Vapaus, April 10, 1958

              Sivu 2 Torstaina, huhtik. 10 p. — Thursday, April 10,1958
OtKsn of FinnisbL CaoaäJaos. Es>
tabllsb«i rMDv. i, Authorized
as AqfBOOd "«^av mau by the Post
Offlc« |)i»Mt|rtmeQt, Ottawa. , Pub-
Dshed tpbe weekly: Tuesdays.
Thundaya «oiaBatiUid^ Vapaus
Publishing Company Ltd., at ldO-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: -Bus. Office OS. 4-4264;
JWb»rlal Offlpe Qft. 4.436S. Mt^ger
E. SuksL Sdltor W. mivm- l^ailhig
address: 9ox 69. Suooitty» pbtario.
Advertlainf rates ujpoik JHPS^
Tran^Ia^on free o^ ^hiiivci.'
lIILAUSKqHN^T: . ,
Canadassa: 1 vk. 7J)Q § U . 3^.75
3 kk.8.J5
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 430
Suomessa: 1 vk. 8i0 6 kk. 4.75
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Terrori- ja väkivaltamiehet
Kysymys terrorista, väkivallasta ja yleensä voimakeinois­ta
on vuosien aikana antanut paljon keskustelun ^ e t t a por­varien
lehdille, mitkä ovat yrittäneet ylläpitää sellaista ku­vaa,
että työväenliike on muka perusolemukseltaan terrori-*
ja väkivaltaliikettä.
Tämä sellaisenaan on tietenkin yhtä kaukana totuudesta^
kuin ^yö päivästä! Työväenliike on tuominnut, ja tulee
aina tuomitsemaan kaikenlaiset terroriteot. Työväenliikkeen
tavoitteena on ollut, ja tulee aina olemaan rauhanomainen
edistys, sillä vain rauhanomaisin keinoin pääsevät työtäteke­vät
edistyksestä nauttimaan ilman suuria ihmisuhreja.
Mutta tämä ei valitettavasti kyllä tarkoita sitä, etteikö
•työväkikin ole pakoitettu huomioimaan, että ''toinen osa­puoli"
voi vetää esiin sellaisia menettelymuotoja, mitkä eivät
demokraattisiin pelisääntöihin sovi. Historia on tulvillaan
esimerkkejä siitä miten porvaristo on tiukan tullen valmis
käyttämään sekä terroria, että muita voimakeinoja oman
luokka-asemansa säilyttämiseksi. . Suomen,- Saksan, Viron,
Unkarin ja monen muun maan työläiset ensimmäisen maail­mansodan
jälkeen saivat tässä asiassa käytännöllistä havain­to-
opetusta sekä "omilta" porvareiltaan että heidän ulkomaa­laisilta
ystäviltäsn.
Nyt viimeksi, pääsiäispyhien aikana, saimme Kuubasta
kuulla, miten musta taantumus valmistui siellä väkivaltaisiin
terroritekoihin työläisten lakkösuunnitelmien tukemiseksi.
^Havanasta, huhtikuun 3 pnä tulleessa ÄP:n uutistiedossa ker­rottiin,
miten Kuuban hallitus oli valtuuttanut työläiset (tar­koittanee
rikkureita) "tappamaan kenen tahansa", joka se­kaantuu'
hänen työasioihinsa. Jos työnantaja ottaa työläiseltä
pois työn ja toimeentulomahdollisuuden silloin on työläisen
ilman muuta alistuttava kohtaloonsa. Mutta jos työläisten
toimesta suimnitellaan esim. lakkotaistelua vallitsevien epä­kohtien
poistamiseksi, silloin hallitus valtuuttaa uskolliset
asiamiehensä murhaamaan kenen tahansa, joka edes puhuu­kin
lakosta. Yllämainitussa uutistiedossa kerrottiinkin seu­raavasti:
.. Kenraali Batistan (Kuuban diktaattorin) hallituksen
dekriitit . . . tekevät miltei rikokseksi lakosta puhumisenkin.
Jyrkin määräy^ se, joka vapauttaa minkä tahansa työläisen,
jos hän tappaa lakkolaisen tai agitaattorin . . . "
Niin että millä puolen '"aitaa" ne terrori-ja, väkivalta­miehet
todella ovat?
Ja eikö meidän "vapaa sanomistomme" ole esiintynyt
ihmeellisen ymmärtäväisesti ja ystävällisesti Kuuban dik­taattoriin,
joka lupaa etukäteen vapauttaa syytteistä kaikki,
jotka lakkolaisia täi Izikkokiihoittajia tappavat?
Tässä on yksi lisä^, miksi työväenlehtien levittäminen
ja tukeminen on niin tärkeätä nykyaikana, jolloin itse totuu­denkin
puolustaminen riippuu työväenlehtien levittämisestä.
, Okainen pala purtavaksi
t^ailisista viikon alussa tulleissa uutistiedoissa annetaan
ymmärtää, että Tunisian ja Ranskan välinen kiista^symys
--n loppujen lopuksi niin okainen pala purtavaksi, ettei sitä
voida pelkillä eleillä ratkaista.
Kuten muistetaan, Tunisian kysymys nousi maailman
vUism mielipiteen valokeilaan muutama viikko sitten, jolloin
Ranskan ilmavoimat pommittivat pääasiassa yhdysvaltalaisia
Imtokoneita käyttäen "ystävällisen" Tunisian Sakiet Sidi
Youssef niniistä kylää sillä seurauksella, että satakui^ta si­viili-
ihmistä menetti henkensä.
Tämä julkea teko nostatti suuttumuksen myrskyn kautta
maailman ja erikoisesti arabimaailmassa. Sen vuoksi joutui
Tunisian länsi-ystävällinen presidentti Bourguiba esittämään
melko voimakkaita protesteja Ranskalle ja vaatimaan, että
asianmukaisen hyvityksen lisäksi Ranskan pitää viedä kaikki
sotajoukkonsa (noin 25,000) miestä pois Tunisian alueella
olevilta sotatukiasemilta.
Mutta presidentti Bourguiba ei olisi "länsiystävällinen"
ellei hän olisi näinkin vakavissa asioissa valmiina tyytymään
joihinkin muodollisiin eleisiin. Niinpä nähtiinkin että hän.
- r - pitäen jyliseviä puheita Ranskan julkeata tekoa vastaan
—- pani kaiken toiveensa Yhdysvaltain ja Britannian "väli­tyksen",
jonka ilmeisenä tarkoituksena oli varata Tunisian
ballituksene jonkinlainen takaportti joko enemmän tsu vä­hemmän
kunniatonta perääntymistä varten.
v lilutta arabimaailmaa, mukaanlukien Tunisian kansaa, ei
ilmeisestikään tyydytä enää mitkään merkitsemättömät eleet.
Arabinuiiailmassa katsotaan, että Ranska käy edelleen aktii­vista
jfi kokonaan tuomittavaa sotaa Algerian kansaa vastaan.
Arabimaissa muistetaan vielä liiankin elävästi, että "Tuni­sian
ja Ranskan välittäjänä" nyt toimiva Britannia järjesti
yhdessä Ranskan kanssa kokonaan tuomitun hyökkäyssodan
Suezin kanava-alueen valloittamiseksi Egyptiltä. Ja vaikka
Yhdysvallat halusikin Suezin kriisin aikana kalastella hieman
sakeassa vedessä liittolaistensa Britannian ja Ranskan kus­tannuksella,
niin arabimaailma katsoo kuitenkin, että Yhdys­vallat
on Suezin hyökkäykseen syyllistyneiden maiden liitto­lainen
ja ystävä. Kaiken tämän johdosta arabimaailma suh'.
tautui alusta pitäen hyvin suurin varauksin koko tähän välit- .
tämishommaan ja nyt on jo melko ilmeistä, ettei koko yrityk­sestä
tule mitään, sillä Tunisian kansanjoukot odottavat ja
-vaativat jotakin muuta kuin pr^identti-Bourguiban pohit-tisten
kasvojen pesua.
Tämä tilanne on jo tunnustettu Washlngtonissakin koska
valtiosihteeri Dullesin kerrotaan heittäneen puolueettomuus-eleet
roskakoriin ja esittäneen avoimesti presidentti Bour-guiballe
lähettämässään kirjeessä, että kyseisen kiistakysy­myksen
ratkaisu on tehtävä sosialismin ja kapitalismin
välisen "yleismaailmallisen valtataistelun" puitteissa, mikä
luonnollisesti tarkoittaa tavallisella kansan kielellä sitä, että
Tunisian hallitukselta vaaditaan alistumista ja ehdoitta an­tautumista,
jotta Tunisia voisi pysyä kapitalismin puolella
sosialistista maailmanosaa vastaan, vaikka tämä samainen ka-*
pitalismi kieltäytyykin kuuntelemasta Tunisian kansallisia
vaatimuksia ja toivomuksia?
Nähtäväksi jää, miten Tunisian hallitus tähän tilantee-ieejn
suhtautuu? Jokatapauksessa voimme olla vakuuttu-
Otto Utriitasalo, Azilda, Ont., täyt­t
i tiistaina, huhtikuun 8 pnä 75
vuotta.
H l a Ström, Lockerby, Oht., täyt­tää
huomenna, huhtikuun 11 päi­vänä
60 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Mitä muut sanovat
HEIMOAATTEISTA
Suomen ja Unkarin kansojen
kulttuurivaikutuksen kehityksestä:
"Heimoaate" ei voi palvella val­tapolitiikkaa
eikä tiettyjä konjunk
tuureja. Jos se sellaiseen alistuu,
se ei voi o l la kestävällä pohjalla.
Sen sijaan kulttuurivubrovaikutus,
joka merkitsee kummankin osapuo­len
henkisen pääoman rikastutta­mista
ja hedelmällisiä ystävyyssuh­teita,
on toimintalinja, joka kestää
aikojen vaihtelut. Se on "heimoaa-tetta",
johon ei sisälly vieraita eikä
vahingollisia sivuvaikutteita. Tällai­sen"
ttiiminnan elvyttämiseen näyt­tää
nyt olevan hyviä mabdöliisUluk-sia.
Unkarin suomalaisten ystävien
piirissä on kysytty, eikö kulttuuri­sopimuksen
henkiinelvyttämiseen o-
Iisi korkea aika." — Maakansa.
Lontoo. — Pääsiiiinen Englan­nissa
— krookuksia» .päSsiäisUljo-
Ja ja kakkivia kirsikkapuita, lem­peitä
tuulia Atlantilta, samalla
kun "HuJbtikuH ravistelee sateen
huuhteleva hiuksiaan", kuten
runoilija laulaa. Tosiaan, En^an-nin
kevät on suloinen...
Mutta päättäväisyys ja tiukka
valppaus tulvivat vastaan tuoksu­vassa
ilmassa, kun brittiläiset
viettävät pääsiäistään tänä vuon­na
— viettävät sitä ristiretkellä,
kuten tähän juhlaan sopii, kaikkia
pimeyden voimia vastaan. Lon­toosta
^änsi-Englantiin. Alder-mastonin
atomipommien tutki­muslaitokselle
johtaa neljän päi­vän
marssi, joka alkoi pitkänä
perjantaina ja päättyi suureen
foukk<riiokoukseen toisena pääsi­äispäivänä.
Kaikissa' matkan varrella olevissa
suuremmissa kaupungeissa, kuten
Sloughissa, Maidenheadissa. Readin-gissa
ym. pidetään suurkokouksia,
joissa esiintyy kautta maan tun­nettuja
puhujia. Näiden joukossa
ovat mm. labour-puolueen parla-menttijäsenet
, Fenner Brockway,
Stephen Swingler ja Frank Allaun,
kirkonmiehiä, kuten t r i Donald So-per,
Englannin metodistikirkkojen
'Tommi Lontooseen ei olisi aiheuttanut^
suurempaa hämmästystä kuin NLn päätös'
Neuvostoliitossa on juhlittu
lO-vuotisystävyyssoplmusta
Moskova (KU—JP) — Matkus*
taessaan 1953 Suomeen' Aleksei
Ivanitsh Markushevltsh tunsi tul­leensa
lapsuutensa maille. Hel­sinki,
Torku, Hämeenlinna, Jy-väskylä,
kaikki vaikuttivat jolla­kin
tavalla tutuilta. Matemaäikan
professori. Venäjän Federatiivi'
sen Tasavallan pedagoogisten tie­teiden
akatemian varapresidentti
on näet syntynyt Petroskoissa.
Mutta maisema ei ole hänen ainoa
kosketuskohtansa Suomeen. Hän
on matemaatikko ja pitää suoma­laista
matemaattista koulukuntaa
sunresäa arvossa. Hän on kääntä­nyt
suuresti kunnioittamansa Rolf
Nevanlinnan eräitä tutkimuksia
venäjäksi. Hänellä oli viime vuon­na
ilo ottaa Nevanlinnan kutsu­mana
osaa Hddngissä matemaa-tildcojen
konferenssiin, jossa tut­kittiin
funktioteoriaa. Ja pedagoo-gina
aluitemiassaan'liän on jou­tunut
vastaanottamaan koko jou­kon
suomalaisia opettajia, kahdel­la
matkallaan Suomeen solmi­maan'
lukuisia ystävyyssiteitä.
Professori Markushevltsh on koo>
kas mies, hänen avoimet ja läm­pimät
kasvonsa herättävät luotta­musta,
hänellä on huomattava
asema Neuvostoliiton kulttuuri­elämässä
ja hän juuri on vasta­perustetun
Neuvostoliitto-Suomi-seuran
puheenjohtaja.
suus kiinnostaa
- Tokio. — Senjälkeen kun Neuvos­toliitto
lähetti avaruuteen kaksi
sputnikkiaan on kiinnostus Neuvos­toliiton
aikakauslehtiin, kirjoihin ja
sanomalehtiin lisääntynyt huomat­tavasti.
Neuvostoliitossa ilmestyvän "Tie­de
ja elämä"-nimisen tieteellisen
julkaisun myynnit ovat luksinker-taistuneet
Tokiossa olevan venäläis-japani-laisen
kirjaston lukusali on jokai­nen
päivä tupaten täyteen uteliaita
japanilaisia. Kirjastossa on 150,000
venäjänkielistä k i r j aa
Vancouverilainen
liike siirretään
itä-Canadaan
Toronto. — Eräs vancouverilainen
tehdas siirretään Peterboröughiin,
ilmoitti täällä Industrial Engineer­ing
Ltdrii presidentti C. E . Pulham.
Mainittu yhtiö OQ Outboard Marine-yhtiön
alayhtiö j a valmistaa metsä­miesten
käyttämiä moottorisahoja.
L E . L. tulee toimimaan Petcr-boroughissa
Pioneer Saws Ltd.-yh-tiön
nimellä ja tulee siirtämään
tuotantovälineensä Peterboroughiin
Vancouverista kun tuotantosuunni­telma
loppuun suoritetaan kesäkuun
30 päivään mennessä.
Industrial Engineering joutui ala-yhtiön
asemaan vuonna 1956, jolloin
Outboard Marine osti sen $4,750,000
hinnasta.
Yhtiön presidentti väittää, että
hänen yhtiönsä tuotteiden suurin
kys.vntä on itäCanadassa ja niinol­len
on edullisempaa valmistaa näitä
tuotteita lähempänä markkinoita.
neita siitä, ettei presidentti
Bourguiban vaikutus- ja arvo­valta
kestä montaa sellaista
kolausta, minkä se saa silloin,
jos hän''nöyrtyy ja tunnustaa
"ratkaisuksi" jonkinlaiset mi­tään
merkitscniättömät eleet.
Seuran kollektiivijäsenten, niitä
on 24, luettelo muuten osoittaa,
kuinka laajalle ystävyys Suomea
kohtaan ulottuu, kertoo professori.
Suomalainen löytää sieltä koko jou­kon
sukulaisia, läheisempiä ja etäi­sempiä.
Heti kun seuran perustami­nen
tuli lehdistön välityksellä tun­netuksi,
saapui seuralle satoja kir-i
jeitä ympäri Neuvostoliittoa j a niis­sä
ilmaistiin mielenkiintoa seuran
työtä kohtaan j a halu osallistua
siihen.
Ulkomaisten kulttuurisuhteiden
hoitaminen on Neuvostoliitossa
astumassa uusille urille, niinkuin
tiedetään. VOKSIn tUaUe on syn­tynyt
eri ystävyys- ja kulttuuri­seurojen
parvi ja niille yhteinen
keskusliitto. KeskusUitolla taas
ovat omat erikolsjaostonsa, kuten
esim. teatteri-, kirjallisuus- jne.,
jotiia jnttavat ystävyysseuro|!i
kosketjUism ottamisessa i i i i t ä l^
lalsimmille elämänaloille.
Siten esim. Neuvostoliitto-Suomi-
Seura kutsui teatterijaoston välityk-
"Sellä joukon teatteriarvostelijoita ja
asiantuntijoita katsomaan ja kes­kustelemaan
Hella WuoIijoen näy­telmästä
"Niskavuoren naiset" ja
seura puolestaan välittää tämän
mielenkiintbisen keskustelun tulok­set
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran te-atterijaostoUe.
Seura ts. ei p y r i mo­nopolisoimaan
tai ottamaan hoitaak­seen
kaikkia Suomen j a Neuvosto­liiton
kultturisuhteita. Kulttuurimi­nisteriöllä,
nuoriso- ja urheilujär­jestöillä,
tieteellisillä laitoksilla jne.
on omat, jo vakiintuneet suhteensa
vastaaviin suomalaisiin laitoksiin.
Seuran j a seurojen toiminta on
n i in alkuvaiheessa, että vielä ei voi­da
täysin sanoa, miten niiden toi­minta
muotoutuu, kuinka laajaksi
tulee jäsenmäärä jne. Mutta jo nyt
esim. NeUvostoliitto-Suomi-Seuralla
on huomattavan työkykyinen ja työ-tahtoinen
aktiivi. Kun VOKSissa
Suomen asioita hoiti aikaisemmin
muutama henkilö niin nyt tässä
työssä on kymmeniä, jopa satoja ja
tuhansiakin ihmisiä.
Nuoruudestaan huolimatta seu­ra
on pitanjrt kunnia-asianaan kii­ruhtaa
juhlimaan Suomen ja Neu­vostoliiton
ystävyyssopimuksen
lO-vuotispäivää. Huhtikuun 4. päi­vänä
on Moskovassa Ystävyyden
talolla suuri juhla. Jossa profes­sori
Markushevltsh pitää esitel­män
ja johon saapuu kansanedus­taja
Sylvi-Kyllikki KUven johta­ma
Snomi-Neuvostoliitto-Seuran
valtuuskunta muina jäseninään
ent suurlähettUäs Ake Gartz, ent.
ministeri, kansanedustaja Onni
Peltonen, ent. ministeri, Rovanie-„
men kauppalanjohtaja Kaijalal-nen
ja ent miiilsteri, Kommunis­tin
päätoimittaja Matti Janhunen.
Juhlassa esiintyy suomalaisia tai­teilijoita,
orkesteria johtaa täällä
par'aikaa palkintotuomarina vierai­leva
prof..Tauno Hannikainen. Juh­lakokouksia
pidetään seuran toimes­ta
myös Leningradissa, Gorldssa,
Tallinnassa ja muualla.
Huhtikuun alussa järjestetään
Suomen j a Neuvostoliiton nuoriso­järjestöjen
.välinen, jo perinteelli­nen
ystävyysviikko. Molemmat jär­jestöt
vaihtavat valtuuskuntia, k o - '
kouksia pidetään Moskovassa ja Le­ningradissa,
ja Suomen nuorison
edustajat esiintyvät Moskovan ja Le­ningradin
radioissa j a televisioissa.
Tallinna puplestaan lähettää erikois­ohjelman
Suomen nuorisolle. Myös­kin
matkailu on käynnissä ystävyy­den
viilcon aikana, mm. Intourist
järjestää nuorisomatkoja Mosko­vaan
j a Leningradiin ja neuvosto­laisia
on tulossa Suomeen, mm.
Suomen Moskovan lähetystö on an­tanut
aivan äskettäin 700 neuvosto-kans.
nlaiselle viisumin Suomeen.
entinen johtaja, pastori Michael
Scott, joka on saavuttanut maail­mankuuluisuuden
taistellessaan Ete­lä-
Afrikan neekerien^puolesta ja ro­vasti
Collins St. Paulin tuomiokir­kosta
Lontoosta, tiedemiehenä tun­nettu
t r i , A l e x Comfort, maailman­kuulu
säveltäjä Michael Tippett, tai­dekriitikko
John Berger j a kirjalli­suuskriitikko
Philip Toynbed, (his­torioitsija
Arnold Toynbeen poika).
Viimeiseen kokoukseen 'pääsiäis­maanantaina
Aldermastonissa saa-r
puu Länsi-Saksasta pastori, t r i Mar­tin
NiemöUer, joka täten muodos­taa
yhdyssiteen niiden kansanliik­keiden
välille, jotka ovat syntyneet
Englannissa ja Saksassa atomiasetta
vastaan. Ehkäpä tästä muodostuu
alku paljon laajemmallekin kansain­väliselle
liikkeelle sodanlietsojia
vastaan.
K A M P P A I L U J A T K U U KOKO
KESÄN
Mutta tähän eivät suinkaan rajoi­tu
kaikki toimenpiteet, joita on
asian johdosta suunniteltu. Kesän
aikana järjestetään vastalauseko-kouksia
Englannissa olevissa ame­rikkalaistukikohdissa,
jonne saapuu
kansalaisia jalkaisin ja linja- ja
kuorma-autoilla, "yksityisautoilla ja
moottoripyörillä, Lontoon maan­alaisen
uloskäytävien luona seisoo
joka lauantai mielenosoittajia, jotka
kantavat atomiaseenvastaisia julis­teita
ja yhä uudet lähetystöt esittä­vät
parlamentille vaatimuksen^ ve-typommikokeiden
lopettamisesta.
Brittiläisnaiset matkustavat filosofi
Bertrand Russellin entisen rouvan
Dora Russelin johdolla kesällä E u ­roopan
ympäri "rauhanlähettiläinä"
laajentaakseen kamppailun kansain­väliseksi.
Tämän järjestetyn kamppailun
ohella ovat yhä uudet ja uuclet yk­sityiset
henkilöt kääntyneet ydin­aseita
vastaan. Tästä on esimerkki­nä
mm.
johtava kirkonmies, Coveniryn
piispa t r i Cuthbert Bardsley, joka
palmusunnuntai-iltana tunnusti,
ettei hän ole tähän asti ottanut
minkäänlaista kantaa asiaan, "kos­ka
hän o l i n i in hyvin ymmärtänyt
molempien osapuolten esittämät
perustelut," mutta että hän nyt
on päättänyt " o l l a niiden rinnal­la,,
jotka vaativat Suurbritannian
yksipuolista kieltäytymistä kehit­tämästä
vetypommia edelleen hä­vityksen
välineeksi".
YLIOPISTOLIIKE
U t i s s a yliopistoissa on myös, ku­ten
tunnettua, ratkaiseva enemmis­tö
äänestänyt vetypommia vastaan.
Lontoon yliopistossa on y l i 200 y l i ­oppilasta
ja professoria kirjoittanut
pääministeri Macmillanille kehoi­tuksen
luopua ydinasevarusteluista.
Tähän pääministeri Macmillan vas­tasi
erittäin kohteliain sanakään­tein,
mutta uudistaen j a vieläpä
vahvistaen hallituksen "peloituspoli-tiikkaa",
mikä aiheutti kuitenkin
uusia vastalauseita yliopiston tahol­ta.
Sosiologi ja professori D. V .
Glass, Lontoon taloustieteellisen
koulun opettaja, joka johti vastalau-seliikettä,
ilmaisi uudessa kirjeessä
yliopiston tyytymättömyyden Mac-millanin
häilyvyyden vuoksi, j a se­l
i t t i , että hän ja hänen kolleegansa
ovat muodostaneet yliopiston opet­tajien
komitean keskustelemaan
puolustuspolitiikasta konkreettisissa
muodoissa.
HÄMMENNYSTÄ
Hallituksen pelästyminen tämän
vaikuttavan agitaation edessä on i l ­meistä.
Konservatiivien johtaja lor­di
Hailsham on varoittanut puo­lueen
jäseniä tukemasta vetypom-minvastaista
liikettä, jonka on pan­nut
alulle YK-Yhdistys ja jonka
"konservatiivisen puolueen käsityk­sen
mukaan täytyy estää hallitusta
sen rauhanneuvottelussa" (!).
Tällaisessa tilanteessa tulee sit­ten
tieto Neuvostoliiton yksipuoli­sesta
päätöksestä lopettaa vety-pommikokeilut.
Jos se sen sijaan
olisi ampunut pommin Lontoota
j a Washingtoiiia vastaan, olisi
hämmennys Englannin hallitus­piireissä
tuskin voinut olla suu­rempi.
Maan hallitus pidättäytyi totutul­la
itsehillinnällä ja ylimielisyydel­lä
kaikista kommentaareista, mutta
amerikkalaiset ovat kovaäänisesti
ja hämmentyneinä valittaneet tätä
uutta "suunnatonta propaganda-voittoa".
The Observer-lehden Was-hingtonin
kirjeenvaihtaja sähkötti
sunnuntaina, miten eräs valtiosih­teerin
apulaisista, toisin sanoen Dul­lesin
apulainen ulkoasiain ministe­riössä,
oli selittänyt hänelle USAn
hallituksen neuvottomuutta:
— Miten voimme selvittää asei|-
teemme ^aasialaisille? Tällä poli­tiikalla
ttjroshtshev asettaa meidät
tilanteeseen, jolloin hän on ainoa,
joka huolehtii turvaUisuudesta U-makehässä.
Olemme heittäneet
menekään yli 40 erilaista vastaus­ta
iif^id^aiantoon, jolu on odotet-tav)
s)ia^;Moskova8ta pommikokei-den
lopettamiseste — eikä miluän
niistä 01<^ ollut kelvollinen. Kuu­dessatoista
nibtä aliarvioitiin ve­näläisten
ehdotusta, mutta onnek­si
ne > on nyt Iiylätty.
Mutta toisaalta emmehän me
my^ nu^lellänune voisi sanoa
"Erinomaista. Siinä he ovat teh­neet
oikein," sillä silloin kysyt­täisiin,
miksi emme myös me tee
niin!
Länsivaltojen sekavaa asemaa
voitaisiin tuskin tänum paremmin
selvittää!
SITÄ!
JA
TÄTÄ
VÄÄRINKÄSITYS
Eräs juuri äskettäin leivottu,
mutta hyvin arvonsa tunteva halli­tuksen
virkailija oli yöpynyt mat­koillaan
majataloon. Astuessaan
seuraavana aamuna ruokasaliin
nousi siellä huoneessa oleva mies
seisomaan, jonka johdosta arvon
herra sanoi suvaitsevasti: ,
"Istukaa vain, olkaa hyvä".
"No.\enkö minä sitten saa kurot­taa
tuota kastiketta tuolta", vas­tasi
toinen ruokavieras hämillään.
K O I R A P A R KA
Opettaja oli j u u r i selostanut lap­sille,
että terveydellisistä syistä ei
tulisi koskaan su^d^Ua eläimiä, ku-teii
kissoja ja koiria.
— Voitteko antaa minulle yhden
esimerkin täälaisista vaaroista?
— Kyllä, tätini tavallisesti suu­teli
koiraansa.
— Miten siinä «itten kävi?
— Koira kuoli.
Hyökkäys Lahtista vastaan
läpinäkyvää tekopdiä
™R°NTO^PU^BUCLIBRARIES
Neuvostoliittolainen kirjanäyttely on herättänyt paljon
mielenkiintoa Torontossa ja Hamiltonissa. Laajaan kirja­näyttelyyn
sisältyy hyvä valikoima kirjoja, joita painate­taan
Moskovassa englanninkielellä ja myös englantilaisten
kirjailijain teoksia, j o i ta on painettu venäjänkielellä. Kulu­van
vuoden aikana kirjanäyttely esitetään monessa kirjas­tossa
eri puolilla Ganadaa. Yleisö on ollut varsin kiinnos­tunut
lasten kirjoihin. Näyttely on järjestetty -Canadian
Library Associationin toimesta.
YUäolevalla otslkoDa kirjoitti
toimituspalstallaan Yhdysvaltain
kansan ja valtion mainetta arvos-sapltävä
veljeslehtemme Työmies-
Eteenpäin kurjasta noltajahdista
William Lahtista vastaan seoraa-vaa:
Noitajahti yhä vain jatkuu kaik­kine
irvokkaine tekosyytteineen ja
farssikuulusteluineen, tästä eräänä
näkyvämpänä ja julkeampana näyt­teenä
par'aikaa New Yorkissa käyn­nissä
oleva kuulustelu karkotusju­tun
virittämiseksi W i l l i am Lahtista
vastaan, joka heti alkuunsa kehittyi
vallan ilmeiseksi hyökkäykseksi en­tistä
S. T. Järjestöä vastaan. Että
näitä hyökkäyksiä jatketaan, sen e i
pitäisi ihmetyttää tai t u l l a yllätyk­senä
kenellekään, ja sitäkin vähem­män
niille, jotka ovat lähemmin j a
tietoisesti seuranneet nykyisen t i ­lanteen
kehitystä. ^
Pankaapa merkille, e.ttä tämä nyt
uudella innolla jatkuva hyökkäys
tulee hetkellä, jolloin tilanne on
käymässä entistä synkemmäksi. Ta­pahtumat
kansainvälisellä näyttä­möllä
eivät suinkaan ole lupaavat
meidän omalle maallemme. Päivit­täin
se täysin kielteinen ulkopoli-.
tilkka, jota Washington ajaa iäk­kään
j a härkäpäisen sihteeri Dul­lesin
johdolla kohtaa kasvavia vai­keuksia.
Samanaikaisesti mitä syn-k(^
mpiä , pilviä on kasaantunut
maamme talouden taivaalle; työttö­mien
armeija yhä vain kasvaa ja
miljoonat työläisperheet saavat taas­k
in kokea hooverismin kärsimyksiä.
Kas, tässä pohja noitajahtimestarei-den
uudelle raivolle, nimittäin hei­dän
pelolleen, että jo toistakym­mentä
vuotta kestäneen noitajahti-vouhottelun
aikaansaannokset äkkiä
mitätöidään ja pyyhkäistään pois
tieltä j a laajat kansanjoukot lähte­vät
liikehtimään leipänsä ja oikeuk­siensa
puolesta.
Ilmeistä on, että tämän nyt käyn­nissä
olevan hyökkäyksen perustar­koituksena
entistä S. T. Järjestöä
vastaan on pelotella sen entisiä jä­seniä.
E i siksi, että he olisivat teh­neet
mitään pahaa, vaan siksi, että
jp vuosikymmeniä sitten he olivat
uskaltaneet osallistua työväenliik­keen
toimintaan. Kysymys on siis
— ei siitä, mitä he ovat tai eivät
ole tänä päivänä — vaan siitä, mitä
he olivat 20 tai 30 vuotta sitten. J a
vetämällä esiin työväenliikkeen ros­kakorista
sellaisia "prominentteja"
kuin John Wiita (Henry Puro), Kal­le
Morson, E l i s Sulkanen, Aarne Ha­lonen
j a kenties muita, tämä hyök­käys
yritetään paisuttaa .hyvin suu­reksi,
pelottavaksi siinä toivossa,
että tämä pelonlietsonta tehoaisi ja
menestyisi sitäkin paremmin. Mutta
me uskomme, että tällaisella paisu-tuspelillä
tulee olemaan aivan päin­vastaiset
tulokset. Se tulee kerta­kaikkisesti
paljastamaan raukat'ja
tavalla, joka antaa uutta intoa ja
toimintatarmoa kaikille, jotka arvos­tavat
työväenliikettä j a heidän omaa
panostaan työväenliikkeen asian
edistämiseksi. Tämä oft käynyt hy­v
in selvästi ilmi siitä tavattoman
suuresta mielenkiinnosta, jota tä­män
lehden julkaisemat paljastuk­set
raukkojen esiintymisestä halli­tuksen
todistajina ovat synnyttä­neet
Amerikan suomalaisten kes­kuudessa,
ja sitä meidän tulee kai­k
i n mahdollisin keinoin käyttää leh­temme
levikin lisäämiseksi.
Joo, kovin läpinäkyvää on tämä
tekopeli ja sillä viritetty hyökkäys
Wimam Lahtista ja entistä S. T.
Järjestöä vastaan. Osoittakaamme
sen läpinäkyväisyys joka ainoalle
naapurillemme, työtoverillemme ja
tuttavillemme, j a antakaamme mah-dollisimman
runsaskätistä apua W i l ­l
i am Lahtisen puolustamiseksi.
USAHa on 90
ja r O a 39
LoDtoOi — Neuvostoliitossa-on
suoritettu 39 atomi- ja vetypommi-räjäytystä.
Ensimmäinen niistä t a ­pahtui
syjskuun 23 päivänä 1949 ja
viimeinen maaliskuun 22 päivänä
tänä vuonna. Nämä ti-^dot perustu­vat
Yhdy.svaltain atomivoimakomis-sion
laskelmiin.
Yhdysvalloissa räjäytyksiä on
suoritettu 90, m i h i n lukuun sisälty­vät
Hiroshimaan ja Nagasakiin pu­dotetut
atomipommit. Yhdysvallois­sa
oli ensimmäinen atomipommikoe
Alamcp.ordossa Uudessa Meksikossa
heinäkiJun 16 päivänä 1945 ja se o li
samalla ensimmäinen koko maail­massa.
Englanti on räjäyttänyt 12 atomi-ja
neljä vetypommia lokakuun 1952
jälkeen.
Lihan Syönti lisään­tynyt
Canadassa
Ottawa. — Viime vuonna kulu­tettiin
Canadassa 142.5 paunaa l i ­haa
henkilöä kohti, e l i 7 prosenttia
enemmän kuin 1946—50 aikana,
keskimäärin ja 20 prosenttia enem­män
kuin mitä keskimäärin kulutet­t
i in ennen toista maailmansotaa.
Raavaanlihaa kulutettiin viime
vuonna 74.8 paunaa henkilöä kohti.
Sianlihaa kulutettiin viime vuonna
46.2 paunaa, yhdeksän paunaa va­sikan
ja 2.7 paunaa lampaan lihaa,
5.2 paunaa muita hienoja lihoja ja
4,6 paunaa säilykelihaa henkilöä
kohtL
Kevään jiurmaamana auioa ostamassa
Kevät on saapunut. N i i n ainakin
kalenterimestarit meille vakuutti­vat.
Heidän laskujensa mukaan ke­vät
alkoi maaliskuun 21 päivä, ja
sillä siisti. Eipä sitten muuta kuin
tunnustaa ja todeta, että se on saa­punut
ja tuonut tullessaan paitsi
virkakaverini. Känsäkouran, piha­koivussa
istuvan variksen, myös
useita muitakin otuksia. Niiden
joukkoon voidaan laskea sellaiset­kin,
jotka nyt ihmisten kevääseen
hurmaantumista hyväkseen käyt­täen
yrittävät tarjota meille nyky­päivinä
niinkin tarpeellisia välinei­tä
kuin autoja.
Niitä on tarjolla nyt, kun lumet
vähän sulivat ja ilmat kävivät h i ­tusen
verran lämpöisemmäksi, vaik­ka
minkä värisiä, kokoista, mallis­ta
j a ikäi&tä,_idna.JuMnsia__dolla-reita
maksavista tuliteristä sellai­siin,
jotka hädintuskin omin voi­min
pääsevät' pois myymämiehen
pihasta.
J ; i lotl. i kvIl.T, i i i n i i n e n on .soli;il-nen,
että se halusta omistaisi jon­kinlaisen
kulkuneuvon, j a erikoises­ti-
näin kevään tullen, jolloin olisi
mukavaa vaikka vähän käydä ulkoi­lemassa
auton turvin ja vaikkapa
vierailemassakin joidenkin etääm­mällä
asuvien ystävien ja sukulais­ten
luona, puhumattakaan siitä, että
se on niin hiton käytännöllinen ko­je
kun tulee kysymykseen paikas­ta
toiseen tai työmaalle kulkeminen
— mikäli niitä työmaita yleensä on
nykyään tarjolla.
Mitenpäs muuten, niinpä allekir­joittanutkin
lankesi ja houkuttele­van
automyymälän mainoksen hur­maamana
lähestyi luota ystävälli­sesti
esiintyvää herrasmiestä. "Mitä
saisi herralle olla?", kysyttiin heti
jo kymmerien metrin etäisyydestä.
Mitäpäs muuta kuin autoa.
Niinpä siellä tarkastettiin erään
kuuluisan merkin yhtä ja toista
mallia, joita näyttikin olevan va­rastossa
oikein Porvoon mitalla.
Vk.si valitliiij kaikista mioluisiiiipa-na
ja sopivimpana. J a sitten hin­nasta.
— Tämän hinta täten varustettu­na
on $3,300.
— E i tule kauppaa, mistä minä
sellaisen summan saisin noin vain
yhtäkkiä?
— Onko mahdollista maksaa vä­hän
käteen, sanokaamme vaikka
$500 j a loppu kuukausittain?
— Kuinka paljon se sitten olisi
kuukausittain?
— Mahdollisesti voitaisiin järjes­tää
noin sadalla dollarilla kuukau­dessa.
— Ja kuinka pitkäksi aikaa?
— Kolmekymmentäkuusi kuu­kautta.
Vaikka ^laskutaitomme ei ole mi­tään
Enisteinin laskutaitoon verrat­tavissa,
niin käsitimme, että siten
järjestettynä koituisi siinä jupakas­sa
velkaa oikein hirmuinen määrä,
auton alkuperäistä hintaa paljon
suurempi ja sitä kestäisi kokonaista
kolme vuotta, jonka ajan kuluttua
autosta olisi jäljellä mahdollisesti
vain pelkkä muinaismuisto.
—• E i kiitos, en lähde siihen
kelkkaan.
— Kuinkas sitten sopisi teille tä­mä
hyvässä kunnossa oleva käytet­ty
auto?
— Paljonko siUä hintaa?
, — Kaksi sataa yhdeksänkymijien-läyhdeksän
dollaria.
N i i n tarkastimme sitäkin ajokkia.
Mutta jälleen tämä poika pelastui.
Asia oli nimittäin-niin, että auton
ohjauspöyrässä oli tarkkasilmäisel­le
näkyvästi kaiverretut nimikir­jaimet.
Auto oli sama, jonka eräs
kaveri oli joutunut työstään pakko-lomautettuna
myymään sadasta vii­destä
kympistä! '
Emme nyt suinkaan halua väittää,
että kaikki autokauppiaat ovat kel­mejä
ja huijareita niinkuin entiset
hevoskauppiaat, mutta kaupat jäi­vät
kuitenkin tekemättä ja vain sii­tä
syystä, että kun olen verojen l i ­säksi
maksanut vuokrani, ruokata-varakauppiaan
esittämät laskut,
hommannut itselleni vähän vaatetta­kin,
kiikuttanut joitakin dollareita
lääkärille, maksanut, jäsenmaksuni
ammattiyhdistykselle ja muille, käy­nyt
muutaman kerran työväentalol­la,
ostanut itselleni sellaisia ylelli­syyksiä
kuin tupakkaa ja antanut
kadun kulmassa seisovalle työttö­mälle
kerjäläiselle muutaman pie­nen
Janiin, niin eipä taida jäädä jä-l
e l l e K u in muutama lantti, joita voi­sin
kutsua ehdottomasti omakseni.
Kunhan nyt vain Diefepbakerin
hallitus täyttäisi kaikki tekemänsä
lupaukset! — Nemo.