Vapaus, October 7, 1969

              Sivu 2 T i M a i , M a k . 7 p. — Tuesday, Oct. 7, 1969
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F FINNISH C A N A D I A NS
( L I B E R T Y )
EdUxxr: W. EKLUND
. <TeiIe|)ho;pe: Qfflce ap{d.
HataMlshed Nov. 6,1917 r
Miamger: E. SUKSI
Puäjllshecl twloe \veekly:; Tuesdaysipd by Vapaus Publishing
Co. Linuted. 100-102 ESim St. ^ i ^ . Sudbury. Ootarb, Oooada.
AdverUsing tnates upön appilloatio^ of chaige.
Seoond CHass MÄU leglstraiöra Nunolber 107^
•'V'
.A
CÄmiAl^MNOllAGE-PRESS' 'CLUB
Oanadaasft: 1 VJE: $10.00, 6 kk. $5.25 US4;p; i
3 kk. $3.00, Öjjommi;
,1 vk. $11.00. 6 kk. $5.75
1 vk. $1150, 6 kk. $6.25
^ Ei mitäim "hölmöjä"
Canadalaisten on parasta unhoittaa "valtakunnanrajat", jotka
ulottuvat pohjoisnavalle asti ja myöntää, että Yhdysvallat ev tule
milloinkaan tunnustamaan Ganadaii yliherruutta luoteisväylällä, sa-
Upi viime viikolla nimettömänä esiintynyt yhdysvaltalaisen arktis­ten
alueiden erikoistuntija, joka on •aikaisemmin ollut USAn sisä-ministeriöh
neuvonantajana Alaskan kehitysasipissa.
Korkeintaan Canada voi odottaa "symbolista suvereenisuutta"
sillä alueella, hän sanoi. "Todellisuudessa kysymys ei ole enää
suvereenisuudesta," hän sanoi ja väitti, että "se asia on .jo rat-,
kaistu"!
Yhdysvaltain arktisten alueiden instituutin johtaja Robert C.
Faylor esitti arktisten alueiden kysymyksiä käsitelleen 4-päiväisen
konferenssin aikana samanlaisia käsityskantoja.
Me olemme täällä auttaaksemme (USAn) sisäministeripä ark­tisten
alueiden asioissa; hänen kerrotaan sanoneen. "Me emme ole
höhnöjä; nämä miehet ovat realisteja; he ovat ammattiniiehiä."
Vähemmän "realisteja" eli hölmöjä, ovat siis ne canadalaiset,
jotka pitävät ko. alueita Ganadaan kuuluvina; Yhdysvallat ei ole
asettanut kyseenalaiseksi sitä, kenelle kuuluvat Canadan arktisen
alueen-saaret; Mutta näiden saarten väliset vesistöt on ensin ame­rikkalaisten
öljy-yhtiöiden ja sitten muidenkin, yhdysvaltalaisten
toimesta julistettu "kansainväliseksi" mereksi.
Canadan hallitus oikeuttaa näiden vesistöjen hallintpvaatimuk-set
selittämällä, että maan aluevesirajat ulottuvat 12 mailin pää­hän
maasta. Yhdysvallat puolestaan kieltäytyy tunnustamasta 12
mailin aluevesirajoja ja vetoaa siihen, että samanlaisia aluevesi-vaatimuksia
on esitetty Flippiinien ja Indonesian toimesta, nuutta
Yhdysvallat ei ole tunnustanut niitä. -
Jos olisi kysymys Yhdysvaltain arktisista alueista, niin silloin
olisi tilanne luonnollisesti vallan toinen; Setä Samulien alueisiin ei
saa koskea.
Mutta "väkevämniänoikeus" sanelee, että arktisen alueen saa­ret
kuuluvat Canadalle niin kauan kuin niistä ei löydy öljyä tai joi­takin
muita rikkauksia, ja että Canadalla on jopa oikeus sikäläi­sen
merenpohjan hyväksikäyttöön, mutta luoteisväylän vesistöt
ovat "kansainvälisiä" eli asiallisesti puhuen Yhdysvaltain sisäve­siin
kuuluvia reittejä, ja sillä siisti.
Amerikkalaiset "ammattimiehet", jotka eivät ole "hölmöjä",
katselevat näitä asioita tältä pohjalta. Itsestään on selvää, mitä
nämä "realistit" ajattelevat niistä canadalaisista, jotka katsovat
että Canadan arktisen seudun alueet kuuluvat Canadalle!
Aina vain kongressin ohi
Yhdysvaltain perustuslaki määrittelee, että ainoastaan kong­ressilla
on oikeus päättää sodan ja rauhan asioista.
Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että kongessi ei ole mitään
sodanjulistusta antanut, mutta siitä huolimatta Yhdysvaltain impe­rialismi
on vaipunut korviaan myöten Vietnamin kansaa vastaan
kä3iävään hyökkäyssotaan.
Tämä on mitalin yksi puoli.
Toisella puolen mitalia on Nixonin hallituksen asenne niitä
vastaan, jotka haluavat lakivoimaista määräaikaa, mihin mennessä
olisi Vietnamin sota lopetettava.
Presidentti Nixon on luvannut, että hänen hallituksensa lopet­taa
Vietnamin sodan. Mutta kun New Yorkin osavaltion senaattori
Charles Goodellin esitti vähän toista viikkoa sitten ehdotuksen jou­lukuun
1 päivän 1970 asettamisesta mä|Lräajaksi, johon mennessä
kaikki amerikkalaiset joukot poistettaisiin Etelä^Vietnamista, niin
presidentti Nixon leimasi sen "perääntymiseksi" ja kehoitti ame­rikkalaisia
tukemaan hallituksensa sotaohjelmaa sillä perusteella;
että siten saadaan muka parempia tuloksia Pariisi rauhanneuvot­teluista.
Selvää tietenkin on, että Yhdysvaltain hallitus ei voi saada,
voittoa sen paremmin Pariisin rauhanneuvotteluista kuin Vietna­min
sotanäyttämöiltäkään. Kaikki mitä sodan pitkittämiseen tar­koittavat
verukkeet voivat aiheuttaa on inhimillisten kärsimysten
jatkaminen ja omaisuusmenetysten lisääminen.
USAn senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja J . W ,
Fulbrigt antoi julkisen kannatuksensa edellämainitun senaattorin.
Charles Goodellin esittämälle lakiehdotukselle, jonka mukaan ame­rikkalaisjoukot
olisi tuotava pois Vietnamista ensi vuoden joulu­kuun
alkuun mennessä; V
Määrätty "aikataulu" kaikkien sotilaitten kotiuttamiseksi on
tarpeellinen, selitti senaattori Gopdell, jotta Saigonin hallitus oi­valtaisi,
että sen täytyy ottaa kant^kseen taistelujen taakan ja
suostua samalla erinäisiin sisäisiin reformeihin.
Vastaten puolustusministeri Melvin Lairdin vastaväitteisiin,,
että sellaisen määräajan määrittely innottaisi Hanoin edustajia
itsepäisyyteen Pariisin konferenssissa, senaattori Gopdell totesi,
että puolustusministeri Lairdin väitös ( mitä presidentti Nixon
käytti myöhemmin hieman toisessa muodossa) on epäjohdonmukai­nen
siksi kun siihen sisältyy olettamus "että entiset epäonnistumis-ohjelmat
tulevat onnistumaan tulevaisuudessa."
"Minun tarkoituksenani on auttaa presidenttiä ja kongressia
käyttökelpoisen suunnitelman laatimipessa Amerikan sotaan osal­listumisen
lopettamiseksi — ja amerikkalaisten tappamisen lopet­tamiseksi
— hsrvin läheisessä tulevaisuudessa,'' sanoi senaattori
Goodell. "Nyt ei ole mitään nähtävää suunnitelmaa tässä mielessä,"
hän jatkoi, "ja ne olettamukset^ joiden pohjalla sotilasjohto toimii,
voi todennäköisesti pitää mpitä vuosikausia taistelussa."
Pitäen kiinni kongressin oikeuksista sodan ja rauhan kysy­myksistä,
senaattori Goodellin lakiehdotuksessa määritellään, että
mitään määrärahoja ei enää lupvuteta Yhdysvaltain asevpimien yl­läpitämiseksi
Etelä-Vietnamissa jpulukuun 1 pn jälkeen v. 1970.
Tqmä ei kuitenkaan tyydyttänyt sen paremmin presidentti
Nixpnia kuin hänen sptaministeriäänkään.
Tänt^ätpdellista taustamateriaalia muistettavaksi aina silloin
kpn puhutaan Washingtonin "rauhanhalustä" ja USAn sotajoukko­jen
"pikaisista kotiuttamissuunnitelmista".
USAn hallitus sökaantui Vietnafnin (jotai^n ilpu^n Kongressin
"KASARMIUUPIITUf
LATINALAISENI^ AM
Vuosi 1968 merkitsi latinalaiselle Amerikalle uutta kahsallisen
vapausliikkeen nousua. Vlaljjankupouksellineii iuohunta ja tyyty-mäifömyys
lievisi t r i yl^teiskiintal^erroksiln: ylioppilaiden • ja pr«\^
tariaatin, talonpoikaisten, sivistyneistön ja hengellisten piirien kes-kuuteen
sekä osaan armeijaa- Mpnpspn YanhentHneenyJJiteiskvl^ta-koneiston
kriisi' ulottui poikkevikaellisenspälle ja kosketti myös ns.
"keskiluokkaa", kansallisen porvariston merkittävää osaa. Tarkas­telemme
t^stelun erillisiä, luontee|nomaisempia piirteitä^ tärkeimpiä
ongelmia, joiden kanssa latinalainen Amerikka jputujv kamppajl^-
n»a?in vyonna 1968.
EDISTYKSEN LIITTO
SAMMUU
Vuosi 1968 on latinalaisen Ame­rikan
historiassa Edistyksen, lii­ton
lopullisen sammumisen aikaa.
Tämän USA:n pankkiirien ja
mainosmiesten yhteisin ponnistuk
sin aikaansaadun tekoauringon
himmeneminen alkoi miltei heti
kun se oli saatu luoduksi. Jo sil­loin
kävi selväksi, että kapitalis­tien
"rauhallinen vallankumous"
loka oli suunniteltu vastaukseksi
Kuubaa vallankumouksen heittär
mälle haasteelle, on mahdotonta
toteuttaa. Yhteiskunnallisen ja
taloudellisen kehityksen objektii­viset
lait joutuivat kautta linjan
v£^stakkain latinalaisamerikkalair
sen yhteiskunnan taantumukselli-simpiin
kerroksiin nojautuvan
imperialistien herruuden kanssa.
Dollaria pelastaessaan USA
voimisti viime vuoden alussa l a ­tinalaisen:
Amerikan tavaroiden
tuontirajoituksia aiheuttaen heti
nurinaa Rio Granden eteläpuo­lella
asuvien keskuudessa. Wash­ington
pysyi kuitenkin : kuurona
moitteille ja antoi pian uuden is­kun:
USA:n korgrcssi.ssa ryh­dyttiin
johdonmukaisesti ampu­toimaan
Edistyksen liitolle seu­raavaksi:
finanssivuodeksi tarkoi­tettuja
määrärahoja. Alkuperäi­sen
648 miljoonan dollarin sum­ma
supistui puoleen.
Edistyksen liiton kautta annet­tu
"apu" on ollut pääasiassa lai­noja
ja luottoja, joilla on rahoi­tettu
tavaroiden vienti ,USA:sta
Rio Granden eteläpuolelle Mutta
tällainenkin dollarihuumaus soi
maanosan tasavaltojen johtopii­reille
mahdollisuuden joten ku­ten
selviytyä tästä päivästä. Kun
sitten tämäkin "apu" supistettiin
syntyi latinalaisen Amerikan pää
kaupungeissa suorastaan paniikin
omainen tilanne.
, Edistyksen liiton ohjelman laa­tijoiden
edellyttämä naurettavan
pieni 2.5 prosentin vuotuinen
kansantulon kasvu asukasta kohr
den osoittautui sekin mahdotto-;
maksi toteuttaa - r kasvu on vain
1.8 prosenttia. Oletetaan, että jo­pa,
tämän minimaalisen pienen
kansantulon kaksinkertaistami­seen'
tarvitaan 50—75 vuotta. To­dellisuus
siis vain korostaa niin
Edistyksen liiton perustajien
kuin koko kapitalisti.sen järjestel­män
laskelmien vararikkoisuutta
—^näillä keinoin ei pyi5tytä pelas­tamaan
. köyhydeltä neljännesmil-jardin
latinalaisamerikkalaista.
Nyt puhutaan "Nixonin suunni-telma.
sta". Kyseessä on it.se asias­sa
luopuminen Edistyksen liitosta
ylipäätänsä "avustuksen muoto­na.
Puhutaan "kaupasta avus­tuksen
sijaan". "Nixonin suunni­telmasta"
on sellaisia määritelmiä
kuin "USA :n kansainvälisen ke­hityksen
hallinnon toiminnan uu­delleenarviointi";
"OSA :n voimis­taminen",
"avun latinalaistami­nen"
jne.
VAPAAKAUPAN KRIISI
Viime vuonna: saatiin nähdä
toisenkin maanosan suuryrityk-
.sen, latinalaisen Amerikan vapaa
kaupaliiton fiasko: Mui-stamme
vielä ne juhlalliset puheet, joita
pidetti i n OAS-maiden president-
SYNTYMÄ^
PÄIVIÄ
Riku Wuorimäki, South Porcu-pinc,
Ont. täyttää tiistaina, loka­kuun
7 pnä 70 vuotta.
Martha Mäki, Sudbury, Ont.
täj^ttää. keskiviikkona lokakuun
8 pnä 71 vuotta.
Jussi fi]telä-Aho, Tarzvvell, Ont.
täyttää perjantaina, lokakuun 10
pnä 81 vuotta.
A. T. Hill, Port Arthur, Ont.
täyttää sunnuntaina, lokakuun
12 pnä 73 vuotta:
Nick Kiviharju, Vancouver,
B. C. täyttää keskiviikkona, loka­kuun
15 pnä 90 vuotta.
Armas Anderson, Creighton
Mine, Ont täyttää sunnuntaina,
lokakuun 12 pnä 80 vuotta.
Eeli Myllykangas, Littlc Cur-rent,
Ont,, täyttää perjantaina,
lokakuun 10. pnä 75 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta­vien
onnentoivotuksiin.
päätöstä, siis vastoin, perustus­lain
säädöksiä, ja nyt se haluaa
jatkaa sitä samoissa puitteissa —
siis kummassakin tapauksessa ohi
kongrcHsin.
tien Punta del Esten kokpukses-sa.
jossa päätettiin perustaa latir
nalaisenAmerikan yhteismarkki­nat
vuoteen 1985 mennessä; KuiV
tenkin' jo tähän mennessä nuo
aikanaan loistavat illiiusiot ovat
vaihtuneet pessimispiiksi ja ala­kuloisuudeksi
/
Se mikä eilen tunnustettiin
kuiskaten tunnustetaan nyt lähes
julkisesti: vapaakaupaliitonprimi
tiivinen suunnitelma ei toimi."
toteaa aikakausjulkaisu Vision.
Fiaskon syistä puhuttaessa vii­tataan
tavallisesti sellaisiin teki­jöihin
kuin "suunnaton erp eri
maiden kehityksessä", "inflaatip
ja devalvaatio", "nationalismi",
"poliittinen epäluuloisuus'^ jne;
Tämän kokonaisen syiden sar­jan
takana piilee kuitenkin kaik­kein
tärkein —- latinalaisen Ame­rikan
maiden taloudellinen riip­puvuus
USA :8ta kaikkine siitä
johtuvine kohtalokkaine seurauk­sineen.
Vuonna 1968 joutui uhanalai­seksi
kärjistyneiden sisäisten ris­tiriitojen
ja ulkomaisen pääoman
kasvavan markkinoille tunkeutu­misen
vuoksi myös jo toimiva
Väli-Amerikan yhteismarkkina-järjestö,
johon kuuluvat Guate­mala.
Costa Rica. Honduras, N i ­caragua
ja Salvador.
• Kansallisen vapausliikkeen jat­kuva
kehitys latinalaisessa Ame­rikassa
ja sen kansojen pyrkimys
päästä itse määräämään omasta
kohtalostaan on heijastunut myös
maanosan tasavaltojen ja sosia­listisen
leirin jatkuvasti laajentu­vissa
monipuolisissa yhteyksissä.
Vuonna 1968 palautettiin ennal­leen
Kolumbian ja eräiden sosia­lististen
maiden suhteet. Neuvos­toliitto
mukaan luettuna; Ensim­mäistä
kertaa ovat nyt kehitty-raä.
ssä .sosialististen maiden ja Pe­run
väliset suhteet. Suurta kiin-^
nostusta kaupan laajentamiseen
sosialistisen maailman kanssa on
havaittavissa Ecuadorissa, Chiles­sä,
Kolumbiassa, Venezuelassa ja
muissa latinalaisen Amerikan ta­savalloissa.
Yhteistyön lujittami­nen
sosialististen valtioiden kans­sa
on nou.ssut yhdeksi patrioot^
tisten voimien päävaatimukseksi.
Hallitukset eivät enää voi olla ot­tamatta
tätä kiomioon. .
"KASARMimjDISTUSTA"
Pyrkiessään hillitsemään val­lankumouksellisten
mielialojen
kasvua latinalaisessa Amerikassa
Washington ja paikalliset johta­vat
piirit ovat siirtyneet eräissä
maissa hyökkäykseen. Miltei kaik­kialla
on menetelmä lähes yksi
ja sama — väkivaltaa harjoite­taan
pystyttämällä sotilasjärjes­telmä
Vuonna 1968 brasilialai­set
^kenraalit suorittivat jälleen
yhden vallankaappauksen. He te­kivät
lopun parlamentarismin rip­peistäkin
ja siirtyivät avoimeen
diktaturiin. Vallankaappauksia
suoritettiin myös Perussa ja Pa­namassa.
Aikoinaan Edistyksen liiton oh­jelman
laatijat tuomitsivat soti­lasvallankaappaukset
ja taisteU-vat
"kansanedustuslaitokseen pe­rustuvan
demokration" puolesta,
tänään he ovat valmiita anta-maäb
apuaan mitä tahansa dik­tatuuria
luotaessa ja vaikkapa
voimakeinpin tukahduttamaan
joukkojen kuphuvan tyytyiRättör
jpfiy^d^n vallitseyaan yhteiskunta­järjestelmään
Ja USA:n mono­polien
mielivaltaan. Riossa jär­jestetty
OAS:n jäsenmaiden ko­mentajien
8. konferenssi korosti
nitaenpmaaneit^ meikkaa; e t t a
lyäphington ^upri^9taa,n yli^täj^
gptijl^piirej^ t^m^n pmap^i:|lisen
"asepukuisen refprmin ;i^bksi."l 1
Kuitenkin vuonna 196'(i latipä-!
laisen Amerikan armeijpiäiää^:v;pi-^
mistui hupmattayasti natipnalis-tinen
tendenssi, joka^ ajoin sjti
avQimen amerikkalaisvastaisen
luonteen. Silmiinpistävimmin tä­mä
tendenssi oli havaittavissa
Liman sotilasjuntan toimenpiteis­sä
sen noustua valtaan jyrkän
yhteiskunnallistaloudellisen krii­sin
vallitessa. Kykenemättömänä
kamppailemaan kasvavaa kansal-listfi
vapausliikettä vaataan jun­tan
pii pakko aloittaa hallinto-kautensa
kansallistamalla öljy­lähteet
ja öljynpiihdistamo, jot­ka
olivat Rockefellerin Standard
Oil of New Jersey-monopolin hal­lussa.
Ensimmäisen kerran vii­me
vuosikynmaeninä erään lati­nalaisen
Amerikan juntan johta­ja,
kenra^.i Velasco, .on julistettu
perspjca non grataksi" USA: n
suuren bisneksen piirissä.
Lapin erämaista
lö)rtyy vieläkin
ponumeja ym.
Helsinki. — Saksalaissodan ai­kaiset
ammukset, pommit ja kra­naatit
kummittelevat yhä vielä
neljännesvuosisadan jälkeen La­pin.
maastossa. Niitä putkahtaa
esille milloin mistäkin, joskus
maan päältä, joskus alta ja usein
vesistä. Saataneenko Lapin erä­maita
puhdistetuksi vielä sadan-kaan
vuoden kuluttua näistä
"aseveljien" jälkeensä jättämistä
muistoista.
Osa ammuksista on yhä toimin­takelpoisia
ja vaarallisia niitä
sattumalta tai tieten tahtoen kä­sittelemään
joutuville. Maankai-vajat
Lapin rakennustöissä eivät
enää pidä lainkaan ihmeellisenä
sitä, että kaivuutöiden yhteydes­sä
usein löydetään toimintaky­kyisiä,
räjähtämättömiä ammuk­sia.
ffmkm-rr ^ip^ilmaia^yiir;
me vukolla cfi^ysixf^ haluk^ sei-;
y^ttämään i^jaki)^tftn8^ Nftuyoä-toliiton
känsää rieuvptteluissÄ,-'il­moitti
Pekingin rädip.
Kiinan kanta tuptiin julki kpl-men
s^no^ialehden rrr Hfaiiat^n Päi­välehden,
Vapautusarmeijan Päi­välehden
ja Punalipun — Kiinan
vallankumouksen vuosipäivän joh
dosta julkaisemassa samansisältöi
sessä pääkirjoituksessa.'
Kirjoituksfssa st^ntottiin: /'Me
emme hyökkää, ellei' in.?itfi Väs;
taari hyökätä; Jos meitjä' vastaan
hyökätään, me tfeemme''varmasti
v^t|ihyökkäyk8en. Ehdotamme
kriisiin Selvittämistä neuvöttelUia-
,pa."' T: _ • ^ •• ••
^ Kirjoituksessa sanottiin, - että
Kiinan ulkppplitiikka pysyy muut;
tumattpm£(,na.
— Ehdotamme, että m§iiden vä-ligftt;.
Miat sel^^tä^-gaäid^h mai-rden'kasken.
Ea^«|oti^^
likoht^usten lope.ttanpista neuvpt-teluilial
Jps imperiädiam
aatiriiiipfrialisnu jpakpttavat Kii­nani
sptaan, pidämme 'niille seu­raa:
Ipppuun saakka'ja murskaam
me kaikki maahan tunkeutihrat
vihplliset päättavsusesti, , perin
pohjin ija täydellisesti, sanpttiin
kirjpituksessa.
P e i ^ n g . ^ Pääministeri Tshpu
En^lai; sanpivViime viifeplla, etiä
kiina kehittäfi ydinaseita "ainoas
taan pupiustustärkpituksessa ydin
monppc^in'ipur^kaamiseksi".
' LppuUinetf on
ydinaseiden 'poisteutninen, sanoi'
"tshou En-lai dHiilia' Kiinan kan*.
s^ritnsavaHan perustamisen 20.
vuosipäivän''kunniaksi pidetyillä
päiväliisfllä.
Dmitri Giidkov:
YAT haluaisi
Jamngin työn
jatkuvan
Y K , N e w Y o T k . _ Egyptin ul-ministeri
Mahmud Riad sanoi vii­me'
viikolla New Yorkissa, että
Yhdistynyt arabitasavalta haluaa
YK: n erikoislähettilään Gunnar
Jarringin jatkavan lähi-idän rau­hantunnusteluja,
jotka keskeytyi­vät
keväällä. Jarring palasi ke­väällä
Ruotsin suurlähettilääksi
Moskovaan.
Ulkoministeri puhui lehdistötilai
suudessa erään YK:n kirjeenvaih
tajan järjestämän lounaan jäl­keen,
jolla hän oli kunniavieraa­na.
— Israelin "kielteisestä asen­teesta"
johtuu, että tohtpri Jar­ring
ei saattanut neuvptella as­teittaisesta
suunnitelmasta, jota
Kairo ehdotti turvallisuusneuvos­ton
v; 1967 tekemän päätöslau­selman
toteuttamiseksi, hän- lau­sui.
' Todellinen elämä alkaa vasta cil-loin,
kun aikaa itsensä kieltämys.
— Carlyle.
Länsimaiden hallitukset eivät
voi peittää syvää huolestustaan
maailman finanssikriisin johdps-ta,
joka muodostaa kasvavan uh--
kan kapitalistiselle talou^eläniäl-le.
Suurien keskuspankkien joh-^
tajat ja hallitusten finanssiasian­tuntijat,
pitävät i^äi^ä päivinä
neuvotteluja yrittäen löytää kei­non
hiipivää inflaatiota vastaan,
joka ylittää jopa vuoden 1929
maailmanlaajuisen k^ri^sin tason.
Tällainen finanssipahpinyointi
ei ole uusi ilmiö, mutta se muut­tui
kärkeväksi puriuan ja fran­gin
devalvoinnin johdosta. Ja sen
seuraukset ovat siinä määrin nä­kyvät,
että kapitalistisen maail­man
tunnetuimpien talousmiesten
on nyt pakko heittää sivuun ta­vanomainen
pidättyväisyytensä.
Sanoma- ja aikakauslehdet ovat
tällä hetkellä täynnä artikkelei­ta
ja tutkielmia^ joiden lukemi­nen
on varsin opettavaista. Sil­miinpistävintä
on taudin määrit­telyn
epämääräisyys. Sen "lääkit­semiseen"
tarjotaan mitä erilai­simpia
keinoja, joiden täyttä te^
hoa ei kuitenkaan yksikään " f i -
nanssitohtori" takaa.
Kaikkien asiantuntijain mieli­pide
yhtyy vain yhdessä: kan-saipväline
järjestelmä,^ joka uh­kaa
viedä yhteiskunnan perika­toon,
on välttämättä uusittava.
Ellei parhaillaan riehuvaa finans­sikriisiä
hillitä,. se voi aiheuttaa
suurimman järkytyksen, minkä
kapitalistinen maailma kokkaan
on kokenut. Silla aikaa kun teo­reetikot
kiistelevät, inflaatio jat­kuu.
Jatkuva lainakoron nousu,
joka johtaa elinkustannusten kal­listumiseen,
ei ole ongelman rat­kaisu.
Tämä menetelmä epäon­nistui
Iso-Britaniassa eikä siitä
ollut mitään tulosta Ranskassa­kaan.
Tämän kriisin olemuksen ym­märtämiseksi
on tehtävä lyhyt
katsaus historiaan. Vuoden 1929
jyrkkä finanssikriisi löi kapitalis­tiseen
järjestelmään raskaan is­kun,
josta se ei kyennyt pitkään
aikaan selviytymään. Vielä kym­menen
vuotta myöhemmin Yhdys­valloissa
laskettiin olevan yli 12
miljoonaa työtöntä. Vuonna 1944,
pidettiin Bretton-Woodis8a kon­ferenssi,
jo s s a perustettiin
Kansainvälinen valuuttarahasto
(IMF). Konferenssissa laaditun
järjestelmän mukaisesti kansalli­set
valuutat arvioitiin paitsi kul­lassa
myös dollareissa. Täten Yh^
dysvallat- pakotti Länsi-Euroo-pan
hyväksymään talous- ja f i -
nanssidiktatuurinsa, ja täten
Länsi-Eurooppa joutui siitä yhä
suurempaan riippuvuuteen.
Euroopassa suoritettiin useita
devalvaatioita ja siellä on pnh-^
jennut toistuvia kultakuumeen oi­reita.
Rinnan USA:n maksuta­seen
kasvavan vajauksen kanssa
dollarin asema huononi. Yhdys­vallat
mquttui lainanantajasta
velalliseksi. Mutta säilyttäen her- ^
ruutensa länsisessä maailmassa
se siitä huolimatta jatkoi tava-
^anpstoja^^n Euroopassa ja teki
pääoniasijoituksia suorittaen
niaksut dollarishekeille, joita e i
esitetty maksettaviksi ja jotka
muodostuivat "eurodollareiksi,''
kuten niitä nyt pn alettu nimit­tää-
Viime tilastojen mukaan "eu-rodollarien''
määrä kansainväli­sillä
markkinoilla on 30 miljardia.
Samaan aikaan Yhdysvaltojen
kultavaranto on tuskin 11 mil­jardia
dollaria! Jos luotonanta­jat
vaatisivat dollareiden vaihta­mista
. kultaan. Yhdysvaltojen
edessä piisi joko välttämättömän
dollarin devalvointi tai kieltäyty­minen
dollarin takaisinostosta,
mikä johtaisi sen aseman mene­tykseen
reservivaluuttana.
Toivossa siirtää tuonnemmak­si
romahdusta Washington ta­kertuu
niin sanottujen "erikois-lainaoikeuksien"
ideaan. Kansain­välisen
valuuttarahaston perus­teella
ei uusia järjestely-yksik­köjä
turvata kullalla. Tämän
operaation tarkoituksena on säi­lyttää
USA :n herruus kapitalis­tisessa
maailmassa. '.Mutta jopa
Yhdysvalloissa uskovat vain har­vat
tämän onnistumiseen. Monet
taloustieteilijät ja asiantuntijat
miettivät päänsä puhki, miten
valuuttamekanismia olisi korjat­tava,:
että se ei menisi täysin
epäkuntoon. Kuumeisesti etsitään
mielikuvituksellisia kombinaatioi­ta,
jotka muka voisivat jatkaa ja
tervehdyttää nykyistä finanssi-järjestelmää.
Mutta se on yhtä
laillia. mahdotonta kuin on mah­doton
"terve" kapitalismi.
Uraanilöytö
P-Riu!otsissa
K a l i x i — Ruotsin geologisen tut­kimuslaitoksen
tutkijat ovatlöytä
neet Palängistä, läheltä Kalixia,
uraania suorittaessaan siellä maa­perätutkimuksia,
tiedoittaa Norr-bottens-
Kuriren. Löydöksen suu­ruutta
ei haluta vielä paljastaa.
Laitos tutkii parhaillaan myös Ka
lix—Nyborgin alueen uraani- ja
nikkelilöydöksiä.
PÄIVÄN PAKINA
K U L T A I S I A MUNIA - J O I L L E K IN
Kultaisia munia pyörittävää
hanhea ei kannata tappaa. Se
olisi pitkän päälle huonoa afää­riä.
Huonoa, hiton huonoa olisi
myös joillekin piireille se, jos
sotavarustelu vähenisi, sen lop­pumisesta
puhumattakaan. Mitä
suurempi ja verisempi on. sota,
sitä enemmän tulee miljonäärejä
ja miljardöörejä.
Ei ole turhaan sanottu, että
monen kuolema johtaa muuta­mien
rikastumiseen.
Kuinka paljon businesta ar^
voisa lukija luulee yhdysvalta­laisten
suurliikemiesten saavan
esimerkiksi yhden ainoan mie­hen
ylläpidosta Etelä-Vietna­missa?'
Meidän köyhien pirujen kohr
dalta ei ole lainkaan harvinaista
että yksinäisen miehen tai nai­sen
tulee säilyttää henkiriepun-^
sa tuhannen dollarin vuositu­loilla
ja sitäkin vähemmllllä.
Itse sotilaille maksettavat
päiväi:'ahat eivät liioin ole suu­ren
suuria Yhdysvalloissakaan,,,
missä on yksi parhaiten palkat­tu
armeija.
Mutta yhden ainoan amerik­kalaisen
sotilaan ylläpito Viet­namissa
tulee kuitenkin maksa-'
mnan $75,000 vuodessa.
Tämä ei ole liioin rauhanpuor
lustajain, sosialistien, kommu­nistien
tai joidenkin muiden
"villitsijäin" selostus, vaan Uta­hin
yliopiston yhden professo^
rin, James Claytonin USA:n
^senaatin talousasiain valiokun-l
i a n alakomitealle .esittämä to­teamus
.
Ja tähän 75,000 dollarin vuo-simenoon
ei ole liitetty'veteraa­nien-
huolto — eikä sotavelko-jen
korkomenoja.
USAn työväen tutkintotyö-yhdistyksen
selostuksen mukaan
professori Clayton on käyttänyt
tutkimuksissaan samanlaista
menettelytapaa "mitä ekonomis
tit käyttävät yleensä minkä ta­hansa
sodan täydellisiä pitkän
ajan kuluja laskiessa."
Professori Clayton arvioi,
että kansallisvelkojen korkome­not
kohottavat sotamenoja 40-
proscnttisesti.
Tällä perusteella Yhdysvaltain
sotamenoja Vietnapiissa laskien
hän arvioi, että Vietnamin sota
tylpe maksamaan Yhdysvalloille
loppukädessä $330 miljardia —
ja täniä arvio perustuu oletta-
Tnukseen (mikä ci todennäköi­sesti
toteudu) ottä kaikki ame-rlkkalaisjpukpt
vpdetäiin ppis
Victnnmiflta vuodon 1970 lop­puun
mennessä.
Professori Clayton sanoo, et­tä
näihin arvioihin ei sisälly so­dan
aiheuttama inflaatio —- ts.
kohonneet elinkustannukset >—
eikä sodassa kaatuneen 38,000
miehen palvelun ja tuptannpn_
menetys. —
Tähän arvippn ei_sisälly liipin
"ulkomailla nousseen' amerikka­laisvastaisen
vasteqniielisyyden"
aiheuttama hinta,"'"luohnonre-surssien
vähenemisen hinta, taiv
peellisten: kptimaisten tehtävien:
tuonnemmaksi lykkä^lmisen hin­ta;
Amerikan nuorisop ppintP-•
niahdollisuuksien ^ jäirrutukscn
hinta eikä tpteuttamatta jäänei­den
kulttuuriohjelmien hinta."
Näihin tilastoihin ei sisälly
luonnollisestikaan vietnamilai­set
kaatuneet ja omaisuustuhot
Prpfessori Clayton selittää
myös mitä sellainen täbtitie'-
teellinen summa kuin $330 mii-:
jardia tarkoittaa väestön hyvin­voinnin
kani^älta katsoen:
Verrattuna Yhdysvaltain hal­lituksen
eri ministeriöiden me­noihin
tältä ajalta (196Ö-70),
hän sanoo Vietnamin sota on
maksanut 10 kertaa enemmän
kuin medicare, 16 kertaa enem­män
kuin kansanvalistukselle
(opetukselle) annettu tuki; 33
kertaa enemmän mitä me käy­tämme
varoja asuntojen raken­tamisen
ja yhdyskuntaoh jehnien
kehittämisen hyväksi.
. "Me olemme kuluttaneet 10
kertaa enemmän (Vietnamin so­taan)
10 vuoden aikana mitä
olemme käyttäneet varoja' koko
historiamme aikana korkeim­manopetuksen
tai poliisisuoje-lun
hyväksi", sanoo prof. Clay-
- ton. ;
'Toisin päin esitettynä. Viet­namin
sota on maksanut meille
yhden viidenneksen henkilökoh-
, täisistä finanssivareista kaikille
efossaoleville amerikkalaisille;
yhden kolmanneksen kaikista
maksamattomina vielä olevista
kiinteimistöveloista ja kuusi
kertaa enemmän mitä Yhdysval­loissa
on tällä hetkellä rahaa
liikkeellä", hän toteaa.
Toisin sanoen. Vietnamin sota
on kaikkien suurbusinesten huip
pu ja huipun nuppi!
Sotatarvetehtailijat eivät
luonnpllisestikaan halua tappaa
näin paljen kultaisia munia an­tavaa
hanhea.
Mutta sitä suurempi syy ön
kaikilla tavallisilla kadun mie­hillä
ja naisilla niin täällä Cana-dassa
kuin Yhdysvallpissakin
vaatia tämän mielettömän ja sa-'
maila äärettömän vaarallisen
suurhaaskaukscn lopettajista.
Känsäkoura. •