Vapaus, April 22, 1971

              Sivu 2. Torstai, huihtik, 22 p. .Thursday,. Apa:a-22r 1971
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
VAPAUS O F F I N N I S H C A N A D I A N S
( L I B E R T Y ) BataifaiMied Nov. 6.1917
BdiHnr: W. EKLUNI^ Mlaauieer: El SUKSI
' Tdepbfime: (Htipe aod EdUnrtol « 7 4 - 4^
Co. LlmÄted, 100-102 Ebn EttV We8t, Sudbury, Qntarto, Canadia.
\ . j^ffjf^TOf^Q (uUress: Box .£9. • •
Adveitlstiig rait»B upon appiUc^Uoia, tzcauOatioD free of chaiigv.
äeomd Oaas Ma^ NDmiber 1076 :
^. C A N Ä D I Ä N I I Ä N G U Ä G E I P R E S S 'ClUB
CaioadassaM vk. $10.00, 6 kk. $5J25
3 kk. $3.00.
TILAUSHINNAT: ,
ÖUuSoAinrepefii,],'
1 Xk. $U.OO. 6 kk. 15.75
1 vk. «1140, 9 1ä^.hP
Lauri VifleniuB:
SUOMEN TYÖUISEN VAPPU V. 1918
Vappuna 1971
Vappua, työväenluokan kansainvälistä eolidaarisuuspäivää,
toukokuun ensiinmäistä, vietetään tänäkin vuonna perinteellisin
mielenosoituksin, työväenluokan ajankohtaisten taistelutunnusten
kohottamisen , sekä työtätekevien yhtenäisyyden lujittamisen ja
kansainvälisen rauhan vakiinnuttamisen merkeissä.
Yhdessä työtätekevien sankkojen joukkojen kanssa — jotka
ovat yäinvoimana vappujuhlissa ja -mielenosoituksissa — edistyk­selliset
nuoret, koululaiset, opiskelijat yleensä ja myös vapaitten
• ammattien harjoittajat korostavat nyt äänensä monella eri tavalla
työtätekevien paremman elämän, sosiaalisen edistyksen ja maail­man
rauhan puolesta. Naiset, jotka muodostavat toisen puolen
maan väestöstä ja yhden kolmanneksen koko nykyis^estä työvoima­määrästä,
ottavat, reippain mielin paikkansa miespuolisten työ-toveriensa
rinnalla. ; v
Kaupunkien ja teqlUsuuskeskuBten työläiset eivät liioin un­hoita
hetkeksikään sitä, että myös omaa peltoaan viljelevien far^
marien elama on tuUuteiitistfi vaikeammaksi, että tuhansia ja
tuhansia farmeja on jo autioitunut, ja että valtiovallan ohjelmana
ei ole näiden farmien takaisin jaloilleen saaminen, vaan farmarien
mailtaan pois vetäminen teoUisuusseutujen työvoimareserveiksi.
Paremmin kuin ehkä koskaan ennen, canadalaiset työläiset ja far­marit
käsittävät tänä vappuna, että heillä on yhteiset edut yhteis­tä
riistäjää vastaan, ja että työläisten ja farmarien välillä on
luotava lujat liittosuhteet paikallisesti, maakunnallisesti ja koko
maata käsittävästi.
Niiden kohdalta, joilla on taipumusta uskoa "suurta valhetta",
että vappu on muka joku vieras tai peräti "ulkomainen" merkki­päivä,
meillä on syytä palauttaa mieleen, että Vapun — kansain­välisen
solidaarisuuspäivän vietto sai alkunsa yhdysvaltalaisten ja
canädalaisten työläisten taistelusta 8-tuntisen työpäivän puolesta.
Jo vuonna 1866 Yhdysvalloissa hyväksyttiin National Labor Unio­nin
perustavassa kokouksessa päätöslauselma missä sanotaan:
"Nykyhetken suuri ja tärkeä tehtävä työläisten vapauttami­seksi
kapitalismin kahleista, on lain laatiminen minkä mukaan
8-tuhtinen työpäivä tulee normaalipäiväksi Yhdysvaltain kaikissa
osavaltioissa . . ."
Ensimmäinen kansainvälinen propagoi osaltaan tämän tavoit­teen
puolesta kansainvälisesti.
Vaatimus 8-tuntisen työpäivän puolesta tuli Yhdysvalloissa ja
Ganadassä yhä voimakkaammaksi. National Labor Unionin tilalle
perustettiin AFL:n edeltäjä, minkä perustavassa; kokouksessa
(1886) hyväksytyssä päätöslauselmassa sanotaan:
"Yhdysvaltain ja Canadan Federation of Organized Trades
and Labor Unions (AFL:n edeltäjä — V.) päättää, että 8-tuntinen
päivä on laillinen työpäivä toukokuun i päivästä lukien 1886, ja
että me suosittelemme kaikille työväenjärjestöille toimintaa siten,
että tämä tavoite tulee"^akivoimaisesti täytetyksi määräpäivään
mennessä."
Tässä vaiheessa ruvettiin valmistamaan yleislakkoa tämän pe­rusvaatimuksen
toteuttamiseksi. Yli puoli miljoonaa työläistä meni
silloin lakkoon ja Chicagossa, taistelumielisen työväenliikkeen
silloisessa keskuksessa, oli silloin kovimmat ponnistelut. Valtapiirit
päättivät kuitenkin "katkaista vallankumouksen nuppuunsa", ku­ten
sanotaan.
Toukokuun 3 päivänä poliisit hyökkäsivät McCormick Reaper
Worksiri'lakossaolevia työläisiä vastaan tappaen kuusi ja haavoit­taen
useita muita. Seuraavana päivänä pidettiin mielenosoitus
Hayniarket aukiolla protestoiden poliisiraakuutta vastaan. Poliisit
hyökkäsivät rauhallisen kokousväen kimppuun — ja siinä vaihees­sa
joku (poliisiasiamies? ten-oristi? tai provokaattori?) heitti vä­kijoukkoon
pommin. Syntjri tappelu missä kuoli neljä työläistä
ja seitsemän poliisia. Useita työväenjohtajia vangittiin ja hirtettin
An^erikkalaiset työläiset eivät kuitenkaan antaneet periksi po-liisiterrorin
edessä vaan jatkoivat taistelua niin, että esim. joka
vuosi toukokuun ensimmäisenä päivänä kerääntyi suuria työläis­joukkoja.
American Federation määritteli että toukokuun 1 pnä
1890 alkaa kansallinen lakko ja pyysi, että kansainvälinen työväen­liike
antaisi aktiivisen tukensa Yhdysvaltain ja Canadan työläisten
taistelulle.
Ensimmäinen kansainvälinen oli jo lakannut olemasta v. 1872,
monen maan työväenliikkeiden johtajat kokoontuivat Pariisissa
heinäkuun 14 pnä 1889 — Bastillen kukistumisen 100-vuotispäi-vänä
— perustaakseen Toisen kansainvälisen. Tässä toisen kan­sainvälisen
perustavassa kokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma,
missä sanotaan:
"Kongressi päättää järjestää suuria kansainvälisiä mielen­osoituksia
siten että^^kissa maissa ja kaikissa kaupungeissa
työläisjoukot vaativat määräpäivänä laillisia viranomaisia lyhen­tämään'
laillisen työpäivän 8-tuntiseksi, sekäkongressin istunnois­sa
hyväksyttyjen muiden iMtöaten toteuttamiseksi. Koska sama
laisia, mielenosoituksia 071 jo päätetty pitää toukokuun 1 pnä 1890
(siis 81 vuotta sitten) AmericäiiFedei^tj^^^^
sen St. Louisissa joulukuussa 1888 pidetyn edustajakokouksen pää­töksen
mukaisesti, tämä pn se päivä joka hyväksytään Imnsainvä-liseksi
mielenosoituspäiväksi. Eri mäiiden työläisten tulee järjestää
nämä mielenosoitukset kussakin hiaassa vallitsevien' olosuhteiden
mukaisesti."
Täten syntyi — ensikädessä Amerikan ja Canadan työläisten
taistelujen innoittamana — vappu — työväen kansainvälihen spli-daarisuuspäivä.
Monen maan. työläiset laskivat mainittuna vappu­na
yhteisen suunnitelman mukaisesti työkaluoosa alas — vaatien
jotakin sellaista, mitä nyt pidetään selvänä asiana — korjauksena
jonka vaatimisesta Ghicagopss; miirhattiin työläisiä — kahdeksan
turitista työpäivää lailliseksi työpäiväksi.
.. tostoriaUisestipuhnen ja huomioonottaen Vapunviettoon liit­tyvät
vaikutteet ja tekijät, toiikoktiun ensimmäinen, työväen kan­sainvälinen
soUdÄarisuuspälvä on ainakin yhtä canadalainen ja
amerikkalainen kuin on kalkkunapäivälUnen jouluna ja kltospäi-
Huhtikuun kolmantenatoista
aamuna 1918 ilmestyi Kaivoka­dulta
aseman kulman takaa s^sa-lainen
sotilasmuodostelma. Me­kaanisena
rivistönä, sodan äjatuk
settomana hanttimiesryhmänä.
Se marssi poikki torin raudoi­tetuin
anturoin luutnantin johdol-^
Ja. Muutamia teräviä komepto^a-noja
ja ryhmä pysähtyi, kiväärit
lennähtivät jalalle ja lepo.
Hotelli oU punaisten aikansa
muutettu sotfusairaalaksi ja aiellä
oli satamäärin haavoittuneita pu
naisia. Liikkumaan kykenevät oli­vat
ryhmittyneet alakerroksen au­lan
ikkunoitten ääreen seuraa­maan
saksalaisten tuloa.
• -T* \Saa; nähdä, seuraako täällä
samnnlolnon verilöyly kuin Var­kaudessa
ja Väärinmajalla, jossa
kaikki otettiin hengiltä sairaan­hoitajia
ja sairaita myöten, arveli
joku,
-T-Knusko, vastasi toinen. —
Oltnnnhan sentään Helsingissä ja
ovatluu» valtaajatkin saksalaisia.
Jos he olisivat suomalaisia lahta-reita,
silloin olisi syytä epäillä,
selviäisimmekö kukaan hengissä;
— Lahtarcita ne ovat kaikki.
Eroa ei kynnen mustuaisen ver­taa.
Luepas, mitä tuon ensimmäi­sen
saksalaisen soltun vyösoljessa
lukee: Qott mit uns; Se merkitsee
samaa kuin "jumala kanssanune"
Se oli körttiläinen tunnus. Se
merkitsee mahdollisesti fanaattis­ta
murhaamista.
Saksalaisia oli jo työntynyt
sisälle ja heidän luutnanttinsa
keskusteli parhaillaan sairaalan
lääkärin Vilskan kanssa. Keskus­telu
loppui lyhyeen. Luutnantti
sanoi jotakin sotilailleen ja nämä
hajaantuivat nopeasti sairaalan
eri puolille sairaanhoitajien opas­tamina.
Haavoitettuja talutettiin
ja tönittiin ulos eri osastoista ja
kaikki, jotka vähänkin kykenivät
liikkumaan, komennettiin Mikon­kadulle
rivistöön. Ainoastaan täy
sin liikuntakyvyttömät jäivät
vuoteisiin makuulle. Saksalaiset
ympäröivät rivistön ja marssi
tuntemattomaan alkoi. Rivistössä
oli kaikkiaan 70—80 miestä; osa
Suomen silloiset saavutukset.
Kuolleita alkoi löjrtyä joka aa­mu.
Kiloleäia alkoi olla niin taval­linen'tapahtuma
näisBä''kämpisaä,
että sen vierailu ei. herättänyt
juuri suinkaan huomiota. Jokä-aamuinen
teloituslaukausten räti­nä
Ktistaanmiekan ^'lipun jjuurelr
la'f oli herätyamerkj^i jbhoÄtPr
tuttiin. I^ikkelihalväukseen ,.Suh-ta^^
Uitii^ välinpitämättöonästi.
Nälkään nääntymistä pidettiin
luonnollisena. Usein se tapahtui
yön hiljaisuudessa, kenenkään
huomaamatta. Aamulla tapahtu­ma
todettiin ja vainaja nostettiin
paareille ja pyöräytettiin hevos­tallin
lattialle odottamaan hau­tausta.
Näin "ykköskasarmilla"^
muuallaMBhkä toisin, sillä Suomen
linnassa oli useita kasarmeja.
Ylimääräisiä teloituksia tapah­tui
enemmän kuin virallisia. Alku
aikoina teloittajat tiedottivat
vangeille ylimääräisistä teloituk­sista
pienillä seinään kiinniter
tyillä lappusilla esim. näin: "Van­ki
Ananias Häkkinen teloitettiin
11. 6. valtion omaisuuden anas-uksen
johdosta." ,
Mutta myöhemmin ottivat val-kokaartilaisjohtajat
käytäntöön
vankien numeroinnin. Jokaisen
vangin päällysvaatteen selkämyk^
seen maalattiin suurin valkoisin
kirjaimin numero ja siten teloi-tustiedotukset
muuttuivat lyhem­miksi.
Esim. tällaisiksi: 5280 te­loitettiin
omaisuusrikoksesta."
Omaisuusrikokset saattoivat olla
moninaisia. Vanki Ananias Häk­kinen
oli ehkä tunkenut taskun­sa
täyteen kuivattuja saksalaisia
juureksia ja varmuuden vuoksi'
hänestä päästettiin ilma pois. 5280
oli ehkä yrittänyt keinotella itsel­leen
ylimääräistä kaalivesi-annos-ta.
Se riitti hengen menetykseen
ja häpäisemiseen.
VAPPU 'YKKÖSKASAKMILLA'
heistäkin vaikeasti haavoittuneita
Rivistön hitaasti edetessä pit­kin
Mikonkatua Esplanaadille
saattojoukko sen sivustoilla kas­voi.
Elegantisti puettuja naisia
kasvot älyttömän vihan vääristän
minä, kävelykepeillään uhkaavia
herrasmiehiä ja ruokottomuuksia
latelevia oppikouluikäisiä. Mitä
pitemmälle marssi jatkui, sitä uh­kaavammaksi
kehittyi saattoväen
meteli. Aluksi saksalaiset sotilaat
suhtautuivat kylmän välinpitä­mättömästi
hulinoivaan saattovä-keen,
mutta kun kulku alkoi jo
Esplanaadilla käydä mahdotto­maksi,
heidän oli jo ruvettava tö­nimään
innokkaimpia kiväärintu-killa
takamuksiin. Kiihkeimmät
yrittivät päästä mahdollisimman
lähelle haavoittuneita voidakseen.
sylkeä heitä kasvoille. Tämä oli
ilmeisesti saattojoukon mielestä
mahtavin uljuuden näyte: päästä
sylkäisemään haavoittunutta pu­nakaartilaista
kasvoille.
Vihdoinkin päästiin tuskallisen
hitaan marssin jälkeen Sotasata-man
alueelle, punatiilisen kuusi­kerroksisen
talon pihamaalle. Talo
oli alun perin rakennettu Venäjän
armeijan Helsinkiin sijoitettujen
kanta-aliupseerien perheasunto-
Viaksi. Tästä talosta tuli meille pa­riksi
päiväksi väliaikainen keski­tysleiri
ja sen päällikkönä oli mel­ko
tunnettu helsinkiläinen herras­mies
Hörhammer.
Parin, kolmen päivän kuluessa
huomasimme, ettei tämäkään her­ra
kuulunut niihin ihmisiin, joille
inhimilliset piirteet olisivat voi­neet
muuttua taakaksi. Hän oli
vapaa niistä.
SIIRTO SUOMENLINNAAN
Graf Kamenski nimisellä pikku
laivalla meidät vietiin Suoxnenlin-naan.
"Ykköskasarmi" oli ensim­mäinen
rakennus Suomenlinnassa
kun astutaan maihin.- Ehkä sillä
on jokin virallinen nimi, mutta
siellä kituneille punakaartilaisil­le
se on vain ''ykköskaaarmi". ai­koinaan
Suomenlinnassa sijain­neen
helvetin esikartano.
Siinä on kuusi erillistä tupaa,
jotka lienee alun perin tarkoitettu
20 miehelle kukin. Punakaarti­laisia
tungettiin joka-tupaan sata­kunta
iniestä! Kalustona oli muu­tamia
puolihäjonneita raiitasän-kyjä
kussakin tuvassa. Tungos
näissä tuvissa oli valtava ja van­kien
oli nukuttava limittäin kuin
silakat suolassa.;:
Niinpä kun. sitten täit "ilrnestyi-vät
"kuvaan"^ jonkin ajan kulut­tua,
niillä pii mahdollisimman
edulliset lisääntymismahdollisuu­det.
Ja ne lisääntyivät ällistyttä­vässä
määrin, kun ei ollut edes
i välttäviä peseytpnismahdölii-suuksia,
pesuaineita eikä peseyty-misvälineitä.
Kerran eräs nuori
punakaartilainen noukki "kokeekv
si" tikkulaaUkollisen täitä vaat­teistaan.
Nälkä, vesipöhö, syöpä­läiset
ja likaisuus muodostivat
kauhean neliapilan Suomen vanki­leireissä
1918. Vasta natsl-Sak-jsan
hirmu järjestelmä tieteelli­sesti
harkittuine kldutuskelnol-heen
kykeni ylittäioaään valkoisen
SUOMENLINNASSA 1918
Vappuun valmistautumisesta
silloisissa olosuhteissa ei voi var­sinaisesti
puhua. Valkoisten voit­tajien
toimeenpanema nälkiinnyt-tämisprosessi^
ioli aluksi yllätyk­sellisen
kaamea. Sellaiseen ei voi­nut
etukäteen varautua, koska
sellaista ei ollut kukaan aikaisem­min
kokenut. Aluksi se masensi
melko täydellisesti. Kaikki puhui­vat
menneestä ajasta, puhuttiin
ohimennen maaliskuun kumouk­sesta,
pohdittuni edellisen kesän
vaiheita ja kirottiin johtajia. Pu­huttiin
tehdyistärvirikeiBtä ja ole­tetuista
petoksista, mutta lopuksi
tästä puheitten: ja väittelyjen
kaaoksesta työntyi esille yhä mää
rätietoisempana synkkä viha.
Mutta voitiinko tehdä mitään
juuri sillä hetkellä?
Voitiin tehdä, uskalsi joku nuo­remmista
sanoa "ykköskasarmin"
kolmoskämpässSl Voitiin tehdä
juuri silläkin hetkellä, hän väitti
Ilman vastalausetta ei ollut pak­ko
alistua vankileirissäkään. Oli
muistutettava lahtareita, että em­me
vielä olleet kuolleita, emmekä
lopullisesti hävinneitäkään. Me
tulisimme nousemaan uudelleen
ja yhä uudelleen, kunnes lopulli­sesti
voittaisimme. Vuosi sitten
me marssimme voittajina Helsin­gin
kaduilla, ehkä me muutaman
vuoden kuluttua jälleen marssim­me
voittajina Helsingin kaduilla.
Mekö voittajina, huusivat jot­kut
pilkallisetsi. Hihkase tuosta
ikkunasta sananenkin vallanku­mouksesta,
niin saat nikkelihal-vauksen.
Kyllä sinä täällä käm­pässä
jyriset vastalauseitasi,
mutta huuda ne tuonne ulos, uiko
puolelle seinien. Varmasti vaike­net,
kun kuularuiskut alkavat rä­tistä.
Tuskinpa viime talvena noin
uljaasti julistit asiaa tulilinjoilla.
Siellä sitä olisi pitänyt sisuaan
näyttää eikä täällä. Niin se on
asianlaita. Ei kannata leuhkia
turhaan. Kyllä se tiedetään.
— Tiedetään tai ei, vastasi nuo­ri
mies vihaisesti. Minä kui­tenkin
alan tämänkin vapun
Kansainvälisellä.
Hän hyppäsi risaisen rautakän-gyn
ristikolle ja alkoi Kansain­välisen:
, . ,
Työn orjat sorron yöstä, nous­kaa,
maan ääriin kuuluu kutsu­mus
. . .
Ei enshnmäistä säettäkään hän
joutunut yksinään laulamaan. Yk­si
toise;isa perään yhtyi lauluun
ja toista säettä laulettaessa olivat
mukana jo toistenkin kämppien
vangit Kautta koko "ykköskasar­min"
kaikui Kansainvälisen Työ­väen
marssin sävel. Loppusävelee-seen
yhtyivät kiväärin laukaukset
ja kuularuiskun rätinä. Mutta
laulu'jatkui yhä edelleen.
Toisen säkeen loputtua kuului
huutoja "Lahtarit tulevat".
Osa kolmoskämpän vangeista
oli heittäytynyt pitkäkseen latti­alle,
mutta suurin osa seisoi ylpe­ästi
pystyssä, kun valkokaartilai­set
marssivat sisään tarkasti tä-hyillen
ja sormi liipasimella. Etu­maisena
marssi jääkäripukuinen
aliupseeri.
— Kuka aloitti laulun?.hän ky­syi
joka kämpässä. On ehdotto­masti
ilmoitettava, : kuka aloitti
laulun. Ellei, niin te vastaatte
kaik,ki' yhteisesti. Muistakaa se:
kaikki yhteisesti.
Joka kämpässä vanki joukko
vaikeni kuin muuri. Pariin kerr
taan jääkäri käveli saattueineen
kämpästä kämppään esittäen sa­man
kysymyksen saamatta vas­tausta.
Viimeisellä kierroksellaan
hän esitti - joka kämpässä saman
kaavanmukaisen:tiedotuksen. &e
kuului suunnilleen seuraavasti:
"Jos joku näyttäytyy ikkunas­sa,
ammutaan varoitulcsetta. Jos
joku alkaa mielenosoituksen lau­lun
teloitetaan paikalla. Koneki­väärit
ovat valmiina asemissa ja
niitä käytetään tarpeen vaatiessa
heti ja varoituksetta. Oletteko
kuulleet?"
Kolmoskämpässä hän pysähtyi
erään sängyn viereen, jossa ma­kasi
eräs vanha mies, timpuri,
joka oli työskennellyt kirvesmie­henä
Turun kasarmissa ja siellä
joutunut saksalaisten vangiksi.
Hän nykäisi vanhusta hiasta ja
totesi vanhuksen kuolleeksi.
— Ruumis on vietävä, viipjrmät-tä
pois, määräsi hän lyhyesti ja
poistui saattueineen.
Vankitoverit nostivat vanhuk­sen
ovilevylle ja kantoivat hänet
VANHÄKtN TUNTEE ÄRVOHSÄ
Kun ihminen on päässyt vaidiem-paan
ikään, ja etei&in nykyääa iol-loinon
edes jonkmlaista vaidiuuden
iurviaa* tullisi muistaa se totuus, että
asioit eivät läfaeskään ole vielä siinä
pateessa jotta yhteistyötä niiden
eteenpäin viemiseksi ei tarvittaisi,
tulee muistaa, että vanhuudeneläk-keet
ja monet nuijat edut joista oyr
ifylsia 9aanm«s 01;^
vainyi^eisiUä tgr&vaen vaatimuksU^
la vic^toim^uii tulokseen.
Jos iluniskiiaBta todeUä käsittäisi
nunkälainen wkuk m^ty^ yh'
teenkuuluvaisuus, nihi nunlkäänlai-sia
esteitä ei olisi voitettavana.
Mutta ihmiskunnalla on sellainen
puhna,' joka tekee kaikenlaisen yh­teistyön
suuremmassa mittakaavas­sa
mahdottomaksi — ihmisten eri­puraisuus.
Tältä käyttää hyväkseen
myös omistava luokka Uetsomalla
^öläisiä toinen toistaan vastaan
milloin missälkin asiassa. Tämän
tietävät myös memiehet,jofka ta­varoita
kav|>atessaan vetoavat sii­hen
yksiidcertaiseen huomautukseen^
eitä naapurikin osti sellaisen.
Kukapa kohtalaifltesti toimeentute-vaksi
Itsensä katsova voisikaan vas­tustaa
tällaista, sillä mainoksissa
on osattu mapesVi ihmiset seHai-siksi,
että he häpeävät köyhyyttä
ja koettavat sitä salata, vaäd&a hei­dän
tulisi huutaa se juBd kaduilla
ja toreilla saadakseen kaikki toiset­kin
ki^hät, al^Kdkatut ja työttömät
liittymään ylÄeen, että he voisivat
hatldta keinoja millä köyhyys voitai­siin
poistaa; Olisi löydettävä keinot,
jotka tasaisivat tämän maaihnan
mammonan siten, että toisten ei olisi
elettävä ainaisessa nälässä ja puut
teessä samalla kuin barven^)i ihmis
osa maaihnassa elää suuressa ylel
lisyydessä ja rikkaudessa, jonka
määrää d itse edes tiedä. Kummin^
kin jokainen syntyy maailmaan alas
tomana, vaikka jo siitä hetkestä as
ti onddn karsumitu määrättyyn yh­teiskuntaluokkaan.
Samalla tavalla
jokamen meistä täältä maailmasta
lähtee — yksm —-vaikka ulkonai­nen
loisto voikin toisella olla paljon
suurempi kuin hänen köyhemmäjlä
hevostalliin. Siellä oli jo toisia en-^
nen häntä. Minä olin yksi kanta-r
jista. — Se oli parhain ja kun­niallisin
kuoleminen näissä olois­sa,
totesi eräs Vendelin-niminen
helsinkiläinen nuori mies, kun pa­lasimme
kämppäämme.
— Että huomasikin vanha mies
kuolla Kansainvälistä laulettaessa
Niin oli tosiaan käynyt. Ennen
laulun alkua hän oli kannattanut
kiihkeän nuorien miehen ajatu k-sia.
Laulun aikana hän oli kuol­lut,
todennäköisesti . sydänhal-vaukseen.
PAPERIRAHASTOON
NYT SAATU $1,698.07
Vapauden ja Liekin paperirahastoon saatiin jälleen kahdeksan
lahjoitusta ja niiden katteeksi kaunis rahasumma $20.35. Suurkiitos
avokätisistä lahjoituksista, jotka auttavat osaltaan tuntuvasti sitä,
että voidaan ostaa käteiskaupan perusteella ja siten sievoisen sääs­tön
haniikien Vapaudelle Ja Liekille vaununlasti paperia tulevan
toimivuoden ajaksi.
Aikaisemmat lahjoitukset huomioiden tämä tarkoittaa, että pa­perirahastoon
on tähän mennessä saatu jo aika komea rahasumma,
eli yhteenlaskien $1,698.07. Vieläkin kiitos kaikUle asianomaisille.
Lahjoituksia tuli tähän katsaukseen seuraavasti:
Väinö Virkki, Sointula, B. C. $ 2.00
.\ntti Ranta, Vancouver, B.C. _ — — 2 . 0 0
Minnie Talso. Mich., USA^ 5.00
Edia ja A. Himanka, Thunder Bay 'FVOnt. 2.00
.Toonas Kivi, Worthington, Ont. 1.00
Sofia Rönkä. Worthington. Ont. 2.00
Frida ja Kalle Mäki, Windsor, Ont. 4.35
Ihni Syrjä, Thunder Bay'P', Ont, 2.00
Tässä katsauksessa . 20.35
Aikaisemmin Vapaudessa julkaistu 1,677;72
Yhteensä _.. : $1,698.07
ihmisveiljellään. Kukaan ei k i ^ - ;
minkään voi ottaa mitan mukaavsa
sinne, mistä yksikään ei ole
nut kertomaan j)nko sielläkin
set jaettu en yhteiskuntain
sutä riippuen kuinka komea hau
kivi on viimeisellä lepopaikalla.
iMutta nyt ei ole aika pn
kuotemasta, scfaen jokainen
ajallaan. Nyt on aika ajatefla
liisevia olosuhteita ja ennen kaikaa
pidettävä mielensä vireänä e^cä
adateliava, että kun itse on p ä ä s ti
eläkeikään niin. mikään ei ole emä
täikeätä. (Niin kauan kun ifamiofen
elää, tuntee hän myös vastuuta
teiskunnasta, jonka jäsen hän (^n,
t^tol sitä tai ei. Koskaan ei
kään saisi olla niin
että ei tuntisi valtuuta tulevien-vien
kohtalosta ja auttaisi parha|in
kykynsä mukaan. iN
Kun njilg^istä nuorisoa on moiti^
huumausaineiden käytöstä, ovat
vastanneet kysymällä—- ki&a
meidät siihen opettanut? Onko m#r
läoillut raittiit vanhemmat? Melkem
okaisessa elokuvassa tai televisio­filmissä
juodaan tai vaimo on l a ^
kanssa vastassa miehen työstä tul­lessa.
Eikö alkciholikin ole buumai^-
ainetta? Nuoret ovat kysyneet - f
ja aivan oikeutetusti — nunkälaisfen
maailmankuvan te olette meille jät­täneet?
S:taa, vihaa; nälkää ja
puutetta. Niistä raunioista olisi nuor­ten
kyettäyä kokoamaan beiddsesti
ja uUconaisesti ehjä kokonaisuus;
Kuka on ensimmäisenä heittämässä
kivdfö nuorisoa? 1
Elälieläiset voivat olla suureiksi
avuksi silloin kim on kysymys äänes
tämisestä. Mutta on paijmi sellaiäa
työläisiäkin, jotka Uoiten maimt^e-vat
äänestäneensä henkilöä, joka
pääsi valtaan. Sen tietää jo me&ein
silloin, minkälainen tämä äänensaa-ja
on ollut. Monet ajattelevat ää­nensä
menevän hddcaan, jos skn
saaja ei pääse asemaan. Mutta QU
otettava huomioon, sttä mikään
ääni ei mene huldcaan kun se on an­neltu
jollekin työväen puolueen
edustajalle. Jos ei muuta niin se ^^e
ainakin joitakin ääniä niiltä valtaan
päässeiltä rkkailta, jotka täjtä :
maailmaa suurelta osalta hallitse­vat.
Ja ennen kaikkea niistä har­voistakin
äänistä näkee, että mleU-piteet
eivät ehdottomasti o!e val­lassa
olevien puolella. Milläpä muul­la
tavalla työläinen voi selvemmin
osoittaa mielipiteensä kuin äänestä­mällä
työväen ehdokkaita. Tehkääin-me
siitä päätös tänä vappuna, työ­väen
juhlana. — LSP;-!
Suomen porvarit ,
eivät tyldcää
vappuohjelmasta i
Helsinki. — Työväenluokan perin­teinen
juhlapäivä ei saa tv:n kuva­ruudussa
tänäkään vappuna kuuItiT
vaa arvostusta. Television (^elmä-neuvoston
porvarillinen enemmistö
hylkäsi perjantaina vasenunlstin
esityksen työväenliikettä kuvaavien
ohjelmien lisäämisestä vapunpäi­vänä.
I
Esityksen television vapunpäivän
ohjelmien tarkistamisesta tdd Paju-li
Nieminen (kd) Sakari Montosen
(sd) kannattamana. Puolituntiik^n
työväenluokan laulujen parissa lei
riitä kuvaamaan vapunpäivän m€ff-kitystä
työväestölle, esityksessä sa-nottiia
\
"Vaikka juhlapäivien vietto dn
saanut tv :ssä jatkuvasti niiden
rinnettä korostavaa ohjelmaa, aio­taan
vapunpäivästä tehdä jälteen
kerran tässä mielessä varsm ilmeie-tön.
Kuitenkin työväenliikkeen piti^
ja rikas tounintataival tarjoaa ainiit
laatuiset mahdollisuudet tehdä vja^
punpäivästä myös televisiossa työ-väenhenkisempi."
, j
Esitys hylättiin äänin 7 ^ . j
PÄIVÄN PAKINA
VÄPPUJUTTUÄ
Vappu on suomalaisittain työ­läisten,
ylioppilaitten ja ketkään
juhlaa.
Tässä sitä olisi paljon kaunista
ja mieltäylentävää kirjoitusaihet­ta—
jos siihen pystyisi — ja tun­tisi
kutsumusta. —
jääneisyys Canadassa ja Yhdys­valloissa
riippuu työväenliikkeen
vissiollaisesta historiallisesta kehi­tyksestä,
mikä vaikuttaa jonkin ai­kaa
ja saa sitten omana aikanaan
luvan jäädä unholaan.
Canädalaisten vappujuhlissa klin
Mutta vappuna on s^tenlcin tapa -nitetään tänä vuonna vakavaa huo-pitää
jalat vankasti maan kama-ralla.
.
Mitä tahansa muita perinteitä^
ja vaikuteibnia vappuun liittyy, niiii*
työtä tekevien kannalta se on en­nen
kaikkea suuri työväen juhla
yhteenkuuluvaisuuden ja Solidaari­suuden
byväicsi niiu kansallisesti
kyin* kansainvälisestikin.
Meillä täällä Canadassa ei vap-,
piia Vietetä sellaisena suurena
kansan juhla- ja mielenosoituspäi­vänä
kuin useimmissa muissa
maissa. Mutta se ei kuitenkaan vä-behnä
vapun arvoa rahtuakaan.
Päinvastoin canat^^l^tcQ toistai­seksi
vielä pienessä mittakaavassa -
järjestämät vapputilaisuudet liittyi
Vät saumattomasti miljoonien ja
mUJoonien työtätekevien vappu-juhlintaan
kautta maan — ja se
on tärkeätä. (Viittaamme toimitus-kirjoitukseen.)
Kaiken lisäisi on syytä muis­taa,
että yap^ujuhlinnan jälkeen-miota
sotatilanteen jaitkumiseen
Indokiinan maissa, vaarallisten
sodan pesäkkeiden olemassaoloon
lähi^idässa ja maossamine nyt
vallitseviin talousvaikeuksiin.
Huolimatta siitä, vaikka halli­tuksen
tilasitotiedot osoittavat sekä
työvoimamäärän että työttömien
lukumäärän pientä laskua, tosi­asiana
pysyy, että Canadassa on
nyt lähes miljoona rekisteerattua
ja rekisteeraamatonta työtöntäj
joiden elämä on kaikkea muuta
Icuin kehuttava, vaikka jotkut "tie-täväispt"
ovat omaksuneet miltei
hekumoimisen aiheeksi parjauksen
muka "liiallisesti" avustettavista
. työttömistä. ^ 1
^ Jos koskaan, niin nyt pitäisi se­kä
työssä olevien että työttömien
vaatia työtä työttömille tai riittä­vää
työttömyysvakuutusta • ja so-siaalihuoltoapua
niin kauan kuin
henkilö joutuu olemaan / vastoin
omaa tahtoaan työttömähä,
Meillä on tietenkin Canadassa
ollut ennenkin joukkomittaista työt
tömyyttä. Mutta tuskin koskaan en­nen
on joutunut työttömiksi niin
paljon insmöörejä, arkkitehteja ja
muita vapaiden ammattien harjoit­tajia
s^ä yleensä koriiean oppi-kouluslvistyteen
saaneita l^nld-löitä.
Erikoisesti on tänä vappuna syy­tä
korostaa sitä, että vielä työssä­olevien'työläisten
omatkin edut—-
eikä vain solidaarisuus kat^aih-misiä
irähtaian .— vaatii kaikkia
työtätekeviä, -ammatfclyhdistysliit-toja
ja mtitta kansan järjestöjä
vaatimaan työtä työttömille. Mitä
suurempi on työttömien määrä,
sitä enenunän yrittävät rajatonta
voittoiluhalua potevat työnantaja-piirit
pyikiä siihen, että työttömiä
säädyllisen elämänsä ehtoopuolen.
Vappujuhlissa tullaan varmasti
muistamaan, että presidentti Ric­hard
Nixon ei ole lupaidcsista^
huolimatta lopettanut Vietnan^n
sotaa, vaan laajentanut sen asial­lisesti
puhuen koko Indokiman kä­sittäväksi
taisteluksi. Voimaldcaafn
min kuin koskaan ennen ameräc-kalaiset
rauhanpuolustajat, ja hei­dän
tukijansa Canadassa ja kautta
maailman tulevat vaatimaan, että
Washingtdnin pitää viimemkin b-pettaa
tämä likainen sota Ind<*ii-nan
pieniä maita ja kansoja vas­taan.,^
\ ' •'••^ \''[/':^_y^\'^
Samalla muistutetaan myös pää­ministeri
It^ että kunnian
kukko ei historian lehdillä lailla
Canadalle siitä, kun ' täkäläi^t
kuoleman kauppiaat valmistavat |jä
voitaisiin käyttää piiskana palkko- myyvät satojen miljoonien dolla-jen
alhaisella tasolla pitämiseksi
:.'jne.' •. ; . ;
Tänä vappuna on syytä muistaa
myös, että tuhannet eläkeläiset
ovat tällä kertaa tatoudeUIsesti
aivan kestämättömässä asemassa.
Pääministeri Pleire Trudeaulle ja
hänen hallitukseHeen oii muistutet­tava
jattcuyasti seuraavaan vaali­päivään
asti— että eläkdäisille
annettu 42 sentin kuökausikorotus
Oli Inipeämätön teko vanhempia
kansalaisiamme kohtaan, jotka,
ovat vuosikynlmenieri työn perus­teella
tämäh maan rikkauksia luo­neet,
uuden sukupolven kasvatta­neet
ja omaUa työllään ansainneet
rien arvosta tappovälineitä Yhdys­valtain
surkean hyökkäyspolitiikan
tukemiseksi. 1
Tämäntapaisia ajatuksia eöi|e-tään
ja puheita pidetään Canadan
vappujuhlassa tänä vuonna. Muita
kuten sanottu, ihminen ei elä ykiin
Jeivästä. Niin myös tänja vappiuia
on meillä itse kullakin IDaisi'
- tehdä-pieniä kävely- ja äjeluretkia
luonnon pariin, ammentaaksemjie
sieltä talven alta vapät
juonnon piristäviä antimia. '
Viettäkäämme vappua niin hyvin "
ja edullisesti kuin se on meille
itsekulkkln mahdolUsta; .
— Känsäkoura;