Vapaus, February 7, 1963

              Sivu 2 Torstaina, helmik 4 p. Thursday, Feb. 7, 1963
VAPAUS INDEPENDENT I.ABOR ÖRGAN
OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Establisl^ Nov. 6. 1917
Editor:W. Eklund Manager: E. Suksi
Telephones: Office OS 4-4264 — Editorlal OS 4-4265
Published thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and, Saturdays by. Vapaus
•Pnblishlng Co. Ltd., 100-102 Elm iSt. West, Sudbury,; Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69-
.r.'.- j. Advertising rates upon appllcation, translations free of charge. *
v^uthorized as second c;ässmaUri)y the Post Office Departftient, Ottawa,
- i J v / and for ^yment of postage In cash".
*Tä TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk, $8.00 6.Ö:. $455 USA:ssa:
3-kk. 2.50 -Suomessa:
1 vk; $9 00 6 kk. $4.80
1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
'Mr»mbcr;of ih CANADIAN LANGUAGE-PRESS
Harknessin erosta
- » i ^ ' _ —
Ilmeisesti jo pitemmän aikaa pinnan alla' liittohallituk­sen
riveissä kytenyt. Erimielisyys yhdysvaltalaisten ydinasei­den
vastaanottamisen tiimoilta johti'maanantaina puolustus-mihisteri
Douglas Harknessin eroon. ^ ^
Pääministeri DiefenBakerille lähettämässään erokirjees­sä
mr. Harkness sanoo avoimesti, että hän kannattaa ja ha­luaa
yhdysvaltalaisten ydinlatauksia Ganadaan sekä canada-laisten
asevoimien käyttöön Euroopassa ja täällä Ganadassa,
, siis NATOm ja NORADin amerikkalaiskenraalien komen­nuksessa
olevien canadalaisjoukkojen käyttöön.
Melko julkisena salaisuutena on hetken aikaa ollut, että
puolustusministeri Harkness on.astunut hieman eri jalkaa
ulkoministeri Howard Greenin ja hänen kannattajiensa kans­sa,
jotka eivät halua, jenkkien ydinaseita vastaanottaa aina­kaan
heti.
_Tältä pohjalta katsoen ja erikoisesti juuri oman maamme
^etuja silmälläpitäen mr. Harknessin ero puolustusministerin
vaativasta^ toimesta edustaa lämpimästi tervehdittävää toi­menpidettä.
Ydinaseiden vastaanottamisen puolesta toimiva
hallituksen ministeri ei voi nykytilanteessa;tehdä maallemme
mitään muuta niin suurta palvelua kuin sen, että hän eroaa
ministeritoimesta.
. Me siis liitymme niihin rauhantahtoisiin canadalaisiin,
jotka pitävät tervehdittävänä toimenpiteenä mr. Harknessin
eroa ja toivov.at sen tarkoittavan, että valtiopiireissä omak­sutaan
nyt, huolimatta siitä tulevatko uudet vaalit vai eivät­kö
tule,, entistä selvempi ja päättävämpi asenne jenkkien
tyrkyttämien ydinlatausten torjumiseksi.
Sokerointi ei siinä auta
V Myrkkypala ei tule yhtään sen vaarattomammaksi vaik­ka
sitä kuinka sokeroitaisiin^ Päinvastoin on monesti asia, ku­ten
moni myrkkypalaan kuollut kettu' voisi omakohtaisesti
todistaa.
. • jMiitta Yhdysvaltain valtiovallan taholta^ on nyt turvau­duttu
tähän "sokeroimistemppuunkin" samalla kuitenkin ko-tostaen,
että mikäli on kysymys, Canadan sisäisiin asioihin
sekaantumisesta, niin Setä Samulilla on siihen, jos ei muuta/
riiin ainakin väkevämmän oikeus.
Kuten muistetaan, Ganadassa nousi todellinen protesti-myrsky
sen johdosta kun Yhdysvaltain. ulkoministeriö jul­kaisi
uutistiedon muodossa virallisen lausunnon, missä annet­tiin
isännän äänellä "ohjeita" liittohallitukselle ja Canadan
känsälle siitä,' että jenkkien ydinaseita on vastaanotettava
C^padaan ja sillä siisti.
Niin epätavallinen ja suurta paheksumista aiheuttanut
maamme sisäisiin asioihin sekaantuminen oli tämä tempaisu,
'että ydinlatausten puolesta kaikkein kiihkeämmin miekkaan­sa
heiluttaneet voimat aina liberaalipuolueen johtaja Lester
B.;-Pearsonia ja entistä puolustusministeri Douglas Hark-nessia
myöten tuomitsivat julkisesti Yhdysvaltain sekaantu­misen
maamme asioihin. On vaikea.löytää Canadasta yhtään
ainoata sellaista lehteä, joka sitä jenkkien marssimääräystä
. ei<olisi tuominnut, ellei nyt oteta huomioon Torontossa ilmes­tyvää
vanhaa Telya ja luonnollisesti Vapaa Sanaa, joiden
toimituksetkin ovat ilmeisesti menettäneet kaiken suhteelli-suudentajunsakin.
;, , .Kaikki vähänkin maineeltaan kiinnipitävät canadalaiset
ovat tuominneet ainakin sen "tavan", miten Yhdysvaltain
ulkoministeri maamme asioihin sekaantui, kuten on mene­tellyt
edellämainittu puolustusministeri Harkness ja monet ^
muut, vaikka he kannattavatkin jenkkien ydinaseiden vas­taanottamista
maahamme.
Tämän kansallisessa mitassa nousseen canadalaisenpro-testimyrskyn
johdosta ryhdyttiin rajan eteläpuolella anta­maan
"selitysten selityksiä". _
•"'Ensin julkaisi ulkoministeri Rusk lausunnon, jonka yh­teydessä
hän "pahoitteli" Canadan sisäisiin asioihin sekaan-
•tumisen "muotoa";' mutta otti kuitenkin henkilökohtaisesti
kannettavakseen vastuun siitä teosta selittäen, että "asiapi-
. toiisuudeltaan" hänellä ei ole näiltä tiimoilta mitään kadut-
' tavaa, eikä liioin mitään peruutettavaa.
Sen jälkeen järjestettiin senaatissa Yhdysvaltain ja Ca­nadan
suhteita käsittelevän valiokunnan "tutkimus" asiassa.
Meille kerrottiin, että tässä lukittujen ovien takana-pidetyssä
salaisessa "kuulustelussa" esiintyi itse ulkoministeri Rusk ja_
selitti tapahtumaa. Tämän perusteella julkaisi mainitun va­liokunnan
puhemies, senaattori George A.Aiken miltei sa­nasta
sanaan samanlaisen lausunnon, minkä ulkoministeri
Rusk oli jo perjantaina julkaissut. Senaattori Aiken pahoit­teli
."Yhdysvaltain suorittamaa Canadan asioihin sekaantumi­sen
"sävyä" ja "ihmetteli" jopa sen sävyisen asiakirjan kir­joittajan
järkevyyttäkin, mutta hän myös ilmaisi käsityksen,
että Canadan sisäisiin asioihin oli kuitenkin sekaannuttava
• ja sillä siisti.
Kaiken tämän yhteydessä ruvettiin rajan eteläpuolella
selittämään, että mitä me canadalaiset oikeastaan vuohotte-
•lemme,-sillä-kysymys on yksinomaan Yhdysvaltain sisäisestä
asiasta? Tämäii meriselityksen perustana ori kuulema se, että
Yhdysvaltain ulkoministeriö ei sekaantunut lainkaan Cana­dan
sisäisiin asioihin, vaan julkaisi ainoastaan omien katso-muksiensa
perusteella Yhdysvaltain kansalle ja vain sille
tarkoitetun lausunnon asiasta. Tässä on vain jätetty huo­mioonottamatta
se pieni tosiseikka, että tämä YTidysvaltain
kansalle tarkoitettu lausunto annettiin muutama minuutti
ennen julkaisemista Ganadan hallitusviranomaisille ja sitten
se julkaistiin samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja Ganadassa.
Jos tarkoitus oli antaa lausunto ainoastaan Yhdysvaltain kan-fsalle,
kuten on Washingtonista nyt selitetty, silloin näyttää
;Siltli kuin Yhdysvaltain ulkoministeriö pitäisi Canadan kan-osana
Yhdysvaltain kansasta!
YLEISÖN
KIRJE
PAPPI ON SODAN JA
YDINLATAUSTEN KANNALLA
Roomalaiskatolinen. pappi, 71 v.
Athol Murray, Saskatchewanista, on
esittänyt mielipKeensä siitä, että,
Canadan on muka välttämättömäs-ti
saatava ydinlatauksia, ja että-nii-tä
on otettava jenkeiltä .vastaan he-
•ti, sillä "pankaa mieleenne, sota
syttyy", kuten hän sanoi.
Samalla hän näkee sosialismin
kauhean vaaran Saskatchewanissa
ja siksi Saskatchewanis'sa oleva uu­den
demokraattisen puolueen'halli­tus
on hänen näkövinkkelistään kät-soert
sekä tylsämielinen ^ t ä "aa­sialainen".
Näyttää kummalliselta kun pap-pismies,
jonka pitäisi olla "Rauhan
ruhtinaan" asiamiehenä ja puoles­tapuhujana,"
asettaa itsensä näin
halveksittavaan asemaan. Minun kä­sitykseni
mukaan pappien olisi pa­rempi
pysyä kiinni jumaluusopeis­saan
ja jättää-atomipommit ja muut
kenraalien käsiteltäväksi.
Aapeli, Winnipeg.
J.K.
Siltä varalta, jos joku epäilee,
ettei noin järjetöntä 'sotapappia"
voi olla olemassa, lähetän toimituk­selle
asiaa koskevan uutistiedon,
siitä voidaan poimia mm. seuraa­vanlaisia
lausuntoja:' Isä Mur­ray
vetosi perjantaina liittohalli­tukseen
,että se ottaisi ydinaseita
canadalaisille asevoimille."
Väitettyään, että Hrushtshev
pommittaa "meidät helvettiin", ja
että Saskatchewanin sosialistisen
hallituksen ohjelma on "kummalli­nen,
idioottinen ja aasialaismalli-nen".
Isä Murrayn kerrotaan sano­neen:
"Pankaa mieleenne, sota tu­lee".
Hän piti itsestään selvänä asiana,
että taistelu "medicare-"' eli ter-veyshuoltolakia
vastaan jatkuu
Saskatchwanissa niin kauan, että
tämän lain turva ja suoja saadaan
pois mainitun maakunnan asukkail­ta?
Vuoden 1963 valtio­päivät
on avattu
Helsinki. — Vuoden 1963 valtio­päivien
avajaistilaisuudessa perjan­taina
pitämässään puheessa tasaval­lan
'presicJehtti' toivoi "enemrnistö-hallitusyhteistyön"
säilyvän ja puut­tui
samalla työntekijäin ja viran­haltijain
palkkataisteluihin tavall?,
joka herätti pahennusta työläisten
keskuudessa.
Eduskunnan puheiniehistö säilyi
ennallaan, Kauno Kleemola (ml),
Paavo Autio (kd) ja Jussi Saukko­nen
(kok.). Puhemiesvaalissa oli
»vastaehdokkaana K. A. Fagerholm
(sd) mutta hän sai oman ryhmänsä
ohella vain eräitä ääniä oikeistosta.
Kleemolan ja Aition valinta sel­visi
yhdellä äänestyksellä. Saukko­sen
kohdalta tarvittiin kaksi äänes­tystä.
Hänen vastaehdokkaanaan oli
Rafael ^Paasio (sd) jota mm. kan­sandemokraatit
äänestivät toiseksi
varapuhemieheksi. •
Moskova. (Nojonen) — "Tyh­myyttä
vaiko manööveri?' kysyi
viime sunnuntaina" Pravda artikke­lissaan,
jossa se Karttelee Väinö
Tannerin hollantilaislehd^lle anta
maa haastattelua . j ^ , hänen-siinä
esittämää Väitettä,'^ että Neixvösto-liittomiikah^
aikoo .valloitta^
S; SmirnbviA''ki^jiiittarnassa'artikke­lissa
sanotaan: -
"Suohien . sosialidemokraattisen
putlueen puheenjohtaja, herra Väi­nö
'Tanner antoi jokin aika sitten
haastattelun hoUantilaislehden kir'
jeenvaihtajalle sanoen, että Neuvos­toliitto
aikoo — valloitta Suomen.
Ei enempää eikä vähempää. On ym­märrettävää,
että tällainen likainen
panettelu herätti Suomessa suuttu­musta
ja. se luonnehdittiin: jopa
joissakin porvarillisissakin lehdissä
"karkeana provokaationa" ja "Suo­men
ja Neuvostoliiton välillä vallit
sevien hyvien naapuruussuhteiden
törkeänä loukkaamisena". Muistu­tamme
mieliin, 6ttä kysymys on sa­masta
Tannerista, joka sodan aika­na
vuonna 1944 vakuutti, että jos
Suomi solmiaa erillisrauhan, niin
Neuvostoliitto valtaa koko maan ja
"lähettää kaikki suomalaiset Sipe­riaan".
Hän> Tanner, halusikin tuol
loin jatkaa sotaa Hitlerin kanssavii-meiseen
suomalaiseen sotilaaseen
saakka. Mistä johtuu herra Tanne­rin
nykyinen panetteleva esiintymi­nen?
Tätä kysymystä yrittävät Suomen
sosialidemokraattisen puolueen jä­senet
selvittää itselleen. Jotkut kat-
.sovat Tannerin esiintymisen yksin­kertaisesti
vain Tannerin tyhmyy
tenä. Esimerkiksi Tampereella
pääsemään ylös poliittisesta velka-kuopasta.
Suomen kansa teki kui­tenkin
tyhjäksi tämän "operaation".
' Missä, on -ulospääsy umpikujasta?
Monet! sosialidemokfaatit taj uavat,
ettei e ole «! muu ta ulospääsyä kuin
kieltäytyminen: tähänastisesta taan'
tumuspolitiikasta jäi WopurtiinenvOi-eistojohdosta.
Jos puolueen:politii­kan
muutoksen. .suorittaisi -kuiten­kin
itse Ta,np^er, ei siiheu uskoisi
kukaan sen 'paremmin. Siiorniessa
kuin sen ulkopuolellakaan.'"/
Ei näin ollen ole suljettava' pois
sellaista mahfdollisuutta, että pelas­taakseen
puolueen oikeistojohdon
Tanner päätti terävällä neuvosto­vastaisella
esiintymisellään antaa
sille hyvän mahdollisuuden sanou­tua
irti jo kauan tunnetusta tanne­rilaisesta
politiikasta. ^ Saattaahan
hyvässä lykyssä löytyä ihmisiä, jot­ka
uskovat, että jos Tanner esiin­tyy
vanhaan tapaan, ja Leskinen
ja Lindblom sanoutuvat irti hänestä,
niin sosialidemokraattinen puolu^
vaikkapa jääkin "aseveljien* valvon r
taan, muuttaa politiikkaansa, Lie­neekö
juuri tässä se; ovela laskel­mointi,
jonka eräät, sosiaalidemo­kraattisen
puolueen jäsenet näke­vät
Tannerin haastattelussa?
. Kuvaavaa on se, että oikeistoleh
tien -palstoilla havaitsee jo .puolu-^
een oikeistojohdon taholta odotetta­van
poliittista 'suunnanmuutosta'.
Tällaisen 'suunnanmuutoksen' ju­listamiselle
sopivaa hetkeä ei ole
vaikea löytää-. Ja silloin kun oikeis-tojohdOQ;
päämiehet tulevat pelas­tetuiksi,
niin. kaikkein tyytyv^isim-:
mät ,ov^t: efpäilemättäkin; ääriolk^is
toi^jset, k9lÄ)omuslaiset. ; {
Mitä tulee iäkkäiseen Tanneriin,
niin hänellä ei: ole enää mitään
menetettävää. Hänen lähtönsä puo­lueen
puheenjohtajan paikalta kat­sojaan
jo etukäteen ratkaistuksi.^
Suomen sosialidemokraattisen puo­lueen
riveissä on tietysti paljon
järkevän politiikan kannattajiakin,
mutta ne eivät ole toistaiseksi sano­neet
sanaansa.
— Sanomalehti on määräajoin
ilmestyvä painoiuoio. Jonkft tar-icoiiuksena
on. uutidten iuUnii»
ieminen ja erinäisten tapahtu*
mien aryosteleva käaittelemi>
nen. Sen takia «e on välttämä-lon
kaikille ibmisiUo.
Tflatkaa Vaoaos!
Taiiimikiiun 17 pfiivänB loli ktilu-ntit'kaksi
vuotta JKongon k;^n8alU-sen
vapausUikkeen": tuijnetuimman
•hahmon, • Kongon tasavallan ensim^
mälseh pääministerin Patrice Lu-mumban
murhasta.
Patrice Lumumba_ syntyi heinä­kuun
2 päivänä vuonna 1925. Jo v.
4958 hän oli järjestämässä useita
puolueita yhdistävää lUKisallista va­pausliikettä;
Sen edustajana hän
osallistui samana vuonna Afrikan
kansojen konferenssiin Accrassa.
Patrice Lumumbaa pidettiin eräänä
Alrikan itsenäistymispyrkimysten
etevimpänä johtajana; Kongon itse­näiseksi
julistamisen jälkeen hän
tahtoi tehdä tästä itsenäisyydestä
todellisen.
Tuolloin Belgian hallitus lähetti
entiseen siirtomaahansö^^skuvarjo-joukkoja,
joiden tehtävänä ei ollut
suinkaan auttaa Patrice Lumumban
hallitusta sen itsenäistymispyrki­myksissä.
Lumumba vetosi YK-jär-jestöön,
ja pian tämän jälkeen saa^
pui Kongoon YKn joukkoja, joiden
virallisena tehtävänä oli' belgialais­ten
joukkojen karkottaminen maas­ta.
Käytännössä niiden toiminnan
seurauksena oli Kongon rikkaim­man
maakunnan Katangan mario-nettihallitsijan
Moise Tshomben
aseman lujittuminen. Tshombe ju­listi
saamansa tuen turvin Katangan
•itsenäiseksi valtioksi", ja YKn
jooköT estivät maan yhtenäisyyden
til4|s6t, Tanskalaiset ja amerikkalais
set monopoliyhtymien'johtajat' 'ja
poliitikot värvSsiyät Idlvan Kongon
heimopäälliköistä itselleen asiamie­hiä
pirstoakseen maan ja, paläiit-taaksepn
sen siirtomaa-aseman; Hei­dän
onnistuikin halvauttaa keäkUs-hallituksen
toiminta. Amerikkalais-terf'
avulla diktaattoriksi noussut
Mobutu vangitsi Lumumban ja lUö^
vutti hänet yhteistuumin president
ti Kasavubun kanssa Moise Tshöhi-belle,
joka* sitten järjesti Lumum­ban
murhaamisen. '•'
: ' Y k n joukot toimivat nyt jällieBn
Kongon yhdistämisen varjolla. Bel-
Sialaiset, ranskalaiset ja engläiitl-laiset_
tosin käyttävät vieläkin
Tshombea välikappaleenaan, mutta
vain sellaisena, joka voidaan millä
hetkellä tahansa heittää sivuun.
Amerikkalaiset puolestaan laativat
jatkuvasti suunnitelmia Kongon
kansallisrikkauksien jakamisesta
julistaen samalla irvokkaasti muka
pyi'kivänsä yhdistämään Kongon.
YKn sota Katangassa päättyy i l -
m^sesti imperialistivaltojen kqna-piomissiin,
jossa . amerikkalaiset
ovat isäntinä ja toiset vain pikku-osakkaina.
Kongon kansa ei ole kui*
tenkaan sanonut viimeistä sanaansa.
Lumumban kansallinen vapausliike •
jatkaa toimintaansa,' ja kun YKn
sotajoukot on lopulta pakko vied^,
maasta pois, tämä kansallinen va-^
pausliike vapauttaa Kongon kansan ,
palauttamisen. Belgialaiset, englan- lännen suurvaltojen orjuudesta;
tapahtumat Cana-piireissä
herätti-
Viime viikon
dan poliittisissa
vät huomattavaa kuohuntaa erikoi
il- sestikin siitä syystä, että maamme
mestyvä Kansan Lehti katsoo olleen
epäviisasta. esittää noin avoimesti
neuvostovastaisia näkökantoja.
pääministeri yhdessä useiden mui­den
ihmisten kanssa, lausui jokseen­kin
arvostelevia mielipiteitä sen
Lehden mielestä Suomen sosiali- johdosta, että yhdysvaltalaiselta ta-demokraattisen
puolueen "moittee- holta oli pyritty sanelemaan Cana-
Selvää on, että tällaiset seli^
tykset eivät tyydytä canadalai-sia.
Yhtä selvää on se, että Yh­dysvaltain
ulkoministeriön se­kaantuminen
Canadan sisäisiin
asioihin ydinlatausten vastaan­ottamisen
tiimoilta edustaa jo­kin
aika. sitten Washingtonissa
julkaistua Yhdysvaltain "ko­van
käden" ohjelmaa (tough
policy) niskoitteleviksi katsot­tuja
liittolaisia kohtaan. Pää­ministeri
Diefenbaker, joka on
ilmeisesti ruvennut hieman
epäilemään ydinaselatausten
autuaaksi tekevää voimaa, sai
nyt oikein isän kädestä kokea
tätä "kovan käden" ohjelmaa
Washingtonista.
Nähtäväksi jää, miten pää­ministeri
Diefenbaker siihen
loppukädessä vastaa. Harien
horjumisensa ja «päröimisensä
on. tähän saakka rohkaissut
.Washingtonin toteuttamaan tä­tä
"kovan käden" ohjelmaa.
Mutta jos pääministerimme sa­noisi
sen sijaan että hän soutaa
ja huopaa ydinaseiden vastaan-ottokysymyksestä
keskustelta­essa,
että jenkit saavat pitää
ydinlatauksensa ja sillä siisti,
niin^^se nostattaisi varmasti Ca­nadan
koko kansakunnan hä­nen
tuekseen. Me toivomme,
että pääministeri sanoo juuri
näin ydinlatauksiaan (Kana­daan
väkevämmän voimalla
tyrkyttäville jenkkipoliitikoil-le.
Se vaatii tietenkin rohkeut­ta,
päättäväisyyttä ja luotta­musta
rauhanasian lopulliseen
voittoon, mutta juuri sellaisia
tekoja nyt kansakunnan par­haat
edut vaativat.
ton menneisyys' olisi vaatinut Tan­nerilta
suurempaa poliittista jousta-'
vuutta. Ah, se "moitteeton mennei';.
syys". Miten voisi jättää muistamat­ta
esimerkiksi,: että Tannerin joh­tama
Suomen sosialidemokraattisien
puolue oli ainoa sosialidemokr^iatti
nen puolue maailmassa^ joka päätti
1941 lähteä sotaan rinnan - Hitler-
Saksan kanssa* Tanner henkilökoh­taisesti
oli yksi! pääsyyllisiä Suomei/i
osallistumisesta • sotaan ja hänea
"moitteeton' toimintansa sai ansai­tun
huomionsa suomalaisessa oikeu­dessa.
Vähemmän "moitteettomia"
eivät olleet myöskään Tannerin lä
himmät miehet, sosialidemokraatti­sen
puolueen äärioikeistolaisen hui­pun
nykyiset johtajat, Väinö Leski­nen
puuhasi sosialidemokraattien
ja fasistisen suojeluskunnan "ase-veljeyttä".
Hän itse mainosti sitä tosiasiaa,
että oli sodassa "gangsterijoukon"'
johtajana. Olavi Lindblomille taas
oli hänen 'moitteettomuudestaan"
uskottu neuvostoliittolaisten sotavan
kien teloittaminen. Tämä ei ole vain
menneiden päivien asia. Nämä ihmi­set
eivät ole koskaan, eivät yhdellä­kään
sanalla, sanoutuneet irti täl­laisesta
menneisyydestä. Ja haastat­telussaan
hollantilaislehdelle Tan­ner
jopa ilmoitti pitävänsä edelleen
kin Suomen politiikkaa vuonna 1941
oikeana.
Mutta toiset sosialialidemokraatti-sen
puolueen jäsenet eivät pidä
Tannerin haastattelua tyhmyytenä.
He epäilevät, että se on pikemmin
kin ovela siirto, jonka tarkoitus on
antaa sosialidemokraattisen puolu­een
oikeistojohdolle välitöntä apUa.
Kuten tunnettua, on tämän hui­pun
poliittinen vararrikko johtanut
puolueen umpikujaan — merkittär
vä osa sosialidemokraatteja, irtau­tui
puolueesta ja muodosti itsenäi­sen
järjestön työläisten ja pien­viljelijäin
.sosialidemokraattisen lii­ton.
Sosialidemokraattisen puolueen
ehdokaiden vaaleissa saamat ääni
määrät ovat supistuneet jyrkästi.
Kaikkein harmillisinta oikeistojoh­dolle
on kuitenkin se, että puolue
on menettänyt mahdollisuutensa
saada paikkoja hallituksessa, jossa
kokoomuslaiset heitä ikävöivät.
Viime vuonna sosialidemokraatti­sen
puolueen oikeistojohto yritti yh
dessä taantumuspoi-variston kanssa
raahata Suomen presidentiksi hen­kilön;
joka olisi voinut auttaa sitä
dan ydinaseistautumispoli tilkkaa.
Valtiosihteeri Rusk sanoi viime vii­kolla
sanomalehdille jättämässään
lausunnossa, että Canada ei ollut
lunastanut Yhdysvalloille aikaisem­min
ydinaseiden hankinnasta anta
miaan' lupauksia. Lausunnon an­tamisesta
heräsi huomattava kohu.
Valtiosihteeri Rusk ilmaisi myöhem­min
mielipahansa sen johdosta, että
yhdysvaltalaiselta taholta oli tulr
lut i sanotuksi; tavalla, joka loukkasi
canadalaista mielipidettä, mutta sa­malla
hän kuitenkin väitti, että
lausunto oH totuuderrfcanssa yhden-pitävä.
Asiasta puhuneiden ja kirjoitta­neiden
huomattavampien henkilöi­den
joukossa on myös Canadan ar­meijan
-entinen kenraaliadjutanti,
kenraalimajuri W. H. S. Macklin.
joka kirjoitti viime viikonlopun
edellä asiasta mm. seuraavaa:
Ensimmäinen vaikutelma parla­mentin
viimeviikkoisesta puolustus-keskustelusta
on se, että suuri osa
siitä oli pelkkää tuulenpieksäntää.
Eräät osanotta.iista osoittivat mel­koista
henkistä sekavuutta stra-teegiseen
rooliin ja atomiaseiden so
tilaallisiin rajoituksiin nähden saat­taen
lehdistön ja yleisön ymmälle ja
arvailemaan, mitä tämä kaikki tar­koitti.
Kaikesta huolimatta, muutamia
hyvin tärkeitä johtopäätöksiä voi­daan
vetää joistakin, erikoisestikin
ulkoministeri Howard Greenin ja
pääministeri Diefenbakerin puheis
ta.
Mr, Green ilmoitti synkästi, että
erääseen aikaan äskeisen Kuuban
ohjus- ja pommituskonekriisin. päi­vinä
hän pelkäsi vakavasti, että
useat Canadan huomattavimmista
kaupungeista, kuten; Ottawa. Mont­real,
Toronto ja hänen oma Van'
couverinsa, saattavat . pian tulla
hävitetyksi • vetypommien yhteislaur
kauksella..
Tämä tekee ilmeiseksi sen, ettei
mr. Greenillä ole lainkaan luotta­musta
sen järjestelmän, jota har-,
haanjohtäyasti kutsutaan nimellä
NÖrth American Air Defence Com-mand
(Pohjois-American ilmapup-lustusesikunta)
kykyyn puolustaa
tätä maata ydinsodan teloittavilta
seurauksilta.
Olemme tuhlanneet miljardeja toi­sensa
jälkeen NORADiin sen muo­dostamisen
jälkeen. Kulienkin alus­ta
iähtien se ei. ollut muuta kuin
Pentagonin paniikin synnyttämä
valtava sotilaallinen huijaus. Sitä oh
kannatettu loputtomalla Yhdysval­tain
ilmavoimien älkuunpanemalla
valheellisella propagandalla, jota
meidän omat ilmavoimamme ovat
myötäilleet ja jota ovat pönkittäheet
USAn suuret teollisuudet, jotka sii­tä
elävät.
NORAD ei ole koskaan ollut
kykenevä huolehtimaan ' tämän
maanosan puolustuksesta "puolus
tus" v.anan merkityksen yleisesti hy­väksytyissä
puitteissa. Voitaisiin
ajatella, että siviilipuolustusharjoi-tus
Tocsin B, joka suoritettiin mar­raskuussa
1961, olisi varannut riit­tävästi
todistuksia NORADin kyke­nemättömyydestä.
Tämän harjoituk­sen
jälkeen ilmoitettiin, että yksi
ilmahyökkäys Canadaan olisi saat
tanut aiheuttaa 2,600,000 ihmisen
kuoleman ja miljoonien ihmisten
haavoittumisen. Onko tämä puolus­tusta?
Kuitenkin USAn ilmavoimien ken­raalit
ovat arvostelleet julkisesti us
komattoman epäkohteliaasti ja jopa
röyhkeästikin hallitustamme siitä
ettei se ole tehnyt enempää tämän
puolustusjärjestelmän hyväksi muut­tamalla
maamme ydinasevallaksi
suurin kustannuksin ja suurin po­liittisen
vaikutusvallan menettämi­sin
aseistariisumisneuvotteluissa
mikä merkitsisi myöskin, itsemää­räämisoikeutemme
jatkuvaa' vähe­nemistä;
Pääministerimme huomautukset
olivat vielä mielenkiintoisempia
kuin mr. Greenin. Hän kertoi parla­mentille,
-että NORAD oli organi­soitu
suojelemaan amerikkalaisten
ydinasetukikohtia eikä suojelemaan
Canadan kaupunkeja. Minä olen
kiinnittänyt huomiota tähän luke­mattomissa
puheissa ja artikkeleis­sa
kuluneiden vuosien aikana mut
ta en voi muistaa että hallitus oli­si
koskaan aikaisemmin myöntänyt
yleisölle sotilaallista totuutta tästä
järjestelmästä jota on, täydellisesti
väärin, yleisesti nimitetty "Canadan
ilmapuolu^tusjärjestelmäksi".
Olen varma, että suurelle osalle
lehdistöstä ja yleisöstä tulee ole­maan
melkoinen järkytys tiedon
saaminen siitä, ettei'^ Canadan ilma­puolustusta
ole koskaan ollut ole-massakaaPv
vaan ainoastaan kallis
organisaatio joka on osa USAn
ydinasevoimista eikä mitään muu­ta.
• Huomattava osa pääministerin
puheesta oli niin salaperäistä:luon­teeltaan
että siitä voi tehdä eri
laisia johtopäätöksiä. Uskon kui­tenkin,
että joitakin päteviä yh­teenvetoja
voidaan rehellisesti suo­rittaa.
Yksi on se, että hän on lopul
takin .tulossa siihen sielua raatele­vaan
johtopäätökseen, jotta Bomarc
ohjuksella enempää kuin Voodoo-hävittäjäkoneellakaan
ei ole min­käänlaista
sotilaallista arvoa. Kun
hallitus viisaasti hylkäsi Arrow-len-tokoheen
ja epäviisaasti valitsi Bo-marcin,
huomautin, että se VoU,
hypännyt: Arrow paistinpannusta
Bdmarc-tuleen. Tulen kuumuus op
yltymässä ja minä ennustan, että
Bomarc ennen pitkää, ainakin Ca-nadassa,
tulee seuraamaan Arrowiä'-
romukasaan.
Ammottavat aukot, jotka on kai-_;
vettu North Bayn ja La Macazan
kallioihin, tulevat säilymään mie­lettömyyden
muistomerkkeinä,, >
Mahdollisesti siviilipuolustus voi
käyttää niitä tai ehkä ne jätetäa]>.
yölepakkojen haltuun. , ;
Mitä Voodoo-hävittäjään tulee> se.
oli. kuten kaikki sen. edelläkävijät-•
kin, kuolleena syntynyt. Canadan,-,
historiassa ei löydy vertaa tälle hui-maavalie
tuhlaukselle; miljardeja'
dollareita tuhlattiin pitkiin sarjoi- <:
hin RCAF-hävittäjiä — Vampire,;
Sabre, CF-100, Arrow ja Voodoor
Hirvittävä, hyödytön taakka talous-••
alämässämme. - .
Seuvaava päätelmä on että pää-'
ministeri nyt ilmeisesti havaitsee.'
jotta Canadart aseistautuminen ydin-;!
aseilla ei lisää lännen asemahtia."'
Tämä on askel kohti puolustuksem-!*
me terveyttämistä. Läntisillä liittou-'
tuneilla on aina ollut paljon enem-,
män ydinaseita käin on tarpeen '
ipahdollisen hyökkääjän peloittami-seksi.
:Ilmeistä-on myöskin että mr. Die­fenbaker
ymmärtää nyt että CF-!
100 lentokoneen tarkoitus ja tehtä­vä
on käydä ydinasesotaa, mikä oli­si
selvä itsemurha. Tuntuu silt^
kuin hän varoittaisi meitä siitä, että
myöskin tämä lentokone täytyy .
hylätä tai muuntaa käytettäväksi
muihin tarkoituksiin. Jos asia on ^
niin, on se rohkaisevaa. Hirvittävä
erehdys tehtiin silloin kun kaikkia
näitä ydinaselatauksia vaativia asei^
ta tilattiin. Meidän tulisi vähentää
menetyksiämme. , . v
Miljoona tiuttä
työtöntä kuu­kaudessa
USAissa
Washington. — Työttömien luku­määrä
USAssa nousi tammikuussa
joulukuun tasosta jälleen lähes mil­joonalla
eli 4.7 miljoonaan työttö-määri
ja samanaikaisesti työttömyys­prosentti
nousi joulukuun 5,6 pro­sentista
5,8 prosenttiin, ilmenee US­An.
työministeriön äsken julkaise­masta
raportista. Washingtonin vi­ralliset
piirit ovat ottaneet tämän
tiedon vastaan masennuksella. Pre­sidentti
Kennedyn aivotrustiin kuu­luva
talousasiantuntija, professori
Helien on pessimistinen yhä vaka:
vammaksi muodostuneen massatyöt-tömyysongelman
ratkaisemisen suh­teen.
PÄIVÄN PAKINA
"Lumikenkä"-voiteltiako Canadalte?
Emme epäilisi, vaikka jotkut
epäluottamuslauseeseen kukistu­neen
liittohallituksen ministerit oli-
.sivat vielä tiistaina rukoilleet har­taasti:
"Jumala, auta meitä ystävis­tämme.'
j Tosiasia nimittäin on, että vaikka
Diefenbakerin vähemmistöhallitus
oli muutenkin kovin heikoissa kan­timissa,
lopullisen "armon iskuri''
sille antoi Yhdysvaltain hallitukseni
julkea sekaantuminen maamme asi­oihin.,-
' • '
Liittohallitus; jofca kantaa.vastuun
maamme .fcroonillisesta työttömyys­tilanteesta,
talouselämän hitaasta
kasvusta ja ennenkaikkea yhdysval­talaisten
monopolien suuresta sa­nanvallan
lisääntymisestä maamme
asiain hoidossa, oli asiallisesti pu­huen
jo niin kuollut, että siitä nousi
kalman hajua, mutta kun pääminis­teri
Diefenbaker kieltäytyi ottamas
tä päättävää asennetta maan rajo­jen
ulkopuolelta tulleita marssimaa-räyksiä
vastaan, niin se heikensi hä­nen
hallituksensa'asemaa siinä mää­rin,,
että se kaatui lopulta, omaan
saamattomuuteensa.
Nyt voidaan kuitenkin todeta,
että yhdysvaltalaiset politiikanteki-j
ä t voivat kuitenkin iloita yhdestä
saavutuksesta: Washington ei ole
saanut yrityksistään huolimatta pol­villeen
sen paremmin kenraali de
Gaulleä kuin Fidel Castroakaan,
mutta Ganadassa on sentään toivoa.
että "isännän ääni" tulee kuulluksi.
Mitä nyt siis tarvitaan on se, että
unhoitetaan mahdollisimman pian
ja perusteellisesti Yhdysvaltain ul-koministeiuön
s e k a a n t u m i n en
maamme asioihin, alistutaan teu­rastettavaksi
vietävän lampaan lail­la
vastaanottamaan jenkkien ydin­latauksia
ja ryhdytään kuorossa lau­lamaan;
i Hoosiannaa' Yhdysvaltain
Impcirialismille.
. Näitäj. rivejä kirjoite^ttaessa —
keskiviikkona ~ näyttää siltä, että
torypuolueen johdossa on voimia,
jotka ovat valmiina heittämään suu­ren
johtajansakin sikojen ruoaksi.
Ilmeistä on, että osa hänen luotet-tavlmmlsta
miehistään, liittohalli­tuksen
mlnj^sterelstä, on valmiina
sanomaan pääministeri Diefenbake-rlUe,
että "Mauri on työnsä tehnyt.
Mauri saa nyt mennä.'
Kyisyniys torypuolueen johtajan
palkasta on, ennakkotietojen mu­kaan
tällään, mainitun puolueen
parlamenttiryhmän käsiteltävänä ja
me saamme olla varmoja siltä, että
siellä kulillaan muutakin, kuin pää­ministerin
"johtajakykyjen" ylistys­tä.
Mikään mahdottomuus ei ole se
kään — niin uskomattomalta kuin
se tuntuukin— vaikka pääministe­rille
sanottaisiin, ettii hän saa lu­van
itse astua sivuun, jos suostuu
esittämään erokirjeensä puoluejoh­dolle.
Tosiasia nimittäin on, eitti visseis­sä
hallitsevissa piireissä on viime­viikkojen
aikana keskusteltu' tämän
tuosta siltä, että pääministeri Die­fenbakerin
tilalle pitäisi saada joku
paremmin "VVashingtonia myötäilevä
mies. Näitä Diefenbaker-vastalsia
ääniä on kuultu nimenomaan siitä
lähtien kun liittohallitus el mennyt
tukka suorassa "valmeusmääiäyk-slä"
antamaan Karibianmeren krii­sin
päivinä viime lokakuussa.
Toisaalta el kuitenkaan ole niin­kään
varmaa,'' suostuvatko torypuo-'
lueen parlamenttijäsenet tällaiseen
marlonettlosaan Y h d y s valtoihin
nähden. Jokatapauksessa on selvää,
että torypuolueella el ole nyt muu­ta
kuin yksi mahdollisuus hukkumi­sen
välttämiseksi tulevissa vaaleis­sa:
Asettuminen päättävästi -^'hdys-,
valtalaisten polltllkantekljäln mää-räysvlmmaa
vastaan. Se on alhoa
pelastus huolimatta siitä "säkätään
kö" pääministeri Diefenbaker. tai
ei.
Onneksi meille kaikille, tulevai­suus
el kuitenkaan riipu sen parem­min
tory- kuin liberaalipuolueesta­kaan.
Kansakunta itse tekee oman
historlanisa ja niin tulee tekemään
omalla ajallaan ja -tavallaan Cana-dankln
kansa molemmista vanhoista
puolueista välittämättä.
Jos koskaan niin nyt tulevissa llit-toväaleissa
ön Uudella demokraatti­sella
puolueella todella kultainen
mahdollisuus läpimurtautumiseen,
edellyttäen tietenkin, että se omak­suu
päättävän asenteen jenkkien
tyrkyttämien ydinlatauksien vas­taanottamisen
torjumiseksi ja Itse­määräämisoikeuden
varmista'mlsek-si,
sekä -yleensä rauhanasian puo
lustamiseksi.
Kuinka^ tärkeää on jenkkien ydin
latausten vastaanottamisesta kieltäy ;
tymlnen se voidaan nähdä mm.
seuraavasta:
Sotaisimmatkin yhdysvaltalai§Efen- ^
raalit ja poliitikot myöntävät, että
esimerljiksi bomarc-ohjukset; tulevat"
'vanhanaikaisiksi" seuraavan parin^
vuoden aikana, johtuen se ennen-;,
kaikkea siitä, että ne ovat plkkupol- •
klen kaaripyssyihln verrattavia ve-.
kottlmia silloin, jos syttyy suursota. •
missä käytetään mannertenvälisiä il
ballistisia ohjuksia ja muita nyky
aikaisia sodankäyntivälineitä. Me .
emme puhu mitään siltä varustelu-'
kilpailun kiihtymisestä, mihin vriäf
den ydinlatausten vastaanottamineh;
johtaisi maailmanlaajuisessa •'mi­tassa.
Kalkista tosiasioista huolimatta'
yhdysvaltalaiset politiikanteki j ä t — .
iolta vissit canadalaiset militaristit
ja poliitikot häpeäkseen tukevat rr^,
vaativat meitä vastaanottamaan nii­tä
ydinlatauksia.
Se palauttaa mieleemme sodanjälr •
keisen tositapahtuman. Suomessa >
oli silloin puutetta kaikenlaisesta '
tavarasta. Mutta kun Suomi osti ta­varaa
Yhdysvaltain "ylijäämävaras­toista",
niin hyödyllisen tavaran
ohella ja yhteydessä sen oli ostet­tava
kaikenlaista kamaa, aina luml-kenklä
myöten, mitä kaikkein vä
himmän ainakin siihen aikaan S U O T.
messa tarvittiin. . \ ;
Täytyy todella olla Itseensä suut-1
tuneen sellaisen canadalalsen poli-,
tiikon," joka el tässä tilanteessa ja
nyt< tulevissa lllttovaaleissaT korota
ääntään ydinlatauksien kieltämisen '
ja yhdysvaltalaisten "IsännÖlmisen" •
lofKettamlsen sekä yleensä rauhan-1
asian puolesta. — Känsäkoura., , \, \