Vapaus, February 21, 1961

              Sivu 2 Tiistaina, helmik. 21 p. — Tuesday, Feb. 21, 1961
VAPAUS
Organ of Finnish Canadiatis. Es-tablisbed
Nov. 6. 1917. Authorized
88' seoond-class mail by the Post
Offtoe Department, Ottawa. Pub-
Uflhed 'thrice weekly: Tuesdays,
niursdays and Saturdays by Vapaus
PuBUshlng Company Ltd., at 100-102
Ebn St. W;, Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. OHice 06. 4-4264;
Editoria! Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appUoatlon.
Traflslatlon free of etaarge.
TILAUSHTNNAT:,
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.60
YhdysvaUolssa: 1 vk. 9.00 6 k*. 4.8d
Suomessa: 1 vk. 9.S0 6 kk. 5Jt5
Ei yhtään puumiestä työssä?
Sanoen, että työttömyystilanteessa on Sarnia ainakin
tasoissa muiden paikkakuntien karissa, sarnialainen kirjeen­vaihtajamme
selitti rtorstaisessa paikkakimtakirjoituksessaan,
että bftnen tuntemiaan Sarnian suomalaisista puutyömiehis-tä
« ole tällä kertaa yhtään^ainoata työssä! Koskaan aikai­semmin
ei olejilanne ollut niin paha, sillä aina cm saanut
joku onnen poika olla työssä, selitti kirjeenvaihtajamme edel-_:
•, -leen.
Ja kun on puhe Canadan suomalaisista puutyöläisistä>
niin silloin on kysymys useimmiten korkean ammattitaidon
omaavista, toimeksi saavista ja toimeksipanevista työläisistä,
joiden ensimmäisenä toivomiöcsena on työn teko vakituisesti,
joka päivä. Tämä, jos mikään; paljastaa omaan arvottomuu­teensa
ne porvarisetien väitteet, että työläiset joutuvat työt­tömiksi
joko ammattitaidottomuuden, koulunkäymättömyy-den
tai laiskuutensa takia /
Valitettavasti on myös todettava, että Sarnia ei ole suin­kaan
poikkeusasemassa Canadassa. Meillä on joitakin poik­keusasemassa
olevia kaupunkeja, missä on rakennustöitä jos­sakin
määrin menossa, mutta yleisesti puhuen Sarnian esi­merkki
kuvaa sitä surkeata työttömyystilannetta-mikä rik­kaassa
maassamme nyt vallitsee niin rakennusteollisuuden
kuin monen muunkin teollisuuden alalla.
Rakennusteollisuuden työttömyystilanne on kuvaava toi­sessakin
mielessä: Meillä ei ole suinkaan ylituotantoa raken­nusalalla.
Maassamme t,arvitaan paljon enemmän kouluja,
sairaaloita j a muita yleishyödyllisiä' laitoksia. Maan väki­l
u k u kasvaa jatkuvasti s^ntyväisyyden lisääntymisen, kuole-vaisuUdon
\-ähenemijjen ja siirtolaisten tulon perusteella. Sa­maan
aikaan rappeutuvat vanhat kurjalistokorttelit, missä
köyhät ihmiset asuvat suorastaan ihmisasunnoiksi kelpaamat-tomisisa
olosuhteissa. Rakennusalalla ei siis ole "ylituotan-
P ^ a " l - - vaan suurta alituotantoa. Koulujen, sairaaloiden ja
asuntojen tarvetta ei ole lähestulkoonkaan tyydytetty.
TJoisaalta on muistettava, että meillä ei ole puutetta mis­tään
rakennusaineista.' Pikakäynti rakennustavaraliikkeissä
osoittaa kenelle tahansa, että varastot ovat pullollaan kaiken­laista"
puutavaraa, kaikenlaisia levytuotteita ja kaikenlaisia'
rautatavaroita, seTnentistä, tiilistä ja muista sellaisista raken­nustarpeita
puhumattakaan. Senlisäksi on työttömänä kym-,
meniätuhänsia hyviä ammattitaitoisia rakennustyöläisiä, jot­ka
eivät pyydä yhteiskunnalta mitään muuta kuin oikeutta
päästä työhön, l
kun jälkipolvemme tulevat tutkimaan tätä nykyaikaista
työttömyystilannetta, niin opettajilla ja professoreilla on sU-^
loin Varmaan suuria vaikeuksia saada opiskelijoita ymmärtä-..
maan, miksi tällaisessa tilanteessa voi olla yhtään ainoata
työtöntä työläistä;esim. rakennusalalla?
Tosiasiassa tätä kysymystä ei voidakaan selittää— ei
edes sillä, että kapitalistisen yhteiskuntamuodon erottamat­tomana
osana onaika-ajottäiset lamakaudet työftömjrystilan-teineen
» r - ellei huomioida nykyisen kylmän sodan turmialli-suutta
koko kansakunnan elämään. On osoittautunut uu­delleen,
että kansakunnan varat eivät riitä sijloin voin osta­miseen
kun ne haaskataan tykkien, tarkemmin sanoen ydin­aseiden
valmistamiseen! Toistakymmentä vuotta kestänyt va-rustelukllpäilu
horjuttaa jo upporikkaan Yhdysvaltainkin
valtiotaloutta ja Yhdysvaltain dollaria. Meillä täällä Cana­dassa
on varustelukilpailun ansiosta valtavat työttömien
joukot muka "ylituotannon" takia vaikka tavallisilla ihmi­sillä
bh oistovoiman vähyyden takia puutetta kaikenlaisista ;
tavaroista, välineistä ja asunnoistakin. Tilannetta pahentaa
vielä se, että kylmän sodan ilmapiirissä ja suorastaan sen
vaikutuksesta, naeidät on kansakuntana eristetty suurilta krii-sivapailia
markkinoilta, minne voitaisiin myydä «asiallisesti
puhuen kaikki ne "ylijäämätuotteet" mitä meillä todellisuu­dessa
on.
Tässä tilanteessa on torjuttava päättävästi liittohallituk­sen
ja sen puolestapuhujain viimeaikaiset meriselitykset, että
valtiovalta ei voi muka tehdä mitään työttömyystilanteen
iiuojentamiseksi. Tosiasia on,.että valtiovalta on vastuussa
niistä tekijöistä, jotka työttömyystilannetta nyt pahentavat
— niin mielettömästä varustelukilpailusta kuin siitäkin että
emme ole kansakuntana järjestäneet edullisia kauppasuhteita
sosialistisen maaiimanosan ja ns. "uusien" eli hiljan vapautu­neiden
maiden kanssa.
Mikäli valtiovalta kieltäytyy tätä tilannetta korjaamasta,
sen velvollisuus on huolehtia ettei yksikään työtön ja hänen
huolettavansa joudu kärsimään puutetta — nälännäöstä pu­humattakaan
— sen takia että hän joutuu olemaan vastoin
omaa tahtoaan työttömänä.
* * •
Ontarion hallituksen puheilla äskettäin vieraillut työttö­mien
60-henkinen valtuuskunta halusi saada tietää, mitä On­tariossa
aiotaan-tehdä työttömien hädänalaisen aseman huo-
\jentamiseksi? Nämä työttömien edustajat vaativat, että työt-'
tömyysavustusta (niille jotka eivät työttömyysvakuutusta
saa) olisi korotettava 50-prosenttisesti yksityisille ja 25-pror
scnttisesti muille. —
Työttömät vaativat, että maakuntahallituksen tulisi laa­tia
lakia 40-tuntisen työviikon toteuttamiseksi — tiukasti kon­trolloiden
ylityötä.
He vaativat ilmaista sairasvakuutusta ja lääkintähoitoa
kaikiile työttömille.
Työttömät kiinnittivät erikoishuomiota työttömien hää­töihin
ja siihen, että työttömäksi joutuvat kotienomistajat
voivat menettää asuntonsa kiinnityslainayhtiöille. Työttö­mät
vaativat kiinnityslainojen ja muiden velkojen morato-riumia
työttömille koko työttömyyskaudeksi niin, etteivät
he menetä kotejaan rikkaille kiinnityslainayhtiöille vain sen
vuoksi, kun he joutuvat olemaan työttöminä vastoin omaa
tahtoaan. '
Samalla kertaa ovat työttömät vaatineet työttömyysva-kiiutäksen
parantamista niin, että vastoin omaa tahtoaan
tyJDttoiDinä olevat työläiset voivat saada työttömyysvakuu­tustakoko
työttömyyskauden ajan.
Kuten näkyy; hallitus voi tehdä paljon sellaista, mikä
lieventää työttömien huolia ja puutteita, jos on vain hyvää
tähtöä*' Ja hallitukset saavat tätä "hyvää tahtoa" nopeinunin
Toiminta tuottaa tulolcsia
Sähkötyöläisten uniom. lehdessä
"UE Newsissa" uniori rahastonhoi­taja
George Harris kirjoittaa työt'
tornien järjestämisasiasta seuraa­vasti:/--^
Ontarion IialUtuksen ilmoitus, et­tä
se korottaa työttömien kansalais^
ten avustusmäärärahaa 15 prosen­tilla
antaa aihetta kiitokseen ja
tuomioon.'
Uniohistisen liikkeen korkeim­pia;
johtajia kohtaan; tulee osoi^aa
tuomio sen johdosta kun he t ^ -
vät kaikkensa työttömien järjestä­mistä
vastaan siten estäen heidän
vaatimuksensa^ja tarpeensa ilmaif
semisen itehokkaalla tavalla.
• Sitten aikaisin syksyllä 1960
UE:n osastot Peterboroughissa, Ha­miltonissa,
forontossa_ja~Niagaran
niemimaalla antoivat henkilökoh­taista
apua ja rahaa auttaakseen
työttömiä työläisiä muodostamaan
järjestönsä, jota työttömät itse tu­levat
johtamaan j a hallitsemaan.
UE:n osastot tekivät tämän UE:n
24. vuosikokouksen seuraavan hy­väksytyn
päätöslauselman mukai­sesti:
Päätettäköön: että kukin osasto
antaa kaiken apunsa (työttömien)
järjestöjen perustamiseksi kullakin
paikkakunnalla. Tämän avun tulee
sisältää kokouspaikkoja, mainos-lus-
ja materiaalista apua kuluihin
samaan aikaan kuin kansallinen
virasto auttaa tiivistämään j a ko^
ordmoimaan työn."
Me olemme erittäin ylpeitä osas­tojen
tekemästä työstä. Nyt on toi­mivia
työttömien järjestöjä, joissa
on työssäolevia tukijäseninä, eri
pakkakunnilla Ontariossa. Näidea
ärjestöjen jäseninä on satoja säh­kö-,
teräs-, kumi-, autotyöläisiä ja
1
myöskin muita teoUisuustyöläisiä
jotka on heitetty työttömyyteen.
Nämä järjestöt o^^at esittä^eet
työttömien vaatimuksia monille
kuntien valtuustoille. He ovat kä­sitelleet
työttömien työttömyysva-kiiutusasioita
jä avustusongelmia ja
kaksi suurta valtuuskuntaa on
RLn päätöslauselmaehdotus
Lumumban murhan johdosta
o o ö a o 0 0 0 0 o oi>« iro OD O O O O O >
O SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Urho Piilo, Silver Mountain, Ont.^
täyttää lauantaina, helmikuun 25
pnä 70 vuotta.
Victor Matson, Old Age Home,
Rocky Mt. House, Alta, täyttää sun­nuntaina,
helmikuun 26 pnä 84
vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
on esittänyt työttömien valitukset
Frostin hallitukselle.
Suoran'ä tuloksena tästä on ollut,
että työttömien kadsalaisten kohta­lo
on paljastettu yleisölle ja pai­nostuksen
tuloksena hallitus on ol­lut
pakoitettu antamaan pienen 15
prosentin korotuksen avustuksen
saajille. .
On-häpeä, mutta totta, että unio­nistisen
liikkeen oikeistojohtajat
ovat kääntäneet selkänsä työttömil­le,
niiden mukana niille, jotka vain
vähän aikaa sitten maksoivat jäsen-veroa
heidän unioilleen. Nämä joh­tajat
ovat kieltäneet unioitansa
auttamasta työttömiä järjestämään
joukkoliikettä vaatimuksiensa tuke-inkeksi.
He ovat julkisesti kiel­täytyneet
hyväksymästä työttömien
työläisten laajan yhtenäisyyden
ehdotusta.
Sensijaan he ovat vaatineet, et­tä
työttömien työläisten tulisi toi­mia
jollain löysällä tavalla kunkin
alansa uniossa ja että kunkin
union tulisi kiinnittää huomionsa
oman uniensa työttömiin jäseniin.
Tuloksena on, että todellinen on-kelma
pidetään peitteen alla, jol­loin
painostetaan hallitusta vähän
tai ei ensinkään niiden ihmisten ta­holta,^
jotka ovat joutuneet, työt­tömyyden
uhreiksi.
Senverran oikeistojohtajat ovat
toimineet, että yrittävät estää sen
niitä, järjestyneet työttömät yrittä­vät
saada aikaan. Toronton Globe
and Mailin kirjeenvaihtaja WUfred
List kirjoitti siitä mitä Canadian
Labor Congressin Ottawaan järjes­tetty
lähetystö yritti saada aikaan
kun hän kirjoitti helmikuun 3 pnä
seuraavasti:
^'Lähetystön, joka valittin United sainvalisen rauhan; ' niitä' toimen-
Automoble Workers of American' kiteitä, joita YlCn sääntöjen 41. ar-
Canadan johtajan George BurtinI • • • . -. . .•
painostuksesta, tarkoitus oli ottaa i
pois peli vasemmistojärjestöjen
työttömien järjestöltä."
Toisin sanoen työttömien kurjaa
asemaa ei oteta lukuun, vaan kyl­läiset
työväenjohtajat Eittävät "ot­taa
pelin pois" järjestyneiltä työt­tömiltä,
jotka taistelevat sitä kur­juutta
vastaan, johon he ovat jou­tuneet.
•
Me* emme halua saattaa työttö­mien
Järjestöjä unioja vastaan, jot­ka
antavat apua työttömille union-sa
kautta. Emme myöskään ole sitä
vastaan jos CLC taikka jotkut muut
yksityiset uniot järjestävät lähetys­töjä.
Me tervehdimme tätä sillä ne
auttavat työttömien taistelua tar­peittensa
puolesta.
Nyt tarvitaan Canadassa työttö­mien
massajärjestöä, jota kannat­taisi
koko unionistinen liike. Sel­lainen
liike voisi pakoittaa halli­tuksen
riittäviin toimenpiteisiin
tämäa^ongelman ratkaisemiseksi.
Samalla kun avustuksen korotta­minen
15 prosentilla on tavattoman
vähäinen, se kuitenkin - merkitsee
xärkeää voittoa järjestölle ja ak-ciiviselle
taistelulle: Jos unionisti­sen
liikkeen oikeistojohtajat olisi­vat
täyttäneet velvollisuutensa ja
auttaneet työttömien järjestämistä
ja saattaneet työssäolevat painos­tamaan
hallitusta, niin avustus­määrän
korottaminen olisi ollut
huomattavasti suurempi. Tätä tus­kin
voidaan kiistää.
Hallituksen tulee taata, että työt­tömät
ovat oikeutettuja saamaan
Ontarion sairaalavakuutusta. Työ­läistä
ei saa pakoittaa maksamaan
vakuutusmaksua mitättömän pie­nestä
työttömyysvakuutusmaksusta;
Tämä vaatii, että kukin kunta
saattaisi voimaan uuden avustus-maksun
koska nykyisessä tilantees­sa
kunnat voivat lopullisesti sanoa
millaista avustusta maksetaan.
Työsäolevien jä°"työttömien yhtei­set
toimenpiteet takaavat tuloksen.
New York. — Neuvostoliiton
YK:n valtuuskunta jätti viime vii­kolla
Turvallisuusneuvoston pu­heenjohtajalle.
Englannin edusta­jalle
Patrice^ Deanelle seuraavan^
laisen 4 päätöslauselmaehdotuksen
Kongon pääministeri Lumumban
murhan johdosta:
Turvallisuusneuvosto
— katsoo, että Kongon tasavallan
pääministerin Patrice Lumumban,
tasavallan huomattavieii valtio­miesten
Okiton ja Mpolon murha
on kansanvälinen rikos, jota YKn
säännöt eivät hyväksy, sekä Y Kn
15. yleiskokouksen hyväksymän,
siirtomaille itsenäisyyden myöntä­mistä
koskevan julkilausuman tör­keä
loukkaus:
— tuomitsee jyrkästi Belgian
toimenpiteet; jotka ovat johtaneet
täliän rikokseen;
— pitää välttämättömänä sovel­taa
Belgiaan hyökkääjänä, joka on
toimenpitellään vaarantanut kan-tikla
edellyttää, sekä vaatii YKn
jäsenvaltioilta näiden toimenpitei­den
soveltamista viipymättä;
— velvoittaa turvallisuusneu­voston
päätöksen nojalla Kongossa
olevien joukkojen päällystön vä­littömästi
pidättämään ja asetta­maan
Tshomben ja Mobutun sw^-
teeseen, aseistariisumaan kaikk^ hei­dän
valvonnassaan olevat armeijit-ja
santarmijoukot, varmistamaan
kaikkien Kongossa olevien belgia­laisten
joukkojen ja belgialaisen
henkilökunnan pikaisen asestarii-sunnan
sekä maasta karkottami­sen;
— päättää suorittaa " Y K n ope­raation"
Kongossa kuukauden ku­luessa
ja poistaa sieltä kaikki ul­komaiset
joukot, minkä tarkoituk­sena
on antaa Kongon kansalle t i -
.laisuut ratkaista itse omat asiansa:
— katsoo aiheelliseksi erottaa
D. Hammarskjöldin YKn pääsih­teerin
virasta hänen osavastuunsa
vuoksi Kongon tasavallan johta­vien
valtiomiesten murhaan.
Sanoo hallituksen
ylläpitävän yhteyksiä
Kansalaisuiisiiiimsteri Yaremko kehoittaa siirtolait
vaalimaan •kulttuuriperinteitään; oppimaan englan­ninkieltä
ja dten rikastuttamaan koko Canadaa
KIRJ. HOWARD VERB
Eräänä päivänä Herra katsoi alas
maailmaan. "Asiat eivät näytä hy-.
vältä", hän sanoi.
" E i , Herra'V sanoi hänen sihtee-rinsä.
•.• • •.
"Voi olla", vastasi Herra, "että
minä olen suurin syyllinen. Mah-:
doUisesti en ole tehnyt niin hyvin
kuin olisin voinut. Lyön vaikka
veikkaa, että siellä on olemassa
paljon ihmisiä, jotka eivät edes tie­dä
minun olemassaolostani."
"Mutta; varmasti Herra . . ."
" E i , minä tarkoitan sitä. Viime­aikoina
olen seurannut televisiota
ja lyön vaikka vetoa, että Coca Co­la
on paremmin tunnettu kuin mi­nä
olen."
"Mutta, Herra . . . "
"Mutta, ei mitään. Tämä on uiisi
aika, poikani, ja meidän tulee ot­taa
uusi näkemys. Menen televi­sioon.
Hankkikaa minulle paras
mainosmies."
He saivatkin parhaan mamosta-jan
mitä liikealalla on, suoraan
Madison Avenuelta. Senjälkeen kun
hän oli kuullut mitä Herra halusi
mainosn^ies pudisti epävarmana"
päätään.
"Te tarkoitatte", kysyi mainos­mies,
"että koko puhe olisi uskon­nollinen?"
-
"Luonnollisesti", sanoi Herra.
"Tämä on hyvin vakava kysymys."
"Weil, mahdollisesti. Muta älkää
unohtako, että hallitus antaa m ^ -
le toimilisenssin ja meillä on myös
siitä, että yleinen mielipide
vaatii jatkuvasti tällaisia^toi-menpiteitä
työttömyystilanteen
huojentamiseksi! Siksi on syytä
osallistua omien alojemme am­mattiyhdistysten
- toimintaan
työttömien hyväksi jo silloin
kun olemme vielä työssä ja
myös työttömien omaan järjes­tötoimintaan
silloin kun olem­me
työttömiksi joutuneet.
Samalla kertaa on syytä ko­rostaa,
että työttömyystilan­netta
voidaan huojentaa tuntu­vasti
kapitalisininkin alaisuu­dessa
siten, että lopetetaan
mieletön varustelukilpailu ja
käytetään siten säästetyt varat
yleishyödylliseen rakennus- ja
kehitystyöhän sekä järjestä­mällä
normaaliset kauppasuh­teet
kaikkien niiden maiden
kanssa, jotka haluavat molem­minpuoliseksi
hyödyksi olla
kauppasuhteessa kanssamme.
LUMUMBAN MURHA OLI
ENNALU LAADITTU
kaikenlaisia asiakkaita."
"Entä jos puhuisin rauhasta?"
"Tämä on parempi. Luonnollises­ti
se ei tunnu oikein kiinnostavalta
— eikä sille ole helppo saada tuT
kijaa. Mutta harkitsen mitä voin
tehdä."
Niinpä mainostaja etsi liikettä,
joka tukisi ohjelmaa. Savuke- ja
viinaliikkeet eivät halunneet tukea
sitä ja hylkäsivät sen kylmästi. Sil­tä
taholta väitettiin, että Raittius-unio
ei kannata sitä. Olutkonserni
ilmoitti, etä se on kiinni baseball^
kilpailuissa. Aspiriinifirma oli kiin­nostunut,
mutta väitti ettei rauhan­kysymys
auta aspiriinm myyntiä.
Eräs gramofoonilevyjen keinotteli- ministeri
ja ehdotti, että Herra esiintyisi
"Payola^nimisessä ohjelmassa, jol­loin
ihmiset lähettävä rahaa saa­dakseen
kuulla heille mieluisan
bynonin ja nimensä mainittavan.
Sillä tavalla asiat sujuivat. Suu­rin
osa tukijoista sanoi valittavan-1
sa kun eivät vvoi käyttää Häntä i
juuri nyt, mutta -tulevat pitämään
Hänet mielessään jos jotain tu-lee---.
. •••
Paras, mitä hän voisi tarjota, sa­noi
mainosmies, olisi jatko-ohjelmä,
Tämä merkitsisi Herralle sitä, että
Hän ei saisi maksua, mutta Hä­nen
täytyisi lisäksi kustantaa torvi­soittokunta.
"Mitä torvisoittokuntako?" kysyi
Herra.
"Miksi, torvisoittokunta esiintyi­si
kanssanne", sanoi mainosmies.
"Ette suinkaan aio ainoastaan pu­hua?"
—
"Kyllä", -sanoi Herra. "Nähkääs
minulla on paljon sanottavaa."
"Ihmiset eivät kuitakaan katso
sitä enempää kuin 5 taikka 6 mi
nuuttia", sanoi mainosmies. "He
eivät ole siihen tottuneetT^inusta
tuntua, että esityksen Julisi sujua
seuraavasti: Alamme' jollain mu­siikkikappaleella,
kuten esimerkik­si:
"Teillä täytyy olla usko", jonka
jälkeen liikemainostus. Senjälkeen
te puhutte 5 minuuttia. Torvisoit­tokunta
jälleen . . . "
"Mahdollisesti", sanoi Herra, "an­namme
suunnitelman raueta."
" E i " , sanoi mainosmiies, "se
näyttää hyvältä ajatukselta. "Tei­dän
täjrtyy tehdä hyvin vähän ja
antakaamme tukijan ansaita paljon
rahaa. Milloin te haluatte esiin­tyä?"
" N i i n pi&n kun mahdollista", sa­noi
Herra. "Entä kello 12 päivällä
sunmiiitaina? Se aika tuntuu hyväl­tä."
^
"Ensi sunnuntaina?", kysyi mai­nosmies.
"Taivas, ei. Silloin Bill
Graham esiintyy."
Kairo. - T ^ Antoine Cizengan joh­taman'
Kongon tasavallan laillisen
hallituksen dlplomaattiseii edustus­ton
päämies Pierre Mulele on anta­nut
täällä julkisuuteen lausunnon
Patrice Lumumban, Josef Okiton ja
Maurice' Mpolon murhan johdosta.
Siinä sanotaan, että Kongon tasa­vallan
laillinen hallitus tekee kaik­ki
tarpeelliset johtopäätökset niis^
tä toimenpiteistä, joihin, on ryhdyt­tävä
Belgian kolonialisteja, heidän
liittolaisiaan ja kaikkia niitä vas­taan,
jotka ovat suoraan tai välilli­sesti
myötävaikuttaneet tähän kau­heaan
murhatekoon sekä myös toi­menpiteistä,
joilla maan vapautus
voitaisiin taata täydellisesti.
Kumoten ehdottomasti Tshom­ben
hallitusmiesten tarinan Patrice
Lumumban ja hänen tovereittensa
murhan olosuhteista, joka on* sepi­tetty
vain peittämään heidän suo­rittamaansa
kauheaa rikosta. Pier­re
Mulele lausui: "Katangan maa­kunnan
santarmit tappoivat pää-
Lumumban belgialaisten
ja ransakalaisten upseerien ja Ete­lä-
Afrikan rotukiihkoilijoiden ai­kaisemmin
laatiman suunnitelman
mukaan. Nämä upseerit ovat aikai­semmin
osallistuneet Algeriassia,
Vietnamissa ja Koreassa käytyyn
siirtomaasotaan. Nämä upseerit
kuuluvat niihin sotajoukkoihin, jot­ka
YK on kehottanut muodosta­maan
ja jotka tuhoavat tällä het­kellä
baluba heimon jäseniä Katan-gassa.
;
Tshombe, Munongo ja muut-käty­rit,
jotka hallitsevat tällä hetkellä
Katangassa, täyttivät belgialaisten
kolonialistien ja heidän NATOon
kuuluvien imperialististen liittolais-teni:
a si:<unnitelmat. Juuri Mobutu
ja Kasavubu sekä heidän neuvon­antajansa
luovuttivat Patrice Lu­mumban
Elisabethvilleen YKn
Kongossa olevien edustajien silr
mien edessä ja heidän tietensä. Hei­dän
kanssaan on samassa määrin
vastuussa myös YKn pääsihteeri
Haminarskjöld, joka on näihin
saakka toiminut US An entisen
hallituksen aseena."
Lausuunnossa tähdennetään, että
Patrice Lumumban ja hänen kump­paniensa
murha ei heikennä, vaan
päinvastoin lujittaa Kongon kansan
tahtoa ja sen päättäväisyyttä tais­telussa
maansa imperialistisesta ja
siirtomaaherruudesta vapautumi­sen
puolesta.
Toronto. — Puhuessäai^ ministe­riönsä
menoarviosta Ontarion lain-laatijakunnan
istunnossa helmik-
9 pnä, maakuntasihteeri ja kansa-laisuusasiain
ministeri, Hon. John
Yaremko selosti useita asioita, jot­ka
kiinnostavat erikoisesti tämän
maakunnan teknillisiä ryhmiä ja
heidän järjestöjään.
Hänen puheestaan ilmenee, että
huomattavasti laajentuneen Onta­rion
maakunnan kansalaisuusasiain
jaoston uutena johtajana toimii
Stephen Davidovitch. ja että tämä
jaosto huolehtii nyt niistä tehtävis­tä,
joista vastasi ennen opetusmi­nisteriö
ja ns. Community-ohjelma-jaosto.
Koululautakunnille ja va­paaehtoisille
laitoksille järjestä-miensä
kieli- ja kansalaisuuskurs-sien
lisäksi kansalaisuusjaosto jär­jestää:
omia kurssejaan Torontossa
ja muualla maakunnassa. Mr. Ya­remko
selitti, että kuluneen 14 vuo­den
aikana on kielikouluihin rekis­teröinyt
eri pitkiksi ajoiksi. lähes
250,000 uutta tulokasta, j a että tä­hän
tarkoitukseen on käytetty maa­kunnan
varoja noin $5,300,000. Hä­nen
selityksensä mukaan on tällä
kertaa...Ontarion noin 20Ö:lla paik­kakunnalla
käynnissä 756 kielikou­lua
uusien siirtolaisten hyväksi.
Selittäessään Ontarion hallituk­sen
kansalaisuusjaoston työn jakoa;
hän jakoi sen neljään luokkaan:
1. Saatavissa oleva palvelu uu
sille tulokkaille yleensä.
2 Hallituksen sisäiset palvelut.
3.' Uusien tulokkaiden informaa­tio
ja suuren yleisön informaatio
uusista tulokkaista.
minut yhdyssiteenä muihin halli-tusportaisiin
kuten esimerkiksi liit­tohallituksen
kansalaisuus- ja siir-tolaisministeriöön,
sekä ' ermäisiin
konsulivirastoihin.
Puhuen työstä täydellisen ja tasa-arvoisen
kansalaisuuden hyväksi,
mr. Yaremko sanoi mm:
" . .Ennakkoluuloihin perusta­va
katsantokanta muihin ihmisiin
nähden voi tehdä hyvin kelpoisen­kin
henkilön toisen luokan kansa­laiseksi.
Valtio voi tehdä "jotakin
vissinlaisten ennakkoluulojen suh­teen
lainlaadinnan avulla ja Onta­riossa
on ihailtavassa määrässä sel­laista
lainlaadintaa . . . Perustavam­paa
laatua oleva ennakkoluulo-on­gelma
voidaan ratkaista minun
mielestäni erikoisopeti\ksen avul­la
. . . "
Kehoittaen siirtolaisia opiskele­maan^
englanninkieltä mr..Yarenko
sanoi:*
"Minä en kehoita uusia tulokkai­ta
sulautumaan muihin negatiivi­sella
tavalla omista kulttuuriarvois­taan
luopuen. Minä en suosittele
mitään sulatuskattila-teoriaa siksi
kun minä en usko, että se auttaisi
sen paremmin Canadan kuin uusien
tuloKkaidenkaan asiaa. Minä ehdo­tan,
että uusien tulokkaiden tulisi
rikastuttaa itseään ja meidän kan­sakuntaamme
lisäkasvulla, eikä vä­hentämisellä
ja kutistumisella.
"Heidän tulisi sälyttää kaiken
hyvän' ja rikkaat. kulttuuriperin-teensä,
mitkä he ovat tuoneet tul­lessaan
Samalla kertaa heidän tu­lisi
.ammentaa siitä yhtä rikkaasta
kulttuuriaarteesta, mikä on tämän
4. Aktiivinen yhteys siirtolaisten kansakunnan perustana. Siten me^
avustuslaitoksiin, ja yhteydennito: f «^y^* yksmomaan
etnillisten ryhmien sekä vieraskie- "^«sva itseluottamuksessa,- itsenai-listen
lehtien lanssa.
Mr. Yaremko sanoi:
Minä mainitsen erikoisesti vieras-'
syydessä ja arvovallassa, vaan .voi­vat
viedä entistä suurempaa osaa
välittäessään muille canadalaisille
kielisen lehdistön, minkä minä oleni ^""^^^^ ^'"^^ pitävät suu-tiintenut
koko elämäni aiän. Minä i,»essa arvossa . . .
— Tuberkelitartunnan
sairastavalta henkilöltä.
-5
saa sitä
tuntenut koko elämäni ajan. Minä
rupesin lukemaan niitä (\ieraskie^
lisiä) julkaisuja noin 30 vuotta sit­ten:
Sanomalehdistön sen osan teh­tävänä
on informoida uusia tulok­kaita
eikä sen arvoa voida liika-korostaa.
Siitä syystä me olemme
kehittäneet läheiset, j a minä uskon
vstävälliset työskentelysuhteet nii­den
toimittajien ja kustantajien
kanssa ' saadaksemme itsellemme
heidän tietonsa ja välineensä mei-1
dän sanomamme välittämiseksi nii­den
lukijoille. Me olenune tehneet
sen välittömästi ja avustaneet f hal­lituksen)
muita jaostoja menettele-inä"
n samoin.
• " . . . On mielenkiintoista huo­mioida
kuinka läheisesti ne seuraa­vat
hallituksen: edesottamisia kai­kissa
portaissa Ne (vieraskieliset
lehdet) myös, kuten . . .Ontarion
muut päivä- ja viikkolehdet, tuovat
kansalaisiamme kiinnostavia asioi­ta
niiden huomioon, jotka lukevat
omalla kielellään . . ."
: Kansalaisuusjaosto ylläpitää va­paata
kielenkäännöspalvelua kaup­pa-
ja oppitodistusten sekä muiden
asiakirjojei) suhteen mitkä autta­vat
uusia tulokkaita. Viimeksiku-luneen
vuoden aikana, selitti mr.
Yaremko, kansalaisuusasiain jaosto
on käsitellyt 688 tällaista kielen-kääntöä
24:lle kielelle. Tämä jaosto
on myös ollut yhdyssiteenä halli­tuksen
eri jaostojen ja etnillisten
ItÄTÄ
SUUTTUI
Oikeudessa selvitellään erästä vä-.
häistä rikosta. Syyllisiksi epäiltynä
on mm. kaksi veljestä, joista toi­selta
tuomari parhaillaan', tiukkaa:
— Tiedätte siis, kuka on syylli­nen,
mutta ette tahdo paljastaa si­tä.
Jos syilinen on tiedossanne, on
velvollisuutenne viipymättä ilmais­ta
hänen nimensä.
Kuultava vastaa tuohtuneena:
— Luuleeko tuomari, että minä
tekisin sellaisen tempun omalle
veljelleni?
JUONESSA MUKANA
Nuori mies Heiskanen on avioi­tunut,
mutta sai vaimon, joka ei
ole erikoisen innostunut ruoanlait­toon.
Kun hän sitten eräänä, päivä­nä
saapuu taas kotiin ruokatunniI«
le, tapahtuu seuraavaa:
— Onko ruoka valmista?
— Ei vielä.
— No sitten menen ravintolaan
syömään.
— Odota viisi minuuttia,
ryhmien välillä, vieraskielisen leh- — Onko ruoka silloin valmista?
distön ja siirtolaisten avutuslaitos- — E i , mutta minä tulen mukaa-ten
välillä samalla kun se on toi- si.
PÄIVÄN PAKINA
Uskonnonopetusta kouluissa
Ontarion päivälehdissä, varsinkin
torontolaisissa päivälehdissä,- käy­dään
nykyään "yleisön kirjeitten
osastolla", pakina- ja toimituspals
toilIa'sekä ennenkaikkea uutisosas­tolla
harvinaisen kiivasta keskuste-
^L.a I:an.-.akouiujen uskonnonopetuk^
3 C S . a täJSL Tiiaak,limassa. - —
Va;liäLä vaaditaan kasvavassa
mi.ia.ca-.'usi;a"" u:,konnonopetukseu
iopettr.m:sta kansakouluissa ja'toi­saalta
sen jatkamista. _27
' Toisin" kuin ehkä pinnallisesti
asiaa harkiten voisi tuntua, tätä
keskustelua ei käydä pääasiassa us­kovaisten
j a ei-uskovaisten linjaa
seuraten, vaan mieluumminkin eri
uskonlahkojen linjaa ja katsanto­kantoja
seurateUi mikä antaa tyy­pillisen,
canadalaiskuvan tilanteesta.
Tässä yhteydessä on muistettava
että Ontarion kansakoulut on jo
jaettu "vuohiin ja lampaisiin" si­käli,
että katoliseen uskoon lukeu­tuvien
tai luettujen lapsilla on oma
kansakoulunsa. Muut, eli ei-katoli-set
lapset ovat yleisissä kansakou­luissa,
joita sanotaan yleisesti pu­huen
protestanttisiksi kansakou­luiksi.
Mutta kun meidän maassamme ja
erikoisesti täällä Ontariossa on us­konsuuntia
paljon enemmän kuin
oli Jukolassa veljeksiä, niin uskon-vapauden
muodollisen loukkaamat­tomuuden
nimissä on protestantti­sissa
kouluissa jätetty sellainen va­paus,
että lasten ei ole pakko men­nä
lainkaan uskontotunnille.
Kansakoululapsen vanhemmat
voivat pyytää lapselleen oikeutta
jäädä pois uskontotunnilta — mutta
näyttää siltä, etä näiden uskonto­tunnilta
pois jäävien lasten olo teh­dään
mahdollisimman tukalaksi.
Kaikki vähemmistöryhmät jputuvat
tavallisesti enemmistön "silmäti­kuiksi"
ja kun uskontotunnilta pois
jääviä lapsia on vähemmistö, niiu
heidän asemansa on todella tukala
kun heidät komennetaan ikäänkuin
pahantekijöinä käytävään tai jois­sakin
tapauksissa tarkastajan huo­neeseen
odottamaan.
Luonnollinen seuraus on, selittä­vät
uskonnonopetuksen vastustajat,
että lapset eivät voi käyttää hyväk­seen
tätä muodollista oikeutta jää­dä
pois uskontotunnilta;
Toisaalta koulujen uskonnonope­tus
ei tyydytä ketään, vaan aiheut­taa
päinvastoin monessa tapaukses­sa
hyvin suurta katkeruutta.
Kouluissa on luonnollisesti sel­laistenkin
vanhempien lapsia, jotka
eivät usko mihinkään yliluonnolli­siin,
eivätkä halua opettaa lapsil­leen
mitään sellaista, jota he pi­tävät
taruna. Mutta nämä ei-usko-vaiset
luottavat ilmeisesti enemmän
järjen voimaan kuin tunteiluun,
koska he eivät ole mitään suurem­paa
melua asiasta nostaneet —
vaikka onkin tietenkin ymmärrettä­vää,
että he pitävät uskonnontun­teja
ainakin "ajan haaskaamisena
ellei sitä pahempana.
Mutta kun ns. protestanttisisiU
kouluissa annetaan uskonnonope­tusta
esim. kiihkeästi, muuhun us-konryhmään
kuuluvalle, niin se ai­heuttaa
ymmärrettävää tunteiden
ailahtelua.
Ottakaamme esimerkiksi vaikka
sj^ästi uskovainen juutalaisperhe:
Se uskoo vuorenvarmasti Vanhaan
testamenttiin — mutta pitää ke­rettiläisyyttä
pahempana syntinä
Uuden testamentin- opetusta, että
Jeesus oli Jumalan poika. Uskonsa
perusteella juutalaiset odottavat
viiglä Vanhan testamentin lupaamaa
Jumalan pojari syntymistä.
Kun heidän lapsilleen opetetaan
koulussa, että juutalaisten "usko
on väärä", niin me voimme kuvi­tella
heidän katkeruutensa! Me
voimme kuvitella heidän katkeruu­tensa
sitäkin paremmin kun muis
tetaan, että näillä lapsilla ei ole
asiallisesti puhuen — vaikka, heillä
on siihen muodollinen oikeus —
mahdollisuutta jäädä pois uskohto-tunnilta.
Ja tämä juutalaisperheen tapaus
on vain yksi monista.
Ei edes protestanttien keskuu­dessa
. ole yksimielisyyttä uskon
asioista ja -opeista. Joka todella
uskoo oman kirkkonsa tai lahkonsa
autuaaksitekevään voimaan, hän ei
voi luonnötli^stikaan hyväksyä. et­tä
hänen lapsilleen annetaan jota-
"standardisoitua"
m .., ...... ^. ,
kin toisenlaista
uskonnonopetusta.
On sanottu — ja se näyttää maal­likostakin
johdonmukaiselta — et­tä
nykyistä standardisoitua eli kan-nutettua
uskonnonopetusta — mikä^
pakoittaa monesti opettajatkin toi­mimaan
omaatuntoaan vastaan —
vaativat ja kannattavat vain "muo-tiuskbvaiset",
joita ei kiinnosta
niinkään paljon lasten sielun pelas­taminen
kuin jotkut vallan muut
seikat.
Olkoot nämä asiat miten tahansa,
me liitymme niihin tuhansiin cana-_
dalaisiin jotka ovat sitä mielt3,-et-tä
uskonnonopetus ei kuulu 'kou­luille.
Jo.kaisella uskovaisalla per­heellä
on tilaisuus lähettää lapsen­sa
omaan kirkkoonsa uskonnonope-i
tusta saamaan. Se tyydyttäisi kaik­kiin
uskonlahkoihin kuuluvia yhtä
hyvin kuin uskomattomiakin. Toi­saalta^
se jättäisi kiistanalaisen us-
"kontotunnin käytettäväksi jotakin
käytännöllistä tarkoitusta varten
Ontarion kouluhallinto teki aina­kin
allekirjoittaneen mielestä suu­ren
virheen silloin kun se päätti ot­taa
kansakoulujen ohjelmistoon us­konnon
opetuksen. Mitä pikemmin
tärinä virhe korjataan, sitä parem­min
voi koulu täyttää tehtävänsä
niin ettei se aiheuta- omantunnon
vaivoja lasten vanhemmille.
Kirkko ja valtio pitäisi olla käy­tännöllisesti
toisistaan eristettyinä
— vain se takaa uskonvapauden
niin, ettei pikkulapsille pakoiteta
väkisin jotakin sellaista "uskoaV,
mitä heidän vanhempansa eivät I, hy­väksy.
— Känsäkoura.