Vapaus, July 29, 1965

              /
Sivu 2 Torstaina, heinäk.' 29 p. — Thursday, July 29, 1965
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
F I N N I S H C A N A D I A NS
EstabUshed Nov. 6. 1917 VAPAUS
( U Ö E R T Y )
EDITOR: W. E l ^ L U N O - - . MANAGER: E. S U K S I
TlnJltpfilOI^E. OrriCZ A^t> ^ Ö I T O R I A L 674-4264
Publlshed thrtS* i Ä i e l ^ i t - ' l f t i # ^ » s a n * Siturdays by Vapaita
Publishing C!o".taitflt«, 10^^
Mailing Address: Box 69
AutliorlMia i ä ' Oiiiok i^epartment, Ottawa.
CANADIAMiijANGUAGEjRRFSSy
CanadassaJ 1 v t $9.00, 6 kk. $#.75' ufeÄissar t vk. tloM. 6 kk. $5J5
> • , S kk. i.lfSr Suomessa': I vk. 10.50. 6 kk. 5.75
AutQtaimturmieiii Välttätnisestä
Stidbth^yÄ^^ viiodeni aikana tapahtuneet
jWitö-Öri3iettöffiuud^ emt jättäheet hirveätä jälkeä. Yksin-omagat
ilirnishenkien menetys oA tähän meAnessä 51, eli kes-
Mniäänti lähes' 3 k^iolemantapailista viikossa puhumattakaan
li»lairien aiheuttalmistä t»lousVahingoista.
fifitii suffeei4a kuin nämä Sudburyn tilastot ovatkin, ne
eivätfkuitenitaan edusta mitään poikkeustapausta, sillä ti-
Isetotiedot osoittavat, että esimerkiksi vuonna 1963 Canadan
autokolareissa kuoli ja loukkaantui kaikkiaan 130,143 ih­mistä.-
Vuonna 1964 Canadan autokolareissa kuoli tai louk­kaantui
144,489 ihmistä talousvahinkojen noustessa 800 mil­joonaan
dollariin! '
; iilasfomiehet ovat laskeneet ylläolevan perusteella, että
kaikki tänääm valmistuvat autot joutuvat jonkinlaiseen tapa­turmaan,
|os ne pysyvät ajofeunnossa 12 vuotta, ja että jokai­nen
teini-ftaitJieii 'canddailainen, joka hankkii nyt itselleen
äutonajoluvan, joutuu (keskimäärin puhuen) kolmeen auto-
. onnettomuuteen, erniein kuin hän pääsee vanhuudeneläk-keelle.
Palataksemme takaisin Sudburyn synkkiin onnettomuus-tilastoihin
meidän lehtemme ilmaisee puolestaan toivomuk­senaan,
että Sudburylaiset yleensä ja myös täkäläiset kansa­laisemme
tekisivät kaiken voitavansa sen hyväksi, että näitä
onnettomuustilastoja saadaan laskemaan. Tosiasia nimittäin
on, että monen moneen auto-onnettomuuteen on vaikutta­massa
henfcilökohtamen varomattomuus ja toisinaan mistään
piittaamattomuus. Yksityiset autoilijat voivat siis, jos ovat
kyllin huolellisia, tätä tilannetta osaltaan korjata.
Mutta kuten yllälainaitut canadalaistilastot osoittavat,
sudbur^laiset autoäijat eivät ole yhtään sen huonompia, jos
eivät ole parempiakaan, kuin muidenkaan paikkakuntien au­toilijat.
Tältä pohjalta emme siis voi mitwikään liittyä siihen
kovamaineiseeni nuhdesaarnojen pitoon, mitä on viimeaikoina
kohdistettu täkäläisten autoilijarn "syntien" tuomitsemiseksi.
Tosiasiassa meistä tuntuu— kieltämättä lainkaan joiden­kin
yksilöiden mistään piittaaniatonta ajotyyliä — että Ca­nadan
autotapaturmiin vaikuttavat tuntuvalla tavalla myös
eräät muut seikat, joista ehkä tärkein on se, että autoja val­mistetaan
voitto-osinlkojen hankkimiseksi, eikä siinä mielessä,
efta airtoilijaft saisiVftt mahdolliäiihmaai turvallisen ajokin.
General Motoräin puheenjohtaja Frederic G. Donner viit­tasi
tähän seikkaan sanomalla, että hän haluaisi autoihin
enemmän turvallisuustekijöitä, niutta hän sanoi, se voi nos­taa
autojen hintaa " j a me voimme kohdata sen vuoksi osta­jain
kapinan". Toisin sanoen hän myönsi,;.että autot voidaan
saada turvallisemmiksi; jos niin halutaan, mutta kilpailua
kun on markkinoista, autotehtailijat kehittävät autoissaan
etupäässä niitä puolia, joiden perusteella niitä on helpompi
myydä.
"Toronto Staf-lehden kirjeenvaihtaja Martin Goodman
sanoo äskettäisessä Wäshingtonin artikkelissaan tästä autojen
turvallisuus-^ tai oikeammin turvattomuuspuolesta mm. seu­raavaa:
"Chrysler havaitsi viime vuonna vissejä heilkkouksia
uusissa autoissaan. Chryslerin muutamissa täyskokoisissa
Dodge ja Plymouth Fury autoissa oli ohjauslaitteet riittä­mättömästi
hitsattu jalustaansa. Paineen alaisuudessa nevoi-vat
irrota.
"Yhtiö korjasi vian tehtaassa, mutta^^^e ostajille
näiden autojen vaaroista sittenkään vaikka sillä (yhtiöllä)
oli näiden (vaarallisten).autojen sarjanumerot . . ."
Kirjoittaja sanoo että "General Motors on osoittanut sa­manlaista
suhtautumista autojen turvallisuuskysymyksiin".
Palstatila ei salli asian tämän puolen käsittelyä yksityis^
kohtaisemmin. Mutta yhä laajemmalle leviää sellainen käsi­tys,
että autotapaturmien määrää ei saada suuremmin laske­tuksi,
ellei kiinnitetä enenunän huomiota autojen turvalli^
suuteen ja ruveta korostamaan vähemmän autojen nopeutta
ja muita "kilpailukykyjä".
Ja kun asia näin on, silloin tuntuvat tympäiseviltä yksi­puoliset
moitteet ja nuhdesaarnat autoilijain pään menoksi
sittenkin, vaikka myönnetään, että autoilijatkin voivat osal­taan
vähentää tapaturmatappojeh määrää.
Postityöläisten lakosta
= Postityöläisten lakosta on ollut ainakin se hyöty, että
vero- ja mutit laskut jäävät toistaiseksi tulematta. Kuinka
pitkälti tätä "autuutta", riittää, siitä ei ole tietoa näitä rivejä
kirjoitettaessa tiistaina.
v.vVj^vasti puhuen on kuitenlkin syytä muistaa, että oi­keaa
on tässä asiassa ehdottomasti lakkotaisteluun pakoitet-tujen'T
»ostityöläisten puolella. Vaikka emme nyt olisikaan
j i i i n demokraattisia, että vaatishnme kaikille canadalaisille
aivan tasapuolista kohtelua, n i in muistaa tulee, että ne samat
'ppiiitlitöt, jotka liittohallituksen johdolla hyväksyivät itsel­leen
tuhansien dollarien palkankorotuksen vuodessa, pitävät
po^itityöläisille "riittävänä" pientä murto-osaa siitä, eli vai­vaista
$3^0 palkankorotusta vuodessa.
Kun kaikeh lisäksi muistetaan, että. postinkuljettajilla on
sekä edesvastuuliirien että vaativa työ, josta maksetaan näl­kärajaa
lähentelevää palkkaa, niin kyllä silloin täytyy sanoa,
että syyjakon alkamiseen ja jatkumiseen löytyy jostakin
muual«?^ikä postimiesten k-eskuudesta. Esimerkiksi postin-käntajain
ansio _vaihtelee $3,630^$4,380 välillä vuodessa,
nmisteri se korkeintaan $4,680 dollariin sitten, kun siihen; l i -
pätaaii hallituksfen nyt tarjoama ruhtinaallinen $330 palkan­korotus.
•
..Toisaalta on tunnustettava, että esimerkiksi postin kul-jettis"
on hyvin vastuimalaista työtä — ja se työ on suoritet­tava
huolimatta siltä onko sateinen, tuulinen tai kiljuva pak-ikassää.
Selvästikin ylläkerrotunlainen palkkataksa ei ole ny-
Voodoo jä bä2Dökät
hallitsevat
Kiri. DENI$ K E V A NS
Isola Hispaniola on kahden^ valta­kunnan
saari — Dominikaanisen ta­savallan
ja Haitin sadH. (Haitin saa-ren
nimi oli ennen Hisi«nioW — V-):
Yhdyävaltäth AierijalkavSki auttoi
äskettäin' Dominikaanista tasavaltaa
pysymään "vapaana" j a Francois
Duvalier armeijoineen ja poliiseineen
luoiehtii samanlaisesta .järjestyksestä
Haitissa..
Aseelliset taistelut ovat yleisiä La-inalaisessa
Amerikassa; •
Yhdysvaltain suuren seipään pofi-
'^iikka juontaa vuosia taaksepäin ja
siellä oli _ennen aika. jolloin "rolot..
::holot, gauchot Ja jibarof^KiyttivSt
taisteluaseinaan vain macheteja l e ­veäteräisiä
miekkoja — V).
Sissijoukot taistelevat nyt nykjrai-
'caisilla aseilla Venezuelassa, Colum-
'»assa, Perussa ja Guatemalassa.
USAn taktiikka Venezuelassa ei
,^rca: Vietnamissa .. käytänniissä ole
.'asta taktiikasta.
Täkäläisessä viidakkosodassa na­palmin
pohtamat talonpojat peloitta-vat
valokuvaajia, kyliä terrorisoidaan
ja vankeja ammutaan:
"Yanqui go home!" huutaa Etelä-
Amerikka.
Samoin .sanovat Haitin vallanku-mousarmeijan
voimat, joiden sissisota
diktaattori Francois Duvalierin kukis­tamiseksi
alkoi kesäkuun 27 pnä 1964.
Näitä vallankumousarmeijan sisse­jä
johtaa katolinen pappi. Jean 6ap-.
tiste Georges. Duvalierin hallituksen
entinen ministeri.
Francois ^Duvalier) valittiin karbii-neilla
<kivääreillä) v. 1957. Valtaan
noustuaan hän vangitsi kokonaisen
armeijan sellaisia virkailijoita, joihin
hän ei luottanut, ja valitsi oman
"praetorian" (pretoriaani — Rooman
keisarin henkivartijakaartiin kuuluva
sotilas — V) kaartinsa.
Francois sanoo: "Minä olen Haitin
lippu ja minä olen voittamaton . . .
Ja minä jätän Himalajan (maailman
SYNTYMÄ- '
PÄIVIÄ
John Palo, Sudbury, Ont, täytti
tiistaina, heinäkuun 27 pnä 78 vuot­ta.
Valitettavasti myöhästyneenä, yh­dymme
sukulaisten ja tuttavain on
nentoivotuksiin.
kyoloissa riittävä postnniehille. Aina­kin
meistä tuntuu, että postinkanta-jain
vaatimus palkkojensa korottami­seksi
$660 vuodessa on melko koh
tuullinen palkankorotus, mikä nostai­si
postinkantajien korkeimmaksi
palkkataksaksi vajaa $97 viikossa.
HALLITUKSEN
VELVOLUSUUS TOIMIA
Toisaalta on syytä korostaa, että
postinkäsittelijäin valitukset olisi pi­tänyt,
valtiovallan toimesta käsitellä
oikeudenmukaisella ravalla ennän
kuin tilanne tuli niin toivottomaksi,
että postityöläiset lakkoutuivat monil­la
paikkakunnilla oman unionsa joh­don
mielipidettä kysymättä. Työläiset
turvautuvat lakkotaisteluun vasta sit­ten
kun mitään muuta keinoa ei enää
näytä olevan valitustensa korjaami­seksi,
ja vastoin unionsa Johdon tah­toa
työläiset lakkoutuvat. kuten on
tässä yhteydessä asianlaita, vasta
sitten kun tilanne on päästetty pahe­nemaan
aivan kestämättömäksi.
Totta tietenkin on. että postin käsit­telijäin
lakko aiheuttaa monenlaisia
vaikeuksia. Se haittaa luonnc^Iisesti
liiketoimintaa. Se voi estää eläkeläi­siä
saamasta kuun vaihteessa eläke­maksu
jaan. Se voi viivästyttää lapsi-lisämaksujen
tuloa jne. Lakon jatku­minen
aiheuttaa sen. että meille kai­kille
tulee myöhemmin kuormittain
laskuja maksettavaksi.
Toisin sanoen, mitä kauemmin lak­ko
kestää, sitä vaikeammaksi tulee
meidän kaikkien elämämme — sisäl­tyen
siihen myös se tosiasia, että esi­merkiksi
Vapaus-lehtemme ei voi tul­la
lukijoilleen yleensä ennen lakon
päättymistä.
Mutta vastuu tästä lankeaa hallituk­sen
lyhytnäköiselle ohjelmalle ja suo$-
raan sanoen hallituksen kyvyttömyy­delle.
Me kaikin haluamme tosissam­me,
että poMityöläisten lakko päät­tyisi
mahdollisimman pian ja tämS
lakko voidaan sopia kädenkäänteet
antamalla lakkolaisille lupaus, että
heidän oikeutetut vaatimuksensa Ja
toivomuksensa otetaan huomkMn.
Sen vähempi ei tässä asiassa liioin
tyydytä oikeudentuntoisia caitadalai-sia..
:
Postin käsittelijäin lakko, o l i s i sty
vittava ilman vtivytyfcsiä jii se on
sovittava oikeudenmukaisena fttvaHa.
korkeimman vuoren — V) koikuisen
riiumiskasan ennen kuin tulen kukis-;
tefuRsi".
Hänen kaartinsa, kuten Hitlerin SS-joukot,
ovut lakina itselleen. Ne tun-'
lielaan Ton Ton Macoutes-nimellä.
"ton Tonin ja poliisilaitoksen ylläpito­kustannukset
ovat $15,000,000 vuodte-
Se on vähän yli toinen puoli Hai­tin
budjetista.' Aseensa Ton Ton Ja
poliisit saavat Yhdysvalloista.
Viime vuonna Ton Ton keskeytti
nhessujumalanpalveluksen roomalais^
katolisen kirkon tuomiokirkossa Port-a'urPrincessa
ja pahoinpiteli siihen
c^allistuneita. Ton Ton-miehet katkai^
sivat yhdeltä naiselta' kylkiluun ja
nhurskasivat pistoolinpefältä. saiiian-naisen
pääkallon. Toinen karkaa-ihaan
pyrkinyt nainen seivästettifii
tuomiokirkon portin piikkipäisiin tan­koihin.
Ton Ton syytti, että messusaarna
kohdistui. Duvalieria vastaan.
Francois Duvalier väittää, eUä hän
keskustelee voodoo- (velho) henkien
kans^ ja ^ttä hänellä on yliluonnol­lisia
voimia. .
Viimekäikiiluneen koiAien vuoden
aikana on karkoitettu 3 katolista piis­paa
ja 1 episkopaalinen piuq»; 18
Canadan jesuiittaa karkoitettiin hel­mikuussa
1964.
Marraskuussa 1964 Haitin hallitus
muodosti Port-au-Prificessa kahden
nuoran miehen telotuksesta julkisen
näytöksen. 21 vuotias Marcel Numa
ja 28-vuotias Louis Droutn ammuttiin
kaupungin hautausmaalla. Esifiuufajät
johtivat väkijoukkoa huudettaessa
"viva Duvalier". Tärtiä telotus tele­visioitiin.
Elokuussa 1963 juristien kansainvä­linen
komissio leimasi Duvalierin "ve­risen
tyranniuden" ylläpitäjäksi, jolla
on vapaat kädet vankiloissa, kuulus­teluissa,
kidutuksissa ja murhissa.
"Ihmiset, joita heidän onnettomuu­dekseen
poliisit sanovat hallituksen
vihollisiksi, tai joita yksinkertaisesti
vain epäillään, katoavat mitään jäl-käe
jättämään", sanotaan juristikor
misskm raportissa. "Siellä on ollut al­haisempien
laskelmien mukaan useita
satoja teloituksia."
Kesäkuussa 1964 Duvalier järjesti
"yleisäänestyksen" valituttaakseen it­sensä
elinikäiseksi diktaattoriksi.
Hän meni kaupungin keskustassa
m millil iftnov^^^^ 'mm
• ''ii';*'' m. 'm
olivat silloin tyhjinä. Rauhoittaakseen
Duvalieria. poliisit ottivat useita
kuoffna-autoja, ajoivat ne pääkaupun­gin
väkirikkaisiin paikkoHiin, miäsä
poliisit hyppäsivät alas ja ryhtyivät
patukoita käyttäen ajamaan väkijouk­koa
äänestyspaikalle. Eräs paikalla
ollut turistiryhmä jouttiisamdan jouk­koon.
Yksi amerikkalainen journalisti
veti asiastayhteenvedon sanomalla ta­kaisin
tultuaan: "Minä äänestin vain
50 kertaa . .
Haitin 4-miljoonaisesta kansasta on
Ö5 prosenttia neekereitä; heidän kes­kimääräinen,
vuosiansionsa on . $100
(£;teia-Amerikari keskirtlääräinen vuo-siansiff
on $200).
He elävät kädestä suuhun. Lapsi-kuolevaisuus
on 50 prosenttia; luku­taidottomuus
on maailmanennätysta-sossa
eli 90 prosenttinen.
Pääaupungissa, Port-aur-Princessa,
on 1 lääkäri kutakin 5,000 asukasta
kohti, muualla Haitissa 1 lääkäri ku­takin
35,000 asukasta kohti. Koko Hai­tissa
on vain yksi 240: n vuoteen sai
raala.
Duvalier on ovela mies. Punta del
,Esten konferenssissa hän vastusti en-
.sin Yhdysvaltain ehdotusta pakottei­den
järjestämiseksi Kuubaa vastaan.
Hän pidätti äänensä myydäkseen sen
seuraavana päivänä < USA: Ile) $2,000,-
000 hinnasta.
Duvalier käytti "Edistysliiton" (Al-liance
for Progress) lahjuksia raken-nutaakseen.
Itselleen ja toisille silmän-tekeville
loistohuviloita.
Kun he (Edistysliiton virkailijat —
V) pyysivät Ehivalieria hyväntahtoi­sesti
selittämään asiaa, hän vastasi
ettei avustuksen antajilla ole mitään
oikeutta kysyä mitä hän, Duvalier,
omassa maassaan tekee.
Entäs sitten USAn virallinen ohjel­ma?
Newswcek-julkaisu esitti siitä
toukokuun 31 pnä 1965 .seuraavan yh
teen vedon.
"Luonnollisesti, me emme tykkää
Duvalierista, mutta me emme voi ku­kistaa
häntä. Juun nyt, Haiti ei ole
kommunistinen . . ."
MISSÄS SE "ÄAft«lNl" Ofii ' ' " ,
" " T e c a n k a l a l ^ ptAutte fÄfttäMfipult*"; iknoi mtMiamkinen.
"Mutta minä kysyn telltii.ikoioka kauan pitää canadalaisen odottaa.saä^
dakseen viisumin Unkariin tullakseen?"
'^Elikä tunnin odotus rajalla", vastasi canadalainen. .
"Nyt minä kysyp, kuinkakauan tulee unkarilaisen odottaa viisumia
Canadaan päästäkseen?" kysyi; unkarilainen edelleen.
Canadalainen kohautti olkapäitään.
"Neljästä viiteen viikkoon", vastasi unkarila.nert. " N i i n , että missä
on se rautaverho?" — Flhancial t*ost.
niii
KENNEI^Y HALUSI
EROTTAA RM^kfN ?
Washinjton. — Harmistuneena j jonka hän on koskaan tiintenut.
Deaii RUskifi . "vastahakoisuudesfa ' Senaattori ftobert ICfenheäy sänöi
V a r t i j a : Täällä on k a i k k i e n työs
kenneltävä. Mitä te o.saatte?
V a n k i : Jos annatte m i n u l l e v i i k on
aikaa h a r j o i t e l l a , voin allekirjoittaa
clevalle äänestyspaikalle, mutta kadut s h e k i t puolestanne.
päätösten tekoon", edesmennyt pre­sidentti,
Kennedy oli päättänyt, että
hän ottaa vuodan 1964 vaalien jäi-keeti
ulkominiäterikseen Ruskin t i
lalle jonkun "tarmokkaamman'mie
Hen.
• ...(N
Tällaisen tiedon ahtaa Harvardin
Historioitsija Arthur M. Schlesin
ger, Kennedyn läheinen neuvonan
ta ja; pian ilmestyvässä kirjassaan
Tuhat päivää', jonka toinen osa
julkaistaan nyt ilmestyneessä Life
julkaisussa.
"Ulkoministeriö (valtiodepart^
mentti) on hyytelökulho" kertoo
Schlesinger edesmenneen presiden­tin
sanoneen. "Siellä on kaikki ne
ihmiset jotka hymyilevät jatkuvasti:
Minä Katson, että me tarvitsemme
vähenmiän hymyilyä Ja enemmän
kovuutta."
Vuoden 1963 loppuun mennessä,
kertoo Schlesinger kirjassaan, Ken­nedy
o l i päättänyt, että Rusk saa
poistua vuoden 1964 vaalien jäl­keen.
Kirjassa ei sanota, kenet Ken­nedy
oli valinnut Ruskin seuraajak­si.
Mutta Schlesinger kirjoittaa:
Hän uneksui aina siitä, että Joku
Robert McNamaran (puolustusmi­nisteri)
mallinen mies ottaa -ohjat
käsiinsä . .
Ulkoministeriö ei ole antanut
mitään lausuntoa tästä kirjoituk-essta.
..
Presidentti Johnson ilmoitti kii­reellisesti
Valkoisessa talossa, että
Rusk nauttii hänen luottamustaan.
Presidentin sanomalehtlsitfteeH Bill
Moyers sanoi Johnsonin pitävän
Ruskia "yhtenä tehokkaimpana ja
antaumuksellisempana miehenä;',
New Yorkissa: "Minä en anna mi­tään
lausuntoa niistä kirjoituksista,
joita julkaisevat presidentti Kenne­dyn
hallltiiksesta ne, jotka palveli­vat
sert hallituksen jäsen.nä. Ne
ovat kirjoituksia, kuten niiden fulee-iin
olla, jotka perustuvat asianb-
.haisten kirjoittajain - kokfemuksiin
ja tietoihin."
Schlesinger sanoo presidentti
Kennedyn tyytymättömyyden Rus­kia
kohtaan nousseen huippuunsa v.
1961 kesällä. Sikojen lahdelta Kuii-baah
tehdyn maihinnousuyrityksen
epäonnistumisen jälkeen Jä sen
vuoksi kun ulkoministeriö ei saanut
kehitetyksi neuvotteluasdnnetta Ber­liinistä.
Schlesinger kiittää Ruskia '^äsy^
mättömäksi työläiiseksi" ja "kaik­kein
tehokkaammaksi ulkoministe­riksi
Cordell Hullin jälkeen'. Ken­nedy
oli Schlesingerin kertoman
mukaan tyytyväinen Ruskin "mää-rittelykykyyn",
mutta hän tuli l i ­sääntyvässä
määrässä harmistuneek­si
Ruskin "komentokyvyn puuttees-
:a".
Ktilta-alueen, eli South Porcupinen ja Timminsin yhteinen sekakuoro "Somtu" on nyt "kesä­lomalla",
mutta sen jäseniä ja ystäviä saapuu joukkomitassa Sudburyn suurjuhlaan.
10,000 ihmistä antoi
tu&ensa KingiUe
Chicago. — Kansalaisoikenksia
pnolustavlen hymni ''We Shall
Overcome" ^ me tulenune voit­tamaan
— kaikui ulckosmaisen
'voimakkaasti tri Martin Luther
Kingin johtaessa 10,000 Iienkeä
käsittävän paraatin kauponginta-loUe.
Tämä marssi kruunasi Rev.
Kingin kolmipäiväisen kampanjan
Chicagossa.
Valkoiset ja mustat täyttivät La
Salle iudun kuullakseen tämän
atlanUlai^apin puheen. Paraatin
suuruutta kuvaa ^ se, ^ttä sen jäl-kipää
ei piiässyt neljää kädunvä-
Uä lähenunäksi kaupungitaloa.
Tri King meni tiistaina lentoteit­se
Clevenlandiin 2-päiväiseUe kan'
salaisvapaus-kampanjalle.
Canadalaiset
ImrlaTnentaarikot
kävivät Kievissä
Moskova. — Alahuoneen puhe­miehen
Alan MacNaughtonin joh­tama
Canadan parlamenttaarikko-jen
valtuuskunta on saapunut Kiov­i
i n , tiedoitti Neuvostoliiton uutis­toimisto
TASS viikon alussa.
Canadalaisvaltuuskuntaa oli vas­taanottamassa
Ukrainan korkeim-inan
oikeuden puheenjohtaja Alex­ander
Komeichuk.
Heinäkuun 19 päivänä Neuvosto­liittoon
vierailemaan saapunut ca-nadalaineA
. parlamenttaarikkoval-tuuskunta
on aikaisemmin käynyt
Moskovassa Tbilisissa j a Mustan­meren
rannalla, Sochissa.
PÄIVÄN PAKINA
SIKOJEN LÄHDEN JÄLKIMAININKEJA
Sikojen lahdelta Kuubaan teh­dyn
hyökkäysyrityksen lähituntu­massa
olleet yhdysvaltalaiset ovat
viimeaikoina kirjoitelleet melko
laajasti siitä, miten presidentti-vainaja
John F. Kennedy oli pa­hoitellut
sitä, miten hän "voi olla
niin typerä, että antoi heidän läh^
teä" hyökkäysmatlcaileen, kuten
Theodore S. Sorensen pian ilmes­tyvässä
kirjassaan sanoo.
Socre^sen oli Sikojen lahden
hyökkäyksen aikana edesmenneen
presidentti Kennedyn yksi van­hin
neuvonantaja.
Hän sanoo Lifessä julkaistussa
kirjansa osassa koko Sikojen lah­den
onnettomuuden kulkeneen sa­laperäisellä
ja hellittömällä tavaN
la täytäntöönpanoa kohti presi­dentin
kykenemättä saamaan sii­tä
lujaa otetta tai voimatta kään­tää
sitä takaisin."
Merkillepantavaa myös on, että
mr. Sorensenin Life julkaisussa
julkaisema kirjoitus on perusole­mukseltaan
samansisältöinen ai­kaisemmin
Lifessä julkaistun A r ­thur
M. Schlesingerin artikkelin
kansaa/
Broa on saatujen selostusten
mukaan vain sikäli, että mr.
Schlesinger oli tietoinen tämän
SikÖjeh lähden hyökkäyksen val-mistämiäestä
ja täytlntöönpänos-ta.
'vaikka hän lietikUdkohtalsesti
puhui / sitä vastaan, jota vastoin
mr. vjiorepsen sai; asiasta tietää
vaätajiilkeeApäin.pItkMBlä keskus­telusta"
iirtsldenltl Kennedyn
kanssa.
Kummatkin nämä edesmenneen
presidentti Kennedyn neuvonan­tajat
ovat eri mieltä Yhdysvaltain
vakoilukeskuksen (CIA) entisen
virkailijan Richard M. B i s s e l l in
kanssa, joka on antanut haastat­telulausunnon,
että Kuubaa vas­taan
tehty hyökkäys olisi ehkä
onnistunut, jos presidentti Ken­nedy
ei olisi estänyt toista ilma-hyökkiJ(
ystä Kuuban lentokenttiä
-vastaan.
Ensimmäinen ilmahyökkäys
Kuubaa vastaan tehtiin huhtikuun
15 pnä, eli kaksi päivää ennen
maihinnousuyritystä. Toisen hyök­käyksen
piti tapahtuneen mr.
Bissellin kei-toman mukaan maa­nantaina
sen jälkeen kun mai­hinnousu
Kuubaan oli jo tapah­tunut.
Mr. Sorensen sanoo kuitenkin,
että tämän ilmahyökkäyksen pe­ruuttaminen
oli toisarvoinen seik­ka,
siltä koko maihinnousu o l i
tuomittu epäonnistumaan jo kau­an
ennen sitä. Sorensen sanoo
hänelle, että koko tämä operatio
olisi pitänyt peruuttaa, eikä vain
toinen ilmahyökkäys.
"Kenendylle oli siihen mennessä
selvinnyt", kirjoittaa mr. Soren­sen,
"että hän oli todellisuudessa
hyväksynyt suunnitelman, jolla
oli perin vähän yhtäläisyyttä sen
suunnitelman kanssa, jonka hän
l u u l i . hyväksyneensä."
Mr. Sorensen sanoo, että vas­tustavia
mielipiteitä Sikojen lah­den
hyökkäyksen tiimoilta esitti­vät
sellaiset miehet kuin mr.
Schlesinger ja senaattori . W.
Fullbright (D. A r k ) , ja että vie­läpä
Joidenkin CIAn j a sotilas-suunnittelijain
mielessä oH asias­ta
epäilyä."
Mutta niitä epäilyjä ei esitetty
voimakkaasti, kirjoittaa mr. So-reiisen
siksi kun " C t A n ja yleis­esikuntaan
vaikutti eneinmS.n tar­ve
hyökätä nopeasti Castroa vas­taan,
kuin tarve olla varovainen
menestyksestä."
"Hänen (pres. Kennedyn) olisi
pitänyt kiinnittää enenunSn huo­miota
omaan-luotettavaan poliitti-seuraamusta,
"kansallinen nousu
tai pako vuoristoon", kirjoittaa
sorensen.
Sen sijaan tätä operatiota
"rummutettiin" etukäteen invaa­siona
(maahanhyökkäyksenä) ei­kä
s i l l o in ollut pienintäkään mah­dollisuutta
sen paremmin kansan­nousulle
Kuubassa kuin hyökkää­jien
vuoristoon karkaamiselle­kaan.
Sen lisäksi, kertoo Sorensen
presidentin luulleen Kuuban pa-kolaisjohtajien
ymmärtäneen, et­tei
Yhdysvallat voi julkisesti
hyökkBysd auttaa* mutta he (t>a-kOlaisJohtaJät)
luottivat juuri sii­hen".
Kaikki tämä on nyt vuosien
jälkeen mielenkiintoista luettavaa
lähihistoriasta.
. Se todistaa, kuten on meidänkin
lehtemme alusta perin selittänyt,
seen vaistoonsa j a vastaväitteitä"" «^^^ Sikojen lahdelta^ tehdyssä
esittäneiden miesten poliittisiin
tietoihin", kirjoittaa mr Sorensen,
"sen sijaan että häh seurasi Lati­nalaisen-
Amerikan asiain neuvon­antajien
Adolf Berle J r : n Ja t h o -
mas M a n n i n " ohjeita.
Hyökkäykseh epäonnistumisen
jälkeen, kh-Jolttaa Sorenseh, Ken­nedy
" o l i tyrmistynyt erehdyk­sensä
suuruudesta. Vihastunut
joiltakin saamistaan huonoista
neuvoistä Ja toisille äiitä; että he
jättivät hänet" vastuuhalal&udeä-ta
huolehtimaan.
Jatkuvista tiedoitustilalsuiiKsista
presidentti Kefliiedy tuli täydelli­sesti
harhaaAjohdetukäi.tästä ope-ratiosta,
kirjoittaa mr. Sorensen.
Presidentti Kennedy luuH, että
siitä' tulee äänetön solutus «11
maahan ttiltkeutuminen (inflltra-
Uön), Jolla oh kaksi mahdfUllista
hyökkäyksessä oli perin erehty­mättömästi
" M a d e i n U S A " lei­ma.
•, ^
Totta on epäilemättä myös se^
että edesmennyt presidentti sai
sekä huonoja neuvoja että katui
niiden neuvojen kuulemisesta.
Mutta jos USAn keskusvakoilu-järjestö
Ja asevoimien päällystö
voivat saattaa oman presidenttin-sä
n i in hirvittävään asemaan, min­ne
mr. Kennedy saatettiin Kuu­ban
hyökkäyksen yhteydessä, niin
mikä tietää, vaikka joku kaistapää
vakoiluupseeri tai esikuntapäällik­kö
suorittaisi vieläkin fairvittä-vämpiä
tekoja laskien että joku
"vastustaja" on murskattava ja
sillä siisti. Ajatus on todellii pyö­ristyttävä.—
Känsäkoura.