Vapaus, December 5, 1959

              |f-ik hyvälcsyilhiitöiialli-
Is- sen Däätöslausplman- "SPM inhrfncfa Pttä h a l l i t n s nnoT^nvf
I^Ä^v PU^^ tämän periaatteen ja hjryäksyäim^
ip||gSisitö|A^pen^^ ,}.-.^- .;^::;;^!!rv^:^
- ^ ' Tämä päätös osoitti, että sihen asti joko Idinteäm^^
valjeÄimin tsa^arin kanssa yht^siyössä^^^^b^
IratioÄ omaksuneet maan itsenäisyypieh täy^^^
1 '^}f' teek^öten. Historiallinen tosiasia; Öhkin. eikä se
p,' sikääh siitä, että tariiä tosiasia ei intellytä herroja
V — että porvaristo pelkäsi Suomen itsenäistyniis^^
V omaan siksi kun se ei ollut vkrma, voiko se pitää värsinai^
^ 1 ; ^ känsän kurissa jä heitän nuhteiessa. Siksi tsaarivastäis-tenkirii^^
siirtyminen Venäjän äläisuu-
(iestä^^aksäh älusinäaksi, mitä seikkaa kuvasi myös Oikeisto--
piirimkuninkaante saksalaisten sotajoukkojen kutsu Man-gp?
nerheimin
^|V: Jokaiiien elinvoiniainen kansa, mikä on kehityksessään
.pääsäylt yissU^ halua elää vapaana, itsenäi­senä
kansana ja muodostaa oman valtionsa. Suomen kansan
keskuudessa tämä itsenäisyyshalu syntyi jo nielko varhain,
gv^i f jöskiii se voiniistui selväksi tahdoksi vasta viimevVUbisisadan
i^^, vaihteessa tsaristisen sorron synkimpinä vuos^^
YL . T(&iasia myös pn, että myöhemmän ajan historioitsijat;
^^.pjöita ei ole sitomassa enää mitkään muodollisuudet ja hen-l^^^^
lol^^ puoltieellisuuskäsityksöt, tulee ihaillen totea-
^^te^^nMähsjä m^ että juuri Suörneh tyoväesitp, joka
V\' siihfeh-äikäMi oli Vielä miltei kaikista oikeuksista vailla, ko-ii?
r^hotti Kuiteiikin ensimmäiseksi kansallisen ja valtiollisen va-
1^^. paiiden vaatimuksen: Porvareilla ei ole kerrassaan mitään
ifel^vianra^ Forssan puoluekokouksen selvään
lausuntoon tästä asiasta äänestysjulistuksessa v, 1903. Tun­gettu
%öväehihiehen ^ Suomen tulisielumen .isänmaanystä­vä
Yrjö Mäkelinin laatima "Punainen julistus" ilmaisee Suo-vaea
kansan vajpaudentahdon selvemmin ja päättävämmin
kuin missä^^^^ lausunno^a.
Ja kuitenkin näitä historiallisia tosiasioita — joista tässä
on. mainittu vain muutamia — on Suomessa väärennelty
/(äi^inmän kuin ehkä mitään muita kysymyksiä nimenomaan
sifcsi, että Saksan pistinten avulla ja siis paldcokeinoja hy-ivaM^
lytyiie^ kapitalistilUokka vöiisi "-^^
l i '
Isa''----^
te'-
mm.-
; yaKsiKayttaen vartaan päässyt KapitansiuuoKKa voisi -oi-
Ifp Jceuftaa" omat edesottamisensa kansalaissodassa, millä rat-
'kaistiin vain se, että jääkö Suomeen porvarihallitus, vai saa­ko
kansan vapaasti ilmoittama tahto toteutua.
M normaalisesti suurta yh-
'iii: teiskunnallista ylösnousemusta koko kansakunnalle. Katso^
kaämme vaikkapa Kainan nykyistä suurta hyppyä eteenpäin
^ I j i t J ö Kuuban liikehtiviä miljoonia ja porvarillisen Arabitasa-p,;..
vallan suurta voimistumista. Itsenäistymisen perusteella
yi^pautuvat kohlehditut voimat ja tämä keväisen jäidenläh-
^ 1 dön. henki tempaa koko kansan yhteiskunnalliseen^ taloudel-
^||fliseen-ja sivistykselliseen nousuun. Itsenäisyys merkitsee yh-fy.
tyskiintaelämän kukkaan puhkeamista.
5' • Mutta Suomen itsenäistyminen — niin suurta edistys-askelta
kuin se historiallisesti edustaakin — alkoi traagilli-i'-"-:^
sen-^miirhenäytelmän merkeissä^ sillä vain kansalaissodassa
voittajaksi ;selvi3rtynyt porvarillinen kansanosa voi "juhlia"
l^lgMfeenäistyniistä,. 1^ vertavuotaneen työväenluokan jou-
Lf töessa;yhteiskunnallisesti jalkarautoihin, f
Itu . ; s tämän murhenäytelmän johdosta Suomen valta-
|^^-Wokkä rajautui maan itsenäistymisen ensimmäisen kahden-
3]^^^ palvelemaan kansalle epäedullisia
V vieraita voimia, joiden lopputuloksena oli m.m. onnettomat
/ sodat.
Onneksi se aikakausi on nyt historiaa ja Suomi viettää
tätä 42:tta itsenäisyyspäiväänsä vallan toi^enlaisissaj väkiin­kö
tuheimniissa olosuhteissa, missä työläisetkin voivat järjestöi-
;> neenTosallistua todella isänmaallisessa hengessä itsehäisyys-
|'v päivänviettoon.
« i i i Toisaalta on kuitenkin muistettavaj että itsenäisjrys ja
vapausonpaljon muuta kuin pelkkä fraasi -—. ja että kunkin
kansakunnsuisvelvollisuus on vaalia-itsenäisyyttään niitä voi-
Ddiä vastaan, jotka yrittävät joko tietoisesti' tai tietämättään
'>\ maan itsenäisyyttä vahingoittaa. Juuri näin on asia Suomas­sakin,
• missä; suppeat^, mutta erittäin vaikutusvaltaiset^^ s
omistajat ja heidä politiikkonsa tekevät jatkuvaa myyräh-f
työtä maan todellisten etujen ja myös maan itsemääräämis-
~ oikeuden vaarantamiseksi:
ri Joulukuun kuudes on siis suomalaisille suuri kansallis-
, juhla,Joka vaatii edelleen työtä ja toimintaa maan-itsenäi-
|;7. syyden ja vapauden säilyttämisen hyväksi.
.IMiksi ^uhua a^ian viercf^ta?
,,,, Pdlemoidessaan lehtemme marraskuun 26 pn tohnitus-
^|||lf]oitustä vastaan,, missä osoitettiin, että punakauKussa elä- |
vä Vapaa Sana pelkää jo porvarillisten Suomi-Seiirffftkin,
j^]^ ' mainitdh lehden torstaisessa pakinassa turvauduttiin sellai-
' seen sanas^elitykseen,~että-me olisimme muka sanoneet, jotta
\ . CSJ oA 'Uumipuhtaasti" puolueeton, eli periaatteeton laitos..
Viitättuaan Järjestön sihteerin Eirib Laakson puhetta j
'selohtävaan lehtiraporttiin Vapaa Sana yrittää tuÖtita asian
siten," «ttä me olisimme^ kuvanneet CSJrtä "vitivalko^iseksi"
i^,:, yaiist^^ja kulttuurijärjestöksi. Näin kirjoittajia saakin sit-^
JÄiSiilo^uksi aiheen huudahtaa "aineksista, jotka eivät 'polir
Y\ "KOI,-4
^efpi^ Mj^illä ei ole pieninkään halu välttää'asiallista keskus-
^^|plia.ja väittelyä päivän kysymyksistä: Lehtemme, kifjoi-l^^&
set^ä kannanotot ovat niin Vapaa Sanan kuin riAiidenkin
^ i i ^ s t l l t a v ä h a . ' Mutta miksi'puhua ialsiäri vierestä? f Miksi
^#^tällS;pannav^idän'sutihimune, eli artikkeliifhme Jotakin ?
piselläista,mita siinä ei ole? Miksi yrittää esiih^ä myö^ kaikll
Äialle^SÖä ''äjfirfusten" lutöjana»; joka voi ."selittää" roM
^l-SuilltiuHjärjfestöS^ Sen ^jaan etiä*^ölislnÄiel)uKtuiea
Saksa hyökkäyksen: Puolaan. Kaik­kien
näiden töimeiipiteiden tarkoi-
:t#»^ii;:-;i)ii^>iuiD^^
inyöiiemmin^lft^^
kSylKölle Neuws^
JhioI»i so^an johdosta pU Eng-a
ft a o o d'yo a a o a a a a a a a aa a aa
^lyjtysta-Neovostoiitt^^
m. Saksan rlhtämalliijoien-yä-saaslihia
\S)9s1ntii^ :3S aloitti | äS'^!!^? J^^ffiÄP
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
iULMJLflLllg.gJ.ft.g.B.B.B.R B.lU>J>.P>g /
äighe Huh^ Kapuskasing, Oht.,
täyttää k^kiViikkoiiä, joulukiiiih 9
pSiväiiä 70 Viiottä.
Yhdymme sukulaisten ja ystävien
ohtaentoivbtuksiin.
"puöiueettömtiudesta*' tai "pe­riaatteettomuudesta"
mikä oh
kaiketi yksi ja sama asia, me
selitimme marraskuun 26 pn
artikkelissamme nimenomaan,
eitä "ei poluttisia järjestöjä",
mistä Viapaa ISana i)uhui, ei ole
olemassakaan, sillä esimerkiksi
Vapaa iSana ei ole politiikasta
aivan vapaa! Sa;ma pitää paik-kanisa
nioneen muuhunkin yh­distykseen
ja seuraan nähden.
Ne oniaksuyat vissejä poliitti­sia
katsomuksia, niin Cahadaa
kuin Supniea ja muita maita
kosk€svissa asioida ja kysy-niyksissä".
Tässä yhteydessä
totesimine vielä senkin, että
CSJ laatii näistä kysymyksistä
oman itsenäisen ohjelmansa ja
toimintasuunnitelmansa mikä
ei ilmeisestikään "Vapaa Sanaa
tyydytä".
Emme käyttäisi mielellämme
vääristely "-sanaa, mutta mi­kään
muukaan ei tulkitse sitä
tuomittavaa "asian vierestä"
puhumistyyliä, mihin Vapaa
Sana jatkuvasti vajoaa. Miksi
näin? Haluaako' Vapaa Sana
todella tunnustaa näin helpos­ti,
ettei se voi asiallisesti väi-ellä
Vapauden kanssa? Ja että
sen täytyy-aateköyhtyneenä ja
vararikkoutuneena turvautua
aina sekä vääristelyyn että pa­hamaineiseen
piinakauhun liet­sontaan?
Tällaiset ala-arvoiset> mene-elmät
eivät varmaankaan tyy­dytä
yhtään ainoatairehtiin pe-ityyliin
vihkiytynyttä kansa^
aistamme. Eivätkä; sellaiset
edesottamiset liioin kelpaa
"todisteluksi" siitä että täkä-r
äiset järjestömme eivät muka
saa liittyä Suomi-Seuran;jäse­nyyteen.
Kaikin^ mokoniin;: kfeskustel-akoon
.tästä asiasta puoleen ja
öiseen niin sanomalehtien
I)alstoilla kuin järjest&-osas-oissa,
seuroissa ja muissa yh­distyksissä.
Mutta keskustel-caanune;^
asiallisesti.v Annetta--
coon^tosiasiain puhua puoles-aan'
ja' punnittakoon asiaa
näiden 'tösiasiain^ perusteella.
Vain iäteri>,päästääh hedelinäl-iseenja;
yleishyödylliseen lu­okseen.
' ^ . ' -
.Kaiken väärinkäsityksen,
välttämiseksi lienee syytä/ko­rostaa,
että meidän lehtemme
Vapaus' ei ole aasomaleliienä
vielä määritellyt tiukkaa kan­aansa
puoleen tai toiseen. Suor
mi- Seuraan liittymisestä.
Kaikki miiä me olerfime,sano­neet
voidaan tulkita yhdellä
pikkuiauseella: Asiaa kannat­taa
harkita .vakavasti ja asial-iseVa
^ ja jos liittymirien
osoittautuu yhteishyvää edis-ä^
äksi ^'mitään jätkisyj^tä ei
ole iällaisen, jäsenyyden, estä­miseksi.
, ^
Meidän lehtemme palstat,
ovat /avoinna V kaikille ' niille,
otka' iästä ' asiasta .haluavat
aslälfisbäti kfe^skustella jokb
pu6l6stä k vrfstäan:'
vien. maiden viihdytjrsryhihät, esiih-t
y i i ^ A \iuörot
maSäia';.:, :y:'\:-;yYr:S..^i-i^y;- fy: •
Saa|ijkan ^ne neuyo^
käytiin länsivaltaiik^
tönyälUiäi ely^
k a ^ j a Eii^ainÄiiii jbrjueissa Ne^^
yipstpliiton ehdotukset yhteises^^
kollektiivisesta söpimulcsesta, joka
olisi pysähdyitänyi Hitle^^ hyök»
icltyksen. 'Erään; neuvostoliittolaisen
arvion muka^^ !'Englannin ja
Ranskan haUitukset yrittivä tyrkyt­tää
NeuvostöUitoUe sellaisia sitou­muksia,
jotka olisivat pakottanieet
sen ryhtymään yksin sotaan Saksaa
vastaan sille epäedullisessa tilan­teessa"
länsiVdtain. käydessä sa­manaikaisesti
Saksan kanssa! salai­sia
neuvotteluja Saksan hyöiikäyk-sen
suiihttamiseMa itään.
Neuvostoliitto ehäotti Eiiglannil-le
ja Ranskalle sotilassopimusta ja
koliiiiliittoa, joka olisi taannut ko­ko
Saksan ja Neuvostoliiton välisen
reiinayaliiövyoäykkeen mutta tä­hän
iähsivallät eiv^f^ suostuneet.
Päihvastoih ne yil^tivät häitä, mm.
Suoihea olemaan suostumatta min­käänlaisiin
tapauksiin. Kuitehkih
Neuvostoliiton yaatiinukset olivat
hyvin perusteltuja, kuten mm-
(Hiarchill ön tdnnustaniit, ja vas­tasivat
kaikkien rauhaarakastavien
valtioiden elinetuja. Ulkoministeri
Erkko totesi tietävänsä Suomen
kohdalta, että Neuvostoliitto pel­kää
jonkin voimakkaan vallan
käyttävän Suonien aluetta hyväk­seen,
mutta sanoi Suomen hylkää­vän
koko takuujärjestelmän, joka
kaiken todennäköisyyden mukaan
toteutettuna olisi säästänyt maam­me
paljolta.
"KUMMALLISEN SODAN"
STRATEGIA
Englannin ja Ranskan asenne
tähtäsi tässä vaiheessa siihen, mi­ten
saataisiin Saksan huomio kiin­nitetyksi
itään ja miten Saksan
ja Neuvostoliiton välillä saataisiin
aikaan sellainen selkkaus, joka sy­tyttäisi
sodan niiden välillä. Niin
halukkaasti kuin Englannin halli­tus
olisikin nähnyt Neuvostoliiton
joutuvan hyökkäyksen kohteeksi, ei
se halunnut kuitenkaan lähteä itse
tekemään aloitetta eikä — ainakaan
tässä vaiheessa — halunnut suoraa
sotilasliittoa Saksan kanssa Mutta
jpka tapauksessa, kuten neuvosto­liittolainen
"Kommiöiisfaikakaus-lehti
V. 1954 arvioi, länsivallat
"tahtoivat yllyttää fasistisen Sak­san
viipymättä tunkeutumaan Neu­vostoliittoon
ja ratkaista tätä tietä
ristiriitansa fasistisen Saksan
kanssia muuttamalla syyskuussft
1939 alkaeen sodan Saksaa vastaan
suoranaiseksi liitoksi sen kanssa
taistelua varten Neuvostoliittoa
vastaan''. Tämä laskelma vastasi
'kummallisen sodan' strategien po­liittisia
tarkoitusperiä."
"KUIN VEITSI VOIHIN?
Länsivältain valmistelut oli täl­laista
tilannetta silmälläpitäen: vie­ty
jo varsin pitkälle Lähi- ja Kes-ki-
Idässä. Englanti ja R
vat; suorittaneet; laajoja joukkojen
keskityksiä LähMtään tarkoitukse­naan
kaapata *BäIcun 'öljyalueet hal­tuunsa.
Erittäin aktiivinen oli Rans­ka;
Syyriassa dlevieii ranskalaisten
joukkojen ylipäällikkö 'Weygand
oli.laatinutsuunnitälmänäa yhdessä
de Gaullen kanssa ja kehui valtaa;
vansa Käukaasiah 'ja painuvarisä
VehäjäUe kuin 'veitsi voihin'. Nä­mä
töimänpitee^^almistelivat kui
tenkin tosiasiassa Rahskari omaa
kohtaloa, rsillä - kun Hitler /vastoin
länsivältain . toiveita _ käänsikin
suuntansa öhsiri länteehr olivat
Ranskah ilmavoimat'ja panssariase
keskitetty siinä määrin"" toiselle i l ­mansuunnalle,
,että Ranskan vasta­rinta
emämaassa luhistui helposti:
sötavarusteluihih; jä:::apiia - luvaten
halusivat estäSlSuomienvsubs^^^^
ta • niin Neuvostoliiton: tarjoamiin
takuihin kuii Jfosköyan neuyöttelu-jfen;
eht6itiinÖiiD;iTai^^
tyäsai länsMJÖii = ^ Ä i s ^
ten yhä kqUkireettisiemmät
SAKSAN ASENNE .
Lärisivaltaiii;'ja Saksana itnpieria-listiset
pyrkiniyksöt; «iivät Inftte^^
kin pahasti ristiin! Säcsa el haliiii-nut
vielä ttsst vaiheena Sotaa
Neuvostoliitoa;kahs8a, sfepU tuiie-va,
mutta yastitmyöheiäm Kos­ka
länsivallat eivät öfifeet öäbittä-neet
halua llhieä vielä älctUvisesti
Saksan rinnäila sötäah fevostdi'
liittoa -vastani, ei isitiörkäääi ha­lunnut
olla sej^joka kas-'
tanjat tulesta Isiiiävi^lioUIe t ä jon­ka
hyökkäysaikatäiiiun 1^
laatisivat. VäÖÄftiaäaii^i^^än syk­syllä
1939 kääiisikin Hitler huo­mionsa
seuraavan vuoden keväällä
länteen eikä itään, varmistaakseen
siten koko selkäpuolensa, taatak­seen
Lähsi-Euroopaii voTmavarat
haltuunsa ja yrittääkseen pakottaiä
länsivallat mielensä mukaiseen po­litiikkaan
ennen suurta sotaret-keään
Neuyostoliittoon. Tämä ti­lanne
käänsi sitten länsivältain jpo-litiikan
stiuntaa.
SAKSAN JA NLn
VALIAlKÄiSSÖPIMUS
Tänä välikautena yllättivät Saksa
ja Neuvostoliitto -länsivallat splmi-maila
keskinäisen hyökkääihättö-myyssopimuksen
elokuussa 1939
Sopimus oli kummankin — kyllä­kin
täysin vastakkaisten etujen mu­kainen.
Hitler halusi varraiistaa sel­käpuolensa
suunnitellessaan hyök­käystä
Lähsi-Eurooppaan. Neuvos­toliitto
taas, joka tiesi, että iSaksan
hyökkäys Neuvostoliittoon oli var­masti
tuleva, halusi voittaa niin
paljon aikaa kuin suinkinnrarustau-tuakseen
ja varmistaakseen soti­laallista
asemaansa. JUuri länsiväl­tain
politiikka oli ajanut Neuvos­toliiton
tähän : vastenmieliseen so­pimukseen,
eikä sillä ollut muuta
mahdollisuutta, ellei se halunnut
antautua juuri sellaisen politiikan
uhriksi kuin mihin koko länsiväl­tain
toiminta tähän aikaan tähtäsi.
Syksystä 1S^39 kevääseen 1940
muodostui kansaihvälinen tila^uie
siis sellaiseksi, että se sotki pahas­ti
myös Suomen taantumuksen nä­köalat
ja suunnitelmat. Vallattuaan
Puolan Saksa valinistautui hyök­käykseensä
länteen; Se oli hyök-käämättömyyssopimuksessa
Neu­vostoliiton
kanssa eikä^ille ollut
... , j^iwtt|lei!iitse|La^
hyökkäykseen Neute)lUt^lvlLi;^
taan. Kulissien takana sen sijaan
jSaksa: toisaalta ^ tänikiii > a i k ^
edeUeän; ihiUrrabäälaisia
töhtä tiilevaä töimintaiimsa^ sUiniä^f
iäpitäen säilyttää hyäkkäystiiklkp^^^
dat Suothessa • hiin vahvoina' kiUn
suihkin:^ Niinikään oh töäettii^ eitU
SaksäM. oli eiiuUi^t^iv Ä:'rviöä-lälset
jtmtulslvat paljastamaan uu­sia
sddahkäyhtihiehetelmiääh, kos­ka
se bU tietoinen sUtä,* että Säk-isah
jäc Ä v Ä i i i t » ^
yhteentörmäys ei ollut v^^^
sä'V kiiten puöiustusipihteteii Niuk-kiuaien
kti^öittää; ? tfe ^sÄSiretÖ^
vääj: |ttä: ••toiläalta: ; i ^ i v ä l t a i v y i |
lytj^ ja a \ r^
kiihkeäihniäh sävyh^
nyt oli entistäldn väittSmSttÖihäm-
.pää^-'8£»ää'^S^^
dah sitföh ; s j ^ i y | '
'TOIVEÄiAl^EiJMM^ S l t t ^
Öh ielvää, että Subinen^ iälifui^
iä sotiiaspiiiit ei^i^ jraineeti^ti^^
tiläatefeh iistiiriitäiSinitt^^
kausia toistetut avunlupaukset an-toiyat
kasvavalle töiveajattblulle
pohjan ja länsivaltiaih jatkuva yhy­tys
vahisti yhä uskoa, bttä sodan sy­tyttyä
Suomen ja Neuostbliiton vä-liiiä
siihen heti j^^isivilt sekä
Saksa että länsivallat, todemiäköi-sesti
myös Ruotsi, jotka sitten
murskaisivat Neuvostoliiton ja an­taisivat
osan saaliista myös Suomel­le.
Täällä jos missään oli :el«elty
myös uskoa helposta voitosta, siitä
kuinka Neuvostoliitossa on kaikki
kehnoa, heikkoa ja kyvytöntä ja
kuinka savijaloilla seisova jittUii-nen'
vihdoinkin murskataan ja 'Pie­tari'
hajoitetaan. TäUai^n toive­ajattelun
ön täytynyt painaa lei­mansa
koko siihen politiikkaan^ jol­la
neuvottelut Neuvostoliiton kans­sa
hoidettiin niin, että sodan sytty­mistä
ei voitu välttää. Mutta sen
sijaan ei tietenkään voitu uskoa,
että Suomi jäisi yksin, eikä siihen
oltu osattu valmistautuakaah. Maan
silloinen johto oli tahallaan ja toi-tamattomuuttaMi
upottanut Suo­men
suurvaltaristiriitojen hengen­vaaralliseen
suohon. —. (tfätkuu.)
. , • f • •• • - • • •
mmmmmmmm
pakÄ/jötia s b Ä bi t a i ^ e jän-;
niu!i;^jiilalpMii^!Wi^^
p ^ l i p ä M i l l g p p ! ^ :
mään'siitä'kiinni:'.
Pehmeän- leiv£i - leikkaamiseen
Sbpii päthaiteh akltbrbunainen lei-pävbitsi::^
Hyviii loiva: aaitbreuha
t e ^ l e U ^ m j s | n
miiirbheihisbn vähäisemniäksl kiiin-tiheä
aaitbreuha/ Pieni aaitoreu
veitsi. öh< käteviä h^blmieh
; j ? ^ ^ ä n M 5 i | n M l t t ^ ^
Jiiure^itsp;^kl^^
isbn viiol^i^hjnv-ässä^}^^
öh pitkä;^ hyvin pyöristetty/kahva
iljaoah mitään sormitiikeä,kbskä sitä
häih: ybi k ä s i t b i ^^
ptJ^ih. i^hyttprili^^ Jiwi'meits
sbp>ii erinbihysesU myös prluus-t^
ihih.' ••V;'vVv>^''' -'/V/'-'
Saii^t^tK^^
nraheeh keittiöäskarebsebh^^^^^
• • •
. lasia; taipuu;' • •.• .-„->,;,-v|
(BiÄäii;^käfWosa^^
ijuiiresta; Pitkääiap^äC lasta sopii
esim. liha- jä kaluVbkieh käsitte- • - ' ^ - r - ^ l '
lyyh. lyhyt: leveäteräiiifen/maUi on
sopiva leivonnaistenvyms;. nostele?
miseen. , • .
Perunasiarvin klassillisia muo-; iiijf
dossaan ph puihenyhuij|;;t^^Työn nb-' ^'^^'SMi
peuden -ja, siirymCT^;|||di8tuksbn
kannalta päkMsta^^^trar^
mistettu sunrin oh myös- hyvä. Öh '•'••^v'
yähi pidettävä sUinälläi |ttä lanko- '"-Ij
jjen tiheys oh juuri sbpnra, m ti-' • ;f§
heä tai.harva antaa hubhtm tulok- ''-'''^^r
sen.
/ Työvälineitten peseminen heti'
käytön jälkeen säästää työtä j a edis­tää
keittiön siisteyttä.;
* • -k
Pikkuleipiä JQuIuksi
Neuvostoliiton suuri
matinistajalentokone
suorittanut lentokokeet
Lontoo. — IJJeuyostpliitph TU-il4
matkustajalentpkpne r - joka bh
maailman suurin alallaan — on suo­rittanut
lentokokoet ja pannaan len­toliikenteeseen
tiedoitti Tassin uu­tistoimisto
viikon vaihteessa. Se on
kaksikerroksinen ja voi kuljettaa
170 matkurtajaa kerrallaan. Se voi
lentää 6i000 mailia ottamatta pbltto^
ainetta.
Yhdestä taikinasta viittä lajia:
Mnrotaikinä
J4 kkp. kookosta. -
^> kkp. marg. tai voita.
ly^ lÄp. sokeria.
5—6 kkPr Vehnäjauhoja.
2 hiuhaa tai 4 ruskuaista^
Taikinasta tulee noin 100 kpl.
Kookos hierotaan margariinin ja
sokerin kanSsa vaahdoksi. Munat
li:ätään yksitellen ja vatkataan
kuohkeaksi. Viimeksi yhdistetään
jauhot vähitellen voimakkaasti se­koittaen.
Taikina jaetaan viiteen
yhtä suureen osaan jotka mauste­taan
seuraavasti 1. H I E K K A L E I -
VÄT: Ilman mausteita. Taikina kaa-viioidaan
levyksi, siitä otetaan muo­tilla
pieniä kakkuja jotka paistet­taan
vaaifeiksf.^2. MUROLEIVÄT:
Taikina maustetaan karvasmanteli-öljyllä
(1%—2 pisaraa) ja kaaviloi-daan
ievykisi josta leikataan vino­neliöitä,
hoidellaan vatkatulla mu­nalla
ja päälle ripotellaan sokeria ja
mantelia. 3. VANILJATANGOT:
Taikina miiustetaän vaniljasokerilla
ja painetaan purspttimen läpi pel­lille
npin 3 tuuman pituisiksi tan-gpiksi.
4.. OMENALEIVÄT: Taiki­na
joko kaayiloidaan tai painetaan
matalateräiseh , piirsottimen läpi,
leikataan neliöiksi tai kolmioiksi ja
paistetaan. ; Jäähdyttyä sivellään
niiden pohjalle omenasosetta ja
painetaan kaksi kakkua yhteen ja
sokeroidaan. 5. SUKLAALEIVÄT:
Tämä taikina jaetaan kahteen o-saan,
toinen osa maustetaan j a vär­jätään
kaakaojauheilla. Molemmat
osat kaaviloidaan erikseen ja tum-.. .
mä levy nostetaan .vaalean päälle.
Kääritään rullalle ja leikataan vii­paleiksi
pellille.
Mitä mirat «s^ovi^
r -rTn-
SOUTAA JA HUOPAA —
•TUNNUSTAA KUITENKIN
LOPULTA TOTUUDEN ~
. • ' •' -^-^^ I
H; 'Ml
: ••^'."iM
: - ' - ^
"On usein kysytty olisiko talviso­ta
oUut vältettävissä jä tehtiinko
tässä suhteessa kaildämahdollineh?^,.
Varmaa vastausta ei ole saatavissa.
Voidaan eirittää; plettamiäsi<9i J f
johtopäätöksiä puoleen ja tbisiraa, <
mutta ehdbtontonta vastusta
kyetä ahtamaan. Se on jbka.tapauk- .r
sessä;tbaettwi?sa;^ep^
Suomen ja Neuvostbliitbn välisblle -^it
ylÄeisymmärMcelle • blivM jsillbi-• ^ •• ' « ^1
sissä oloissa perin Trähäiset..,^ ;
aa
. . - . 1 ! r" 0«V.
PÄIVÄN PÄKINÄ
J. K . Paasikivi korosti usein, ettS,,:
Suomen ja NeUvpstbliitön suhteideh -7 ^si:i>
rakehtamisersä täytj^ kaikoi
rustuä mblemminpuoliseUe yilpittp-:. .
myydelle ja luöttamuk^lle. Jbliei ..
riittävää luottamUstä öle. eivät vä^ ;
Iit ole kestäväUä pohjalla. Tän^.,
onkiii varmasti kiistatonta ja taihäh
periaatteen pohjalle bn Suomen ui-kopolitiikka_
sodan jälteiSfehäa^;/^
na rakentunut;y':^,y':;:\ ii'' "
1 Niin täytyy olla myös. yastoisunk.
de:sa." — Maakahsaij Suonien hzdlä-j^^ [:.'^Mi$
tuspuolueen; Ml:^ pää-äänenkannat-j > -.-^
taja 20 vuoden''takäisis)taläsib^
;y;^•^,4^;v,-.>t./^•--:•,^;.<-,?^v^
Mitä Raivaaja todeNä "todisti"?
SUOMI LÄNSIVÄLTAIN'
PELISSÄ
V Toisaalta oli länsivältain huomio
tämän; strategiansa! toteuttamiseksi
kohdistettu ^ Skandihaviaah ja Suo­meen.
Ottamalla Skandinaviaa hal­tuunsa
: saattoisivat lähsiva^^ pait­si
katkaista: ] ^
viennin (faksaan ihyöskin painostaa
Saksan] mielensä mukaiseen kään-nökseeh.^
i^ubmen asema oli länsi-vallbille
iässä pelissä erittäin törj
keä, sillä selkkauksen aikaansaamia
nen Suomen ja Neuvostoliiton vä­lillä
jä sen pitkiaämihen saatiäisl
olla juiiri se keino. Jolla Saksan
huomio kiihnileilälsiin yhä syvem­mälle
itään ja Jonka avulla.Saksa
Polemisoidessaan edelleen Hel­singissä
toimivan Suomi-Seuran esi­tystä
vastaan, että tällä mantereel­la
olevien kansalaistemme yhdis
tykset, seurat ja muut järjestöt
liittyisivät jäseniksi tähän löysillä
siteillä toimivaan Järjestöön . ^ m i ­kä
sellaisenaan ei käsittääkseemme
vähimmässäkään määrässä rajoit
taisi tai sitoisi näitä jäsenjärjestö­jä,
vaan antaisi niille ehkä vissejä
etuja; joSvasiat^kehittyisivät esite­tyllä
tavalla. Torontossa ilmestyvä
Vapaa Sana julkaisi' tiistaina yh­dysvaltalaisen,
"Raivaajan" sydän-vuodatuksen
tätä iSuomi-Seuran esi­tystä-
vastaah. _
-Mutta sen toimituskirjoituksen
lukija joutuu jo ennen-ioppuun
pääsyä sanomaan,'että:mitä Raivaa­ja
todella "todistaa" se ei kohdistu,
hiinkään paljoa Suomi-Seuraan
liittymistä vastaan vaan cmyöntää
tarkoittamattaan, että asiat ovat
kehnosti ja todella pirun kaulalla
rajan eteläpuolella.
Ja oikeata hirtehishuumoria on
tässä se, että Raivaaja on puoles­taan
tehnyt niin paljon kuin ^sel­lainen
pikkulehti vpi tehdä asiain
viemiseksi siihen, missä ne nyt
siellä' pvat.
Mutta antakaamme Raivaajalle
puheehvuprb, että lukija vei itse
päätellä, mistä on kysymys. Kas
näin se tarinoi:
". . . Asiassa (Supmi-Seuraan
liittymisessä — K) ph mphia ppliit-tisluphtpisia
jä käytänhöUisiä seik-kpja,
jpjsta täyiyy ennen kaikkea
huomioida; se tpsiseikka, että ky­symys
>s ph kahdessa eri maassa toi­mivista
^ yhdistyksistä/ j pissa mo­lemmissa
vissinlaatuiset säädökset
sitovatv yhdistysten toimintaa
Yhdysvalloissa on voimassa : laki
(mmkä voimaansaattamista on Rai­vaaja;
pikkuvoimillaan auttanut
K) joka säätää: rekisteerausvelvoir
lisuuden kalkillei yhdistyksille, jbir
den voidaan katsoa toimivan joste-kin
toisesta maasta saatujen ohjei­den
mukaisesti . . ."
'Siinäpä sitä ollaan — "koihmu-nisminvakäineh"
hysWriäVoh nyt^^
vienyt :tilant(«se^^
jo tporvarilliMs^^^^^
sa)i tbimiväah vpomrllliseeh järjes­töön-;
(SuomijSeuraanX liUt]hnistä!
'Tunsikohan vRaivfuijan (toiik^
loinen noita rivejä kir]|bittaessaah
mitään sellaista kuin ettö' "omat
koiVat olisivat puraisseet"? N.s.
"kbmmunisminvastainen'^
dinta kohdistuu siis ^ loppukädessä
kaiklda kansan järjestöjä .vastaan,
kuten olemme mekin selittto
Ja mitä se "todistaa" Vapaa Sa­nan
kielteisen asenteen hyväksi
tässä asiassa?.
Josamerikkalainen fasistinen la-kitekele^
i yhdistymisvapautta 1 vas­taan
on muka täällä jonkinlainen
"toäistus" tai puolustus Submi-
Seuraan liittymistä Vastaan, niin
silloin on - jumalaparatkooh kbko
Canada t ä j ^ ä epäluotettavia ja
muita "maähpettureita".. Hyvä toi­nen
puoli cänädalaisistä .kuuluu
jollakin tavoin sellaisiin järjestöi­hin,
joiden päämajat sijaitsevat ul­komailla,
ja jotka saavat "ohjeit­ten"
lisäksi vielä, määräyksiäkin ul­komailta.
^ . i ^ f ,
Toinen puoli ^ teollisuusalamme
yhtiöistä on yhdysvaltalaisten
>
suuryhtiöiden alayhtiöitä ja ne saa­vat
tiukat määräykset rajan takaa.
Muistettakoon vain, että kun'"ca-nadalaineh"
Ford-yhtiö biisi säär
nut myydyksi äskeisen lamakauden
aikana tuhat autoa K i i n : ^ , niin
sen täytyi kieltäytyä siitä ^Yhdyb^
valloista tulleiden määräysten ja
uhkausten^ takia.:
Yli toinen puoli maamme vuori-teollisuudesta
on yhdysvaltalaisten
rahamiesten kontrollissa ja heidän­kin
päämajansa, sijaitsevat JriiJah
eteläpuolella — ja mainarien täy­tyy
päivittäin totella heidän vmää-räyksiään!
Miltei kaikki canadalaiset am­mattiyhdistykset
— niitä kirottuja
radikaalisempia sellaisia lukuunot­tamatta
— ovat tiukasti, yhdysval­talaisten
pääppmojensa johdossa
ja liallinnassa. t,
/ Kuten nähdään, -Raivaaja, yrittää
siis todistaa oman maansa fasisti­siin
älakitekeleihin s wdot(my|^^
Vapaa* Sanan;; fokijakih;;<^^
luotettaviin jarmä'anpettureihih> lu-kbutuvia;
sen. takia,: että heidän aih:
mattiyhdistyksehsä;rpäämajat ovat
lainlaa- ulkomailla, - Yhdysvalloissa! Sillä,
mikä on muka,hyvää ja tarpeellis­ta
Yhdysvalloille, se on tietenkin
hyvää ja tarpeellista, myös Cahä-dalle!/
Raivaajan muut vätystelyt Suo­mi-
Seuraan liittymistä vastäah byät
samaa suuruusluokkaa. Se, -kute^
torontolainen Vapaa Sana aikai-semmihi^
bh; Umeiseki: kauhis^^
siitä, että puolitoista vuotta sitten
heinäkuun vaaleissa = valittiin SUOT
men eäuskuntean(enemmistö jäse-niä
työväen^äänillä. Se oli j<^tbinbh
kerta"^ Suomen :histor^ jä har-vpini^
kahtaVilman 3kpUnatta|
vät he. Siksi Raivaajakin: näkee
synkkiä uiiiä siitä, että Supmi vpi
jpskus asehhpitua kaikkivpip^ dpl-larimahtia,
Yhdysvältpja yastaan^^^^
ja ^ kuka tietää, asttiä vallänLSPsia-^
listlselle, kehitystielle" — mi^ä|Jto|
paulcsessa nämä veljet ahtavat ym-märtää,
Supmi lakkaa plemasta ^
Suomi (!) ja sUtä varalta en* suo-' - ;
rastan uhkarohkeata liittyä porva- '
rillisenkin Suombhvjohphkhi^
värilliseen järjesjtööh? ; ''känsalU^^C;:^
henkeä" sekin! • .t,
j YUäesitfetty bn Raivaajankin jäl--^
kiponnen v yleishenM i ^ i l i e i I5I
vallan noin suoraan sahtft^?Se|y^
taa siihen, että Raivaajahrttpiihitt»^
jat taitavat hakea vaih^liUaiiilto^
sensa edellä ''kemnumistiMpt^llvl^^
bman makuuhupneen^ä r — ^ '
rostakin!
hikpilla
ajatuksen
lainsäädännän hyväksi;: Mutta vih ^
meteliä sentään täytyy sen Entisiä '
"sosialistitoimittajiä", jotka ovat
nytvpokkuroinett ja ryömineet, niin t
kauan mustimman • taahitiimiääehMÄ
na sikäläiseen "elämauiapäiÄjii^
kuuluvina "hyveinä" joita olisi', > : ' T ^ ' :
kuunneltava ja kaiketi^seurattavafS.'^::^^
kin aina Helsinkiä myöten! Missä''
naurismaan aidasta silloin kun on
kysymys haurismaasta, i5|se^^ii^|^lii^
:lee»sikäläisenv;poliisivaltipäi|S^^