Vapaus, December 25, 1958

              Sivu 2 Torstaina, jotiluk. 25 p. — Thursday, Dee. 25, 1958
VAPAUS
(UBERTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. £s-tablldied
Noy. 6, 1917. Authorlzed
8S seeond dass mall by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-llshed
thrlce- weekly: Tuesdays,
nrandays and Satiu-days by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
fSm 6t. Vf^ Sudbuiy, Ont., Canada.
Telephones: Boa. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Elklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertlaing rates upon appllcatlon.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.80 6 Mc ».76
3 kk. 3.25
Yhdysvanolssa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30
Suomessa: 1 VIL 8.50 6 kk. 4.75
Hauskaa joulua!
Koska lehtemme tämänpäiväinen numero ilmestyy jou­luaattona,
keskiviikkona, Vapauden johtokunta, toimitus ja
koko henkilökunta haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja
esittää vielä yhteisen joulutervehdyksen.
Olkoon tämä joulu canadalaisille yleensä, sekä erikoi­sesti
Canadan suomalaisille ja Vapauden lukijoille iloa ja dn-nea
antava juhla! Nauttikaamme kukin lähimpine omaisi-nemme
ja kaikin yhteisesti tästä hyvän tahdon juhlasta, jol­loin,
"rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" sanomaa toista­vat
nekin, jotka eivät osaa vielä antaa tietoiselle rauhantoi-minnalle
sitä arvoa, mikä sille nykyaikana kuuluu.
Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!
Vieläkin Incon lakosta
Näyttää siltä, että suuret päivälehdet ovat ottaneet uu-delleenpuitavakseen
Incon lakon siinä mielessä, että voitai­siin
jotenkin selittää musta valkoiseksi. Niille voitaisiin tie­tenkin
sanoa, että jälkipeluu ei auta yhtään sen enempää
kun itku markkinoilla, mutta kun kysymys ei ole ilmeisesti­kään
pelkästä tuulenpieksemisestä, vaan työväenliikkeen
mustaamisesta yleensä ja ammattiyhdistys vastaisesta suun­nitelmasta
erikoisesti, niin asiaan pitää suhtautua vakavasti.
Ottakaamme esimerkiksi torontolainen aamulehti, Globe
and Mail, joka maanantaisessa numerossaan julkaisee etu­sivulla
neljän kirjeenvaihtajansa tutkimuksen tulokset Sud-burysta
ja pesuksi vielä muita juttuja ja johtavan toimitus-kirjoituksen
lakoista yleensä.
Kuinka köykäisillä oksilla mainittu lehti on julistaes­saan
toimituskirjoituksessaan, että "lakot ovat aikansa elä­neitä"
ja suositellessaan siten epädemokraattisia menetelmiä
lakkojen ehkäisemiseksi, se näkyy esim. Globen toimituskir-joituksen
siitä kohdasta missä yritetään selittää, että kaivos­miehet
eivät saa palkankorotuksestaan takaisin muuta kuin
murto-osan siitä, minkä he hukattuna työaikana menettivät.
Käyttäen "jos tädillä olisi..laskutapaa, Globe taivastelee,
että 40-tunnin työviikon perusteella kaivosmiehet menetti­vät
tSmän lakon johdosta $1,058.40. Huomattuaan kuitenkin,
että tämä on sentään liian vahvaa pajunköyttä, Globe sanoo,
että 32-tuntisenkin työviikon perusteella työläiset menetti­vät
$846.72. Tämä pn todella suuri menetys ja juuri siksi
työläiset turvautuvat lakkotaisteluun vasta sitten kun mitään
muuta ulospääsytietä ei enää ole. Mutta sivumennen sanoen
huomaamme, että Globe and Mail pitää nyt kaivosmiesten
paikkana $2.20tunnilta, eikä $2.69, kuten se lakon alkaessa
julisti?
* * *
'Mutta palatkaamrne asiaan. Laskettuaan senteissä kai­vosmiesten
palkankorotuksen lehti sanoo, että saavutettuaan
nyt 16 sentin palkankorotuksen kolmevuotisen sopimuksen
poÄjalla kaivosmiehet saavat lisätuloksi "vain" 565.92.
• Tämän pitäisi osoittaman, että "lakot eivät kannata".
Miitta Globe jättää huomioimatta, että Mine-Mill unio on
ollut nikkeliteollisuuden työläisten kollektiivisena edustaja­na
jo 15 vuotta ja tämä oli sen ensimmäinen lakko. Miksei
Globe and Mail vertaa näitä lakkomenetyksiä niihin suuriin
saavutuksiin ja etuisuuksiin, mitä nikkeliteollisuuden työ^
Iäiset ovat voittaneet viimeksikuluneen 15 vuoden aikana?
Muuten sivumennen sanoen tuntuu siltä kuin Globe and
Mail pitäisi itsestään selvänä, että kolmen vuoden perästä
on uusi lakko? Mutta entä sitten, jos union ja työläisten tah­tokin
huomioidaan, eikä tulekaan lakkoa ehkä vuosikausiin?
Mutta sokerit pohjalla: Kysymys ei ole "jos" olisi 40 tunnin
työviikko vaan siitä, että kaivosmiehillä oli 32-tuntinen työ­viikko
ja kaikki merkit viittasivat siihen, että tämä lyhen­netty
työviikko olisi ollut voimassa pari vuotta tai ehkä
kaiiemminkin. Kun kaivosmiehet nyt saivat 40^tvmtisen työ­viikon,
niin tämä tarkoittaa, että heidän "lakkomenetyksen-sä"
tulevat rahallisestikin^kaisin jo ensimmäisen sopimus­vuoden
aikana, selitti union paikallisosaston presidentti Mike
Solski.
Globe and Mail-lehden toimituskirjoituksen heikot pe­rustelut
"lakkojen vanhanaikaisuudesta" ja epädemokraat­tisten
menetelmien tarpeellisuudesta lakkojen lopettamiseksi
onkin varoitus siitä, että talouspulan jatkuessa ja syven­tyessä
tulee taantumus jatkamaan entistä raivokkaampaa
taistelua työväestöä vastaan. Ottakaamme tässä yhteydessä,
esimerkki mainitun lehden neljän kirjeenvaihtaja!! kaavai­lusta
Sudburyn seudun unioliikkeen tulevan kehityksen suh­teen.
Sen pitkässä etusivun kirjoituksessa sanotaan mm:
"Voiko (Mine-Mill union) osasto No. 598 nykyinen johto pi­tää
toimensa, se riippuu siitä, että onko riittävästi jäseniä
herännyt siinä määrin, että antavat suurenmian huomion
unionsa asioille, ja tuleeko katolinen kirkko edelleen käyt­tämään
arvovaltaansa nykyistä johtoa vastaan.
"Näyttää siltä, että vastaus kumpaankin kysymykseen
on myönteinen.
^ "Most Rev. Alexander Carter, North Baysta, Sault Ste.
Marien alueen piispa, sekaantui julkisesti lakkoon esittäen
kysymyksiä union varojen käytöstä. Katolinen papisto nos­tatti
kysymyksen johdon kommunistisuudesta. Alueen huo­mioitsijat
ovat sitä mieltä, että tarttuessaan asiaan kirkko
menee loppuun asti varsinkin nyt kun se on saanut havaita,
että osasto No, 598 johtoa vastaan voidaan hyökätä saamatta
siitä ammattiyhdistysliikkeen yleistuomiota...
"Toiselta puolen unio on saavuttanut kolmevuotisen työ­ehtosopimuksen,
mikä tarkoittaa, että terästyöläisten union
täytjry odottaa kaksi vuotta ennen kuin se voi anoa edustus­oikeutta.
Se voi. antaa Mine-Mill union johdolle riittävästi
ailcaa finanssitilanteensa parantamiseksi ja torjuakseen hyök­käyksen
jonka se tietää olevan tulossa."
' Kuten ylläolevasta näkyy, taantumusvoimat eivät lepää
hejkeäkään. Ne suunnittelevat jo uusia hyökkäyksiä niin nik­keli
teollisuuden kuin muidenkin alojen työläisiä vastaan.
• Incon työläiset saavuttivat yhtenäisyydellään, taistelu-valmiudellaan
ja peräänantamattomuudellaan suurenmoisen
voiton. Mutta taistelu jatkuu ilmeisesti edelleen, mikä on
hvyä pitää,mielessä silloinkin kun tätä voittoa asiallisesti kyl­lä,"
juhlitaan.
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Räätäli Otto Niemonen, Con
naught St., täyttää keskiviikkona,
joulukuun 31 pnä 70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Mitä muut sanovat
Vierailu kiinalaisessa kommuunissa
HERRASMAAILMAN
"JOULUTUNNELMAA'
Boston.— Teollisuusmies Bernard
Goldflne tuomittiin tänään kolmek­si
kuukaudeksi vankilaan kongres­sin
halveksumisesta.
Liittovaltion tuomari Charles E.
Wyzanski antoi ymmärtää^ että hä.T
olisi antanut Goldflnelle pitemmän
vankilatuomion, mutta hän selitti,
että se (pitempi tuomio) tekisi täs­tä
tekstllllporhosta "poolilttlsen
dlskrlminatlon" uhrin.
Goldfinen pääavustaja ja sihteeri
Mlldred Paperman sai kymmenen
päivän vankilatuomion . . .
Tuomion pälvelui lykättiin tammi­kuun
seitsemänteen päivään. Wy-zanskl
sanoi,- että hän antaa Gold­finen
ja miss Papermanln viettää
joulunpyhät kotona ja alkaa vedota
tuomioistaan . . .
Adams (Sherman Adams, presi­dentti
Elsenhowerln avustaja, joka
erosi suurskandaalln johdosta toi­mestaan
viime kesänä — V) myönsi
vastaanottaneensa tältä bostonilai­selta
miljoneerlltä (Goldflne) kii-tolllsuusosoltuslahjoja
mutta hän
kielsi kuitenkin vaikuttaneensa nii­hin
hallituselimiin joiden kanssa
Goldfonella oli vaikeuksia . . . —
UPl uutistieto.
Kirj. Dorise Nielsen
Pekingr. — Lokakuun ensimmäisen
viikon lopulla, juuri ennen 9. vapaus-päivän
viettoa, yliopiston englannin­kielen
tiedekunta, jossa toimin opet­tajana,
sai tietää tilaisuudesta saada
vierailla kommuunissa jos se tahtoi.
Lunnollisesti me kaikki tahdoimme
ja se herätti suurta innostusta.
Kommuuni, jossa vierailimme, oli
yksi niistä missä puheenjohtaja Mao
vieraili kun se oli järjestetty ja jon­ka
hän sanoi olevan mallina kaikille
toisille farmeille. Nousimme ylös kel­lo
5 hyvälle aamiaiselle ja sitten 150
meistä istuutui koulubusseihin ja
aloimme viisi tuntia kestävän mat­kan
varustettuna istuimen alle työn­netyillä
eväslaukuilla.
Tämä kommuuni ^ l i muodostettu
useista osuustoimintatiloista ja käsit­ti
kokonaisen kunnan. Alueen suurin
kauppala on nyt hallintolaitosten
keskuspaikka. Kun saavuimme, se
näytti puhtaalta sillä kaikki asunto­jen
seinät oli kalkilla maalattu.
Entisten suurmaanomistajain ra­kennusten
ympärillä oleviin muurei-hin
oli tehty kirkkaanvärisiä muraa-limaalauksia,
kuvaten elefantin ko­koisia
sikoja, suuria hedelmiä ja joil­lakin
on poliittista merkitystä, ku­ten
Taiwanin kuvalla jne. Maalauk­set
ovat talonpoikain tekemiä. Heillä
ei ole koskaan ennen ollut aikaa
osoittaa taiteellisia lahjojaan, joita
heillä näyttää olevan niin suuressa
määrässä. Kommuunin puheenjohta­ja,
joka oli j'llättävän nuori mies,
tervehti meitä kunnalistalon edessä.
Meidät kutsuttiin saliin, jossa puisil-
Vahingontekijät
Helsingissä ilmestyvä Kansan
Uutiset. kiinnittää huomiota siihen
kun oikeistolaiset äänestivät edus­kunnassa
ulkomaankaupan laajenta­mista
vastaan. Johtavassa toimitus-kirjoituksessa
sanotaan seuraavasti:
Eduskunnan käsitellessä tiistaina
lakia ulkomaankaupan säännöstely-valtuuksista
Ijyväksyl se tässä yh­teydessä
kansandemokraattien eh­dotuksesta
päätöksen, jonka mu­kaan
hallituksen on pyrittävä lisä.a-mään
maamme kannalta välttämä­töntä
tuontia lähmnä Neuvostolii­tosta,
jotta työllisyyden vuoksi tär­keätä
vientiä voitaisiin jatkaa mah­dollisimman
laajana.
Tällöin saatiin nähdä erlskummal-llnea
näytelmä. Vaikka kaikki
eduskuntaryhmät ja myös Fagerhol­min
hallituksessa mukana olleet
hallituspuolueet ovat kilvan vakuu-teUeet
haluaan lisätä kauppaa Neu­vostoliiton
ja muiden sosialististen
maiden kanssa, löytyi eduskunnasta
kuitenkin 38 eri ryhmiin kuuluvaa
edustajaa, jotka äänestivät tätä lau­sumaa
vastaan ja 12 sellaista eri
ryhmien edustajaa, jotka katsoivat
voivansa tässä asiassa äänestää tyh­jää.
Päätöksen puolesta äänesti 133
edustajaa, kokonaisuudessaan kan­sandemokraattien
sekä sos.dem. op­position
eduskuntaryhmät ja maa­laisliiton
ryhmä kolmea edustajaa
lukuunottamatta.
Maittemme välisen kaupan kehit-,
tämlstä ja Suomen metalli- ja puun­jalostusteollisuuden
työläisten työn
saannin turvaamista vastustivat . i -
volmesti 8 sosdem-eduskuntaryhmän
edustajaa, mm. puolueen puheen­johtaja
Väinö Tanner, sekä ministe­rit
Väinö Leskinen ja Rafael Paa­sio.
Kokoomuksen eduskuntaryh­män
valtaosa, 26 edustajaa, joukos­sa
ministerit Wiherhelmo ja Koso­la,
kannatti niinikään työttömyyden
lisäämistä, samoinkuin 2 edustajaa
kansanpuolueesta ja 3 edustajaa
ruotsalaisesta kansanpuolueesta.
Tyhjää äänestivät 7 sos-dem-edusta-jaa,
joukossa mm. pääministeri Fa­gerholm,
ministeri Hiltunen ja puo­luesihteeri
Kaarlo Pitsinki, kaksi
maalaisliiton edustajaa, yksi kokoo­muksen
sekä kaksi ruotsalaisten
edustajaa.
Eduskunnassa suoritettu äänestys
oli omiaan paljastamaan Suomen
la pöydillä oli valmista kuumaa tee­tä.
« « •
Söimme eväitämme teen kera ja
senjälkeen puheenjohtaja alkoi ker­toa
meille kommuunin asioita. Pe-rustamisajatus
alkoi talonpoikain
keskuudessa, sanoi hän, pääasiassa
sen takia koska kasteluojia kaivet­taessa
yhden osuustoimintafärmin pi­ti
pyytää toiselta osuustoimintafar-milta
oikeutta kaivaa oja sen maan
poikki joelle. Nyt heillä on niin suu­ria
kaikkia käsittäviä suunnitelmia,
että sellaisia voidaan suorittaa vain
suurella alueella. KonVmuuni käsittää
yli 10,000 asukasta.
Kuten monilla muillakin samanlai­silla
kommuuneilla naiset on vapau­tettu
ns. kolmesta huolesta.
Ne ovat: lasten huollosta, keittä-misestä~
ja vaatteiden ompelemisesta
perheilleen. He ovat rakentaneet yh­teiskeittiöitä,
järjestäneet yhteisen
räätälinverstaan ,taikka todellisuur
dessa pienen vaatetehtaan ja lasten-seimen,
josta syystä työvoima on
melkein kaksinkertaistunut ja talon-poikaisperheellä
on kaksi palkanan­saitsijaa.
Tämän kommuunin sato on ollut
niin suuri, että ruokatavarat ovat
vapaat. Eikä vain tämä, mutta vaat­teetkin
saa ilmaiseksi. Mennessään
syömään ihmiset voivat ottaa niin
paljon riisiä sekä lihan ja kastikkeen
kan.ssa keitettyjä vihanneksia kuin
haluavat.
Kun vaatteet kuluvat ne viedään
paikattavaksi taikka niistä tehdään
pienempiä vaatteita. Silloin he saa­vat
uudet vaatteet.
Lukuunottamatta näitä erittäin
tärkeitä puolia kaikki, jotka tekevät
työtä, saavat palkkaa, joilla he voi­vat
ostaa muita tarvikkeita sekä ylel­lisyystavaroita.
He ovat rakentaneet
12 alkeiskoulua, useita keskikouluja,
viisi teknillistä opistoa ja yliopiston.
haa miestä joilla oli päällään puu­villakankaasta
laitetut ja topatut
pitkät kauhtanat ja päässä lipatto­mat
lakit. He polttivat pitkävartisia
piippuja ja taputtivat työssä kulunei­ta
käsiään tervehdykseksi meille.
Eräs vanhuksista oli ollut orjana
suurtilanomistajalla ja hän oh työs­kennellyt
viisivuotiaasta 70 vuotta il-maiseksi.
Hän ei ollut koskaan saa­nut
senttiäkään palkkaa. Hänen
kurttuiset silmänsä ja kasvonsa ker­toivat
elämästä kaunopuheisemmin
kuin sanat.
Kullakin vanhuksella oli oma huo­neensa.
Kaikki oli valkaistu kalkUla,
Heistä ne varmaankin tuntuivat
Buckinghamin palatsilta. Heillä oli
leveä penkki vuoteeksi ja paljon
täkkejä peitoksi.
He söivät yhteisruokalas.sa kuten
kaikki toisetkin. Eräs vanha paris­kunta
asui yhteisessä huoneessa ja
heidän tyttärensä oli pannut joita­kin
kuvia seinille ja antanut heille
teepannun. Nämä vanhat ihmiset
pudistivat käsiämme ja johtivat mei-
Jokainen talonpoika, mies ja nai­nen,
on monipuolinen henkilö. He
ovat talonpoikia ja voivat työsken­nellä
pelloilla kiireellisen kevät- ja
kansalle, ketkä tassa.. maassa ovat^ s.a„d„o„nk. .orjuuaikana, samoin he ovat . „„„f , o i . o r , fo supi. st,a ne' et ^, i .... , ' tavallisia tyolaisia. He ovat rakenta- Neuvost•o- lii.it. o* n— uk^a^nossoa, .
käytyä kauppaa ja ketkä ovat vas­tustaneet
nimenomaan Suomelle
tärkeiden taloudellisten ja poliittis­ten
suhteiden kehittämistä', ketkä
ovat syypäitä siihen että Neuvosto­liiton
meille tarjooamaa luottoa.
Saimaan kanavan aukaisemista. Vi­rolahden
kalastusmahdollisuutta ja
Neuvostoliiton meille tarjoamia voi-malaitosrakennustöitä
koskevat a-siat
ovat jääneet makaamaan. Sa­malla
se osoittaa, ettei mainituilla
piireillä monista puheistaan huoli­matta
ole mitään halua edistää työ­tilaisuuksien
lisäämistä maassam­me
ja kehittää maamme teollisuutta,
koska nämä piirit eivät halua pitää
vientiteollisuiutemme pyöriä käyn­nissä,
vaan kaiken uhallakin halua­vat
pysäyttää ne ties kuinka pitkik­si
ajoiksi.
Kun muistamme, että Neuvostolii­ton
kanssa viimeksi solmimamme
kauppasopimus on voimassa enää
vajaat kaksi viikkoa, että maksuso-plmukset
Tshekkoslovakian, Itä-
Saksan ja Unkarin kanssa on irti­sanottu
päättyväksi vuoden vaih­teessa
ja kun kauppa Kiinan kanssa
on nyt jokseenkin pysähdyksissä,
niin on pakko todeta, että vain täy­sin
vastuuttomat piirit voivat nyt
suhtautua asiaan siten kuin eräät
vahingontekijät eduskunnassa me-nettelivät.
Kun sekä metalli- että
puunjalostusteollisuutemme työläi­siä
uhkaa suurtyöttömyys, on todel­lakin
syytä huolehtia siitä,, että uu­den
hallituksen kokoonpano muo­dostuu
sellaiseksi, että ulkomaan­kauppa
niinkuin muutkin ensiarvoi­set
taloudelliset ja poliittiset kysy­mykset
hoidetaan maan ja kansan
etujen mukaisesti.
dät heidän huoneisiinsa ja puhuivat
kiinalaisten opettajain kanssa.
Kävimme heidän pelloillaan.
Eräällä pellolla kasvoi seitsemän jal­kaa
pitkää puuvillaa. Näimme myös­kin
erilaisia kaaleja ja talvivehnä oli
jo seitsemän tuumaa pitkää.
Menimme jälleen busseihimme ja
palasimme kotiin äänemme laulusta
käheänä.
Saapuessamme takaisin meille ker­rottiin,
että Insiituuttimme englan­ninkieltä
opiskelevat oppilaat lähte­vät
viikon kuluttua vuoristoon. Hal­litus
oli antanut kullekin yliopistolle
palasen maata, johon tulee kaivaa
kuoppia ensi keväänä istutettavia he­delmäpuita
varten.
Uskokaa taikka älkää, mutta me
rupeamme valmistamaan terästä. Me
olemme päättäneet voittaa Britan­nian
terästuotannossa kuluvana
vuonna, eikä 15 vuoden kuluttua ja
ennen joulukuun 10 päivää Kiinas.sa
päästään 10,700,000 tonnin vuotuiseen
terästuotantoon.
Jokaisella oppilaitoksella ja jokai­sella
Pekingin kadulla on komitean­sa,
joka opettaa miten valmistetaan
terästä.
Maanantaiaamuna tulee minusta
opettaja, joka valmistaa terästä.
Ennen joulukuun 10 päivää me
olemme valmistaneet 120 tonnia te­rästä.
Tästä lähtien meidän oppi­laamme
opetuksensa sivussa valmis-
! tavat terästä. Tällä tavalla poiste­taan
intellektuaalien ja työläisten
ero. Talonpojista tulee intellektuaa-leja
ja sitä tietä tulee tulevaisuudes­sa
olemaan vain sainanlaisia ihmi­siä,
miehiä ja naisia, jotka voivat
tehdä työtä pelloilla keväällä, myös­kin
tehtaissa sekä sellaisia, jotka
opiskelevat.
Tänä vuonna, joka on "Suuri hyp­päys
eteenpäin" ja joka on sisällöl­lään
teoreettinen laadullisessa mie-
SITÄII
JA
TÄTÄ
TESTAMENTTI
Vanha maanviljelijä kääntyi
asianajajan puoleen ja halusi apua
testamentin laadinnassa.
— Kirjoittakaa, että kuoltuani
haluan Fordsonlnl haudattavan yh­dessä
kanssani.
— Sepä oli omituinen määräys, to­tesi
asianajaja. Miksi haluatte sen
mukaanne hautaan?
— Minä kun en ole vielä sattunut
tapaamaan kuoppaa, josta vanha
traktorini ei olisi pystynys kiskomaan
minua ylös.
Ruotsin lehdet
arvostelevat Suo­men
hallituspulaa
Tukholma. — Skisma, joka presi­dentin
ja lukuisten kansanedusta­jien
välillä on syntynyt, merkitsee
vakavaa kriisiä Suomen parlamen­taarisessa
elämässä, kirjoittaa Da­gens
Nyheter otsikolla "Kriisi Suo­messa".
Suomen hallituskriisi on viime
päivien tapahtumien ansiosta saa­nut
omalaatuisen kulun. Presiden­tin
ja eduskuntaryhmien taholta on
ryhdytty toimenpiteisiin, jotka ovat jessä, olemme rikkoneet kaikki pe-
(avallisten hallitusneuivottelujen ul­kopuolella
— peliin, jota sodan jäl­keisten
19 hallituspulan aikana oni^essa.
PÄTEVÄ SYY
— Mihin joulupukit menevät jou­lun
jälkeen?
— Tj-öttömyysvakuutustoimistoon.
— Mikseivät he enää menekään
Pohjoisnavalle?
— Sielä ei ole vielä työttömyysva-kuutustoimistoa.
RAVINTOLASSA
— Kuulkaa, herra tarjoilija, voit­teko
sanoa kuka on tuo nainen vie­reisessä
pöydässä? Minusta tuntuu,
että hän on kiinnostunut minusta.
— Hj'vin mahdollista, sillä hän on
ravintolan emäntä. Luulen, että hän
epäilee maksukykyänne.
rinnölliset muodot, jotka ovat niin
itsepintaisia näiden ihmisten keskuu-
"Sven Tuuvan"
ensi-iHa Suomessa
Heisinä.!. — 13 paikkakunnalla
eri puolilla Suomea oli viime per­jantaina
suomalaisen suurfilmin
"Sven Tuuvan" ensiesitys. Elokuva
oli tiistaina valtion elokuvatarkas­tamon
sensuroitavana ja se sai ve­rovapauden
selviten myös ilman
leikkauksia. Filmi esitetään 12
vuotta täyttäneille. Sen kestoaika
on lähes ja kaksi ja puoli tuntiapa
se on "Tuntemattoman sotilaan"
rinnalla pisin Suomessa valmistettu
elokuva. Molemmat filmit ovat Ed­vin
Laineen ohjaamia.
4,000 PAKKOLOMALLE
WÄRTSILÄ-YHTYMÄSTÄ
Helsinki. — Yli 4,000 työläistä
joutui viime lauantaina lähte­mään
kahden viikjon palkattomal-
Alttari kassa­kaappina
Oslo. — Piispa Johannes Smemo
vihki viikko sitten Veitvedtissä,
Oslossa, ^rään Norjan kaikkein
omalaatuisimmista kiijiolsta "Py­häkkö",
johon mahtuu 275 sanan­kuulijaa,
on itse asiassa vain osa
suuresta nykyaikaisesta liikeraken­nuksesta,
joka valmistui äskettäin.
Kirkon pääovet ovat kohti "to­ria",
joka on muodostunut liikera­kennuksen
pohjakerroksen katolle
ja kirkon alla on koko joukko myy­mälöitä.
Kirkkoa käytetään juma­lanpalvelusten
lisäksi kokoushuo­neena,
jolloin alttari erotetaan
muusta salista työntöovilla.
Kirkko on lisäksi ensimmäinen
ainakin Skandinaviassa, jossa on
mm. virvokebaari. Myöskin kirkon
alttari on "hieman" erikoislaatui­nen.
Se on valettu betonista ja pal­velee
samalla kassakaappina, jossa
kirkon rahavaroja säilytetään.
le pakkolomalle kahdelta Suomen
suurimmalta laivatelakalta, jotka
nykyisen ulkomaakauppakriisin
johdosta pysäyttävät toimintansa
21. 12. 1958—6. 1. 1959 väliseksi
ajaksi:
Marraskuun lopulla ilmoitti
Wärtsilä-yhtymän johto tästä
työnseisauksesta, joka Hietalah­den
telakan kohdalta koskee noin
3 tuhatta työntekijää. Työnteki­jät
menettävät ansiot noin 50 työ­tunnilta.
Yhteenlaskien se mer­kitsee
kansantaloudelle noin 200,-
000 työtunnin menetystä. Työläis­ten
palkkamenetykset nousevat
yhteensä lähes 50 miljoonaan
markkaan.
neet tuhannen masuunia teräksen
valmistamiseksi, he ova trakentaneet
maatalouskoneiden korjausverstaan j
ja he rakentavat tiilien polttouunia.
Talonpojan ja tavallisen työläisen
lisäksi monista on tullut ammatti­miehiä
taikka liikemiehiä koska hei­dän
on täytynyt järjestää elimiä
kauppaa varten ja oppia myöskin kir-janpitotaito
jne.
Tämän lisäksi kaikkien täytyy tul­la
oppilaiksi sillä kaikkien täytyy op­pia
kirjoittamaan ja lukemaan ja
senjälkeen mennä keskikouluun ja
yliopistoon.
Menimme katsomaan erästä las-tenseimeä,
joka sijaitsi entisen suur­maanomistajan
paikalla. Olimme on­nellisia
koska oli keskipäivä. Noin 60
pj'öreäkasvoista lasta istui pienillä
tuoleilla pöydän ympärillä. Pistäen
suihinsa riisiä syömäpuikoillaan ja
ottaen sormillaan vihanneksia he oli­vat
välinpitämättömiä meidän läsnä­olostamme.
Yksi toisensa jälkeen sitä mukaa
kuin he lopettivat syöntinsä menivät
he ulos ovesta. He ojensivat kätensä
ja sanoivat "Ni hao", joka merkit­see
"Kuinka voitte?"
Me näimme nuorten pioneerien
huoneen, jonka seinille oli kiinnitet­ty
kansallissankarien kuvia ja siellä
oli monta kuvakirjaa, joita voi kat­sella
vapaa-aikoina.
Ehkäpä vaikuttavin oli nähdä van­hojen
koti. Se oli eräässä parhaim­massa
rakennuksessa, jonka ovella
tapasimme kuusi tai seitsemän van-voitu
mielin määrin kehitellä, lehti
kirjoittaa.
Otsikolla "Kissa kuumalla katol­la"
kirjoittaa Ny Dag:
Suomen taantumukselliset yrittä­vät
kaikin tavoin estää toimintaky­kyisen
hallituksen, jolla olisi edus­kunnan
enemmistö takanaan, muo­dostamista.
Ne hai-joittavat tätä
peliä tilanteessa, jossa taloudelli­nen
kriisi tiukentaa päivä päivältä
otettaan maasta.
Suomen ja Ruotsin taantumuksel-lien
lehdistö yrittää syyttää poliit­tisessa
kriisitä ja taloudellisista vai­keuksista
Neuvostoliittoa. Nämä
väitteet voivat vain vaikeuttaa Suo­men
pulmien ratkaisua.
Kaikki järkevät tilannearvioinnit
johtavat käsitykseen, ettei Suomen
hallituskysymystä voida pysyvästi
ratkaista ottamatta kansandemok­raatteja
mukaan hallitukseen. Ti-tä
vastust<ivat poliittiset ryhmät te­kevät
Suomen kansalle suuren kar­hunpalveluksen,
kirjoittaa Ny Da;.;.
Nälän, sorron ja feodalismin vuosi­sadat
on jätetty taakse ja uusi, kau­nis
tulevaisuus avautuu eteen täynnä
kansallista nuoruutta, iloa, luomisen
tahtoa ja luopumatonta innostusta.
Sensijaan, että he pitäisivät itseään
takapajuisina ja saamattomina, K i i ­nan
kansa on nyt täynnä luottamus­ta
ja tulee havaitsemaan, että sosia­listisessa
kollektiivisessa elämässä on
heillä herkulesmainen voima.
Ylihuomenna sen
"hullukin huomaa''
Jouluna on päivä "kukonaskelta
pidempi ja tapaninpäivänä sen
hullukin huomaa" tavataan sanoa.
Tässäkin sananparressa on pal­jon
perää sillä talven lyhin päivä,
talvipäivän sensaus, ;on joulukuun
22 pnä, jolloin aurinko on saavut­tanut
suurimman eteläisen etäi­syytensä.
Päivä alkaa siis nyt pidentyä.
Huomenna, joulupäivänä siis se
on kokonaista kukonaskelta pi­dempi
kuin eilen ja ylihuomenna
sen jo siis "hullukin huomaa".
Romanian
sähköistäminen
Romanien sähkölstämlssuunnitel-man
vahvistam.isesta on kulunut
kahdeksan vuotta. Tänä aikana ta­savaltaan
on rakennettu 24 voima­laitosta,
mm. Doitshestin, Koma-neshtin,
Paroshenin ja Borseshtin
lämpösähkölaitokset sekä Moroje-nin
vesivoimalaitos ym. Bikaziin
rakennetaan hyvällä menestyksellä
suurta vesivoimalaitosta, joka saa­daan
valmiiksi vuoden 1960 lopulla.
Mainitun laitoksen ensimmäisen
osan tehoksi tulee 110,000 kilowat-tia,
ja koko voimalaitoksen yhtei­seksi
tehoksi 210,000 kllovvatjia.
Mainittakoon, että maan sähkövoi-matuotanto
oli viime vuonna jo lä­hes
5,5 miljardia kilowattituntla
oltuaan 1S50 2,1 miljardia kilovvat-tituntiä.
Suurta huomiota kiinni­tetään
maaseudun sähköistämiseen.
Tasavallassa on kaikkiaan sähköis­tetty
2,400 maalaisyhdyskuntaa,
joista lähes 75 prosenttia viimeksi­kuluneen
"kahdeksan vuoden aika­na.
Länsi-Berliini
sotilaallisena
ponnahduslautana
Lon:oo. — Moskovan radion eng­lanninkielisessä
lähetyksessä toi's-tal-
iltana sanottiin A-sopimuksen-johtajien
päässeen Pariisissa pitä­mässään
kongerenssissa toivomaan­sa
tulokseen, nimittäin siihen, että
A-sopimusryhmä on saatui yhä lä-henunäksl
hyökkäyssotaa.
Selostaja mainitsi, että kun A-sopimusmaat
ovat torjuneet Neu­vostoliiton
Berliiniä koskevan ehdo­tuksen,
niin ne ovat käytännöllisesti
katsoen avoimesti ilmaisseet toivo­muksensa
säilyttää Länsi-Berliini
sotilaallisena ponnahduslautana. E-delleen
sanottiin kokouksen poliit­tisten
keskustelujen paljastaneen
Yhdysvaltain vaikutusvallan lisään­tymisen
sekä sen, että Natoon vai­kuttavat
nykyisin entistä enemmän
Yhdysvaltain hyökkäyssotasuunnir
telmat.
Viimeisin NATO-konferenssi Pa­riisissa
ei merkitse mitään muutosta
"aggressiivisen blokin vaaralliseen
politiikkaan", totesi virallinen venä­läinen
uutistoimisto Tass konferens­sia
kommentoidessaan.
"Loppukommunikea ei anna mi­tään
vastausta Neuvostoliiton konk­reettiseen
ehdotukseen, joka tähtää
jännityksen laukaisemiseen Euroo­passa
ja suhteiden parantamiseen
Atlantlnliiton ja Varsovan-sopimuk­sen
jäsenmaiden välillä", Tass jat­koi.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Ne Globen "suuret panokset"
Järisyttävä "tahdon" t,
Pariisi. — Kersantti Andre Robin
ja hänen vaimonsa eivät varmaan
koskaan unohda vihkiäisiään Sainte
Sabinen raatihuoneella viikko sitten
keskiviikkona. Juuri kun he olivat
sanoneet "tahdon", romahti lattia
ja hääpari, pormestari, morsiusty-töt,
todistajat ja häävieraat syöksyi­vät
kellariin. Ihme kyllä kukaan ei
saanut pahempia vammoja kuin
mustelmia. Pormestari toipui no-
Kertoessaan viikon lopulla käyn­nissä
olleista Incon ja Mine-Mill
union neuvotteluista, ammattiyhdis­tysliikettä
yleensä karsain silmin
katseleva torontolainen Globe and
Mail sanoi:
"Panokset ovat suuria: Vaa'assa
un 14,000 lakkolaisen tulevaisuus
Sudburyssa ja Fort Colbornessa;
kahden mainitun kunnan sekä
union ja sen johtajain tulevai­suus,
ja ehkä vielä Pohjois-Onta-rion
vaalipiirien poliittinep tule­vaisuus".
Tähän arvioon kannattaa syven­tyä
vielä nytkin — lakon voitok­kaasta
päättymisestä huolimatta —
sillä tosiasia on, että uniovastaiset
hyökkäykset eivät tule päättymään
tähän, ja yllämainitussa lausunnos­sa
ilmaistaan peitetyssä muodossa
eräitä tärkeitä "tavoitteita" ja nii­den
aiheuttamia "pelkoja".
Tosiasia tietenkin on, että lakko­neuvotteluissa
oli kysymys Incon
14,000 työläisen tulevaisuudesta:
Tarkoitus oli riistää heiltä unio-turva,
saattaa heidät entiseen tur-vattomuusasemaan
ja siten alentaa
jyrkästi heidän elintasoaan. Juuri
tässä mielessä Incon työläisille sa­nottiin
asiallisesti: "Ei senttiäkään
palkankorotukseksi, sillä ttillä on
(mukamus) entuudestaankin jo
peasti ja kohotti eläköön-huudon liian korkea pakka",
hääparille. Multa vaikka onkin toivottavaa,
että nyt allekirjoitetun kolmevuo­tinen
työehtosopimus olisi antanut
työrauhan myös kaivosmiehille ja
heidän uniolleen, niin mahdollista
on, että union ja sen jäsenistön alta
yritetään kaivaa edelleen maata
pois uusissa olosuhteissa ja ehkä
"uudella" tavalla. Me tietysti toi­voisimme
olevamme väärässä, mut­ta
kokemus on opettanut, että taan­tumus
ryntää tavallisesti sitä rai­vokkaammin,
mitä enemmän se ta-kapotkuja
saa. ^ _
Selvää on sekin^että näissä neu:
voiteluissa oli kysymys myös Port
Colbornen ja varsinkin Sudburyn
seudun kuntien tulevaisuudesta.
Mutta tässä ei ole vain kysymys In­con
työläisten palkkatuloista, mistä
nikkelialueen kuntien elämä ratkai­sevasti
riippuu. Mahdollista on
nimittäin sekin, että palkkaneuvot­telut
liitettiin kuliisien takana myös
nikkelialueen kuntien liittoasiaan.
Tosiasia nimittäin on, että samoin
kuin Inco yrittää läpäistä mahdol­lisimman
pienillä palkkamenoilla,
se on tähän asti kieltäytynyt koko­naan
kunnallisverojen maksusta.
Nähtäväksi jää nyt,,onko, ja mis­sä
määrin Incon toimesta lyöty
nyrkkiä pöytään näiltä liimoilta?
Nikkelialueen kuntien "liitosasiasta
pitäisi saataman virallinen lausun­to
vuoden vaihteessa. Väestön suuri
enemmistö odottaa täällä demo-
[kraattista ja yleensä oikeudenmu­kaista
ratkaisua siten, että Incokin
joutuisi maksamaan kunnallisveroa
samojen taksojen mqkaan kuin
! muutkin. Mutta "perästä kuuluu
j sanoi torventekijä." Me tietysti toi-
1 vomme parasta, mutta Globen lau-i
sunto antaa aiheita olettamukseen,
' että käki on voinut munia taas pik­kulinnun
pesään.
Selvää myös on, että Globe ei
turhan vuoksi puhunut siitä pelos­ta,
mitä "Pohjois-Ontarion-vaalipii­rien
poliittinen tulevaisuus" tory-puolueelle
ja sen lehdille aiheuttaa.
Huono omatunto kolkuttanee tory-jakin.
Viisitoista vuotta sitten tapahtui
Mine-Mill union läpimurron aikana
niin, että täältä valittiin Ontarion
lainlaatijakuntaan työväen edusta­ja.
Ja tämä tilanne voi uusiintua,
ci vain Sudburyssa, vaan myös
Pohjois-Oiitarion muissakin vaali­piireissä.
Vanhojen puolueiden, ja erikoi­sesti
torypuolueen silmäntekevät
munasivat täällä itsensä pahanpäi­väisesti
tavallisen kansan silmissä
tämän lakon aikana ja yhteydessä.
Vaikka nikkeliakiieen väestö oli
valtaosalta aktiivisesti Incon lakko­laisten
puolella, torypuolueen kon­trolloimat
kunnallishallinnot ja
kunnallisisät olivat koko lakon ajan
"puolueettomia" — Incon hyväksi.
Ja lakon siinä vaiheessa, jolloin
väärinlaskien luultiin voitavan
murskata kaivosmiesten unio jon­kinlaisen
"takaisin-työhön" rlkku-riliikkeen
järjestämisen avulla, nä­mä
torypuolueen paikalliset silmän-tekevät
löivät poikkeuksetta käten­sä
pehmoiseen.
Mutta tässä ei ollut vielä kaikki.
Vaikka union toimitsijat ovat jois­takin
hienotunteisuussyistä puhu­neet
melko pidättyvästi Ontarion
toryhnllltuksen roolista, niin kai­kesta
huolimatta tuntuu siltä, "et­tei
kaikki ole kultaa mikä kiiltää".
Ensinnäkin on muistettava, että
Ontarion hallitus kieltäytyi viikko­kaupalla
sormeaankaan nostamasta
tämän lakon sopimisen hyväksi. Ja
sitten kun Sudburyn väestö kylläs­tyi
tähän tilanteeseen ja rupesi
vaatimaan, että pääministeri Frost
ottaa Incon laitokset maakunnan
haltuun, ellei Inco muuten halua
tehdä sopimusta canadalalsten työ-läistensä
kanssa, pääministeri Frost
riensi heti tämän amerikkalaisen
trustin avuksi julkisesti selittäen,
ettei hän kajoa millään hinnalla
Wall Streetin pankkiirien laitoksiin
nikkelialueella.
Vielä tämän jälkeen saatiin kuul­la
Mine-Mill union neuvottelijoilta
sellainenkin lausunto, että Sudbu­ryssa
jäi'jestettiin "takaisin-työhön"
liikettä samanaikaisesti, jolloin
heitä painostettiin Torontossa "hal­paan
sopimukseen". Totta on, ettei
tässä yhteydessä ole mainittu kuka
Torontossa painosti union neuvot­telijoita
tähän "halpaan sopimuk­seen",
mutta mikään yllätys ei olisi
kenellekään, vaikka saataisiin tie­tää,
että tästä painostajan osaa vie­tiin
hdllituspiirienkin toimesta.
Olkoon nämä asiat miten tahan­sa,
mutta selvältä kuitenkin näyt­tää,
että nikkelinkaivajilta vaadi­taan
edelleen työtä ja toimintaa
saavutustensa säilyttämiseksi.
— Känsäkoura.