Vapaus, November 23, 1968

              Sivu 2 Lauah-^ai, matt:ais(k. 23 p. — Saltluirday, Nov. 23, ,1968
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Estobllshed Nov. 6." 1917 VAPAUS
< LIBERTY)
EDITOIfl W. EKt-UN^ . . t MANAOERi 1.
Mailing address:'Box 69 .
Adtert^ii ratot u p ^ äppQcäilon, tmusl^tlon ffee bf ^diai^,'
and lor payinent of postage In cash.
Z I D L lOb Suomeen:
M M
i vk. 911.00, «klL $8.79
Ivk. U.60. 6 kk. 625
JAPANIN
Ksrmmenen jdhtavan länsiftiiaan —' , BeTgiari, Cauiadain,
Ransfcäm.., Länsi-S^iksan, Italian, Japanin, Älankölnriäiideh, Ruiot-
-sin; Briitainniani ja Yhdysvalljadn — jioihtavat finainssiinvte'h0t
fcutsuittiib ke^viiMcona Bonnissa aUktaneeseen hätäitilakokouk-i
^ t i riiiri kiireellisesti, että esimeriölksi Japanin edustaja saa­pui
siirtriie "niyöliästyneeniä", feolferoulksen oHessla jo täydessä me­nossa.
Täftiä sellaisenaan ikuvaa sen kansainvälisen, p^ajärjes-
Ifelmä^ keihittyi viikon vaiih-teessa
suojastaan paniifckiimainen itunimdlma länsimaiden va-lutrttläkeskulksissa.
: ;Krasin "syvyyttä ja vakavuutta, heijastaa myös se, että
Bionnin köfcoulkseten iähetelttiin; finanssimaailman koko "järeä
fyldstö" edelläinnainituista miaista. Esimericiksi Canadan edus­tajaksi
Smne lähetettiin finanssiministeri Edgar Benson, Ca­nadian
panikin (Banik öf Canada) kuvernööri Louis Rasminsky
jä liittovaltion muita korkean portaan virkailijoi/fca. Yhdysval-jtoljä
^tWam'aan lähetetltiin r^a-asiairilminilsteri Henry H.
Powler, joka sivumennen sanoten on olliit Boninissa 5*)iko tä­män
viikon, ja Yhdysvaltadn^liilttovalltiön^^^l^^
poiheenljohtaja MdiJhiesney Maj^^ ja näin kautta linjan. Sefl-
Vää siis on, ötJEa niyt kehittynyt kalnsaiinvälinen rahajärjes.tel-xnän
kriisi on todella vakava. Ja kun se on jio toinen järjes­tyksessään
täalä^^^
Näitä rivejä kirjoittaessa (tor^aina) jafiketäan "kymme-rien
vallan" hätSitalannelÄltousta Bonö^ iMitään tietoa ei
'siis ole vielä siitäimiitä mahdollisia ifetkaiteuja Bonnin kokoukt-sessa
tehdään, mutta ilmeistä on fcuiitenikin, että mitä tahan­sa
päätöksiä tehdääal, ne eivät ole miellyttäviä '^potilaiden
nieltäväksi".
Kriisin väiiMömänä aih^taijana oli Ransikan frangia koh­taan
kehittynyt kova paine. Keinottelu nousi viikon vaiih-teessa
huippuunsa, frangin noteeraus putosi pohjatasoion ja
fralngeja pakeni valtavia määriä ulkomaille, erikoisesti Länsi-^
Saksaan ja Sveitsiin käytettävällesi; kullan ostoihin ja vaihdet­tavaksi
ao. maiden valuuttoihin.
Länsi-Saksan D-markka on päinvastoin joutunut kireän
revalvointipaineen alaiselksi. KysymyQcsessä on D-markan ar­von
nostafminen iilkomaiden vaObuttojete ku (hintoja)
alentamalla. D-markan ohella Sveitsin frangi ja Tlollannin
floiriini ovat olleet kiihkeästi haluttuja valuufttoj ai. Frangin
lisäksi on myös Englannin punta j outunoit devalvoinnin par-taialle.
* * *
Tikntefen kocrjaamiseksi on eihdotettu: a) Ranskan frangin
devalvointia ja b) D-marik«an revahrointia eh sen arvon ko-rottadnista.
Molemmat maat vastustavat niille alustavasti suo-,
sitelituja "lääkikeitä".
•Länsi-Saksain ilahaminjsteri, Karl Schillerin kerrotaan, sa-nottieen
lukittujen ovien* takana pidetyssä kymmenen maan
hätätiUffiiflcoköuksessa ,että Bonn vastustaa D-markan revalvoin- ;
tia. Hän sanoi Bonnin ryhtyneen jo toimenpiteisiin tilanteen
koTJaamiselksi esiänerkiksi alentamalla rajoillaan tuontitullia,
nukä auttaisi hänen selityksensä mukaan senj että ulkomaisten
tavarain tuonti Länsi-Saiksaan lisäärityisi, mikä helpottaisi re-valivointipainseUta
D-maridkaa kohtaan. Mr. Schiller julisti,
että D-markkaa ei revalvoida. Mutta uutistiedoissa kearotaan,
eUtä ainoastaan Alahkomlaiden edustalja antoi kannatuksen hä­nen
kannanotolleen.
D-markkaa vaataan kohdistuvan painöstiiksen aiheuttaja­na
on Länsi-Ssflcsain ulkomaankaupan suoiri ylijäämä — se kun
Länsii-Saksa myy ulkomaille paljon enemmän mitä se voi
ostaa ulkomailta.: Mutta ijos D-markan arvoia nostetaan —
ja se revalvoidaan — niin se nostaa Länsi-Saksan vii^ntitava-pan
hintoja ja vähentäisi sen vudksi m3^tejä. ulklomaiHe.
Täaiadnen' on perusolemukseltaan se revalvointilääke minkä:
hyväksymistä Bonnin edustajien kerrotaan tiukasti vastusta-neien
tässä "BreHton Woods rahajärjestölmäkokouiksen jälkeen
suuriimniassa kansainvälisessä finanssikokouksessa",. kuten on
selitetty. (Brdtton Woodsissa, USA, kaikkiaan
45 yhdistyneen kansaikiunnan vaduulttaikonferenssi, missä pää­tettiin
perustaa 8miljardin dollarin kansainvälinen valuutta­rahasto
kansainvälisen vaihdtoin helpottamiseksi, sekä kansain- ja vihjeitä siitä, että kansainvä-välinen
pankki (Intemationial Bank for Rec^ohstruction and Unen rahajärjestelmä saattaa
Development). joutua pahaan kriisiin, jopa
Toisten maiden finanssimiehet ovat kuitenkin uutistieto- sellaiseen, että sitä on vaikea
jen jniukaan ilmaisseet Bonnin kokouksessa kannan; että Länsi- enää hallita. Asiantuntijat ovat
Saksa, ei ole vielä tehnyt riittävän suurila korjauksia aiutltaak- enn'USt'elIeot kriisin puhkeamisr
sefen sellaisia feauppatappiota bärsi\dä maita kuin Britanniaa, kaudeksi Yhdysvaltain presi-
Yhdysvaltoja ja Ranskaa. - denttivdalien (mairrask. 5. p.) ja
Toisaalta on kerrottu, että Ranska vastustaa jyrkästi fran- uuden presidentin virkaanastu-gin
devalvointia yksipuolisesti eli yksinään. Raniskan kan- mispäivän (tammik, 20. p.) vä-tanla
tuntuu olevan, että jos:'devalVointi on suoritettava, niini Iistä aikaa,
se täytyy olla vain osa ''maailmanlaajuise.star^hajärjtestel- Kuten nvuistetaan, USA:n
mäh uusimisesta", kuten on .Bonnissa selitetty. Tähän sisältyy presidentiksi nyt valittu Rich-ilmeisesti
ajatus että Sveittsin frangin ja Länsi-Saksan miar- ard Nixon sanoi_yaalitaistelun
kani airvö. kohosi ja että Ranskatti frangi, Englannin punta ja aikana,'että hän vastustaa klil-
Yhdysvaltain dofllaari devalvoitaisiin. lan hinnian korotta'mista, mutta
* * * sitä aikaisemmin hän on an-
V Mutta frahgin, punnan ja dollarin devalvointi on kipua tanut asiasta myös toisenlaisia
aiheuttava, melko vaikea finanssileikkaus. Jos esimerkiksi lausuntoja. Milten tulee^ USA
frangi devalvoidaan, niin se taarkodittaa, että ranskalaiset jou- lopullisesti asennbittumaan se
tulvat maksannaan e n t i ^ kodceamiman hinnialn kaikista uiko- vaikuttaa tietenkin suuresti
ariadllta tuotettavista tavaroista, jia että ulkomailla matkusta- Bonnin kokouksen ratkaisui-minen
tulisi ranskalaisille turi^eilie' entistä kiaöliimmaksi sen hin.
yiioftsi kun togin ulkomaihen osto^^^^ devalvoin- Ilmeistä on kuitenikiin, että
nih j'ohdosta. Saima pätee Englannin punnan ja Yhdysvaltain !yksin!om|aan Ranskan ;llrangin
dollarin kohdalta. Sitä palitsi on moiistettava, että punta do- devalvointi ei nykyistä raha-valVodltian
vasta vuosi sitten maiiraskuussa siten, että sen dol- järjestelmän kriisiä raltkaise.
larikuresi l a ^ 2.80 dollarista 2.40 doQlariin. Muitta viime per- Mutta selvää on myös ste, ettltä
.^amtjäiinaitiedoiitettiin punnan olleeln taas alimmalla tasollaan jonlkunMhen ratkaisu oirii Boh-
11 viikon Äikönia? nlssa löydettävä, jos niiölltaän
Syksyn kuluessa on aina sillloin tällöin saaki merkkejä saada edtes hengähdystmiko.
: RuätsSi Akatediiä liSip^ ;virm¥
iokakitn^^a myffititiiä .täitai^ . V i l^
uden jk
on nyt 350.000 .kruunua. .
/^aUa>'^f^tel7e
hänen). keoloiataidostaan joka
^(^rki^ä^ täväiia kttv^tää jä^a-"^
liii^Buuden oiha](aaittäyuji^^-?*
wäll^än tluiifiietiit^asil, t^^^
ovat tiiman maä (ilmestyi. afiin-perin
eräiden tietojen liiiik^&^i
vuonna 1935, Mayerin kirjalH-s^
ivsk^aisiklrjän mukaaÄ yuoni^a
1937 ja Ruim^uistlri I^yJkykifjai-iijolfa
^tec^eii iniiftäan vuöiitaa
1947), Tuhat kurkea (1^49),
\ Semhlaiuni - (1952) Ja JKloto
(t96Z). kaksi eiisiniÄainittua on
ilmc§{ynyt Suomeksikin.
1.
Jasunarl kavabata, joka on syiv
l ^ y t 11, 6. 1899, luetaan oman;
isuikupiolvenisa jolhrtJaviin japanilai­siin
'kirjailiijöilhin. Hän kuuluu ryh­mään,
j o t a on totuttu niimittämään'
uussensaitionalisteiiksj. ;. Kawabatan
ikertomai^aide on ihillitfcyä, mnollis-
•'tajjo£iku>iläimpimän aistillista. Hä­nen
inmoudessaan yhtyvät 'klassises­ta
japanilaisesta runoudesta; bud-halaisuudesta
ja, haiikuruinoudesta
saadut vaikutteet länshnaiseen ro-maanifaiteeseeen.
Hän ei ikuitenkaam ole yrittänyt
omiiksua länsimaisen kinallisuuden
aiunitauteia> ja tyylikeinoja, vaan
pikemmin.kyse on oman maan pe­rinteen
uudistamisesta. Hänen kei-nionsa
ovat henkkiä, vähäeleisiä ja
tankikoja. Hän ottaa aiheensa usein
nyikiyajasta, mutta muodollisesti ne
liittyvät Japanin ikirjallisuuden
vanihaan perinteeseen. Kawabata
aloitti ikirjailiijantyönsä eräänlaiser
ine uusinapressionistin^, mutta picul
kehittyi rakenteeltaan tiukkaan rea-lististyyppiseen
tavallisten ihmisten
elämän kuvaukseen. Hänen runou­dellaan
on ollut: Japanissa suuri
vaikutus nuoreen sukupolveen.
Kawabata syntyi Osakassa kir-:
jallisuutta ja kuivaamataiteita har-ravtaivain
lääkäriperheen • poikana.
Hän joutui i o varhain kasvotusten
ikuoloman tragiikan kanssa, josta
tuli yksi hänen kirjallisen tuotan­tonsa
pääteemoista.
Kahden vuoden sisällä hän me­netti
molemmat vanhempansa, iso­vanhempansa
ja tiettä:västi myös
siskonsa., Hän aloitti 20-vuotiaana
opintonsa Tokion keisarillisessa yli­opistossa
ja kiinnitti opintonsa pää­huomion
lähinnä kahteen suuntaan,
osaksi klassiseen japanilaiseen ru^
nouteen, osaksi oman aikansa länsi­maiseen
kirjallisMuteen.
Hänen läpimurtonsa kirjailijana
tapahtui samoihin aikoihin, jolloin
ihäin väitteli tohtoriltsi. Hän tuli
tunnetuksi kirjailijana novellillaan
'Tanssijatar Izusta", joka kertoo
nuoren ylioppilaan rakkaudesta
hiertävän taiteilijaseurueen nuo­reen
ja-naiiviin tanssijattareen;
Kawabata on hankkinut toimeen­tulonsa
kirjailijana 1920-luvusta läh­tien;
Kaikkiaan hän on julkaissut
parikymmentä teosta. . Romaanit
Lunoen maa j a Tuhat kurkea on
(käännettjy useille eurooppalaisille
k i e l i l l e , ja erityistä menestystä ne
ovat saavuttaneet Ranskassa
Kawabata on ensimmäinen japa­nilainen
Nobel-palkinnon saanut
kirjailija.
2.
Nobel-palkinnot jaetaan Nobelin
tahdon mukaan, mutta asia ei öle
sillä ihan selvä. Alfred Nobel ni­mittäin
teki kaksi tesfcaimenttia, en­simmäisen
vuonna 1893, toisen kas­si
vuotta myöhemmin. Hän kirjoitti
molemmat itse ilman lakimiestä
eikä hän ollut sen paremmin k i r -
joittiaoa kuin tuomarikaan, joten
niiata tuli vähän hankalasti tulkit­tavia.'
Mripi irätoon .'KoiMnSt^ LiAnäi; Jack Löftdori; .Noffean Maf-on
väittelyjä,riittänyt. Nykyisin ra­hat
jaetaan 4 eri instanssin kautta."
' Tuikholmain Karoliininen insti-t
u » ' j Ä ' fRqiogian jä iSäKe-tieteMi;;^
nobelit, ; Ruiortsin Akatemia
iiTiÄlsuuVaifcinriöI, Ruotsin Ku­ninkaallinen
tiedeakatemia fysiikan
ja^kemianpalkiinnot j a Norjan par-^
laimentin valitsema viisihertkinen
komitea raulianpallkinnot.
Ruotsin Akatemia toimii k i r j a l l i -
suusnobeljaossa ja muutenkin kuin
salainen veljeskunta. Sääntöjen mu-kaam^
Alkatemian jäsen voidaan
erottaa jos. hän paljastaa jnitään
uuden-Jäsenen valintaa tai Nobelin
palkintojen j'akoa koskevasta kes-'
kustelusta. Akaitemia on valinnut
keskuudeatialan viirfiieAkisen Nolfeil--
köihitean, jolle kandidjiattlehdotuk-set
tehdään en,nen helmikuun en­simmäistä
päivää.
Ehdokkaita ei kuitenkaan saa n i -
n^ittää kuka tahansa. Sääntöjen mu­kaan
siihen oin oikeus Ruotsin Aka­temian
jäisenillä sekä muiden siihen
r^kenitoelitaan ja ipäämääriltään
rinnastettavien akatemioiden, lai­tosten
ja yhteisöjen jäsenillä, yli­opistojen
ja collegien kirjallisun-den
ia filosofian professoreilla.
.Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa.
neill» sekä kansallisten kirjailija­liittojen
puheenjohtajille. Komitea
ja asiantunitiijat tii tkivat esi tyksiä; j:v
Akatomia tekee ratkaisunsa loka­kuussa
tai marraskuun alussa. Mel­ko
yleisesti arvellaan, että Akate-miiisia
vain pieni ryhmä tekee pää­tökset
ja että monot kahdestatois-
'ta äänestäjästä ovat lukeneet vä­hän
jos yhtään kandidaattien teok­sista
, Systeem i on va r s i n . vanihoil 1 i-sissä
käsissä.
Alfred Nobelin jälkisäännöksissä
puhui-aan teoksista, joissa on "ihan-teellinen
tendenssi".; Nämä sanat
ovat tietysfit itulkinnanvaraiset ja
erittäin vaaralliset. Juuri näihin
vedottiin mm. siiloni kun Ibsen jä-teljtiin
pois kandidaattien joukosta.
Nobel-palkinto on hylkinyt seu­raavanlaisia
kirjailijoita:
W. H. ;Auden, Sann-el Beckett.
Bertolt Brecht. Alekvsndr Blok.
Heinrich Böll, Lawrence Durrell,
nja Ehrenburg, Hans.-nagnus En-zensberger,
Witold Gombrowicz, Ma-
.xim Gorki; Gunter Grass, Robert
Gräves, Graham Greene, Nicolas
Guilicn. Jaroslav Hashf?k; Rolf Hoch
huth, Henrik Ibsen, Sergei Jesenin,
James Joyce. Frant Kafka, Arthur
Koestler, D; H- Lawrence,
ler, Vladihiir Majakovski, Andre
Malraux, Mark Twain, Jiikio Mishl-xaä,
Alberto Morayia, Robi^t Muslfi
PablO; Neruda, Marcel Protfst, Gebi^-
ges: Simenon, August Strindberg,
Leo Tolstoi, Aiiton Tshehpv/ Peter
Weiss, Tarjei Vesaas ja Emile izoiä.
Nobel on suosinut seuraavanlaisia
kirjailijoita ja seuraavanlaisin pe-^:
rustoin:
1901: Sully Prudhomme Tuiiiiös^
tiiksena hiineA huomattavista, myö­hempinäkin
vuosina ilmenneistä an­sioistaan
kirjäDijäna trf erityisesti
hänerf ruhoudeSiaan, joka tdälitki
korkeasta idealismista,' taiteellisesta'
täydellisyydMS jä Sydärtfört Ja^ i i ^ '
ron harvinaisesta yhtymisestä.^ 1902:
Mommsen, Theodor. Historiallisen
kiiväuksen suurin aikanamme eläyfi
mestari; ottaen huomioon erityisesti
hänen Rooman histonansa; iÖ03:
Bjornson, Bjornstjerne. Innöitiikseh
tuoreudesta j a harvinaisesta sifeltiri-puhtaudesfa.
1904: Mi^tral, Fretfe-ric.
Tuore alkuperäisyvs, uskolli­suus
kotiseudun luonnolle ja kan-
."anelämälle; provinsiäaljsen filolo­gin
työ. 1905: Sienkiewicz, Henryk.
Suurenmoiset ansiot eeppisenä k i r ­jailijana.
1906: Carducci, Giösiiei. E i
vain oppineisuudesta, vaan rUhöu-den
plastisesta energiasta, • t y y l in
tuoreudesta ja lyyrisestä voimasta;
1907: Kipling, Rudyard. 1908: Euc-ken,
Rudolf. Vakavasta totuudenet-
."innästäi kuvauksen: voimasta ja
Jämmö.stä, idealistisesta maailman­katsomuksesta.
1909: Lagerlöf; Sel­in
a. lölO: Heyse, Paul. TäydeTTiseSlä
ia idcalisen näkemyksen leimaa­masta
taiteilijaelämästä. 1911: Mae^
terlinck, Maurice. 1912: Hauptmann
Gerhard. 1913: Tagor^e. Rabindra-nath.
1915: Rolland; Romain, 1916:
Heidenstam, Verner von. 1917:
Gjellerup. Karl. Monipuolisesta ja
korkeita ihanteita kantavasta rur
noudesta. Pontoppidan, Henrik.
Tanskalaisen nykypäivän elämän s i -
sällysrikkaasta kuvauksesta. 1919:
Sptteler, Carl. Ajatuksista joita oli
mahtavassa teoksessa "Olympian
kevät", 1920: Hanisun Knut. 1921:,
France, Anatole. 1922: Benavente,
Jacinto. Kehittänyt onjiellisella tar
valla espanjalaisen draaman perin­teitä.
1923: Yeats; William Butler.
1924: Reymont, Wlactyslaw. Suu­resta
kansalliseepoksestaan "Ta­lonpojat'.
1925: Shaw; George Ber­nard.
1926: Deledda, Grazia. Teos-
Väinö i ten korkea ihanteelli.suus. inhimil-
^ Helsinki. — Sanom».Ja aika-l;
ausleht|emme ovat i&rkeä
kansandemokraattista liikettä, sen
kMäenJ^ i o m m tofeutta^^
miseir välineitä. VaUtettavasti
porvfAvbkca, f(L.os.^kaufiaUinen
lehdistö on levikillään ylivoimai-nen
työväenlehdistöön ja siis myös
kansallisdemökraattfeeen lelkdis.
iöön verrattuna, totesi S K f - . n Jär-iestösibteeri
Erkki Kivimäki
Uaden^aaÄi lehttaslamiesten 'ko;:
kouksessa viime viikolla.
K i i n ' leTitieäti^ ^päivirallls!-
|eii 'tietojcäi mukaan «n noin 5.7
prÄs., sos.tt€im'. lefotteh n'6in 6 prtis:
rja~TPSL:n lohdm^noin 1.1 pros.
SätnomaleJitien licbkdnaisleiviikistä
osoittaa tämä porvarillisen lehdis-^
itön ylivaltaa lehitirintamalla. Työ.
väenpuolueilla, jotka edustavat
Suomen väestön enemmistöä on ta­ikanaan
vajaat .13 pros. Suomen sa­nomalehdistöstä.
iKeSktistapuolueen
lehdistön osuus oii samojen tilas­tojen
mu!Waan 16.pros. ja riiotsa-laisen
kamanpuolueen 3.2 pros. E i
ihme, jos esim. hallituspolitiikan
selvidtämisessä on vaikeuksia, kun
sanomalehdistö on pääosaltaan
hallitusopposition käsissä.
Täilainen lelhdistön levikin ja­kautuma
aiheutuu; historiallisista
syisiä. Kapitalistisen järjö^stelmän
mukana kehittyi ensin porvaristo,
ja myös sitä edustava sanomalehdis­tö;
Se oli vakiinnuttanuit aseman­sa
ennen työväenlehdistön syntyä..
Porvarillisella lehdistöllä on taka-na^
ajn "suuri raiha": Sillä on suuret
sivumäärät, paljon koiittöreita ja
voimakas mainonta. Työväenlehdet
ovat' köyhiä ja toimivat taluodell i-sissa
vaikeuksissa. Poi-varillisen ja
ikäupallisen lehdistön levikki on
20 vuoden aikana kasvanut noin
45 pix)sentilla, kun työväenlehdistön
.Moskova, — Työtilaisuuksien ava­utuminen
.Suomalaiselle työvoimalle
Neuvostoliiton puolella on ratkai­suvaiheessa
ja ratkaisiLsta tulee Suo
mcn kannalta -myönteinen, kertoi
S A K ; n puheenjohtaja Niilo Hämä­läinen
Moskovassa viime viikolla.
N i i l o Hämäläisen johtama S A K :n
valtuuskunta, johon kuuluvat rih-teeri
Simo Fllomaa ja talousasiain
sihteeri Nils Nilsson, tapasi Neuvos­toliiton
ammatlilniittojen keskus-neuvoöton
puheenjohtajan Aleksan­der
Shelepinin. Ammattiyhdistys^
johtajien keskustelu kesti kolmisen
tuntia.
Suomen ja Neuvostoliiton ammat-tiyhdisty.
sliikkeen pysyvän yhteistyö
toimikunnan, seuraava 12. kokous
pidetään tammikuun 6—8. päivänä
Moskovassa, päätettiin käydyssä
neuvottelu.ssa. Elsillä oli alustavasti
myös en.sj vuoden yhteistyö, joka
tulee päätettäväksi yhteistyötoimi­kunnan
kokouksessa.
Keskustelussa oli lisäksi esillä
kansainväliset tapahtumat, kauppa­poliittiset
asiat .sekä kansainvälisen
ammattiyhdistysliikkeen yhteistoi­minnan
ongelmat, kertoi puheen­johtaja
Hämäläinen. Ammattiyhdis-liikkeen
toimipijrin nykyisen kes­keisenä
kuuluvat taloudelliset kysy­mykset,
olivat laajasti esillä Suomen
ja Neuvostoliiton yhteistyön kannal­ta,
mainitsi Hämäläinen ja kei-toi
mm. rakennuskohteiden osalta rat­kaisujen
tapahtuvan lähiaikoina.
listen ongelmien käsitielyn lämpö
ja syvyys. 1927; Bergson, Henri.
1928: Undset, Sigrid. 1929: Mann,
Thomas. 1930: Lewis, Sinclair. 1931:
Karlfeldt, E r i k Axel. 1932: Galswor-thy,
John. 1933: Bunin, Ivan Alek-sejevitsh,
1934: Pirandcllo, Luigi-
3936: 0 ' N e i l l , Eugene, i937: Martin
du Gard, Roger. 1938: Buck, Pearl
S. Kiinalaisen talonpoikaiseläman
rikkaasta ja aidosta kuvaamisesta.
1939: Sillanpää, Frans Emil, 1944:
Jensen, Johannes Vilhelm. 1945:
Mistral, Gabriela, 1946: Hesse Her­mann.
1947: Gide, Andre. 1948: Eliot
Thomas Stearns. 1949: Fauknerl
William. 1950: Russel, Bertrand A r ­thur
William. 1951: Lagerkvist. Per.
1952: Mauriac, Francois. 1953: Chur­c
h i l l , Sir Winston. Mestarillisesta
historiallisesta elämäkerrallisesta
kuvauksesta^ja loistavasta valmiu­desta
astua puolustamaan kulttuuri­amme..
1954: Heming\vay, Ernest.
1955 Laxness, Halldor. 1956: Jime-nez,
Juan. 1957: Canius, Albert.
1958: Pasternak, Boris, .\nsiot nyky-lyriikassa
ja perinteelli.^en venäläis
sen kertomataiteen jatkajana. 1959:
Quasimodo, Salvatore. 1960- Saint-
John Perse. 1961: Andric Ivo. 1962:
Steinbeck, John. 1963: S2feris,Gior-glos.
1964: Sartre, Jean-Paul. 1965:
Sholohov, Mihail. 1966: Agnon, Sa­muel
Josef — Sachs, Nelly. 1967:
Asturias, Miguel. 1968: Kawabata,
Jasunari.
Nobelistien keski-ikä on tähän
mennessä ollut vähän y l i 62 vuotta.
Varsinaisesta uudistusliikkeen tuke­misesta
ei siis ole ollut kyse.
— K. H.
levilkki,,on; vastaavana aikana seis-J
syt, paikallaan,
Tietystikääin lehden vaJkutusjt^ ei-voida
arvioida yksin sivumä^
ja . M c i n peniisteelja. Tulee o t ^ a^
huomioon myös lehidne sisältöljä Se, •
njjiten tdhofckaasti lehden lukidakun^;
ta vie lehtensä sanomaa sen lukija-p
i i r i n ulkopuolelle.
Jokainen poliittinen liiice tarvit-see
omia tiedoitusvälii.eitään, niin
myös kansandemokraattinen liike.
Radio' (ja TV-toimintta ova* voimak-^
kaästi lisänneet joukkbfjedptustoi-mintaa,
mut;ta myönteisesti keh!-'
tyksestai ihuÄxTrpiallta rädföjä^ T V -'
tiedotuksefi perussävy on porväril-;
Unen eikä voi korvata; sanomaleh-'
tiämme, joiden tärfceyttäniyös hal­lituksessa
olomme karosta»;
Kansandemokraattinen liike ei voi>
rahan voimalla lisätä lehtiensä le­vikkiä.
TeJiokkain memetelmamme
on edelleen lehtien asiamiestolmin.,
ta. Asiamiesten osuus lehtienune
fcilauskunnassa ön y l e e n ^ ollut n;
50T-70 prosenttia kaikista tilauk­sista.
Lehtiasiamiehet kuuluvait kansain-demokraattisen
liikkeen parhaim-'
pien ja tehokkaimpien: valisrtius- j a
tiedotustyöntekijöiden joukkoon:
He ovat aktiivisia poliittisen työn
tekijöitä. Täytyy kuttenkim tbaetä •
että lehtiasiämiestoiminta - ei aina-i
j a kalkkisia gäiuestöväenkääin pii­rissä
saa riittävää arvostusta osa^k-:
seen.
Vaikka lehtien levitystyössä onkin
ornat sesonikinsa, on aSaimiestyö •
perusluonteeltaan jalkuvaa, jokapäi­väistä
työtä. Se on konkreettista
työtä, jossa jokainen voi nähdä
suorittamansa työn määräin jä tulok-
:et.
Liikkeemme laajuuden jä leh-tiemme
levitystyön t a r p e ^ perus­teella
saisi lebtiasiamiesten luku­määrä
olla suurempi kuin mitä se
viime vuosina on ollut. Samanai­kaisesti
kun on muodostunut vaki­tuisten
asiamiesten verkko, on leh-tilevitystyön
käsittely perusjärjes­töissä
herpaantunut. Tälläkin erää
lienee järjestöissämme melki^en
määrä kansandemokraabtisia yh­distyksiä
ja SKP:n osastoja, jotka
eiväU tuBine lehi1|ieimme levikkiti-lannetta
alueellaan eivätkä yhdessä
lehtiasiamiestensä kanssa ole suun­nitelleet
tai poihtineet levitystyön
järjestämistä ja parant^onista toi­mialueellaan.
Nyt on juuri sellainen vuoden­aika,
jolloin jokaisessa perusjär­jestössä
olisi korkea aika aktiivises­ti
ryhtyä vuosivaihteen tilaushan-kin-
akamppailuun.
On selvää, että liikkeemme sisäi­nen
tila vaikeuttaa toimintaamme
ja myös lehtiemme ilevitysibyötä.
Erimielisyydet johtavat lehtirinta­mallakin
a^emiemme heikerolymi-seen
j a : poliittisten vastusftajiemme
isemien vahvistumiseen. Lisäksi.
varsin laaia työttömyys ja ahdin­ko
vaikeuttavat työväenlebtien le-vitystyötä.
Lehtiemme asiamies-kunta,
joka liikkeemme sisäiseestä
tilasta huolimatta an ehkä pailiai-ten
säilyttänyt toimintakykynsä ja
aktiivisuutensa, kaipaa voimakkaas­ti
lirfckeemone eheytymistä, järjes-töjemme
toiminnallisuuden j a koko
liikkeemme joufckovaikutuksen kas­vua.
Järjestöllinen aktiivisuus j a aloitw
teellisuus johtaisi myös asiamies-kunnan
kasvuun j a lehtiemme levi^
kin lisääntymiseen.
PÄIVÄN PAKINA
YKSIPUOUSTÄ " T U R V A L L I S U U T T A"
"Yhden kuolema, auttaa toista
leipään", kuten sanotaan.
Mutta kun monen ennenaikainen
kuolema auttaa joidenkin yksilöjen
vaurastumista, niin silloin on "jär­jestelmässä
vikaa" vaikka tarkoi­tus
olisi kuinka hyvä.
Meidän mielos.-sämnrj on näitä
rivejä naputellessa erikoisesti
erään torontolaiscn päivälehden
marraskuun 11 pnä julkaisema uu-tistieto,
jonka kolmen palstan le­vyisenä
otsikkona e l i ; "Autojen
tarkastussäädös aihcuUanut nousu­kauden
(boom) Suur-Toronton ro­mukauppiaille
(wrecking yards).
Tehkäämme täysin tiet tavaisi,
että kukaan.ajatteleva Ihminen l a l ;
laitos, aflekirjöittanut ja Vapaus-lehti
mukaanlukien, ci voi muuta
kuin kannattaa sellaisia toimenpi­teitä,
joiden tavoitteena on auto­liikenteen
turvallisuuden paranta­minen.
Tässä miclc.ssii olisi mielestäm-;
me asiallista, että kautta maan
järjestettäisiin vakituiset autojen
tarkastukset hallituksen eikä yksi-tylslilkkciden
toimesta niin, että
kaikki ajokit, niin yksityisten kuin
liikkeidenkin uudet rekä vanhat
tulisivat alka-ajottaison tarkastuk­sen
alaisiksi.
Se ei olisi tietenkään mikään
" k i l k l t l e r i aötotautien patenttilää-ko",
mutta auttaisi kuitenkin sitä,
että ajokin tarkastusajan lähesty-'
essä autoilijat huolehtisivat jarru-,
ohjaus- ja muiden laitteiden tar­kastamisesta
sekä korjaamisesta,
mikä sellaisenaan lisäisi autojen
turvallisuutta ja säästäisi pitkän
päälle suuria korjauskustannuksia
kun "pikkuviat" tulisivat aikanaan
korjatuiksi.
Mutta nyt Ontariossa voimaan
tullut järjestelmä, jonka mukaan
autoilijain on ajettava käytetyt
ajokkinsa yksityisliikkcidcn tarkas
tettavaksi ennen myyntiä, johtaa
ensikädessä vain meidän "pikku­pirujen"
kurmuttamiscen.
Tosiasia on. että uusissakin tai
miltei uusissa autoissa on toisi­naan
vaarallisia vikoja. Pitemmän
aikaa yhden omistajan huolletta­vana,
olevissa vanhemmissa autois­sa
voi olla myös vikoja.
Multa tarkastus koskee Ontarios­sa
nykyisten sääntöjen vallitessa
vain liikkeiden ja yksityisten käy­tettyjen
autojen myyntejä. Käy­tettyjen
autojen myyntiliikkeillä­k
i n vaaditaan ajokeille "terveys­todistusta",
mutta ne ovat kuiten­k
i n siinä onnellisessa a^seftrassa' että
voivat itse suorittaa tarkastuksen­sa
omilla miehillään.
Toista on yksityisten kohdalta,
joiden täytyy monessrf tapauksessa
kääntyä tarkastuksessa Hilckelcfen
puoleen mitkä itse ovat k i l p a i l i j o i ­t
a autojenmyynnin alalla;
Sanotaan, että syödessä saadaan
todiste "vanukkaasta". Samoin an­taa
käytäntö todisteen siitä, miten
toimivat sellaiset säädökset kuin
esimerkiksi yksityisautoilijain ajok
kien tarkastamisvaatimus ennen
myyntiä.
Tässä on mitä edelläviitattu lo-rontolaislehden
uutistieto meille
asiasta kertoi:
"Autoja katoaa Suur-Toront7)n
romukauppojen pihoille kaksi ker­taa
entistä' nopeammin marrask-kuun
1 pnä voimaan astuneiden
säädöksien vuoksi-:—.. —
"Me ostinmie periantai-illasta
maanantaihin välisellä^, ajalla 25'
autoa maksaen niistä $6.00—$10.00
kappaleelta", sanoi Applebee Auto
Wreckersin edustaja John Fitz­gerald.
"'Sellaisia autoja, joista monet
olivat vielä ajokunnossa, myytiin
ennen $50—$100 hinnasta", hän
sanoi, "mutta uudet myyntisäädök-set.
aiheuttavat sen että -tällaiset
myynnit tulevat mahdottomiksi.
"Se tarkoittaa, että kukaan ei
voi ostaa romua. Ja mikäli on puhe
minusta, kaikki 1963 mallia van-hem-
mat autot ovat romua • . ."
Kuten huomataan, vanhemmat
autot on annettava ilnian muuta
vaivaisesta $6.00 hinnasta i-omu-kauppiaille
— niutta joku tehdas-vikainen
tai jostakin muusta syys­tä
vaarallisessa ajokunnossa oleva
uusi tai miltei uusi uuto saa o l la
maantiellä.
Sellainen on käytännön tulos,-
huolimatta siitä mitä Ontarion
maakuntahallitus kaikessa viisau­dessaan
on ajatellut ja suunnitel-'
lut.
. J a suuret autoyhtiöt sekä auto-^
kauppiaat ovat varmaan iloissaan
siitä, jos kaikki vuoden 1963 mallia
vanhemmat autot luokitellaan i l ­man
muuta "romuksi", kuten m rv
Fitzgerald sanoo.
Halvin täkäläinen auto maksaa
nyt noin $3,000. Ja_jos v. 1963 mal­lia
vanhemmat olevat ajokit ovat
vallan romua, silloin auton "pää­oman"
kuolletukseksi tulee $600
vuodessa muista__meroista puhu­mattakaan.
;
Tämä sellaisenaan on ylöttömän
suuri rahameno . lukemattomille
•pienituloisille, joille auto ei ole
ylellisyys vaan välttämätön kulku­väline
työhön ja työstä takaisin.
Käytäntönä on, että pienituloiset'
— joita on legio muihin canada-
. laisiin verraten, ostavat 2- tai '3
vuotta vanhoja autoja, ajavat riiilT
lä kolmisen vuotta ja yrittävät sit­ten
vaihtaa ne taas vähän nuorem­paan.
Mutta jos 5 vuotta vanha
auto luokitellaan "romuksi", mi-,
hin nykyiset tarkaslussäädökset
tuntuvat viittaavan, niin monet
pienituloiset ovat pakoitettuja aja­maan
niillä "romuilla" mahdolli­semman
kauan.
Tulokseksi ei tule autokannan
parempi turvallisuus vaan köy­hempien
autoiiyain lisääntyvä ta-loustaakka
— ja siksi olisi näihin
säädöksiin saatava suuri korjaus^
— Känsäkoura. "