Vapaus, November 19, 1959

              l i ; (UBEBTT) —' Independent ^ Labor
C O r i Ä l i O t i Ä l s ä g ö a n ö d i a n^
«Office Department, Ottawa..;Pub-
;lishedV;;thrice»Xweeklyr
Thursdays and Säturdays by Vapaus
;PuWlshing,vOömpahy Ltd.', at 100-102
Elm St. W.. Sudbury, Ont, Canada.
TeiephÖnMr^Bufl^
Editorlal Office OS. 4-4285. Manager
;EiwSuKsi^EdiitbritW;^EÖui^
address: Box 69, Sudbury,; Ontario.
;^äYertislhiiiratC8|Ub^^
>3*ansliErtlbn3free
K#jpJ#ppiIiAUSHINNAT:
Canadassa:£ l\vk.v8;00 6;kk;;«6i
Yhdysvalloissa: 1 vk. 0:00 6 Idc; 4:80'.
Suomessa: • 1 vk. 9.50 6 kk. 5.26
MK
m
iv.-
m
li;''
m.
mielisföti öniaks^^^ sen ainoan oikean käsilyskannah, että
Kuölimat^^ Uinenevistä mieli-
J pid^erpayaisuu^ uiiiöh jäsenten rivit ön pidettävä ^
Misin taistelussa j^teisten^tölou^
IfeStä." Vastavalittu johtbkuhta tulee saamaan, olemme var-ibpja
siit^ kansalaistemme tueii ja myötätunnon
kaikissa niissä edesottämisissa jotka kohdistuvat työläisten
eläkeoikeuksien ja yleensä työolosuhteiden parantamisen se­kä
työläisten elintason kohottamisen
Käyty vaalikampanja oli äärettömän kiivas ja osittain
mieliä katkeroittanutkin siksi kun vissit ulkopuoliset vijimat
S(ekaantuivat uriion sisäisiin asioihin. Mutta vanhojen "ohjel-mariitpj
en" hedelmätön vatkaaminen ei hyödytä ketään mui-ta
kuin niitä, jotka haluavat heikentää työläisten uniöturvaa.
Historia tulee näyttämään, onko hikkeliteoilisuuden työläis­ten
edessä "kommunismivaara" — mitä me emme vieläkään
usko — vai välittömästi jokapäiväistä leipää koskeva vaara,
kuten me otaksumrne. Me toivoisimme olevamme väärässä,
mutta vakaa käsityksemme on kuitenkin se,, että Sudburyn
seiidun nikkelinkaivajia ja, erikoisesti juuri Incon työläisiä
lihkaa seuraavan vuoden aikana moninaiset vaarat, mukaan­lukien
vanhemmuusoikeutta ja työmahdollisuuttakin uhkaava
vaara, jahka Inco panee käyntiin uudet kaivoksensa Moak
Ijakeila, Manitobassa. Elliot Laken tapaus on meille varoit­tavana
esimerkkinä siitä, että jos nikkelin kysyntä ei jyr­kästi
nouse maailman markkinoilla, niin Sudburyssa voidaan
pahna nikkeliteollisuuden työläisiä joukkomitassa pakkolo­malle.
Me luonnollisesti toivomme olevamme väärässä.
Mutta toivo ei ole koskaan tiedon arvoinen. Ja kaikki käy­tettävissä
olevat tiedot ennustavat tässä suhteessa huonoa
säätä. Pystyykö kaivosmiesten unio silloin mahdollisimman
tehokkaasti puolustamaan jäseniään ja heidän hupllettaviaan,
se riippuu. ratkaisevasti siitä, kuinka lujan yhtenäisyyden
jäsenistö takoo leipäkysymysten pohjalla.
Kaivosmiehet ovat puhuneet ja enemmistön päätös'on
union laki. Tämän mainehikkaan uni on demokraattinen ole­mus
on myös uutena osoituksena siitä, että nikkelinkaivajat
tulevat edessäolevista vaikeuksistaan selviämään. Mutta siinä
vaaditaan yhtenäisyyttä, ja yhä vain yhtenäisyyttä leipäky­symysten
pohjalla. Kaikki poliittisluontoinen kiihkoilu ja
varjonyrkkeily heikentää ja vaikeuttaa kaivosmiesten ase­maa.
Juuri tässä mielessä toivomme nikkeliteollisuudessa
työskentelevien kansalaistemme asenteensa määrittelevän.
jonkinlainea päivän vitsi,, jonka
huvittavuutta eivät edes silloin
tällöin tapahtuneet onnistiuliset*
kaiken kaskuUun-pohjalla on kui-tenkin
vakava ' kysymys:, miten>
sellainen tieteen ja, tekniikan
sjuurvalta kvin U S Ä \ o i epäon-lUstua.
rakettikokeiliiussaan lähes
säännöllisesti^
Suur-Sudburylle huono alku
Vaikka tässäkin asiassa ehkä pätee vanha sanonta, että
puoli leipää on parmpi kuin e; lainkaan leipää, niin kaikesta
huolimatta on syytä korostaa, että nikkelialueen kuntien lii-tosasia
vietiin tässä vaiheessa kehnoon ratkaisuun, ja että
sen perusteella tammikuun 1 pnä muodostettava Suur-Sud^
burysai kovin huonon alun. Sanalla sanoen, taistelu demo­kraattisesta
liitoskysymyksestä on vasta alkanut, sillä ilman
. muuta on selvää, jotta Sudburyn seudun talous- ja muita
pulmia ei voida ratkaista ellei johtavaa teollisuuslaitosta
saada maksamaan osaansa kunnallisveroista, kuten teollisuus­laitokset
maksavat muissa kaupungeissa. Nyt suoritettava
- kuntien yhteenliittäminen ei ratkaise yhtään ainoata kun­nallista
finanssi-ongelmaa; se voi kehittää useita uusia vai­keuksia,
mukaanlukien mahdollisuuden uusista verokorotuk-sista.
Tällä liitosratkaisullaonmerkitystä ja arvoa vain si­käli,
jos sitä käytetään porraspäänä todella demokraattisen
ratkaisun saavuttamiseksi -r^ siis ponnahduslautana, mistä
:. yhteisvoimin jatketaan taistelua GöpperGliffin, Conistonin
. ja'myösWatersin kunnan liittämiseksi Suur-Sudburyyn.
* * •
;;; - Maanantaina iltapäivällä julkaistu Ontarion maakunnan
kunnallislautakunnan päätös •'osoittaa, että Wall Streetin ra-hamiehet
saivat yliotteen tässä liitoskysymyksessä. Tämän
alueen väestön suuri enemmistö on aikanaan selvästi ja kiis­tattomasti
osoittanut, että se haluaa sellaista ratkaisua, jotta
^ nikkeliteollisuus joutuu maksamaan sille kuuluvan osan tä­män
alueer^-kunnallisveroista. Inco ja sen avustajat vastus­tivat
tätäydemokraattista ratkaisua kaikin käytettävissä ole­vin
keinoin. Ja johtuen täkäläisten kunnallishallintojen sekä
Frostin johtaman maakuntahallituksen selkärangattomuu-desta
ja lököpöksymäisyydestä tässä asiassa, Wall Streetin
pankkirien ääni jäi "isännän ääneksi".
Ontarion kunnallislautakunta vapautti uudelleen jätti-läiskokoisen
ja upporikkaan nikkeliteollisuuden tämän seu­dun
kunnallisverojen maksuvelvollisuudesta. Samalla 'ker-
_ taa — huolimatta lainkaan siitä mitä pikkumyönnytyksiä
tämän petoksen johdosta joudutaan veronmaksajille anta­maan
— kotienomistajien ja pikkuliikemiesten kannettavaksi
sysättiin Suur-Sudburyssa kunnallispalvelujen korkean hin­nan
maksu kokonaisuudessaan samalla kun rikkaat yhtiöt
, saavat nauttia tästä palvelusta verovapaasti. *
Palauttakaamme "lyhyesti mieleen minkälaisen ratkaisun
maakunnan kunnallislautakunta tästä liitoskysymyksestä te­ki:
Se hylkäsi Sudburyn kaupungin virallisen anomuksen,
että Sudburyyn liitettäisiin Coniston ja Copper Cliff (missä
on-verotettavaa kiinteimistöomaisuutta yhtä paljon kuin
koko Sudburyn kaupungissa?) sekä McKim, Neelon-Garson,
Blezafd" ja Waters tovvnshipit ynnä järjestymättömät kunnat
Broder; Snider ja Falconbridge sekä osia järjestymättömistä
'kunnista Dill ja Creighton. Ilman muuta on selvää', että
kaikki nämä alueet eivät olleet yhtä tärkeitä. Asian ytimenä
'oli kuitenkin se, että yhteenliitettävään 'kuntaan'^itää saada
verotuloja silmälläpitäen uuden suurkaupungin sydärhessä'
olevat Coniston ja Copper Cliff. , ' ,
- Sen sijaan Sudburyyn liitettiin McKim kunta ja läntinen
osaa Neelonista sekä pieni Fröo(i Mine kauppala missä on kaik-
Ifv, ^" kiaan'89-asukasta! Vaikka tällä liitosalueella on neljä kaivos-^
r( 'ta'joiden verotuloista ei kenenkään parta pauku/niin "ratkai-llt]-'
. ' sun"'tarkoitus on selvä: Inco "tunnustettiin"^ keisariksi, jon-
SE, MISS* E L OI.E VIKAA?
Yhdysyalloillä, on k^äytettävissään-jcaikki
ne luonhohrikkaudet, mitä
Tfeuvostoliitollakin, olipa tilanne
vielä muutama vuosi sitten sellai­nen,
että eräitä harvinaisia, mutta
tärkeitä metalleja — silloin vielä
— Neuvostoliitolta puuttui laajoina
esiintyminä.
On edelleen tunnettua, että Yh­dysvaltain
teollisuus edustaa monil­la
aloilla maailman korkeinta tasoa
ja pystyy tuottamaan mitä hyvän­sä
— paitsi nähtävästi luotettavasti
toimivia avaruusraketteja. Varsin
yleisesti pidetään vielä tällä het­kellä
Yhdysvaltoja maailman rik-kaimpana
maana ja työn tuotta­vuutta
siellä maailman korkeimpa­na.
Vihdoin USAn jättiläisbudjetit
osoittavat — siitä huolimatta, että
sotilasmenot nielevät niistä leijo­nanosan
— ettei pääomistakaan ole
puutetta.
Runsaasti luonnonrikkauksia, en­siluokkainen
teknillinen välineistö,
runsaasti pääomia ja työvoimasta
reippaanpuoleista ylitarjontaakin
— missään perusedellytyksissä ava­ruuskilvan
voittamiseksi tai ainakin
tasoissa pysymiseksi Neuvostoliiton
kanssa siis ei ole vikaa. Myös tie­teellistä
tutkimustyötä johtavat
ameriklcalaiset ja eurooppalaisen
tieteen parhaat kyvyt, joten vika
ei voi piillä siinäkään. Vihdoin on
muistettava, että USA:h teollinen
koneisto selvisi 2. maailmansodasta
naarmuitta, kun taas valtavia osia
Neuvostoliiton teollisuudesta jou­duttiin
jälleenrakentamaan aivan
"kivijalasta lähtien".
Kaikesta huolimatta Neuvostoliit­to
on sodanjälkeisinä vuosina jät­tänyt
Yhdysvallat taakseen monilla
tärkeillä aloilla, joista huomiotahe-rättävin,
vaikkei suinkaan ainoa,
on avaruuden valloitus.
Missä siis on vika?
ANARKIA TIETEELLISESSÄ
TUTKIMUSTYÖSSÄ
Viime aikoina on puhuttu pal­jon
Neuvostoliitossa suoritettavasta
ka jättiläismäisiin voitto-osin­koihin
ei kunnallisverottajat
saa koskea!
Jos Coniston ja Copper Cliff
olisi liitetty Suur-Sudburyyn
niin se olisi lisännyt noin 100-
prosenttisesti kunnallisesti ve­rotettavaa
omaisuuden arvoa.
Se olisi vähentänyt ainakin
neljänneksellä kotienomista­jien
ja muiden pikkueläjäin
verotaakkaa ja siitä huolimatta
antanut lisävaroja viemärien
ja vesijohtojen rakentamiseksi,
katujen päällystämiseksi ja
kunnallisen palvelun paranta­miseksi
yleensä.
Meille selitetään valheelli­sesti,
että tällainen ratkaisu
olisi vähentänyt kunnaltamme
niitä tuloja, mitä saadaan maa­kuntahallitukselta
nyt ns. vero-palautuksena
kutakin kaivos-ja
sulattimotyöläistä kohti.
Mutta tämä väitös on yhtä pe­rätön-
veruke kuin on "peruste^
lu" siitä, että Coniston, Creigh­ton
Mine ja Falconbridge eivät
ole kyllin lähellä Sudburyn sy^
däntä; Tällainen väitös ei kel­paa
edes verukkeeksi Copper
Cliffin okohdalta ja siksi puhu­taan
sillä kohdin "veropalau-tusten"
menettämismahdolli-suudesta
-:f- vaikka nämä vero­npalautukset
on verrattavissa
rikkaitten pöydältä putoaviin
muruihin silloin kuin nikkeli-alueen
kuntien pitäisi saada oir
keutetusti niille kuuluvan osan
verotuloista myös teollisuuslai­toksista.
—
Ilman muuta on siis selvää,
että taistelu nikkelialueen kuri-tien
;demokraattisestav liitosky­symyksestä
on vasta alkanut
Tammikuun 2 pnä pidettävissä
Suur-Sudburyn ensipimäisissä
kunnallisvaaleissa tulisi käsit­tääksemme
esittää mahdolli­simman
voimakkaasti vaatimus
siitä, että Coniston ja Copper
Cliff on liitettävä Suur-Sudbu-ryyri.
Edessä on pitkä ja vai­valloinen
taistelu, mutta voi­tettavissa
se on, jos yleinen
mielipide nousee kyllin päättä­västi
ja ^yksimielisesti sitä vaa­timaan.
mä desehtralisaatio . on , ulotettii
myös tieteen piiriin, mistä eräänä
konkreettisimpana esimerkkinä on
parhaillaan Siperiaan . kohoava
"Tieteen kaupunki", jossa tällä het-kellä
oh asukkaita hl 10,00br
j ö v . i MQ tulee biemaan 50,000/
kiiitehkin^s^ toi-
Isi^täan äluecilinfen ja; orff^
jie« dCMintraJisa^
seati^ ^Ne^]i^st(^uto^^
on tiukMti ki^itetty^^
eri tutiymiislaitokse^ sijaitsevatkin
tuhansien; luiom päässä itoii-sistaan.
käytännössä tämä merkit-seOr^
että jokaisesta^ioritetusta ko­keesta
saadut tiedot ilmoitetaan
heti keskuselimelle. Joka puoles­taan
jakaa tietonsa välittömästi
kaikille tutkimuslaitoksille.
Ei ole».vaikeaa kuvitella, millais­ta
työmäärän säästöä tämä käytän­nössä
merkitsee jo pekästään sii­täkin
syystä, ettei kaksi tai useam­pia
tutkimuslaitoksia ponnistele sa­manaikaisesti
ja samoin tuloksin
saman tieteellisen tehtävän kim­pussa
— järjeisteimän muista eduis­ta
puhumattakaan. Entä Yhdysval­loissa?
Siellä työskentelee kaksi
tiedeakatemiaa, toinen valtion va­aroilla,
toinen yksityisrahoituksella.
Lisäksi on miltei kaikilla keskisuu­rillakin
teollisuuslaitoksilla omat
tutkimuslaitoksensa. Puhumatta­kaan
siitä, että molempien akatemi­oiden
^välillä on vuorovaikutusta ja
tietojen vaihtoa tuskin muuta kuin
nimeksi, ovat teollisuuslaitosten
omat tutkimuslaitokset tarkoin var­tioituja
paikkoja, luonnollisesti sii­tä
syystä, ettei kilpaileva yritys
pääsisi hyötymään toisen saman
alan laitoksen keksinnöistä. On
syytä alleviivata, että kapitalistisen
kilpailun vallitessa tällainen järjes­telmä
on täysin järkevä.
On vielä otettava huomioon eräs
seikka tieteellisen työvoiman suh­teen.
Neuvo.^oliiton suuntaus on
ollut uusien tietec^n kaaderien kas­vattamisessa
jo alunperin selvä —
mahdollisimman laajamittaisella
opetuksella on luotu jonkinlainen
"tieteen armeija", jonka riveistä
nousevat omilla ansioillaan sen
jolitavat "kenraalit". Toisaalta taas
amerikkalaisen yliopistokasvatuk-sen
varjopuolet ovat tunnettuja, jä.
tästäkin pulmastaan on USA suu^
relta osalta pyrkinyt selviämään
rahalla, ts. "ostamalla" tieteellisiä
kykyjä Euroopasta. On selvää, että
jälkimmäinen menetelmä ajan mit­taan
kostautuu — rahalla ei todel­lakaan
saa kaikkea.
ONKO KILPAILU JÄRKEVÄÄ?
tiseri • kilpailun"). Mutta '^toisayta
tälisniihkin lölöissa|ldlpai^^
vettä vain ••nappikauppa-asteella".
Mutta^kun; lähdefö JOT
hpiildn" tuella
{jäälmäärään;' ^sellaiseeni k u i n Esi­merkiksi;
j ayairuuden ^alio^
täytyykiiv§jld^
ta pu4eltaan,^ät^^
siirrettijw!!| ; k a p U a l i s t i ^ kiljp|iE|ilä^
sensijaan että: se olisi kebityksen
ponnin^ muuttuukin äkkiä tasan
päinvjastaiseen suuntaan yMkutta^^
vaksi voimatekijäksi siitä tulee
kehityksen jatru. Ja koska YMs?-
valtain rakettisuunhiittelusta ja ava­ruuslennon
kehityksestä viime kä­dessä
vastaavat keskenään kilpai­levien
yhtymien ylimmät huiput; ei
ole mitenkään yliammuttua nimit­tää
näitä miehiä "Yhdysvaltain jar-rumiehiksi".
Esimerkejä?
Yhdysvaltain nykyinen puolustus­ministeri
Neil H; McElroy on
"Chryshlerin miehjp" (Chryshler
rakentaa Jupiter-ohjusten runkoja)
ja hänen edeltäjänsä Charles E.
Wilson puolestaan oli "General Mo-torsin
miehiä" (Thorrohjus).
Erään . lisäpiirteien kuvaan tuo
muutama vuosi sitten tapahtunut
uusien pääoman intressipiirien
muodostuminen. Kun nimittäin Yh­dysvaltojen
ensimmäinen avaruus­ohjelma
julkaistiin, ei liikemiehen
tarvinnut olla kovinkaan kaukonä­köinen
ensinnäkin arvatakseen, et­tä
valtio joutuisi investoimaan yri­tykseen
melkoisen rahamäärän ja
toiseksi päättääkseen saada siitä
omalle firmalle niin suuren osan
kuin suinkin mahdollista. Sellaiset
teoUisuusjättiläiset kuin General
Electric ja General Motors olivat
itseoikeutettuja omaan osaansa,
mutta keskisuuret teollisuusyrityk­set
löysivät pian keinon saada ne­kin
osansa avaruusdollarivirrasta —
ne liittyivät yhteen perustaen ai­van
uusia yhtymiä, joista jo heti
alkuvaiheessa paisui oikeita suur­yrityksiä,
ja jotka kokonsa, vaik­kakaan
ei kokemuksensa perusteel­la
vaativat nekin määrärahoista
osansa.
Seurauksena oli tilanne, joka
muistuttaa suuresti kymmenkuntaa
koiraa tappelemassa samasta luus­ta.
Ratkaisu löytyi käytännössä
kompromissista, mikä merkitsi si­tä,
että eri yhtiöt valmistivat ku­kin
yhden monivaiheisen raketin
osan rungon, eräät toiset yhtiöt
taas niiden eri moottorit, kolman-
Vastaus kysymykseen: on, kapi- net vihdoin itse satelliitteihin tar-
Rauhanpuolustajia
oikeuden edessä
ENTEELLINEN OIKEUDENKÄYNTI
A L K A N U T LÄNSI-SAKSASSA
BerlUiii. -r- VU°» viikolla alkoi
Dusseldorfin maaoikeuden 4. poliit­tisella
osastolla enteellinen oiken-denkäjmti
seitsemää tunnettua Län­si-
Saksan rauhanliikkeen edusta-
Jaa vastaan. Syytekirjelmässä väi­tetään
sanasta sanaan heidän ole-
.van"perustuslalUe vihamielisen Ja
rikollisen' salaisen Järjestön sala­hankkeen
Johtajia". Nordrhein-^
IVestfalenin ' osavaltiossa. Jonka
pääkaupunki Dusseldorf on, kiel­lettiin
nimittäin rauhankomitea Ja
viime maaliskuussa J^perustuslallle
vihamielisenä Järjestönä";
Syytettyinä ovat .Maailman Rau-hanneuvaston
Jäsenet Edith Hoereth-
Menge, Erwin- Eckert ja Walter Diehl
seka Lansi-Saksan rauhankomitean
jäsenet; pastori Johannes Oberhof;
Gerhard Wohlrath, Gustav Tiefes ja
Erich Kompalla.: Edith Hoereth-
Menge on yli 70-vuotlas,!;Erwln Ec­kert,;
Joka on syntynyt v.:1893 oli • vuo-ina
1933-^45 useaan kertaan vangit­tuna:
"valtiopetoksen valmistelusta";
i ^ u o 1 u s tusasianajajlna toimivat
kruununjurUtlD. :N.v Pritt, Englan­nista;
tri Kaul demokraattisesta Ber­liinistä
seka tohtorit Amman: Hanno­verista
ja Posser Länsi-Saksasta. Trr
Posser kuuluu Länsi-Saks^: sosdem^
puolueen eturivin juristelhln.
. : Ennen oikeudenkäynnin alkamista
syytetyt antoivat julkisuuteen vetoo­muksen,
jossa he selostavat toimin­taansa
rauhanliikkeessä, atomiasei­den
kiellon Ja:: aseistariisunnan puo­lesta
samoinkuin atomiaseista va­paan
vyöhykkeen perustamisen puo­lesta
Eurooppaan. "Älkää salliko,
että rauha asetetaan syytteseen", sa­notaan
'vetoomuksessa. Oikeuden
eteen'Joutuneet rauhanpuolustajat
sanovat olevansa varmoja kalkkien
niiden-solidaarisuudesta; jotka tolmi^
vat samojen korkeiden päämäärien
puolesta. "Me tarvitsemme heidän
poliittista, moraalista ja taloudellista
,tukeaan^^, todetaan:'vctooniuksessa
edelleen. ,. , , , •
^Oikeudenkäynti, Jonka ilmoitetaan
kestävän-Joulukuun 17 päivään saak­ka,
oli - kerännyt, runaaastl yleisöä
mm
paikalle, mutta vain noin puolet pää­si
salin pienuuden vuoksi sitä seu­raamaan.
Suuret kansainväliset de­mokraattiset
järjestöt kuten Maailr
man Rauhanneuvosto, Naisten Kan­sainvälinen
Demokraattinen Liitto Ja
Demokraattisten Juristien Kansain­välinen
Yhdistys ovat lähettäneet
edustajansa seuraamaan oikeuden­käyntia.
Paikalla oli myös runsaasti
sanomalehtien edustajia ja lehtiku­vaajia.
että-koottuna tällainen murukoko-elma
ei ole muuta kum erittäin kal­lis
."suutari". Lisäksi on vielä,ka-pitsdististen,
liikeperiaatteiden^: m
'kaistaf ettäikukin tehdas :konstruoi-valmistamansa
osat mähdollisim-
' märi^:?;hienpi^
sikisi ja paijpti taip^
tavaksi, koskapa . silloin . voidaan
.valtiota, .laskuttaa . suuremmilla
summiUa: Näin ön "päästy"'siihen,
iettS|erSät^ ohjustyypit vsaak^
amerikkalaistehv omien l ^ I ^ d i^
inukaan sisältää jopa miljoohaiV eri­laista
l^aa, ja,ainakin tetaiUisi^
piirdssä,: j o i s ^ näi­tä^
««emjtnäi^ sitä enenimän
liäinömaKdollisuuksia, uskotaan
täydellisesti siihen amerikkalaiseen
arvioon, että Neuvostoliiton käyttä­mät
raketit ovat huomattavasti yk-sihkertaisempia
rakenteeltaan.
ASELAJIT
Yhdysvaltain vaakunakotkallä on
vain yksi pää, mutta syinboplisesti
olisi epäilemättä osuvainpaa kuva­ta
kotka kolmipäisenä, joista yksi
pää edustaisi USA:n armeijaa, toi­nen
laivastoa j a kolmas ilmavoimia.
Sivullista saattaa hämmästyttää,
että kukin kolmesta.-aselajista sa­manaikaisesti
kehittelee omia ra^
kettityyppejään, vaikka päämäärän
pitäisi kaiken: järjen nimessä olla
yhteinen. Tässäkm asiassa on kui­tenkin
kysymys siitä, mille ame­rikkalaiset
antavat eniten arvoa,
nimittäin rahasta. Sotiläsmäärära-hojen
lohkaisu budjetista on vielä
suhteellisen kivuton toimenpide,
mutta sen jakaniinen kaikkien kol­men,
aselajin kesken on jo melkois­ta
nujakkaa. Kysymyksessä on jäl-leeh
kilpailu, vaikkakin sotalaitok­sen
piirissä.
"Erikoista "tehokkuutta" tähän
organisatooriseen desentralisaa-tioon
antiaa vielä muuan yksin­omaan
amerikkalaiselle demokra­tialle
luonteenomainen piirre, nk.
lobbyismi. Lobbyisti on henkilö, jo­ka
ei ole millään tavoin kansan va­litsema,
mutta joka kuluttaa kai
ket päivänsä senaatin ja koiigres-sin
käytävillä käyden keskusteluja
kongressimiesten jä senaattoreiden
kanssa. Näillä keskusteluilla on ai­noastaan
yksi päämäärä — saada
edustaja taivutetuksi toimimaan ää­nestyksissä
ja valiokunnissa tämän
tai tuon yhtymän tai aselajin etu­jen
mukaisesti . j ä tästä "työstään"
he saavat toimeksiantajiltaan palk­kaa.
Amerikkalaiset ovat itsekin
yarsin suorasanaisesti todenneet
lobbyismih aiheuttamat vahingot^
mutta siitä huolimatta tämä sanan
tpsimmassa merkityksessä "ulko­parlamentaarinen"
menettely jat­kuu
häiriintymättömäriä,
Eräitä yrityksiä eri aselajien pon­nistelujen
yhdensuuntaistamiseksi
on kuitenkin tehty. Sellaiseksi lie­nee
merkittävä armeijan, laivaston
ja ilmavoimien vastikään valmisut-nut
yhteinen tutkimuslaitos. Mutta
tilanne tuossa laitoksessa on sel­lainen,
kuten muuan amerikkalai­nen
aikakauslehti sitä luonnehti,
että kaikkien kolmen osaston väli­sillä
ovilla pitävät vartiota aseis­tetut
armeijan, laivaston ja ilma­voimien
miehet . . .
railuUe. Puolaan Jk;
3nl|ui<jh^^
^pai^|i™tsu
moitetaan asiantuntevalta- taholta
Varsovasta, ^ '
Puolassa toivotaan, että Eisenhow­er
voisi i tulla sinne e^malla.kun hän
matkustaa Neuvostoliittoon ensi
vyuoiih^
ifelcu^eliiihin ;^Efeeanhöw7^
:^ytkettälslln;; myös riidahälainra^
symysrPiiolanolänshrajasta, joikai<^
sen maaltoansodan ; jälkeen^; sU^
; l B ^ i tätä- i l M S k & J ®^
^lubmattävan tfÖAin ya--
-rapresidentti Nixoniin tämän kay^
isä Varsovassa alkaisemrnta^^;tö
vuonna, V \.'•. ~\-7
— Valo viipyy matkalla kuusta
maahan sekunnin ja neljäsosan,
mutta auringosta maahan 8 minuut­tia:
•
Kohtaavat
sa ensi,
Unkarilaisella
St. aikaeh Jcib 7,ÖP jä 9;Ö0 illl^TäÄiä
filmi, jonka kuvaiisja äänitys ovat
parasta, mahdollista,yoa. varmasti^ ;ijMM
katsomisen arvoinen ;töisenkinker-ran.
—-; LS.
kautfa ulkoseibiickoörii ?
MUUTOKSIA ODOTETTAVISSA?
Edelläselostettujen "jarrujen'' lä­hempi
tutkiminen osoittaa, että
niistä jokainen on kapitalistisen
tuotantotavan seurausilmiö, vieläpä
niin kiinteässä yhteydessä siihen,
Helsinki. — KU-liallituksen
tiedonanto Suomen suhteesta ul-koseitsikkoon
esitettiin viime
perjantain^ yllättäen: eduskun­nalle.
Tledonannosisa, j,onl^ esit­teli
kauppa- ja teoliisuusniiniste-ri
Ahti Karjalainen, edeUyter
tään, että Suomi tosiasiallisesti
menisi mukaan ulkoseitsikkoon
(Britannian johdpUa muodostet­tavaan
talous-poliittiseen vapaa-kauppaliittooh
— V) vaikka tässä
vaiheessa muodollista päätöstä
liittymisestä muodostettavaan va­paakauppa-
alueeseen ei tehtäisi­kään.
Hallituksen lausunnossa puo­lustellaan
I ulkoseitsikkoon osal­listumista
täsmäliisesti samoilla
penisteilla, jjoilla puunjalostuste­ollisuuden
johtohenkilöt ovat liit-tymisvvlätimustaan
perustelleet,
vaikka samalla joudutaankin to­teamaan,
että" monet kotimark­kinateollisuuden
alat joutuisivat
aivan kestämättömään asemaan
liittymispäätöksen jälkeen. Lau­sunnossa
vaietaan niistä tuhoisis­ta
seurauksista, joita liittyminen
aiheuttaisi^, maataloudelle.
Keskustelu hallituksen tiedonan­nosta
suoritettiin eduskunnassa
tiistaisessa istunnossa.
. Kauppa- ja teollisuusministeri
Karjalaisen esittämässä tiedonan­nossa
väitettiin mm., että sekä
puunjalostusteollisuuden pitemmäl­le
jalostetut tuotteet, samoinkuin
myös pyöreä puutavara sahatavara
jne., joutuisivat uhanalaisiksi, jos
Suomi jäisi vapaakauppa alueen ul­kopuolelle.
Tiedonannossa todetaan että esim.
silkki-, villa-, lasi- ja kumiteolli-suus
joutuisivat vakavaan vaaravyö­hykkeeseen,
jos seitsikkoon liity-että
korjaus jossakin kohdassa
merkitsisi auttamatta myös perus­teiden
tarkistamista, jonkinlaista
hyvin syvällekäypää "kapitalismin
revisionismia". Ja voidaan asettaa
kyseenalaiseksi, voitaisiinko ame­rikkalaista
talousjärjestelmää enää
senjälkeen ensinkään nimittää ka­pitalistiseksi.
Sitäpaitsi, mitä kapi­talismin
perusteisiin kajoamiseen
tulee, lienee USA se maa, jossa vii­meksi
ryhdytään moiseen.
AIR.
tään. puuvilla- ja triko<rteollisuus
joutuisivat osittain vaikeuksiin,
mutta tiedonannossa selitet8än,f et­tä
laivarakennus- ja konepajateolli-^
suus rationalisoinnin avulla voi^iy^t
selviytyä kilpailusta. Kysymys elui-larviketeoUisuuden
asemasta todÄr
taan erittäin vaikeaksi jä tullitulo­jen
pienehhys todetaan • vaikeäifi
korvattavaksi; mutta arvellaan, että.
tämä voitaisiin korvata verotusta
kiristämäillä.
Edelleen selitetään,, että kysymys
kaupasta niiden maiden kanssa, jot­ka
eivät ole GATTm jäseniä, siis
esim. Neuvostoliiton kanssa, on jos­sakin
määrin epäselvä.
Kauppaministeri selitti, että .pe­riaatteellinen
kanta suhteessa ulko:-.
seitsikkoon olisi saatava selville,'sil­lä
vapaäkaiuppaliitoh ininisteri^
neuvoston on ilmoitettiD kokoontu­van
19. ja 20. 11.59 Tukholmaan
käsittelemään sopimusluonnosta.
Hallituksen käsitys on, että Suo­mi
ei taloudellisten etujensa
vuoksi voi jättää vapaakauppalii­ton
syntymistä huomio;onqttamat^
ta, mutta silla ei kahppapoliitti-sen
asemansa vuoksi ole syytä täs­sä
vaiheessa pyrkiä siihen jäse­neksi.
Hallituksen mielestä olisi
Suomen osalta aloitettava neuvot­telut
siitä, missä muodossa ja mil­laisin
oikeuksin ja velvoituksin '
Suomi Voisi osallistua ya^aakanp-pa-
alueeh piirissä suirnniteltuihin
järjestelyihin, selitti miiiisteri
Karjaiden.
OSAJÄSENYYS SEITSIKOSSA
Tuklitolm^. Bxpr^sen käsitte­l
i perjantain jolftavässa artikkelis­saan
siipnienjäsehjqrttä "seitsikos­sa"
ja piti siitä aloitettavia neuvot­teluja
"todella ilahduittavina". Leh­ti
pitää kuitenkin jokseehkin. mah­dottomana
osittaista jäsenyyttä;
koska "on vaikeata käsittää, kuinka
tällainen suunnitelma voidaan to­teuttaa
puhtaasti teknillisessä mie-i
lessä".
Vielä mutkikkaampana lehti pi-.
tää GATTin suostumuksen hank-^
kimista tällaiselle osajäsenyydel­le.
GATTin, kansainvälisen kanp- :
pa- ja tullijärjestön sääntöjen
mukaan ovat "sellaiset losittaiset
sopimukset, kuten nyt kyseessä
olevakin, kiellettyjä'^ toteaa. Ex^
pressen.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Niistä pilaantuneista liarpaloista
Ainakin ennenvanhaan tavattiin
Suomen sotaväessä laskea "montako
herätystä" on jälellä:- Samoin-täkä­läiset:
liikemiehet; muistuttavat jat­kuvasti
radion, tv:n javsanomaleh:
distön avulla, "montako päivää"" on
vielä jouluun.
- Mutta toisin kuin sotaväessä, mis
sä huomioitiin V "herätyksiksi*! niin
pyhät ^kui narkipäivätkbi,^ oikein
omanUinontarkat liikemiehet teke?
vät tarkan eron "ostopäivien" ja
niiden "haaskupäivien" vallilla, jol­loin
ei ole lupa myydä joulutavaraa­kaan.
Tuhansilla ja kymmenillätuhan-silla
canadalaisilla ei tästä joulu­ostos-
päivien luettelemisesta ole
juurimuuta kuin mieliharmia. Kuu­kausikaupalla
työttöminä olleet
työläiset eivät ole erikoisemmin
kiintyneitä kalliinajan jouluostok­siin.
Moni isä ja äiti joutuukin
nyt selittämään pienokaisilleen, et­tä
tänä vuonna täytyy säSstSS joka
sentti tähdellisiin, että joululahjoi­hin
'eivät varat riitS.^ ,.N8in kuin
tehdään valmentavaa "valistustyö­tä"
olosuhteiden pakosta, joulutun­nelmaan
helpompi saada ylemmäk­si,
vaikka lahjat eivät olekaan suur­ten
*^uria. ; ~
Toiset canadalaiset — emme pu­hu
mitään pienilukuisesta rikkaiden
luokasta, jolla on jatkuva joulu
sekä kesällä että talvella — ovat
kuitenkin ,siinävonnellisässa) ase­massa,
.että: voivat: ainakin jouluna
"elää yli varojensa", vaikka joutu
vatkin sitten maksamaan jouluilon
laskuja pitkän aikaa uutena..vuon­na.
_ r
Yhteistä meille kaikille onkuiten-kin
tänä vuonna se^j että kirpeän
raikkaat karpalohillot puuttuvat
kuin uutenavuonnakin. '
Asia on tuttu meille kaikille.
Wa^ingtonista:ilmoitettiini Yhdys­valtain
vastuunalaisten' terveysvir-kailijain
toimesta — annettakoon
heille täysi tunnustus siitä — että
sikälkinen karpalosato on ainakin
osittain pilattu vissillä kemikaalilla,
mitä käytetään rikkaruohojen hä­vittämiseen
karpalomailla.
Kysymys on epäilemättä Yhdysr
valtain kaupallisista- karpalomaista,
joita hoidetaan ;mmä.: rikkaruohoja
hävlttävietn kemikalioiden' av^Uai.
Kuten tiedetään, sikäläiset 'virano­maiset
sanoivat'havainneehsa, että
k.o.' rikkaruohoja hävittävä^ aine
(aminotriazole) on aiheuttanut la-boratiokokeissa
syöpää rotille.
Heti tämän tiedon .tultua julki­seksi
poistettiin kauppojen hyllyi
itä - s e k ä , jäädytetyt karpalot että
karpalotuötteet -hillot ja muut.
Rinnan tämän kanssa tapahtui
muutakin: 1) niin sanottu suuri
yi e isö tervehti hyvin lämpimästi tä
tä tiedoitusta ^ ja 2) karpaloita vä­littävät
liikemieliet nousivat rajan
eteläpuolella: sotajalalle sikäläisiä
terveysvirkailijoita vastaan nimen­omaan
siksi kun heidän "liiketoi­mensa
pilattiin juuri joulun edel-lä?"
ij^ Ajatella sitä yksitysiomistuksen
-pyhyyden loukkaaniista, että syöpää
aiheuttavia karpaloita ei :< saakaan
myydä jouluksi! - s Moista yksityiso­mistuksen
loukkaamista ei ole tämä
kansa kuullut!^ ' _
Mikceivät Yhdysvaltain terveys­ministeriön
herrat' -olleet hiljaa
kuin vesi sulcassa ainakin jouluun
asti, että olisi saatu karpalot myy­dyksi?
Sitten olisi ehkä'voitu "pa­hoitella
tapahtunutta", mutta olisi
kuitenkin saatu taatuksi joulumark­kinat
karpaloittenkin i välittäj äliik-~
keille. ,
Tämäf kaikessa alastomuudessaan
kuvaakin''kapitalistista maailmaa ja
kapitalistien kantaa — raha on kaik­ki
kaikessa, niin joulun vietossa y-
Icensä kuin syöpää aiheuttavien
karpaloittenkin myynnissä.
Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tie­toa
mjten tämä karpalöjupakka
päättyy. Oletamnie. kuitenkin >. et­tei
Yhdysvaltain hallituksen ter-vcysdepartmenttia
, vedetä poliitti- männät. — Känsäkoura.
seen hirsipuuhun tämän jupakan-johdosta;
sillä karpaloita välittävät •
liikkeet eivät loppujen lopuksi ole.
niitä suurmonopoleja,, jotka sitä
'maata todella hallitsevat, ja sitä­paitsi
yleisellä mielipiteelläkin ;on;,
tässä asiassa tuntuva' puheenvuo-^
ro.
Ilman muuta on tietenkin selvää,
että kaikkia karpaloita ei ole saas­tutettu
kemikalioilla, ndtkä *syöpfiä •;
aiheuttavat rotille. On hyvin to­dennäköistä,
että kaikki canadalai-;
set villikarpalot^ovat yhtä vaaratto- -
mia ja terveellisiä kuin konsanaan
ennenkin.
Oikeassa saattavat oUa-nekin, jot­ka
selittävät kuin «paholainen raa­mattua,
että näitä saastutettujakin-karpaloita
"pitää syödä paljon", en-,
nenkuin: ne ihmisille syöpää aiheut­tavat.
-
Mutta me epäilemme kuitenkui,
ettei: monikaan ,perheenemäntä näi-i
tä^herkkuja juolupöytaänsä hanki.
— ei, sittenkään vaikka hänelle vk^
kuiutetaan, etteivät tarjolla olevat'
karpalot ole amerikkalaista alkupe­rää.
Tämä on > tietenkin valitettava ^
juttu niille, jotka joutuvat siit&, ai­heettomasti
kärsimään — kuten jou-'
tuvat esimerkiksi täkäläiset intina.--^
nit, jotka karpaloita poimivat mark-'
kinoille. Itse metsästä poimittuja'
karpaloita emme kuitenkaan kalh-1
da. Mutta syöpä on siksi hirvitti-,
vä - ja- peloittava tauti,- että tuskin''
kuika^sen kanssa haluaa leikltellS, t
ja kaikkein vähimmän perheene* '
i i i m