Vapaus, July 18, 1967

              Sivu 2 Tiistai, heinäfk. 18 p. — Tuesday. Jtdy 18, 1867
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Establlshed Nov. 6, 1917 VAPAUS
(LIBERTY)
EDITORiVV. EKLUND MANAGER: E. SUKM
TELEPHONE: OFFICE AND COITORIAL 674>4S64
led thkce week]y: Tuesdays, TUufsäays and Öaturdays by ^i^Mlk
PPuubblUisshUi ng Co. Limited. lOOr 102 Elm St. West. Sudbury. Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adl ärtlsing rates upon application, tralislatlon free of chargo.
Authorlzed as second class txi&jl by the ,Po$t Office 'DetMirtnieut, OttatTo,
and för payment of postage. In cash. a
iOANÄDIAN LÄNGUAGEPRESS CLUB
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 Ick. $5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
l v i ? . $11.06,6 kk. $5.75
1 Vk. 11.50, 6 kk. 6.25
Kaikki se on liikaa
Lopetettuaan "paikan päällä'VnöHpäiväisensiotatiliantiee^
tutkiskelun, kerrottiiin viimeviikkoisissa Saigoniin uutisissa,
Yhdysvaltain puolustusministeri Robsrt -^McNamarain sano­neen
ensiksi, että kenraaiT William Westimrireland"ieii saa
kaikkia häluaihlaan iniehiä". Välban myohemmfln hän selitte
Washingtonissa, että Vietnamiin 'lähetetään nyt ehkä 20,000
—30,000 miestä entisten lisäksi.
Toisin päin esitettynä sotianäyttämöUä viieraillut mr Mc-
Namara sanoi suostuvansa siihen, että Etelä-Vidtnamiin lähe-tetääih
Yhdysvaltain hyökkäyssodan esikaloimisen eli laajen­tamisen
hyväiksi lisää yhdysvaltalais^Dtiflaita, vadikirta ei koh-taikaan
aivan niin paljcia, mitä kenraali Westmorelaind haluaisi
Tulossa cn siis sodan uusi tällä kertaa pienehkö eskalatio.
Lähitulevat päivät ja viikot näytitävät Kuinka "pieni"
tai suuri tämä uusi eskalatioa lopulta on mutta ilman muiuta
on varmaa, että yhdenkin lisämiehen lähettäminen Vietna­min
hyökkäyssotaan on jo "liian suuri" sodanikäynn-in eska­latio.
,
Kuten on uutistiedoista saatu lukea kenraali WestmiCM:fe-land,
joba vuosi sitten vakuutti olevansa "tyytyväimen" ja
saavansa Vietmamin sarakarillisen kansan polvilleen, jos hän
fiaa käyttöönsä 450.000 hampaisiin asti aseistettua miestä, ön
nyt ruikuttanut ja vaatinut, että hänen täytyy saada ainakin
10^150 tuhatta miestä apujoukkoja. Ja kuten aina ennen-
"•Jjlfi silloin kun nämä sotaherrat ovat lisää sotavoimia vaati­neet,
kenr, Westmoreland cn taas vakuuttanut, etftä jos hän
saa nämä vaatimansa apuvoimat, silloin voi sotaonni kääntyä
viimeinkin myönteiseksi Washingtanin hyväksi.
Uutistiedot viittaavat siihen, että mr McNamara oli lu­vannut
kenraali WestmoreJandille vissinlaisia erikoisjoukko­ja
ja selittänyt samalla, että arvon kenraali voi tehdä sellai­sia
järjestelyjä, jotta hänen käytettävissään oleviista miehistä
"riittäisi'' vähän suurempi määrä varsinaiseen taistelupalve-luun.
Tässä yhteydessä on kerrottu/että Vietnamissa nyt ole­vasta
470,000 yhdysvaltalaissotJlaasta, 40—50 tuhatta on var­sinaisissa
taistelutehtävissä ja kuten on eri yhteyksissä saatu
tietää, suhteellisen suuri osa näistä rintamsmiehistä on tie­tenkin
neekereitä.
Puolustusministeri McNamaran viimeisimmän Saigonin
matkan taiustalta näkyy Vietnamissa olevien yhdysvaltalais-voimien
toivottomuusmieliala, jonka perustana on se tosiasia,
että vuonna 1965 tehdyt suunnitelmat joukikonuttaisesta hyök
käystoiminnasta ovat kerta kaikkiaan epäonnistuneet.
Eräät sotilasasiain huomioitsijat sanovat näiden suunni-telmiien
oninistuneen "puolittain" eli sikäli, että tämän jouk­komittaisen
hyökkäyssodan avulla on vältetty hetikohtainen
sotilaallisen häviön vaara. Mxitta kun todellisena tankoituk-s
»ena oli "iskeä kommunisteja niin'kovasti, että saadaan heidäi
pakoitetuksi neuvottelupöydän ääreen" kuten on Washing-tonissaaiil^
aisemmin moneen eri keirtaan selitetty^ niin silloin
nähdään Yhdysvaltain sotasuunnitelmien epäonnistuminen
kokonaisuudessaan. Silloin kuin asötettua tavoitetta ei saa­vuteta,
saa puolustaja suuren voitan ja hyökkääjä kärsii vie­läkin
suuremman tappion. Tältä poihjalta katsoen Yhdysval­tain
asevoimat ovat hyökkäysoperatiionsa epärannistumisen
johdosta kärsineet todella raakaan tappion Vietnamissa —
eikä tätä tilannetta voida korjarta apujoukkojen lähettämisen
avuUa. »»'Vj
Kenraali Westmoreland ja muut sotaviskaalit vakuutti­vat
pari vuotta sitten, että jos he saavat käyttöönsä 450,000
ameriikkalaista sotilasta, silloin tulee suhteellisen nopea voit­to
taatuksi.
Mitään voittoa ei ole kuitenkaan saavutettu, vaan 'ken­raali
Westmoreland myöntää suunnitelmien menneen myn­kään
ja vaatii taas voittoa lupaillen lisää apujoukkoja. Koke­neena
politiiikkona mr McNamaira, joka on näiltä "voittoki-pauksia
ennenkin kuullut, vahvisti tiedot kenraaliensa epä­onnistumisesta
luvatessaan, että Westmorelandin avuksi lä­hetetään
lisää sotavoimia, vaikka ei kohtakaan aivan niin
paljoa, mitä kenraali vaatii.
Vietnamin taistelujen ja tapahtumien kehitys on toisaal­ta
vahvistanut pohjois-vietnamiilaisen kenraali Vinhin viime­vuotisen
arvion, että Yhdysvallat ei voi miljoonankaan mie­hen
voimalla saavuttaa voittoa itsenäisyyttä ja vapautta puo­lustavista
vietnamiLaisista. . .
Käsityksemme on, että torontolainen Star-lehti ei ollut
kovinkaan kaukana -totuudesta kun se viime tiistaisessa toi-mituskirjoituksessaansanoinim.
Seuraavaa:
— Mutaan juuttunut sdta Vietnamissa, ja yhdysvalta-laispäällikön,
kenraali William Westmorelandin pyyntö saa­da
100,000 miestä lisää, on aiheuttanut syvää raskasmiehsyyt-tä
Washingtonissa, —'
Ei ihmekään. Ainakin kuusi kertaa viimeisen viiden viio-den
aikana Yhdysvaltain eri ylipäälliköt ovat vakuttaneet
Washingt6nillerettä kaiikki mitä tarvitaan voitcn saavutta-.
miseksi Vietkongista on se, että lähetetään (Vietnamiin) lisää
yhdysvaltalaissotiläita.
Ja minkälainen on tilanne nyt jolloin Yhdysvalloilla on
lähes 470,000' sotilasta kentällä? Yhdysvaltain järjestämää so­dankäynnin
jokaista eskalointia on seurannut vasta-eskaloitnti
pohjoisiBsta. Vuonna 1967 Vietktongilla sanottiin olleen 5,000
täys-ja osa-aikaista sotilasta. Nyt sillä sanotaan olevan 295,-
000 miestä kentällä . . .
Ennemmin tai myöhemmin presidentti Johnsonin mie­leen
tulee pakosta ajatus, että Vietnamissa ei saavuteta voit­toa
vain siten, että syydetään yhä lisää miehiä ja materiaa­leja
viidakkoon . . . Johdonmukaislena toirrienpilteenä olisi so­dankäynnin
supistaminen. Yhdysvialtain täytyy lopulta, vä­hentää
menestyksiään ja lähteä pois Vietnamista parhain
mahdollisin saatavissa olevin ehdoin.
Järkiinitymisen alkuna olisi se, että pidettäisiin Yhdys-a
i i o nkK o maKsaa v a l t i o n
n • B O
CIA maksoi sutä 250,000 puntaa
IbtikAsa suoritetun viralUsenjtutkiititaksenmukfi^ on todettiin ,
USA:n tiedustelupalvelu C I A on (m anttt viime bebniktttfti vaalejlt edel'
täneenä aikaJla huomattavasti ralialiista tukea oikeistopuolueille |a htei*
dän elidokluiilleen.
Korkeista hallituspiireistä saaduissa tiedoissa todetaan, ettit f im
Sangh Ja Swfttantra puolueet olivat ne, jotka saivat eniten rahaa. Myös
hallitsevan kongressipuolueen ylt^ityisiä jäseniä oU lahjottu.
TÄinä Ilitiaa koskeva tapaus o^ vielä siksi tuore, ettei siitä ole
käytettävissä yksityiskohtaisia tietoja. Julkaisemme tässä aikaisenunin
sattuneenClA-skandaalin, joka tapahtui Ouayanassa 1964.
valtain sotavoimien miesvah­vuus
nykyisellään, lopetettai­siin-
Pohjois-Vietnamin pommi­tus
ja katsottaisiin onko Hanioi
riittävän viisas tulakseen neu­vottelupöydän
ääreen . . . .
Näin toröntoladslehti! Mutta
Washingt'onii9ta ei näy vielä
mitään järkiintymiben merkke­jä.;
Päinvastoin puolustusmi­nisteri
McNaniara lupailee vie­lä
järjettömyyden syvenemistä
eli lisävoimien lähettämistä
Vietnamiin. McNaimaran toi­menpiteiden
jia suunnitelniien
perusteella ei Vietnamin sotaa
äaada lopetetuksi — ei Wash-
Ingtan Siihen pyrikään.
Kuulu loiibooOaislchti The Times
julkaisi äskettäin etusivullaan huo­miota
herättävän artikkelini Se kä-iditteli
Cbeddi Jaganin hallituksen
kaatumi-ta BrittUfilsessä GuayanaSf
sa vuomift 1064. Viime viikkojen
tliitldmuksiCit : osoittavat, kirjoitti
ifehU, ctitä tämä kaikki 611 C I A :n
järjesUimäu. Artikkelin otsikkona
Oli "Kuinka' CIA pääsi Jaganista
eitMMi".
Tlie Timos kirjoitti amerikluiiai-sen
tiedustelu järjestön CIA:n asioi­hin
puuttumisesta Brittiläisessä
Guayanassa:
Vallankaappaukseksi katsottaessa
tämä ei ollut kallista: Viidem vuor
den aikana CIA käytti tähän 250,-
(toO puntaa. Brittiläiselle Gueyanal-le
tulos rocrlcitsi 170 kuollutta, sa­toja
haavoittuneita ja taloudellista
uäppiota, joka pyöreästi laskien
nousee 10 miljoonaan puntaan. '
Taloudelliset tappiot, kuolleet ja
haavoit:unci:i olivat seurauksia^
mm. niistä levottomuuksista, tuho-poltoislai
ryöstöistä, pommiatten-laatcista,
.sabotaasheista ja murhis­ta,
jotka sattuivat CIA:n rahoitta­man
yleislakon aikana.
The Times kuvaa sitä kehitystä,
joka johti näihin tapahtumiin. Vaa­lien
jälkesn Guayanassa 1953 muo­dostettiin
hallitus Cheddi Jaganin
jöhdoUa, ja kuten The Times kir­joittaa:
Hän ja: hänen vaimonsa
näyttivät todella olleen suuntautu­neita
vasemmistolaisuuteen... Eng-b
m i i n suureksi yllätykseksi Jagan
osoitti myös tarkoittavansa totta
vasemnu&Lclaisilla lausahduksillaan.
Hän ryhtyi toimenpiteisiin ulko­maisia
soktriyhtiöitä vastaan —
hän pysyi vallassa kolme kuu-
Icautta.
Jagan tuki nimittäin suurlakkoa,
joka oli kohdistunut rilcasta eng­lantilaista
sokeriyhtymää vastaan
Guayanassa. Tämä o l i liikaa:'. Lon-
(ooUe. Englannin hallitus lähetti
joukkoja Guayanaan ja toimi tä­ten
täysin (antamansa) maan pe­rustuslakia
vastaan. Varmistaakseen
siis sokeriyhtymien edut Englanti
rikkoi asevoimin sitä perustuslakia,
jonka se o l i itse maalle hyväksy­nyt.
Eitglantiiaincn kuvernööri otti
vallan Jcäiiinsä.
Mutta Jagan jatkaa The Times,
joka oU pysynyt aikaisemmissa
vaatimuksissaan, valittiin myös
1957 vaaloifsa.. Alkoi olla selvää
jokaiselle ja selvimmin amorikka-laisUle,
elV.i Jaganista oli mahdo­tonta
päältä eroon enää muuten
Icuin vallankeikauksella,
Että Washington oU Jaganin vas^
tustaja ja cttäi se toivoi vallan vaih­tumista
maassa, oli selvää liittoCI-luincillo
jo 1953, j o l l o in englanti;
laiset joukot tekivät Guayanaan
maihinnousun. Yhdysvaltain ulko­ministeriö
antoi virallisen julkilau-sumeti
tyytyväisyydestään ja kiitti
Englantia asioihin puuttumisesta.
V A L L A N K E I K A U S -
S U U N N I T E L M A V' v ^ . - : - ^ C -
Jagan vallittiin uudelleen kuten
sanottua 1957, ja Washlrigtonissa
pohdittiin vallankumousta, kirjoit­taa
The Tirries. •
Washingtonin toiveet Japanin ku­kistamisesta
perustuivat mm. sii­hen,
että ce itahtpi varmistaa yk­sityisten
rahamiesten edut. Ame­rikkalaiset
finarififilpliiit valvoivat
Guayanassa suuria bauksiittikalvok-sia,
jolka toimittavat kaksikym­mentä
prosentitia kapitalistisen
maailman iiiumiinin . raaka-alnetar-peesta.
Washingtonissa pelailtiin,
että Jaganin hallitus ottaisi val­vontaansa
(tai kansallistaisi) bauk-siittikaivolöet,
j o l l o in Guayana, ku­ten
Englanti oli luvannut, muut­tuisi
itsenäiseksi valtioksi.^^illä
Jagan oli sosiiällsti ja piili ohjel­massaan
teoUisuudeh jä luonnon­rikkauksien
kansallistamisen kan­sansa
etujen vuoksi.
The Times keiitoo sitten kuin­ka
amcrikkalainett itieditstelupalve-lu
CIA alkoi toimia Jagania vas­taan.
Guayainassa oli virkamiesliitto,
joka vcs.ufiU Jagania: ja tätä C IA
käytti hyväkseen.
Virkamiesten kansainvälinen liit­to
PSI, johon Guayanan virkamie­het
olivat liiittyncet, o l i 1958 jou­tunut
taloudelllsun vaikeuksiin.
Mutta talotTdelllsen k r i i s in ratkai­si
pian kulienkin sen tärkein vel-jesjärjcstö
USA:ssa, jonka johtaja
Arnold Zander oli ollut "hieman
matkailomassa ja löytänyt erään
hyväntekijän".
The Times jatkaa: Maksusuori­tukset
olivat aluksi vaatimattomia
— .Vilin parikymmentä puntaa
vuonna 1958. Ne ovat, oli tämä
ystävällinen hyväntekijä sanonut,
tarkoi:ct'tu lutlnalalseen Amerik­kaan.
Rahnt menivät "värväyskam-panjaan"
PSl:n hyväksi latinalai-l
e n Anierikan pohjoisissa maisaa.
Sitä johti William J . Dohei-ty jr.,
mies, joka aikaisemmin oli ollut
tu.tavuuksissa CIA:n kanssa.
Hyväntekijä oli ilmeisen tyyty­väinen
tulcksiin, sillä seuraavana
vuonna 1958 Zander kertoi PSl:lle,
ot.ä hänen ammattiliittonsa lialusi
perustaa pysyvän osaston latina­laista
Amerikkaa varten PSI:n puo-les.
a. PSI o l i ihastuksissaan.
PSI:n edu.staja latinalaisessa Ame­rikassa
oUsi Howard McOabe, sa-
DOi Zander., McCabe ei gllut toos-kaaiti
;.'olhtt tekemisiiRS& ammatti-y
h d i s i ^ t t O i i n ^ i a n känss^ dUutta
PSX 1 ^ häneen. Kihi h'äa saa­pui
Ffsi:o kbkouJcseea t x n t l ^ ^
jakoi hän sieUä l(a^nIkkieensytytti•
t m jä valokuvia itsi^än^ jtiiia
hänen o l i nähty lähettävän ovus-tiispakeleissa
maaJaisvfiestölle. Se­kä
sytyttimissä että pakkauksissa
luki "PSI:n aiHia".
k u i n k a naurettava tämä tilanne
oli, ei näyttänyt selviävän PSI:lle,
Zanderin ammattiliitto käsitti 210,-
000 jäsentä:^ tänä ajankohtana ja
jsen kuukausitulot olivat vain ii(rfn
OOO puntaa — Jotka tuskin riidtir
v i t pcittflmään edes liiton tavan­omaisia
kuluja. J a varmasti tiesi
kuitenkin jokainen PSI:ssä, että
lämä lathiaiais^anicrikkalainen ope-raai'.
io mailcsoi 80,000 puntaa Vuo­dessa.
: ••, ^
— Me emme välittäneet siltä,
kuhtka rahat saatiin, sanoi PSI:n
Slhtfierl Paul Tolfarhn, vaikka luu­len,
että kaikki, tiesivät sen.
Jagaiiitt syrjäyttämiseen oli Was-hingtODin
käsissä mitä ihanteelli­sin
ase, klrjoilicaa The Times; am-mattiyhdlfttysUike.
On huomattava myös, että Guaya-nan
amniatiltitta, koko maata kä­sittävää
jäijestöä TUCtta hallitsi
ns. keltainen anmusLtiliitto, joka
oli työnantajien vaikutusvallan alai­nen
ja jonka toimitsijat olivat hei­dän
kanssaan yhteistyössä. Keltai-
!:«n ammalUyhdistysliikkeen johta­jat
olivat Jaganin vastustajia. He
julistivat demagogisesti ja totuu­den
kanssa ristiriitaisesti, että Ja­gan
lakkauttaisi vapaan anunatti-yhdistysloioiinnan
erityisellä lailla.
Tällä valheellisella propagandalla
ja pelottelulla he saivat aikaan
maassa yleislakon.
8e oli omituinen yleislakko. Lak­koa
tuettiin työnantajien toimesta,
sillä he olivat tietysti sosialistisen
Jaganin vas('.ustajia. Niissä kau-
(Jatkuu sivulla 3)
Dmitri Gudkov:
KAIKUJA REINILTÄ
MAOUINEN nUNUUDISTUS
TOTEUnAMISYAMESEEN
Peking. — Y h 50;n pekingilSi.
sen yliopiston, ja; korkeakoulun val­lankumouksellisten
opettajien ja
oppilaiden edustajat lupasivat joi­takin
päiviä sitten pidetyssä suu-re55a
joukkokokoukse-ssa, johon
myös kulttuurivallankumouksen
johtaja Tshen Po Ta osallistui, että
normaalit opinnot aloitetaan jälleen
samaniiikaiscsti, kun kultlimrivalan-kumouk.
sen toteuttamista jatketaan.
Tämä merkinnee, että yliopistot
aloittivat toimintaasa uudelleen ol­tuaan
suljettu" na y l i vuoden. Pe­kingin
15 yliopistoa on tähän men.
nessä seitsemän jo avattu.
Uuden, opetusjärjestelmän perus­tana
ovat Maon kirjoitusten tuit-kimukset.
Matematiikan, fyysikah
kemian ja ulkoniaisten kielten ope­tuksesta
otetaan huomioon nykyti­lanne.
Kielten opifskeluasa 'käyte­tään
e.simerkiksl Maon kirjoitusten
käännöksiä. Opettajat ja oppilaot
oppivat yhdessä ymmärtämääh pU^
Iieenjohtaja Maon ajaituksia, Tämfi
on luonut aivan uudenlaiset suhteet
opettajien jäbppilaiden välille.
Heinäkuun ja elokuu tulevat ole­maan
slirtymäkauitta, jolloin keski­tytään
alemmari linjan vastaiseen
kaimpanjaan ja arvosteluun. Vasta
syyskuun: aluf.ta alkaa täysipainoi.
nen opetus. Siirtymävaiheen aikana
pannaan pääpaino tehdastyöhön,
maatalouteen ja sotilaallisiin kysy­myksien,
ja erityisopinnot jäävät
taka-alalle.
Viikossa omistetaan 39 tuntia Mao
Tse-tungin ajatusten, arvostelun ja
kulttuurivallankumouksen tutki­muksille
ja kuusi tuntia, tehdastyöt
le, maatalouden j a sotilaallisten ky.
symysten tutkimiselle. Toiset kuusi
itumtla omistetaan erityisopinnollle,
ja määrättyjen aineiden opiskelul­le
varatut tiedekunnat saavat käyt­tää
kuusi tuntia lisää näiden ainei.
den opölukseea
Kjiinan Virallisen sanomalehdis­tön
mukaan kahden viime kuukau­den
aikana ön perustettu vallanku­mouksellisten
opettajien, oppilaiden
ja kansanarmeijan (jonka yksikkö­jä
on ilmeisesti sijoitettu koului­hin
) välisiä " l i i t t o j a " 103 pekingi-läiseen
oppikouluun ja opetus on
alkanut 45:ssä. Sanw>in kuin yli­opistoissa
on oppikouluissaiun tar­koin
aine politiikka, ja puolet op­pitunneista
omistetaan vanhan kou­lujärjestelmän
arvostelulle.
Useimmissa Euroopan pääkau­pungeissa
lähi-idän konflikti a i .
h m a i . vpimal&aan tevottonuiuden
i r n ^ l ^ A iMitalosta. Vain Boilinis-
6a Isroielim hyökkäys herätti myrs­kyisää
ihastusta. Näytti siltä, että
Läoal-fiaksan lehdistöllä ei riitä sa.
iioja tulkitsemaan riehuvia tuntei­ta.
HalmpurssäfliÄte^ Die Welt
k i r j o i t t i : "KUlri puhdistava likohil-ma
kiiti sotaJä^i-idän y l i . " Länsi
«laksalainen lehtikunlngas Axel
Springer kiiruhti kohta taistelujen
päätyttyä Tel A v i v in saattaakseen
miljoonapalnoksina maailmalle
"unohtumattoman" tapaamisen
Moshe Dayanin kanssa. Viune syk­synä
samainen Axel Springer avasi
Die Weltin -sivut Dayanin Vietna­mista
lähettämille sotakatsauksille.
Tämä englantilaisen sotakoulun kas-vaitti
IShti silloin lehtimiehenä tut.
kimaan amerikkalaisten sadankäyn-timenetelmiä.
.,
Springer lahjoitti Tel Aviville
1,3 miljoonaa Saksan markkaa. Mis­tä
hyvästä? Ilmeisesti Israelin Bon­nille
antamasta havainto-opetukses­ta.
Eräs Die Weltin toimitusartik-keli
ottikin sen ofsikokseen. Tämä
kaikki osoitti selvästi, totesi lehti,
että "verraten pieni, mutta voima­kas
armeija, joka on hyvässä tais-teluvalmiustila?(
Sa, pystyy energisel­lä
hyökkäyksellä kukistamaan vas­tustajan
ja valtaamaan siltä sellai­sen
alueen, että sen käyttöön jää
vain merkityksetön alue puolustuk-seen".
Näiden rivien takaa on selvästi
havaittavissa, miten esiin alkavat
nousta lyödyt ja häpeään joutuneet
nalsilaiset salamasotastrategit ja
vaativat maineensa puhdistamista.
Miksi ei siitä hyvästä luovutettaisi
miljoona markkaa? '
Kysymys ei luonnollisestikaan ole
pelkästään menneisyydestä. Israelin
esimerkki on kannustimena sota-se'kkalujen
ystäville heidän valmis-t£
iutuessaan Euroopan rajojen tar­kistamiseen.
Kylmän sodan ritari
William Sehlam. joka nykyisin esiin
tyy Welt am Sonntag-lehden slvuil
la. ei jätä tästä pienintäkään epäi­lyä,
Isiraelin hyökkäys, hän kirjoit­taa
"on hälvontänyt ehkäisytoimen­piteitä
kohtaan tunnetun pelon ja
riistänyt sädekehän muodissa ole
valta tec?lltä, jonka mukaan sota
on lakannut olemasta politiikan vä
llkappale"..
Bonnissa ei jätetä epäilyä myös
kään sirinä suhteessa, ketä vastaan
tätä uskallettua välikappaletta aio­taan
käyttää. Springerin kustanta­ma
Bild, joka leviää neljän mil­joonan
kappaleen painoksena, kir­joitti
ä?kc''täin: "Meidän arabimme
ovat Ulbrichfin kansanarmeija,
tshekit ja puolalaiset tai kaikki kol­me
yhdessä." Lyhyttä ja ytime­kästä.
Näihin naapureihin ei juttu
kaikesta päätellen rajoitu, läntisiä­kään
naapure ta ei ole unohdettu.
Jokin aika sitten uusnatsilainen
Deutshe National- und Soldatenzei-tung
julkaisi artikkelin, j o l l a oli var
sin ilmeikäs otsikko "Oikeudeton
Elsjjss'' — —vanha tuttu laulu E l -
sas.s-Lothringenis5a asuvista sorre­tuista
.«aksalaisveljistä.. Sama sävy
on helppo havaita myös Pohjois-Ita-liassa
jatkuvista toistuvista proyo.
kaatiotoimenpiteistä. "Deutschland.
Deutschland Uber alien" kaikuu
Memeliltä Maasille PohjoiS-Tyro-liin..
• •.,
Kukaties „lällä sotaisten revanshi-mielialojen
aallolla ei kuitenkaan
ole mitään tekemistä Bonnin käy­tännön
toimien kanssa. Tosiasiat pu­huvat
toista kieUä.
Liittopäivillä äskettäin käydyissä
keskusteluissa puolustusministeri
Schröder vaati sotilasmäärärabojen
laajeniamisita 1,2 miljardilla ihjä:.
kalla perustellen vaatimtistaan inm.
lähi-idän kiiisillä.
Essenissä päättyi vastikään Byn-deswehrin
johdon, y l i 260;kem^ä-l
i n ja korkelminan ,upseemi <^i^|ni.
päiväineb neuvottelu. Käsittäykob.
teenä oUvat lähi-idäÄ fcriiäfn sott-l
a a l l l p t näkökcdidat, ' "
LehJtitietojen mukiiäh neuvotte­lussa
hyväksyttiin Jäl!l^-"etuaser
man strategia", joka edel^tää NA­TOn
asevoimien keskittämistä so­sialististen
maiden rajoille: Viime
aikoina eräiden jännityksen lievc-nemiseen
vitfcaavlen tendenssien
yhteydessä tämä strategia joittui
eräiden Saksan liittotasavallan liit­tolaisten
k r i t i i k in kohteeksi. Israe­l
i n hyökkäys. antoi Bonnille.. uusia
perusteita s»n p u o l u s t a m i s ^ i . : .
Kenraalien neuvottelussa/käsuel-t
i in niin ikään Israelin ja Saksan
Ii'ittolai:avallan välisen «uoranalsen
E-otilaalllsen yhteistyön tuloksia.
Kenellekään ei ole salaisuus, että
Israelin armeija on merkittävässä
määrin luotu Länsi-Saksan markoil­la',
jotka on luovutettu "korvauk­sena
natsien juutalaisille aiheutta­mista
menetyksistä", ja varustettu
saksalaisin asein. Israelista on tuL
lut läni isaksalaisten sotilaspiirien
jättiläiomäinen koekenttä.'
Tiedetään, että vaikeakulkuisessa
Negwen autiomaassa suoritetaan Is.
raelin ja Länsi^Saksan.yhteisiä sa­laisia
tutkimuksia atomireaktoriUa.
Handelsblatt-niminen lehti vihjaili
äskettäin, että nämä työt liittyvät
ydinaseisiin, ja että Israel ei öle
enää kaukana päämäärästään.
Merkille pantavaa on, että pian
sotatoimien päätyttyä Bonniin saa­pui
Israelin pääministerin''erikois-valtuutettu
Simon Peres, joka kävi
pitkiä keskusteluja Bonnin nykyi-sen
finanssiministerin Straussin
kar.osa; Kymmenen vuotta sitten
Peresin ja Straussin, silloisen puo-lu-
tusministerin, välillä käytiin en­simmäiset
neuvottelut Länsi-Saksan
sotilaallisista toimituksista-'Israelil­le.,
Tälläkään kertaa, totesi Peres,
Tel Avivin hallitus toivoo saavansa
Bonnilta "jatkuvaa poliittista, mo-raalis'a
ja taloudellista tukea".:
Israelin hyökkäys on. lorten voim-mö
havaita, elvyttänyt Bonnissa re-vanshisct
ja militaristiset mielialat.
Samalla on t u l l u t esiin myös Bonnin
ja Tel A v i v in välinen sielujen suku­laisuus,
jonka pohjana on kaikesta
päätellen niiden valloituspolitiikan
yhtäläinen luonne.
Suomi jättänyt
avaruusasiakirjat
Suomi on jättänyt ulkoavaruutta
koskevan yleissopimuksen, ratifioi-m-?
kiriat tallettajavaltioideh: ^Yh­dysvaltojen,
Englannin ja Neuvosto­liiton
hallitusten huostaan. Ulfco-avai-
uutta ja siihen luettuna kuuta,
ja muita taivaankappaleita Jkoskevia
sopimus tulee kansainvälisesti voi­maan
vasta, kun viisi hallitusta,
joiden joukossa täytyy olla kolme
tallettajamaata. on tallettamit rati­fioimiskirjat.
Tämän arvell&an ta­pahtuvan
20. heinäkuuta. •
Ulkoavaruuden käyttöä Ja tutki­mustyötä
koskevan sopimuksen tar­koituksena
on estää avaruustutki­muksen
käyittäminen sotilaallisiin
tarkoituksiin ja ydinasekokeiden
kieltäminen ulkoavaruudessa. Suo^
men ratifioimiskirjat tälettivat
suurlähettiläs Olavi Munkki Wash-ingtonissa.
suurlähettiläs Leo Tuo­minen
Lontoossa ja asilainhoitaja
Aarno Karhilo Moskovassa.
PÄIVÄN PAKINA
Lehtemntc uutisosastolla kerrot­tiin
viime lauantaina siitä, miten
senaattori Robert Kennedy (D.
, New York) oU arvostellut John­sonin
hallitusta siitä k u n se käy
"plutoona e l i joukkovoimalla" sö-tea
köyhyyden poistamiseksi, sen
sijaan että mobilisoi USAn yksi.
tyisyrittäjäin "suuret armeijat" sii­hen
taisteluUiii.
Hän sanoi hallituksen nykyistä
ohjelmaa "tehoitomaksl" j a ih­misiä
"madältavakfli"; j_
Senaattori Kennedy puhui siitä,
miten nykyisten avustusmenetel-imdten
avulla*' on kehitetity miltei
ikaksi erlUiitä kansakuntaa missä
hallituksen "avustusvirkailijöin
verho pitää köyhät eristettyinä
meistä muista".
Kaikki tämä haiskahtaa "radi­kaalisuudella".
Mutta sitten senaattori Kenne­dy
päästi kissan pois säkistä, k u ­ten
sanotaan. Hän ehdotti paran­nuskeinoksi
"uuftta kumppanuut­ta"
mikä "el maksaisi hallitukselle
mitään".
Senaattori Kennedyn patentti-lääkkeenä
on vanha,keino, mikä
parhaassakin tapauksessa tuottaa
vain rajoitettuja tuloksia:
Viekolollaan teollfeuusmiehiä
verohelpotusten ja muiden avus.
tuamcnctelmien perusteella avaa­maan
uusia teollisuuslaitoksia,
jotka antavat siten Usaä töitä.
Kuinka tehokas tai tehoton hä.
nen paranmi!sm»en»etelmänsä on, se
jääköiin tällä ikertaa.lukijan poh-dlttavaksi.
Meitä klinnoSitaa tässä yhteydes­sä
vain se, m i h i n senaattori Kenr
incdyn "arvoisitelun terä oikein täh-
• tää".
Kuten -tiedetään, presidentti
Johnson on aikaisemmin moneen
kertaan vakuuttanut Yhdysvaltain
olevan niin "rikkaam ja_volmak-kaan",
että se voi Vietnamin kan-stuavastöan
käytävästä sodasta huo
1 'imaita käydä kotirintamallakin
" s o t a a köyhyyden poistamiseksi"
ja ns. Suuren yhteiskunhan — hy-
'virivoiiintitiliainteen .. daavuttamisek-
'si. V
Meillä on millä mällätään ja sik­isi
voimme varata tykkien ostosta
huolimatta myös voita leivän pääl­le,
on Washlngtonista sanottu.
Mvitta sota on äärettömän kal­lista
leikkiä — ja kun presidentti­vaalitkin
ovat tulossa, niin veroja­kaan
ei sopisi nostaa.
Siksi on 'sota köyhyyttä vastaan'
juuttunut 'koUirintamalla ^ rahapu­laan
yhtä pahoin ellei pahemmin­kin
kuin on Yhdysvaltain valtava
hyökköysannveija jmrttunut Viet-naimin
miutaan.
ti
Pitkään aikaan emme ole enää
kuulleet presidentti. Johnsonilta
edes puheitakaan "Suuresta yhteis­kunnasta",
puhumattakaan nyt s i i -
tä, että siellä yritettäisiin toiJella
jotakin tehdä joukkomittaisen köy­hyyden
hävittämiseik&i.
Kaiken tämän kukkuraksi on
Washingtoni9fa saapuneissa uutls-tiedoissa
kerrottu, että presidentti
Johnson on kesäkuum 28 pnä aii-tanut
hallitusaparaattiinsa päämie.
hille salaisen määräyksen, että
niiden tulee vähentää budjetlime-mojaan
peräti 15:prösenttisesti.
Kaiken lisäksi -tähän määräyk­seen
sanotaan sisältyvän ajatuk­sen,
että tämän menoa Ien nulcsen
pitää toteutuman heinäkuun i pnä .
alkiineen taloiisvuoden aikana.
Tämä sellaisenaan —'mikäli asi- ,
assa on pei-ää, kuten näyttää ole­van,
— on Washirigtonln tunnus­tus,
että kansakunnan varat eivät
riitäkään voin ostoon silloin kun
ne haaskataan tykkien ja muiden
hyökkäysyälineideh hankintaan. :
Presidentti Johnsonin sanotaan
tulleen siihen johtopäätökseen,
että verokoi-otuksia ei voida väli-.
tää. Mutta kun priesidenttiyaallt
ovat ensi vuonna, nllri siksi on
välttämätöntä osoittaa, että halli­tus
on "pyrkinyt säästämään" niin
paljon kuin mahdollista — ja iiäitU
säästöjä" tehdään tietenkin tayal-listeh
amerikkalaisten ja erikoi-sf.
sti köyhempien amerikkalaisten
kustannuksella. ;
On "säästettävä" kaikcnlaisSa
huoltomenoja ja suipistettava sö.
siaalisia palveluja niin paljon kuin
voidaan. ri
Sen sijaan että Järjestettfiisliin
valtiovallan voimalla todlöiiiisUU-
1 isuiuntainen "sota" työttömyyden
ja köyhyyden poistamiseksi köio-na,
on puhuttava "säästäväisyydes­tä"
ja 'pidättymisestä'-. :
Tätä taustaa vastaan katsottuna
katoaa rippeötkih senaattori Ken­nedyn
ehdotusten "radikaalisuus-ilmiöistä',
sillä hänen "arvostelun-s
a " auttaa nimehMnaah sitä; että
hallitus vapautettaisiin edesvas­tuusta
mikäli oh luvattu sitä
"Suurta yhteiiäkuntaa". Sen sijaan
on nyt turvauduttava v i ^ e i h i n vip-pakeinoihin
eli sellaisiin- toimen­piteisiin
köyhyyden lopettamisek­si,
jotka Kennedyn sanojen mu-kaaii
"eivät maksa mitään" h a l l i,
tukselie. •
Olkoon ylläesitettyjen seikko­j
en kanssa niin tai näin, mutta
kehitys näyttää johtavan "Vallols.
s a " siihen, että Vietnamin sota
tyrehdyttää sosiaalihuollot ja lo­pettaa
toiveetkin siitä, että koti-rinitamalla
tehdään jotakin sen
"Suuren yhteLskunnan*' hyväksi,
mistä on n i in kauniita juhläpu-lielta
aikaisemmin pidetty.
— Känsäkoura.