Vapaus, March 10, 1966

              Sivu 2" Torstai, maalisk. 10 p. — Thursday, March 10, 1966
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Establlshed Nov. 6, 1917
E D I T O R : W . E K L U N D MANAGER; E . S U K S I
* • . ; ' • •
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Publlshed thrlce weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing Address: Box 69 .
Advertising rates upon applicatlon, transiation free of charge.
Aulhorized as second class mail by the Post Office Department, Ottawa,
and för payment ofpostage in cash..^^^^^^^^^
Momber th e CANADIAN LANGUAGEPRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.75 USA:.säa
: 3. kk.-2.75'
1 vk. $10.00, 6 kk. $5.25
Suomessa: 1 vk. 10.50;-.6 kk. 5.75
Erottakoon koko höskästä
Puolustusministeri PaulvHellyer sanoi viime viikolla Ot--
tawassa, että liittohallitus tutkii uudelleen NATO-liiton jär-jestörakennettäT'
.
Puhuessaan Canadian Clubin kokouksessa mr. Hellyer
sanoi, että NATOn järjestörakenteeseen on "hyväksyttävä
suuria muutoksia" jos mielitään siitä saada mitään hyötyä
seuraavan vuosikymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ai­kana.
Hän sanoi, että NATO on tullut ylimmältä hallintopor­taalta
liian raskaaksi, jne. . <
Tällaiset, läuisunnot NATO:n reformi- ja uudistamistar­peista
eivät suinkaan ole uusia. Niitä on kuultu monesti ai­kaisemminkin.
Palautettakoon vain mieleemme, että nykyi­nen
pääministeri Lester B. Pearson oli yksi niistä ''kolmesta
viisaasta", jotka muutama vuosi sitten asiaa tutkittuaan eh­dottivat,
että NATO-liitto ei vastaa tarkoitustaan ellei se
kiinnitä enemmän huomiota taloudellisiin ja sosiaalisiin on­gelmiin
iä vähemmän huomiota sotilaallisiin kysymyksiin.
Näiden"viisäitten miesten" ehdotuksesta huolimatta NATO
on kuitenkin pysynyt entisellään ja muodostunut entistä
enemmän Yhdysvaltain sotilasjohdon välikappaleeksi. Mutta
pääministeri Pearson puhuu vieläkin niistä "viisaiden mies­ten"
toivomUk.sista, joita ei ole'NATO-johdossa otettu lain­kaan
huomioon. Kommentoidessaan Ranskan presidentti de
Gaullen äskettäisistä edesottamisista pääministeri Pearson
sanoi uskovansa, että NATO-liitto oi ole hajoamassa. Hän
sanoi otaksuvansa että NATOa voidaan jopa lujittaa, jos
kiinnitetään sotilaallisten kysymysten lisäksi enemmän huo­miota
poliittisiin jä taloudellisiin kysymyk.siin?
MISTÄ ON KYSYMYS?
Nykyinen keskustelu!NATOn tulevaisuudesta perustuu
siihen tosiasiaan, että tämä 18 vuotta sitten allekirjoitettu
sotilaallinen liitto päättyy huhtikuussa'1969. Siihen mennes­sä
on jäsenvaltojen päätettävä, mitä pitäisi asian suhteen
tehdä: romuttaa'ko koko sotilaallinen liitto, vai jatkaako sitä.
Merkillepantavaa myös on että monet jäsenmaiden hallituk­set
Ovat jo vetäneet hyvin tärkeitä johtopäätöksiä tästä sota-liitosta.
Toisaalta voidaan pitää melko varmana, että NATO-liiton
jatkamista vaativat piirit tulevat Paul Hellyerin lailla
pitämään kauniita puheita siitä,.että NATO:n järjestöraken-netta
on "uusittava", vaikka he hyvin tietävät, että nämä,
puheet kaikuvat kuuroille korville aivan samoin kuin tapah­tui
"viisasten miesten" esityksillekin. . H "
Erikoishuomio kiintyy tässä yhteydessä Ranskan halli­tuksen
asenteeseen. Presidentti' Charles de Gaulle, on ilmei­sesti
sitä mieltä, että.kenenkään ei kannata surra sitä. jos
:NATO-'iitto kuolee omaan mahdottomuuteensa, de Gaulle .
sanoi jokin aika sitten sanomalehtien vastaanottotilaisuu­dessa,
että NATO ei vastaa nykytilanteen vaatimuksia, ja
että Ranska aikoo "asteettain" vetää joukkonsa pois sen pal­veluksesta.
Korostaakseen hallitukseensa asenteen käytännöl­listä
merkitystä, kenraali de Gaulle sanoi, että huhtikuusta
alkaen 1969 kaikkien Ranskassa olevien ulkomaalaisten sota­voimien
täytyy tulla välittömästi Ranskan komentoon ja
kontrolliin.
Olisi väärin meidän mielestämme vetää sellainen johto­päätös,
että esimerkiksi puolustusministeri Hellyerin puheet
NATO:n järjestörakenteen uusintatarpeista olisivat pelkkää
"kuumaa ilmaa". Päinvastoin: voidaan todeta, kuten ylem­pänä
on osoitettu, että itse pääministeri Pearson on ilmais­sut
moneen, kertaan tyytymättömyytensä siitä kun NATOsta :
on tullut "pelkkä sotilaallinen liitto". Ulkoministeri Paul
Martin, joka on nyt vuorollaan NATO-liiton puheenjohtaja
ja jota ei voida missään mielessä leimata "jenkkivastaiseksi",
esitti hallituksensa arvostelevan kannan: NATOsta syysk; 15
pnä 1964 seuraavasti:
"Emmekö voisi käyttää hyväksi meidän nykyistä.koneis­toamme
saadaksemme (NATO) liiton sotilaallisessa johdossa
paremman jaon, erikoisesti päällystörakenieessa; strategises­sa
suunnittelussa ja maalien määrittelyssä sekä kustannusten
jakamisessa?"
Vika tällaisessa järkeilyssä on vain siinä ,että kun "an­netaan
pikkusormi paholaiselle,:niin se vie lopulta koko kä­den".
Toisin sanoen, tällaisten hurskaitten toivomusten va­lossa
mahdollisesti • tehtävä NATO-liiton jatkosopimus joh­taisi
siihen, että kymmenen vuoden päästä saataisiin-ih-me-teliä
samalla tavalla kuin ihmettelee pääministeri Pearson
nyt, miksi NATO on edelleen "yksinomaan sotilaallinen liit­to"
ja yksinomaan jenkkikenraalien komennuksen alaisena.
Kaikki kokemukset ja nyt vallitseva tilanne puhuvat siis
voimakkaasti sen puolesta, että minkäänlaiset "järjestölliset"
uudistukset eivät tä.ssä riitä. Parempi olisi romuttaa koko
NATO-liitto-tai jos sitä sotilaallista liittoa jatketaan, silloin
pitäisi etukäteen ilmoittaa, että Canada ei siihen enää liity.
Vietnamin
suur
'•Voitto" on siis tavoitteena
Kun presidentti Johnson tammi­helmikuun
vaihteessa teki päätök­sen
Pohjois-Vie.namiin kohdistu­vien^
pommitusten aloittamisesta
uudelleen, heilahtivat New Yor­kin
pörssissä sotateollisuuden
osakkeiden arvot heti ylös, Tämä
osoitti, millä taholta löydetään
Vietnamin sodan puolustajat ja
sodasla hyötyvät piirit. Yhdysval­tain
budjetissa käytetään sotilas­menoihin
noin 60 miljardia dolla­ria
vuodessa eli noin puolet bud-jettimenojcn
k o k o naismäärästä.
Vietnamin sodan ;"erikoisia" me­noja
on tulevassa talousarviossa
10.5 miljardia dollaria. Nämä mil­jardit
mehevät pääasiassa 20—25
suurimmalle sotatarviketehtaalle,
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Hanna Lund, Syivan Lake. Allii
(edelleen Ked Deer Niiisin^' kodi.s-sa
multa kuitenkin ,p;iranemaan
päin), täyttää sunnuntaina, maalis­kuun
13 päivänä 90 vuolla.
Ananias Kettunen, Toronto, Ont:
tiiyttää maanantaina, maaliskuuni
14 päivänä 70 vifofta.
Lauri Karjalainen, Long Lake,
Ont. täyltää maanantaina, maalisk.
14 päivänä 70 vuotia.
Jalmar Luoma, Hunt.sviile. Onl.,
täyttää tiistaina, maaliskuun l.") pnä
71 vuotia.
Yhdymmo sukulai.sleii ja tulla-vain
onnentoivoUiksiin.
joiden osalle esimerkiksi budjetti­vuonna
19G3—C4 (uli noin 53 pro­senttia
kaikista sotatarvikctilauk-
.sista.
Näiden ^uuryhtymien joukossa
ovat sellaiset firmat kuin Lockheed
AircNift Corp.. Boeing-yhtymä, Mc­Donnell
Aircraft Corp., North Ame­rican
Aviation Inc., General Dyna­mics
Corp., General Electric Co. ym.
\
TILAUKSIA TYKEISTÄ KENKIIN
Vietnamin sodan laajeneminen ei
ole vaikuttanut vain suuryhtymien
tuotantoon, vaan osansa siitä ovat
.saaneet_pjenemmätl5in-alan yrilyk-
.set.__Niinpä texasilainen helikopte­reita
valmistava Bellin tehdas laa­jentaa,
tuoiantoaan jatkuvasti sen
jälkeen kun USAn sotministeriön
.käsityksen mukan sen valmistama
liokeesi-helikop eri on csoittautu-nul
pariiaaksi kulkuvälineeksi Viet-nami.
s.sa. Vuoden 1964 joulukuu.ssa
tehlyä 720. helikopterin tilausta on
.seurannut samansuuruinen tilaus
viime vuonna.
Kulta-aikaansa elävät myös am-mustehtaat
joista tärkeimpinä val­mistajina
mainitaan mm. Chambei'-
lain Corp. Peniisylvaniasla sekä He-min^
jlon yhtymä. American Machine
and Foundry-yhtymä on saanut äs­kettäin
17 miljoonan dollarin am-nnistilauksen.
Osansa tilauk.sista
saavat myös yhteys- ja radiolaitteita
valmistavat tehtaat sekä armeijan
vaatetuksesta liuolehtivat yhtymät.
Niinpä alun perin tshekkiläinen
Batan kenkätehdas Marylandi.s.<;a
täyttää parhaillaan 22.5 000 erikois-kenkäparin
tilausia.
Hyökkäysvaunut ilauk.si.sta hyöty-viii
suuret anlokonsernit. Niinpä
.M - ÖO - nyökkäysvauiiua valmistaa
Chrysler-yhtymä ja Ford puolestaan
Kirieitä
TULISIKO PUHUA ENEMIVIÄN
KIRKOISTA?
Tulisiko työväenlehdissä kiinnittää i
isia erinäi.sten toimien ja työpnikko-
! jcn hau.ssa. .(.fumaiankieltäjiltä on
'räissä lapauksissji kielletty kansalais-cnommän
huomiota kirkolli.slin (ero-1i oikcu:!ctkin Canadassa
(uksena uskonkysymyksistä) asioihin
kirkkojen ol!cä.<;a vieläkin voimakkaa­na
aseina omistavan luokan yhteis­kunta
ja riistojärjestelmän hyväksi.'
Vaikka . Jec.su.s saarnasi lähimmäis­rakkautta
Ja sulki rikkailta lion tai­vaan
valtakuntaan, niin hänen kau
I cli~ kirkosta eronneen
ja Suomessa
Karl-AugU5i
mänä^
luottaa erikoisia kevyitä sotilasau-toja.
General Motors on puolestaan
solminut 116 miljoonan, dollarin so­pimuksen
telaketjuilla kulkevien
tykkien sekä panssariautojen val­mistamisesta;
Kaiser-yhtymän viime
vuoden 9 ensimmäisenä kuukautena
valmistamisia auloista puolet tuli
hallituksen tilausten tilille.
"TAVALLISTEN ASEIDEN"
KURSSIT NOUSUSSA
Vielnamii; .sota on saanut aikaan
eräitä muutok.sia Yhdysvaltain sota-lilauksissa.
Aikaisemmin sotaminis-t
e r iö oli pääasiassa_ kiinnostunut
suurten ohjusjärjeslelmien rakenta­misesta,
kun sen sijaan ns. tavallis-.
en aseiden tilaukset jäivät taka-alalle.
Nyt on tilanne muuttunut ja
juuri tavallisten aseiden tilaukset
ovat lisääntyneet
Viime vuoden toukokuussa sai
puolustusministeriö 700 miljoonan
dollarin lisämäärärahan Vietnamin
sotaa v.arten. Asiantuntevan lehdis­tön
tietojen mukaan 274 miljoonaa
dollaria täsU* meni ammuslilauksiin,
180 miljoonaa dollaria lentokonei­den
rakentamiseen ja sotilaalliseen
rakennustoimintaan 100 miljoonaa
dollaria.
VALTION TAKUU SIJOITUK­SILLE
VIETNAMIIN
Amerikkalaisilla suuryhtymillä oh
myös loinen keino hyötyä Vietna­min
sodasta, nimittäin tuotantolai­tosten
perustaminen Etelä-Vietna­miin.
Tällöin ne käyttävät hyväk­seen
Yhdysvaltain Etelä-Vietnamille
antamaa 'taloudelli.sta apua'". Busi­ness
Wcek-Iehti kertoi viime vuo­den
kesäkuus.sa, että miltä tahansa
! tuotannon alalta saavat amerikka-
! laiset monopolit Etelä-Vietnamissa
i 20—30 pro.?entin voiton. Lisäksi
näillä tuotantolaitoksilla on valtion
takuu. s:il]ä hallitus on virallisesti
ilmoittanut, että amerikkalaiset
yrittäjät eivät joudu •kärsimään so-
I dan, vallankumouksen. kan.saIaisso-
! dan, takavarikoinnin tai. valuutta-
; muutosten aiheu tamista tappioista".
I Kolme suurta öljy-yhtiötä. Stand-
! ard Oil, Calte.v ja Shell eivät ole
I kuitenkaan tyytyneet saamiinsa
voittoihin, vaan käyvät sen lisäksi
Saigonin hallituspiirien kanssa neu-
I voiteluja öljynpuhdistamon raken­tamisesta
Eielä-Vielnamiin. Sen ra­kentaminen
tulisi maksamaan 19
miljoonaa dollaria.ja sen valmisteet
menisivät pääasiassa sodan tarpei­siin.
Loppuyhteenvedoksi edellä ole­vasta
soveiluu U. S. Ne\vs and
uniiiiniii
Mitä muut sanovat
i-n^ernolmm noyrast. >lmotettava ,o- Ueport-lehden maininta, että
KjjLajka s.ttcn, ct.a han i M t t y y ia Yhdy.svallal joka vuosi
.:a>.sm k.rkkoon. jos lulee pres.den- j ^ biljoonaa dollaria Etelä-nks,
val.luks,. vam .sen vuoks, ^u'-\ Vii^lmmiUi^. niin .se eri muodoin
Siiomen peruslaki vaatii presidentiltä ' kerää siitä huomattavan osan takai-valiickirkkcon
kuulumista.) Esimerk-dcllaan
toiminut kirkko vaati Jeesuk f::^^ ^^^^^^^^P^i^^ '^if
sen ristiinraulilsemiMa. Viralli.sia kir' ' |" kum .Suome.sak.n snta, miten kirk-sm.
koja on jatkuva.sti käyteitv kehitystä \ "'f kay(e:aan valfovallan apuna ,a
va.staan historian ikimuistoisista ajois I'"t-"" ~ •^'•^ valla.ssaolevan luokan
ta alkaen. Editystä puolustaneet ihmi i ^ ' ^ l ' l < ^ P P a l e o n a .
set ovat aivan liian u.sein joutuneot i ' " ' "^ '''' "-''^">'' '"»^^^"la""
aatteidensa ja katsomustensa vuoksi
kirkon vainottaviksi ja kidutettavaksi-kin.
Suomeenkin tuotettiin rakkauden
Jumalan .uskonto miekan voimalla ja
vielä nytkin voj joutua Suomessa raa­din
eteen ja tuomittavaksikin Juma­lan
pilkasta. . •
Kirkkojen harjoittama mielipidevai­no
ja paino.st.us ei ole enää niin -jtil--
kista. kuin se oli aikaisemmin; mutta
tosiasia «n, että kirkosta sivuun jää
reillä on nytkin monenlaisia vaikeuk-
Hitlerin Saksan kehittämän "suuren valheen" taktiik­kaan
turvautuneet jenkki-imperialistit vakuuttavat vaikka
oman äitinsä taivasosuuden hinnalla, että heidän tarkoituk­senaan
ei ole mikään muu kuin Etelä-Vietnamm väestön
"turvaaminen kommunistihyökkäystä vastaan". Itse presi­dentti
Johnson on esittänyt tämän selityksen seuraavin sa­noin:
"Meidän tarkoituksenamme . . .on estää Etelä-Viet­namin
valloitus Pohjois-Vietnamin toimesta".
Tosiasia on tietenkin tässä tarua kummempi. Kaikki po­liittisista
lastenkengistä "uloskasvaneet" tietävät, että Yh­dysvallat
pyrkii Vietnamissa "sotilaalliseen voittoon", ja että Yhdysvaltain-imperialismin l()dol!iso
tämän "voiton" perimmäisenä tärkoitu'ksenä on se, että jen- Vietnam-tavoitteena- on sittenkin
'dt saisivat Vietnamista sotilaallisen tukikohdan Kiinaa vas- «"'''^»"'"e" voitio - eikä pyrkimys
„ „ „ neuvolleiuun. Siina' asiassa ci meillä i-aan, ................ . ....
pilaisi tuman jälkeen oleman eiiaa
mitään epäsulvyyUä..
Jouduttuaan ''epäilevien . senaatto­rien
puhuteltavaksi Yhdysvaltain sih
laministeri Robert McNamara sanoi;
että E'.elä-Vietnamissa nyt käynnis.sä
oleva "rajoileltu .sola", voidaan voit­taa
joutumatta suurempaan .sotaan
Kiinaa vastaan.
" E p ä i l e v ä t senaattorit", pelkääviii
Yhdy.svalloissa sitä, että heidän halli-tuk.
sensa "avoimen pään" sotapoli­tiikka
voi. johtaa Vietnamis.sa .soraan
Kiinaa vastaan. Heidän yksi huoma­tuin
puhemiehcnsä, senaattori J. Wil­liam
Fulbright sanoi viime viikolla,
etiä hänellä on "vaikeuksia" halli'.il:^
sen ohjelman ymmärtämi.se.s.sä, ja
tä hallituksen larkoituk.sena on "li."-.-!
tä rajattomasti voimiaan voiton saa­vuttamiseksi
Vietnamissa". ;
Mr. McNamara myönsi, että Yh-dysvahain
sotaohjelmaan sisältyy se
vaara, että Kiina tulee vedetyksi Viet­namin
.solaan. Mutta hän puolusteT
kuitenkin hallituksen.sa kurjaa ohjel-^
maa vakuuttamalla, että jenkkihyök-kääjät
voivat " v o i U a a Vietnamin .so
dan joutumalla suurempaan solan;.
Kiinaa vastaan", kuten Andrew Ha­milton-
niminen kirjeenvaihtaja licilol-ti
Washingtonista rriaaliskuun 4 pnä.
Näin .selitti aikanaan myös kenraali
McArthur Korean ;hyökkiiyksiä • laa­jentaessaan,
multa tulos oli loiseii-lainen.
Mutta vaikka McNamara olisikin
nyt oikeassa Kiir.iui suhteen tä.ssä
asiassa, hän häkeltyi lämän .sclo.sluk
sensa yhteydessä . myöniämään, että
Toufe syjrttää
Englantia
Dakar. — Guinean presidenUi Se
•valeuskoisia", jotka käyvät joko ! •*'"-^'>"' ^'""^ ^"g"
enemmän tai lähemmän säännöllisesti ^""^ Järjestänyt
kirko.s.sa, vaikka eivät monessa la- C;';""''" vallankaappauksen jos.sa pre-sidentti
Kwame Nkrumah syosiun
misia ihmisistä "näyttelijöitä" eli
Todistuksiako?
pauksessa yrjläkään elää ja loimia
Jeesuk.sen opetuksen mukai-icsii.
Olkoon uskontokysymys — uskomi­nen
tai uskomatta oleminen — oman­tunnon
asia niin, ettei sen peru.steel-la'loukata
.ketään. Omalta kohdalla­ni
olen kuitenkin sitä mieltä, että
niin kauan kuin on sanavapautta,
meillä, pitää olla vapaus keskustella
myöskin kirkkojen kuten muidenkin
maallisten laitosten ja järjestöjen asi­oista'.
. : ,•
Tietoinen käsi ulottuu kauaksi, ku­ten
sanotaan. Siksi
väärin vaieta siitä, minkälaista kiel­teistä
roolia eri kirkot ovat yhteiskun-laelämä.
ssä vieneet ja vieläkin vievät
aivan liian usein — IS.
vallasta.
Guinean demokraattisen •puolueen
kokouksessa pitämässään puheessa
Tuure sanoi, että kaappauksen suun­nitellee!
"rikolliset joutiival' kalliisti
maksamaan rikoksestaan lähitulevai­suudessa"..'
: - • :....
Toure sanoi kat.sovansa, että hänen
maansa on .sotatilassa. — Lujitamme
riippumalfomuultamme ja hallitu.syal
taamme. Juuri Guineas.sä meidän on
pysäytettävä imperialistien rikolliset
ol,i. si. m""i.e"l,e"s'.t'ä!n".i kädet. , j^o tka kuristavat Afrikkaa, hän
sanoi. ...
miniiniittinuniiiuifliiiiiiniiiiiiiiiiiiiiniiiiiniiuiiMnuiiiiiiiiuiii
OVATKO AMERIKKALAISET MIEtETTöMIÄ ?
Yhdysvaltain .ohjelman mahdoton luonnottomuus ilmenee siitä, että
samalla kiin siellä saarnataan eekä rauhasta että sodasta, siellä ollaan
loukk,nanluneita siitä kun maailma suhtautuu epäillen Yhdysvaltain re­hellisyyteen
. . . Asiain kehitystä seuraavien on pakko toisinaan apri­koida
että onko Washington järjissään. Mr. Johnsonin kasvot, hänen
äkkinäiset ja ristiriitaiset aloitteensa, osoittavat hänen mielentilansa
epäjärjestyksen. Tämä mies on sidottu sotaan, mitä hän ei halua hävitä,
samalla kun hän ei tiedä mitään keinoa vapauttaakseen itsensä siitä.
—- Paris-Presse L'Intransigeant.
LUBKE AFRIKASSA
liittinen tehtävä Afrikassa". Tämän
opin muikääri ne valtiot, jotka.hyl­käävät
Bonnin perusteettomat vaa­timukset
ja pyrkimykset pitävät
yllä kauppasuhteita Saksan demok­raattiseen
tasavaltaan, joutuvat"
Bonnin hallituksen; karkean painos­tuksen
kohteeksi; Helmikuussa 1965
Saksan demokraattisen tasavallan,
hallitiis avasi Tansanian pääkau-pijngissa
oman pääkonsiilaattinsa.
Bonn ryhtyi heti toimenpiteisiin ja
vaati Saksan demokraattisen tasa­vallan
konsulaatin sulkemista Dar
es Salaamissa. Kun Tansanian hai
litus kieltäytyi alistumasta tähän.
Länsi-Saksan hallitus ryhtyi talou
dellisiin pakotteisiin paljastaen it­sensä
Afrikan kansoille poliittise­na
kiristäjänä. Vjinie vuoden tou­kokuussa
Hallsteinin oppi koki vie­läkin
murskaayammäri tappion, kun
kymmenen arabivaltiota katkaisi
diplomaattisuhteensa Saksan liitto-tasavaltaan.
Varsin merkittävää ön myös, ke-netLänsi-
Saksiin hallitsevat piirit lä­hettivät
matkalle "Afrikan kansojen
ystävänä": Jos Heinrich Lubke ön
jonkun ystävä Afrikassa, niin ensir
sijaisesti: lotukiihkollijanä ' Ver
vvoerdin. Eräässä julkisessa puhees­saan
Liibke ilmoitti:; "Etelä-Afrikan
tasavallassa saatu suuri kokemus!
alkuasukäskysymystä ratkaistaessa
saattaisi olla hyödyllinen myös mull
le Afrikan maille; . . . Alkuasiikäs
ongelma pn Etelä-Afrikan tasaval­lassa
hyvissä, käsissä".
Nämä rotukjihkoiset mielipiteet
sopivat täysin yksiin Heinrich LUb-ken
natsilaisen menneisyyden kans-
.sältöä, joka äskettäin ilmestyi So- sa. Hitlerin hallitessa hän oli eräs
dan ja Fasisminvastainen Työ ry:n sen ryhmän johtaja, jonka tehtävä
Heinrich Ltlbke suorittaa 3-viik-kpisen
matkan Afrikkaan. Hänen
reittinsä kulkee Kenian, Madegas-karin,
Kamerunin, Togon, Malin ja
Marokon kautta. Tämä on Länsi-
Saksan presidentin viime vuosien
aikana kolmas malka Afrikkaan.
Bonnin hallituksen tiedoitusleh^
tinen mainitsi tämän vierailun tär­keimpiin
kuuluvaksi tehtäväksi pyr­kimyksen
"taata Afrikan maihin en­tistä
laajemmat taloudelliset yhte­ydet".
Bonnin kehitysmaille antama
•'apu' ei ole suinkaan pyyteetöntä.
Sijoittamistaan pääomista Länsi-
Saksa saa korkeita voittoprosentte-ja,
multa käyttää tätä "apuaan"
myös taloudellisena ja poliittisena
painostuskeinona: kehitysmaita vas
taan. Aikanaan liittokansleri Lud­wig
Erhard ilmoitti taloudellisen
avun" tehtäviä määritellessään-
•'On välttämätöntä vaikuttaa tällä
tavoin kehitysmaiden talouteen,
jotta niiden taloudelliset järjestel­mät
eivät olisi ristiriidassa meidän
poliittisten katsomustemme kans­sa".
Henrich Lilbken Afrikan vierai­lun
poliittiset tehtävät määritteli
aikakauslehti Spiegel seuraavasti:
"Hallsteinin oppi sekä idän ja län­nen
vastakkaistaistelu ^ siinä Bon
nin lähetystön stantlardimainen po-
Alaston diktatuuri
Helsinki. — Otsiko.ssa mainitulla
kahdella sanalla voi luonnehtia Vä­kivalta
kansaa vastaan-kirjasen si-
Tilatkaa Vapaus!
kustantamana.
Kirjanen jakautuu kolmeen lu­kuun
eli osaan. Ensimmäinen käsit­telee
tapahtumia vuosisadai alusta
20-luvun loppuun, toinen osa 30-lu-kua
ja viime sodan tapahtumia ja
kolmas luku sodanjälkeisiä tapahtu­mia
aina tähän päivään .saakka.
Vaikka kirjanen oienestä koos­taan
joiituen ei voikaan olla mikään
tyhjen ävä historiateos, on siihen
saatu mahtumaan kaikkein oleelli­sin
näiltä aikakausilta, kaikki ne
tosiasiat, joista porvarillinen histo­riankirjoitus
vaikenee tai joita se
vääristelee. Kirjasen todistusvoima
on vakuuttava. Kirjoittajat ovat
nähneet paljon vaivaa kaivaessaan
esiin kaikki ne koti- ja ulkomaisten
lehtien .ausunnot, lakipykälät ja vai
tiomiesten todistukset, joita ei tai­tavinkaan
taanlumuksen propagan­disti
kykene kumoamaan. Kirjasen
voi luokitella todelliseksi doku­menttiteokseksi,
joka vankkoihin to­siasioihin
nojaten riisuu alastomak­si
oikeiston väkivaltarintaman ja
paljastaa sen aikeet tänäkin päivänä
niiden omilla lausunnoilla ja teko-siliä.
Mielenkiintoista on panna merkil­le,
että kirjasen tendenssi ei ole
Fuoluepoliiltinen, vaan palvelee ko­ko
rauhan ja edistyksen asiaa.
Ei ole lainkaan yliammuttua sa­noa,
että ymmärtääkseen tämän päi­vän
tapahtumia on ensin tutustut-lava
kirjasessa esitettyihin asioihin.
Tämä pätee hiin nuoriin kuin van­hempiinkin,
kaikkiin nähden, jotka
haluavat mairitella kantansa aikam­me
tapahtumiin ja ottaa asenteita
rauhan ja väkivallan suhteen.
nä oli rakentaa erittäin salaisia so.-
tilaallisia kohteita fasistien keski­tysleireistä
saadun orjatyövoiman
avulla. On säilynyt mm. eräiden kes.-
kitysleirien piirustuksia, jotka Hein
rich Liibke on omakätisesti allekir­joittanut.
Näissä leireissä kuoli tu­hansia
viattomia ihmisiä, ja hei­dän
kuolemastaan on vastuussa
myös nykyinen Saksan liittotasa
vallan presidentti. Aineistot Lilbken
rikoksista ihmisyyttä vastaan on
luovutettu Länsi-Saksan oikeudel^
le. Liibke on yhä vielä korkeassa
virassaan, koska Länsi-Saksan val­tion
koneisto on täynnä miehiä,
joiden valkoisten l i i v i en takaa kuul­tavat
ruskeat natsitahrat.
— DMITRI GUDKOV.
Nykyaikaista
Amerikkalainen Mrs. Smith on
saapunut lomalle P~ariisiin.~ Len'-
tokentällä passiviranomaiset tie­dustelevat
häneltä:
-^Oletteko naimisissa?
•••—.Olen.
— Onko Teillä lapsia?
— On, kolme.
— Onko Teillä ketään heistä mu­kananne?
— Ei. John palvelee parhaillaan
Länsi-Berliinin varuskunnassa,;
David on Santo Domingossa ja
Bert Vietnamissa.
— Ja^Teidän miehenne? •
— Hänkään ei valitettavasti voi­nut
tulla mukaan hän on par­haillaan
esitelmämatkalla.
— Mistä hän esitelmöi?
— Neuvostoliiton sekaantumi­sesta
vieraiden maiden asioihin.
PÄIVÄN PAKINA
OLIPA KUMMA "TAKUUMIES"
Sanotaan, että kyllä vakka kan-ten.
sa hakee.
Tällä taikoiletaan^^usein joko lä­heisempiä
tai etäisempiä ystävyys­suhteita.
Ystävyyltäkiii on tietenkin mon­ta'
eri sorttia, mutta läheistä ja
' kestävää ystävyyttä ei voi olla esi­merkiksi
maanticryövärin -ja hä­nen
uhrinsa välillä.
Mutta jos kaksi maantierosvoa
tutustuu keskenään, ja harjoittaa
aikansa yhteisvoimin "ammatti­aan"
niin heidänkin keskuuteensa
voi köhittyä losiystävyys, vaikka
tavallisten kuolevaisten keskuu­dessa
on .sellainen käsitys, että
alamaailman miesten ystävyys on
yhtä heikoissa kantimissa kuin on
rahamaailman herrojen ja mata­mien
välinen rakkau.s.
Kansakuntana me canadalaiset
saimme viikon vaihtees.sa sellaisen
"ystävän" jotta voidaan sanoa; 01-
tawaii hallitusherroihin viitaten,
että "kyllä vakka kantensa hakee"
samalla kun tavalliset canadalai­set
rukoilevat itse mielessään hio­jan
varjelusta sellaisia "ystäviä"
vastaan.
Puhe on tietenkin siitä, kun
"itse' Ylidysvaltain ulkoministeri
Dean llusk oli erään Washington-in
uutisen peiusteella"puolustar
nut" sitä kun Canada — Kan.sain-välisen
valvontakomissionin jäsen­maana
— ei ole antanut .sotilaallis­ta
apua Yhdysvaltain likaiselle
.sodalle Vietnamin kansaa vastaan.
Ko. Globe and Mailin uutisissa
viilataan siihen tosiasiaan, että
Yhdysvaltain kongressissa on mon­ta
kertaa annettu "koirannuuskaa"
Canadalle siitä kun rajan tältä
puolen ei ole lähdetty "soitellen
sotahan" jenkkihyökkaäjien puo­lesta.
Mutia nyt tapahtui ensimmäinen
kerta siten, niin tässä uutistiedos-sa
selitetään,; että USAn hallituk­sen
toimesta annettiin virallinen
siunaus sille kun Canada ei olo
lähettänyt asevoimia Vietnamiin.
Mr. Ruskin kerrotaan perustelleen
tätä kantaansa noin nimeensä:' -;
Me uskomme Kansainvälisen
valvontakomissionin olon jatkumi-
.seen j a aktiivisuuteen . . . sillä v,^
1954 neneven konferenssin muo­dostama
valvontakomissioni on
tärkeä siksi kun Etelä- ja Pohjois-
Vielnam tuntuvat pitävän Gene­ven
konferenssin koneistoa yhtenä
keinona rauhanneuvottelujen, hy­väksi.
Toisin sanoen valvontakomissio­ta
pidetään nyt AVashingtonissa
jonkinlaisena "hätävarana", j a Ca-nadaa,
valvontakomission jäsene­nä,
käyttökelpoisena renkinä.
Rusk sanoi toivovansa, että Ca­nada
voisi olla sellaisessa asemas­sa
(ei sotivana osakkaana) että se^
voisi edistää kiistan ratkaisua Ge­neven
koneiston avulla.
. Sivumennen sanoen viimeksi­mainitun
virkkeeseen sisältyy
VVashingtonin eräs sanaleikkikin^
Jouduttuaan maailman yleisen
mielipiteen painostuksen kohteek­si,
Washington on viimeaikoina se­littänyt,
että sekin on valmis neu­vottelemaan
Vietnamista "Gene­ven
sopimuksen perusteella".
Mutta koskaan ci Washington
ole vielä sanonut, että se on vai-,
mis "neuvottelemaan Geneven so­pimuksen
toteuttamisesta".
Tässä on tietenkin suuri ero.
Käytännöllisesti katsoen Washing­ton
on hyökkäyssodallaan "repi­nyt
riekaleiksi" Geneven sopimuk­sen
ja olisi nyt valmis "neuvottele­maan"
tämän Geneven sopimuk­sen
repimisen pohjalla jostakin
uudesta "sopimuksesta". Ja tSniä
aikana j o l l o i n kysymys on Gene­ven
sopimuksen noudattamisesta
sekä p u h e i s s a ^ l t ä teoissa, koska
Washingtonkin on antanut juhlal­lisen
lupauksensa, että se "kunni­oittaa
Geneven sopimusta", vaikka
USA ei allekirjoittanutkaan sitä.
Kaikessa anteliaisuudessaan mr.
Rusk meni edellämainitun uutis-tiedon
mukaan niin pitkälle, että
hän oli sanonut: "Minä el painos­tanut
mr. Martinia (Canadan ulko­ministeri
Paul Martin) mihinkään
muunlaiseen osallistumiseen tässä
vaiheessa (at Ihls point ). Hänen
mielestääi; Canadan "avustuksek­s
i " riittää tällä kertaa se, että
olemme "hälävarajärjestössä" ren-kipoikana
ja annamme kansakun­tana
moraalista sivustatukea lähet­tämällä
"humanlsta avustusta"
Saigoniin'
Varjelkoon Jumala meitä kansa­kuntana
tällaisesta ystävästä.
— Känsäkoura. '