1925-11-26-06 |
Previous | 6 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Tcrstaina, isiarmsk. 26 p;iii^11iig., N©¥, 26,1^5
ii
I
•s
.75
.50
.40
AO
.60
.60
Attila, historiallinen romaani, kirj. Felix Dahn, nid. S .50
Saarelaiskuvia, romaani, kirj, Emil Elenius, sid .......$1.00
Halikon Hakoniskat, kuvaus Halikon murteella, kirj. N.
Silkkilaiva, kertomus, kirj Emil Henius, nid .50
Hypatia, suurten kertojain teoksia, kirj. Charles Kingsley,
sid. •
Meren urhoja, kertomus suurilta matalikoilta, kirj. J . Budyard
Kiplin^f md* ^••••••»•••••••••••••»••••••••*•••••••••.•#••••••»••••.•••••••••».••••••
Unelmiensa uhri, romaani, kirj. Marja Salmela, nid
Herra Byronin ammatti, kirj. Bernard Shaw, nid
Villiruusu, kehitysromaani, kirj. Kate Douglas Wiggin, nid.
Gariha!di, kirj. Cecilia Bääth-Holmberg, nid.
Maataloudellisten kotieläinten ruokinta, kirj. Hra Pojärvi.sid. $1.00"
Zendan Vanki, romani, k i r j . Anthoney Hope, nid. w30
Neuvosto-Venäjä, Englannin ammattiyhdistyskunnan virallinen
raportti, nid. $1.50 i
Tuhatvuotinen valtakunta, kertomus vuodelta .2000, kirj.
Upton Sinclair ».«a ••••••• »85
Kaikki yllämainitut kirjat ovat juuri saapuneet Suomesta jä
saadaan tilaamalla osotteella
V A P A U S
Box 69, SUDBURY, ONTARIO
Scbeidemann ylist&a itteaSn työväenluokan nujertafniseita
Mynchenissä on paraikaa vireillä
oikeusasia erään porvarillisen kuukausijulkaisun
ja Mynehenin sos.-
. dem. äänenkannattajan välillä. Ju-itussa
esiintyi äskettäin todistajana
ra.m. Scheidemann. Hän piti "lennokkaan"
puheen maanpetossyytettä
»vastaan,/selittäen,-, että "jos olisi
! jotakin totta siinä, mitä meistä sa-
; notaan, niin on oleteiteva, ettei ku-i
kaan ole paremmin selvillä siitä kuin
nykyinen valtakönnanpresidentti
••' j a kenraali Gröner,:jotka luhistuk-sen
jälkeen VV, 1918 ja 1919 olivat
yhteistoiminnafsa meidän kanisäm-me."-
•
"Jos kansallismielisten syytökset
^ olisivat »oikeita", ' jatkoi Scheide-
' mann, " n i i n . täjrtj^si ajatella, että
, mies sellainen kuin Hindenburg olisi
' innokkaassa yhteistoiminnassa maanpetturien
kanssa. Tukholman konferenssissa
v. 1917 olin minä, ja
Ebert . kiittävinä voimina. Beth-
^ m^nn-äolIweg kovensi kaikin tavoin
meidän matkaamme. Neuvbt-telumnie
eivät kuitenkaan pahaksi
' - «nttelöiräaaneet toivottua; menestys-ta.
Konferenssista me-
- mörandumiil johdosta buiaivykainj^^
\ keisari: tunnuiitaluen ^(»anojaf MW-
' rask; d le^^s» "iiul^Uf -että keisari
oli luopunut kruuhusta^ftirissi Max
von Baden, jota niyosi joult^taah^^
mutta' joka bn yksi kaikkein sivis-tyneimmista
j a kuhniallisimmista ih.
misistä mitä tunnen, lausui Ebe?--
• tiller,
'^Josylipäängä' joikin tässä tilari^
teessä,^voi pelastaa.meidät' kaik^
pahiinmalta, on se teidän puolucfen-^
ne,, fiilla sillä on on ^frhain orgä-j
nisatsio j a i u u r i n yaikutuBvaltai" ' i
"Ebertiä arvelutti, ja -oli hän sitä
kUsitystä; että meidän oli eh«iii kuul-;
taya jpublaöjäcenteii mieltä. Selitin,
että «e öliai. tolkutonta j a . ollut
mitään aikaa hukattavana. Kym-meneni
n\inauttia tämän jälkeen
asettai hän joktoon. Julistuksessaan
selitti Ebert, että häh o l i niuodosta-nftaisillaah
nudeii hallituksen yhteistoiminnassa
'puolueiden kanssa:
"Olen;sitä mieltä ettei Saksassa
ole ylipäänsä' bllut lainkaan mitään
vallankumbusta^ Jos olisi oUu^ vallankumous,
olisi meidän qllut meneteltävä
yenäläisea malliin niulcaan
-^kieltää lehtiä aivan
yksinkertaisesti hirttää kansal-l
i ^ i e l i s e t , mikä oliii tapaktunut
meille ,vaiiingpkti. Olemme rehellisiä
dempkraatteja. (Sen vuoksi jät-tivätkin
he monarkistit rauhaan ja
anynuttivat työläisiä!) Minulla ei
ole sellaista kunnianhimoa, että haluaisin
olla vallankumouksen johtaja.
Niinpä henkilöt^ jotka loukkaavat
meitä, tietävät olevansa
meille kiitollisuuden velassa. Saksa
oli niinä vaikeina aikoina^ jolloin oli
taisteltava bolshevikeja vastaan, kolmen
miehen käsissä. Jps 'Ebert,
Landsberg jäbinä, olisimme vetäytyneet
syrjään, istuisivat Liebknecht
ja hänen venäläiset ystävänsä hyt
Beriiinissä ja Saksasta olisi tullut
vain venäläinen raaakunta."
Näiden Scheidemannin lausuntojen
jälkeen selitti syyttäjä, että
kysymyksessä_^ oleva porvarillinen
julkaisu oli aina edustanut sitä käsitystä,
e.ttä moitteet oli »suunnattava
riipj)umatonta sosialistista puolu-
*etta vastaan. • Myncheniläinen sos.-
dem.- äänenkannattaja teki väärennyksen
väittäessään, että syytökset
olivat "suunnatut enemmistösosialis-teihin.
Mainitulla: porvarislehdellä
ei ollut mitään hylkäystuomiota
sos.-dem. äänenkannattajaa vastaan
isänmaalliselta kannalta. Siitäkin
käy ilmi, että sos.-dem. puolue, on
tehnyt kaiken voitavansa palvellakseen
isänmaata.
^ T&nän jälkeen kÄittyi^..j?ielä sa-
^^gfiyallrto -'.^t&iaajan .asiamiehen ja
keribitiUoinf^^että heti sodan puhkeamisen
jaDceen pantiin ulkomaisessa
sos.-dem. lehdistössä käyntiin
kiihkeä poleipiikki Saksaa vastaan,
Scheidemann matkusti tällöin Hollantiin,
muuan toinen Ruotsiin ja
eräs kolmas Italiaan, saadakseen
aikaan kannanmuutoksen näidek
maiden sos.-dem. lehdistössä . . .
Tunnetussa Magdeburgin jutussa
pysyttelivät sös;-dem. johtajat vielä
mahdollisuuden mukaan takalistolla, •
kirjottaa edelläolevan johdosta muuan
ulkomainen työväenlehti. Mutta
Mynchenissä ovat he antaneet
kaikkien huntujen pudota ja kerskailevat
>illä, että pvat pelastaneet
porvarillisen valtion ja ylipäänsä
tehneet mahdolliseksi nelivuotisveri-löylyn.
.Tällöin panivat he kaiken
;peliin — työläisten luottamuksen ja
koko .puolueen. "Saksa oli kolmen
miehen käsissä." Kun miljoonat
työläiset ja sotilaat rintamalla ^f,
1917, odottivat Tukholman konferenssilta
sosialistisia tpiminjtoja nauhan
aikaanaJaamiseksi, matkusti
Scheidemann Tukholmaan laatiakseen
keisaria .tyydyttävän meipbran-'
dumin. Sosialidemokraattiset johtajat
Jcpettiyat keisarillisen hallituksen-
Imskystll ja tänrän hengessä vai-
;kuttaa 'ulkomaiseen ( sosialidemokraattiseen
lehdistöön.
Mutta miksi paljastavat Scheidemann;-
ja kumjjpanit' nyt 'itsensä niin
hilirttömästi. Mynchenissä?. jatkaa
lainaamamme lehti.'"' Saksan porva-
"ristoUa on jälleen vaikea kriisinsä.
iTyötätekevät joukot nousevati Lo-
Icärnon sotasopimusta vastaan.' Yk-
•sinpä pikkuporvarilliset ja keskiluokka-
ainekset eivät tahdo tietää mitään
sodasta Neuvostoliittoa vastaan.
Sen vuoksi tarjoutuvat nyt
' Schfeidemanrf ja kumppanit luottamuksen
avulla, mitä vielä riauttiviat
työväenliikkeessä, jälleen pelastamaan
porvaristqh pulastaan j a puolestaan-
ajamaan läpi Locarnon so-tasöpimul^
en. Ja, kun kerran saa-
;daan sijta' julistetuksi neuvostovaltaa
vastaa^,; tulevat herrat Scheidemann
ja kumppanit jälleen asettamaan
"isänmaan" "periaatteiden"
yläpuolelle ja työskentelemään imperialistien
sodankäyi^nin hyväksi
aivan samoin kuin w. 1914—1918.
Siinä ayomielisten Mynehenin
tunnustiisten poliittinen sisällys.
(Vuodelta 1920)
Viimeiset sata virstaa kesti junan
mennä kolme vuorokautta. Toisinaan
ajettiin matkustajat kantamaan
puita koneeseen, toisinaan laskeutumaan
junasta alas ja kulkemaan
jalan ylämäissä. '
Väkeä oli kaikkialla: penkeillä,
I lattialla, penkkien alla, ulkohuonees-
'sa, rappusilla ja katoilla.
' : Viimeisessä vaunussa matkusti
imuuan iloinen poika, joka lakkaamatta
jotain kertoili, hänen rinnallaan
istui mies, joka oli tulisessa
tuskassa siksi, että ei saanut tupakoitua.
Tupakkaa hänelle oli, mutta
koko vaunussa ei ollut yhtään
tulitikkua.
^ Mitä tämä nyt on oikeastaan,
milloinkas me tulemme perille? —
tuskaili hän.
— Ehdit*vielä.
— Ihan kuollakseni tekee tupakkaa
mieleni. Menisin jalkaisin, mutta
kun oh noita kirottuja pusseja.
—• Elä pilaa seuran mielialaa —
sanoi iloinen poika. — Mutta toista
se oli meidän viimeinen Harjkovin
matkamme, jauhoja kun tuotiin
sieltä, siinä vasta hätää kärsittiin.
Tultiin 'eräälle asemalle, ei lasketa
vaunfiu^, sillä; ^-sptilaita: matkustaa.
Kol&4^^orpkäutfe i?tniiönte " j 3 ^ t -
ten pölkl^ja 'pVMn eteenpäin, mutta
sitten tuli s a d e . J a u h o i s t a tiili
aika velliä! Oltiin inSrkiä kuin alitetut
pirut/ j a selkää pitkin valui
taikina. Jumalavita, kun nauratti!
Taikinaa vaan tuotiinkin kotiin.
— Veljet, eikö kenelläkään ole
tulitikkuja?
• — Ei ole. Kymmenettä kertaa
kysyt jo. Muutenkin tässä ilma on
kuin mitäkin myrkkyä.
Vaunun katolta kuului jotain kummallista
liikettä.
— Mutta noilla sitä vasta on olemista,
oi äitiparkani! — sanoi iloinen
poika nauraen ja kattoon sormellaan
osoittaen — niillä kylläkään
ei ilman puutetta o l e . ..
Liike ylhäällä jatkui, sitten kuului,
kuin olisi jotain mennyt rikki.
— Oi maammosen|, eiköhän vaan
rosvoja tule katosta sisään — kuului
jostakin nurkasta naisen ääni
sanovan.
—- Hei, mitä siellä hommaatte, vai
onko paha istua? —
— Palelee pahasti, jos teetä-saisi
•lämmitetyksi, kuului aivan selvään
katolta miehen ääni. Vaunussa olijat
oikein hämmästyivät äänen selvyyttä'ja
kaikki kohottivat päänsä
kattoa kohti.
Hetken kuluttua joku parahti, a i van
kuin olisi häneen kipeästi, koskenut.
Muuan leivän kuorta • nakertava
mies tarttui äkkiä hiuksiinsa
j a . katsoi ylös.
— -'Mitä, kärpänenkö sinua :puri<;
vai mitä bypähtelet?.— kysyi i l o i nen
poika mieheltä.
—^Kärpänenkö?.,. Mitä lie katosta.
. .
Sitten hypähti ylös vielä mies,
tarttui päälakeensa ja pelästyneenä
kumartuen alkoi sukia päätään käsillään,
ikäänkuin ampiainen olisi
sotkeutunut hänen hiuksiinsa.
' •— Mitä pirua,, t u l t a ! . . . Mistä sitä
tulee?
.— Katosta lensi alas kokonainen
kipinäsade. Toinen toistaan tuuppien
heittäytyivät ihmiset syrjään.
• — Mihin te nyt, vai oletteko pöh-löiksi
tulleet? Muija, sinähän istut
aivan polvellani.
— ^yilä sinä itsekin istuisit, mihin
sattuisi, jos sinua ryhdyttäisiin
noin polttamaan. Etkös sinä tulta
näe?
— 'No mitäs siitä tulesta. Meinaat
siis minun sylissäni kaiken ai-
'kaa istua? .'
—- Oi äitiparka, kun tässä vielä
k'aiken muun lisäksi palaisi, niin sii-,
tä-se tä.as tulisi jutku —• sanoi jloi-nen
poika. Airia kun vaan matkustat,
niin kyllä sitä jotakin kummaa
sattuu.
Toinen toistaan^' puristaen •, pyrki
kukin pysyttelemään, mahdolliaim-riiari
kaukana .paikasta, mihin kipinät
putoilivat.. Sätkä suussa vartosi
tulen saantiai mies, jolla. oli kova
tupakarihätä..
— Mitä ne nyt lienevät ruvenneet
.lämmittämään siellä katolla?
—-, Kuka sitä nyt katolla'lämmittämään
rupeaa. , '
Kipinät lakkasivat putoilemasta.
Hetkeksi kaikki hiljeni.
Juna kulki hiljaa, kitisten, eteen-;
päin, sitten pysähtyi hetkeksi ja lähti
jälleen liikkeelle. - - . • >
— - J a a , jaa isäseni, vielä se hiukkasen
liikkuu -7- kuului jostain perii
kin alta piipittävä ääni. V :
—-Viimeiseen hengenvetoon, niin
sanoakseriime, työskenteiemme, mutta
vielä' minä voisin harmoonia soit'
taa tässä, vaikka kolme vuorokautta'
olenkin samalla paikallani istunut —
sanoi iloinen poika.
— Kovaa on väkii
—Kun rintamalta matkustettiin,
luultiin, että ei sitä enää kis-tiin
elävänä päästä, sillä si);ä. mentiin
vaunussa j a vaiinun aflä.' Sitten
tuppauduttiin erääseen junaan,
jossa olikin valkoisia.. . H y v ä .että
sattui niin hyvä mies, että se vaan
veteli meitä muutamia kertoja korville
j a laski pois.
— Ö, sinä musta!.:. Taas sieltä
tuli kipeniä... •
— No,mitäs ne.oikein siellä meinaavat?
^oputappas kattoon.'
Nuori puna-armeijalainen, , joka
makasi ylimmällä hyllyllä, kääntyi
selälleen ja alkoi saappaittensa koroilla;
Kakata kattoon.
; Mitä? te.isiellä. — kuului
katolta. . ..
—^iNo mitäs te siellä tulta polttelette?
' * I
~ Hoolv.}Jiink5? Me kun luul-tiirt,
«ttä sieltä on sulettu.; Kään-näppäs
venttiiliä. \^
- T - - . Hee, ;piru^. mita telsfevät - r -
sanoi puna-armeijalainen., . .
— Mitäs ne s i t t e n ? . ..
— Ovat särkeneet venttilaat^orin
j a sytyttäneet siihen,.tulen.. Keittävät
.teetä. . . ,
— Hei siellä, ukot, hulluksiko f e
olette, tulleet? -—huudettiin vaunussa.^
Poltatifi vielä kaikki. ,
—-.Mitäs se tekee... Täällä on
ylen kylmä, |ha.n paleltuu.
. .— fTulkaa juomaan teetä, vhuuteli.
joku katolta. . , . • T
— J u o m a a n . P o l t a t t e vielä
vaunun, ,niin sittgnj- se yasta alkaa
teen juonti. Ja pitnkd ne juuri mei--
dän päämme päälle pani. tultaan
tekemään. Eikä ..tästii, hittoonkaan
pääse.. .Muija, sinä.' istut- vannaan
päälaellani ennen- pitkää...^
Matkustajista ne, joitten päSl|e
kipenet eivät putoilleet, istaiyat rauhallisina
j a katselivat kattoon.
Eikoä teiltä saisi taita, huusi
ylös mies, jonka teki mieli tupakkaa.
—Kierrä paraatirappujen kautt
a . . .
— Hei, ukko, sinähän palat, hmi-dettiin
miehelle, jonka polvella istui
muija-itseään tulelta suojellen.
Mies tuuppasi pelästyneenä muijan
pois polveltaan.
— Oi armahat veljet, tuohan nyt
vasta tonttuna istui, että hänen tähtensä
poltin pöksyni.
•— Vuotahan poikaseni, älä sammuta,
anna ottaa siitä tuli tupakkaan,
anna kristuksen nimen tähden.
— Sinähän nyt vasta hullu olet,
kun elävästä ihmisestä tahtoisit t u l ta
ottaa,
— Kun koko päivän olet polttamatta,
ottaisit tulen vaikka kuoir
leista ihmisistä-
Juna kulki niin hiljaa, että tuskin
huomasi sen liikkuvan jä aina
väliin nykäsi niin lujasti, että matkustajat
kumartelivat toisilleen.
r— Täti hoi, mitäs sjnä et silmiäsi
risti? — kysyi iloinen poika.
— Mitä varten?
. .— Mitäs sitä turhaan kumartelee?
Samallahan sitä jo rukoilee-kin.
.— Vuosi sitten sanottiin, että ei
kulu. viittakaan kuuta, kun kaikelle
tulee loppu: : rautatiet pysähtyvät,
kansa kuolee — sanoi puoliturkki-nen.
mies, mutta ei — aina sitä vain
matelemme. ,
r-r Kuka-sen tietää ..
. Äkidä nykäs' juna kuin viimeiset
VQimat.,käyttäen :ja sitten pysähtyi,
.—l(0ppuipi joku, ,
Ovelle ilmaantui mies, jonka
pääss^ oli baslikka. ja sanoi';
- r Tulkaa alas, juna ei mene
etemmä. :
— Miks' ei mene? Mihinkäs me
siften tultiin? - •
—' Piru sen ties. Ei sitä mihinkään
tultu. Piiut ovat taas loppuneet.
— Mitäs pirua se niitä niin hem-metisti
polttaa! Eihän siitä ole monta
tuntia, kiin sille pari-kuormaa
annettiin puita j a nyt jo ovat lopussa.
Kaikki alkoivat purkautua ulos
vaunusta. .
— Hei, masinisti, mihinkäs/ sinä
'piiut hautaat — huudettiin korieen-käyttäjälle.
Voin kanssako' sinä ne
suuhusi pistelet^ vai? •
— Voin kanssa-.. Antavat sellaista
rapaa j a sitten minun pitäisi
heitä vetää,
; Katolla oli lumen kastelemia, .kai-^
kei^laisilla; päähineillä ja räsyillä
käärittyjä naamoja. .
' — ;E;tteko meille jättäneet;, .saju-,
vesiä' — hiinteli 'iloine^^^ ,ka-tojla;
bleyille?. --^Tulkaa.-jähän^ Jäm-mittelemään.
, iPoita k^ntaessi^prie.
saatte vähän verenne.liijfekujpaan.
Juria seisoi metsän reunässj|>jr Ali-,
koi jo hämärtää.; Tuli navakka.tuuli
ja luniiaukealla kuului ainoastaan
sen laulua honkien naavaisissa .latvoissa.
. • ; ' • .
— Mitä hiton' puita tässä on. A n namme
hänelle • joitakin kepakolta,
joita satumme löytämään. Kylien,
eikä. metsän kohdalla sejsotiaa olisi
pitänyt. n V
;—• Näin mekin kerran saimme
tehdä. 'Sitten tien käänteessä oli
vielä kiskot otettu pois. Oli siinä
naurua! ' , .'' '
— Nauru nauruna, mutta. jj>s vielä
jäämme tähän, niin näännymme
•nälkään. . . .
•— E i se mitään. Mutta sittenhän
ollaankin isäntiä itse: vettä
kaadetaan jkattilaan j a puita anne-^
t a a n . . . Masinisti meillä on hyvä
poika — sanoi i aina iloinert nuori
niies j a huusi koneenkäyttäjälle: —
Hei setä, eikös hevostasi jo saa juottaa.
Meillä kun olisi katolla kuumaa
teetä.
. — <No sip, sip, sipsuttakaa puita
hakemaan. Oi äitiparkani, kuinka
runsaasti. on tuota, lunta! — sanoi
puna-armeijalainen, hypäten metsään,
jossa vaipui «vyötäröihin saakka,
l ' .•• ; '\
.—;^Pehmeämpihän on työskennellä
— sanoi hänen jälkeensä ^kiirehtivä
iloinen poika. —. Käyttäytykää
jäi^estyneesti. ' ' • ,, • " . , ' •
— Näin sitä tehtiin rmtamailakin,
kuri piti*'hangessa, maata.yön yihoi-lisen
tiilen alla., Kun äitten saatiin
apujoukkoja"jia vihollirieh läh'ti päi-.
neleniaairi pakoon, jäiyät komenta-,
:jan .^uopikkaat lumeeri ja hän pai-
^neli kiivaasti viholUsen jälkeen il-
'riian tossuja. Oli siinä naurua.
-—Löysin — - - - h u u s i ' joku metsästä......
.•
^ .Metsässä osui ^olemaan sahattuja
'puita^pinossa. .Pitkäriä jonona alkoi
niiden kuljettaminen, koneeseen.,
—: No setä, saitico- tulen tupakkiisi?
T — kysyi iloinen poika.miehelä
tä, jolla oli ollut kova tupakan tus-ka.
-T-, Sain. •
~ Oiisit ottanut tulta ^taskuusi ja
piuutenkip. istunut lähemmäs ko-jietta.
. Joku rikkinäiseen V «arkaviittaan
.puettu ukko, joka' juuri ^oli -antanut
^lyksensä ylös^ puhui kuljettajalle:
Elä sinä ainakaan alamäkeä
mentäessä lämmitä,-.-sina taidat silloinkin.
Riitaa-taytfö-^lta., '
• -7-Opeta vaan. . i Mitäs dna t^-
laisia keppejä toit'—"huusi kuljettaja
toiselle. Vedä sitten njuta p i r
u j a . . .
— Palavat
— No istukaa vaan vaunuihin,
mennään taas — huusi koneenkäyttäjä,
työntyen ulos akkunasta katsomaan
junan sivustaan.
Matkustajat kiiruhtivat vaunuihin i
j a vaunujen katoille,
— lis^ittekö vettä teekannuun?
huusi poika. •'
— Lisättiin... — kunhan panisi
teidät tänne lämmittelemään sen
ympärille —•• sanoi mies, istuen pitkään
turkkiin käärittynä torven juurelle.
'
— Tulee se joTskus meidänkin
vuoromme. Kun silloille tullaan,
elkää vaan unohtako kumartaa. Sillä
kerran kun juna tuli sillalle, kis-kasi
silta kolme matkustajaa katolta
alas- Oli siinä naurua, jumalauta.
Olivat haukottelemaan ruvenneet ja
silloin silta korjasi pois-
Pääsetkö itse liikkeeseen, vai
pitääkö tuupata? .
— Astukaa, astukaa vaan junaan
— sanoi kuljettaja' tyytymättömänä
— koska hitossa tämä pirun matkustus
loppuu,
—• Älä vaan alamäessä lämmitä
— huusi vhuolestuneella äänellä mies
rikkinäisessä sarkaviitassa.
— Jos tätä musiikkia vielä vuo^ä
toinen jatkuu, -vieläköhän sitä sittenkin
eletään, eikä kuolla?
— No miks'ei, kun tässä hiukan
totutaan, niia kyliä se siinä menee.
Katsohan n o i t a . . . — sanoi, paslik-kaan
päänsä käärinyt sotilas, osoittaen
poikaa, joka'nojasi toista kättään
kylkeensä ja to\sta hurjasti
heilutteli ilmassa tanssien erään
vanhanpuoleisen, säkillä istuvan
muijan edessä. —• Saat hänet vaikka
kappaleiksi, leikata, niin vielä
hän tanssiksi panee.
— Mitäs teinä senkin tonttu, oletko
sinä pöhköksi tullut — huusi
muija, kun poika astui hänen .varpailleen.—^
Itkun tässä olisi paikka,
mutta hän...
— Täti, älä menetä miehuuttfasi.
Hei, taivaan asukkaat siellä, sytyttäkää
tuli j a pankaa teekannu tulelle!
Panteleimon Rbmanov.
Valmistaa kaikkia leipsrialaka konlnvla tuotteita.
^ Erikoisen hyvien korppujen seka &6yan leivän valmJctDs <
1^ nyt alettu.. -.^^ Ulkolähetykset täytetään- nopeasti*"]? huoS !
SUDBURY BAKING CO.
1 27 Dorham St- — Box 429 — Sudbury, Ont, — Telephone I854 \
^uijim 11.11 IIII III III III IIII IIII III III iiiiiiiiiiiiiMiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniin IIII II I HIHII iiininL,~[inir ----^
I SIKSI OLE?IKlN PUDOTTANUT PUKUJEN
1 ^ HINNAT ALAS!
I Siis Port Arthurin ja ympäristön suomalaiset tilatkaa ijuknT,
I minulta. Saatte ne huomattavasti halvemmalla kuin mn^^L
I HUOMi! Ensiluokan työ. Sopivaisuus taataan,
! VÄINÖ SAHL
! 281 Bay Street. — Ensiluokan räätäliliike. _ Port Arthur, Ont.
Vanha, tunnettu ERKKILÄN LIIKE
Omistajat: ERKKILÄ & MILTON
130 Cumberland Street S., Port Arthur, Ontario.
(Bay kadun kulmauksessa)
——-Suosittelee—.—
MIESTEN JA POIKASTEN VAATETUSTAVARAKAUPPAA
joka on hiljan avattu aivan uusine tavaroineen ja ehdottomasti
helpoimmjlj^ hinnoilla, tavaran laatuun nähden paikkakunnalla.
Yksi ja sama hinta: kailrille. .— Ja.—^
CANADIAN NORTHERN HOTELLIA
rauhallisine ]A puhtaine huoneineen.
• • "' ' sclCfci • • Ä
KAHVILA-, VIRyOKE- JA TUPAKKAMYYMÄLÄÄ.
Järjestyneen työläisen
kytnmenen käskyä
1. Työväen luokkataistelu on se
aate, joka vapautta^ meidät kapi-
'talistisesta palkkaorj uudesta. Älköön
sinulla olko muita uskoja tämän
tiellä. Älä anna itseäsi pettää
ja harhaan johtaa ei niiden, jotka
ovat ylhäällä kansan hartijoilla, eikä
niiden, jotka ovat alhaalla heidän
.paikkapaimeninaari, eikä myöskään
niiden, jotka vainuten kulkevat
niääri alla, v .. '
'2", Älä kumarra heitä äläkä myös
palvele heitä; sillä työväenluokka,
sinun löokkasi^ on ankara isäntä,
joka kostaa isän rikkomukset lap-srlie
kolmanteen ja neljänteen poU
veen niille, jotka sitä vihaavat, mutta
"luo onnen tuhansille, -jotka sitä
rakastavat ja täyttävät nämä käs-
:kyt,.'; •.. .
3. Älä väärinkäytä luokkasi luottamusta,
osaksesi tullutta asemaa,
sillä työväenluokka ei jätä sitä.rankaisematta,
joka väärinkäyttää, v hänelle
uskotun tehtävän. •
4. Muista noudattaa 8 tunnin
työpäivää. Kuusi • päivää on kyllin
pitkä orjankin työviikoksi ja seitsemäs
päivä on rokuli-., lepo- ja
valistuspäivä; silloin et sinä saa mitään
muuta työtä tehdä, et sinä, e i kä
sinun poikasi, eikä tyttäresi, eikä
kaverisi^, eikä kaverisi kaveri, eikä
kukaan luokkasi jäseniitä. Sillä 8
tuntia työtä, ^ tuntia lepoa ja S
tuntia valistusta on kyllin riittävä.
Sentähden taisteli työväenluokka
työaikalain ja pyhitti sen,
5. Kunnioita tovereitasi ja to-verittariasia,
että voisit kauan suorittaa
sitä palvelusta, jonka-he -ovat
sinulle uskoneet, •"- ••
.6. Älä tapa - tovereitasi, vaikka
porvarit käskee.
7.. Älä juo pirtua^ eikä muita
päihdyttäviä juomia.
,'8._'_Älä petä toy^
9. Älä särio y S ä r ^ tpdistuste tovereistasi.^;-.
'. •
10. ^ Äia'Jpilkkääy ja^ halveksumista
jai^jeälyriiättomäilekääri to-'
yerillesi Tiänen, "tietämättömyytensä
takia; äläkä jätä käyttämättä ainoa-r
takaan tilaisuutta hänen valistami-sekseen.
'.i:--'.'.-- \: ' • •
« Halvin paikka ostaa kaikki ruokatarpeet.
Linjoille lähetetään myös * huolellisesti j a nopeasti suoritetaan tilaukset.
INTERNATIONAL GROGERY \
Omistajat: E. Seppäiä ja E. Kotanen.
292 Bay ( St. — Puhelin 305 N. PORT ARTHUR, Ont.
PARlIAAT-PEHMEÄTi J U O M A T S U D B U R Y S S A VALMISTAA
Siibihalainen Virvoitusjuomaliike
. *W)WDY" uusi juoma.
SAKLETTIA, KÄNTIÄ ja VÄESTÖN PISKETTIÄ aina varattoua.
P. O. Box 1028 Sudbury, Ont. Phone 948
Mitä on jokapäiväinen leipä? / i
Ruokaleipä ja kahvileipähän se on, jokainenhan sen tietääldn 1
ja senkin, että Kotileipomosta jokapäiväisen leivän saa mauk-kaimman.
' . , . . ,. . ,
Kuivaleipä^ja korput ovat'keveitä ja huokoisia ja mnta^— J
kysykääpäs. Jo usean vuoden ajan on tilaukset linjoille, farmeille -
>^ja kämpUle täytetty huolella. Puhelin 1338S.
j H O M E B A K E R V — 740 SIMPSON ST. FORT WILLIAM, ONL
Vanhan veteraanin
testamentti
. Belgiassa kuoli jokii aika sitten
vanha työväenliikkeen veteraani Ce-lestin
Demhlon, joka ennen kuolemaansa
liittyi maansa vasemmistopuolueeseen.
Hän Oli jättänyt jälkeensä
poliittisen testamentin, missä
hän tuo esiin m.n), seuraavaa: y
Isänmaamriie on maailman proletariaatti.
Ei"ole iriitaän kansallista
puolustusta kapitalistisen järjestelmän
-valitessa. Ei ole' kuin 'kän-,
sainvälinen proletariaatin- publu&tus.
-Olen ^eistettua faäcismia'Vastaan.
-Katsokaa Italiaa-:ijal^5aksaa^-nusta
aneidäa porvaristomme- neutaa-^si-merkldnsä.
Olen proletariaatin puo-lissta.--"
• •• ' •
Olen Veqajan vallankumonksen
Avoinna 4 ktirtaa viikossa: Tiistaina, keskiviikkona, perjantaina js
lauantaina; kello 1 j.p.p. kello 12:ta yöllä. .
Spruc> St. . " • r — Puhelin 1107 —— Sudbury, Ont
Lähellä Vapauden konttoria.
Liha- jä Ruokatavarakauppa
71 Ceddr St. Sudbury, Ont.
Telephone 844. — Box 524.
N I E M I & V A L K E A P Ä Ä
puolesta^ joka on jäänyl; kansainväli-senjtyöväenliikkeert
vahvaksi hinnaksi.
Ellei sitä olisi ollut olemassa,
ette olisi koskaan jääneet reformeja,
jotka porvaristonne on holsheyismin
pelosta viskannut teille kuin luun
icalvettayaksi. iSääli siniia, toinen
'Triterriationale, jos Venäjän vallankumous
kukistuu taantumuksen iskuista,
jota autat. ' Tjröläiset joutuisivat
tällöin • erinenkuulumatto-maan
orjuuden tilaan.
Telefooni 632
y. m.
Olen proletariaatin 'diktatuurin
puolesta, jatkä^ Öemblon,.koska se
on ainoa voimaporvariston dik*^*
tuuria vastaan. . Proletariaatin diktatuuri
.on, - sanoo ..Marx, ylimenokausi
ennen.; .sosialismin .1^^^ — ,
toteutumista. ...Lyhykäisesti: Por-> Tni^^f^ TT^irillOllikk^J^
varilUsen hallituSyallän osanottoa * xxaxn»
vastaan. Kansainvälisen yhteisen
rintaman puolesta. ^ Amsterdamin ja
Moskovan amrijatillisten ryhteensulat-tamisen
puolesta. Sotaa j ä kansallista
puolustusta vastaan, jotka ovat
yksi ja sama.~ Fascisriiia VäStaari.
Venäjän kumouksen "puole&ta^ IWwes
suunnitelmaa vastaan, t.s.8-tuntisen
lyoajan' ja ' "palkkain r puolustuksen
puolesta. • • -
Bemblon laati juuri, .manifestia
liittymisensä johdosta vasemmisto^
;puoIaeeseen,Jam .kuolema, katkaisi
hänen taistelu-uransa.
Copper Cliffilaiset
Pistäytykää puotiin jossa ou
kaikenlaista ensiluokan raokstB-varaa
päivän halvimpiin mntoH
hin.
A.paKOLA
7 Finland St. Pho"*!
ilTKAILUÄKOII
Siistejä huoneita saatavana.
' * EMIL JOHNSON
62 Edmond Lana
SODBUR;. O"*""
V LäheDä C. N. B, BsemJ*
Myös Suomalais^
Fonoarafi levyjä- »yy^
«Phone 1694—
Object Description
| Rating | |
| Title | Vapaus, November 26, 1925 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
| Publisher | Vapaus Publishing Co |
| Date | 1925-11-26 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Vapaus251126 |
Description
| Title | 1925-11-26-06 |
| OCR text |
Tcrstaina, isiarmsk. 26 p;iii^11iig., N©¥, 26,1^5
ii
I
•s
.75
.50
.40
AO
.60
.60
Attila, historiallinen romaani, kirj. Felix Dahn, nid. S .50
Saarelaiskuvia, romaani, kirj, Emil Elenius, sid .......$1.00
Halikon Hakoniskat, kuvaus Halikon murteella, kirj. N.
Silkkilaiva, kertomus, kirj Emil Henius, nid .50
Hypatia, suurten kertojain teoksia, kirj. Charles Kingsley,
sid. •
Meren urhoja, kertomus suurilta matalikoilta, kirj. J . Budyard
Kiplin^f md* ^••••••»•••••••••••••»••••••••*•••••••••.•#••••••»••••.•••••••••».••••••
Unelmiensa uhri, romaani, kirj. Marja Salmela, nid
Herra Byronin ammatti, kirj. Bernard Shaw, nid
Villiruusu, kehitysromaani, kirj. Kate Douglas Wiggin, nid.
Gariha!di, kirj. Cecilia Bääth-Holmberg, nid.
Maataloudellisten kotieläinten ruokinta, kirj. Hra Pojärvi.sid. $1.00"
Zendan Vanki, romani, k i r j . Anthoney Hope, nid. w30
Neuvosto-Venäjä, Englannin ammattiyhdistyskunnan virallinen
raportti, nid. $1.50 i
Tuhatvuotinen valtakunta, kertomus vuodelta .2000, kirj.
Upton Sinclair ».«a ••••••• »85
Kaikki yllämainitut kirjat ovat juuri saapuneet Suomesta jä
saadaan tilaamalla osotteella
V A P A U S
Box 69, SUDBURY, ONTARIO
Scbeidemann ylist&a itteaSn työväenluokan nujertafniseita
Mynchenissä on paraikaa vireillä
oikeusasia erään porvarillisen kuukausijulkaisun
ja Mynehenin sos.-
. dem. äänenkannattajan välillä. Ju-itussa
esiintyi äskettäin todistajana
ra.m. Scheidemann. Hän piti "lennokkaan"
puheen maanpetossyytettä
»vastaan,/selittäen,-, että "jos olisi
! jotakin totta siinä, mitä meistä sa-
; notaan, niin on oleteiteva, ettei ku-i
kaan ole paremmin selvillä siitä kuin
nykyinen valtakönnanpresidentti
••' j a kenraali Gröner,:jotka luhistuk-sen
jälkeen VV, 1918 ja 1919 olivat
yhteistoiminnafsa meidän kanisäm-me."-
•
"Jos kansallismielisten syytökset
^ olisivat »oikeita", ' jatkoi Scheide-
' mann, " n i i n . täjrtj^si ajatella, että
, mies sellainen kuin Hindenburg olisi
' innokkaassa yhteistoiminnassa maanpetturien
kanssa. Tukholman konferenssissa
v. 1917 olin minä, ja
Ebert . kiittävinä voimina. Beth-
^ m^nn-äolIweg kovensi kaikin tavoin
meidän matkaamme. Neuvbt-telumnie
eivät kuitenkaan pahaksi
' - «nttelöiräaaneet toivottua; menestys-ta.
Konferenssista me-
- mörandumiil johdosta buiaivykainj^^
\ keisari: tunnuiitaluen ^(»anojaf MW-
' rask; d le^^s» "iiul^Uf -että keisari
oli luopunut kruuhusta^ftirissi Max
von Baden, jota niyosi joult^taah^^
mutta' joka bn yksi kaikkein sivis-tyneimmista
j a kuhniallisimmista ih.
misistä mitä tunnen, lausui Ebe?--
• tiller,
'^Josylipäängä' joikin tässä tilari^
teessä,^voi pelastaa.meidät' kaik^
pahiinmalta, on se teidän puolucfen-^
ne,, fiilla sillä on on ^frhain orgä-j
nisatsio j a i u u r i n yaikutuBvaltai" ' i
"Ebertiä arvelutti, ja -oli hän sitä
kUsitystä; että meidän oli eh«iii kuul-;
taya jpublaöjäcenteii mieltä. Selitin,
että «e öliai. tolkutonta j a . ollut
mitään aikaa hukattavana. Kym-meneni
n\inauttia tämän jälkeen
asettai hän joktoon. Julistuksessaan
selitti Ebert, että häh o l i niuodosta-nftaisillaah
nudeii hallituksen yhteistoiminnassa
'puolueiden kanssa:
"Olen;sitä mieltä ettei Saksassa
ole ylipäänsä' bllut lainkaan mitään
vallankumbusta^ Jos olisi oUu^ vallankumous,
olisi meidän qllut meneteltävä
yenäläisea malliin niulcaan
-^kieltää lehtiä aivan
yksinkertaisesti hirttää kansal-l
i ^ i e l i s e t , mikä oliii tapaktunut
meille ,vaiiingpkti. Olemme rehellisiä
dempkraatteja. (Sen vuoksi jät-tivätkin
he monarkistit rauhaan ja
anynuttivat työläisiä!) Minulla ei
ole sellaista kunnianhimoa, että haluaisin
olla vallankumouksen johtaja.
Niinpä henkilöt^ jotka loukkaavat
meitä, tietävät olevansa
meille kiitollisuuden velassa. Saksa
oli niinä vaikeina aikoina^ jolloin oli
taisteltava bolshevikeja vastaan, kolmen
miehen käsissä. Jps 'Ebert,
Landsberg jäbinä, olisimme vetäytyneet
syrjään, istuisivat Liebknecht
ja hänen venäläiset ystävänsä hyt
Beriiinissä ja Saksasta olisi tullut
vain venäläinen raaakunta."
Näiden Scheidemannin lausuntojen
jälkeen selitti syyttäjä, että
kysymyksessä_^ oleva porvarillinen
julkaisu oli aina edustanut sitä käsitystä,
e.ttä moitteet oli »suunnattava
riipj)umatonta sosialistista puolu-
*etta vastaan. • Myncheniläinen sos.-
dem.- äänenkannattaja teki väärennyksen
väittäessään, että syytökset
olivat "suunnatut enemmistösosialis-teihin.
Mainitulla: porvarislehdellä
ei ollut mitään hylkäystuomiota
sos.-dem. äänenkannattajaa vastaan
isänmaalliselta kannalta. Siitäkin
käy ilmi, että sos.-dem. puolue, on
tehnyt kaiken voitavansa palvellakseen
isänmaata.
^ T&nän jälkeen kÄittyi^..j?ielä sa-
^^gfiyallrto -'.^t&iaajan .asiamiehen ja
keribitiUoinf^^että heti sodan puhkeamisen
jaDceen pantiin ulkomaisessa
sos.-dem. lehdistössä käyntiin
kiihkeä poleipiikki Saksaa vastaan,
Scheidemann matkusti tällöin Hollantiin,
muuan toinen Ruotsiin ja
eräs kolmas Italiaan, saadakseen
aikaan kannanmuutoksen näidek
maiden sos.-dem. lehdistössä . . .
Tunnetussa Magdeburgin jutussa
pysyttelivät sös;-dem. johtajat vielä
mahdollisuuden mukaan takalistolla, •
kirjottaa edelläolevan johdosta muuan
ulkomainen työväenlehti. Mutta
Mynchenissä ovat he antaneet
kaikkien huntujen pudota ja kerskailevat
>illä, että pvat pelastaneet
porvarillisen valtion ja ylipäänsä
tehneet mahdolliseksi nelivuotisveri-löylyn.
.Tällöin panivat he kaiken
;peliin — työläisten luottamuksen ja
koko .puolueen. "Saksa oli kolmen
miehen käsissä." Kun miljoonat
työläiset ja sotilaat rintamalla ^f,
1917, odottivat Tukholman konferenssilta
sosialistisia tpiminjtoja nauhan
aikaanaJaamiseksi, matkusti
Scheidemann Tukholmaan laatiakseen
keisaria .tyydyttävän meipbran-'
dumin. Sosialidemokraattiset johtajat
Jcpettiyat keisarillisen hallituksen-
Imskystll ja tänrän hengessä vai-
;kuttaa 'ulkomaiseen ( sosialidemokraattiseen
lehdistöön.
Mutta miksi paljastavat Scheidemann;-
ja kumjjpanit' nyt 'itsensä niin
hilirttömästi. Mynchenissä?. jatkaa
lainaamamme lehti.'"' Saksan porva-
"ristoUa on jälleen vaikea kriisinsä.
iTyötätekevät joukot nousevati Lo-
Icärnon sotasopimusta vastaan.' Yk-
•sinpä pikkuporvarilliset ja keskiluokka-
ainekset eivät tahdo tietää mitään
sodasta Neuvostoliittoa vastaan.
Sen vuoksi tarjoutuvat nyt
' Schfeidemanrf ja kumppanit luottamuksen
avulla, mitä vielä riauttiviat
työväenliikkeessä, jälleen pelastamaan
porvaristqh pulastaan j a puolestaan-
ajamaan läpi Locarnon so-tasöpimul^
en. Ja, kun kerran saa-
;daan sijta' julistetuksi neuvostovaltaa
vastaa^,; tulevat herrat Scheidemann
ja kumppanit jälleen asettamaan
"isänmaan" "periaatteiden"
yläpuolelle ja työskentelemään imperialistien
sodankäyi^nin hyväksi
aivan samoin kuin w. 1914—1918.
Siinä ayomielisten Mynehenin
tunnustiisten poliittinen sisällys.
(Vuodelta 1920)
Viimeiset sata virstaa kesti junan
mennä kolme vuorokautta. Toisinaan
ajettiin matkustajat kantamaan
puita koneeseen, toisinaan laskeutumaan
junasta alas ja kulkemaan
jalan ylämäissä. '
Väkeä oli kaikkialla: penkeillä,
I lattialla, penkkien alla, ulkohuonees-
'sa, rappusilla ja katoilla.
' : Viimeisessä vaunussa matkusti
imuuan iloinen poika, joka lakkaamatta
jotain kertoili, hänen rinnallaan
istui mies, joka oli tulisessa
tuskassa siksi, että ei saanut tupakoitua.
Tupakkaa hänelle oli, mutta
koko vaunussa ei ollut yhtään
tulitikkua.
^ Mitä tämä nyt on oikeastaan,
milloinkas me tulemme perille? —
tuskaili hän.
— Ehdit*vielä.
— Ihan kuollakseni tekee tupakkaa
mieleni. Menisin jalkaisin, mutta
kun oh noita kirottuja pusseja.
—• Elä pilaa seuran mielialaa —
sanoi iloinen poika. — Mutta toista
se oli meidän viimeinen Harjkovin
matkamme, jauhoja kun tuotiin
sieltä, siinä vasta hätää kärsittiin.
Tultiin 'eräälle asemalle, ei lasketa
vaunfiu^, sillä; ^-sptilaita: matkustaa.
Kol&4^^orpkäutfe i?tniiönte " j 3 ^ t -
ten pölkl^ja 'pVMn eteenpäin, mutta
sitten tuli s a d e . J a u h o i s t a tiili
aika velliä! Oltiin inSrkiä kuin alitetut
pirut/ j a selkää pitkin valui
taikina. Jumalavita, kun nauratti!
Taikinaa vaan tuotiinkin kotiin.
— Veljet, eikö kenelläkään ole
tulitikkuja?
• — Ei ole. Kymmenettä kertaa
kysyt jo. Muutenkin tässä ilma on
kuin mitäkin myrkkyä.
Vaunun katolta kuului jotain kummallista
liikettä.
— Mutta noilla sitä vasta on olemista,
oi äitiparkani! — sanoi iloinen
poika nauraen ja kattoon sormellaan
osoittaen — niillä kylläkään
ei ilman puutetta o l e . ..
Liike ylhäällä jatkui, sitten kuului,
kuin olisi jotain mennyt rikki.
— Oi maammosen|, eiköhän vaan
rosvoja tule katosta sisään — kuului
jostakin nurkasta naisen ääni
sanovan.
—- Hei, mitä siellä hommaatte, vai
onko paha istua? —
— Palelee pahasti, jos teetä-saisi
•lämmitetyksi, kuului aivan selvään
katolta miehen ääni. Vaunussa olijat
oikein hämmästyivät äänen selvyyttä'ja
kaikki kohottivat päänsä
kattoa kohti.
Hetken kuluttua joku parahti, a i van
kuin olisi häneen kipeästi, koskenut.
Muuan leivän kuorta • nakertava
mies tarttui äkkiä hiuksiinsa
j a . katsoi ylös.
— -'Mitä, kärpänenkö sinua :puri<;
vai mitä bypähtelet?.— kysyi i l o i nen
poika mieheltä.
—^Kärpänenkö?.,. Mitä lie katosta.
. .
Sitten hypähti ylös vielä mies,
tarttui päälakeensa ja pelästyneenä
kumartuen alkoi sukia päätään käsillään,
ikäänkuin ampiainen olisi
sotkeutunut hänen hiuksiinsa.
' •— Mitä pirua,, t u l t a ! . . . Mistä sitä
tulee?
.— Katosta lensi alas kokonainen
kipinäsade. Toinen toistaan tuuppien
heittäytyivät ihmiset syrjään.
• — Mihin te nyt, vai oletteko pöh-löiksi
tulleet? Muija, sinähän istut
aivan polvellani.
— ^yilä sinä itsekin istuisit, mihin
sattuisi, jos sinua ryhdyttäisiin
noin polttamaan. Etkös sinä tulta
näe?
— 'No mitäs siitä tulesta. Meinaat
siis minun sylissäni kaiken ai-
'kaa istua? .'
—- Oi äitiparka, kun tässä vielä
k'aiken muun lisäksi palaisi, niin sii-,
tä-se tä.as tulisi jutku —• sanoi jloi-nen
poika. Airia kun vaan matkustat,
niin kyllä sitä jotakin kummaa
sattuu.
Toinen toistaan^' puristaen •, pyrki
kukin pysyttelemään, mahdolliaim-riiari
kaukana .paikasta, mihin kipinät
putoilivat.. Sätkä suussa vartosi
tulen saantiai mies, jolla. oli kova
tupakarihätä..
— Mitä ne nyt lienevät ruvenneet
.lämmittämään siellä katolla?
—-, Kuka sitä nyt katolla'lämmittämään
rupeaa. , '
Kipinät lakkasivat putoilemasta.
Hetkeksi kaikki hiljeni.
Juna kulki hiljaa, kitisten, eteen-;
päin, sitten pysähtyi hetkeksi ja lähti
jälleen liikkeelle. - - . • >
— - J a a , jaa isäseni, vielä se hiukkasen
liikkuu -7- kuului jostain perii
kin alta piipittävä ääni. V :
—-Viimeiseen hengenvetoon, niin
sanoakseriime, työskenteiemme, mutta
vielä' minä voisin harmoonia soit'
taa tässä, vaikka kolme vuorokautta'
olenkin samalla paikallani istunut —
sanoi iloinen poika.
— Kovaa on väkii
—Kun rintamalta matkustettiin,
luultiin, että ei sitä enää kis-tiin
elävänä päästä, sillä si);ä. mentiin
vaunussa j a vaiinun aflä.' Sitten
tuppauduttiin erääseen junaan,
jossa olikin valkoisia.. . H y v ä .että
sattui niin hyvä mies, että se vaan
veteli meitä muutamia kertoja korville
j a laski pois.
— Ö, sinä musta!.:. Taas sieltä
tuli kipeniä... •
— No,mitäs ne.oikein siellä meinaavat?
^oputappas kattoon.'
Nuori puna-armeijalainen, , joka
makasi ylimmällä hyllyllä, kääntyi
selälleen ja alkoi saappaittensa koroilla;
Kakata kattoon.
; Mitä? te.isiellä. — kuului
katolta. . ..
—^iNo mitäs te siellä tulta polttelette?
' * I
~ Hoolv.}Jiink5? Me kun luul-tiirt,
«ttä sieltä on sulettu.; Kään-näppäs
venttiiliä. \^
- T - - . Hee, ;piru^. mita telsfevät - r -
sanoi puna-armeijalainen., . .
— Mitäs ne s i t t e n ? . ..
— Ovat särkeneet venttilaat^orin
j a sytyttäneet siihen,.tulen.. Keittävät
.teetä. . . ,
— Hei siellä, ukot, hulluksiko f e
olette, tulleet? -—huudettiin vaunussa.^
Poltatifi vielä kaikki. ,
—-.Mitäs se tekee... Täällä on
ylen kylmä, |ha.n paleltuu.
. .— fTulkaa juomaan teetä, vhuuteli.
joku katolta. . , . • T
— J u o m a a n . P o l t a t t e vielä
vaunun, ,niin sittgnj- se yasta alkaa
teen juonti. Ja pitnkd ne juuri mei--
dän päämme päälle pani. tultaan
tekemään. Eikä ..tästii, hittoonkaan
pääse.. .Muija, sinä.' istut- vannaan
päälaellani ennen- pitkää...^
Matkustajista ne, joitten päSl|e
kipenet eivät putoilleet, istaiyat rauhallisina
j a katselivat kattoon.
Eikoä teiltä saisi taita, huusi
ylös mies, jonka teki mieli tupakkaa.
—Kierrä paraatirappujen kautt
a . . .
— Hei, ukko, sinähän palat, hmi-dettiin
miehelle, jonka polvella istui
muija-itseään tulelta suojellen.
Mies tuuppasi pelästyneenä muijan
pois polveltaan.
— Oi armahat veljet, tuohan nyt
vasta tonttuna istui, että hänen tähtensä
poltin pöksyni.
•— Vuotahan poikaseni, älä sammuta,
anna ottaa siitä tuli tupakkaan,
anna kristuksen nimen tähden.
— Sinähän nyt vasta hullu olet,
kun elävästä ihmisestä tahtoisit t u l ta
ottaa,
— Kun koko päivän olet polttamatta,
ottaisit tulen vaikka kuoir
leista ihmisistä-
Juna kulki niin hiljaa, että tuskin
huomasi sen liikkuvan jä aina
väliin nykäsi niin lujasti, että matkustajat
kumartelivat toisilleen.
r— Täti hoi, mitäs sjnä et silmiäsi
risti? — kysyi iloinen poika.
— Mitä varten?
. .— Mitäs sitä turhaan kumartelee?
Samallahan sitä jo rukoilee-kin.
.— Vuosi sitten sanottiin, että ei
kulu. viittakaan kuuta, kun kaikelle
tulee loppu: : rautatiet pysähtyvät,
kansa kuolee — sanoi puoliturkki-nen.
mies, mutta ei — aina sitä vain
matelemme. ,
r-r Kuka-sen tietää ..
. Äkidä nykäs' juna kuin viimeiset
VQimat.,käyttäen :ja sitten pysähtyi,
.—l(0ppuipi joku, ,
Ovelle ilmaantui mies, jonka
pääss^ oli baslikka. ja sanoi';
- r Tulkaa alas, juna ei mene
etemmä. :
— Miks' ei mene? Mihinkäs me
siften tultiin? - •
—' Piru sen ties. Ei sitä mihinkään
tultu. Piiut ovat taas loppuneet.
— Mitäs pirua se niitä niin hem-metisti
polttaa! Eihän siitä ole monta
tuntia, kiin sille pari-kuormaa
annettiin puita j a nyt jo ovat lopussa.
Kaikki alkoivat purkautua ulos
vaunusta. .
— Hei, masinisti, mihinkäs/ sinä
'piiut hautaat — huudettiin korieen-käyttäjälle.
Voin kanssako' sinä ne
suuhusi pistelet^ vai? •
— Voin kanssa-.. Antavat sellaista
rapaa j a sitten minun pitäisi
heitä vetää,
; Katolla oli lumen kastelemia, .kai-^
kei^laisilla; päähineillä ja räsyillä
käärittyjä naamoja. .
' — ;E;tteko meille jättäneet;, .saju-,
vesiä' — hiinteli 'iloine^^^ ,ka-tojla;
bleyille?. --^Tulkaa.-jähän^ Jäm-mittelemään.
, iPoita k^ntaessi^prie.
saatte vähän verenne.liijfekujpaan.
Juria seisoi metsän reunässj|>jr Ali-,
koi jo hämärtää.; Tuli navakka.tuuli
ja luniiaukealla kuului ainoastaan
sen laulua honkien naavaisissa .latvoissa.
. • ; ' • .
— Mitä hiton' puita tässä on. A n namme
hänelle • joitakin kepakolta,
joita satumme löytämään. Kylien,
eikä. metsän kohdalla sejsotiaa olisi
pitänyt. n V
;—• Näin mekin kerran saimme
tehdä. 'Sitten tien käänteessä oli
vielä kiskot otettu pois. Oli siinä
naurua! ' , .'' '
— Nauru nauruna, mutta. jj>s vielä
jäämme tähän, niin näännymme
•nälkään. . . .
•— E i se mitään. Mutta sittenhän
ollaankin isäntiä itse: vettä
kaadetaan jkattilaan j a puita anne-^
t a a n . . . Masinisti meillä on hyvä
poika — sanoi i aina iloinert nuori
niies j a huusi koneenkäyttäjälle: —
Hei setä, eikös hevostasi jo saa juottaa.
Meillä kun olisi katolla kuumaa
teetä.
. — |
Tags
Comments
Post a Comment for 1925-11-26-06
