Vapaus, September 16, 1969

              Sivu 2 Tiistaa, syysk. 16 p. —- Tuesday, Sept 16, 1969
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
VAPAUS O F F I N N I S H C A N A D I A N S ( L I B E R T Y ) ISsbaldishied Nov. 6.1917
E d l t a r : W; EipLTJND Jaamger: E . S U K S I
I«lepih(me; Office Wwi^
P u b i M i e d twloe weeldy: Tuesdays ein4 IbixtOilaiys b y Vtapaus Publishing
Co. Liiuiitedi 100-102 "Sflia St. We8t, Sudbtby, Qnlttiirio, Canada.
M^dUng address: I B O K 69. '
AdveitlsLng iroites upon ai^ditoataqin, itonimaatibQ of chatigei.
Seocmd Olaäs MaiU leglstaraiUon N i ^ ^
A.
' • . - - " H V CANADIAN LANGUAGE P^r^ESS m m
T I L A U S H O I N A T :
CaniadasBa: 1 y k : $10.00, 6 k k . $5J25 USAra: I yk. $11.00, 6 k k . $5.75
3 k k . $3.00 Suameem: 1 v k . %1\£Q. 6, k k . $^.25,
I i<
Lupiteisväylän tärkeys Canadalle
Canadani pohjoisten akidden ke]uitysaBii'Qi)ta tutildvan alar
(huoneen komitean puheenjohtaja laanTValson on nyt osoitta-nut
kuinl<ia tärkeätä on Canadan suveireeniiisuus arktisilla saa­rilla
jä niiden vesistöillä.
Mr. Watson palasi vii^m^ viikon lopulla ameriikjkalaiselta
jäänsärkijä^säiliöalus Manhattanilta, imilssä hän oli seuraamas­sa
sen matkan alkaniista Atkninin valtamereltä luoteisväylän
kautta Alaskaan. Manhattanin yritys .mennä luoteisväylän läpi
osoittaa kaikille canacfailaisille tilanteen vakavuuden.
^Yaä^a ympäri maailman kuuluisalksi tullut luoteisväylä
onkin ollut retkikuntien kohteena vuosisatoja, x m n siitä ei ole
kiuitenkaan /koskaan laikaisemmin kuviteltu mahdolliseksi
käuppalaivOTeitiksi. Sje on ollut lliiian täynnä jäätä ja liian kau­kana
iäeuituilta' paikkakunnilta. Mutta hiljattain tapahtunut
valtava Alaskan, öljylöytö on nyt muutltaniiit kaiken tämän.
öljylöytö on tuonut esiin .tarpeeksi voimakkaan taloudel­lisen
tekijän^ jotta rakennettiin valtava jäänsäiMjä-säiliöalus,
joka voi kuIjetJtaa täyttä öljylastia ja toimia samalla kertaa
jään§¥xikijänä. Ja ilmeistä on, että siellä missä Manhattanin
kaltaiset laivat avaavat kiulkuväylän. sitä tulee seuraamaan
muut ikauppalaivät. Luoteisväylä on kaikesta huolimartta kaik­kein
lyhin meritie Euroopasta Kauko-itään. Ja jos Manhatta­nin
yritys osoittautuu onnistuneeksiv niin silloin alkaa valmis­tua
l y l ^ i d ^ T ^ i - i ^ ^ i l j ^ a " ^ ^ ^
Canadan omistusoikeus arktisiin saariin m yleisesti tun-nustfetta
ja Canadalla on myös niihin kaikki ladUiset 0(ikeudet
sekä [kansainvälisten lakien muitaaan myöskin saarten välisiin
vesi^toituri. Mutta Yhdysvallat ei ole kaikesta huolimatta
koshaaih tunnustanut näitä oikeuksia ja lISA:n toimesta^ väi­tetään
tällä hetkellä, että arktisen alueen saarten väliset ye-sistöt
ovat osa valtamerestä. Ja jos Canada ei varmi^a suve­reenisina
oikeuttaan näMä vesistööJlä mah^liisimman pian,
niin mahdollisesti se tulee menettämään arktisten alueittensa
suvereenisuuden kokonaan.
Tässä on kysymys enemmästä kuin ikansallisesta kimnias-ta
ja maineesta. Jos luoteisväylää ei tunnn^steta muiden mai­den
tahoitta Canadan vesistöksd, niin: C a n ^ ei voi siinä ta­pauksessa
rajoittaa vesistön saastuttamilta eikä myöskään
taata tturvrallisuutta näillä vesastöillä.
Tällä kysymyksellä on oma erikoinfen tar*koiftuksensa kun
huomioidaan, että noin kaksi vuotta sitten Manhattanin ko­koon
verrattava säiliöalus, Torrey Ganyon, haaksirikkoutui
läheUä CornwalMa. Sen lastina ollut raakaöljy pääsi vuota­maan
mereen noin 200 mailin pittuisella osuudella Ranskan ja
Englannin rannikkoa. Tämä öljyvuoto hävitti vuosikausiksi
kauniit uimarannat, tuhosi arvaamattoman suuren määrän
kalakantaa, merilintuja ja muuta merielämää.
Nykyiset suunnitelmat sisältävärt; kaksi kertaa Manhatta-nia^^
uurempia säiliöaluksia, joita tultaisiin käyttämään luo­teisväylällä,
jos sen käyttökelpoisuus tulee toddstetuksä. On
hyvin helppoa kuvitella kuinka yksi tällainen valtava öljyn-kuljetusalus
voisi ajaa näiUä vaarallisilla vesillä karikolle ja
aiheiittaa ennennäkemättömän öljysaasturtuksen Canadan alu­eella.
; '
r Jop;.tälla/:s6t onnettomuudet halutaan ehkäistä etukäteen,
niin Ganadalla tulee olla kiisrtämättömät oiikieudet luoteisväy­län
vesistöön, jotta se voi laatia säännöt, joita kaikkien ulkor
maäfkisten laivojen tulee noudattaa käyttäessään tätä mah-dollisKa
uutta meriväylää. Tämä kysymys vaatii kansainvälistä
Canadan oikeuksien tunnustamista.
' GaViädan haUitus on usein julistanut yksinoikeutensa ark­tisiin
aluedhinsa nähden, mutta tämä ei riitä. Halliituksen tulee
käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen muut maat ja
varsinkin USA tunnustamaan Canadan suvereenisuus pohjoi­silla
vesistöillä sekä luoteisväylällä.
30 vuotta toisen maail!man|90jja!n : ^ t y j ^ M ^ ä (3),
YHTEISTYÖTÄ | l $A/^D|^ SYi^TY^N
Maaliskuun 17 päivänä 1939 Romanian Lontoon-suurlähettiläs
Tliilya ilmoitti Ei^glannin ulkomiifiserille Haljfaxiljle, ^tl^ ^J«sa 9 }•
esittänyt vaatimuksen romanifilaisten vientitavaroiden yk8i;ijo^a -
sesta osto-öikeudestä. Thijya selijtti Romanian hallituksen pitävän
tätii' vaatimusta eräiinlaisena uhkavaatimuksena ja olevan^ halukas
tietämäiin, millaisen asenteeni En^laniiinhallitus omaksuu, jos Ro­mania
jputiiu Saksan aggression kohteeksi. Hän huomautti, että
jos oijniptuttaisiin saamaan aijkaan Puolan/ Romanian, Kreikan,
Turkin ja Jugoslavian yhteinen liitto, jolla olisi Engl^nnl» Ja Rans­kan
tuld^jtilanne voitaisiin vieläj pelastaa. Myöhemmin kö-vi il^!»»
cttil Thjlva esitti npnjäliysyipyks^t oma-aloitteisesti, ilman ihip^fään-laisia
ohjeita hallituksensa tahoUa (Romanian halljins oljjlYalmia
.suoatun»aah Saksan vaatimuksiin). 1 >
HoHJfax lähetti samanapäivänäRanskaan, Puolaan, Kreiklta^]^,^^
Tui;kkiin ja Jugoslaviaan alfkre^itoiduillejilnglannindiplomaatti-edu.
8tajiHe «ihifeet, joissä^^
heitä p^amaan kiireesti' selville l^yseisten maiden- hallitusten mieli­piteet,
asiasta.
Samalla Halifax ilmoitti Thiiyan kyselystä Englannin Mosko-van-
suiirlähettiliiälle Seedsille, j^lle hän antoi ohjeeet tiedustella
neuvostohallitukselta, katsooko s^ voivhrisa auttaa Romanian halli­tusta
Saksan aggressiota vastaan.
Seuraavana päivänä^ 18. 3.1939,
Halifax ilmoitti Neuvostoliiton
Englannin-lähettiläälle että Ronja
nian Lontoon-suurlähettiläs, Thil-ya,
Saksan Romanialle esittä­mään
uhkavaatimukseen viita­ten,
"esitti kysymyksen Englan­nin
mahdollisesta avusta Roma­nialle,
mikäli Saksa ryhtyy ag­gressiivisiin
toimiin viimeksi mai­nittua
vastaan". "Halifax lupasi
Thilyälle ottaa kysymyk.scn kii­reesti
esille Britannian hallituk­sessa
ja sen jälkeen antaa tälle
vastauksen,; kirjoitti N L : n lähet­tiläs'
Moskovaan. : — Kuitenkin
Britannian hallitus haluaisi en­nen
päätöksen tekoa tietää Neur
vostoliito kannan täs.gä kysymyk­sessä.
Se on kiinnostunut tietä­mään,
voiko Romania odottaa
-t^avansa apua Neuvostoliitolta
Saksan aggression tapahtue.ssa ja
miten suurta apua se antai.si ja
missä muodossa (pelkästään asei­den
ja ampumatarvikkeiden yms;
toimitukset vai aktiivisempi soti­laallinen
apu)."
Samana päivänä Seeds teki vas­taavanlaisen
esityksen NL: n ul­koministerille.
Vedoten .Seed.sin
sanoihin, että Britannian hallitus
haluaa ennen päätöksen tekoa tie:
tää, onko neuvostohallitus valmis
auttamaan Romaniaa, ulkomini.s--
teri sanoi, että neuvostohallitus
saattaa myös tuntea tarvetta, en­nen
vastauksen antamista "tietää
muiden valtioiden ja ennen kaik­kea
Englannin asenteen, kiin taas
Halifaxin kyselyssä ei mainita
mitään tästä asiasta".
On myös syytä huomauttaa,
että kun Englannin hallitus tie­dotti
kaikille muille asianosaisille
hallituksille .siitä, että thilya
esitti Englannin ja Ranskan tu­kea
nauttivan Puolan, Romanian,
Kreikan, Turkin ja Jugoslavian
liiton muodostamista, hän salasi
Neuvo.stoliitolta tämän varsin
tärkeän seikan. Toisaalta, k un
Englannin hallitus tyytyi ainoas­taan
tiedustelemaan muiden asian
o.saisten hallitusten kantaa, niin
neuvostohallitukselle asetettiin
tosiasiallisesti kysymys Neuvosto
liiton yksipuolisesta sotilaallises­ta
avusta Romanialle.
Mitä taas tulee Englannin hal­lituksen
omaan kantaan Roma­nian
avu.stamisen suhteen, niin
tätä näkemystä Halifax selvitti
USA :n Löntoon-suurlähettiläälle
Kennedylle. Halifax myönsi, ettei
hän ole varma siitä, haluaako
Chamberlain ja Englannin halli­tus
sulkea Romanian niiden mai­den
piiriin, joiden puolustamisek­si
Englanti on valmis ryhtymään
sotaan.
Maaliskuun 18 päivän iltana
Seeds kutsuttiin N L : n ulkominis­teriöön
j a hänelle ilmoitettiin, et-
Kreikan juntan ponnisteluja
Kun Kreikan sotilasjuntta kaappasi vallan vuoden 1967
huhtikuun lopussa niin tällöin syytettiin nimenomaan kommu­nistien
vaarasta. Mutta pian kävi ifcuitenkin selväksi, että suu­rin
osa pidätetyistä ollilkin porvareita. Länsi-saksalainen Der
Spiegel-lehti korosti, että pidätetyistä valtaosa oli konserva­tiiveja
eikä suinlkaan kommunisteja tai vasenranistolaisiia.
Sotilasjunttaa johtanujt "pääministeri" Papadopoulus ki­risti
otteitaan nopeasti kaökilla rintamilla. Sm ulhreiksi jou­tuivat
taiteilijat: lehtimieheit, ylioppilaat, työläset, kirkonmie­het,
sanomalehtien kustantajat, osa suuirporvaristöä' ja myös
osa sotilaspiirejä. ~ - • '
u-Koko Kreikan lehdistö pantiin sensuuriin ja vieläpä osa
oikeistolaisia leMikustantajia vankilaan.
Riippumaton qikeuslaitos iaikkautettiin. Korkeimman oi­keuden
puheenjohtaja pyysii apulaisineen eroa ja osa heistä
joutui vankilaan. Tämän jälkeen juntta Irävi käsiksi' kirtkkoon.
Se nimitti arkkipiispan ja muun korkeimman papiston. Ainoa,
joka sai pitää virkansa oU arkkipiispa Hieronymus, joka hy­väksyi
sotilasjunltan politiikan myös kirkon osalta. ,
Eivät kaikki aktiiviupseeritkaim iiyvätosyn£et^
tan mielivaltaa, jonka he arvioivat päättyvän täydeOiseen ro­mahdukseen.
Kerrotaan, että sotjilasjunitan vastaisia upseeri-ryhmiä
on peräti viisi kappaletta. Heitä on pidätetty pitkin
matkaa aina kenraaleista alempiin upseereihin asti,
Viäkko sittten viime lauantaina sotilasjuntta suoriUi Kr^^^
kassa "suur-ratsian", jonika yiiteydessä pidätettiin nodn 50
'•ikuningasmielistä" upseeria ja poliitikkoa,
Papadopouloksen käsissä on pääministerin salktun lisäksi
neljä muuta ministerisalkkua. Mutta todellisuudessa Papado­pouloksen
taikana ei ole kuin suhteeÖiseji pieiii upsoeriklilcki.
Se saa kittaa vallassapysymisestaäi^ USA:ta, Englantia ja- Län­si-
Saksaa, liman häiden kolmeh inaan tal()iKj,eU ja sotilaal­lista
apua sotilasjuntan oÄi luettu 'jo aiiköja sitten. Ja
ifcy'see?jalaista ofl Iqiuanko nykyinenkään m
E N E M P I V A L OA
O S U U S T O I M I N T A A N
Satuinpas menemään tilaisuu­teen
kun joukko rakennustyöläi­siä
oli murkinalla.
Piimä, maito- ja suklaapulloista
he ryyppäsivät ' palan pai n iketta'.
Ja juttelivat meheviä juttuja.
Esimerkiksi miten tulevaisuudes
sa ruokavalio. sisältää runsaasti
keinotekoisia valmisteita. Jopa
maaöljystäkin saadaan aikaan ra­vintoa.
Maailman meret ovat tie­demiesten
mukaan myös täynnä
ravinnoksi kelpaavaa raaka-ai­netta
ravintoaineteollisuudelle.
Joo, joo — sanoi farmari-kirves-mies,
tehtäköön ravintoa keinote­koisesti
mistä tahansa, niin ei ne
pysty kilpailemaan tuoreen mai­don,
tuoreen voin ja "verskin" k ir
nupiimän kanssa. Lehmä se on
"aikojen aamusta: alkaen" ollut
ihmisen tarkemman ravinnon an­taja.
Kun esirai vaajat painu ivat kor­pien
kohtuun, — kirves, kuokka
sekä jauho- ja suolapussi seläs­sään,
asteli lehmä heidän muka­naan
antamaan särvintä korpien
pelloksi raivaajille.
Tätä samaa arvokasta ravintoa
— maitotuotteita — jakelee Sud-
Mimmi Harju, St. Catharines,
Ont. täytti perjantaina, syyskuun
12 pnä 74 vuotta.
Tilhi Hänninen, Long Lake,
Ont, täyttää keskiviikkona, syys-,
kuun 17 pnä 83 vuotta.
Frank Tommila, Whitefi8h, Ont.
(Little Penage) täyttää torstaina,
syyskuun 18 pnä 71 vuotta.
Tyyne Sillnian, Port Arthur,
Ont. täyttää lauantaina, syyskuun
18 pnä 76 vuotta.
Arnold Mänty, Kirkland Lake,
Ont. täyttää lauantaina, syys­kuun
20 pnä 71 vuotta.
Matti Ponne, Wahnapitae, Ont.
täyttä.ä lauantaina, syyskuun 20
pnä 70 vuotta.
Retty Kojpsala, Sudbury, Ont.
täyttää sunhniintaina, syyskuun
21 pnä 81 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
buryn suomalainen osuusmeijeri
nikkelialueella - r aivan ihmisten
asunnoille, satoi tai paistoi.
Tämä pienten maitofarmarien
ja kuluttajien 1934 perustama l i i ­ke
vei nämä pienet uudisfarma-rit
1930-luvulla vallinneen syvän
nälkäkauden läpi. Ja paljon yli
sadan tuhannen dollarin se on j a ­kanut
ostopalautuksena kulutta-:
jilleen takaisin. Tämä liike ei ole
perustettu lii kevoitto-motiivin
pohjalle, vaan palveleniaan asiak­kaitaan
ja sikäli kuin ylijäämää
tulee, jaetaan se takaisin ostok­sien
suuruuden perusteella omalle
kuluttajajäsenille.
Kehityksen kulku on nyt johta­nut
siihen että monet pienet y r i ­tykset
ovat vaikeuksissa. Suurliik
keet rummuttavat ja puhaltavat
torviin ja maalaavat sateenkaa-renkuvia
monenlaisista ruoka-alan
korvikkeista, jotka ovat kal­liimpia
ja ravintoarvoltaan alhai­sempia
kuin väärentämättömät
ravintotuotteet.
Liittykää Tekin Sudburyn osuus
meijerin kuluttajapiiriin, yhtykää
jäseniksi, täysivaltaisiksi 'isän­niksi'
ja 'emänniksi' määräämään
sen asioista. »- E M J
tei '{yhden hallituksen kypelyi/si^
tjoiselle hallitukselle koskien kuni-mankih
näkökantaa tule mitään,
joten yhteinen neuvottelu on
vä'ist^ä£ön'\ Neuypgtphallitus:
elidotti, että l^utsuttäisiin viipy­mättä
koolle 'WL:nj Englannin,
Ranskan, Puolan, Romanian, jä
Turkin .edustajien neuvotteluko­kous.^'."
' ' VasJAukseksi tähän Seeds i l ­moitti
i Saaneensa juuri jäljennök-
•sen sähkeestä, jonka oU Lontoo­seen
^ lähettänyt Englannin Buka-restin-
duurlähetyiää. joka pyj(täa
keskeyttämää^i [ Jjankkeen. ' Seeds
ei ynunärrä, mitä tämä tarkoittaa
ja olettaa, eitä Romanian Eng­lannin-
suurlähettiläs on mahdol-iisesti"
sotkenut asioita".
Englannin Bukarestin-suurlä­hettiläs'
Hore, saatuaan tietää
Halifaxin lähettämistä kyselyistä
lähti heti Romanian uIkoministe-rin
luo, joka ilmoitti, että "Thilya
"intoili liikaa", minkä vuoksi
Hore pyysi Halifaxia peruutta­maan
Seedsille sekä joi.ssakin
niuissa maissa oleville Englannin
edustajille annetut määräyk-set.
Neuvostohallituksen . ehdotus
esitettiin 20, pnä maaliskuuta
myös. Ran.skan hallitukselle;
Englannin hallitus torjui Neu­vostoliiton
ehdotuk.sen kuuden
maan konferenssin koollekutsu­misesta.
Maaliskuun 19 pnä 1939 Lon-toon-
iähettiläs ilmoitti N L : n ul-kpmiriisteriöön
Halifaxin tiedot­taneen
hänelle neuvotelleensa jo
pääministerin kanssa konferens­sin
kooUekutsumi.seksi, jolloin he
"tulivat siihen johtopäätökseen,
että tämä toimenpide on vielä en­nenaikainen"
( N L : n ulkopQ^liitti-nen
arki.sto).
' Yhteenvetona viikon tapastUT
mistä N L : n Lontoon-suurlähetys-tö
ilmoitti maaliskuun 20 pnä
Moskovaan, "että saksalaisvastai-
.set mielialat ovat Englannissa
voimakkaammat kuin koskaan a i ­kaisemmin
ja että on havaitta­vissa
laajamittaista halua yhteis­toimintaan
Neuvostoliiton kanssa,
ja rauhantahtoisten valtioiden lii­ton
perustamiseen". Tiedonannos­sa
tähdennettiin kuitenkin, "ettei
näiden tekijöiden merkitystä sai.si
missään tapauksessa yliarvioida.
Niin kauan kuin Chamberlain on
hallitulcsen johdo.ssa, on tuskin
odotettavissa minkäänlaisia py-'
syviä ja varteenotettavia muu­toksia
Englannin ulkopoliittisessa
linjassa. Tosin pääministeri kärsi
täydellisen tappion MyncHnin-po-litiikassaan
ja hänen arvovaltan­sa
on saanut aimo kolauksen,
mutta sisimmässään hän on epäi­lemättä
yhä vielä valmis veisaa­maan
vanhaa virttä ja ainoastaan
yleisen mielipiteen painostus es­tää
häntä tekemästä sitä. Siksi
Ghamberlain toistaiseksi on odotr
tavalla kannalla ja luovii".
Maaliskuun 19"pnä 1939 Halifa.x
keskustellessaan Neuvostoliiton
Lontoonrlähettilään kanssa; I l ­moitti
haluavansa ehdottaa Neu­vostoliitolle.
Ranskalle ja Puolal­le
"yhteisen julistuksen julkista­mista,
koska kaikki mainittu val­tiot
ovat kiinnostuneita Itä- ja
Kaakkois-Euroopan valtioiden
koskemattomuuden ja riippumat­tomuuden,
-säilymisestä". Hän
esitti tällöin, että myöhemmin aio
taan ehdottaa Turkille. Romanial­le,
Kreikalle, . Bulgarialle, Jugo­slavialle
ja muutamille muille val­tioille
tähän julistukseen liitty­mistä.
Maaliskuun 21 pnä Seeds luo­vutti
N L :n ulkoministerille seu­raavan
ehdotuksen Neuvostolii­ton,
Englannin, Ranskan ja Puo­lan
yhteisestä julistuksesta:
"Me, allekirjoittaneet ja asiaur
mukaisella tavalla siihen valtuu­tetut,
ilmoitamme täten, koska
Euroopan rauha j a turvallisuus
ovat yhteisen huolemme aiheena
ja yhteisten etujemme mukaiset
ja koska Euroopan rauhaa ja-tur-
Kommunististen ja työväen­puolueiden
kansainvälisen"heuT
vottelukokouksen vetoomuksessa
"Vladimir Iljitsh Leninm synty­män
iÖO; vuotispäivästä" sänör
taan:
"kommunistit näkevät tehtä­vänsä
siinä, että taistelussa vas­tustajien
kanssa puolustetaan l u ­jasti
marxismin-leninnismin val-lankumousperiaatteita,
proletaa­rista
internationalismia, toteute­taan
niitä järkkymättä käytän­nössä,
kehitetään jatkuvasti
rnarxismin-leiiinnismin -teoriaa,
rikastutetaan sitä luokkataistelun
ja" sosialistisen yhteiskunnan ra­kentamisen
nykyisljen. kokemus­ten
perusteella. Kommunistit py­syvät
aina uskollisina leninismin
luovalle hengelle."
Nämä sanat voisivat olla alku­lauseena
kirjaan "Leninismi ja
nykyisyys", jonka hiljattain jul­kaisi
"Mezhdunarodnye otnoshe-nia"-
kustantamo;, Se on suunnat­tu
marxismin-leninismin vääris-telijöitä
vastaan, sen periaattei­den
suojelemiseksi. Yhteiskunta­tieteiden
instituutin painokun­toon
valmistelema kirja on neu­vostoliittolaisten
tiedemiesten yh­teistyön
tulos. Analysoidessaan
yhteiskunnallista kehitystä ajan-jak.
sona, joka alkoi lokakuun val-lankumoukesta,
kirjan tekijät
asettavat päämääräkseen selvitel­lä
Leninin ajatusten merkitystä
kan.sojen taistelussa kansallisen
ja sosiaalisen vap"autukseh puo­lesta,
maailman muuttamiseksi
uusien, sosialististen periaattei­den
mukaisesti. K i r j a n johtava­na
teemana on ajatus siitä, että
leniniläinen teoria sosialistisesta
vallankumoukse.sta ei ole " D U h -
taa.sti venäläinen"; kuten vääris-telijät
väittävät, vaan sillä on
kansjainvälinen luonne. Tätä ko-vallisuutta
saattavat uhata kai­kenlaiset
toimenpiteet, jotka voi^
vat vaarantaa minkä hyvän.sä
Euroopan valtion poliittisen riip­pumattomuuden,
asianosaisten
hallitustemme sitoutuvan täten
neuvottelujen aloittamiseen viipy­mättä
niistä toimenpiteistä, mihin
on ryhdyttävä edellä mainittujen
vastustamiseksi yhteisvoimin."
(NL:n ulkopoliittinen arkisto.)
Oli selvää, ettei ehdotetusta
julistuksesta voinut tulla vaka­vaa
taisteluasetta aggression l i ­sääntynyttä
uhkaa vastaan. Olet­taen
kuitenkin, että jopa tällai­nenkin
julistus saattaisi olla jon­kinlainen
askel eteenpäin kohti
rauhan,, säilymistä, neuvostohalli­tus
suostui Englannin ehdotuk­seen.
NL:n varaulkoministeri
Potemkin . ilmoitti keskustelles­saan
Roriianian Moskovan-suur-lähettälään
Dianoun kanssa maa­liskuun
26 pnä 1939, että VNeu-vostoliiton
hallitus suostui alle­kirjoittamaan
Englannin ehdot­taman
julistuksen vaikka tämä
onkin riittämätön."
Heti seuraavana päivänä eng­lantilaisten
julkilausumaluonnok-sen
saavuttua neuvostohallitus i l ­moitti
olevansa valmis allekirjoit­tamaan
sen: N L :n ulkoasiainmi­nisteri
antoi maaliskuun 22 pnä
Seedsille seuraavan ilmoituksen:
"Olemme solidaarisia Britannian
hallituksen kantaan nähden ja
hyväksymme sen julistusluonnok­sen
sanamuodon. Neuvostohalli­tuksen
edustajat allekirjoittavat
julistuksen välittömästi sen jäl­keen,
kun Ranska ja Puola hy
hyväksyvät brittiläisen ehdotuk­sen
ja lupaavat allekirjoituksen­sa."
Neuvostohallitus ehdotti, et­tä
toimenpiteen "velvoittavuuden
ja juhlavuuden" kannalta olisi
suotavaa, että julistuksen allekir­joittaisivat
neljän vallan pää- ja
ulkoministerit. Samalla esitettiin
toivomus, että neljän vallan ju-listukseenliittymistä
ei ehdotet-
(Jatkuu sivulla 4)
i;ostavat puheissaan kirjan sivuiU •
la Vyespiiolueiden eduste^ '
' Yksi osa' 'kirjasta on omistettu
analyysille muutoksista maail-'
man kapitälistiMSssiyärjestelmas^^
sä vallankumousta seuranneena
aikana: Kirjan tekijät todistavat,
että nykyinen kapitalismi joutuu
luovimaan j a tekemään siirtoliik­keitä;
niukautumaan uusiin olo-i^
hteisiin taistelussa kahden vas­takkaisen
yhteiskunta- j a talous
järjestelmän kesken. Kuitenkin
tämä vain kjärjistää entisiä eri­mielisyyksiä
ja synnyttää uusia.
Kirjassa kuvataan laajalti työtä­tekevien
taistelua monopoleja
vastaan kehittyneissä kapitalismi
maissa; Vastoin antikommunis­min
ideologien vakuutuksia, että
teollisuusyhteiskunnassa o l i s i'
syntymässä " t y ö n ja pääoman
harmonian" aikakausi, monopo­lien
ryöstöpolitiikan vastustus
kasvaa joka vuosi. Tämän vastus­tuksen
yhteiskunnallinen pohja
laajenee jatkuvasti.
Johtavana voimana taistelussa
pääomaa vastaan on työväen­luokka
— vallankumouksellisin
luokka nyky-yhteiskunnassa. Tä­tä
eivät voi kumota kapitalismin
ylistä jät, mitkään Marcusen ta­paiset
pikkuporvarilliset teoreeti­kot,
eivätkä maolaisten hajoitus-ryhmät.
Erilaisissa olosuhteissa työs­kentelevien
veljespuolueiden teo­reettisen
työn yleistäminen kuu­luu
tällä hetkellä tärkeimpiin
tehtäviin. Näitä ongelmia käsitel­lään
kirjan sivuilla. Erityistä
huomiota kirjassa kiinnitetään
kysymykseen' nykyajan perusta­vien
vallankumouksellisten : v i r ­tausten
keskinäisestä riippuvai-suussuhteesta
j a vuorovaikutuk­sesta
maailman sosialistiseen
järjestelmään, työväenluokan tais
teluun kapitalistisissa maissa,
kansalliseen vapautusliikkeeseen.
Huomattavalla sijalla on uu­simpien
porvarillisten ja sosiaali-reformististen.
teorioiden arvos­telu.
Hallitsevana ideologiana on:
Marxin, Engelsin ja Leninin val­lankumouksellinen
oppi, joka val­taa
yhä laajemmin alaa. Kirja
"Leninismi ja nykyisyys" sisäl­tää
terävää puolueväittelyä, tais­telua
kansalliskiihkoisia idealogi-oita
vastaan. Lukija löytää kir­jasta
mielenkiintoisia tietoja vel­jespuolueiden
toiminnasta ja nii­den
ongelmista. • /
Kysymys: —r Meillä suomalai­silla
on ollut pohdittavana seu­raavanlainen
tapaus: Henkilö on
tullut tänne Canadaan noin 18-
vuotiaana ja työskennellyt tässä
maassa 40 vuotta. Sitten hänelle
tuli mieleen mennä "vanhaan
maahan" olematta vielä vanhuu-deneläkeiässä.
Ottaa vielä 6-7
vuotta ennen kuin hän saisi eläk­keen.
Kysymys on tämä: voiko
hän esittää sen eläkehakemuksen
tänne Canadaan Suomesta, suo­raan,
vai täytyykö hänen tulla
vuodeksi Canadaan eläkkeelle
päästäkseen ? — Tiedosta kiitolli­nen,
Toronto.
Vastaus: Vanhuudeneläkkeen
saannin yhtenä ehtona on, että
anojan on pitänyt asua Canadas-sa
yiimeksikuluneen vuoden en­nen
eläkkeen hakuaikaa. Se tar-kpittaa,
että henkilön, joka täyt­tää
muut kelpoisuusvaatimukset
kuten on ilmeistä tässä tapauk­sessa
on tultava ulkomailta Cana­daan
asumaan vähintään vuodek­si,
ennen kuin on lain mukaan oi­keutettu
peruseläkkeen saantiin.
PÄIVÄN PAKINA
E U N T A S O ^ N N E N J A NYT
Eräänä aamuna esiiettiin TV:ssä
ori puiheenvuioi-oja perheenäitien
ja emäntien Cyostä ja tämän työn
«rvostamisesfa. • Puiheenvuoroh
'kä(yitläjiä oli jos jonikinilaisia ja el­lei
tullut väärinymmärrettyä, niin
'^kotirouvan" työtä pidetään vähä-
. «soisempana kuin muuta työtä.
Eräs puhutja arveli sen jahituvah
. osaltaan siitä, että kotirouvat po­tevat
jonkinlaista alemmuuskoni-pleksia
ja kaikkiailla'vallittavat si­tä,
"että sellainen ikotii-ouvahan
iminä vain olen";
Sanotaan, eittä maailina on
imuuttunaD pafljoii viimeksi kulii-neitton
vuioshlcsyvnrnenien aikana,
että ihmisten asumisbsp on ko­honnut
ja .Saimoin olintaso, että
myt' puhutaan pubelijneen, töllö­tetään
t^JevIsiota,'ajetaan on\aH!j
autolla ja asutaan omassa taitossa,
ikun violä v.-fjaat' 40 vubitta sitten^
iradio oli harvinainen, puhelin kuu'
iui vain hön-ojeh totiin, televisiol­la
ei tunrietlii' lavinkaan ja' ömJR
auto oli tavalllseile ' ilimisello
unennäköä. • " •
Muilta yfliteiiJkunnnn n k . tcknil-ilistä
kehitystä ei voida sellaise-maan
pitää elintason mittana. Tele­visio,
auto, radio tai puhelin ei­vät
kelipaa elintason mittariksi,
ikun tarkastellA,an elävätkö ihmi-
Böt yleisesti paremmin nyt kuin
esimerkiksi 40 vuotta sitten.
Napoleonillakaan ei ollut autoa,;
televisioita, radioita, eikä edes pu­helinta,
mutta kyllä hänen elinta­sonsa
oli sentään aivan toisl.i
luokikaa kuin esim; tavallisen ca-nadalaisen
työmiehen, jolla sääil­taa
olla nyt kolonaan ja kotipi­hallaan
kaikki edellämainitut tdk^
niikan ihmeet, joko aivan ominaan,
tai velaksi ostettuina.
Eikä nämä tokmiikan ilxmeet
tule ilmaiseksi. Työviikon lyhen-itiiimisesitä
ja loma-aiikojcn piden-tymisiestä
huolimatta paino niin
ruumiillisien Ikuln henkisenkin
työjii piirissä on lisääntynyt. Talol,
autot, tolevisiot, radiot ja puhe-
Jimot m^iiksaivat rahaa ja ralian
ihaniklkimineii ajaa poiheenipään
lyrittäinään bntfcistä koyomnUn seka
rounjoitumaan entistäiielpomimin.
Rahalla saa paljoh sellaista; joka
olisi mukavaa nauttia . . . kun
vain rahan hankkimiselta ehtisi
nauttimaan. _
Kapitalistisen yhteiskunnan pii.-
rissa elävät 'perhee ovat joutuneet
sellaiseen kierteeseen, että per-iheenpään
^ i o t eivät riitä lähes­tulkoon
luonKfan Jcaikkea sitä,
mitä ympäristön/naapureiden, su­kulaisten
ja (kadehtijoiden arvos-tuiksen
saamiseksi pidetääm välttä­mättömänä.
Näin ollen on cana-dalaisen
peaiheenäidinikin otettava
osaa rahan hankkimiseen, oltava
ansiotyössä silloinkin, kiin' lapset
ovat pieniä ja tyydyttävä vain yh­teen
lapseen, koska useampiin ei
imahdollisesti olisi vai*aa.
40 vuötita sitten tavallisen pal­kansaajan
asema ei ollut mikään
häävi. PailkaiHa sai^yhden tai kah­den
huoneen asunnoai, lasten kou-tutus
oli vaikeaa ja useissa ta­pauksissa
täysin mahdotonta, toi­meentulo
epävarmaa jne.
40 vuotta sitten perheenäiti oli
ikuiitonkin useinunin kotona, hoiti
työmiehen vähäisen huushollin ja
niisti iperilljsten nenä;t s'ekä antoi
piiskaa tiaiT>eeri vaaties;^ ja jos­kus
suottakin, naliiutti ukioMeen
Ikun tämä tuli työstä ja toiyöi ptj-ampaa
aikaa. T^öpäivön päätyt­tyä
perheenpää kuitenkin pääsi
istahtamaan heti aterialle pitkän
työpäivän (jälkeen. Hänen iltansa
olivat vapaamipia kuin nykyisin,
jolloin nuolemmat puolisot ovat
ityössä, ^ön jälkeen laittavat ruo.
at, pesevät pyykit, piiskaavat lap­set
ja kaiken tämän tehtyään ly­sähtävät
vuoteelleen niin väsynei­nä,
etteivät edes huomaa, jotta
viereisessä sängyssä nukkuu vas­takkaista
sukupuolta oleva ihmi-
-nen.'
Tottakai aika on muuttunut pa^
remmaksi, eihän työväki ja työ­väenliike
ole käynyt kamppailu-jaan
aivan tuloksetta. Ededlä ole-yoilh
on vain haluttu sanoa, että
muutoksiet parempaan ovat aina
suhteellisia. 40 vuotta sitten ta­vallinen
palkansaaja yleensä ky-ifceni
hankkimaan perheelleen sel­laisen
elintason, joka sinä aikana
oli .tavallinen. Nyt pitää molem­pien,
sokä perheen äidin, että isän
olla työssä ja sittenkään ei hel­polla
saaida hankituksi sitä tasOa,
m ikä nyt katsotaan ympäristön,
naapureiden, Sukulaisten ja ka-dehtiijoiden
kunnioituiksen saarni-sen
väilttämättömyydeksi.