neekin.
Palauttakaamme mieleemme
eräitä numerotietoja. Myynti vero
nousi prosentilla eli l l : s t a 12:sta:
prosenttiin. Mutta, monien tava­rain
hinnat ovat nousseet kymme­nen
kertaa enemmän ja siitäkin
yli.
Yhden prosentin' nousu on sent­ti
dollarilta tai Vi: "penniä"
150 sentistä. Mutta esimerkiksi
eräs hammastahna, jota myytiin
vuoden lopulla-fi9 sentin hinnas­ta,
maksaa nyt 75 senttiä, (veroli-säys
ei ole senttiäkään mutta hin­nankorotus
on 6 senttiä.
Vissinlainen musta ja valkoinen
valokuvafilmi mak.soi 66 senttiä
ja nyt 71 senttiä.
Vissinlainen suunpcsuainc mak­soi
70 senttiä, mutta nyt 75 .sent­tiä.
Mutta kukaan " e i tiedä" niistä
johtuu hintojen nousu — paitsi
sen, että kysymys on jostakin sala
peräisestä sielutieteellisestä on­gelmasta.
Sanotaan, että esim. ruokatava­rain
valmistaminen (tehtaissa)
tulee kalliiksi. Mutta, kysyivät
perheenemännftt parlamenttiko­mitealta
viime .syksynä, miten voi­daan
selittää se kun eräässä ot-tawalaisessa
liikkeessä perittiin
20 sentin maksu yhdestä lantusta
kun samanlaisista lantuista mak­settiin
puolen mailin päässä far­mareille
vain puolitoista t a i ' 2
senttiä kappale?
Tässä on todella jo huudettava
sielutiedettä avuksi.
Ottakaamme esimerkiksi Wes-ton
yhtiö mikä kontrolloi 30-prOr
senttisesti Canadan koko ruoka-tavarateollisuutta.
Sen yksi ala-yhtiö.
Nelson Brothers, ostaa ka­lastajilta
sillejä, joista se maksaa
$17.40 tonni: Westonin toinen ala-yhtiö.
.Supervalue, myy kulutta­j
i l l e näiiä samoja sillejä >50 sen­tin
hinnasta puoli paunaa!
Westonin tehtaat_ valmistavat
ruokatjivaroita ja saavat siitä voit-
. tonsa. ne^rmyyvät ne Westonin ,
omislamallu tukkuliikkeelle, mikä
kerää taas oman voittonsa, välillä
on vielä omaisuuksista huolehtiva
"holding yhtiö'. mikä perii voit­toja-
liikepaikkojen vuokrien muo­dossa,
sitten tulee Weslonin omis­tama
vähittäisketjukauppa ja se '
perii oman osan voitoista. Pois '
jäi vielä kannuJjU ja pakkauslait-teita
valmistava vaihe. :
Vaikka sama yhtiö perii yhden
ja saman tuotteen käsittelystä
niin moninkertaiset voitot, niin
siitä huolimatta puhutaan, ja jot­kut
sinisilmäiset uskovatkin sii-hen,
että Weslonin tapaiset liik­keet
saavat"vain" 2 sentin voiton
imyynlidollarista!
Oi psykologia, sielutiede, auta
meitä yksinkertaisia.
— Kän5,nkoura.