Vapaus, October 8, 1921

              . Jnj. $2,00 J(«rta. — Hajotaan ticto-
^ , . »Ja O£0t*nraotu?£«ct $1.00 kerta <3
CsimoaD Esomaiaisen työväestön > i^rtsd $2.00) — Kaikista ilmottil:-
gsneckannattaja, ilmestyy Sudbu. • «sta, joista ei oje copimusta, tuJep
filst m kemttava heti tuoreina, vä'idissä ei ole ennesiäza ssjaaiiertsra'
», Ont, jo>ä tiistai/torBtal ja
laoantai.
H. PURO, J. W. SLUP,
Vestaava toimittaja. Toimitussihteeri
VAPAUS
(Liberty)
The only organ of Finnish Work
en io Canada. Poblished in Sod«
bnry, Ont, every Tuesday, Tbursday
and Saturday.
Advertising rates 50c p<?r^eol.
Inch. Minfmom ciarge for ringie
losertioQ 75c. Discount oi standing
advertisenjent The Vapana ia the
best advertising medium among the
finofab Pcople in Canada.
IlmotOEhlnta 60e palstattniBBalta.
—^Alin hinta kertailraotnkseflta 75c.
—'Saolenumilmotolcset |2.00 (mais*
toTärsyistä 60e koliakin lisäkd). —
SiUaos- ja aviol. ilmot. alin hinta
$2.00, nimenmuatosilm. (mublcen
koin evioIiittoUmotUBten yhteydessä
82.00 kerta. ~ Avioeroiim. ?2.0&
teftfl 12 kertaa S3;00 Syntymä»
rahan eeurata mukana.
TiLAUSHLV.VAT:
Canadaan yksi vk. 84.00, puoli
Vk. 92.25, kolme kk. $1.50 ja ykiä
IL 75c.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, ykisi
vk. $5.50, puoli vk. $3.00 ja kolme
kk. 01.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei
tolia lähettämään, paitsi asiamiesten
[oilla on takaukset.
Vapauden konttori ja toimitus on
Liberty Building, Lome St, Puhe­lin
1038.
PoBtioEote: Box 69, Sodbury, Ont
los ette milloin tahansa saa vas­tausta
ensimaiseen kirjeeseenne, kir-jottakaa
uudelleen liikkeenhoitajan
persoonallisella nimelli.
X V . KANNASTO, liikkeenhoitaja.
Beg^red at the Post Office De­partment,
Ottawa, as aecond class
«atter? ' -
Kommunistisen Intemationalen
iolmannen kongressin teeseissä on
omistettu (kokonainen kappale sano-nujlehdillemrae,
sen lisäksi on Komin-ternin
toimeenpaneva komitea lähet­tänyt
kiertokirjeen työväen lehtien
toimituksille, antaen niissä ohjeita toi
mituksille. Näissä ohjeissa "painoste­taan
sitä seikkaa, että eanomalehtem-me
esittävät agitationi- ja valistus-tyässämme
suurinta ja tärkeintä osaa
Toimeenpaneva komitea kehottaa leh
tiemme toimituksia saamaan yhteys
lehdistömme ja työväen syvien rivi-
, en kesken mahdollisimman läheiseksi
ja lehtemme kaikinpuolin todelliseksi
kuvasUmeksi työläisten elämästä ja
tabteluista.
Näin ollen herää kysymys: ikuinka
saada esimerkiksi meido? lebtenime
Vapaus köyhälistön luokkataistelun
mahdollisimman eläväksi,. selväksi ja
teräväksi tulkiksi?
Tä!ssä suhteessa on tietenkin ennen
' kaikkea välttämätöntä, ett^ lehtem­me
toimitus omaa periaatteellisen sei
vänäköisyyden ja toimittaa lehteäm-
'.me Kolmannen Iht päätösten ja peri
, aatteitten hengeii mukaisesti.
N Ja kuten lukijamme tietävät,^ olem-
, me julaisseet lehdessämme siinä mää;
rin.artikkeleita ja uutisia kansainvä­lisestä,,
työväenliikkeestä,- iapahtumis
ta^ja taisteluis^'eri maissa^'että tus»
kin pienen lehtemme tila olisi encm-.
pää.sallinutkaan. Tässä suhteessa oii
siis lehtemme kieltämättä tehnyt 8U|i*
jemmoista työtä, saadakseen lukijani
me -^täällä Ganadassa olevat suoma
laiset: työväen joukot selville Kol­mannen
Intemationalen, Punaisten
Unioitten.Kansaiiivälisen ja niiden
yhteyteen, kuuluvien työväenjärjestöt
jen, kuin myöskin niitä vastaan tais­televien
«työväen järjestöjen» nimel­lä
esiintyvien järjestöjen toiminnois­ta
ja periaatteista. Tämän lisäksi on
jolaistu jatkuvasti uutisia proletari­aatin
taisteluista eri maissa sekä ko­timaisia
että kansainvälistä riisto ja
sortomahtia vastaan, erikoisen suurta
huomiota on pantu Venäjän proleta­riaatin
jättiläismäisiin ponnistuksiin
uuden yhteiskunnan rakennustyössä
ja sen taisteluihin sekä kotimaisia et­tä
ulkomaisia vehkeilijöitä Vastaan^
temme siis koettanut antaa työväen-joukoille
niin laajakantoisen ja sel­keän
taustan kuin suinkin mahdollis-
•ta. • •
Samalla kertaa on koetettu, ottaa
huomioon canadalaiset olosuhteet,
joissa elämme ja työskentelemme.
Onko lehtemme tässä suhieesSa ol­lut
onnistunut? Myönnämme, että
asemamme ulkomaalaisina tuo eteen
paljon vaikeuksia. Äfyflskin varsin
kirf viime ajat Canadassa ovat olleet
mieltäkiinnittävistä tapahtumista san-igen
köyhiä. Työväen joukkojen lii­kunta
on hidasta ja monasti kokon,
torkkumista ja varsinkin maankieli-set
työväen kantajoukotkin ovat ol­leet
vailla selvää pohjaa jä päämää­rää.
Meidän suomalaiset työläi^fOuk
komme ovat olleet hajaantuneina kait
teen eri leiriin ja juuri heräämään
pyrkivät joukot hapuilleet sitä ja tätä/
ja sitten taas vaipuneet perinpohjai­seen
velttouteen ja välinpitämättö^
myyteen. .
/ J a kuitenkin, jos mielimme hedel­möittää
kansainvälisen proletaariliik
ke^ti periaatteet, eläviksi selviöiksi
jpufioille tässä-.maaasa ja sovelluttaa
sen toimintatavat tämän maan olei­luin
ja järjestötyöhömme, on välttä-mätlintä
että joukot Itse ottavat suo­ranaisesti
osaa siihen työhön. Sa­koin
lehteemmekin nähden. Jotta sii
^tä Voitaisiin tehdä riiussisält^inen on
joukkojen'— työläisien itse otettava
osaa sen toimittamiseen. Työläisten
on seurattava tapahtumia jokapäiväi­sessä
elämässä.' Kerrottava työläis-
1«n riennoista, toiminnoista ja tais­teluista,
riistäjien/hyökkäyksistä ja
vehkeilyistä lehteemme uutisia ja ly­hyitä
artikkeleita. Kaikista työläis­ten
tärkeimmistä kokouksista ja juh­lista
on annettava lehdellemme lyhy
eh uutisen muodossa tieto. Kirjeen-vaihtajiemme
kannattaa nimittäin
mainita aina, ketä yhtyi osastoon uu­sina
jäseninä ja ketkä suorittivat oh­jelmaa.
Kuka työläistoveri piti eri-simäisen
puheensa jne., mitenkä osas
ton toiminta kulloinkin näyttää, edis­tyykö
vaiko lamaantuuko. Samoin
unioitten toimista. Kaikista lakko-taisteluista,
mielenosotuksista,< jöite
suurkaupungeissa asuvat työläiset var
sinkin voivat tiedottaa, on kerrottava.
Kansainvälisessä suhteessa on leh Mutta on muistejitava, että kaikki a-hääkään
viivytteler/iättä. Alkiä £ii£
jättäkö uutisten klrjottamista huomi-eeen.
Lyhyet ja asialliset uutiset o-vat
aina parhaat. Muistakaa myös­kin
että kirjotatte aina totta. Ei e-des
rybmävihamielisyydessä tai en-nskkoluuloisuudeesa
eaa valhetella.
Kaikenlaiset persoonaliiset kaiva­miset,
yksilöUisluonteiset jutut ovat
sellaisia asioita, joita ei lehtemme kai
paa. Varsinkin useissa paikoin maa­seuduilla
olevat toverit ovat siinä kä­sityksessä,
että lehden pitäisi antaa
tilaa heidän pikkumaisille riidoilleen,
joilla ei ole mitäSn tekemista työvä­enliikkeen
kanssa. Muistakaa, ettei
lehtemme sellaisia halua, eivätkä leh
temme lukijat niiltä mitään hyödy.
Sen^sijaan työläisten uutiset ja ku
vaukset tehtaista, kaivannoista, myl­lyistä,
metsä- ja rautatiekäimpiltä,
pelloilta ja kaikista työpaikoista, jär-jestöuutisten
lisäksi,, kertovat työläis­ten
todellisesta elämästä ja taiste­luista,
ovat juuri niitä mita lehtemme
balu^,. jamitkä rikastuttavat ja elä­vöittävät
sen sisältöä. Niitten kau^
ja avulla lehtemme henkevöityy, vai-lankumbuksellinen
tietoisuutemme e-lävöityy
ja kiil^astou meidän täkäläie
ten täisteluvaatimqstemme mukaisik­si
ja niitä hyödyttämään.
Samalla kun kerrotaan työväen 0-
mista riennoista järjestöissään ja jo­kapäiväisessä
elämässään, työmailla
jne. Oli myöskin kerrottava vastuata^
jiemme Vehkeilyistä, hyökkäyssuun­nitelmista,
heidän kiristys- ja sorto-suunnitelmistaan
ja toimenpiteistään.
Tärkeää on niinikään paljastaa kai­kenlaisten
työväenliikkeen nimellä
kulkevain kalastajien ja sekavepäisr
ten huuhtojien hyökkäykset ja toimin
nat vallanJcamotikseiista työväenlii­kettä
vastaan. Säälimättä on paljas­tettava
kaikki vallankumouksellista
työväenliikettä vastaan suunnatut
hyökkäykset jä toimenpiteet.
Mutta ei riitä ainoastaan lehtem­me
sisällön avustaminen, Jpuldcojen
on kaikinpuolin pidettävä lehtemme
omanaan; On siis sitä aineellisesti-kiii
tarmolla tuettava ja edistettävä.
'Meidän täytyy muistaa, että lehtem­me
julaistaan työläisten omilla kerä­tyillä
varoilla, jotka eivät ole suuret
alkujaan, ja niin liehtemme aineelli­nenkin
puoli vaatii alinomaan jouk­kojen
huoltoa. Kaikkein tärkein ja
samalla aineellisesti joukoille huokein
leiitemme kannatustapa on levittää si
tä mahdollisimman laajalle. Siten le­vitetään,
vallankumouksellista jiropa-gandaa
aina laajempiin ja laajempiin
kerroksiin, samalla kun ^ mitä enempi
lehdellemme saädan tilaajia, sitä pa­remmin
se kannattaa itsensä. Leh-temme
asiamiestptmi on siis aina osa?
toissa ja järjestöissä asetettava tar
mokkaitten ja toimintahaluisten tove
iwfrkäsiin...>j;i ole pahitte^^
innostuneita naistovereitakin enem­pi
lehtemme asiamiehiksi,*äillä he o-vat
monin paikoin osoittaneet kiitet
tävää kuntoisuutta lehtemme levittä-hiisesSä.
Järjestöjen jäsenten ja leh
temme lukijain on avustettava asia
miehiäipme, ilmiotettava kelle ei tuU
lehteä -sillä tai sillä työmaal., siinä ta:
siinä talossa, koska sen ja sen tilaa­jan
tilausaika päättyy^jrie. Muokat
tava mapaeräa asiamiehen toiminnal
le sellaisten työläisten keskuudessa
jotka eivät ennestään ole lehtemme f
laäjia, ja kaikinpuolin avustettava a-slamiehiämrae
heidän tärkeässä teh
tavassaan. Sellaisissa paikoissa taas
me, on jonkun asiaan innostuneen to
verin kirjoitettava Jebtemme kontto­riin
ja pyydettävä asiamiespapereita.
Mutta lehtemme pienellä tilaaja-määrällään
ei kannata ilman ilmo-tukfia.
Niitä täytyy siis myöskin
hankkia. Osastojen ja järjestöjen on
kaikkialla ryhdyttävä ilmottamaan
lehdessämme iltama-, huvi ja juhlati­laisuuksistaan
ja tärkeimmistä koko­uksistaan,
sillä se on halvin ja samal­la
tuloksia tuottavin ilmotustapa, sa­malla
kun se tuo lehdellemme välttä­mättömiä
tuloja ja kiinnittää siinäkin
suhteessa joukkoja lehteemme, ko£^
he saavat sieltä nähdä mitä kullakin
paikkakunnalla taas oi> hoveissa, juh
lissajne. Tässä suhteessa ainoastaan
harvat osastomme ovat käsittäneet
kuinka paljon he voivat palvella yh­teistä
asiaa ja vahvistaa lehtemme a-semaa.
Työväen jäijestöjen ilmotus-ten
lisäksi on avustettava liikemiebil-tä
ilmotusten saantia Iratkin tavoin.
On totutettava ja vaadittava liikemie
het ilmottamaan meidän lehdessäm­me.
;' ''• ] ' ' ' ' ' ' r
Tällaisina ahtaina aikoina kohtaa
i^öväenlehtiä usein aineellinen pula,
huolimatta siitä, että on koetettu katk
ki keinot tilausten ottoon ja ilmotusr-ten
«aantiin nähden, sentähden on
joukkojen valmistuttava "siihenkin, et
ta ovat valmiit tokemaan ja pitä­mään
pystyssä lehtiämme iltamilla,
vapaaehtoisilla lahjotuksilla jne., jos
se käy välttämättöMksi, juoksevien
tulojen ollessa riittämättömät. Va­pauden
ei ole tarvinnut vielä turvau­tua
häihin keinoihin ja jos tarmolla
toimitaan tilausten ja ilmotusten
hankkimisessa, liiin ne keinot mah­dollisesti
riittävät Mutta jos niinkin
joskus käy, että joudumme vetoo-maan
suoranaiseen avustukseen, on
joukkojen käsitettävä, että heidän vei
vollisoutensa on kaikin toimin rien­tää
auttamiaian, ja että he siten vain
auttavat omaa kallista asiaansa.
Työväenlehdet joutuvat u^ein
myöskin, ajaessaan pelkäämättä pro­letariaatin
asiaa, porvarillisten oike­uslaitosten
ahdisteltaviksi. Jokaista
tinkimätöntä' työväenleliteä saattaa
kohjdata' tällaiset hallitsevan luokan
ahdistelut ja vainotoimenpiteet On
siis jotikkojen siltäkin varalta valmis­tauduttava
puolustamaan lehteämme
ja sen olemassaoloa.
Kun tällä tavoin ryhdymme kaikin­puolin
lehteämme tukemaan jä avus­tamaan,
niin siitä koituu entistä te-ho^
amjSi ase raivaamaan tietä luok
Itämme suuren vapautumisasian hy­väksi.
/
KomtniiQisihi ja pienvil-
Kommnnismiaate ei ole tuulesta
temmattu. Eikä vain muutamien vii
säitten aivoissa syntynyt ihanteelHs-haaveeltinen
ajatussihermä. Vaan on
se taloudellisten muunnosten ^ynnj
tämä pakkolaki. Tämä rautainen pak
kolaki ei siedä mitään muita muotor
ja kuin mitJka.sisältyvät sen olemuk-
?een. ; Kommunismi lepää taloustie­teen
perustalla. Siispä selvitelles-sämme
sitä me emme: saa koskaan
jättää tätä raudan lujaa perustetta.
Jos sen teemme voimme piankin u-:
lohtaa laskettelemaan* puiita-heinää,
ioka voi kylläkin olla kauniille kals­kahtavaa,
vaan ei selitä mitään.
Pufaukaamme nyt pienviljeljjäin ,„
suhteesta kommunismiin, ja tebkääm |s
me se puhtaan taloustieteen perus-1 s
teellä. Pienviljelijä, tai selvemmin "
sanoen pientuottaja,' on säälittävin o-lento
nykyisessä järjestelmässä. Hän
roikkuu aina elämän ja kuoleman vai
heillä. Ja mikä pahinta hänen tuo­tannollinen
asemansa on aivan toivo­ton.
Sille ei lyödy ensinkään talou­dellista
perustetta. Pientuotannon
on murskauduttava. Se on tai. ke­hityksen
säälimätön laki. Kapitalis­mi
on sen jo jokseenkin murskannut­kin.
Se murskaa sitä yhä. Kuten jau
hinkivet jauhaa se sen nuuskaksi —
kommunismin hyväksi, joka on tuleva
tämän järjestelmän jälkeen aivan yh­tä
varmasti kuin tätä päivää seuraa
toinen. Pienviljelijä ei voi jäijestyä
suurviljiSlijöitä vastaan turvatakseen
asemaansa, enempää kuin viäikäsiä-kään
vastaan. Hän voi kyllä perus:
taa jonkunlaisia l^täapurenkaita, ta;
toisinsanoen farmarien ösuu^untia,
joHui niitä on totuttu nimittämään,
mutita mitään kauemmas kan^vampaa
yhteiskunnalliäa merkityBtä niUlä ei
ole. T- Hän voi ainoastaan myötävai­kuttaa
ja tukea varsinaista yhteis-kunnallis-
merkityklBellistä ainesta,
suurtuotannon palvelt&sessa olevae
palkkatyöväestöä:; i / »
. Tämä tänkeä seikka täytyy tulla
selviöksi pientuottajille: etteivät he
taistele vallankumoustaistelua oman
tuotannollisen asemansa perusteella,'
vaan luopumalla sritä ja sulautumal­la
kommunistiseen tuotantotapaan.
Kommunismi vaatii täydellisesti on­nistuakseen
suurtuotantoa. Suurtuo
tantohan on kommunismiaatteeh syn­nyttäjäkin.
Kuinka se sitten voisi,
käytännössä kukoistaa Bella missä
sitä ei Ole,- On sundlista, jos pien­tuottajia
on kouluui^ttava tähän aja-tustapaah
vasta kumouksen jälkeen,
kuten esim. Venäjällä. Se on meidän
asiallemme suuri voitto, jos me kyke­nemme
siaamaan tämän heille selväk­si
jo ennen kumousta. ' ' :
Otaksukaamme että 'yhteiskunta­tilanne
kehittyisi-ratkaisuunsa lähim­mässä
tulevaisuudessa; Miteri tulisi
silloin maanviljelystyöala ' järjesty­mään?
Rikkaat ja laajat yksityister
hallussa olevat maanviljelysalueet
pakkoluovutettaisiln ja tehtäisiin kah
sallisomaisuudeksi. Pienviljelijät
luultavasti saisivat pitää peruna-maansa,
jos he sitä- haluavat. Mutta
he tulevat piankin huomaamaan, ettei
kommunismi ole suurestikaan paran­tanut
heidän asemaansa. Välikädet
tosin ovat poissa, vaan suurtuotanto
on yhä olemassa ja sen edelleen kehit
tyminen on nopeampa ja tehoisam-paa
kun kapitalismin aikana. Miten
käy silloin pienviljelijän peltotilkul­laan.
Häntä uhkaa nälkäkuolema.
Teollisuustyöläisten ,ei kannata val­mistaa
suurta' enerpaa ja materiaa
kysyviä maanviljelyskoneita ja ripu-telia
niitä pienille peltotilkuille, joil­la
ainoastaan mies vaimoineen ja lap­sineen
ahertaa. Näin ollen jää edel­leenkin
hänen työkalukseen vain kuok
ka ja lapio, ja kovalle se ottaa iiiiden
avulla leipänsä ansaita kommunisti:
sessakin järjestelmässä, josta hän oi-keastan
onkin ulkopuolella, yksityis
omistuskauden haisevana jätteenä.
Kokemus piankin ehkä — vaan voi
se ottaa pitemmäiikin ajan—opettaa
^'""«'Hiajiijii
ss villeNeny t Saulokmaae soslae.m aan aika l^äh«e»ttäaä jioounilnu»ravh.,a*t. omaisiijee, k,
5 Vanhassa synnyinmaassamme oo taas tullut t,,
s monen omaiset, isä ja äiti, veli ja sis^iS ^ ia r
s viattomat lapset ovat pnutteessaLHel^^n ^8^»
s puolenmeren ja odottJvrtlS^Ma. '^^-^"'^•'Sif- Parhain apu on pieni r^labjä!*
Sen voi lähettää meidän kauttamme.
I Suomen rahan arvo parani niin nopeasti että tiUn •
s ainoastaan ^="«1 T'OOifIii Qe
kd
LÄHETYSkuSTANNUKSET:
S Postissa 15c kaikota summilta. Sähkösanemalla. %ZM-, biMt»i
5- , Kysykää erikoislkurssia BU-orille Bummille.
s Toiminta nopeaa ja perillemeno varma.
S Lähes 2000 eri lähetystä.tehty jo tämän vuoden ajalla.
S lähetetyn rahan arvo tähän mennessä, tällä vuodelU,
S ^^^SS^Viaitetään myöskin kaikkiin Suomen pankkeihin.
E Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T, Hill, in 1 fair Ave.
hänelle olevan itselleen edullisempaa
luopua maatilkustaan jä luovuttaa se
kansallisomaisuudeksi ja liittymällä
itse hyödylliseksi, tuottavaksi soluksi
yhteiskuntaruuraiiseen.
Jos silloin sattuisi löytymään joku
runollineji'nuorimies, joka haaveilisi
laittavjoisa pesäsen metsän siimek­seen
ja siellä rakastamansa naisen
•kanssa ikihonkieii humistessa peltoa
perkailisi, niin hänellä luojmonisesti
on siihen oikeus. Kommunistmen
yhteiskuntaei) kuitenkaan tule häntä
sinne ruokkimaan ja vaatielitamv .,ön
kuitenkin luultavaa, että nämä.-ru­nolliset
sielut tulevat; olemaan poik-keiricsia.
Yleisesti tullaan viljele­mättömät
seudut avaaman viljelyk­selle
yhteisivofmin parhaimmilla koiiei
la ja uusimmanaikaisella teknSialla.
Venäjällä on tosinsuurin osa maas
ta jaettu yksityisomaisuudeksi, vaik­kakin
ensi näkemältä näyttää sifta
kun siellä olisi ollut hyvin hefppo» ne
kansallistuttaakin, koska maat oFivat
lähes poikkeuksetta suurien niaapa-roonien
omistainia. Tämä menetel­mä
pn kuitenkin seuraus eiiemmän ve
näläisen talonpojan vuosisataisesta
psykolokiasta, kuin taloudellisesta,pe
rustasta. Venäjän - talonpojalla, on
verinen kärsimj^historia maaorjuu­desta.
Tosin Aleksantedi Ilmen ni­mellisesti
.lakkautti maaorjuuden kei­sarillisella
manifestilla helmik. 19 p.
•1861. Tällä manifestilla ei ollut kui­tenkaan
mitään käytännöllistä merki-liiKHiiKiiiiiiiiiiiniiiii
maoijuuden- poiitaninen, sen
ikun odottaa aikaa, jolloin se
fiaallapäin poistaa itse itsela.
Venäjän talonpojan.kaihoia
OH! siis kautta :afl:ojen ollut; rap,
mistus maahan. Ja talle pyrkiuj]
'le ovat valiankumoustaistelijafrtl
taneet toivonsa. Kun sitten ni
kumous puhkesi, voi nämä piiti
xmusikat» helposti nostattaa ssa
valtaamaan maatilat itseltees, n:
suinkaan hallitukselle; JosbsS
kit olisivat yrittäneet tätä,
lut mainio ase vastarallankts^
sellisille houkutella tietämättöiEl
lonpojat puolelleen. He olisiui
neet luvata maat talönpojill«,j
masti olisi vaaka kallistunut!
puolelleen. Näin Venäjällä.
Tässä maassa on kuitenkin tt
;parin vuosikymmenen ajan to
lista agitatiönia, joskin soäiali
kartian aikana paljon harhasD;
vaakin. Niin ori tosin tehty Ve
läkin, vaan se oli siellä etupääa
laista ja kansa oli lukutaidot
Meidän täällä pitäisi siis jo jais
lattaa taloustieteeseen penistun
munisrai väärentämättäniänä,
Koivu.
lessa ilihoitfe
tajille
tysta. Se vain kytki talonpojat e.n-. L.^e.h.^teuevn.. »ai.jjovtiumt iliiinmötuuikusMet» ,
tistä verisimmillä kahleilla tilanomis- olla konttorissamme setireavasti
tajiin.i Ettei mitään todellista vapau, Tiistain lehteen viimeistään
tusta ollut tarkoitettukaan selviää
keisarin omasta puheesta, jonka hän
piti Moskovan aateliston edustajille,
joidenkin perättömien huhujen poista
miseksi katson tarpeelliseksi vakuut­taa
teille, että minulla ei nykyhetkel­lä
ole aikomusta hävittää maaorjuut­ta,
mutta varmasti, kuten te itse tie­dätte,
ei vallitseva tapa omistaa maa­orjia
voi jäädä muuttumattomaksi.
On parempi ylhäältäpäin toimittaa
12 lauantaina.
Torstain lehteen viimektääu 1
12 tiistaina.
Lauantain lehteen viimeisfään
o 12 torstaina.
Osastojen ja yleensä kaikkia
jmottajiemme on parasta ottaa:
levän huomioonsa, Jiyöhäseti
tukset vaikuttavat helposti IfMe
myöhästymisen ja siksi niitä oa
ettavä.
Punaiset ja Valkoiset
(Jatkoa N;oon 99).
Ja niin kuin oltiin oltu Varmoja Saksan hege­moniasta
l Viimeiseen asti tiesivät kaikki Suomen
porvarilehdet vakuuttaa: Saksa kestää, Saksa voit-taal
Ja kun keskusvaltain peli oli jo tykkänään
menetetty, kun se jo oli tietty tosiasia kaikkialla
muualla paitsi Suomen suuren yleisön keskuudessa,
jolle valkoiset, feensuuriviranömaisfet sihrilöivät Ul-komaauutiset
mieleisikseen, vielä silloin saattoi
Suomen porvarilehdistä lukea tällaistakin:
«Vielä ei suuri kamppailu ole likimainkaan rat­kaistu.
Vielä on toiveet siitä, että Bulgarian jalo
ruhtinas ja hänen kansansa parhaimmisto saavat
maansa pelastetuksi nimettömältä häpeältä. Vielä
pysyvät Itävalta-Unkari ja Turkki horjumattoman
uskollisina. Ja. ennenkaikkea on Saksan vastarinta
läntisellä sotanäyttämöllä päivä päivältä kiiynyt
yhä lujemmaksi. Pitkä, peloittavan pitkä matka on
ententen laumoilla vielä Berliiniin, eivätkä ne kos­kaan
tule sinne saapumaan, siitä on Hindenburg
kyllä pitävä huolen valmistamalla niille yllätyksiä,
jotka niille tulevat olemaan kaikkea muuta kuin
mieluisia. Ja jos nuo laumat joskus astuisivatkin
saksalaiselle kamaralle, josta taivas meitä varjel­koon,
tulevat ne vastassaan tapaamaan yksimielisen,
maataan rakastavan ja senlvuoksi voittamattoman
kansan, joka ei taistele rahan eikä kostonhimon yl­lytyksestä,
vaan elämän ylevimpien ihanteiden
puolesta (!.').»
Mutta ensi säikähdyksestä toinnuttuaan loikkasi-^
vat valkoiset mässääjät yli siitä missä aita oli raatar
Iin. Yhden tuen pettäessä etsittiin toista. Ja kas:'
ybtiikkiä saivat saksalaiset tietää huutia. Äi edes
ymmärretty, kuinka niiden pariin oli jouduttu,
kuinka niitä oli saatu maahan. Kukaan ei ollut pyy­tänyt
niitä vierailulle. Ei Vaasanhallitus, ei Man­nerheim,
ei Svinhufvud. Koirat söivät oksennuk­sensa.
Ja saatiin uusia ystäviä. Ja bakkanaaleja jat­ketaan.
• . • .'• ; • ' .
Tätä kirjoittaessa viettäyät, valkoiset paraikaa
• ympäri Suomen yapaudcn muistojuhlia. On kulu­nut
vuosi luokkasodan päättymisestä. Olisi luul­lut,
että valkoinen kdume olisi jo ehtinyt ohi krii-sinsä,
että «yleinen rauha ja turvallisuus» perinpoh­jaisen
«rauhoittamisen» ja ovelien poikkeuslakien
johdosita vallitsisi maassa. Mutta, ah, otat käteesi
minkä tyoväenlehdennumeiron. tahansa, aina saat
yhä vieläkin olla varma näkeväsi uutisia Yiskömatto-mista
väkivallanteoista, uskomattomista raakuuk­sista,
joka näyttää muuttuneen ,erään!lä'iseksi val-kosairaudeksi.
Ei ole monta Viikkoa Vierinyt siitä, "kun työvä-entaholtä
paljastettiin kiduttaja Trobeirg. Mies via­ton
kuin kyyhkynenf vakuutteiivait porvarilehdet.
Mutta kuin ihmeen kautta saatiin aikaan tutkimus,
todettiin, että tämä valkoinen «kuulustelijaj-Jtuo-mari
oli käyttänyt kidutusta Taajassa mittakaavas­sa.
Mutta mitään rangaistusta ei hän saanut «Tur­vallisuus
» ei tunkeudu kidutuskammioihin.
Ja tuskin oltiin päästy Trobefgista, kun jo kuul­lan
uusista hirmuteoista. Maariassa suojeluskun­nan
aluepäällikkö Marttinen yhdessä seudun polii­sin
kanssa rääkkää naista, työmiehenvaimö Alirfa
Julinia. «Ensiksi komennettiin Julin riisumaan
päällysvaatteensa, jonka hän tekikin. Sen jälkeen
sitoi toinen poliiseista J:n kädet selän taakse jon­kinlaisella
nahkahihnalla niin tiukkaan, että h[hna
syöpyi-veriin asti. Sitten sanoi Marttinen: Jleidän
on pehmitettävä teidän selkänne, koska ette muuten
tiedä missä (vankileiriltä karannut) Rinne oleske­lee,
johon Julin vastasi, että kun ei hän sitä kerran
tiedä, ei hän voi sitä sen paremmin tietää sitten­kään
vaikka lyödäänkin; Marttinen alkoi nj^t enem­mittä
puheitta iskeä vaimo Julinia noin ^2 metrin
pituisella kumisella poliisipampulla hartioihin, oike­aan
kylkeen sekä reisiin. Yhtämittaa sai Julin näin
noin 10 iskua, jolloin hän meni lievästi tainnoksiin.»
Tainnuksista toinnuttuaan pyysi vaimo, joka sairas­taa
kohtutulehdusta ja joka rääkkäyksestii sai run­saan
vuoden, vettä juodakseen mutta ei saanut.
Sen sijaan sai hän vielä yhdeksän iskua raakalaisten
kumipampusta. —
Porin maseurakunnassa taas avaavat seudun
.«suojeluskuntalaiset» revolverituleii työväentalolla
rauhallisesti iltamaansa viettäviä työläisiä vastaan
ja päälle päätteeksi polttavat koko talon.
Ja niin edespäin. Päivästä toiseen.
Vielä ei ole viimeisen työläisen selkänahka suo­mittu,
vielä ei ole viimeinen salamurha suoritettu,
vielä ön maan työväestö täydellisen mieliv^lan a-
• lainen, •
Valkoiset bakkanaalit näet jatkuvat
seksi,', ••
TaTinämme sankari
Toistaj-
Ja niinpä vaikka vie mua loitoksi haaksi,
meri kohta on juopanamme, mi kutsuen meuraa,
niin ei toki kaikki kaihdu kuohujen taaksi,
mua ystäväinhän aatokset armaat seuraa.
Ja veljeys vain sitä tiukemmin yhtehen liittää
mitä kauemmas käy tie pakolaisen ankee. -
Miks kyjmejehtiä siis? On työnäni kiittää,
'kajo rakkautenne: kun rintaani lääkiten lankee.
Pakolaiten hyvästijättö.
Ah, rakkaat ystävät, hautakumm-oilta lähden,
"kova kohtalo häätää murheen VnUrtaman loitos;
ah, niin moni kumppani kaatui silmäini nähden,
tiJhön, turniioh 'X6\ Väeh kalpean katkera koitos.
Äh,'muilissä iiäämme me ihySs nyt takkahan "aatteen,
jota valvoimme, Vaalimme niinkuin vanhempi jasta,
puna toivon orihaipynyt tummuuteen mureva^tteen,
kasa tUhkala ön tem^li, :mi häikäisi silmää Vasta.
"Ja on kuin ehtynyt öis joka,auvomme lähde,
joka hermo hervonnut, kiihtävät toimeen ja työhön,
on kuin olis ^ssä kaikki joukkomme tähde,
kaksi kolm' a.seveikkoa,-unhotettua yöhön.
Ja sentään, ah, miten kuuluukaan sana mainittu
ammoin:
kun yhtyy kaks tai kolnlie, niin kera heidän
myös kallein kaivattu ori, joka kaikkosi kammoin.
Tämä, ystävät, olkoon myös nykyviisaus meidän.
Näet olkoon, että on kaatunut uutemme pylväs ,
ja että kuin akanoina on tuulessa veikot,
sitä suurempihan on velvoituksemme ylväs,
on kenties työnämme liittää yhtehen heikot
Ja jälleen hautakumpujen sammalista,
verimullista nostattaa kukat huomenen uuden
ja sortunen satulinnamme sirpalehista
taas temppeli pystyttää valon vastaisuuden.
Hannes olisi ollut •luonnottoman sokea, eHlei hän
olisi ottanut vaaria kohtalonsa Viittauksista. Kijin
se oli häntä säästänyt kettä kerralta, täytyi aiinä
olla kieltämätön tarkoitus. Bän oli määrätty elä­mään.
Parempi on hyvän asian edestä elää kuin
hyödyttömästi kuoHa." ,
Ja hetikohta kun "hänelle Selvisi tämä seikka, vis­kasi
hän mielenmasennuksensa kuin, epämukavan
vaatteen. Hän lakkasi elämästä nykyisyyttä; hän
•päätti ryömimällä ryömiä tulevaisuuteen. Uuteen
elämään, uusiin taisteluihin!
Ja kuitenkaan ei tämä päätös, kypsynyt yksin
sen takia, että hän jälleen oli väistänyt jo jääkyl­mää
kättään ojentavan kuoleman, eikä liioin kos­ton
ajatuskaan olisi riittänyt kannustamaan Mntä
jälkeiileen. Niin sjrvästä kaäotuksesta'pois pyrki­äkseen
tarvitsi hän rahdun muutakin: rakkauden­kaipuun,
tJohon kuitenkin ehkin sisältyi .kaikki
muu: hänen kanssaan päin uusia kohtaloita, niin,
hänen kanssaan vaikkapa uudelleen päin kuolemaa.'
Rakkauden täj-tyi lääkitä vammat Rakkauden
täjrtyi puhaltaa elävä henkensä kauhuissa jähmetty-.
neesen olemukseen. *
Mari ei ehkä ollut kuollut. Hannes oli saanut
kuulla hänen poistuneen piirityksen aikana Tampe­reelta
murtautuneen joukon mukana. Tosin tämän
jäljet hukk-uivat Hennalaan, jossa niin monen nais-toverin
retki päättyi. Mutta kukaan ei voinut väit­tää
juuri hänen siellä sortuneen yhteiseen kuop- ,
paan. Ja kuitenkin tiedettiin niin monta mainita .
nimeltä. Ehkäpä oli hän kirjoittanutkir). Mutta
vahkien kirjeet, ne tulivat harvoin'lperille,'varsJnkm
jos niissä tuli sanoneeksi vähänkään siiinepäin 1
Ja Hannes aJkoi yhtäkkiä järkeiilä; koäi^
kerran minä ole kuollut, niin m\ki\
•.masti hänkään. Jos minua kannustaa nkbcj,
pitää se myös häntä vireissä.' Jos kerran koitaJ!
kantanut minut vahingoittumattomana kualas
den halki ja pa3autta7?ut kuolemantuomiton la:
osta, niin ei se kieltäne minulta tätäiäin^
.Ja hän sopi itsensä kmssä sntä, ettäiiäao
mittynsS-eli.
Siispä kannatti hänenkin elää. Vap3Dt«i'|
Ja niinpä kun hän sai vain tämän ps^^
veJusta luontuneen oljenkorren, tarttui ia^P
kaikilla "sielunsa viimeisillä voimilla, ja 55 f"
' Toisen kuolo auttaa toista leipään, l^-^h
lemaanfuomitun toverin tilalle pääsi 'm^h
tiöön. Siellä joutui ruuan ääreen. ^'•'^
viikossa olivat hänen voimansa lähes «
Ja ruumiillisen hyvinvoinnin lisääntyessä»
: myös sielunk}'vyt Pian jaksoi hän järifc^^
sesti ajatella ja toimia — visusti ja vieii^*j
si suhteisiin vapaudessa olevien kanpaninia^"
•en kanssa. Ja nämä tietysti tekivät kaii«!^^
. kin; mitä voivat Ja voivat taas niin sassJ^
paljon enemmän kuin valkoisten ,vaiDBk'''^^_
kaan uneksivatkaan. Ennenpitkää aio^^
tarvittavat varat vaatekerta ;a — pa^i-nes
osasi herättää vartijaJiÄsan Inotoasjl^-
käymään «talon» asio!.'sa kaupungilla- Tc-S
tuaan ne — palasi. Läksi toisen ierrsn jaj
•jälleen.. Mirtfa kolmanneila kerralla «^E^I
lannut Piiloutui ystävien luokse. Mastaicjj
van perästä läksi. Saapui kaukana polii''-^-""'^
temattomien, ventovneraiden Vml^^^ '°!r 'i»
ta nämäkin olivat tovereita, ^««'^^''^^'f-^j;
raystovereita, jotka puolestaan o^'"'^*
mään kaikkensa tnnteniaTtoraan mntta ei s-hemmän
läheisen toverinsa h.^^^ksi-^ ^ -.«1
'• Ja eräänä kauniina päivänä keii*^'
väliä meren seim m3kaL'a loh^
maata, pntojia ihmisiä- i'-*2a3)