Vapaus, November 23, 1965

              \
Sivu 2, Tiistaina, niarrask. 23 p. — Tuesday, Nov. 23; 1965
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
ÖF FINNISH CANADIANS
( L IBERTY) EstäbUshed Nov. 6, 1917
EOITOR: W. EKLUND ' MANAGER: E. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EOITORIAL 674-4264
Published thrice weekly: Tuesdäys, thursdays jahd Saturdays by V«i)»u«
Publishing Co. Limited, 100-1(0 Elm Bt. W!est, Sndbury. Ontario, Caiiadb.
Mallinlr Address: Box 69
Advertising rates upon application, translatlon free of charge.
Authorized as second classraall by the Post Ottice Department, Ottava,
and lloi-pAymeät of jpostage 1^
M . . n , H . - , M , „ . CANADIAN LANGUAGt-PRtSS
TILAUSHINNAT:
Canadassa; 1 vk. $9.00. 6 kk. ;4.75 USArssa
3 kk. 2.75
1 vk. $10.00, « kk. tS2S
Suomessa: 1-vk. 10.50, 6 kk. 6.75
Senaattori Fulbrlght:
svallat on
ommun
Vääryyttä Kiinaa vastaan
Kuten yksityistenkin £läpiässä, niin myös kansakuntien
välisissä suhteissa pitää paikkansa öe, että väärinteko yhtä
kohtaan on samalla väärämielinen teko kaikkia vastaan.
Tältä pohjalta on syvästi valitettavaa ja tuomittavaa se kun
Kiina ei saanut vieläkään sille kuuluvaa paikkaa maailman
kansojen perheessä, eli YK:n jäsenyydessä. Tosiasia on, että
tällä kielteisellä päätöksellä yritettiin loukata Kiinaa, mutta
mikäli siinä onnistuttiin, samalla loukattiin suhteellisesti yh­tä
paljon yK:ta, sillä kukaan ei voi väittää, että YK voisi
täyttää siltä oikeutetusti odotettuja tehtäviänsä kunnollisesti
niin kauan kuin noin neljännestä koko ihmiskunnasta edus­tava
Kiina estetääp osallistumasta YK:n työhön ja toimin-.
• • .taan. : • • . • ^ • • . ,
Diplomaattipiireissä sanotaan olevan yleisesti vallalla se
käsitys, että tämä päätös Kiinan oikeuksien kieltämiseksi
edustaa "onttoa voittoa" Yhdysvalloille ja yleensä jenkkien
kannattajille. Mahdollisesti asia onkin niin. Kaikki merkit
viittaavat myös siihen, että tämä oli viimeinen "voitto" jen­keille
kylmän sodan tällä rintamalohkolla.
MUUTOS TILANTEESSA
Kuten tiedetään, Yhdysvalloilla ei ole ollut aikaisemmin
mitään vaikeuksia "äänestyskoneistonsa" avulla pitää Kii-•
naa YK:n jäsenyyden ulkopuolella. Mutta tilanteessa on ta­pahtunut
nyt täydellinen muutos. Tosiasiassa poliittiset huo-rnioitsijat
ovat sitä mieltä, että jos Kiina ei olisi eristänyt
itse itseään eräistä linjoittumattomista maistay jos Kiina ei
olisi antanut äkkijyrkkyydellään jenkeille poliittisia aseita
itseään vastaan, ja jos asia olisi ratkaistu yksinkertaisen
enemmistöpäätöksen perusteella, Washington ei olisi nyt
saanut edes tätä "onttoa voittoa".
Äänestystulokset osoittavat selvästi, että ratkaisu olisi
Voinut hieman toisenlaisissa olosuhteissa olla vallan toisen­lainen.
Kiinan jäsenoikeuksien palauttamisen ja Formosan
edustajain karkoittamisen puolesta annettiin 47 ääntä ja »»iia
vastaan 47 ääntä, kahdenkymmenen maan pidättyessä äänes­tyksestä
ja kolmen maan edustajain pysytellessä kokonaan
äänestyksestä erossa. Tämä tasapeli olisi varmasti kääntynyt
kiinan eduksi jos Peking olisi pelannut korttinsa vähän pa-rennmin.
Mutta tulevaisuuden kannalta katsoen poliittiset tark­kailijat
ovat sitä mieltä, että "VVashingtonilla ei ole tällaisen­kaan
"voiton" mahdollisuuksia enää ensi vuonna, sillä suunta
• on selvästi Kiinalle myönteinen; Mainittakoon että edellises­sä
äänestyksessä Kiinan jäsenoikeuksien palauttamisen puo­lesta
äänesti vain 41 maata ja sitä vastaan (Yhdysvaltain
puolesta) 57 maata, kahdentoista maan pidättyessä äänes-.
tyksestä. Prosentuaalisesti tilanne on kehittynyt vieläkin sel­vemmin
Kiinan hyväksi. Viimeksi äänesti YK:n. jäsenmaista
51 prosenttia Yhdysvaltain puolesta ja vain 37 prosenttia
Yhdysvaltoja vastaan, äänestyksestä pidättyneiden prosentti­määrän
ollessa 11 (yksi maa ei ollut äänestyspaikalla). Nyt
sen sijaan äänet jakaantuivat tasan, 40 prosenttia Kiinan
hyväksi ja 40 prosenttia Yhdysvaltain hyväksi, seitsemän­toista
prosenttia pidättäytyi äänestämästä ja loput olivat ko­konaan
sivussa. Kun. lisäksi muistetaan, että Yhdysvallat on
käyttänyt hyväkseen kaikenlaista kiristystä ja painostusta,
erik^oisesti uhkaamalla talousavustuksensa lopettamisella el­leivät
"avustettavat", maat äänestä oikein tai ainakin pidäty
äänestyksestä, niin vasta silloin nähdään todelliset voima­suhteet
Kiinan jäsenoikeuksien eduksi.
Toisaalta Yhdysvallat on itsekin alakäden kautta tun­nustanut,
että sitä uhkaa tässä yhteydessä poliittinen häviö.
Vain epävarmuus siitä, saako se YK:n enemmistön kanna­tuksen
tässä asiassa, pakotti Yhdysvallat menettelytapatakti-kointiin
esittämällä, että Kiinan jäsenoikeuskysymyksen rat­kaisu
on muka "tärkeä as'ia", mikä vaatii kahden kolman­neksen
enemmistön yksinkertaisen enemmistöpäätöksen ase­mesta.
Aikaisemmin Yhdysvaltoja tyydytti tässä yhteydessä
tavallinen enemmistöpäätös. Nyt se ajoi "kaiken varalta"
läpi päätöksen, että asian ratkaisemiseksi tarvitaan kahden
kolmanneksen enemmistöpäätös. Varsinaiset äänestystulokset •
osoittavat myös, että tämä taktikointi oli mieluista hommaa
joillekin "kalita herraa palveleville", koska USAn enemmis-töpäätösehdotuksen
puolesta äänesti 56 maata ja sitä vastaan
46. Eräitten ennakkotietojen mukan esim. Britannia käytti
tätä tilannetta hyväkseen äänestämällä Yhdysvaltain enem-mistötaktikoinnin
puolesta täysin tietoisesti, ettei sen jälkeen
Kiina voi saada jäsenoikeuksiaan, minkä perusteella oli sit­ten
turvallista päyttää Kiinalle hyvää naamaa ja äänestää
Kiinan jäsenoikeuksien puolesta!
CANADAN KEHNO ROOLI
Canadan osuus tässä äänestyksessä oli suoraan sanoen
maamme mainetta alentava teko. Esiintyen Washingtonin
uskollisena avustajana Ganadan edustaja äänesti vieläkin ,
Yhdysvaltain puolesta ja Kiinan jäsenoikeuksia vastaan.
Ottawasta qn viimeaikoina saatu jatkuvasti vihjeitä, että
maamme hallitus haluaisi päästä diplomaattisiin suhteisiin
Kiinan kanssa ja saada Kiina YK:n jäsenyyteen.
Ilmaisten vihjeen, että parempi olisi, jos Kiina tulisi
YK:n jäsenyyteen, pääministeri Pearson sanoi syyskuun 14
päivänä 1964 NATO-liiton kokouksessa Ott a virassa:
"Jos saatamme heidät (Kiinan kommunistit) enemmän
muun maailman valokeilaan, me voimme odottaa heiltä jo­nakin
päivänä reaalisempaa ohjelmaa. Nykyinen Kiinan eris­tetty
asema rohkaisee kriisien uusiintumista;"
Ulkoministeri Paul Martin sanoi alahuoneen istunnossa
toukokuun 22 päivänä 1964 toivovansa, että Kiinan eristetty
tilanne huojenisi. Neuvostoliiton eristäminen vuodesta 1917
vuoteen 1937 ei tuottanut paljoakaan tuloksia sen paremmin
Yhdysvaltain latinalaisen Ame-rikän
«politlil{kaa arvostelevan pu-lieensa
jälkiosassa Yhdysvaltain
senaatin ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtaja, senaattori William
Fulbrlght selvittelee niitä Ameiri-kan
valtioiden järjestön OAS:n
sääntöjen pykäliä, joita Yhdy s-vallat
rikkoi menettelyillään Do­minikaanisessa
tasavallassa viime
keväänä ja kesänä. Hän vetää
myös erittäin pitkälle meneviä
johtopäätöksiä Yhdysvaltain inter­vention
seurauksista. Julkaisem­me
puheen lyhennellen.
AUELIVALTAA POLITIIKAN
PIIRISSÄ
Amerikan valtioiden järjestön sään­töjen
15. pykälässä sanotaan: "Ei
ainoallakaan valtiolla tai valtioi^h-mällä
ole oikeutta sekaantua suora­naisesti
tai välillisesti eikä millään
syillä minkään toisen vakion sisäi­siin^'
tai ulkoisiin asioihin."
17. pykälässä sanotaan: "Valtion
alue on koskematon; ei voi olla väli­aikaisenkaan
sotilaallisen miehityk­sen
tai muiden väkivaltatoimenpi-teiden
kohde toisen valtion taholta,
ei suoranaisen eikä välillisen eikä
millään perusteella."
< Nämä pykälät ovat ehdottoman
yksiselitteisiä. Ne merkitsevät,
että (yhdellä ainoalla poikkeuk­sella)
Amerikan valtioiden kes­ken
on ehdottomasti kielletty
kaikki väkivaltaisen asioihin puut­tumisen
muodot. On hyvin mah­dollista,
että meidän ei olisi pitä­nyt
ottaa itsellemme tällaista si­toumusta
Bogotassa vuonna 1948.
"Puuttumattomuuden periaate on
vanhentunut" — tätä eivät ^ väsy
toistamasta eräät USAn johtohen­kilöt
valittaen sitä, että me olem­me
allekirjoittaneet tämän velvoi­tuksen.
Kuitenkin meidän sitou­muksemme
on tosiasia ja me
olemme sidottuja siihen ei osit­tain
ja väliaikaisesti, eikä vain
siinä määrin kuin mitä me pi­dämme
sopivana elineduillemme,
vaan melkeinpä absoluuttisesti. .. ,
pide. Suurin osa latinalaisamerikka-
Ainoana poikkeuksena siitä, mitä ; laisista on sitä mieltä, että puuttu-kielletään
OASn sääntöjen 15. ja 17. i matlomuuden periaate ei vain ole
pykälissä, on sääntöjen 19. pykälä, {yhä edelleen ajankohiaincn, vaan
jossa sanotaan, että "rauhan ja tur-1 että myös itse asiasäa on amerikka-vallisuuden
tukemiseen tähtäävät J laisen järjestelmän ydin. Siihen asti
toimenpiteet, joita suoritetaan ole-1 kun .se liyväk.sytään, se turvaa heille
massaolevien sopimusten mukaises-} jotakin tarpeellista, vaikkakin nio-ti,
eivät merkitse niiden periaattei-Jnien ihmisten US.Assa on vaikea ku-den
rikkomista, jotka on määritelty i vitella, niiton latinalaisen Amerikan
pykälissä 1J ja 17". Rio de Janeiron i asukkaille on .saattanut .syntyä .täl-sopimuksen
6. luvussa sanotaan, että lainen mielipide: se turvaa heidät
sen 6. luvun soveltamista. Kuiten­kaan
me emme tehneet tätä. US­An
hallitus vakuutti, ettei sillä
ollut aikaa neuvotella OASn kans­sa,
vaikka sillä olikin aikaa "neu­votella"
USAn kongressin johta­jien
kanssa ja tiedottaa heille ai­keistaan.
Yhdysvallat sekaantui
Dominikaanisen tasavallan tilan­teeseen
yksipuolisesti ja laitto­masti.
.• • •
Sitä, että m e ^ a t o i m m e latina­laisamerikkalaiset-
maat tietoisiksi
toimenpiteistämme vasta niiden jo
tapahduttua, ei voida pitää OASn
sääntöjen tai Rio de Janeiron sopi­muksen
noudattamisena. Vaikka me
olisimme niille ilmoittaneetkin asi­oista
etukäteen, emme silti olisi
noudattaneet OASn sääntöjä. Lain
noudattamisena ei voida pitää sitä,
vaikka etukäteen ilmoitetaankin
asian osallisille lain rikkomisaikeis-ta.
• . •
On täysin mahdollista, että jos me
olisimme suorittaneet tällaisia neu­votteluja,
meidän latinalaisamerik­kalaiset
sopimuskumppanimme oli­sivat
pidättäytyneet päätöksen teos­ta,
maYidolli.cta on, että ne olisivat
ylimalkaan kieltäytyneet vahvista­masta
kollektiivista-puuttumista asi­aan.
Henkilökohtaisesti olen vakuu­tettu,
että missään tapauksessa ei
tilanne tehnyt sotilaallista puuttu-:
mistä oikeutetuksi.
Jotkut puolustelevat USAn yksi­puolista
puuttumista Dominikaani-
.sen tasavallan tilantee.seen sillä, et­tä
puuttumattomuuden periaate
.siinä muodossa kuin se esiintyy 0,-\-
j Sn säännöissä, on vanhentunut;
. Tämä peruste ei kestä arvostelua
kahdesta syystä. Ensinnäkin väite
tämän periaatteen vanhentuneisuu­desta
.saattaa vain oikeuttaa yrityk-.
set OASn sääntöjen muuttamiseksi
lainmukaisia juridista tietä, mutta
missään tapauk.sessa se ei oikeuta
rikkomaan sääntöjä. Toiseksi mieli­pide,
että puuttumattomuuden peri­aate
on vanhentunut, on vain eräT-dcn
USAn johtohenkilöiden mieli-
Kriteerio, johon ne eniten luotta­vat,
on puuttumattomuuden periaa­te.
Miten vanhentuneelta se sitten
tuntuukin eräiden USAn virallisten
henkilöiden mielestä, niin latinalai­sessa
Amerikassa se on edelleen
elävä ja paikallaan. Kun me rikom­me:
sitä, me emme vain riko yksi­tyistä
"lain kirjainta", vaan sitä,
mikä latinalaisen Amerikan kanso'
jen mielestä on asian ydin.
Amerikan valtioiden keskeinen
sopimukseen latinalaisen Ameri­kan
maiden ja Yhdysvaltojen vä­lillä.
Sen vastineeksi, että me si­toudumme
olemaan puuttumatta
niiden sisäisiin asioihin, ne puo­lestaan
ovat äänettömästi sitoutu­neet
pysyttelemään meidän ''vai­kutuspiirissämme"
ja tukemaan
meidän yleismaailmallista politiik­kaamme
tai ainakin olemaan vas­tustamatta
sitä. Dominikaanisessa
tasavallassa me rikoimme oman
osuutemme sopimuksessa .tulevai­suus
osoittaa, katsovatko latina­laisen
Amerikan maat nyt itsensä
oikeutetuiksi rikkomaan oman
osuutensa.
Mitä muut iändlräl;
VAAliLliTtOSUOSITUKSeSTA
"Lähtökohta vaaliliitoille on ehdottoman oikea. Kansandemokraatit
ovat pyrkineet koko vasemmiston hiäsittäviin vaaliliittoihin. Sellaisten
avulla estettäisiin vasemmiston ääniä menemästä hukkaan kuten siinä
tapauksessa käy, kun vasemmisto esiintyy useassa vaaliliitossa.-Sitä pait­si,
vaikka eri osapuolet teknillisissä vaaliliitoissa hoitavatkin oman vaalii-työnsä
täysin itsenäisesti, liittokumppanuus velvoittaa propagandassa asi­allisuuteen.
Voimat eivät kuluisi sillä tavalla keskinäiseen riitelyyn niin
kuin muutoin helposti tapahtuu. Kun koko vasemmisfon yhteinen vaali­liitto
ei näytä SDPn kielteisen asenteen vuoksi mahdolliselta, SKDL joli'
donmukaisena kannalleen haluaa koota edes sen mitä koottavissa on. On
sentään parempir että työväen vaaliliittoja ei ole kolmea vaan vain kaksi:
Kannattaa muistaa, että tätä seikkaa tähdennettiin joitakin aikoja sitten
myös sosdem. lehdissä, joskin ne näyttää nyt unohtuneen niiltä."
— Hämeen Yhteistyö.
MAAILMANKUVA MUUTTUMASSA
"Marxilaisuuden edustama sosialismin asia etenee kaikkialla maail­massa
niin aineellisten voimasuhteitten kuin tajunnallistenkin alueitten
järjestelmä perustuu äänettömään _sek^reilla. Pätevät suunnitelmat, laskelmat ja ohjelmat antavat tänään
mahdolliseksi sanoa sosialismin lopullisen ja täydellisen voiton olevan
lähitulevaisuuden' näköpiirissä. Ovatpa eräät sosialistit esittäneet niinkin
optimisti?en mielipiteen, että 20. vuosisata jää historiaan fcapitalismitt
olemassaolon viimeisenä ja kommunismin riemuvoiton vuosisatana."
— Uusi Päivä.
•jos minkä tahansa Amerikan val­tion
koskemattomuutta tai alueellis­ta
kokonaisuutta tai suvereniteettia
tai p o l i i t t i s t a riippumattomuutta ri­kotaan
aggressiolla, johon ei liity
aseellinen hyökkäys, tai tässä maan­osassa
tai sen lajojen ulkopuolella
puhjennut konflikti tai jokin muu
seikka tai tilanne, joka saattaa uha­ta
rauhaa Amerikassa, on neuvoa-antavan
elimen kokoonnuttava vä­littömästi
niiden toimenpiteiden
määrittelemiseksi, joita on tehtävä
hyökkäyksen uhrin auttamiseksi tai
ainakin toin'enpiteiden, joita on so­vellettava
yhteisen puolustuksen
tarkoituksessa tai rauhan ja turval­lisuuden
tukemiseksi maanosassa."
Näin siis Yhdysvalloilla oli ju­ridinen
ratkaisukeino, kun Domi­nikaanisen
tasavallan kriisi puh­kesi
huhtikuun 24 pnä 1965. Me
olisimme voineet kutsua koolle
OASn ylimääräisen kokouksen jä
vaatia Rio de Janeiron sopimuk-länsimaille
kuin Venäjällekään, .selitti
mr. Martin.
Mutta kun Washington sitä taas vaa­ti,
niin Canadan edustajat äänestivät
nytkin kuin uskollinen palvelija Yh­dysvaltain
puolesta ja Kiinaa vastaan.
Yrittäessään jotenkin oikeuttaa tä
män teon, ulkoministeri Martin jul­kaisi
Ottavvassa lau.sunnon, että Ca­nada
äänesti Kiinaa vastaan ennen­kaikkea
siksi, kun Kiina määritteli
"liian korkean hinnan" YK: n jäse­nyyteen
tulolle.
Tässä yhteydessä ulkoministeri Mar­tin
sanoi Canadan äänestäneen Kiinaa
vastaan mm. siksi kun Kiinan eräs
puhemies sanoi äskettäin, että YK: n
täytyy : peruuttaa se päätöslau.selma,
missä leimattiin Kiina syylliseksi Kö
rean solaan ja kun Kiina vaatii For­mosan
edustajain karkoittamista
YK:sta.
Olettaen argumentin vuoksi, että
Kiina voisi näissä kysymyksissä
omaksua joustavamman kannan, eli et
tä Kiina oli todella asettanut jäse­nyydelleen
"'liian korkean hinnan",
meidän sallittanee kysyä muiden ca-nadalaisten
kanssa mr. Martinilta, et
tä mistä lähtien on yksi virhe oikeut
tanut toisen? Jos Kiina tekee virheitä,
niin pitääkö myös Canadan tehdä vir­heitä?
Vastaus on ilman muuta selvä. Ää­nestäessään
jälleen itsetahdottomasti
AVashingtonin puolesta, Canadan edus­tajat
antoivat maastamme todella
huonon kuvan maailman yleiselle mie­lipiteellä,
puhumattakaan siitä, että
siten menctellcs.sään edustajamme hei­kensivät
osaltaan YK: ta.
Yhdysvaltoja vastaan.
TILINTEKO ON VÄI.STAMÄTÖN i
Käsittääkseni monet pohjoisame­rikkalaiset
ajattelevat, että jos
Yhdysvallat silloin tällöin "ottaa
osaa" latinalaisen Amerikan asi­oihin
käyttäen tässä joskus myös
väkivaltaa, sillä on kuitenkin mitä
parhaimmat tarkoitusperät: taval­lisesti
I a t i naiaisamerikkalaistcn
puolustaminen jonkin toisen in­terventiolta.
Tällainen näkökan­nan
heikkous on siinä, että mei­dän
viereiset naapurimme eivät
yhdy siihen. Päinvastoin suurin
osa niistä on sitä mieltä, että ne
tarvitsevat suojaa Yhdysvaltoja
vastaan.
"Hyvät tarkoitukset' eivät ole eri­koisen
luja pohja sopimusvelvoitus-ten
täyttämisen arvostelussa. .Ne
ovat erittäin sul)jektiivinen kansal­lisen
politiikan''kriteerio, joka vain
harvoin johtaa hyviin ttiloksiin. Mo­net
latinalaisen Amerikan kan.sat
aiheellisesti tai aiheettomasti pel­käävät
Yhdy.sva!toja. Miten se meitä
lonkkaakin, niin joka tapauksessa,
ne pitävät parempana, että heidän
turvallisuuteiLsa pohjautuisi objek­tiivisemmalle
kriteeriolle kuin Yh­dysvaltojen
"hyville, tarkoituksille"
Minua eivät rauhoita eräiden vi­rallisten
henkilöiden vakuutukset
siitä, että jotkut latinalaisen Ameri­kan
hallitukset ovat salaisesti i l:
•mai.sseet ymmärtämyksensä meidän
politiikkaamme kohtaan Dominikaa-'
nisessa tasavallassa samalla kun ne
ovat osoittaneet, että ne eivät tie­tenkään
voi tukea meitä avoimesti.
Miksi ne eivät voi kannattaa meitä
avoimesti? Sen vuoksi, että niiden
myötätunto ei sovi yhteen niiden
omien kansojen mielipiteen kanssa!
Juuri sen vuoksi nämä hallitukset
eivät voi ilmaista kantaansa avoi-niesli.
Itse asiassa innostuksella
suntautuivat meidän dominikaani­seen
seikkailuumme vain sotilasdik-laattOrilja
hallitsevat oligarkiat;
Santo Domingon tragedia on sii­nä,
eitä kommunismin välittömään
murskaamiseen tähdännyt politiik­ka
pikemminkin auttoi sitä; Puuttu­minen
Dominikaanisen tasavallan
asioihin pai:otti meidän vilpittömät
ystävämme latinalaisessa" Amerikas­sa
kieltämään meidäl — väliaikai­sesti,
vai ainaiseksi, .se riippuu tule--
vasta poliittisesta linjastamme.
1'uuttue.ssanime asioihin Dominikaa­nisessa
tasavallassa lahjotun sotilas-oligarkian
puolella me , asetimme
hankalaan lilanteo.seen kansojensa
ede.ssä myös ne demokraattiset uu­distajat,
jotka ovat kehottaneet
luottamaan Yhdysvaltoihin ja työs­kentelemään
meidän kanssamme.
[Me itse vahvistimme käsitystä, että
I Yhdysvallat on latinalaisen Ameri-i
kan sosiaalisen vallankumouksen vi-i
l i o l l i n en ja että latinalaisen Ameri-j
kan kansat voivat valita vain kom-j
munisniin ja taantumuksen välillä.
. Jos on olemassa vain nämä
kaksi tietä, jos kolmatta, demo- ;
kraattisen va.semmiston .tietä ei
ole olemassa, niin ei ole syytä
epäillä, millaisen valinnan tekevät
rehelliset ja isänmaalliset latina­laisen
Amerikan ihmiset: tietysti
he valitsevat kommunismin eikä
siksi, että he haluaisivat sitä,
vaan siksi, että Yhdysvaltojen po­litiikka
hävittäii kaikki muut mah­dollisuudet
lukuunottamatta Soti­lasjunttien
ja taloudellisten oli­garkioiden
ikuista valtaa. '
Perusvoimana latinalaisessa Ame­rikassa
on yhä suurempien ihmis­joukkojen
pyrkimys saavuttaa yksi­löllinen
ja kansallinen arvonanto.
Uuden sukupolven käsityksen mu­kaan
tällä pyrkimyksellä on kaksi
pääasiallista uhkaa: sisäinen taan­tumus
ja ulkoinen herruus. Toimin-tan.
sa seurauksena Dominikaanisessa
tasavallassa Yhdysvallat itse vah-iniiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiniiniiiiiiiininiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiH^
Yhtei$kirnnallisen "sääkartan"
luomista ehdotetaan Unescon piirissä
Unescon neljännesvuosittain il­mestyvän
julkaisun. International
Social Science Journal'in, viimei-sesä
numerossa ehdotetaan tie­teellisten
tietojenkokoamis- ja ar-vostusmenetelmien
soveltamista
eräällä niistä harvoista aloista,
joilla tällaisia menetelmiä ei vielä
ole käytetty^ nimittäin kansainvä
lisissä suhteissa ja rauhan säi­lyttämisessä.
"Kansainvälisesn politiikan joh­tomiehet
ovat niin kuin auton-:
kuljettajia, jotka ajavat isoja au­toja
sakeassa sumussa korkealla
nopeudella, eikä ole hämmästyt­tävää,
että sellaisissa olosuhteissa
yhteentörmäyksiä tapahtuu niin
usein", kirjoittaa professori Ken­neth
E. Uoulding, mainitussa rau­hantutkimukselle
omistetussa nu­merossa.
Professori Boulding, joka on
kansainvälisiä ristiriitoja tutkivan
keskuksen Michiganin yliopiston
johtaja, ehdottaa "maailmanlaa­juista
yhteiskunnallisten tietojen
kokoamisasemien verkoston perus­tamista,
jonka avulla voitaisiin vä­littää
tietoja yhteiskuntajärjestel­mistä
keskitettyyn käsittelyyn suu­rin
piirtein samalla tavalla kiiin
ilmatieteellisten asemien' välittämät
tiedot siirretään sääkarttoihin ja
ennusteisiin'".
Boulding kirjoittaa, että tällainen
j ä r j e s t e l m ä tuntuu tällä hetkellä hy­vin
valkealta toteuttaa käytännössä,
mutta että sen 1,000 miljoonan dol­larin
arvioidut kustannukset kuiten­kin
saattaisivat johtaa "fantaasli-seen
tuottoon". Maailman nykyinen
"sotajärjestelmä" maksaa vuosit
tain 120.000 miljoonaa dollaria-
Boulding ei kuvittele, että "yh­teiskunnallinen
tietojenkäsittely"
johtaisi maailmanrauhaan välittö­mästi.
Mutta hän uskoo, e t t ä koska
"ihminen on niin kauan ollut pelko­jensa,
vaarojensa ja voimattomuu­tensa
jäätävässä ansassa", me olem­me
ehkä lähempänä kuin luulem­me
sitä pientä lämpötilannenousua,
visti sen, että sen nimi liitetään
niin toiseen kuin toiseenkin uh­kaan.
Me häpäisimme tässä samalla
nuorten ja idealististen latinalais­amerikkalaisten
arvoa ja itsekunni­oitusta,
ihmisten, joiden tällä het
kellä on pakko asettaa itselleen ky­symys:
eikö Yhdysvallat saata jos­kus
puuttua taisteluun, sosiaalista
vallankumousta vastaan heidänkin
maassaan j a joutuvatko hekin jos­kus
vastakkain USAn merijalkaväen
kanssa, joka seisoo heitä vastassa
barrikaadien takana, heidän omissa
kaupungeissaan? !
joka saa aikaan lauhtumisen.
Kansainväliset johtomiehet ovat
useimmiten omasta koulutuksestaan
ja omista perinteistään johtuen eris­täytyneet
yhteiskuntatieteistä.
Ulkoasiainministeriöt miehittä­vät
tavallisesti henkilöt, jotka ovat
saaneet kasvatuksensa kirjallisuu­den
tai historian tai jopa klassillis­ten,
kielten alalla. Heille matema­t
i i k k a ja yhteiskuntatieteet ovat tun­temattomia,
sanoo amerikkalainen
tiedemiess.
Professori Boulding huomauttaa,
e t t ä kansantaloudesta saatavissa
olevat tiedot olivat yhtä alkeellisia
kolmekymmentä vuotta sitterl, jol­loin
V. 1931 "älykkäätkin ihmiset
keskustelivat siitä, vallitsiko lama­kausi
vai ei". Nyt on jo olemassa
kansantulolistoja ja aivan uusi ta­loustieteen
tiedotusjärjestelmä. Vas­taava
kehitys olisi toivottavaa yh­teiskuntatieteiden
alalla.
Toisessa artikkelissaan Interna­tional-
Social Science Joumarin
samassa numerossa professori
Bert V. A. Röling Groningenin
yliopistosta Hollannista kirjoittaa'
uuden tieteenhaaran, rauhantut'
kimuksen taustasta ja tavoitteista.
Rauhantutkimus on niin nusi kä­site,
ettei sitä esim. löydä mones-'
: takaan sanakirjasta.
Vaikka eräs historiantutkija on.
arvioinut, että . ihmiskunnan his­torian
3,400 vuoden aikana ai­noastaan
234 vuolta on kulunut
ilman sotia, professori Röling ko­rostaa,
että rauhantutkimukseen
nykyisin kohdistuva mielenkiinto
johtuu pääasiallisesti siitäj, että
yhä enemmän oivalletaan mihin
vaaratilanteeseen kaikki teknises­ti
korkealle kehittyneet kulttuu­rit
— ja ehkä koko ihmiskunta —
ovat joutuneet teknologisen ke­hityksen
kautta."
Loppu
NL ja Kiina
Moskova. Neuvostoliiton ja
Kiinan tiedeakatemiat allekirjoitti­vat
viime torstaina tieteellistä yh­teistyötä
koskevan sopimuksen vuo­delle
1966, ilmoitti TASS.
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
. ^ . _ _ - ^ v
Helena Mäkinen, Toronto, ' Ont.,
täyttää keskiviikkona, marraskuun
24 pnä 78 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja-vttitta-vain
onnentoivotuksiin.
PÄIVÄN PAKINA
MIELIN KIELIN PÖLVÄSTELYÄ
Janus, muinainen porttien ja ovien
suojelija, oli kaks|ka.svoir,cn, kaiken
alun ja lopun jumala.
Mutta niin yliluonnolliselta kuin
sellainen ihmiseksi kuvattu jumala
tuntuukin, h ä n e p ci kuitenkaan ol­lut
mi;ään sellaista; mitä ei olisi
meillä nykyajan canadalaisilla, mi­käli
voimme luottaa sellaisen suu­ren
"rienaajan" ja "kansanvillitsi­j
ä n " kuin "The Financial Postin"
kuvauk.secn maamme suhteista Kii­naan.
Mainittu rahamiesten äänenkan­nattaja
kirjoitti jokin aika sitten Ca­nadan
kummallisista kotkotuksista
Kiinaan nähden. Tämä tapahtui,
pantakoon merkille, ennen ulkomi-
-4>isteri Paul Martinin viimeistä mu­nausta
YK: n istunnos.sa, mis.sä hän
jälleen äänesti vastoin maan ja kan­san
omantunnon ääntä, vieraan
maan, eli Yhdysvaltain ukaasien
mukaisella tavalla.
MuUa antakaamme nyt Financial
Postille puheenvuoro. Näin se kir­joitti:
"Kun Yhdysvaltain lait kurkotta­vat
pohjoiseen ja estävät Canadassa'
sijaitsevia myllyliikkeitä myymästä
tuo;teilaan Kiinaan, canadalaiset
nostavat siitä kovan metelin. Mutta
miten he voivat odottaa, että eteläi­nen
naapurimme suhtautuu vakavasi
ti protesfeihimme kun me, vuosi
vuoden perään, asetumine sen puo->
lelle, estääkscmme Kiinaa pääse-mä.
stä Yhdistyneet Kansakunnat jär­jestöön?
Kommunistit voittivat Kiinan kon­trolliinsa
V. 1949. Tshiang Kai-shekia
on ylläpidetty Formosassa 16 vuot^
ta Yhdysvaltain sotilasvoiman avul­la
ja ainoastaan vain siten.
Washington kohtelee häntä vielä­kin
Kiinan "oikeutettuna" hallitsija­na.
Amerikkalaisim nähden vallitsee
lojaalinen matkustuskielto, kauppa- '
kielto ja kaikkien muidenkin yhteyk­sien
kielto Kiinaan nähden. Kiinan
mannermaan asukkailta ja tavaroilta '
on tiukasti kipllelly pääsyoikeus-Yh-'
dysvaltoihiii.
Sen vastakohtana Canadan suh­teet
Kiinaan ovat täysin normaalit
kaikessa muussa kuin yhdessä koh­dassa.
Me käymme kauppaa Kiinan
kanssa. Meidän liikemiehemme, vir-
Jcailijamme, tiedemiehemme, journa­listimme
ja turistimme vierailevat
vapaasti Kiinassa. Kiinan puhemie­het
tulevat kokouksiin Canadaan.
Pekingin oopperan jäsenet ovat lau­laneet
canadalaisyleisölle.
Siitä huolimatta Canada, kuten Yh-dy.
svallatkin; pitää kiinni siitä mie­lettömästä
sadusta, että Tshiang
Kai-shek on vielä 700 miljoonan kii­nalaisen
pomo. Milloin tahansa
YK: s.sa keskustellaan Kiinan jäsen-oikeuksista,
Canada joko äänestää
" e i " tai pidättyy äänestämästä.
Kukaan ei ole edes uskovinaan,
että tämä on Canadan itsenäinen <
asenne. Kaikki tietävät, että me toi­mimme,
kuten menettelemme, miel-
• lyttääksemme Yhdysvaltoja. Tietoi­set
amerikkalaiset voivat halveksien
nauraa meidän edesottamisillemme.
Se oikeuttaa heidät ajattelemaan,
että, kuten tässä Kiinankin kysy-^
myksessä, meillä ei ole rohkeutta
seisoa vakaumustemme takana. Ku­ten
Janus, roomalaisjumala, me
voimme katsoa samanaikaisesti sekä
eteen että taaksepäin. — ;
Kiina-voi hyvinkin olla pulmia
heuttava Y K : n jäsenmaa, mutta se"
ei oikeuta mitenkään kieltämästä ih­miskunnan
yhdeltä neljännekseltä oi­keutta
osallistua sen (YKn) toimin­taan.
Yhdistyneiden Kansakuntien
tässä istunnossa Canadan tulisi ää:
ncstää normaalisella tavalla Kiinan
jäsenoikeuksien puolesta. Kiinalla ei
ole oikeutta määrätä ehtoja, millä
perusteella se haluaa YK:~n jäsenefc
si tulla."
Näin The Financial Post lehti en­nen
äänestystä.
. Me saamme myös olla: vakuuttu- ,
neita siitä, että tunnetusta konserva­tiivisuudestaan
huolimatta mainittu
lehti on nyt kaikkea muuta kuin
iloinen kun Canadan edustajat ää­nestivät
jälleen "Yhdysvaltoja miel-lyttääkseen",
kuten lehti aivain oi­kein
sanoo, Yhdysvaltain puolesta ja
Kiinan jä.senoikeuksia vastaan.
Kuinkahan kauan tätä alennustilaa
kestää? — Känsäkoura,_.„:,.^