Vapaus, June 26, 1962

              Sivii 2 Tiistaina, kesäk. 26 p. — Tuesday, June 26, 1962
VAPAUS
(LIBERTY)
Edltor: W. E^und
INDEPENDENT LABOR ORGÄN -
OF FINNISH CANADIANS
• \ Establlsihed Nov. 6. 1917
• ' i . Manager: E. Suksi
Ttelephones: Office OS 4-4264 — Editoria! OS 4-4265
Publlahed thrlce we€kly: Tufesdays, Thursdays and S&turdays by Vapaus
PubUfihing C«. Ltd., 100-102 Elm St. West. Sudbury, O;)tarlo, Canada.
^ MalUng address: Box 69
'-'Advertising rates'ui^n i4)pUcation, translations free of charge.
AuthbrizM äs Bfecoöd classt mall by the Post Office Departuient, Ottawa,
and for paymeat of postage in cash.
^"^^ ~, "mADSHlNNAT
Cariadassai 1 vk.'$8.06 « kk. »4^5 ' TJSA.ssa:
3 kk. 2.50 . . Suomessa:
1 vk. $9.00 6 kk. $4.80
1 vk.- 9.50 6 kk. 5.25
NDPn kokemuksista —
Vaikka'%ieidä -arvosteUiln vaalikampan­jan
"fukäha Uuden demokraattisen puolueen <NDP) oikeisto-piiriön
vissiä horjuntaa ja ohjelman ristiriitaisuutta, niin sii­tä
huolimatta Vapaus antoi eräitä poikkeustapauksia lukuun­ottamatta
johdonmukaisesti ja harkiten kannatuksensa mai-hitUUepiiöluetelle.
Siinä suhteessa ei meillä ole vaalien men­tyäkään
mitään kaduttavaa eikä liioin anteeksi pyydettävää.
Olemme iloisia siitä että voimme vaatimattomalta osaltam­me
auttaa Uuden:demokraattisen, puolueen kannatuksen li­sääntymistä
edeltäjänsä CCF:n saamaan kannatukseen ver-rateri.
: Suuren Rahan lehtien meriselitykset siitä, että NDP ei
muka saaiiut työtätekevien kannatusta, ei liioin pidä yhtä
tunnettujen tosiasiain kanssa. NDP sai miltei kaksi kertaa
enemmän ääniä mitä sai CCF edellisissä vaaleissa v. 1958.
Tosiasiassa NDP sai toistamiljoonaa ääntä konservatiivien
äänimäärän jäädessä paljon alle 3 miljoonan ja liberaalien
äänimäärän ollessa tasaluvuissa puhueii kaksi ja puoli mil­joonaa.
Nämä NDP:lle annetut äänet edustavat meidän kä-sityskäntiamme
mukaan suurta edistysaskelta Canadan työ-väerilirkkeelle.
Se osoittaa, että Uudesta demokraattisesta
puohieeta voi kehittyä ja tulla, jos puolueen jäsenistö sitä
todella haluaa ja vaatii, suuria kansanjoukkoja edustava työ­läisten
ja farmarien reformipuolue, joka voi lähitulevaisuu­dessa
sivuuttaa vanhat puolueet ja muodostaa työtätekeviä
lähellä olevan hallituksen.
r Mutta voidakseen edistyä Uuden demokraattisen puo­lueen
täytjry käsittääksemme omaksua täysin itsenäinen ja
päättävä asenne Suuren Rahan lehtiä ja muita propaganda-välineitä
pelkäämättä.
•Z Kuten muistetaan, Uuden dem.okraattisen puolueen vis­sit
ehdokkaat ja johtajat julistivat avoimesti* että he "eivät
huoli eivätkä halua kommunistien kannatusta". Tosiasia tie­tenkin
on tässäkin tarua kummempi; sellaista vaaliehdokasta
eifole vielä syntynyt, joka ei halua eikä huoli kannatusta
oman puoluepiirinsä ulkopuolelta. Sitähän varten puolueet
mainostavat ehdokkaitaan ja ohjelmiaan, että saisivat kan­natusta
myös oman '^kuppikuntansa" ulkopuolelta. Kysymys
n^ttääkin siis olleen siitä, että Uuden demokraattisen puo­lueen
ehdokkaat eivät halunneet kommunistien "julkista"
kannatusta ja tukea; Jos "kommunistit" olisivat työskennel­leet
kaikessa hiljaisuudessa Uuden demokraattisen puolueen
hyväksi.ja: antaneet samalla äänensä puolueen ehdokkaille,
liyoi tuskinpa Uuden demokraattisen puolueen toimesta olisi
esitetty.yhtään ainoata protestia.
l Toisin sanoen. Uuden demokraattisen puolueen "protes­tien"
tarkoituksena oli sanoa Suuren Rahan lehdille ja muil­le-
propagandaiaitoksille, että "parempia olemme me kuin
kommunistit" — NDP:tta voitte siis tukea ja kannattaa?
^;fMutta miten kävi?
~; Suuren Rahan propagandalaitokset toimivat vissien luok-kakäsitteiden
viitoittamaa linjaa seuraten. Ne ovat tietysti
mielissään jos voivat toteuttaa "hajoita ja hallitse" ohjel­maansa
työväenliikkeen jonkun osan "kommunismipelon"
kustannuksella. Mutta niitä ei kiinnosta vaaleissa työväen-
10kkeen minkään osan edistys ja voitto, vaan Suuren Rahan
uskottujen miesten ja'naisten selvä voitto!
* Väin tämä selittää sen yleensä kielteisen asenteen minkä
Canadan valtalehdistö omaksui Uuden demokraattisen puo­lueen
ehdokkaisiin nähden. Joissakin tapauksissa Suuren Ra­han
lehdet "tervasivat; ja höyhensivät" Uuden demokraatti­sen
puolueen ehdokkaita "kommunistivastaisen" punakau-hjm
lietsonnan avulla kaikista "emme halua kommunisteja"
lupauksista huolimatta.
r Vaalitilaisuuksien selittämisen ja kuvien julkaisemisen
tiimoilta — puhumattakaan nyt niiden omista toimituskir-joituksista
ja muista artikkeleista — Suuren Rahan lehdet
"paisuttelivat" valtapuolueiden ehdokkaiden tärkeyttä ja hy­vyyttä,'
jota vastoin Uuden demokraattisen puolueen ehdok­kaille
annettiin mahdollisinunan vähän palstatilaa yleensä.
; Tämä sellaisenaan on tietysti suuren yleisön harhautta­mista
eli "aivopesua". Suurelle yleisölle annetaan mahdolli­simman
mukavassa muodossa kaikki se "hyvä" mitä valta­puolueet
lupaiavat vaalien edellä — mutta samalla jätetään
kokonaan selittämättä, mitä työväenehdokkaat ja -puolueet
sanovat maan asioista yleensä ja erikoisesti valtapuolueiden
edesottamisista.
Juuri tällaista taktiikkaa harjoitti Suuren Rahan lehdis­tö
maanantaina pidettyjen vaalien edellä Uuteen demokraat­tisten
puolueeseen nähden samalla kun esim. kommunisti­sen
puolueen suhteen harjoitettiin, täydellistä uutispimen­nystä.
Ja silloinkin, kun jotkut "suuret päivälehdet eivät katso­neet
aryovallalleen sopivaksi avoimesti mustamaalata Uu­den
demokraattisen puolueen ehdokkaita punamullassa tah­ritulla,
kommunistivastaisella,harjallaan, he antoivat kultien­kin
vihjeitä", kuten menetteli esimerkiksi Montreal Daily'
Star kesäkuun 7 pnä julkaisemassaan toimituskirjoituksessa
"aivopesusta", jossa selitettiin, että' uuden demokraattisen
puolueen tavoitteena on sittenkin proletariaatin diktatuuri.
Mainittu lehti puhui Uuden demokraattisen puolueen kan­nanotoista
ja sanoi, että NDP pitää esimerkkinään "valtio­sosialismin"
maita, missä "lehdistöä asiallisesti hallitaan tiu­kalla
diktatuurilla"?
; Ja tämä siitäkin huolimatta, vaikka Uuden demokraat­tisen
puolueen quebecUaiset johtajat vakuuttivat vakuutta­masta
päästyään, että he eivät hyväksy proletariaatin dik­tatuuria,
vaan tuomitsevat sen!
"Lopuksi on syytä todeta tämä: Kun NDP:n johtajat pro­testoivat
mainitulle lehdelle tästä "tervaamisesta ja höyhen-tiäinisestä"
-—tosin vain omalta kohdaltaan — niin Montreal
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Emilia Hanninen. Long Lake,.Ont.,
täytti maanantaina, kesäkuun 25 pnä
71 vuotta.
Ida Koivula, Long Lake, Ont., täyt­tää
keskiviikkona, kesäkuun 27 pnä
74 vuotta. ; , ,
Alma Karjalainen,, Long Lake,
Ont., täyttää keskiviikkona, kesä­kuun
27 pnä 74 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tuttavain
onner toivotuksiin.. >
Kaksi vaihetjta j b j ^
N-liiton Öljyn^
vienti länteen
on losvanut
Neuvostoliiton"' ja muiden Euroo­pan
sosialistimaiden öljyn vienti
Länsi-Euroopan msfihin on kasva­nut
vuoden 1957 määrästä nelin­kertaiseksi
viime vuoden määriin
verrattuna, kertoo englantilainen
ainmättilehti Petroleum Press Ser­vice
äsken julkaisemassaan rapor­tissa,
öljyn ^vientimäärä vuonna
1957 (JH 7 7 miljoonaa tonnia, vuon­na
1960 23,5 miljoonaa tonnia ja
viime vuonna 30,5 milj; tonnia. Vii­me
vuonna viedystä öljymäärästä
oli neuvostoliittolaista 27,5 miljoo­naa
tonnia :a loppuosa miltei koko­naan
Romaniasta.
Mainittuihin öljyn vientilukuihin
ei ole laskettu sosialististen maiden
kesken suoritettavaa öljyn vientiä.
Ulkopuolella on myös öljyn vienti
Japaniin, Egyptiin, Kuubaan ja eräi­siin
muihin merentakaisiin maihin.
Neuvostoliittolaisen öljyn suurin
länsieurooppalainen ostaja on Italia
— noin 7 miljoonaa tonnia. Muut
Länsi-Euroopan suurimmat Neuvos­toliittolaisen
öljyn ostajat ovat Län­si-
Saksa, Ranska, Suomi ja Ruotsi.
Neuvostoliittolaisen öljyn osuus
koko Suomen öljyn tuonnista oli
viime vuonna 77 prosenttia. Lisäksi
neuvostoliittolaista öl yä viedään
miltei kaikkiin Länsi-Euroopan mai­hin.
Kuluvana vuonna Neuvostolii­ton
ja Romanian öljyn viennin
Länsi-Eurooppan on arvioitu no ise-van
noin 5 mii oonalla tonnilla.
Canadalaisia trfykeja
takavarikoitu USAssa
Buffalo. — Tulliviranomaiset
ovat takavarikoineet 60 canadalais-ta
trokia, joiden yhteinen arvo on
noin $1,420.000, koska nämä ovat
suorittaneet laittomia kuljetuksia
USAssa.
Tullitoimiston puhemies John
Nolan sanoi, että 10 canadalaista
trokiyhtiötä on ottanut tavaraa kul­jetettavakseen
useista yhdysvalta­laisista
kaupungeista ja jättäneet
kuormansa Buffalon rautatiease­malle
aikana, jolloin Canadan puo­lella
on trokinajurien lakko.
Star vastasi toimituspalstal-laan
puhuen, että sillä (Staril­la)
on oikeus antaa mainostus­ta
mille puolueelle haluaa ja
kieltää se miltä puolueelta ta­hansa
ja julisti lopuksi: "Puo­lue
(Uusi demokraattinen puo­lue
— V) sai vähemmän pals­tatilaa
kuin kumpikaan, libe­raali-
tai konservatiivipuolue
. . . Se ei ansainnut sen enem­pää
palstatilaa."
Ja sillä siisti!
Mitä me haluamme sanoa oh
tämä: "Viattomuusvakuutte-lut"
eivät auta silloin kun Suu­ren
Rahan miehillä on oma
lehmänsä ojassa — suurpää­oma
tukee vaaleissa vain omia
ehdokkaitaan!
Toisin sanoen, Uuden demo­kraattisen
puolueen sietää ot­taa
opiksi näistä kokemuksista
ja ryhdistyä niin, että se voi
pystyssä päin heittää taistelu­haasteen
niin punakauhun liet-sojille
kuin muillekin suurpää­oman
hyväksi työskenteleville
jiineksille. Sanotaanhan, -«ttä
arkalasta kotoisin'oleva mies
ei saa koskaan kaunista vai­moa!
Ja mikäli on puhe meistä, me
tulemme -edelleenkin tuke­maan
Uutta demokraattista
puoluetta siitäkin huolimatta,
vaikka joutuisimme oman har­kitun
käsityksemme mukaan
arvostelemaan sen eräitä heik­kouksia/
Toisaalta vaalikokemukset
osoittavat kerran: uudelleen
kuinka tärkeätä on säilyttää ja
ylläpitää työväen omaa lehdis­töä,
myös Vapautta, joka voi
toimia vain niin tehokkaasti ja
niin kauan kuin työläiset, far­marit
ja muut pikkuihmiset
tukevat sitä moraalisesti ja ta­loudellisesti.
Nieuvöstoliittfii k«i>kdfi liedios-to
sääti toukokuussa 1960 lain työ^;
Iäisten ja virkaiiijain panc^atu*
loista perittävien verojen kumoa­misesta.
Siitä on nyt kulunut vä>
hän yli kaksi vuotta. Neuvostoliit­to-
julkaisu julkaisi No. 65:8sa ta>
loustieteen asiantuntijan, prof.
D. AimvetäiimU siiiosidksgii sii­tä,
miien tm lotafäkäntolsti^ tb|.'
menpiäettS iciteiiteUianV ja i!ii|teii.
suuri iybiy alltä koliutt v^östSUe.
Neuvostoliitossa hyväksyttyä la­kia
verotuksfen^r 'iumöamisesta-; i ;op.;
kommentoitu • maajlman lehdissä.
On varsin uskottavaa/ että. vielä
vilkkaammin sitä on pohdittu mil­joonien
veronmaksajien keskuudes­sa,
sanokaamme kotona illallispöy­dässä,
työmatkalla linjavaiinussa tai
ostoskäynnillä myymälässä^ Näideii
laajojen — ja pätevimpien ^ asian­tuntijapiirien
hiielipide on. kuiten­kin
jäänyt useammassa, tapauksessa
vaille julkisuutta, kuten samainen
lehdistö todistaa. Kun' meidän leh­temme
ovat auliisti luovuttaneet
palstojaan tavallisten kansanihmis­ten
arvioille, länsimaissa niitä on
käytetty toisenlaiseen kirjoitteluun
— toimituskatsauksiin, "asiantunti;
jalausuntoihin" ja erilaisten "Ve­näjän
tunti öiden" päätelmiin. Neu­vostoliitossa
säädettyä lakia on tut­kittu
varsin mielivaltaisesti, sen
merkitystä ja sisältöä on vääristel­ty
välittämättä logiikasta ja tosiasi­oista.
Amerikkalainen aikakauslehti " U .
S. News and World Report" arvioi-verojen
kumoamisen Neuvostolii­tossa
seuraavasti; "Kyseisellä toi­menpiteellä
ei ole suurtakaan mer­kitystä
valtiolle, koska tulovero an­taa
siellä vain 8% valtion tuloista;"
Voisin tehdä lehden esittämään
prosenttiin jopa pienen korjauksen:
ei 8, vaan 7.4% Tästä ei kuiten­kaan
seuraa se johtopäätös, minkä
amerikkalaisen aikakauslehden toi­mittajat
ovat tehneet. Neuvostolain
merkitystä halventaakseen he to­teavat
pitemmittä päätelmittä, että
veroilla ei ole ratkaisevaa merki­tystä
Neuvostoliiton budjetin tulo­puolelle.
Mutta juuri tämä seikka:
han onkin tavattoman tärkeä. Se­hän
se paneekin jokaisen länsimai­sen
veronmaksajan ajattelemaan —
sillä vastaavanlaista tilannetta ei
tunneta missään porvarillisessa
maassa; siellähän valtionbudjetin'
rahoitus tapahtuu päinvastoin juuri
kansalaisia verottamalla. Niinpä US
An yleisbud etissa verotuksen osuus
on 80%. Italiassa se on 88%. Sitä­paitsi
verot kasvavat vuosi vuodel­ta
ja niiden päätaakan joutuvat
kantamaan tavalliset kansalaiset.
Niinpä USAnliittobudjettiin v. 1960
kertyneistä verotuloista oli koko­naista
85% saatu minimaaliselta tu­lorajalta
siis heikoimmin palka­tuilta.
Väkistenkin muistuu mieleen
jesuiittajohtaja Montalembert, jon­ka
sanoja Marx lainasi: vero on
omaisuuden, perheen, järjestyksen
Ja uskonnon ohella viides jumala.
Tämä on pätenyt ja pätee edelleen
porvarillisessa maailmassa.
Neuvostoyhteiskunnassa verotuk­sen
osuus ja merkitys on kerras­saan
toisenluontoista. Vero'en säi­lyminen
ei yleensä johdu sosialisti­sen
yhteiskunnan lainmukaisuuksis­ta.
Se on historiallisen tilanteen
sanelema välttämättömyys. Teollis-taessaan
maataan ilman ulkomaisia
luottoja ja lainoja neuvostovaltion
oli pakko turvautua väestön apuun.
Ja kansa antoi sitä, tietoisesti ra­joittaen
tarpeitaan. Sa ymmärsi
minkä vuoksi tämä tapahtui ja että
vaikeudet olivat lunoteeltaan väli­aikaisia.
Valtio pyrki määrätietoi­sesti
vuosi vuodelta alentamaan ve-
1 ojen ominaispainoa budjetissa ja
ammentamaan yhä enemmän uudes­ta,
aito sosialistisesta tulolähteestä:
kansantalouden sisäisistä kasautu­mista.
Kun V.' 1925 verot tekivät
budjettituloista noin puolet, niin
1960 jo yli 9/10 budjettiveroista
saatiin tuotantolaitosten ja muiden
yhteisöjen sosialistisista kasautu­mista.
Sodanjälkeisinä vuosina on -oh-donmukaisesti
pyritty verojen su­pistamiseen,
Verotettavan tulon..-ali-rajaa
on monta kertaa nostettu;
matalousveroa on alennettu 60% ja
lapsettomuusverosta on vapautettu
83% ennen verotetuista. Vuonna
1960 säädetty laki verojen täydelli­sestä
kumoamisesta on siis vain
eräs viimeisiä renkaita tähän suun­taan
tähdenneiden toimenpiteiden
sarjassa. Neuvostovaltio asetti jo
syntyessään tavoitteekseen verojen
poistamisen ja on nyt lähenemässä
sen lopullista toteutumista.
Kyseistä lakia laadittaessa talous­tieteilijät,
finanssimiehet ja laki-asiantuntijat
kohtasivat erään var­sin
kuvaavan vaikeuden.
Neuvostoliiton verojärjestelmä
rakentuu progressiivisuuden poh­jalle;
suurempituloisia verotetaan
suhteellisesti enemmän, pienempi-tuFoisia
vähemmän. Vero'en yksin­kertainen
kumoaminen olisi lou­kannut,
tätä suhteellisuusperiaatet­ta,
sillä suurimman hyödyn verojen
poistamisesta olisivat saaneet suu-iitlilolsliijmatväöstöryhinät.
Talia!-
nen ratkaisu ei voinut tyydyttää
valtiota, joka on viime vuosina mää­rätietoisesti
pyrkinyt palkkojen ta­soittamiseen
j a - s i t ä varten erikoi­sesti
korottanut pienituloisimpien
ansioita. Allmmin palkattujen on
ensitiläisesti hyödyttävä myös vero-ieri
kiimoBiiiisbiia.* _
' korkeimntäh nfeuVosiöii hyväksy­män
lain tntlk^ise^ verojen ku­moaminen
ei; tapahdiisamäiiaikäi-sesti,
vaan asteittain viiden vuödeti
kuiuetea. Ensiiiiinäiseria. vet^ot oii
poistettu vähiten palkatuilta työläi­siltä
jä virkailijoilta., :yuddfen i960
lokakuun 1 pjilvästä niitä lakältiiii
pei-imästä henkilöiltä, joiden kuu­kausipalkka
jää 50 ruplaan ja sen
alle. Samalla alennettin 40% :11a tu­loveroa
henkilöiltä, joiden ansiot
ovat 50,1—60 ruplaa. Naitiin ryh­miin
kuuluvien vuositulo lisääntyi
toimenpiteen johdosta 360 miljoo­nalla
ruplalla. Vuoden 1965 loka­kuun
1 päivään mennfessä jolloin
veronpoisto ulottuu käsittämään
kaikki kategoriat nämä vähiten
palkatut ovat ehtineet jo 5 vuotta
nauttia tuosta etuisuudesta.
Viime vuoden lokakuun 1 päiväs­tä
oli vuorossa verojen kumoami­nen
60 ruplan tulorajaan ja niiden
40% suuruinen alentaminen 70 rup­lan
tuloraajan asti. Näiden kahden
kategorian saama hyöty tekee 400
miljoonaa ruplaa vuodessa. Tämän
summat he saavat vielä neljä ker­taa,
ennenkuin veroista vapautuvat
loputkin kansalaisryhmät. Se on
huomattava etu.
Verottoman ja veroalennusta saa­van
kuukausitulon raja tulee vuo-nttain
nousemaan 10 ruplalla. On
helppo laskea, että v. 1965 alennuk­sessa
tulevat vuoroon .kaikki, jotka
ansaitsevat yli 100 ruplaa kuussa.
Heidän osaltaan verojen periminen
päättyy 1. 10. 1965.
Tässä viimeisessä vaiheessa suori­tettava
veronpoisto. on sekin omiaan
vaikuttamaan palkko'ja tasoittavas-ti.
Henkilöiltä, joiden tulo ei ylitä
lOO ruplaa kuussa verot lakkaute­taan
täydellisesti valtion kustannuk-
.sella, joten heidän rahatulonsa l i ­sääntyy
koko verosumman verran.
Sensijaan henkilöt, .'otka ansaitse­vat
enemmän kuin 100 ruplaa; saa­vat
tulonlisän, joka vastaa vain osaa
heidän aikaisemmista veromenois­taan.
Miten suuri tämä tulonlisäys
on, näkyy seuraavasta taulukosta.
Kuukausipalkan Lisäys käteist.
ollessa muodostua
100,1—120 ruplaa 79% ent; verosta
120.1—140 ruplaa 46% ent. verosta
140.1—160 ruplaa 29% ent. verosta
160-1—180 ruplaa 15% ent. verosta
180,1—200 ruplaa 10%> ent. verosta
Yli 200 ruplan kuukausipalkan
saajiin lisäys ei ulotu, mutta hei­dänkään
tulonsa eivät vähene.
Näinollen verojen täydellisestä
poistamisesta ei menetä kukaan:
59,4 miljonaa neuvostokansalaista
saa veronpoiston hyödykseen koko­naisuudessaan;
kaiken kaikkiaan
9J) 4% työläisistä ja virkailijoista
hyötyy enemmän tai vähemmän ve­rojen
kumoamisesta.
" Fälkannaut^ijoideh verojen iajc-kauttamisen
jälkeen seuraa myös
talonpojilta perittävän maatalous-veron
kufnoaminen ja syntyy maail­man
ensimmäinen valtio, missä ei
ole veroja.
Tällainen näköala oikeuttaa jo si­nänsä
ylpeileniään. Vero en Ippetta-niiiieh
ei die kuitenkaan airiba toi-inenpide
joica ilmebtää neiivosto-valtidh
väsymätöntä ^ hiiöi^npitoa
kansasta. , Se, että verojen ; osuus
valtion budjetissa tekee 1962 vain
7%, on aihoasiaah yksiySeikita. Sii-heii
on ehdottomasti lisättävä, että
koko budjetista 35,8% jaetaan kor­vauksetta
väestölle kulttuiirir ja so-siaalimäärärahblria.
Yhteiskunnallis­ten
kulutiisvarantojen merkitys
kasvaa kasvamistaan. Viime vuon­na
ne tekivät 26,4 miljardia ruplaa.
Näistä varoista saa ylläpitonsa yli
20,0(}0,0Gi0 eläkeläistä sekä 4,000,000
ylioppilasta ja mutita opiskelijaa.
Lisäksi niistä rahoitetaan runsaasti
7,000.000 työläisen, kolhoosilaisen
ja virkailijan sekä heidän lastensa
oleskelu parantoloissa, lomakodeis­sa
ja kesäsiirtoloissa. Noin 7,000000
äitiä saa lapsiavustusta.
Jokaisen vähänkin objektiivisen
huomioitsijan täytyy näitä tosiasioi­ta
tarkastellessaan todeta, että
maamme kulkee todella vakain as­kelin
kukoistavaa
yhteiskuntaa kohden.
Kehoittaa länsi­maita
poistumaan
Afrikan mantereelta
Accra. — Presidentti Kwame
Nkrumah puhui täällä keskiviikko­na
uuden kansainvälisen moraali­käsitteen,
aseistariisunnan ja kolo­nialismin
lopettamisen puolesta^ ke-hoittaen
samalla länsimaita suorit­tamaan
"irtaantumisliikkeen Afri­kassa".
Nkrumah puhui viikon kestäväs­sä
"Maailma ilman pommia" konfe­renssin
avajaisistunnossa. Nkru­mah
on ydinaseistuksen riisumista
vaativan brittiläisen Canon John
Collinsin kanssa yksi tämän konfe­renssin
koolle kutsujista.
"Ydinasesodan vaara voitaisiin
poiätaa huomenna jos jokainen yk-fiilökansalainen
kaikissa maissa oli­si
vakuuttunut, että hänen henkilö­kohtaisena
velvollisuutenaan on es­tää
ihmiskunnan tuhoaminen ato­misodan
liekeissä", sanoi president­ti
Nkrumah.
Hän suositteli kaikille kansoille
"myönteistä kampanjaa" ydinaseko­keiden
lopettamiseksi.
misiS el tehtäisi i l l a l i l ^ a ja täten
saatujen numeroiden pibbjallä eri­teltyjä
päätelmiä, kirjoittaa Neu­vostoliitto-
julkaisun eräs kirjeen-väihtaja
ja jatkaa:
Esimerkiksi Ranskassa rekiste­röidään
tuhatta asukasta kohden
vuosittain 7 avioliittoa. Yhdysval­loissa
8,3, Länsi-Saksassa 9,1 ja
Neuvostoliitossa 12,5. Mitä avioeröi-^
hin tulee, niin Neuvostoliitossa nii­tä
on 1,1 ja Yhdysvalloissa .2,2 tu­hatta
asukasta kohden, Neuvosto­liitossa
siis solmitaan ahkeraihnUn
avioliittoja ja erotaan harvemmin
kuin_muissa maissa. Mistä se joh­tunee?
Se aiheutuu ilmeisestikin suu­remmasta
luottamuksesta tulevai­suuteen,
täystyöllisyydestä, laajasta
asuntotuotannosta sekä lastenhoito-lain
runsaudesta — sanalla sanoen
monista sosiaalisista ja taloudelli­sista
tekijöistä.
Edelläsanottu ei tietenkään mer­kitse
sitä, etteikö mieilläkin olisi
poikamiehiä ja ikinuoria vanhoja-pbikiakin.
Kuinka he mahtavat elää
ja viettää aikaansa sekä yleensä
asennoitua elämään?
Ollessani hiljan Siperiassia sijait­sevassa
Kemerovon kaupungissa ys­tävystyin
kolmen toveruksen kans­sa.
Kaksi heistä — Anatoli Timo-kommunistista
ishuk j a Valentin Dobudko - - ovat
insinöörejäi kolmas — Aleksandr
Privalov — viilaaja. Kaikki ovat
poikamiehiä. Olin viikonpäivät hei­dän
seurassaan. Käviii heidän työ-
Aleksandr; ön/ ostanut' noin
räikeänvärisen solmion. •
Saatoin kuitenkin, havaita, että'
näitii tyttöjä ja poikia veti toisiinsa
enemmän kuin pelkkä ystävyys, etr
t a i v a i n tovereilla" sUmät, eivät,
leimahtele siilä tavoin ja että reh­vakkaat
vakuuttelut - poikamieselä­män
eduista ja "yksllönyapau^es-.
ta" leivät olleet kovinkaan vakavas­ti
tarkoitettuja. Kysyinkin kbnrän
suoraan: miksi te, pojat, ette. möie'
naimisiin? Vastaukseksi tuli epä­määräisiä
olankohautuksia jä M-:^
niähdyksiä. Näkemäni petusteiäla
käsitin kuitenkin, mistä oli kysy­mys.
— "
Kaikki he ansaitsevat riittävästi
ja jokaisella on hyvät mahdollisyii-det
kehittyäkseen ja edistyäks^en
amniatissaah. Asunnon heille tur­vaa
jvaltio. Kysymys ei siis ole ai­neellisesta
puolesta. Tärkeintä oQ,
että i perheestä tulisi luja, "elinkau­tinen".
Että vaimo olisi todellinen
toveri, että puolisot ymmärtäisivät
toistensa jokaisen ajatuksen ja har­rastaisivat
'samoja asioita. Siksi po­jat
eivät pidä kiirettä, vaan tut­kiskelevat
ja harkitsevat Kaikesta
siitäi päätellen, mitä viikon aikana
näin. ja kuulinr heidän poikamies­elämästään
saattaa kuitenkin tulla
pian loppu.
Kekkonen Korsikkaan V;
Ajaccio, Korsika. — Ranskan ku-veinöörinvirasto
ilmoitti ulkominis-paikallaan
kemian tehtaalla. Näin teriölle torstaina, että Korsika oH^i
"Skorpionin häntä"
Cocktail (sananmukaisesti suo­mennettuna
' kukonhäntä") pitäisi
ristiä uudelleen. Sen nimeksi sopisi
skorpionin häntä, koska se on niin
vaarallinen. — Osservatore Roma­no,
Vatikaanin lehti.)
Anatolin johtamassa siellä konei­den
asennusta uudelle osastolle,
Aleksandrin korjailemassa mittaus-kojeita
ja Valentinin suunnittele­massa
uutta tuotantokalustoa. Kä­vin
heidän mukanaan myös hiihtä­mässä
kaupungin ulkopuolella, Mu-sorgski
- konsertissa filharmonian
salissa, nykytaiteen käsittelyssä' teh­taan
kerhotalolla sekä jääkiekko-ottelussa
kaupungin stadionilla.
Poikkesin myös teknikumissa, mis­sä
Anatoli antoi tunteja, kulttuuri­talolla,
missä Aleksandr harjoitteli
kansantansseja sekä voimistelusa­lissa,
missä Valentin valmistui ko-ripallokilpailuihin.
Aleksandr näyt­teli
minulle tehdasta, Anatoli luki
seinälehtikirjoituksiaan ja Valen­tin
esitteli kaupungin uutta raken­nustaidetta.
Ollessani heidän parissaan jou^
duin miltei aina esiintymään kol­mantena,
viidentenä, tai seitsemän­tenä
"pyöränä vaunussa". Heidän
poikamieselämäänsä seurailevan
lehtimiehen läheisyys ei häirinnyt
toveruksia täyttämästä kavaljeerin-velvollisuuksiaan.
Poikien ystävät­täret
olivat samanlaisia välittömiä
nauru- ja laulusuita kuin nämäkin,
vilkkaita keskustelemaan ja kovia
väittelemään asioista sellaisista
kuin, onko rakkaus ikuista ja kuka
voittaa tämän vuoden jalkapallo­mestaruuden,
kykenevätkö elektro­niaivot
tuntemaan ja miten päätty­vät
Geneven neuvottelut, mitä on
onni ja millä selittyy Picasson ris­tiriitaisuus,
ehtivätkö asentajat saa­da
uuden tehdasosaston määräajas-
"erittäin iloinen", jos se saisi vas­taanottaa
Suomen presidentti Urho
Kekkosen vierailulle Korsikaan hä­nen
' Rahskaan ensi syksyiiä suomi­tettavan
valtiovierailunsa aikanai
Ranskan ulkoministeriö oli ii-nibittanut
saaren viranomaisille pre'
sideiitti Kekkosen haluavan käydä
saarella. Viranomaisten ilmoituksen
mukaan varataan presidentti Kek­kosen
käyttöön ; huoneistp hänen
käyntinsä ajaksi.
SITÄ mmmmmmmmm
JA
TÄTÄ
REHELLINEN POIKA ;
Eräs poikanen meni kerran eraan
liikemiehen- luo etsien työtä,;;
• — Emme pidä laiskoja poikia
työ^ä. Haluatko sinä tehdä työtä?
— En halua. ' '
— Et, mutta me haluamnie saa­da
pojan joka haluaa tehdä- työtä. .
— Ette koskaan tule löytämään
sellaista. .
'4-4 Kyllä, meillä ön > tänäänkin
käynyt jo ainakin puoli tusinaa
sellaista poikaa. '
— Mistä te tiedätte, e t t ä h e oli­vat
> halukkaita tekemään työtä Jos
ei olisi pakko? -
'•— He sanovat olevansa,
- i Yhtä hyvin minäkin olisin voi­nut^
sanoa niin, mutta minä en viit­si
valehdella. \
': Poika sai paikan.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Tämä on meidän maamme
Puhuen nimenomaan v. 1812 pat­rioottisesta
sodasta Yhdysvaltain
valloitusaikeiden torjumiseksi, sah-kötyöläisten
union sihteeri-rahas­tonhoitaja
George Harris kirjoitti
UE News-Iehden kesäkuun 18 päi­vän
numerossa yllämainitusta asi­asta
seuraavaa:
Eri hallintoportaiden miltei täy­dellinen
välinpitämättömyys siitä,
että tänä vuonna tulee kuluneeksi
1.50 vuotta vuoden 1812 sodasta, on
surkea kuvaus patrioottisuudesta,
sekä ankara tuomio maamme kan-sallisetujen
pettämisestä niden ta­holta,
joille on uskottu tämän suu­ren
maamme tulevaisuudenkohtalo,
Stuart J, Shawn kunniaksi on sa­nottava,
että hän käytti kynäänsä
Toronto Starlehdessä toukokuun 31
pnä esittääkseen joitakin teräviä
huomautuksia Canadan historian
(ästä tärkeimmästä tapahtumasta.
Hän kiinnittää huomiota siihen sur­kean
pieneen huomioon, mitä on
annettu tämän vuosipäivän viet­toon.
Pahoitellessaan sitä asiaa, hän
sanoo:
"Sellainen on canadalaisten
asennoituminen kansallisen his­toriansa
kaikkein itärkeimpään
sotaan.
"Canada on historiansa aikana
sekaantunut erinäisiin taistelui­hin,
suuriin ja pieniin, mutta ai­noastaan
kerran sen erillinen
olemassaolo on ollut uhattuna. Se
oli kesäkuun 18 pnä 1812. jolloin
Yhdysvallat Julisti sodan Isobri-tanniaa
vastaan.
"Amerikan yksi Julkaistu so­dan
tavoite oli Canadan valloit­taminen
r - tai ainakin Canadan
kahden maakunnan^ Ylä (Ont.)
ja Ala (Que.) Canadan valloitta­minen
ja niiden liittäminen Yh­dysvaltoihin."
Shaw osoittaa, että mikään muu
maa koko maailmassa ei väheksyisi,
jättäisi huomioonottamatta ja vas­tustaisi
kansallisesti niin tärkeän
ja syvälle ulottuvan tapahtuman
huomioimista, kuin on v. 1812 sota
Canadalle. Hän esittää kysymyksen:
"Miksi on Canada niin erilai­nen?
Johtuuko se vain siitä, että
niin monen vuoden meno (tapah­tuman
j ä l k e e n )— kahden maa­ilmansodan
tulo tai. uusien tu­lokkaiden
vaikutus joilla ei ole
vanhojen asukkaiden tunneyhte­yttä
asiaan — olisi hämännyt
vuoden 1812 muistonf^^ai onko
kysymys maan amerikkalaistutta-misesta
niin, että aseellisen yh­teenoton
muisto on kipua aiheut­tavia
ja kiusallinen tapahtuma?
Kansallinen mielipidetutkimus o-soitti
viime toukokuussa, että 60
prosenttia canadalaisista haluaa
kansallista lippua ja kesäkuun mie­lipidetutkimus
osoittaa, että vainen
10 prosenttia väestöstä ilmaisi kä­sityskannan,
että Canadan pitäisi
liittyä Yhdysvaltoihin.
Täten kansamme patrioottisuus
ja kansallinen tahto Canadan itse­näisyyden
hyväksi ei ole kyseen­alainen.
Siitä huolimatta Canada on
tänään suurimmassa vaarassa me­nettää
itsenäisyytensä kuin milloin­kaan
ennen sen jälkeen kuji Yh­dysvallat
hyökkäsi maahamme 1812
Tosiasiassa meillä on vähemmän,
Ijaljon vähemmän todellista itsenäi­syyttä
nyt kun meillä oli silloin
kun heitimme hartioiltamme siirto-maakomennon
taakan. Nyt on kan­nettavanamme
uudenmallinen "ko­lonialismi",
j a vaikka tämä maa on
meidän maamme, niin se ei tule ole­maan
pitkää aikaa meidän maa­namme,
jos emme kitke joukostam­me
pois niitä jotka avustavat Yh­dysvaltain
valtausohjelmaa Cana-dassa.
Tämä "valtaus" heijastuu siitä,
että teollisuutemme ja vuoriteolli-suutemme
suurin osa on yhdysval-talaispiirien
kontrollissa; se heijas­tuu
talouskontrolliin perustuvasta
poliittisesta kontrollista ja Yhdys­valtain
"kulttuurin'' tulvituksesta,
mikä tulee Canadaan TV ja radio-ohjelmana
sekä lukuainehistonsa.
. . Poliittinen kontrolli tarkoit­taa,
että yli 30 senttiä liittohallituk­sen
perimästä jokaisesta verodolla-rista
menee Yhdysvaltain sanele­maan
varusteluohjelmaan, minkä
uhrina on kansakuntamme asunto-olot'ja
terveyshuolto .
Puhuen Stuart Shawn artikkelis­ta,
eräs opettaja pani sanomaleh­delle
lähettämässään yleisön kir­jeessä
sormensa kipeään paikkaan
osoittaessaan, niik'si cana^alaiset,;
erikoisesti ontariolaiset, näyttävät
olevan niin vähän tietoisia oman
maansa rikkaasta historiasta. Ko.
opettaja kirjoitti:
"Artikkeli V. 1812 Sodasta va­littaa
sitä kun canadalaisilta
puuttuu mielenkiinto Canadan
historiaan. Henkilön on kuiten­kin
ensin tunnettava historiaa,
ennenkuinhän voi kiintyä siihen.
Enemmistö kansalaisistamme .on
miltei asiantuntemattomia siitä.
"He (canadalaiset) tietävät e-nemmän
Yhdysvaltain historias­ta,
sillä Ontarion opetusministe­riön
laatima ohjelma suosittelee
oppikirjoja, mitkä nojaavat ras­kaasti
Yhdysvaltoihin. Meidän
lapsemme tutkivat muinaista his­toriaa,
nykyaikaista historiaa,
Amerikan ihstoriäa Jne. Ja kai­kessa
siinä näytetään, canadolai*
silla olleen perin pieni osuus . . .
Sq Jättää canadalaisei mittaamat»
tomasti tietämättömiksi omäst^;
historiastaan; miksi itpnir^lriiffiai.
on olemassa kaikista maantieteet*
liasta ja taloudellisista siteistä J
huolimatta; miten se (Canada) ;on s
kasvanut; mitä' tietä se on kul- ^
keni^t; mitkä olivat sen mailipyl-vältä
Ja ketkä olivat sen Sänkk-"
reita.. • . f*r
"Jos kirjoittajanne (mr. Shaw.
- - K) haluaa saada voimakkaam»
pia perusteluja, katsokoon ' hän
meidän koulujamme oppijärjes^; ;
tykseen ja oppikiijoihin, Joita
Ontarion opetusministeriö on
suoritellut viimeksikuluneen 25
vuoden ajan."
- . .•• •
"haistelua Yhdysvaltain yliher­ruutta
vastaan Canadassa on i käy-
)rio{niakkaiden vastustajien. Yh
dydväitäin ja Canadan suurten mo­nopolien
kanssa, jotka kahmivat
ylivoittoja kansakunnan kustannuk­sella.
Se tulee olemaan kovaa ja
Vt^ijcQäla taistelua, mutta ^e voidaan
ja tullaan voittamaan.
^Tehltäämme tästä historialliselta
vuodesta käännekohta. Hankki-kaäninie
tietoja omasta historias-
Tämme'ja antakaamme arvo sille
hyvälle' tulevaisuudelle, minkä tä­mä
rikas maa voi antaa kaikille
BSökkaMleen. Liittykööt kaikki Vhe,
jotk? .sanovat, "tämä on meidän
maamme", toinen toiseensa, taiste-lussa
Canadan tulevaisuudeen ;ja
itsenäisyyden puolesta. -
, Mitä ylläolevaan lisätään, se.ön
oikeastaan pahasta. Mutta me suo-'
sittelemme kuitenkin, että vuoden
1812 sotaa koskevat asiat on yjcsi.:
t^r^n»); niistä kysymyksistä, joita
sietää ja tuleekin muistella Cana-dant>
älVänä, heinäkuun ensimmäi­senä.-
''
Känsäkoura, _