Vapaus, December 2, 1924

              Tonteilla. Stmkk. 4 p. — Hmrn Dee, 4flt 1924 Sm:
1J
gas näin Aikki kirjottaa:
**Mongolia, Wis., marrask. 29 p. — Hyvä ka­veri'
Sinä lähetit minulle sen 'Työmiehen J O U ­T
U U " Luuletkö sinä veli, että minä en olisi sitä
Smut muuten? Hyvin huomaavaisesti tehty
^ ^ k i n että sen lähetit. Kun tulet tänne jou­luna,
minä ammun sinulle jäniksen, että saat
jotilupaistia; et kai sinä itse tiedä, mitenkä päin
sitä pyssyä pidetään käsissä.
"Kiin, siitä joiilustahan minun piti kh-jottaa-
Wn Kyllä minä arvaan nyt sinun sotajuonesi ja
jjjj]^ oli tarl^otuksesi: onkia^lausuntoani. Vaan
mitähän tuo nyt tällaisen hakoniskan lausunto
sitte painaa? Vaan siinä horjumattomassa Va-kaximuksessa,
että. vaikka olen tällainen Aikki,
jonkalaisena olet minua vuosia tuntenut, siitä
huolimatta olen aina oikeassa (ainakin omasta
mielestäni) ja annanpa siis. paavillisen arvoste­luni
Joulusta.
''Minä luin seii Mary Mäen sisällysluettelon
Joulusta, mutta en voioUa Maryn kanssa kaikis­sa
kohti samaa mieltä. Sen näki Maryn kirjo-tuksestakin,
että hän sul^piiolelleen ominaisella
hataruudellaan ei ollut kaikkia kirjotuksia edes
lukenutkaan; siitäpä syystä hän ylisteli liika pal­jon
yhtä kirjotusta ja paremmasta kirjotuksesta
Icuittasi vain muutamalla sanalla. Toista se on
Imnminä luen! Kain^^^^m^ viisi koortia
halkoja ja sitte tulen kotia ja otan "sanaa" kä­teeni,
en niinä sitä hiin -vain puolivalmiina las­ke
irti: jokaisen luvun, jokaisen lauseen, jopa
jokaisen sahankin täytyy painua tajuntaan kuin
kengänkannan saveen; jä sen mukaan millaisen
"kuvan" lukemani painaa ja mitä minä sen joh­dosta
ajattelen, sen mukaan miha päättelen kir-jotuksen
arvoa. ; : ' f
Työmiehen Joulusta minun täytyy ylimalkaan
sanoa, että sangen kauniita kuvia (ny^^^ var­maankin
ole hyvilläsi> kun minä kehun!) painoi
se kokpnaisuudessaai^, äirjotuksiije^n, kuvineen,
runoineen, lauluineen ja taiteellisirie asuineen
minun harmaaseen aineeseeni^ (Mutta veli, ei­kö
tämä ole 30 sentin maksavasta joulusta, jon­ka
minulle lahjotit, liikaakin ylistystä?) Kuvia
minä en kj^lästynj^ katselema johtuneeko
se sitte;slitä, e^ mi­nä
en näe enempi pysyväisiä kuin liikkuvia­kaan
kuvia. Se ajomies siinä kannessa on onnis­tunut
Tässä pii Mary, enempi vaistonsa kuin
ymmäriyksensä avulla, osunut oikeaan arvel-lessäan,
etta ajomies uneksii liekeistä uutta, va-
• loisampaa ja lämpimämpää yhteiskuntaa. Mo­ninaiset
veistokset, taulut, maisemat, luonne-
' ja tyyppikuvat luovat tekeleelle monipuolisuu­den,
jonka kaiken kokoon panemin^, minä hy­vin
käsitän, kysyy aikaa, vaivaa ja kustannuk­sia.
.
"Kirjotuksia on jos mistä "sortista" niinkuin
sanotaan; on runoja, on vakavaa, on leikillistä.
Jotta sinä nyt et luulisi minun edes kiusalla us­kaltavan
jotakin sanoa vastaankin, sanon että
teoksessa on liika montg^ runoa kokoelmasta
"Suomen punaiset Ruotsin runoudessa"; en silti
sano, että ne eivät olisi hyviä.
. "Johan tätä tässä onkin yhdestä Joulusta.
Muista tulla sitte tänne jo jpulunaattona. Tän­ne
pääsee, kuten tiedät, Soolainilla, sillä samal­la
unalla,-joka oli kerran, muistavat vanhat, py­synyt
lehmän kintereillä kymmenen mailia,
mutta sitte jäänyt. Terveeksi vain.
Aikki L^tomäkL"
l«e kahden käden kylkeään j a läh­tee
sitten voivotellen, astelemaan
ialoa kohti. Maija menee meno­jaan.
Tupaan päästyään heittäytyy E e ­ro
vuoteelle kovasti v a l i t t a e n ' j a kyl­keään
puserrellen.. Isänsä, j a äi­tinsä
sekä mnntamia. kyläläisiä on
ttillut vuoteen vierelle. Kjryneleet
silmissä tiedustelee "äiti mitä on t a ­pahtunut.
"Minä kaaduin, heinäladon luo­na/'
sai Eero vihdoiÄ sanotuksi sur­kealla
äänellä. " A i , ai kun polttaa!
iliiTä kuolen! A i , a i , a i !
"Älä nyt hyvä lapseni kuole. M i -
^ hyvänen aika tässä nyt tulee
keinoksi," päivittelee äiti
"Kyllä on p^-asta hakea lääkäri,"
InMTOOTttaa jcÄu JcyläläiBen-
" N i i n läacäri. lääkäri," pääsee
emännältä yhteen aneen.
Lähdettiin h^emaan lääJöri, joka
ehtikin paikalle muutaman tunnin
kuluttua. '
Lääcäritutld Eeroa j a huomasi
Msi kyBdlunta olevan poikki,
" A i , ai, a i , v a i kylkfluita poiöd,"
otteli emäntä Icamalan snrkeas»,
»ennen ^ ]wiperrellen penkille istu-i&
aaa.'
lääkäri sovittt tarkoin katkenneet
-kylkiluut paikoilleen, voiteli j a tel­k
i i s i ne sekä varotti sairasta ole­maan
' huolellinen, • ettei särkynyt
paiHca runneltuisi.
Maija oli kadonnut niin ettei t a ­lonväki
tietänyt hänestä mitään.
Nyt olisi hänen apunsa ollut t a r -
I)eellisempi 'kuin. koskaan ennen.
Kun ei häntä, mistään löydetty,
suostui talonväen: pyynnöstä eräs
eukko, joka kyläläisten kanssa oli
tullut taloon tapauksen johdosta,
tonnittamaan askareita Rintalassa.
Emännällä itsellään oli kiirettä ja
hätää. Hän lähetti jonkun Maijaa
hakemaan äitinsä mökiltä, luullen
hänen sielUL majailevan, mutta siel­lä
kerrottiin, ettei Maija ollut ko­tonaan
Mynytkään.
'• Maijan äiti tuli murheelliseksi
tyttärensä snh_^en.
. S e u r a a v a n päivän sarastaessa me­n
i ' t a l o n askareita toimittava vaimo
kaivosta vettä hakemaan. Vettä
ammentaessaan eattiu' veden mu­kana
tulemaan k ä ^ e , jonka vaimo
vei' emännän ^ ; ttarkastettava&sL
£2mäntä t a n a sen heti Maljan omak;-
si,' j a aavisti pahaa. Hän t o na
kanheata toskaa, jdca salaperälsel-.
B tavan* ^Mxvota fainea olema»>
tan. OHsiko aiaija vahinjsossa p u ­donnut,
vaiko tahallaan mennyt kai­voon,
se o l i a j a t M , jok* kjusad
emännän mieltä.
Yleisenä paheena knUd, kuinka
kaksi ohikulkijaa oU nähnyt kuin­ka
Eero oli juossut Maijan jäljessä
pitkä puu kädessä- Rintalan emän-täkin
oli saanut tämän tietoonsa.
Tämä j a se seikka, että Maijan
vaatteet olivat hujan hajan aitan
edustalla, sai hänet aivan vakuute­tuksi,
että Maija on kaivossa. Mut­ta
hän ei osannut sanoa millä t a ­valla
hän oli sinne joutunut O l i
jo vuorokausi kulrnut U a i j a n k a .
toamisesta, eikä vieläkään kukaan
tietänyt mihin hän o l i joutunut.
Maijan äitikin oli käynyt Rintalas­sa
tiedustelemassa tytärtään, mutta
kun ei kukaan tietänyt hänestä m i ­tään,
oli äiti palannut itkussa sil­min
mökiUeen. Rintalan enuintä e i
ollut vielä kenellekään ilmaissut
epäluuloaan, eikä aikonutkaan sitä
tehdä ennenkuin oli ottanut tar­kan
selvän oliko Maija todella kai­vossa.
Seuraavana päivänä oli Rintalan
kaivon ympärille kokoontunut tun­keileva
väkijoukko. Kolme miestä
nosti rivakasti vettä kaivosta. Puo­len
päivän tienoissa oli vesi j o niin
vähällä, että ämpäri vastasi kaivon
pohjaan vettä ottaissa.
Nyt päätettiin .laskea mies kai­voon
ottamaan selvää asiasta. Mut­ta
ei kukaan läsnäolevista miehistä
tahtonut uskaltaa laskeutua kal­voon.
He pelkäsivät, että kaivo
on sellainen, johonka paholainen
kiskoo ihmisiä, "Kyllä miAä poika
menen. Minä olen käynyt kolme
kertaa Amerikassa j a kerran A f r i ­kassa,"
huusi odottamatta eräs mies
joukosta.
Mies laskettiin kaivpon, jossa
hän mukaansa ottamallaan piikki-kuokalla
alkoi tarkasti naarata kai­von
pohjaa. Hän hakee ympäriinsä^
mutta kuokkaan ei tuntunut mitään
muuta kuin -kaivon toisella puolella
oli joku kiinteä esine. Varmuud'en
vuoksi laskee hän piikkikuokkansa
vielä toisen kerran samalla paikalla,
vetää varovasti ja lujasti, mutta
mitään ei vaan kuokkaan tarttunut.
Hän tuli vakuutetuksi, ettei kaivos­sa
ollut sitä mitä etsittiin, j a sa­massa
huusi, hän kovalla äänellä
kaivon reunalla oleville, että kai­vosta
ei löydy kadonnulta.
Kaivon luokse kerääntyneet kat­selijat
lähtivät" yksi toitensa' pe­rästä
kotiinsa j a hetken perästä he,
unohtivat koko etsimishomraan.
Rintalan isäntä alkoi tyhjentää van­haa
aatamiaan emännälle kun hän
tuollaisia olemattomia aikaan saat­taa.
Emäntä ei tällä kertaa välit­tänyt
mitään sellaisista puheista,
vaan hän tahtoi päästä asiasta sel­ville-
peritipohjin keinoilla millä h y ;
vänsä. Hän komensi miehiä otta­maan
kaikki vesi pois kaivosta, sil­lä
siellä oli hänen mielestään vielä
sitä niin paljon, ettei sitä vielä var­muudella
tietänyt mitä siellä kai­vossa
o l i .
Veden ammentamista ruvettiin
jatkamaan. Mies, joka äsken o l i
kaivossa käynyt, meni nytkin kai­von
pohjaan, jossa hän\ pienellä as­tialla
ammensi vettä ämpäriin saa­dakseen
kaivon mahdollisimman
tyhjäksi vedestä. Emännän käskystä
hän vielä raapi käsillään pohjamu­taakin,
mutta mitään ei vaan löy­tynyt.
. Viimein emäntäkin tuli sii­hen
vakuutukseen, ettei Maija mis­sään
tapauksessa kaivossa - ollut.
Näin perinpohjaisesta etsimisestä sai
emäntä jälkeenpäin kuulla Rinta­lan
isännältä monta läksytystä, ja
jos emäntä uskalti vähän vastaan
panna, niin oli isäntä heti valmis
tarjoamaan hänelle nyrkkiä.
Kaksi päivää j a kaksi yötä oli k u ­lunut
jo siitä kun M a i j a o l i kadon­nut
Rintalasta. Toisen päivän i l ­tana
ilmestyi hän äitinsä mökille
kutoja-Annin Sanna mukanaan.
Tervehdittyään äitiään uteli Mai­ja
oliko äitinsä sairas, vai miksi niin
aikasin oli mennyt vuoteelleen- Äi­ti
ei vastannut ensi mitään, katseli
vaan vuoteeltaan silmät omituisen
näköisinä, Maija edelleen uteli, et­tä
mikä hänellä o l i , k un näytti niin
kamalan näköiseltä. Äiti ei vielä­kään
virkannut mitään. Sannikin
läheni nyt vuoteella makaavaa hän­tä
tervehtiäkseen.
"Onko se tosi, että sinä lapseni
olet vielä elossa," lausui vihdoin
äiti hämmästyksissään.
"No en ainakaan kuollut," vasta­si
Maija,' " v a i onko sitten niin p u ­huttu,"
lisäsi hän.
Maijan äiti nousi ylös j a istahti
vuoteen reunalle j a alkoi kertoa,
että hän on ollut aivan siinä uskosfe
sa, että Maija ei o le enään elävit-ten
joukossa. Hän kertoi myöskin
mitenkä Rintalassa on nähty pal­jon
vaivaa "Maijan etsimisestä, k un
ovat tyhjänneet vesikahronkin aivan
kuiviin.
Vai niin, ihmetteli M « j a , j a minä
uskoin, «ttei minusta välitetä Rinta­lassa
senkään vertaa kuin koiran
penikasta. Mutta ei suinkaan siitä
kaivosta olisi käyttövettä otettu, j os
sinne olisi koitan penikka pudon­nut.
Ktiivata «en olisi pitänyt, p n -
heK Maija käsitettyään aäan täy-dellisenumn.
JfaijAo äiti ei halunnut n v e ta
vaBtustam*an tyttärensä mielipitei­tä.
Hänen xnielee&iä muistuivat ne
sjat. jolloin hän itse o l i oUnt palve­luksessa,
mott* hän ei ruvennut
niistä kertomaan. Äiti tiedusteli
Maijalta miksi hän niin oli lähtenyt
Rintalasta, ettei ollut siitä emän­nälle
enempää kuin muillekmut p u ­hunut.
"Kun puun kanssa takaa-ajetaan,"
vastasi Maija.
"No minä olen kuullut jostain
sellaisesta, onko se sittenkin totta."
•Totta se o n , " vakuutteli Maija.
"Eero alkoi heitellä minun vaattei­tani
ulos aitasta J a kun minä me­nin
ditä häntä estämään, niin olisi
hän kai minua lyönyt, ellen olisi
päässyt pakenemaan. Vieläköhän
ne miniin vaatteeni ovat siellä a i ­tan
edustalla?"
"Kyllä ne on talteen korjattu,"
ehätti äiti vastaamaan. "Se Eero
oli varmaankin kovasti päissään,"
lisäsi hän.
"Kyllä hän o l i , " myönsi Maija,
" j a päihtyneenä ollen hänen pirul­lisuutensa
kävi uhkaavaksi"
Maijan äiti ei kaikin paikoin kä­sittänyt
tyttärensä selityksiä. Hän
valitteli sitä, kuinka hän oli ollut
sairas pelkästä p>elosta.
Hetken kuluttua vallitsi täydelli­nen
rauha tuossa pienessä mökissä;
kun sen asukkaat- vaipuivat unen
helmoihin seuraavan päivän koit­toon.
.
Maija oli päättänyt ottaa eron
palveluspaikasta ja ruveta nautti­maan
rauhassa niitä vähiä varoja,
mitä hän oli saanut säästöön. Sa­malla
oli hän päättänyt Vuveta va­listamaan
itseään mikäli mahdollis­ta,
päästäkseen iiihimilliscn ymmär­ryksen
a-vulla käsittämään elämän
todellisuutta. Elämä oli tähän saak­ka
ollut hänelle hirvittävän raskas­ta,
mutta hän e i ollut päässyt kä­sittämään
miksi niin oli. Tällaisia
ajatuksia pyöri Maijan päässä l e -
volle asettuessaan.
Seuraavana päivänä saatiin Rin­talassakin
tietää, että Maija oli vie­lä
elävitten joukossa. Rintalan
emännälle kävi myöskin selville, et­tä
Maija oli lopjuliisesti ottanut i t ­sensä
irti palveluksesta. Hän kävi
mökillä tiedustelemassa Maijan pois­lähdön
syitä j a sitä eikö hän tulisi
takasin palvelukseen. Maija selit­ti,
ettei hän enään tästä lähtien aijo
karjaa ruokkia^ vaan on päättänyt
ravita ensin itseänsä j a kun on k y l ­liksi
saanut itselleen tietoja, tulee
hän vointinsa mukaan ravitsemaan
tiedoillaan henkisesti köyhiä j a sor­retulta
ihmisiä. ' '
" M a i j a on.: ruvennut puhumaan,
ettei sitä tällaiset ihmiset kuin m i ­näkin
olen, ymmärrä mitään," virk­koi
emäntä.
Maijan äitikin oli isanomaisillaan
jotain, mutta kuullessaan tyttönsä
puheen, tuli hän ' kokonaan sanat­tomaksi.
•
^^n ymmärrelitävää/ ettei Maija
olisi ilman muitten apua osannut
Rintalan emännälle niin vastata,
mutta kutoja-Anni, jonka käsitysky-ky
tällaisissa asipissa oli suurempi
kuin tavallisilla ihmisillä, oli Mai­jaa
neuvonut siten sanomaan, jos
Rintalan emäntä vielä palvelukseen
tahtoo.'.v.- . ' • ; • ; • , ; , ; : > . ; . . . . . .•
Rintalan emäntä' sai > palata ko­tiinsa
tyhjin käsin, Tmifcka hän par-"
haansa mukaan koettikin selittää,
ettei Eero olisi enään pahinilkincn
Maijalle. Ja siihenkin kun Eero
kerran oli Maijaa hätyytellyt, olivat
olleet syynä muiden valeet. Tä­hän
Maija vaan vastasi, että hän
tietää' nämä asiat kaikkien parhai­den,
eikä kukaan enään sen enem­pi
häntä palvelukseen pyytänyt.
Maija oli tuonut kutoja-Annin
tuvalta kirkoja, j o i t a hän nyt rupe­si
ahkerasti lueskelemaan. Hänen
oli varsin vaikea ensimmältä ym­märtää
niin sjrvämietteisiä kirjoja,
mutta hyvä lukutaito j a horjumaton
itseensä luottamus olivat niitä kei­noja,
joiden avulla Maijasta vähitel­len
kehittyi itsetietoinen, valistunut
ihminen.
On kulunut kaksi vuotta siitä k un
M a i j a oli Rintalassa palveluksessa.
Maija Tuominiemi on ulkonaiselta
näöltään muuttunut toisenlaiseksi.
Älykkäät kasvonilmeet; tutkiva kat­se,
varmuutta osottava olemus, ne
ovat ominaisuuksia, j o t k a nyt ovat
lyöneet leimansa entiseen karjan­hoitaja-
Maijaan, joka nyt on as­tunut
julkiisen sanan palvelukseen
puhujana. Siinä Ihan onnistuukin
kiitettävästi j a j o k a kerta kun hän
astuu puhumaan yleisön eteen, tem­paa
hän kuulijakuntansa heti mu­kaansa
tarkasti seuraamaan esitys­tään.
Selvällä j a - h y v i n harkitulla
maan. Hän mySskiH toisinaan n u i s -
teK niitä äitinsä nsein laoiamla s a ­noja,
että knnpa tuon tytön voisi
elättää niin suureksi, että se ru­peaisi
kelpaamaan ihmidlie työhön
j a itse elatuksensa hankkimaan.
Hän ei kuitenkaan virkkaa näistä
mitään äidiHeen. sillä hän tietää,
että ä i t i n » tiesi sangen vähän niitä
lausuessaan. Maija tunsi olevan­sa
iloinen siitä, että h i n on pSäs»
syt ymmärtämään elämää j a v o i pu>
hna sorretuille vapautuksen suloi*
saa evanl^eliumia.
Mietteitä järjestäyty­misestä
Keskusteltaessa johonkin taloudel­liseen
järjestöön kuulumisesta kuu­lee
usein sellaisia sanoja, joita e i
enää tällä aikakaudella toivoisi mo­nikaan
kuulevansa. Jotkut päivitte^
levät "että ei ole työmaata, en voi
kuulua, kun on jo muitakin maksu­j
a liikaakin" j . n . e.
Toveri miksi ajattelet näin k e ­vyesti?
Onko työväenluokan sor­ruttava
ilman taistelua? Silloinko
vaan haluat kuulua järjestöön kun
sinulla pn työtä raatavana? Etkö
tiedä, että lujalla j a voimakkaalla
järjestöllä voi vuoriakin siirtää. E i ­kö
sinulle ole yhtä välttämätöntä
kuulua järjestöön, kuin pidät ole­massaoloasi
välttämättömänä? Halu­atkö
alistua vaikka kuinka pitkäksi
aikaa työttöinänä "hoopoilemaan"?
Ota huomioon, että omistava luok­ka
sinulle järjestää aina niin vilk­kaampia
kuin huonompiakin aikoja.
Jos kaikki ajattelisivat samalla
välinpitämättömällä tavalla, niin
helppo olisi omistavan luokan tuk­kia
sorretun luokan suut. Vaan
ajatteletko vielä sillä tavalla, että
se on luonnonlaki, joka niin mää­rää,
että meidän on tyydyttävä s i i -
hcn mitä omistava luokka mei)lo
kulloinkin järjestää, omia etujansa
silmällä pitäen? "
Toiseksi unionistisella järjestömuo-dolla
olemme tänäpäivänä seliaisella
taistelurintamalla, että sen kautta mc
saamme parannuiäta oloihimme. Siis
toveri kun tapaat union järjestäjän,
ota jäsenkortti j a liity mukaan.
Samalla pitäkäämme mielessämme
että uhrauksemme, minkä teemme
vallankumouksellisen ypuolueen hy­väksi,
ei ole milloinkaan liian suuri,
sillä se v a a t i i : aina meiltä taiste­luun
uhrautuvalBuutta.
Reisupoika.
a ^ \ '.
joukkofyosopimukset
Saksassa v. 1922
HUOMATKAA!
Kun tulette Sudboryyn, niin kSS'
kää tutustumassa tneidän uttdes»
muotia seuraavassa iiikkeesaämme»
jossa tehdään miesten sekä naisten'
pukuja. Joka puvnlle tSysi takaos.
Kaikki uutta tavaraa, - r - Pahdlstns
j a silitys tehdään huolellisesti j a no>
peaan. •
Terve näkemiin. — ToveniodeU*
Kultalahti ja Koivula
Telephone 1667. v Box 1S04.
90 ELM ST. — SUPBURY,^ONlV
'a. •
tonut katkeraan syleilyynsä. Hän
esittääaina sehrin piirtein kuinka
on mahdollista vapaatpa alhaisesta
eBmän .tilasta. Toisinaan hän v i i ­pyy
useita viikkoja puhujamatkoilla
ennenknin hän taas palaa äitinsä
mökille, tuoden äidilleen elatuksen
apua. Toisinaan hän muistelee n i i ­tä
lapsontensa aikoja, kun hän oli
vielä pieni kasvava tyttö^ jolloin
Vuoden 1922 lopulla oli Saksassa
voimassa ^ k ^ k k i a a n 10,768 joukko-työsopimusta.
Sopimusten luku oli
VV. 1919—-1921 vähän suurempi.
Yrityksien luku, jotka solmivat, v.
1922 joukkotyösopimuksia, on mel­koista
suurempi kuin ennen sotaa.
V. 1912 oli työläisten luku, jotka
työskentelivät joukkotyösopimusten
alaisina, 1,574,285, kun taas näi­den
luku V, 1922 oli 14,261,106
näistä 3,1«0,000 työläisnaisia,
20,5 % joukkotyösopimuksen alai­sista
työläisistä työskenteli metalli-j
a koneteollisuudessa 14 % maata­loudessa,
11,1 % kaivbsteollisuu-.
dessa. Sopimustilaston mukaan oli
vain 6,2 % :lla näistä työläisistä 48
tuntia pitempi työviikko, 65,7 % :1-
la 48-tuntinen ja'^kaikilla muilla työ­läisillä
tätä lyhempi työviikko.
8,620 sopimusta, koskien 804,541
yritystä j a 13,224,647 tyJJläistä, s i ­sälsivät
sopimuksen lomasta. 55,8
% :11a oli kuitenkin vain 3 päivän
loma j a 38,6 % ' J l a 6 päivän. Kor­kein
loma-aika, mitä oli määrätty
ruumiillisen työntekijöille, oli 12
päivää. Virka j a palveluskunnan
loma oli pitempi.
• u— -o ' —• ..
TyökeUot
K i r j . Antero Virta.
Suomalainen Ruokatavarakanppa
Halvin paikka ottaa kaikki ruokatarpeet. i
Linjoille lähctetilun myös huolellisesti j a nopeasti suoritetaan t i ­laukset.
INTERNATIONAL GROCERY
Omistajat: Ei Seppälä ja E . Kotanen.
292 Bay St. — Puhelin 305 N. PORT ARTHUR. Oat.
PARHAAT PEHMEÄT JUOMAT SUDBURYSSA VALMISTAA
Suomalainen Virvoitusjuomaliike
**HOWDy> uusi juoma.
s A i a E T T I A . KANTIA ja W£STON PISKETTlA «ioa virMtoM*.;
STAR wnm mm
P. o. Box 1028 Sudbury,: Oot. Phoae 946
Juokaa Orange ja LemonOli^* A CTJT
"GOO-GOO" y.m, y. m. O l Y l i i L p l T
hyviksi tunnettuja virvoitusjuomiammo. ~> Lähettäkää tiiauksonhe
osoitteella '••
- TWIN CITY BOTTLING WORKS
S19 MINNESOTA ST. FORT WILLIAM, ONT.
V. TuomL
tai puhelimella South 2100.
K. A, Merikallio.
Omistajat.
Kaikki sen jo tietävät
•tui parhaimmat ja monipuoliiemraat virvotutJu^mBi Tbundar Bay
alueelta ••• kun tilaa ne International Bottling MVorksiUa. . ^
Fhone 2008 North.
International Bottling Works
167 Machar Ave. Port Arthur, Ont
NYLAND GROCERY
Parhain paikka on tehdä kauppaa mcnm^VfiUtetäfin kaikki»
ruokatavarakaupan alaan kguluvaa tavaraa, . !
HuomJ Vaihtaa j a ostaa kaikkia farroltuottelU.
P. N Y L A ND
229 Grandwall Ave. ' Port Arthur, OoUrie.
esityksellä pakottaa hän kuulijansa
käsittämään sen kurjan yhteiskun­nallisen
aseman, joka heidät on kierrellä kiireellä vajoihin. . Monipäi-
Kaivannossa hääri miehiä kaikilla
suunnilla. Raamat vinkuivat, porat
kilisivät. Koko tuo monipäinen työ-lauma
oli k u in kone, jossa jokainen
ratas teki hellittämättä tehtävä-tään.
Jos yksi ratas J o u t u i : epä­kuntoon,
pysähtyi heti koko koneis­to.
Kone väänsi; kaivoi, porasi j a
työnsi vaunuja j a — ajatteli. J o ­kainen
tällainen valtava kone ajat­teli
kuin yksillä avioilla hääriesfvään
kaivannossa. Koko tämä alkanut
vuosisata oli ajateltu j a se o l i joh­tanut
nykyiseen määrätietoiseen
ponnistukseen työn vallasta j a «en
oikeuksista. Valtava kone pyrki
oman itsensä käyttäjäksi.,
Työkello helähti j a tuokiossa ko*
ne pysähtyi Työkaluja v i e t i in suu-nen
joukko oli hajautuva eri t a h o i l ­le
huolehtimaan niistä monista asi­oista,
joihin perheen elättäjä on s i ­dottu.
T y ^ e l l o n vapauttava kilabdns
muutti tämän valtavan koneen y k s i ­löiksi,
j o i l l a oli huolensa j a mur­heensa,
koliakin erilaiset j a e r i a s i ­oista,
j o s k i n ' k a i k i l l a pohjaltaan sa*
moista «yistä johtuvat: pääomasta
hänen isänsä kuoli j a kun he j^St^vSUneeaä jokap^tväiseen elantoon,
kahden äitjosä kanssa mökluä asu- . V a i l d c a t ^ ^ le»
pohetken saontiin j a ajatusnikaan
vaihtoon, oli ÄS melkein vihattu s i t ­tenkin.
Siellä se kellui paalussaan,
kuin mikäkin pomo j a katseli kor­keudestaan
miesten häärintää välin­pitämättömänä.
Se oli sukua samalle kylmälle oli­olle,
joka vallitsee työläisten voi­maa
j a sama välinpitämättömyys o l i
näissä molemmissa.
E»iänä päivänä murskaantuu mies
kaivannossa j a työkellon olisi silloin
luullut soittavan työpäivän keskey­tyksen,
mutta se oli varma liittolai­nen
monipäistä konetta käyttävälle
oliolle.
Pääomalle ei merkitse mitään yh­den
rattaan. murtuminen koneesta.
Toinen nopeasti tilalle ja entisen
jäJlnnökset kylmästi syrjään. No­peasti
vain kone käyntiin.
Työkello on siirrettävä jostain
syystä toiseen paikkaan j a joku
mies abertelee sen kimpussa. Mies
laskeutuu ottamaan jotain työkalua
noustal^seen jälleen tämän kapilieen
kimppuun. Kello on malttamaton
kiusantekijä j a putoaa miehen pää­hän
tainnuttaen tämän hetkeksi.
— Kas sitä kirottua, minkä teki.
—r Tuon edellä sitä niin vihattiin-kin.
Joku miehistä hymähtää:
— Joutavia! Se on tullut vaisto­maisesti
'vihatuksi sen vuoksi, että
se edustaa pakkovaltaa, jonka alta
joukot pyrkivät pois. ^
Kellon kimpussa häärinyt mies
heräsi, heitti kellon louhimoon. Se
halkesi kilahtaen.
Sen tilalla. toimi raudanpalanen
yhtä moitteettomasti eikä se yhtään
muistuttanut' p ^ o v a H s s t a.
Se o l i pienen pieni hiutova van«
haeta järjestelmästä uudeksi, mutta
kuvaava uuden olkentakses^
MATKAILUÄKOTI
Silstejft huoneita saaUvana. ,
EMIL JOHNSON
62 Edmond Lane
iVDBUUY, ONTABiO
Lähellä C. N . B . asemaa
Telefooni 682
il
OLE VAROVAINEN .KUUMEEN*
VILUSTUKSEN TAI ESPAN-JAN
TAUOIN JÄLKEEN
Jos tunnet itsesi heikolta^ herBUHM:r
tuneelta tai boMantuaeelta,^.
sinun pltaiil ottaa vaari
varoituksesta.
On olemassa uusi lääke, joka 't««/
kee ihmeitä tällaisissa tapauksissa.' ^
Jos lääkärisi c l ole sitä sinulle vikm^Jvh
määrännyt, mene apteekkiin j a han* ;
ki sitä pullollinen. Sen n l nd
Nuga-Tone. Ota sitä ainoastaan/^,^1
muutaman päivän j a tulet Ihmette-;' \
lemään kuinka nopeasti aloitat ttta^Zl^^
vuttamaan takaisin terveytesi J Ä
voimakkuntesL Lukijamme t a l i s i.
kiirehtiä hankkimaan itseUeen t^tg.-
ihmeellistä lääkettä lääkkeeksi, j o k a y-y-^
rakentaa ruumista, lihaksia verta j a ^ ' , ~ ;
hermostoa nopeasti. Se antaa m i e -
luisan unen j a antaa pian hyvän , ; ;
ruokahalun, järjestää vatsarf j a sno- l :
liston toimintaa. Nuga-Tonen val­mistajat
tietävät niin hyvin mitä ,1
se voi aikaan saada j a vaativat h e :
kaikkia apteekkeja takaamaan «en' ..^
tai palauttamaan rahanne, joa ette ' ; •
sattuisi olemaan ^ sen tnlokdin tyy- \ .
tyväiset. Katsokaa takausta jokäk
seEsa paketissa. Suositeltu j a taat-.^»-,
tn, myytävänä kaHdssa apteekeissa. -
UUDISTAKAA ^
psiiiöPiii^