Vapaus, March 15, 1923

              Oaaadan sDomalaisen työväestön äänenkannattaja. 0me8- Ijfjr Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauMitai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Uberty) .
The only organ of Finnish Worker8 iii Canada. Pnb-
W»eö in Sndbury. Ont, every Tnesday, Thnrsday and
Advertising rates 40c per col. Inch. Minimum cnMge
for aingJe insertion 75c. DiBCOunt on standmg advertiae»
Bjeni •Ths Vapana is the beat advertising mcdjum among
H P Kjnnish People in Canada.
Canadaan yksi vk. $4.00, pooli vk. $2.26, kolme kk.
01.60 ja yksi kk. 75c. , ,. ,
YhdyBTOltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.60, pooli vk.
P . 0 0 ja kolme kk. $1.76. , 'n x . » \ -
Tilaukaia, joita ei seoraa raha, ei tolia lähettämään,
naitsi asiamiesten joiljy on takaokset
Ilmotushinta kerran ^
palstatuumalta. Suurista i
ulaistuista ilmotulisista 40e.
motoksista sekä ilmotuksista,
Joiaen'tekstiä .«i joka kerta motiteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloilniotukset |2.00 kerta ja 60c, lisää
JolöiiscUa muiatovärsyltä; nimenmuutoälmotukset 60c.
kerta, $1.00 koli)»ekerta8; avioeroilraotokset $2,00 kerta,
$300 ikalcsikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c. ikerta, $1.00 kolme-kertaa,
>-Tilapätiilmotuksista pitää raha seurata mu­kana.;
• '. . • • ^
B«fl^tered at tfae^Post Office Department, Ottawa, as
oecond class matter, .
Tiistain lehteen flijotot ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina j a lauantain
. lehteen torstaina kello 3.
vaan ,päiavastoM, se tahtoo säilyttää päämääräpyrki-mykfiensä
)a periaatteensa, arvosteluvapaulensaJa jär­jestöllisen
olemassaolonsa, tehden tämän työväenliik-
Ikeen edelleen kehityksen välttämättömyyden vuoksi,
jnutta sen sijaan yiiteinen toiminnan ohjelma voidaan
.muodostaa .sellaisten välillisten työväenluokan taistelu­jen
[pohjalle kuin — ,
1. taistelu työttömyyttä vastaan
:2, avonaisen työpajan vastustaminen _
3. itäistiälu 'kahdeksan tunnin työpäivän puolesta
4. ;taisteiu puhevapauden puolesta
5 . taistelu lakkovahdintaoikeuden puolesta
6. läistelu hallituksen ja yksityisien työnriistajäin
Biikkijäjärjeatelmää vastaan..
X läistelu lakkojen murskaamistarkoituksissa, an-aKStttja
(BStetuomioita vastaan.
& laifltelu täydellisten poliittisten ja taloudellisten
snhtdtlen yEaruslamisen puolesta Neuvosto-Venäjän
IcaD^ssa.
9. laist^u «valtion poliisi- ja sotilasvoimain käyttöä
vastaan ibikkataisteluissa.
fmkm ariMp - mi fnotts
jWork€rspuolne ja yhteisrintama
Canadan W6rker3puolueen toinen konventioni kä­sitti,
että työväenluokan yhteistoiminta, voimakkaan yh­teisen
rintaman muodossa «n välttämättömyys sekä
työväen tämänpäiväisissä taisteluissa yhdistyneen pää­oman
hyöickäyiiiJiä vastaan, kuin myöskin lopullisessa
päämäärätaistelnssa kapitalismin kiristämiseksi Ja työ-läistasavallan
perustamiseksi. Pnoluekonventioni hy­väksyi
yhteisrintaoMlkysyrayksessä seuraavan päätöslau­selman:
Työväki kaikkialla fliailmassa löytää itsensä tänä
päivänä pääoman säälispättömän hyökkäyk»«j-kohtee­na,
joka pyrkii murskaamaAO sen taisteliAengen, pirsto­maan
sen järjestöt ja alentamaan sen elämän «tan-dartin.
Tämä pääoman offensiivi pukeutuu erilabi^
muotoihin eri aikoina, toisella kertaa sen hyökklys
kohdistuu kahdeksan tunnin työpäivää vastaan, toisella
palkkojen alennukseen tai avondsen työpajan aikaan­saamiseksi,
ja lopuksi riisuu pääoma julkisesti kan-sanvaltanaamarmsa,
terroriseeraten ja jnurskaten sää-limättömästi
työväenliikkeen fascistidiktatuurin avulla,
nämä porvaristoelementH repien oman perustuslakinsa,
painaen työläiset orjuuteen aseellisella pakkovoimalla,
polttaen työväen unioitten kokoushuoneet jne. Tämä
kapitalistisen offensiivin fascistimuoto ei ole ensinkään
odottamaton Amerikassa, sikäli kuin olosuhteet edel­leen
kehittyvät. Canadan työväellä on l6 kokemuksensa
Winnipegin lakon kansaldiskomitean kanssa,
Monista historiallisista syistä työväenliike ori on­nettomasti
hajaantunut ja saamattomuuden tilassa tänä
hetkenä, ollen pääoman poliittisen ja teollisen orjuu­tuksen
alaifleha. Mutta jos työväki mielii asettua tehok­kaaseen
vastarintaan turvatakseen itsensä (joskus tämä
pääoman hyökkäys on näennäisesti kohdistettu yain
n.k. «äärimäisiä» järjestöjä vastaan, nvutta todellisuu­dessa
työväkeä vastaan kokonaistiudessaah), on työläis­ten,
huolimatta siitä missä määrin he eroavat pää-määräpyrkimyksissä
ja periaatteissa, muodostettava yh­teinen
taistelurintama sekä poliittisella että taloudelliv
sella alalla,
?i:V.r5^assa, missä työväenliikkeellä on jo pitempi-aikaineiL:
kehitys takanaan, missä heillä on jo suuria
työläisten joukkopuolueita kokoomuksen muodossa, ja
missä on jö kd"Jueiiy työraaaneuvostoliike, jökä flfilfia
sellaiselle kokoomukselle pohjan j a taisteluvoiman, ylf
teisrintama löytää itselleen jo tulkintarauodon työväen
hallitnsvaalimuksena, joka tulisi olemaan työläisten
vaslustusvoimana pääoman hyöMcäyslä vastaan. Taas
täällä, missä työväenliike on vielä niin takapajuinen,
eitä vanhanaikainen amraaltiunionismi on määrävänä
tekijänä teollisella alalla* ja missä suurin osa mei­dän
tvöläjsi§lämme ei ole vielä pienimraässäkääii mää­rin
kiinnittänyt mitään huomiota itsenäiseen poliitti­seen
toimintaan, yhteisrintamakysymyksen tulee käsit­tää
- a) teollisella alalla, työskentelyn olevien am-ftialliunioitteii
yhdistämiseksi sarjaksi teollisuusunioita
(tässä suhteessa me täysin hyväksymme Amraaltiuni-öitten
Valistusliitonloiminnän), 1)) olla etunenässä
Työväehpuolueen (Lahor Partyn) muodostamisessa.
Koska Työväenpuolue on järjestetty federaalisilla yh-teenliittymisperusleilla,
käsittäen yhtä hyvin teolliset
kiiin poliittiset järjestötkin, muodostuu se täten väli­kappaleeksi
ja perustaksi työväenliikkeen yhteisrinta­malle
kaikissa tärkeissä kysymyksissä. Workerspuolue
ei ainoastaan vahvista aikaisempaa päätöstään työsken­telystä
Työväenpuolueessa, mutta myöskin selvästi kä­sittää
välttämättömyydeksi muodostaa siitä todellisesti
tehokkaan hyökkä;ävän poliittisen toiminnan välikappa­leen,
TVorkerspuolue näin ollen yhtyy voimistuttamaan
Työväenpuolueen erinäisiä osastoja missä hyvänsä sel­laisia
on olemassa, ottaa alotteita Työväenpuolueen
osastojen perustamisessa missä sellaisia ei ole olemassa,
• sekä työskentelemään Työväenpuolueen erinäisten osien
välillä kautta maan suuremman kokonaisuuden saa­vuttamiseksi,
tai toisin sanoen, pyrkii muodostamaan
siitä voimakkaan, koko Dominiota käsittävän puolueen,
joka tulee olemaan täytetty todellisella proletaarisella
hengellä, ja laajjdcantoisilla poliittisilla käsilybillä,
nykyisien suppeitlen parlamenttaaristen käsitysten si­jasta.
Pohjana j a vakuutena todellisen proletaarisen
Työväenpuolueen kehitykselle on kaksinkertaistetusti
tehokkaat toimenpiteet työväeii unionistisessa liikkecsä.
Tämä kaikki ei merkitse sitä, että Workerspuolue
lulisi ylenantaraaan omat päämääränsä ja periaatteensa,
Eaiiskaii josvoretken toiset kasvot
PariisUaiaen loverilehli on saattanut päivänvaloon
erään hena IXariadio iSalaisen kertomuksen, joka aset­taa
Poincaroi fiidinn josvoretken uuteen räikeään va­laistukseni.
E i ole kysymys vähemmästä kuin koko Äei-ninmaan
anastamisesta.
Ranskalaiset imperialiatit puolustavat tätä anastus­ta
kansallisen .puoluMukseo välttämättömyyden perus­teella.
Mutta missään tuon «alaisen/kertomuksen koh­dassa
ei Reioinmaata mainita sotilaallisen asemansa
kannalta ja Poincarekin niaiaitsi tunnetussa parlament-tipuheessaan,
missä hän puoluäi sotilaallista toimin­taansa,
vain «vissin kansallisen puolustuksen välttä­mättömyyden
».
Ei ole tällä haavaa puhe vain kuuluisasta luonnol­lisen
rajan ja «Reinin vartio2>-politiikasta. Silla mail-mansota
on osoittanut, etteivät sellaiset virrat kuin
Reini, enää merkitse mitään vakavampaa haittaa sota­liikkeille.
Mutta mitä Ranskan militarismi niin kiih­keästi
havittelee Reinmmaassa, on sen vahaiset väri-ainelaitokset,
jotka päivässä voidaan muuntaa myrkky­kaasujen
valmistuslaitoksiksi.
Koko maailma tuntee kehityksen, minkä kaasusota
saavutti viime kansainteurastuksessa. Ypernui helvetis­sä
olleet ententen sotilaat eivät ikinä unohda saksa-laisten
ensimäistä kloorikaasuhyökkäystä 1915. Sa­moin
muistavat he aina näiden kaasukraiiaatit ja nii­den
vaikutiJtsen'.
Saksalaisten nopea. eteneminen sodan alkuvuosina
johtui yksinomaan sinikaasim suurisuuntaisesta käyttä­misestä.
Ja Ludendorffin muistelmain mukaan käytti
saksalainen tykistö 70 pros. kaasuammubra.
' Tämän uhan johdosta teki liittoutuneiden sotajohto
vuodesta 1917 lähtien mitä suurempia ponnistubia
luodakseen itselleen vastaavan kemiallisen teollisuuden.
Uhrattiin satumaisia summia, jotta olisi mahdollisimman
pian saatu rakennetuksi valtaisia kemiallisia laitobia
ja varatuksi niille välttämättömät raaka-aineet. Mutta
vasta heinäkuussa 1918 oli liittoutuneiden kasutuotanto
kehittynyt niin pitkälle, että ge pääsi tasapainoon sak-
Baiaisen tuotannon kanssa,
Äfutfs liun ranskalaiset ja englantilaiset kemialliset
tehtaat oli perHStettu yksinomaan sotatarkoitusta" yar-ten,
kävivät nämä sodan jälkeen arvottomiksi. N^äin ei
ollut laita Saban kemiallisen teollisuuden, Nämä muo-uostuivat
heti kohta mitä olivat olleet ennen sotaa: tuo-tantokykyisiksi
väriainetehtaiksi. Ranskakisteii ja eng­lantilaisten
laitosten sen sijaan oli joko kadottava
taikka oli ne pohjiaan myöten uudelleen muokattava.
Muutamat luyut valaisevat Saban väriteollisuuden
vaitä-aaeraaa ittaallmaaiai Saksan sota-aikainen yäriai;
tietuotalito ttöusi 160,000 tonniin muun liiäailman kö-kOHaistuotahtoa,
noin 50,000 tonnia, vastaan. Ranskan
äotatarkoitustuotanto vuonna 1918 teki 18,000 tonnia,
multa on se tähän mennessä vähentynyt 9,000 tonnibi.
Saban, murhaava ylivoimaisuus tällä alalla on sil-määnpislävä.
Sillä väriaineista saatiin ybinkertaisella
muunnosprosessilla nykyään tunnettu tukahduskaasu.
Tämän nojalla on voitettu ja aseista riisuttu- Saban
vielä nytkin sotilaallinen suurvalta. Vaikka sillä ei
enää olekaan suuria sotiiasjoukkoja^öh sillä käytössään
maailman suurimmat kemialliset tuotantomahdollisuu­det.
. • ^ • /•;„•
Versaillesin rauhansopimus on kosketellut tätäkin
seikkaa. Se antoi Sabälle muodollisen myrkkykaasu-valmistuskiellon.
Lisäksi valvotaan kaikkia Saksan väri-ainehtetaita.
Mutta tällainen valvonta ei luonnollisesti
merkitse mitään, koska niiden tuotanto on yksinomaan
"rauhanajan tarvetta varten ja koko maailmalle välttä­mätöntä,
mitä tuotantoa ei siis voida rajoittaa taikka
lopettaa saattamatta koko kuluttavaa maailmaa pää­laelleen.
Tämä aineellinen mahdottomuus riisua Saksaa aseis­taan
tässä suhteessa on tuottanut Ranskan yleisesikun­nalle
ja hallitukselle,'jorka mihin hintaan hy\änsä pi­tää
kiinni maan ylivallasta, mitä suurinta päänvaivaa.
Kaiken tämän johdosta ei ole vaikeata käsittää, min­kä
takia Ranskan militarismi ikäänkuin hypnotisoituna
tuijottaa Saksan väriainetditaisiin, jotka ihmeellisen
sattuman kautta kaikki ovat kuin tilaidcsesta Reinin-maassa,
minne Poincaren rosvojoukot ovat marssineet.
Anastamalla Reininmaan. hankkii Ranskan imperialismi
ylivallan kemiallisessa teollisuudessa, mikä samalla
merkitse^ myös ehdotonta sotilaallista ylivaltaa.
Tätä seikaa on muuten Yhdysvaltain sotajohto kaik­kein
ensimäisebi vakavissaan pohtinut, sillä jo vuonna
1910 kirjoitti amerikalaisen suuren päämajan kemialli­sen
osaston johtaja, kenraali Fries, että «kemiallisen
sodan yleinen toteuttaminen maalla, vesillä ja ilmassa
voi tuottaa kistämättömän ylemmyyden maalle,'joka
tällä alalla kykenee eniten tuottamaan.»
Tukholmalainen toverilehti Idrjot-taa
helmikuun 23 pn numerossaan;
Muutamia vuosia ennen maailman­sodan
puhkeamista esitti Jean Jau-res
—• tuo jalo ranskalainen refor-mistisoslalisti,
— laajassa teokses;
saan cUuisi Arraeija> kysymyksen
uuden armeijan välttämättömyydes­tä,
armeijan, jolla olisi lyhempi har-joitusaika,
jonka perusteena olisi
miliisijärjestelmä jne. Lyhyesti sa­noen
puolsi hän innokkaasti demo­kraattista
armeijaosas,tQa-,-KfiJgii~iä-nen
suunnitelmassaan oli vain S J
pikku virhe, että ofi kysymyksessä
armeija kapitalistisen yhteiskunnan
suojaksi ja turvaksi, armeija, jonbi
tehtävänä aina olisi ollut — olipa
se organisoitu miten «demokraatti-
8e8ti> tahansa — porvarisluokan
puolustaininen.
Vasta useita -vuosia myöhemmin
kasvoi esiin todellinen uusi armeija,
jonka sotilaat eivät olleet shakki-nappuloita
kenraalien käsissä ja
jonka tarkoituksena ei ollut diplo­maattisten
juonittelujen ja kapita­listien
etujen edistäminen, vaan ar­meija,
jonka koko tekoa johti vain
ajatus sen maan vapauden ja oi­keuksien
puolustamisesta, minkä
kansa oli taistellut itselleen: Venä­jän
punainen armeija.
Marraskuun ensi päivinä 1917
taistelivat vallankumoukselliset työ­läiset
ja vanhan venäläisen armei­jan
jätteiden sotilaat kylki kyljes­sä
Pietarin ja MoskovaA kaduilla
Kerenskin kadetteja ja apujoukko­ja
vastaan. Näissä taisteluissa kitey­tyi
sen punaisen armeijan ydin,
mistä, muodostvd Neuvosto-Venäjän
vahva tuTci useiksi kuukausiksi
eteenpäin. Osoittautui kuitenkin
pian, ettei tämä ollut lähestulkoöiv
kaan riittävä puolustamaan prole­taarisia
valloituksia hyökkääviä v i ­hollisia
vastaan. . Maailmanimperia-lisDiin
kaikki: voimat keskitettiin
murskaamaan tuo uhkarc^.kea kan­sa
kaukana idässä, joka oli uskalta­nut
ravistaa päältään vuosisatoja
vanhat kahleensa, vapautua ja pyr­kiä
ohjaamaan itse itseään. Venä­jän
rauhan- j a aseistariisumisehdo-tukset
hyljättiin pilkalla, vain yksi
hallitus — Saksan keisarin— alkoi
neuvottelut ja onnistui Venäjä-i
heikkouden nojalla pakottaa tämä
suunnattomiin ehtoihin. Venäjän
uusi johtava luokka — vallanku­moukselliset
työläiset — olivat sel­villä
siitä, että imperialistit uhka­sivat
joka puolelta murskata. se.l
vapaan tasavallan. Ja niin syntyi
punainen armeija dekreetin nojalla
vuoden 1918 alussa. •
Harvoin taikka ei koskaan maa­ilmanhistoriassa
on jotakin armeiju
niin vaikeissa olosuhteissa luotu niin
lujaksi ja iskuvoimaiseksi. Se suo­raan
sanoen poljettiin esiin maasta.
Se vaatetettiin, varustettiin ja kou­lutettiin
keskellä tulista: taistelua.
Kaikkialla, joka rajalla tapahtui ke­sällä
1918 kapinoita ja vihollisten
hyökkäyksiä. Etelässä ryntäsi Kras-nov
eteenpäin, idässä, Uraalilia,
WolBalla ja Siperiassa kapinoivat
tshekkoslovakialaisei: yrn. Kaikkialla
oli vihollisia. • Siperia menetettiin,
kauas yli Uraalivuorten ryntäsivät
vastavallankumoukselliset miehet.
Känskalaisella ja englantilaisella
kullalla voideltiin auliisti kapinaa
maan sisäosissa. Moskova, punaisen
Venäjän sydän, ei ollut kaukana
tikarinkärjestä. Mutta luottamusta
ei koskaan menetetty, rohkeus ii
pettänyt, punaisen armeijan järjes­täjät
~ verraton Trotski etunenäs­sä
-= ty.oskentelivät sitkeästi, tar­mokkaasti
ja mönöstyksellä. Lehci
kääntyi. Venäjän talonpojat vir­tasivat
lippujen alle puolustamaan
neuvostotasavaltaa. He alkoivat ym­märtää
mikä merkitys oli sillä, et­tei
taantumus voittaisi. J a niin l a ­kaistiin
viholliset! Maahantunkeutu­jat
työnnettiin takaisin. Imperialis­tiset
suunnitelmat tehtiin' tyhjiksi.
Seuraavien vuosien kuluessa on
Neuvosto-Venäjää usein uhattu, sen
kimppuun hyökätty, mutta punainen
armeija on ollut se rautamuuri, mi­hin
kaikki ovat lyöneet otsansa ve­risiksi.
Ilman tätä armeijaa ei meil­lä
tänä päivänä olisi mitään Neu­vosto-
Venäjää. - Ilman Neuvosto-Ve­näjää
olisi meillä tällä haavaa yli
koko maailman taantumuksen peri-oodi,
joka olisi arvattavasti kym­menen
kertaa pahempi kuin mitä
europalaiset valtiot nyt kokevat
Kuten kapitalististen valtioiden ase­velvollisuus-
ja palkkasotajoukot,
poliisivalta ja vankilat, 'ovat Ica-pitalisiiseji
diktatuurin parhain tuki
ja turva, niin on myös nykyisenä
ylimenokautena punainen armeija
Neuvosto-Venäjän ja samalla maa­ilmanvallankumouksen
turva. K u ­ten
kaikissa aikaisemmissa mullis­tuksissa
suorittaa myös proletaari'
sessa vallankumouksessa — taikka
ehkä juuri sen takia, että se on
olemukseltaan taloudellinen vallar-kumous
:— fyysillinen voima ratkai­sevaa
osaa. Marxin sanat siitä, että
arvostelun aseet eivät koskaan voi
korvata aseiden kritiikkiä, saa myös
tässä täydellisen sovellutuksensa.
Samalla kun me ojennamme Venä­jän
taisteleville veljille, punaisen
armeijan urheille sotilaille jä sen
tarmokkaalle johdolle vejenkäden ja
kätkemme siihen hiljaisen lupauksen
tulevaisuudesta, on ruotsalaisilla
kommunisteilla täysi ayy korostaa
amerikalaisen'runoilijan sanoja, kun
tämä antaa punaisten sotilasten lau­laa:
Puna-armeijaa oomme me miljoonat.
Ja aseit'emme me laske,
kunis koittanut mailman- on kumous.
Kovat kaikuvat ratsumme kaviot.
Te tähdet voitteko seisauttaa?
Yli Venäjänmaan, pyhän äitimme
tään,
lakeuksien, tundrain me kiidämme
vapautta nyt saattaen teille.
Kera teidän me valmiit veljesty-määs.
Mut ellette sodasta lakkaa,
niin valmiita myöskin me hyökkää­mään.
Ja me ryntäämme sotisovin vankoin
' niin.
Yks kaks yli vuortenne käymme.
ja kas, " -
tuhat virstaa teidät me työnnämme
• taa,' • : • - • \.
ja siiistamme suinpäin järveen.
Kovat kaikuvat ratsumme kaviot.
Ja aseit' emme me laske,
kunis koittanut mailman on
kumous!
Canadan
'dollarifita
LSHETYSKySTANNUKSETx
LÄHETYSKULUT: 40c lähetybista alle ^30; 50c lähetyks. t&sL
40; 60c lähetyks. |40—$60j 76c lähet ?60—$ioo. y y T
dan'dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. — Sähkösanoma*
lähetybille $3.60 lisämabn.
Torontossa ottaa rahavälitybiä vastaan A . T. Hill, 557 BJ^^J
viev7 A v e
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjpjen valtuutettu asiamies
BOX 69. V A P A U S ,
Pilettiliike tehtävä J, V . Kftnnaston nimessä.
SUDBURY. ONT.
Toveri Hautamäki tiukkaa tämän
lehden edellisessä numerossia Indus-trialistilta
vaiätausta kysymykseen:
«missä ovat -Krosntadin vallankumo-uksellisetj
Ja hän on arvannut oi­kein
— Industrialisti ei tule siihen
vastaamaan. Miitta sen sijaan se tu­lee
heittämään uutta kuratulvaa to­veri
Hautamäen ja muiden vallan­kumouksellisen
työväenliikkeen toi­mihenkilöiden
silmille. Tällainen tu­lee
olemaan Industrialistin vastaus.
Mainitulla lehdellä^ olisi niin paljon
v a s t a a mistä vallankumouksellista
työväenliikettä vataan tekemistään
synneistä, että se on kykenemätön
tekoihinsa milloinkaan vastaamaan.
Se on samallaisessa tilassa kuin aut­tamaton
rapajuoppo, joka tuntee
olevansa kykenemätön enään paran­tumaan
ja siksi-juo, juo, juo yhä
edelleen.
Mutta oli silti aivan oikein toveri
Hautamäeltä tehty, tiukata tätä
vastausta. Sillä he joukot, jotka
ovat vielä tähän asti kulkeneet mai­nitun
lehden ja sen agenttien ri-koksellisen
agitatsionin kelkassa,
joutuvat tämän johdosta ikäänkuin
tarkistamaan muistiaan, että mitä
kaikkea saastaa heille oikeastaan on­kaan
syötetty. Ja nämä vaativat
hengessään'Vastausta. He alkavat
etsiä selitystä Kronstadin <teQlli-suustyöväestön
vallankumoukselle»
jft monille muille tärkeille kysymyK-sille.
Ja he löytävät näille'kysymyk­sille
oikean selityksen ainoastaan
kommunistisen liikkeen periaatteis­sa
jä taktiikassa. Näiden valossa
heille selkiää nykypäiväinen ja lähi­tulevan
ajan luokkataisteluproblee-mit.
Ei ole mitään pelkoa vallanku­mouksesta!
Tällaisen lohduttavan
vakuutuksen ovat porvarit taas saa­neet.
Mistäkö! Englantilaiset työvä­en
johtajat ovat murtaneet leipäii
kuninkaan ja kuningattaren kanssa.
Ovat esiintyneet polvihousuissa, silk­kisukissa
ja kaikin puolin matkineet
säädyllisiä hovitapoja. Tämän joh­dosta
on porvari vakuutettu, ettei
näissä johtajissa ole rahtuakaan,
vallankumouksellisuutta eikä niin
ollen mitään pelättävää. Ja siinä
he" ovatkin* täysin oikeassa. Tämän
lisäksi, että nämä johtajat olivat
kreivi ja kreivitär Asterin järjes­tämissä
päivällisissä kuninkaallisten
ja muiden ylhäisten seuralaisten
kanssa, täydessä luokkasovussa, on
porvari' saanut valcuutuksia, että
tällainen seurustelu tulee jatku­maan,
sillä työväenpuolueen parla­mentti
johtaja J . Rainsay MacDo-näld,
J . R. Clynes, James Thoinas,
Philip Snowden ja tämän lisäksi
joukko muita työväenpuolueen par­lamenttiedustajia
on suostunut ku­ninkaan
ja kuningattaren. kutsuun
mennäkseen päivällisille Englannin
hoviin, Buckingham palatsiin aivan
näinä päivinä.
Mutta samalla kun nämä johtajat
tulevat yhä läheisempiin suhteisiin
ja yhä enemmän suosituibi ylhäi­sissä
pireissä, erkaantuvat he jou­koista,
joukot alkavat vieraantua
heistä. Ja niin-saavat nämä johta­jat
jäädä johtajiksi ilman joukkoja
ja Englannin työväenliikkeen joh­toon
nousee uusia voimia, jotka t u ­levat
johtamaan sitä taistelun tielle.
Jossain mielessä minä olen pääs­syt
tykkäätnään Turkin kansan ny­kyään
huomatuimmasta^ johtajasta,
Mustapha Kemal Pashasta. Häntä
täytyy ihailla jo ensinnäkin sen
vuoksi, että hänessä esiintyy ikään­kuin
personoituna eräällä asteellaan
Turkin kansan vapaudenrakkaus ja
taistelutarmo vapautensa saavutta­miseksi;
Mustapha Kemal onkin joh­tanut
kansansa imperialistisen or­juutuksen
ja ulkomaisen kapitaalin
riistonalaisuudesta itsenäisen ja ar­vonsa
tuntevan kansakunnan asteel­le.
Tässä taistelussa on hän lietso­nut
Turkin kansaan talstelutarmoa
ja urhoollisuutta ja kestävyyttä sel­laista,
mikä on antanut sille koko
mailman vapautta rakastavien i h ­misten
kunnioituksen. Eneöipää
Mustapha Kemal ei mahdollisesti
voine tehdä. Hänen tehtävänsä his­torian
^ merkkimiehenä - nähtävästi
päättyy tähän. Sillä hän on vain
porvari. Hän on edustanut Turkin
kansaa kokonaisuudessaan sen tais­tellessa
vapautensa ja itsenäisyytien-sä
puolesta, johon taisteluun työvä­kikin
on ottanut erikoisella tarmolla
osaa. ^ .
Mutta Turkissakin on kommunis­tinen
liike; ja vaikka kommunistit
ovat ottaneet valppaasti ja urheasti
osaa kansansa vapaustaisteluun ui
komaisia imperialistisia sortajia vas­taan,
on heidän ja Turkin nouse­van
porvariston vvälillä sovittamat­tomat
ristiriidat, jotka nyt jo tais­telun
kestäessäkin ovat pyrkineet
käymään kriitillisiksi.. ^
Mutta sekin mitä Mustapha K e ­mal
on tehnyt, jo on tehnyt hänes­tä
merkkimieheii vissillä historialli-lella
aikakaudella. Ja koska hän
vielä hiljattainkin piti puheen, mis­sä
voimakkaasti painosti Turkin ja
Neuvosto-Venäjän läheisen ystävyy­den
tärkeyttä, niin minä rakastan
kertoa pienen tapauksen tämän
turkkilaisen vapauttajan yksityises­tä
elämästä, varsinkin tuplia jutul­la
ovat mailman imperialismin leh­det
yrittäneet mustata häntä.
Mustapha Keriial oli näihin asti
vanhapoika, kuten minäkin. Hän ei
ollut ehtinyt yhteiskunnallisten har­rastustensa
vuoksi menemään nai­misiin,
Mutta juuri hiljakkoin hän
nai erään smyrnalaisen rikkaan
kauppiaan tyttären. J a kun kiireim-raät
taistelutehtävät antoivat hiu­kan
väliaikaa, vietti Kemal häitään
smyrnalaisessa hotellissa. Siinä ke-mujen
keskellä kuiskasi hotellin isän­tä
Kenialille, että häneUä on hyväl-kinen
Vellari^ Kemal käski isän
nän heti tuoda hääpöytään kellarin
maistimia. Mutta isäntä huomautti
että kellari on valtion poliisien s i -
netoimä, sillä Turkki on kieltolaki-maa,
Kemal käski avata sinetit ja
tuoda parhaimpia tavaroita pöytään.^
Isäntä totteli ja niin vieraat nautti­vat
kellarin antimista, tullen hyväl­le
ja köykäselle tuulelle. Ensi ilta
hääpäivästä kului siis mainiosd.
Mutta tuli vielä toinen ilta.-Hää­vieraat
olivat nurrutuulella ja or­kesterin'
soittaessa oli tanssisalin
lattia tyhjL Kemal käsitti heti mikä
on vikana. Hän kutsutti isännän
luokseen ja käski hänen niidestään
noiitaa kellarista ilolientä. Mutta
isäntä huomautti, että se on jälleen
sinetöity. Kemal käski avata sine­tit.
Ja kun hän on Turkin valta­kunnan
pää, niin avattiinhan ne.
Hääväki tuli jäUleen iloiselle, h i l -
peälle tuulelle ja tanssikin sujui
taas mainiosti.
Ja vaikkakaan Kemalin häätans­s
e i s s a ^ tapahtunut mitään häiriöi­tä,
ovat täkäläisetkin porvarikhdet
pitäneet hänen häämenoistaan kau­heaa
melua, yrittäen mustata ja
parjata häntä.
Mutta olisipa kuka hyvänsä meistä
ollut Kemalin sijalla, niin eikö olisi
menetellyt samoin. Tottamaar minä
ainakin, jos häitäni tanssittaisiin sei
laisen täysinäisen kellarin päällä,
avauttaisin sen, jos vain olisi sii­hen
valtaa ja varoja.
Ja mitenkäs nämä meidän porva­rit
remmastavat? Olihan tässä pal­jonkin
puhetta kuinka toista vuotta
sitten pidettiin Ontarion parlament
titalolla «Last Night Party>,, jossa
ei viinoista, konjakeista ja ilonaisis-ta
ollut puute. Ja eikö ole toista
pitää pikkuilot sellaisessa erikoisti,
laisuudessa, kuten häissä, jokj
harvinainen tapaus ihmisen elämis.
sä, kuin se että remmastaa paria,
menttitalolla, joka ei suinkaan oli
sopiva sellaiseen tarkotukseen.
•
• Lloyd George-parkaa minun l iy
sääli. Hän nimittäin, ukkopaha, V
pääministerin virasta poisjäätyaäi
joutunut aivan puille paljaille, jj
vaikka^ hän k i r j o i t teleekin ahkeraa
suurille" uutistoimistosyndikaateffle,
jotka maksavat hiukan enempi piC
tatuumalta kuin meikäläisten kj-näv
tuotteista on totuttu saamaan, ei
^"!t„"!!iJ3^"^ varat tahdo sittenkään riit-tää
Espanjan matkoihin, ja muiiiia
ylhäisiin h u v i t t e l u i h i n . Joten äijä-paha
on nyt j o u t u n u t petlaamaaa
kuviaan. Hän On nimittäin Ameri-
•kaä myöten ilmoittanut, että iä
nen kuviaan, j o i h i n hän kirjoittaa
omakätisesti, nimensä, on saatavissa li
hänen v a l o k u v a a j a l t a a n , hintaa ci
ilmoiteta, mutta tietenkin tämä iiinr S|
l a ei ole aivan pilkkahinta, sillä Mu
on kuuluisa mies.
Lohduttavana puolena siis tässä
on se, ett^r'^ hänellä on yhtä jos ei
toista keinoa toimeentullakseen.
Toista SO; on meikäläisten pännä-miesten.
Mehän kirjoitamme vain
köyhille työväenlehdille j a siitä ef
suurta murua suuhun heru, ja sii­täkin
usein riidellään, eikö meikä­läiset
pännämiehet tulisi vielä hiu­kan
pienemmällä murulla toimeen,
jottei vain t y ö v ä e n . tarvitseisi mi­tään
uhrata oman luokkansa herät­tämiseksi
ja vapauttamiseksi. Ja jos
rupeaa kuyiaari p e i l a a m a a n — joka
sekin :on k y s e e n a l a i s t a ostaako nii­tä,
kukan — niin nostavat yhtä suu-fen
rähinän kuin Martti-Sedän k u ­vien
myynnistä.
Mutta on meillä sentään yksi hy.
vä pi^oli, jota porvarillisilla kjTiä-miehillä
ei ole. Ja se hyvä puoli
voittaa kaikki meidän asemamme
huonot puolet. Me kirjoitamme m^
ilman historian suurimman asian
puolesta, me saamme kirjoittaa sy
dämemme ja sielumme puhtaalla va­kaumuksella
oman luoTckamme jako­ko
i h m i s k u n n a n vapauden puolesta.
Me saamme kunnian edustaa uuden
yhteiskunnan f i l o s o f i a a j a taistelua
uuden mailman järjestyksen puoles­ta.
—- Punikki
"'f
i
,1^
Kysymys
C. W. P . Suomalaisen JärjeilSn
toimeenpanevalle komitealle
Onko tämä oikein tehty kun osas
ton jäsenkirjuri tilasi kaksoisstämp-piä,
niin sihteeri lähetti työttömyys-stämppiä,
perimällä niistä täyden
maksun, selittäen muka että I^a'''-
soisstämppiin ei ole painettu maksn-määrää
enää, iuten on .vksi'?^-'
stämpeissä 50c. Pyydän että t. P-vastaa
tähän Vapaudessa.
ta
•Motto: Saispa kuulla mailn»
kummakseen
miten täälläkin taistellaan-
• Ihanteen jalon aatteen aktanm,
joka korsikin kannetaan.
Viime kesänä pei-ustettiin kyläj®^
me: kaivostyöläisten unio, ta^oua
lisen liikkeen oltua miltei kokos*^
lamassa paikkakunnallamme
aikaa. Nuori unio onkin »a^not^
kokolailla vUkkaan huom^""^,
seen, etenkin e n ^ kiel- V
keskuudessa, oUen'sen Jä^enlo*-"
kyään noin 350 vaiheiUa. Too
ei tosin ole kauttaaltaan " f .
verraten kaivostyöläisten irn^^^
rään
ympäristöllä, Jo^a ^ _
3,000. Mutta kun mainiitttun i
.'f
•