Vapaus, July 12, 1958

              Sivu 2 Lauantaina, heinäk. 12 p. — Saturday, July 12, 1958
V A P A U S
(UBEBTT) — Independent Labor
Orgah of FimUsh Canadians. Es-tabUshed
Nov. 6, 1917. Autborized
aa M6oQd\clas3 mail by the Post
Offloe Department, Ottawa. Pub-llsheä
thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E: Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appllcatlon.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
• 3 kk 2 25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk.' 4^30
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
bicon työviikon lyhentämisestä
Kuten on meidänkin lehdessämme kerrottu, Inco ilmoitti
viime maanantaina ,että ensi maanantaista alkaen tulee käy­täntöön
nelipäiväinen työviikko. Yhtiön toimesta puolustel­tiin
tätä toimenpidettä selittämällä, että myymättömät nik-kelivärastot
ovat tulleetTiiin suuriksi, että tuotantoa on vä­hennettävä
edelleen. \
Incon varastoissa sanotaan nyt olevan 135,000,000 pau­naa
myymätöntä nikkeliä. Tämän vuoksi on jo aikaisemmin
vähennetty nikkelituotantoa heittämällä työttömien armei­jaan
noin 1,600 miestä. Nyt vähennetään taas tuotantoa 20-
prosenttisesti lyhentämällä työviikkoa.
Kovin helppo on suurrahamiesten järjestää asioitaan.
Kahmittuaan ennätysmäisiä voittoja vuosikymmeniä, Inco
heittää jälleen ilman muuta työläisensä suden suuhun en-,
simniäisen vastoinkäymisen kohdatessaan — vaikka tämä
vastoinkäyminen on kokonaan yhtiön lyhytnäköisyyden, eikä
lainkaan työläisten ansiota.
Mistä sitten on kysymys? Me emme epäile lainkaan,
etteikö Incolla ole nyt kertynyt varastoihin myymätöntä nik­keliä.
Mutta kenen on syy? Ja miten se tilanne voitaisiin
korjata.
Syy on yksinkertaisesti se, että aina Korean sodan päi­vistä
alkaen Yhdysvaltain hallitus osti "strategisten tava-rainsa"
varastoon kaiken nikkelin mikä voitiin tuottaa. Se
oli helppoa heinänteon aikaa Incolle. Yhdysvaltain hallitus
omaksui nämä vuodet sen käsityksen, että kolmas maailman­sota
on kiertämätön ja niinmuodoin oli varastoitava nikke­liä
hiin paljon kuin voitiin. Kaiken tämän aikaa soitti Inco
toista viulua tyytyväisesti hymyillen suurista voitoistaan.
Kerrassaan mitään ei yhtiön toimesta tehty nikkelin rauhan­omaisten
markkinain kehittämisen hyväksi. Yhtiö ei ole pan­nut
liioin edes tikkua ristiin uusien^ ulkomaalaisten mark­kinain
kehittämiseksi nikkelille.
Kun Yhdysvaltain hallitus sitten tuli ilmeisesti toista
vuotta sitten siihen lopputulokseen, että sotaan kyllästynyttä
ihmiskuntaa ei saadakaan ajetuksi sotaan, se lakkasi myös
kartuttamasta jättiläismäisiä "strategisten tavarain" varas-tojaan,
siis myös nikkelivarastojaan. Tosiasiassa meitä ei ih­metyttäisi
lainkaan, vaikka Yhdysvaltain hallitus kilpailisi
nyt "strategisella nikkelillään" Incon kanssa maailman joil­lakin
markkinoilla!
Mutta vieläkään ei Inco ole pannut tikkna ristiin uusien
markkinoiden kehittämiseksi siellä, minne se epäilemättä sai­si
nikkelinsa myydyksi. Päinvastoin on asia! Incon miljo-neeriomistajat
istuvat Wall Streetillä suurten rahasäkkiensä
päällä ja yrittävät ilmeisesti käyttää tätä itsekehittämäänsä
krijgitilannettakin hjryäkseen nikkeliteoUisuuden työläisten
paukkojen ja työolosuhteiden huonontamiseksi sekä "herran
peflön ja nuhteen" kehittämiseksi myös nikkelialueen kun-tiiin^
yleensä. Sen sijaan, että yhtiö olisi neuvotellut työläi-sipp
edustavan union kanssa siitä, mitä pitäisi tässä kriisi-tiMmiteessa
tehdä, ja miten siitä parhaiten selvitään, Inco päät­ti
käyttää suurta ruoskaa ja ryhtyi itsevaltiaan tavoin erot­tamaan
työläisiään ja järjesti täysin diktattorisesti tämän
työviikon lyhentämisenkin.
.'"l^JJikkeliteollisuuden työläisillä ei tietenkään ole mitään
sitS vastaan jos nikkeliteollisuudessa otetaan käytäntöön 4-
päiväinen viikko niin, ettei työläisten viikkoansiota vähen­netä.
Päinvastoin meistä tuntuu, että Inco voi tässä yhtey­dessä
antaa joitakin hyvin 'vallankumouksellisia" ajatuksia
työläisilleen — sillä muistaa tulee, että esimerkiksi Neuvos­toliiton
kaivostyöläiset työskentelevät vain 6 tuntia päivässä!
Ajatus työviikon pysyvästä lyhentämisestä voi tulla Inconkin
työläisten mieliin ja sen kehittymisestä saa yhtiö kiittää
ensikädessä omaa öykkärimäistä ahneuttaan.
• Jokatapauksessa kaivosmiehet ovat tuhannesti oi-
;keassa vaatiessaan nyt yhtiöiltäkin uhrauksia siten, että
lyhennetystä työviikosta maksetaan sama palkka kuin
aikaisemminkin. Tämä on oikeutettu vaatimus kun huo-äiibidaan
Incon keskeytymättömät suuret voitot sodan
alkuajasta tähän päivään asti. Se on oikeutettu vaatimus
sosiaaliselta, kannalta kun huomioidaan, että tuhansien
kaivostyöläisten viikkoansiöiden näin jyrkkä vähentä­minen
tulee kehittämään ensiluokkaisen talouskriisin ja
pulan tässä kaivoskeskuksessa.
Sudburyn kaupunginhallinto huomioi tämän tosiasian
päättäessään kiinnittää liittohallituksen huomion tähän va­kavaan
kysymykseen. Me puolestamme liitymme kaikkiin
niihin hyvää tarkoittaviin sudburylaisiin, jotka nyt pyytä­vät
ja Vaativat, että liittohallituksen tulisi ostaaMncon nik­kelin
ylijäämätuotantoa varastoon tulevaa käyttöä varten,
ja että hallituksem.me tuli.si samalla vaatia Incolta päättäviä
toimenpiteitä uusien markkinapaikkojen hankkimiseksi nik­kelille.
Meidän mielestämme liittohallituksenkin tulisi vaa­tia
Incolta sJtä, että se maksaa täyden viikon palkan työ­läisilleen,
vaikka työviikkoa jouduttaisiin joko väliaikaisesti
tai pysyväisesti lyhentämään. Tällainen vaatimus liittohalli­tuksen
taholta olisi eräänlainen ruoska, joka pakottaisi Incon
herrat todella nousemaan pehmeitten rahasäkkiensä päältä
ja katselemaan, että löytyykö maailmasta mitään sellaisia
paikkoja ja maita, joiden rauhanomaisen teollisuuden ke­hittämiseksi
voitaisiin nikkelin ylijäämävarastot myydä.
• * •
Tällaisissa vastoinkäymisissä — ja työläisen suuj-in vas­toinkäyminen
on se, jos hän joutuu työttömäksi joko koko­naan
tai osittain — kehittyy luonnollisesti nikkeliteoUisuu­den
työläisten keskuudessa vilkasta keskustelua ja väittelyä­kin
siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä. Muuten
ei asia voisikaan olla. Toisaalta, mitä enemmän ja avomie-lisemmin
työläiset näistä asioista keskenään keskui^televat,
sitä parempi se on. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka siinä
keskustelussa ammuttaisiin joskus ohi maalinkin.
Mutta jos koskaan, niin juuri tällaisten vastoinkäymis­ten
yhteydessä on työläisten huolehdittava kuin silmäteräs­tään
sekä keskinäisestä yhtenäisyydestään että omasta unios-taan.
"Taistelulinja" ei kulje "vanhojen" ja "nuorten" työläis­ten,
vaan työläisten ja työnantajain välillä. Ja vaarana ei
ole se, että jompi kumpi yllämainituista ryhmistä "hyötyy"
tai "raen^ttää" toisen kustannuksella, vaan se, että ^önan-
Mitä muut sanovat
K U O L E V I L T A K I N ODOTETAAN
VIELÄ SOTAPALVELUA
Laivaston eräs tiedemies sanoi
täällä eilen, että radioaktiivisuu­den
vuoksi sairastuneita ja siitä
kuolevia miehiä voidaan käyttää
viikkomääriä taistelupalveluksessa.
Laivaston radiologisen Laborato­rion
lääkäriosaston edustaja t r i W.
Edward l. Alpen," Hunters Pointis­ta,
selitti, että radioaktiivinen poly
aiheuttaa tavallisesti hitaasM (viik­koja)
kehittyvän kuoleman j a niin­muodoin
sen uhriksi joutuneet mie-liet
voivat vielä auttaa laivojensa
huoltoa. — Chronicle, San Fran­cisco,
kesäk. 2. p. 1958.
» * »
MIKSI?
S a n o malehtiuutisista huomaam­me,
että Medicine Hat (asukasluku
22,000) Albertassa on j u u r i sivuut­tanut
1,300. päivän niin ettei ole
ollut kuolemaan päättynyttä tapa­turmaa.
Yhtään miestä, naista tai
lasta ei ole kuollut sen kaupungin
kaduilla marraskuun 12 pn jälkeen
V. 1954. Sille turvallisuustuntoisel-le
kaupungille, jonka saavutus on
saanut koko Pohjois-Amerikan man­tereen
huomion puoleensa, me esi­tämme
lämpimän onnittelumme.
Torontolta, minkä liikennetapa­turmissa
on tämän vuoden aikana
kuollut jo 70 ihmistä, ja marras­kuun
12 päivän jälkeen 1954 347
ihmistä, me kysymme yksinkertai­sesti
vain, että "miksi"?
-— Globe and Mail, Toronto.
• * •
MITÄ HYÖTYÄ
Maalaisliiton "Keskisuomalaises­sa"
ihmettelee muudan maakunnan
U S A : n lamakausi yhä k i r i s t yy
300 miljoonan dollarin "karjafar-mari"
ja öljymagnaatti, USA:n ny­kyinen
rahaministeri Robert An­derson
on vienyt läpi "kovan lin­j
a n " ohjelmansa. Kymmenet mil­joonat
amerikkalaiset ovat odotta­neet
puolisen vuotta huomattavia
verohelpotuksia ja miljoonat työt­tömät
vielä pitemmän aikaa työtä.
Anderson on pitänyt huolta siitä,
että toiveet ovat molemmissa ta­pauksissa
häipyneet taivaan tuu­l
i i n . USA:n budjettivuosi päättyi
kesäkuun 30- päivänä ja uusi alkoi
heinäkuun 1. päivänä. Tätä ennen
kongressin olisi pitänyt hyväksyä
verohelpotuslait sekä antaa halli­tukselle
valtuudet ja rahat laajaa
yleisten töiden aloittamista varten.
Näitä kahta toimenpidettä on pi­detty
välttämättömänä varojen saa­miseksi
suuren yleisön käsiin, rahan
kiertokulun nopeuttamiseksi sekä
tätä tietä virikkeen antamiseksi la­massa
olevan taloudellisen aktivi­teetin
kääntämiseksi nousuun. Täl­lainen
ajatustenkulku on ollut ai­van
yleinen amerikkalaisilla. Raha­ministeri
Anderson taivutti kuiten-mies,
mitä kaikkea poika Tuomisen
"leipälävestä" on saatu kuulla. Siel­tä
on kuultu kaikki rajat ylittävää
parjausta ja toisaalta ylistystä ko­koomukselle.
Kirjoittaja lausuu:
" T u l i myös mieleen, mitä hyötyä
mahtaa olla erinäisten naapurimai­den
olojen parjaamisesta, kun omis­sakin
epäkohdissamme on työtä
enemmän, kun mitä tuollaiset am-mattiparjaajat
kykenevät suoritta­maan."
kin sekä demokraattien ett^^repub-likaanien
johtajat sopimukseen, et­tä
verohelpotuksista ei tehdä po­liittista
kiistakysymystä. Niinpä
kongressi hyväksyi äskettäin pää­töksen,
jonka mukaan kesäkuun 30.
päivänä päättyvät verolait uudiste­taan
ja verot kannetaan tulevana
budjettivuonna entisen suuruisina.
Demokraattien ehdottama 2 miljar­din
dollarin määräraha julkisia töi­tä
varten hyväksyttiin tosin edus­tajahuoneen
pankkivaliokunnassa,
mutta se on saatava itse kongres­sissa
kiivaan vastustuksen ja raha­ministeri
Anderson on lopuksi var­mistanut,"
että päättipä kongressi
mitä tahansa, niin valkoinen talo
lopulta estää työttömyysmääTära-hojen
käytön. Tätä tietä "vakautta­minen"
USArssa on tukossa. Mutta,
mihin perustuu presidentti Eisen-howerin
ja hänen hallituksensa nä­kemys
itsestään järjestyvästä nou­susuhdanteesta
(rolling adjust-ment)
ja millaiset ovat vakauttami­sen
näkymät kentällä?
MIKSEI NYT, K U T EN
E N N E N K I N . '
Demokraatit — mutta myös useat
muut amerikkalaiset asiantuntijat
— ovat syyttäneet presidentti E i -
senhoweria ja hänen hallitustaan
yleisessä politiikassa mielikuvituk­sen
puutteesta, saamattomuudesta
j a silmien sulkemisesta tosiasioiden
edessä. Tämä yleinen moite on koh­distettu
erikoisesti Eisenhovverin
talouspolitiikkaan. USA:n talous­elämä
on kokenut suursodan päät­tymisen
jälkeen jo kaksi takaiskua
nimittäin 1948—49 ja 1953—54.
Vähäpätöisestä natsiurkkijasta
NATOn nelitahtiseksi johtajaksi
Sama mies, joka nyt on NATOn
maajoukkojen ylikomentaja Euroo
passa, omaa historian vakoilijana ja
murhaajana viime neljännesvuosi­sadalta.
Nyt on paljastunut, että Hans
Speidel järjesti Hitlerin edestä
Marseillesin kadulla lokakuussa v.
1934 tapahtuneen Jugoslavian ku­ningas
Alexanderin ja Ranskan ul­koministeri
Louis Barthoun mur­han.
Myös on paljastunut, että hän
petti kenraali Rommelin ja ilmoitti
hänen aikeensa kun "erämaan ket
t u " suunnitteli natsidiktaattorin
vallan kaatamista v. 1944.
Kertomus Speidelista johtavana
natsirikollisena on kerrottu doku-menttaarisessa
filmissä "Operation
Teutonic Sword" (teutonisen mie­kan
operatio) jonka on tuottanut
Saksan Demokraattisen Tasavallan
omistama filmiyhtiö DEFA.
Kun Jugoslavian kuningas kan­nettiin
hautaansa lokakuun 18 päi­vänä
1934, eräällä surusaattuessa
arkun jälessä kulkevalla oli kassa­kaapissaan
niiden miesten nimet,
jotka olivat järjestäneet tämän
vänä 19S4, eräällä surusaattueessä
osallistunut oli Hermann Goering.
F i l m i , jossa esitetään myös useita
kohtia myöhemmistä uutisfilmeistä
osoitti kuinka H i t l e r ei vielä silloin
ollut valmis hyökkäyssotaan. Rans­kan
ulkoministeri Barthou kulki
kautta Euroopan yrittäen muodos­taa
Puolan, Romanian,, Tshekkoslo­vakian,
Jugoslavian ja muiden
kanssa liittoa puolustamaan Saksaii
naapureita agressiivisen natsismin
mahdolliselta uhalta. Barthou tiesi,
että erikoisestikin Jugoslavian kan­ta
asiassa oli erittäin tärkeä j a kut­sui
kuningas Alexanderin vieraile­maan
Ranskassa lokakuussa 1934.
S A L A M U R H A A J A
Hitler ja Goering päättivät käyt­tää
hyväkseen tätä tilaisuutta pääs­tä
eroon Alexanderista ja Barthous-ta
ja valitsivat Speidelin, joka sil­loin
toimi Saksan sotilasattashean
apulaisena Pariisissa, huolehtimaan
konnan työstä.
Mainitussa filmissä näytetään va;
lokuvajäljennöksiä Goeringin ja
Speidelin välisestä salajuonta kos­kevasta
kirjeenvaihdosta. Syyskuun
1 pnä 1934 Goering lähetti kapteeni
Hans Speidelille kirjeen sanoen, et­tä
"Ohellisena lähetän teille kaksi
fuehrerin ja valtakuntakanslerin
tajat saavat heikennetyksi työ­läisten
ainoan joukkoturvan,
heidän unionsa. "Vanhem-muusoikeudet",
eläkkeet, ke­sälomat
ja muut parannukset,
mitkä on union avulla viime­vuosien
aikana voitettu, eivät
ole enää sentinkään arvoisia
silloin, jos työnantajat saavat
asiamiestensä avulla keliite-tyksi
työläisten keskuuteen
riitoja ja epäsopua ja siten Kei-kennetyksf
heidän unioaan.
Huolimatta lainkaan muista
mahdollisista erimielisyyksis­tä,
työläiseen omat edut vaati­vat
siis ennen muuta oman
unionsa lujittamista ja tehos­tamista,
sekä yhtenäisyyden ja
solidaarisuuden säilyttämistä
omissa riveissään.
George Lohrin ja Demokraattisen
Saksan raporteista
määräystä ko.skicn "teutonisen mie­kan"
operatiota A vaatien, että kun
määräykset on huomioonotettu, ne
on hävitettävä hetimiten.
Speidel vastasi lokakuun 3 pnä
1934. Hän kirjoitti, että valmistelut
"teutonisen miekan" operatiota
varten ovat valmiit "teidän mää-räyksienne
mukaisesti. Olemme
päättäneet toimeenpanna operation
Marseillesissa; asiaan liittyvät kaksi
henkilöä tapaavat siellä. 'Ajuri
Wladolle' on annettu ohjeensa."
Kirjeessä myös kiinnitettiin huomi­ota
erään Hans Haackin mukaan lii­tettyyn
raporttiin.
Kuka oli Haack? Filmissä näyte­tään
valokuvajäljennös myös tästä
raportista, joka löytyi muiden asi­aan
liittyvän aineiston mukana nat­sien
arkistoista sodan jälkeen.
Haack oli natsien agentti Ranskas­sa
ja hänellä oli tärkeitä yhteyksiä
Ranskan saiapoliisilaitokseen, Sure-te
Nationaleen. Raportissaan Spei­delille
Haack oli tarkoin selostanut
mihin turvallisuustoimenpiteisiin oli
ryhdytty Ranskan poliisien toimes­ta
kuninkaallisen vieraan ja Bar­thoun
suojelemiseksi. "Alexander
lähtee laivasta Marseillesissa", sa­notaan
raportissa. "Ensimmäisten
j u h l a menojärjestyksen vaatimien
toimenpiteiden jälkeen Alexander
kulkee yhdessä Barthoun ja Geor­gesin
kanssa avonaisessa autossa sa­tamasta
poliisikeskukseen." Hän
huomioi erikoisesti, että matkalla
tulee olemaan 1,300 poliisia valvo­massa
järjestystä ja turvallisuutta.
Kun kulkea liikkuu hitaasti eteen­päin,
niin jälelle jääneet poliisit
siirtyvät eteenpäin vahvistaakseen
edellä olevia poliisijoukkoja.
Saatuaan tämän tietää Speidel
heti päätti, että Marseilles on pa­ras
paikka suunnitelman toteutta­miseksi.
"Ajuri Wlado" oli todelli­suudessa
Vladimir Georgieff, jonka
Speidel oli palkannut vetämään l i -
pasinta.
"Teutonisen miekan" operatio on­nistui
ja Speidel tiesi, että Hitler
ei unohtaisi.
T E L O I T T A JA
Hitler ei unohtanut. V. 1941
Speidel, joka oli saanut jo everstin
arvon,, oli takaisin Pariisissa nat­sien
miehitysarmeijan yleisesikun­nan
komentajana. Filmissä näem­me
hänet Hitlerin rinnalla kuh nat­sien
johtaja saapui Pariisiin tarkas­tamaan
valloitettua kaupunkia.
Myös hänen päämajassaan Fontain-bleaussa
sijaitsevassa linnassa lä­hellä
Pärisia näemme hänet filmis­sä
allekirjoittamassa "kommunistis­ten
tai juutalaisten" ranskalaisten
kuolemantuomioita. Filmissä esite­tään
valokuvajäljennös jeräästäkin
hänen .raportistaan päämajaan Ber­l
i i n i in helmikuun 28 päivältä 1942:
"Kostona", sanotaan siinä, "eri­näisten-
Parisissa tapahtuneiden ta­pahtumien
ja pommituksien johdos­ta
kuusi kommunistia ja juutalaista
ammuttiin helmikuun 3 pnä 1942.
"Kostona Rouenissa erästä Wehr-machtin
jäsentä vastaan tapahtu­neen
päällekarkaaniisen takia 25
kommunistia ja juutalaista ammut­t
i in helmikuun 21 pnä."
"Kostona . . . " ja tämän kaamean
raportin allekirjoitus oli Speidelin.
Tämä oli hänen toinen kä,yntinsä
Pariisissa.
U R K K I JA
V. 1944 joukko korkea-arvoisia
natsikenraaleita, jotka olivat ha­vainneet,
että sota oli menetetty,
suunnitteli Hitlerin vallan kukista­mista.
Näiden joukossa oli kenttä-marsalkka
Rommel, joka aikaisem­min
oli natsien pohjois-Afrikan
joukkojen ylikomentaja ja sittem­min
toimi länsi-Saksassa armeija-joukon
komentajana, kenttämar-salkka
Guenter von Klugc ja ken­raali
von Stuelnagel. Nämä miehet
luottivat Speideliin ja antoivat hä­nen
tietää suunnitelmistaan.
Salaliitto paljastettiin, Rommel ja
von Kluge tekivät itsemurhan.
Stuelpnagel yritti ampua itsensä,
mutta onnistui vain saamaan itsensä
sokeaksi. Hänet raahattiin sokeana
H i t l e r in "kansan oikeuden" eteen
ja hirtettiin.
Mutta Speidel oli antanut lausun­tonsa
Gestapolle ja jäi henkiin tul­lakseen
lopulta NATOn komenta­jaksi!
NATOn KOMENTAJA
Nyt Speidel on takaisin Pariisissa
kolmannen kerran NATOn keski-
Euroopan maajoukkojen komenia-jana.
Filmissä hänet nähdään jäl­leen
Fontainbleaussa. Filmissä c i
kerrota saiko hän takaisin entisen
toimistonsa, mutta sen me tiedäm­me,
että hänet valittiin tähän kor­keaan
virkaan siksi koska NATOn
takana olevat ihmiset tarvitsevat ja
pitävät arvossa .sellaisia kokeneita
joko yksityis- tai joukkomurhien
järjestäjiä.
Kymmenet tuhannet ihmiset, jot­ka
näkevät tämän filmin ja heidän
mukanaan miljoonat kaikkialla tie­tävät
myös, että Speidelin ja kump­paneiden
suunnittelema atomijouk
komurha voidaan voimillamme cs-t^
ä ja että sitä ci tulo millään sallia.
Niistä selviydyttiin. Miksei selviydy­tä
nykyisestä kolmannestakin. "So-peutumisvaiheet
ja konjuktuuri-vaihtelut
kuuluvat oleellisesti va­pinan
markkinatalouden luontee­seen.
Nykyinen kriisi ei ole sen
kummempi kuin aikaisempikaan ja
kaikki järjestyy aikanaan itsestään
ilman valtiovallan sekaantumista",
sanovat Eisenhower ja hänen kan­nattajansa.
-
T A K A I S K U MUUTTUNUT
LAMAKSI
Vastustajat ovat puolestaan esit­täneet,
että 1953 kesällä hallitusta
varoitettiin lähestyvästä takaiskus­ta
ja silloinen rahaminiiteri Hum­phrey
ilmoitti jo syksyllä, ettei hän
vastusta verohelpotuksia. N. 7,5 mil­jardin
dollarin verohelpotukset toi-mecnpantiinkin
ja takaiskusta sel­vittiin
vuoden 1954 kesään mennes­sä.
Vv. 1048—49 takaiskusta selviy­tymistä
auttoivat myös verohelpo­tukset
ja suuret julkiset työt kor­vasivat
yksityisessä sektorissa ta­pahtuneen
investointien supistumi­sen.
Nyt ei ole mitään tällaista. L i ­säksi
nykyinen takaisku on sekä
syvyydeltään että laajuudeltaan pal­jon
pahempi kuin kaksi edellistä.
Enää ei voida puhua mistään ohi­menevästä
takaiskusta, vaan todel­lisesta
lamakaudesta. Erimielisyyt­tä
voi olla ainoastaan siitä, syven­tyykö
nykyinen lama vielä j a minä
vuonna se päättyy. Ilman hallituk­sen
vastatoimenpiteitä, jotka ovat
lähes vuoden myöhässä jo muuten­kin,
ei lamasta enää selvitä, to­distelevat
Eisenhovverin amerikka­laiset
vastustajat.
EISENHOWERIN ITSE-vSUGGESTIO
Eräs tarkkailija on luonnehtinut
Eisenhovverin vakauttamisuskon pe­rustuvan
tunnetun ranskalaisen sie-lunhoitolääkärin
itsesuggestioon pe­rustuvaan
hoitomenetelmään. Poti­laan
pitää määrättyinä aikoina tois­taa:
"Lakkaamatta ja joka suhtees­sa
tulen päivä päivältä yhä ter-veemmäksi"
tai "kaikki on hyvin ja
mikä sitä ei ole, se paranee huo­menna''.
Kun tämä ajatus voimak­kaasti
painuu potilaan alitajuntaan,
tekee se ihmeitä.
Kun presidentti Eisenhower esit­ti
viime tammikuun 13. päivänä
budjettiarvionsa seuraavaksi varain­hoitovuodeksi,
sai hän sen osoitta­maan
ylijäämää. Tässä yhteydessä
hän ei tuntenut edes mitään taka­isku-
sanaa, lamakaudesta puhumat­takaan.
J A TODELLISUUS
Talven aikana tilanne kaikilla ta­louselämän
aloilla kiristyi kuitenkin
nopeasti ja samanaikaisesti kohoa­vat
työttömyysluvut rupesivat tar­joamaan
1930- luvun pulatunnel-maa.
Vain vaivalloisesti sana taka­isku
tuli käytäntöön ja maalis-huh-tikuun
vaihteessa Eisenhower tun­nusti
laman vallitsevan, mutta i l ­moitti
samalla päättävänsä ryhtyä
laman torjuntatoimenpiteisiin vasta
kun kongressi kokoontuisi huhti­kuun
puolivälissä ja kun laman poh­j
a olisi näkyvissä. Nyt ollaan kesä­kuun
loppupuolella. Eisenhower ei
ole tehnyt käytännöllisesti katsoen
mitään laman torjumiseksi. Kon­gressi
on jälleen lähdössä lomal­le.
Eisenhowerin arvostelijat suh­tautuvat
pelolla tulevaisuuteen.
Keskikesästä ensi keskitalveen, jol­loin
kongressi kokoontuu ja uusi
budjettiesitys jälleen esitetään, on
pitkä aika, jolloin voi sattua mitä
tahansa. Kevätkesän elpymisilmiöt
ovat niin niukkoja ja kestoajaltaan
niin lyhyen kausiluontoisia, ettei
niiden varaan voi mitään nousu-toiveita
rakentaa.
TALOUDEN TUKIPYLVÄÄT
JATKUVASTI LAMASSA
USA:n talouden kolme vahvaa tu­kipylvästä
ovat rakennus-, teräs- ja
autoteollisuus. Millään näillä aloil­la
ei ole tapahtunut ratkaisevaa
nousua. Vieläpä kausivaihtelun tuo­ma
ruiske on ollut odotettua pal­jon
pienempi j a koko tuotanto on
alhaalla edelliseen vuoteen verrat­tuna.
Huhtikuussa rakennussopimukset
lisääntyivät ensimmäisen kerran sit­ten
viime marraskuun. Asuntotuo­tanto
nousi pohjatasostaan 850.000
asunnon vuosivalmistumista edel­lyttävästä
määrästä lähes miljoo­naan
toukokuussa. Mutta tämä on
200.000 yksikköä vähemmän kuin
oli odotettu.
Terästeollisuus nosti kapasiteetin
käyttöään huhtikuun 47,1 prosentin
pohjaluvusta 58,1 prosenttiin touko­kuun
viimeisellä viikolla. Mutta täs­tä
on vielä pitkä matka virne vuo­den
vastaavan ajan tasoon, jolloin
kapasiteetista oli käytössä 97 %.
Autoteollisuus kohotti tuotan­toaan
toukokuussa, jolloin tuotanto­luvut
olivat 68% viime vuoden ta
sosta, lievästi huhtikuun tasoon ver­rattuna.
Mutta kesäkuussa tuotanto
on käytännöllisesti katsoen pysäh­dyksissä.
Autoalalla vallitsee sopi­mukseton
tila, kun autotehtailijat
kieltäytyivät uudistamasta touko­kuun
lopussa päättynyttä työehto­sopimusta
ja suostumasta autotyö-läisten
palkankorotusvaatimuksiin,
Noin 850.000 kappaletta vuoden
1958 mallia olevaa autoa on varas­toissa
myymättä. Uudet mallit saa­tetaan
markkinoille vasta syksyllä.
Mutta niiden valmistuksenkin aloit­taminen
on toistaiseksi hämärän
peitossa, kun työehtosopimus on
solmiamatta.
Nousut jollakin yksityisellä tuo­tannon
alalla touko- ja kesäkuun ai­kana
ovat merkityksettömiä, sano­vat
Eisenhowerin arvostelijat. Tär­keintä
ei ole tuotannon ja myyn­nin
nousu, vaan sijoitustoiminta.
Viimeksimainitulta sektorilta arvioi­tu
supistus neljä mirjardia dolla­ria
nouseekin paljon suuremmaksi
eli ainakin kuuteen miljardiin dol­l
a r i in kuluvan vuoden aikana. M i ­tään
merkkejä ei ole olemassa sii­tä,
että sijoitustoiminta elpyisi no­peasti
kuluvan vuoden jälkimmäi­sellä
puoliskolla. Ainoat sijoitustoi­mintaan
ekspansiivisesti vaikuttavat
tekijät ovat valtion menot julkisia
töitä varten, jotka ovat riittämättö­mät,
ja varustelumenot, jotka ovat
"riittävät", mutta vaikuttavat liian
hitaasti.
TYÖTTÖMYYS P A I S UU
JATKUVASTI
Työttömien lukumäärä alkoi ko­hota
jo viime vuoden loppupuolella.
Vuonna 1957 syyskuussa työttömiä
oli 2,4 miljoonaa eli 3,7% kaik­kien
työläisten lukumäärästä. Tam­mikuussa
työttömiä oli 4,5 miljoo­naa
(5,8 %), helmikuussa 5,2 mil­joonaa
(6,7 7o), maaliskuussa 5,2
miljoonaa (7,0%), huhtikuussa 5,1
miljoonaa (7,5 7«) ja toukokuussa
4°,9 miljoorraa^(7,2 %).
Työttömien lukumäärän lievä vä­heneminen
on johtunut puhtaasti
kausiluontoisista tekijöistä (maata­lous
ja rakennusala). Työministeri
Mitchell on kuitenkin ilmoittanut,
että tässä kuussa oppikouluista
päässeitä ylioppilaita ja korkeakou­lujen
opiskelijoita ilmestyy kesä­kuussa
työimarkkinoille 4 miljoonaa
etsimään kesätyötä tai vakituista
paikkaa. Osa heistä saakin työtä
maataloudessa ja virastoissa, mutta
sangen vähäisessä määrässä teolli­suudessa.
Työministeri arvioi työttö­mien
luvun nousevan jo kesäkuus­sa
uuteen ennätyslukuun 6 miljoo­naan.
Edustajainhuoneen ja senaa­tin
yhteinen talousvaliokunta arvioi
työttömien luvun nousevan ensi
vuoden alus.sa 7 miljoonaan eli y li
10 prosenttiin kaikkien työläisten
lukumäärästä.
SiTÄI
JA
IIIJiJJIilTÄTÄ
LEHMÄKAUPPA
Kärkkäinen toi lehmänsä markki­noille
myytäväksi. Hyväili j a taputti
sitä spiä sanoi ostoa aikoville:
— Ostakaa ockeen hyvä lehmä,
kyllä SS maetonsa pittää.
NÄHDAAX HUOMENNA
"Etkö pysähdy, vai ajoimmeko
tuon miehen y l i ?"
"Ooh, näemmehän huomenna s a ­nomalehdestä
kuka hän o l i j a miten
hänelle kävi."
KIITOS
— Mitä oikein tarkoitatte? Löy­dän
lompakkonne, jossa on 50.000
mk sisällä, ja te tarjoatte minulle
saturaista löytöpalkkioksi.
— N i i n . mikäs auttaa? M i n u l l a ei
ole pienempää!
• \ .
Intia rakentaa \
terästehtaita
Delhi. — Intian metallurgisen,
vuori- ja polttoaineministeri Singh
kertoi sunnuntaina lehdistön edus­tajille,
että BhUain ym. terässulat-tojen
rakennustyöt sujuvat tällä
hetkellä hyvin. Tämän vuoden lo­pulla
taikka ensi vuoden alussa
pannaan kaksi uutta laitosta käyn­t
i i n . Singh korosti, että metallur­giset
tehtaat ovat kaikkein parhaita
ulkolaisen valuutan säästäjiä. V i i -
meksikuluneiden kahden vuoden ai­kana
on Intia kuluttanut teräksen
maahantuontiin 1.250 milj. rupiaa.
Kuten tunnettua rakennetaan
eräitä terässulattoja Intiassa Neu­vostoliiton
myöntämän rakennus-luoton
turvin.
TYÖTTÖMYYSAVUSTUKSET
KIRISTYVÄT
Työttömyysavustukset ovat kuu­kausittain
loppuneet noin 150.000—
200.000 työttömältä. Tällä hetkellä
ilman työttömyysavustusta on y l i
2 miljoonaa työtöntä. Kongressi
myönsi toukokuun lopussa 665
miljoonaa dollaria käytettäväksi
työttömyysavustuksien jatkamiseen.
Mutta tämä ei riitä kuin noin 2,5
miljoonalle työttömälle kuukauden
ajaksi. Lisäksi on huomattava, että
joka kuukausi loppuu vanha työt­tömyysavustus
sadoiltatuhansilta •
työttömiltä. Näiden turvana ei ole
muuta kuin hyväntekeväisyysjärjes-.
tojen soppajonot.
BUDJETTIVAJAUS P A I S UU
Valtaosa amerikkalaisista on kiin­nittänyt
koko vuoden ensimmäisen
puoliskon toiveensa verohelpotuk­siin.
Rahaininisteri Anderson on
kuitenkin osoittanut, että esimer­kiksi
muutaman kynunenen sentin
verohelpotus viikossa indeksiper-heelle
lisäisi budjettivajausta vuo-dssa
miljardilla dollarilla. Tammi­kuussa
Eisnhowerin esittämän kat­sauksen
mukaan päättyvän budjetti­vuoden
piti osoittaa puolen miljar­din
dollarin ylijäämää. Nyt on käy­nyt
selväksi, että se päättyykin 3
miljardin dollarin alijäämään. Tu­levan
" budjettivuoden arvioidaan
päättyvän 10 miljardin dollarin va­jaukseen
ilman verohelpotuksiakin.
VARUSTELUMENOIHIN
EI KAJOTA
Miksi demokraatit alistuvat E i -
senhowerin ja rahaministeri An­dersonin
näkemykseen, että vero­helpotukset
ovat mahdottomia. A i ­noa
kohta, jossa tuntuvammin olisi
voitu supistaa valtion menoja olivat
varustelumenot, joiden osuus USAn
jättiläismäisestä 73,9 miljardin dol­larin
budjetista on 64%. Näihin
sen paremmin dmokraattien kuin
republikaanienkaan j o h tohenkilöt
eivät uskaltaneet kajota. Tässä on
peloittavan ja petollisen yksimieli­syyden
ydin.
PÄIVÄN PÄKIHÄ
Ei pelkkä "vanhuus"!
Eräs vanha ystävämme kirjoittaa
Port Artrhurin perukoilta: .
"...Tervetuloa takaLsin kotiin!
Kyllä sinä-olitkin onnen myyrä
kuh sait tilaisuuden katsella niin­kin
paljon maailmaa. Kiitos myös
"siltä, että et pitänyt kynttilääsi
kokonaan vakan a l l a . . . vaikka me
olisimme eukon kanssa toivoneet,
että olisit kirjoitellut matkaltasi
vähän enemmänkin. Taitaa ruveta
vanhuudenheikkous vaivaamaan jo
sinuakin?... Muista tulla käy­mään
meilläkin kun tulet tänne
suomalaisten suuriin kulttuurijuh-liln
elokuun alussa..."
K i i t o s kiittämästä j a tcrvetulials-toivotukslsta.
Jos j u h l i l l e pääsemme,
kuten hyvä toivomus on, n i i n luon­nollisesti
pistäydymme kupin kahvia
juomassa.
Mitä siihen ulkomaanmatkaan t u ­lee,
n i i n se o l i todella mielenkiintoi­nen
kokemus. Toivottavaa olisi, että
k a i k k i kansalaisemme j a Jcaikki c a -
nadalaiset saisivat tilaisuuden tehdä
a i n a k i n k e r r a n kahdessakymmenessä
vuodessa samansuuntaisin matkoja
n i i n , ettei ole sitä ainaista kiirettii
kantapäillä. ^
Mutta jos oli mielenkiintoista käy­dä
muiden maiden elämään tutustu­massa
ja • siten omia katsomuksia
avartamassa monelta kohdalta, n i in
vielä hauskempaa oli tietenkin k o ­tiinpaluu.
E i ole turhan vuoksi s a ­nottu,
että "muu maa mustikka,
oma maa mansikka"; sillä koti on
aina koti, ja kotimaa kaikkine puut-tecUisuuksineenkin
on meille itse-kullekin
rakkain.
Kotimaan kamaraan ovat juurem­me
tunkeutuneet syvälle. Täällä ovat
perheemme, omaisemme j a ystäväm­me.
Siksi ei voida mitään muuta
maata verrata kotimaahan — eikä
tämä edellytä . vähääkään muiden
maiden halveksumista, sillä tosiasia
on, että samalla kun meillä on yhtä
j a toista opetettavaa varsinkin tek­n
i i k a n alalta eräille muille maille,
joissa kävin, meillä on kansakuntana
myös paljon opittava niiltä.
Mitä taas matkakirjoitusten mää­rään
tulee, niin "vanhuudenheik­kous"
j a " l o r v i t a u t i " ei ole siinä suh­teessa
määräävänä tekijänä. Tosi­asiassa
vaikeutena oli kirjoitusten
typistäminen, sillä sanothan sam­makkokin
pojalleen, että "syö sääs­täen
savea". Toimituksen kannalta
katsoen on parempi, että asioista
puhutaan mieluimmin hieman liian
vähän kuin niin paljon, että se k y l ­lästyttää
lukijaa — j a tä.ssä on l o p ­pujen
lopuksi kuunneltava sitäkin,
mitä toimituskollektiivi asioista s a ­noo
ja ajattelee.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä.
etteikö matkan varrella karttuneita
rim.saanlaisia muistiinpanoja tulla
käyttämään —• nehän ovat vastai­suudessa
aina tarpeen- e t u i l en käy­tettävissä.
Se siitä.
M u t t a pari .sanaa vielä siitä " r a u ­taesiripusta",
mistä on viimevuosina
n i i n paljon puhuttu.
Näyttää siltä — ainakin tältä
palstalta katsottuiia — että siihen
rautaesirippuun on t u l l u t suuria auk­koja.
Emme tietenkään halua kiel­tää
sitä tosiasiaa, että silloin k un
Truman ja Ghurchill aloittivat k y l ­män
sodan, muodostettiin myös v i s -
h i n l a i n e n "rautaverho" jonka läpi
kulkeminen on ollut hyvin tukalaa.
Muistettakoon vain, että esimerkiksi
maailmankuulu laulaja, Paul Robe-son
joutui taistelemaan kuutisen
vuotta ennenkuin hän s a i pa.ssin u l ­komaille
mabkustamlsta varten — ja
tämä 0 0 v a in yksi esimerkki monista.
Mutta allekirjoittanut sai ilokseen
todeta, että tällä matkalla ei a i n a ­kaan
hänen kohdallaan näkynyt m i ­tään
koko rautaesiripusta. C a n a d a -
laiset ovat kylmän sodan kuumim-millaankin
olles.sa saaneet aina u l -
kom.i.npassln. Niin sai a l l e k i r j o i t t a ­nutkin
ilmaa mitään viivytyksi u l -
koma.npa.'^siii .sekä tarvittavat "vitsat"
niistä maifta. missä halusimme vie­r
a i l l a.
Tällä lyhyellä matkalla nllckir-joittaneclla
ci l i i o in ollut mis.sään
maassa minkäänlaisia vaikeuksia,
ei minkäänlaista "kuulustelua" eikä
sanalla sanoen minkäänlaista merk­kiä
rautaesiripusta. Tosiasiassa koko
tällä matkalla ei minkään maan t u l ­lissa
avattu edes yhtäkään matka­laukkua
— ei sen paremmin ulko­mailla
kuin Canadaan tulles-sakaan
— ja ulkomaan valuutastakin puhut-tae.^
sa riitti kaikissa maissa pelkkä
vastaus esitettyihin muodollisiin k y ­symyksiin.
Lyhyesti sanoen, tämä helppo
pääsymahdollisuus maa.sta toiseen,
omasta maasta ulkomaille ja sieltä
lukaisin, oli yksi niistä monista
miellyttävistä kokemuksista, min­kä
allekirjoittanut tällä matkalla
sai.
Saatujen kokemusten perusteella
emme voi olla lausumatta toivomus­ta,
että molemminpuolinen turisti-matkailu,
esim. Canadasta Neuvosto­liittoon
j a Neuvostoliitosta Canadaan
saisi suuremman joukkoluonteen, s i l ­lä
se auttaisi ennakkoluulojen j a
väärinymmärrysten poistamista kan­sanjoukkojen
keskuudesta ja siten
tehdessään auttaisi yhteisymmärryk­sen
j a rauhan vakiinnuttamista (kan­sakuntien
keskuudessa.
. . r
— Känsäkoura.