Vapaus, September 22, 1966

              Sivu 2 Torstaina, syysk 22 p.,— Thursday, Sept. 22,1966
VAPAUS INDEPENDENT L A B O R O R G AN
O F FINNISH CANADIANS
( L IBERTY) EstabUshed Nov. 6, 1017
EDiTOR; w; EKLUND MANAOER:
TELEPHONE:. OFFICE AND E D I T O R I A L « 7 4 . 4 2 64
Publlshed thrlce W8ekly: "Juesdays, ThurBday» and Sfl^tturd^ya by Ya^rn
Publishing Co. Limited, 100-102 E t a St* We8.t, Sudbury, Ofttatlo, Canada.
Advertlsing rates upon appllcation,. translatlon free of cbarga.
Authorijs«d a& secQnd Qlas$ maU by the I^xyt ÖtHce, DeQart^(ez^
and for payment of pofitafe. in -
M . . n , . e . , h , CANADIAN LANGUAGE PRESS
'"./'TILAUSHINNAT: '^
Canadassa: 1 vk. »lOO. Q kk. $4.75 USA:sw 1 Vk- $10.00. 2 W^
8 kk. ».76 Suoraeesa: 1 vk. IWS0, S kk. M»
Paavin uudesta vetoomuksesta
Kuten oh uutistiedoissa kerrottu, paayi. Paavali" esitti vii-koÄ
alussa uuden vetoomuksen Vietnamin sodan lopettamisen
hyväksi julistaen: "Me huudamme heille, Jumalan nimeen,
- lopettakaa" sota! _
' Toisin kuin edeltäjänsä, paavi Johannes XXIII, joka maail-pianlaajuista
huomiota osakseen saaneessa Pacem in Terris —
K.auha maassa julistuksessa — esitti rauhaj:;vetopmuksensa
»käiki%iivy?fän tahdon ihmisille", paavi Paavali esitti uuden
rauhanvetoömuksensa ihmiskunnalle yleensä ja samalla k.o.
kansojen kohtaloista välittömästi vastuussa oleville kaikille
johtohenkilöille.
Päa\mi vetoomuksessa esitetään entistä hälyyttävämpi va­roitus
i^a^lKjän rauhaa uhkaavasta vaarasta. Sänen vetoomuk­sessaan
pUhiitaan,;''suurimmasta ja tuhoisimmasta onnettomuu­desta"
mikä on koskaan ihmiskuntaa uhannut. Siinä vedotaan
rauhaniSpi^uksen puolesta NYT "vieläpä jonkun epämuka-vuud
«;^:4JÖ häviön hinnalla, sillä se (rauha) on tehtävä niyö-hemn#
i,'pitkässä murhajunassa, minkä yhteyteen liittyy suu-,
ria nÄenetyksiä . . ."
; ' kirjelmässä puhutaan nykyhetken muistakin pn-gelrhistä,
mutta päähuomio siinä kiinnitetään kuitenkin Viet-r^
aihin sotaan anoen "rehdissä mielessä niitä, jotka ovat vas­tuussa
yleishyvästä, pyrkimään kaikin keinoin sodan liekkien
edelleen, laajenemisen estämiseksi ja vieläpä niiden kokonaan
sammuttamiseksi..."
Ylläolevasta näkyy, että paavi Paavali ei halua'välittö-.
mästi astua hyökkääjän varpaille. Kirkkojen johdon yleisenä
heikkoutena onkin aina ollut se, että ne välttävät kuin ruttoa
tuomitsemasta täällä "ajassa" sellaisia tekoja kiiin on Yhdys­valtain
hyökkäyspolitiikka Vietnamissa, vaikka pikkuihmisiä
uhataan iankaikkisella tulella kärventämisellä ja hammasten
kiristyksellä paljon pienemmistäkin rikkoumuksista,
Mutta nykytilanteen vakavuutta kuvaa sekin, että vaikka
paavi osoitti rauhanvetoömuksensa "puolueettomasti" sekä
hyökkäyksen järjestäjille että-hyökkäyksen uhreille, niin hä­nenkin
vetoomuksensa muodostuu syytökseksi Yhdysvaltain
hyökkäyssotaa vastaan aivan samalla tavalla kuin YKn pää'
sihteeri UThantin Vietnam-lausunnot ovat selvästi Yhdys­valtoja'tuomitsevia,
vaikka niissä ei USA:ta nimellisesti mai­nitakaan.
Selvää on, että Vietnamin sotaa ei "laajenna" kukaan, el­lei
sitä laajenneta Yhdysvaltain toimesta, ja että "toiset osa­puolet"
ovat valmiina neuvottelemaan rauhasta milloin ta­hansa
Yhdysvallat suostuu neuvottelemaan niiden kanssa, joitq
vastaan.se sotaakin käy. . ..
.Tältä pohjalta katsoen paavi Paavalin vetoomus Vietnaf
min rauhan puolesta on lämpimästi tervehdittävä toimenpide
kuten ön: hänen aloitteestaan lokakuussa järjestettävä rukous .
päiväkin. Vietnamin sodan lopettamisen hyväksi.
OIKEAT NIMET JA OSOITTEET
Vietnamin sota on kuitenkin aiheuttanut niin vakavan
suursodan puhkeamisen vaaran, että hyvää tarkoittavien ih­misten
yleensä jä erikoisesti vakaumuksellisten rauhanpuoluj?-
tajain velvollisuus on kirjoittaa nimet ja Osoitteet täysin sel­västi
kaikkiin vetoomuksiinsa.
Seij sijaan; että puhutaan rauhanrakkaudesta yleensä, on
selvästi tuomittava Yhdysvaltain hyökkäyssota Vietnamissa ja
vaadittava Washingtonia lopettamaan Pohjois-Vietnamin yksi-,
puolisen pommituksen (yhtään pohjoisvietnamilaista pommia
ei ole pudotettu Yhdysvaltoihin), kotiuttamaan Vietnamissa
oleyat sotavoimansa ja tunnustamaan, että Vietnamin kan­salla
on ehdoton oikeus sisäisten asioittensa järjestämiseen
ilrhari''riiitään ulkopuolista painostusta, kuten v. 1954 allekir­joitettu
Geneven sopimus edellyttää.
Eläkkeellä oleva amerikkalainen kenraali, Hugh Hester
julkaisi muutama päivä sitten Gazette and Daily-lehdessäAir-jeen,
jossa arvostellaan Yhdysvaltain Vietnam-politiikkaa.
Kenraali Hester kirjoittaa: "Kun kenraali de Gaulle äskeisessä
puheessaan Kambodzhassa vaati Yhdysvaltain hallitusta vetä-.
mään joukkonsa pois julkisesti ilmoitetun aikataulun mukai­sesti
ennakkoehtona tämän sodan lopettamiselle, hän ei vaati­nut
poJ^joisvietnamilaisten joukkojen poisvetämisiä, ja tähän
oli painavat syyt. Pohjoisvietnamilaiset eivät ole hyökkääjiä,
sillä heidän isänmaansa on siellä ja he ovat samoja vietnami­laisia
ktiin heidän etelä.ssä asuvat veljensäkin.
Vastoin eräitä -vakuutuksia, Vietnamin sota ei ole edes
kansalaissotaa, johon Yhdysvallat on sekaantunut. Tämä on
sotaa imperialistisen valtion — Yhdysvaltain — ja Vietnamin
kansan välillä samoin kuin aikaisempi vuonna 1954 päättynyt
-sotakin oli sotaa siirtomaavaltion — Ranskan ^ ja Kambodz­han,
Laosin ja Vietnamin kansojen välillä^ Yhdysvallat on
.vain tullut tappion kärsineen Ranskan hallituksen tilalle. Kau­kaan
ei tiedä tätä paremmin kuin kenraali de Gaulle.
Senaattorit-Ernest Gruening ja Wayne Morse sekä eräät
muut ovat u.seita kertoja yrittäneet osoittaa-Amerikan kan-"
salle, että ns. Saigonin hallitus on myytti,'että se on hallitus,
joka naamioi Yhdysvaltain hallituksen toiminnan ja päämää­rät
tällä alueella. Se on pantu kokoon lähinnä pettureista,
jotka Yhdysvaltain hallitus on palkannut ja monet näistä pal­velivat,
samassa ominaisuudessa siirtomaa-Ranskaa.
Lopuksi Hester varoittaa — selvemmin kuin paavi Paavä>
- T - että Yhdysvaltain Vietnam-politiikka voi johtaa kolman^
teen maailmansotaan.
Muiden hyvää tarkoittavien canadalaispiirien kanssa me
toivomme, että pääministeri Pearson puhuisi hallituksensa rii­missä
yhtä selväpiirteisesti Yhdysvaltain hyökkäyssotaa vas­taan
kuin asiasta puhuu yllämainittu yhdysvaltalaiakenraali.
VASEMMISTON JA KESKUSTAN YHTEISTYÖ El
OIE TILAPÄISILMIO SUOMEN POLITIIKASSA
:Helsinki. — .Suomen poliittisUta tUann«|ta ja nykyisen hallitus*
kokoomuksen mahdollisuuksia eritteli ministeri Ele Alenius pahnes*
saan SKDL:n liittotimikpnnassa sunnuntalQO, ^ ^ vilMfU|i hgljljliv^l^
tiellä oleviin taloudellisiin vaikeuksin ja kysymykseen siitä, onko mi­tään
eroa nykyisellä poUtilkalla aikaisempaan verrattuna,' jatkuuko
porvarillinen politiiklca ja jatkuuko se SKDL:n mukanaolosta huoli-rnaUa
ja jopa sen avulla. "On kysytty sitäkin, olemmeko mahdollisesr
ti mukana vain niin ka\^an kuin on vaikeuksia ja pyritäänkö meidät
syrjäyttämään parempien päivien koittaessa", lausui ministeri Alenius.
Keväällä puolitoista vuotta
sitten määrittelimme SKDL:n yleis­linjan
eduskuntavaaleaa varten.
Puhuimme yhteistyöhenkisen' va-seministoelimistön
tavoitteesta. Se
oli meidän peruslinjamme. Vaali­taistelussa
enime niinkään antaneet
lyhytaikaisia lupauksia, vaan pidim­me
tärkeimpänä pyrkiä muutta­maan
asenteita ulkopuolellamme —
samoin myös onuissa. keskuudes­samme
— saadaltsemme aikaan
muutoksen maamme poliittisissa
perus¥s?lelmissa. Tähtäisimme va-semmistoelimistöön
ja koko vasem­miston
ja keskustan yhteistyÖhalli-tukseen.
Pyrimme sellaisen edis-tysystävsUisen
enemmistökoalition
syntymiseen, joka olisi parlamen­taarisesti
riittävän laajalla pohjal­la
ja kyllin voimakas a.stumaan
taloudellisesti mahtavien konserva­tiivisten
voimien tilalle kehittämään
suomalaista yhteiskuntaa uudella
tavalla demokraattisiin ja nykyai­kaisin
ohjelmin sekä pitkän aika­välin
suunnitelmallisin toimenpi­tein.'-
Eduskuntavaalien yhteydessä ja
niiden jälkeen perusasemissa tapah­tui
suurin muutos lähes kahleenr
kymmeneen vuoteen ja juuri suun­taan,
johon pyrimme. Tänään meillä
on va.semmiston ja keskustan yhtei.s-työhallitus.
En väitä, että tähän tul
tiin vain meidän politiikkamme an-oio.
sta, sillä . to.sia.sia lienee, että
myös talouden nykyinen vaikea ti­lanne
on o.sait:ian pakoittanut .sii­hen
tehostuvan oppositiomme tor­jumiseksi.
Mutta joka tapauksessa
alemme luoneol edellytyksiä yhteis­työn
syntymi.s'ello, ja se on nyt' to-sia^
iia. .Sitäpaitsi se vastaa vallitse­vaa
tendenssiä. .
Kun tarkastelemme nykyistä ti­lannetta,
on meidän pyrittävä ole­maan
mahdollisimman realistisia.
Ongelma onkin siinä.mitä. on tämän
päivän työväcnpolitiikan lealismi.
Mitä se on koko vasemmiston osal­ta
ja mitä se on meidän ojaltamme.
Siihen ei kaikin osin eiikä vielä
pystytä täysin vastaamaan, mutta
sen ainesosasia voidaan jo pyrkiä
kokoamaan. -
Samalla kun on lähdettävä saavu­tetuista
poliilli.sista • aselolmista,
nuodosluval loisen vaikuttavan te­kijän
valitsevat taloudelliset olot,
.Vo määräävät olennai.sesti, mitä
lulioinkin voidaan tehdä sen ohel-a,
mitä pitäisi tehdä. Sitä paitsi
)äivän ongelmat ja pitemmän ajan
Uivoitteet eivät useinkaan ole rat­kaistavissa
saman yhtälön puitteis­sa.
. . . . . . . '•'.'••.
...eUd unet eivät kos­kaan
kesto kauem-pao
kui.n 2tal Sse-liuntia.
VÄÄRIM.:
Uusimmot tutkimuk­set
ovot osoittaneet,
etta unet usein
kes^övQt paljon kau­emmin.
...että lopsf. joka Gf vie­lä
kävele, ei soo kgyt-
J t d ä kenkiä. OIKEIN.
Kengät ehkäisevät
jalon luonnollista ,
kehitystä. Villasukot
ovat paremmat.
...että jodi on hyvä
laake palohaavo|en
El koskoon jodia tms.
palohaavoihin. Se
vain pahentaa asiaan
...että verto vuotavaa
haavaa el saa pestä.
OIKEIN. Virtaava veri
desin1(0i parhaiten.'
Pesemdlld voitte soadc
bakteereja haavaan.
481 ^ Q*
Tämän hetken taloudessamme
vaikuttavat rajoittavana tekijänä ul­komaisen
maksutaseemme vaikeus
det. Valuuttavaranto vähenee, ja
komaisen luoton saanti qn i(ireätä.
Viennin lisääminen vaatii aikansa,
ja taloudellisen kasvun popeuttp-mlnen,
jota tarvittaisiin työllisyy­den
lisäämiseksi ja kaikkien tulon­saajien
— valtio mukaan lukien - r -
tulojen kohottamiseksi,' kasvattaa
tuontia. Sitä paitsi olepime joutu­massa
kasvavan ulkomaisen kilpai-J
lun kauteen vielä suhte«Uiaea puo-liteollistuneena
ja kovaan kilpai­luun
valmistautumattomana. Pää­omamme
ovat suurelta osin.yksi­tyisten
hallussa, ja pääoman muo­dostuksemme
on yksityisen päätän­tävallan
alaista. Erityisen merkit­tävää
on myös se, että nykyaikaisen
yhteiskunnan kehitysvaatimuksia
vastaaviin valtion monipuolistuviin
tehtäviin ei tahdo löytää riittävää
rahoitusta, ja valtiontalouden tasa­painottaminen
tuottaa, jatkuvasti vai
keuksia, jotka juuri tällä hetkellä
ovat erittäin suuret. Voimme sanoa,
että valtiontalouden nykyiset vai­keudet
johtuvat paljolta aikaisem­masta
talouspolitiikasta. Mutta to­siasiassa
myös taloutemme raken^
teelliset tekijät vaikuttavat asiaan.
, Viimeksi.Sanottu.on syytä erityi­sesti
pitää miele.ssä: On nimittäin
lähdettävä siitä, että objektiiviset
^ekijät määräävät ratkaisevasti edes
sämme olevat vaihtoehdot.
Oletetaan, että me emme olisi
mukana hallituksessa. Mikään ei
todista sitä, ettei voisi olla enem­mistöhallitusta
muullakin pohjalla.
Vaikean taloudellisen tilanteen val­litessa
on joka tapauksessa selvää,
että sosialidemokratian ollessa jäl­leen
mukana hallitusvastuussa mei­dän
oppositiomme pyrittäisiin tor­jumaan
ankarasti. Seurauksena oli­si
ilmeisesti työväenliikkeen sisäis­ten
suhteiden uusi kiristyminen.
Voimmekin sanoa, että tilanne, jo­ka
nyt loi hallitusyhteistyön, olisi
yhtä hyvin saattanut johtaa päin­vastaiseen
tulokseen. Siinä on tilan­teen
dialektiikka. Tuskin kukaan
voi väittää, etiä toinen ratkaisu oli­si
siten mi-ssään tapauksessa työvä­estölle
ja pienituloisille edullisempi
kuin nykyinen," sillä taloudellinen
tilanne on joka tapaukse.ssa se mikä
olisi ollut häiriöilmiö vallitsevassa
yhteistyötendenssLssä.
On huomattava, että maassamme
on voimakkaita taloudellisia piire­jä,
joiden mielestä nykyinen tilan­ne
edellyttää lääkkeeksi tuntuvaa
ostokyvyn supistamista ja kulutukv
sen pienentämistä. Näiden piirien
vaikutus on suhteellisesti sitä suu­rempi,
mitä heikompi on työväen­liikkeen
sisäinen yhteistyö. Porva­rillinen
poliiiikka olisi näissä olois­sa
varmasti kovaa 1930-luvun ta-lou.
spolitiikkaa yhdistyneenä laa­jaan
poliittiseen hyökkäykseen työ­väenliikkeen
vasenta sivustaa vas­taan.
Voimme myös tarkastella sitä
ajatusta, että jättäsimme halli­tusyhteistyön
nyt. Irtautuminen
ikävistU asioista saattaisi, tUQda-pisteit
». Mutta tällöin olisi t«r-
\m levitellä, «tta me voisiQuos^
jatkaa saumattomasti siitä mihin
oppositiokautemme haUituksen syn­tyessä
päättyi. Silloin nimittäin
öHsi osoittautunut, että työväen­liike
ei kykene yhteistyöhön nykyi­sellä
pohjalla. Näin ollen poliit­tisia
asetelmia koskeva peruslin­jamme
olisi muutettava. Mutta mi-
1^ sitten olisi toinen järkevämpi
linja, sitä on vaikea nähdä. Eli
esimerkiksi voida olettaa, että
SKJQIA yh3in isykenisi saavuttamaan
parlamentaarisen enemmistön. Sitä
paitsi taloudellioen tilanne ei suin­kaan
nytkääp ole nälkään ylettömäi^'
vaikea, ja muutenlUn on mielestäni
vaiCQitava , nykyaikana yrittämästä
rakeotaa politiikkaa joillekrn kuv-jistumicteoriäille.
Siitä ei tule kes­tävää
eikä varsinkaan eteenpäin
vi«vää. _
•Asia on toinen, jos hallituksen
politiikka pyritään suuntaamaan
täysin meidän periaatteittemme
vertaisille linjoille. Mutta siitähän
ei varsinaisesti ole ollut kysymys,
vaan siltä,, että ei ole voitu lunas­taa
eikä kovin nopeasti voidakaan
lunastaa annettuja lupauksia ja
että valtiontalouden tasapainotta­minen
on raskaammin toteutetta­vissa
kun aluksi odotettiin. Mielipi-'
teiden vaihtoa on käyty rahoitta-mistavoista,
ja luulen, että jokaiseir
la hallitusryhmällä on omat vaikeu­tensa.
Mutta mikään ei viittaa sii­hen,
että pyrittäisiin ajamaan va­rakkaiden
etuja työväestöä vastaan,
missä me emme voisikaan olla rou-kana.
•
Hallituksen nykyinen toiminta
tähtää varman pohjan rakentami­seen
uuden ja pitempiaikaisen ta­louspolitiikan
luotniselle. Mitään
merkittävää käännettä talouselä
mäs.sä ei yleensä voi tehdä nopea.s-ti,
ei ainakaan silloin, kun koneis­to
on koko ajan pidettävä käynnis­sä
Voimme yhdellä sanalla sanoa,
mihin suuntaan l;ialuamme kääntyä,
kohti teollisuus-Suomea. Mutta tä­mä
on suuri kysymys. Me tarvitsem
me pääomia, koulutusta nuorille,
uudelleen koulutusta uusiin am­matteihin
pyrkiville. Meidän on
turvattava maaseudun suuren pien­viljelijäväestön
toimeentulo ja
työnsaantimahdollisuudet. Meidän
olisi vihdoin päästävä Suomessa
työttömyyspolitiikasta järkevään si-joitusluonteiseen
työllisyyspolitiik­kaan,
jossa työvoimamme käytet­täisiin
mahdollisimman tuottavasti
kansantaloutemme kasvua edistä-mään.
Tämänkaltaisista näkemyksistä
hallituksessa ollaan yleensä yhtä
mieltä. Sen vuoksi olisi pyrittävä
nykyistä yhteistyöpohjaa tukemaan
ja samalla yhteisvoimin ja neuvot­teluin:
selviytymään ohi tämäni
hetken vaikeuksien. Siten Suomen
kansan edut ja maamme kehitty­minen
voidaan parhaiten turvata.
Kun kysymys on näin suurista teh­tävistä
ja kun toisaalta jokainen
tajuaa, että niitä varten tarvitaan
i^ilbli^^ M akuttiongel-miin,
mutta meidäQ on syytäi nälidä
Itehitykseii xiimms^ Vm^<iÄ,
Ei pidä antautua niiden tuntei­den
vangiksi, joita oikeisto-opposi­tiokin
halukkaasti nostattaa. Suu­ren
yhteiskunnallisen liikkeen on
oltava voimakasta, päämäärästään
tietoista liikettä.
Mielestäni tämä vastaa myös
kansandemokraattiseni liikkeen pää­osaa
aatteellisia tQVOitteita. Sosia­lismin,
jota pidän demokraattisesti
toteutettuna kapitalismia koricea-t^
is^miianA yhteiskuntajärjestel.
mänä, rakentamisesta tässä ei vielä
ole kysymys. Mytta: kun teollista-,
misessa t^rvitajiQ nykyaikana yhä
enemmän yhteiskunnan välitöntä
mukanaoloa ja valtion taholta ta­pahtuvaa,
suurtuotannon luomista
ja pääomien suunnitelmallista si­joittamista,
voimme näin olla luo­massa
edellytyksiä rauhanomaiselle
tielle kohti so&ialismia.
Samalla kun me näin olemme
yhteistyössä pyrkiäksemme raken­tamaan
maatamme, on meidän osal­tamme
kysymys myös pelon pois-tanusesta
niiden ihmisten mielistä,
joille liikkeemme syystä tai toisesta
on ollut vieras ja pelottava. Vasta
siiloin demokratiamme voi kehit­tyä
nopeammin ja vapautuneem­min,
kun aiheettomat estot ja pe­lot
eivät ole häiritsemässä erilais­ten
edistyksellisten voimien välistä
luottamusta.
SKDL:n politiikka on yhteistyön
politiikkaa sekä ulos- että sisään­päin.
Samalla kun meidän on py^
rittävä lujittamaan koko työväen­liikkeen
yhteistoimintaa, meidän on
kehitettävä edelleen myös omaa
liikettämme Nykyiset muutokset
Suomen poliittisissa oloissa luovat
uusia ongelmia ja tehtäviä. Sen
vuoksi kehitys SKDLrssä ei saa
pysähtyä. Meidän on kehitettävä
SKDL:n luonnetta, sen vasemmisto-sosialistien
ja kommunistien yh­teistoimintaa.
Meidän on keskus­teltava,
ja erityisesti meidän on
annettava mahdollisuuksia nuorille
ja kuultava heitä.
NLsta luonnon-kaasua
Iraniin
ja Italiaan
. Moskova. — Neuvostoliiton ja Ira­nin
viranomaiset ovat tehneet so­pimuksen
suuren luonnokaasujoh­don
rakentamisesta Ukrainasta Ira­niin.
Reitistä, jota aletaan suun­nitella
syyskuussa, tulee 500 km.
pitkä, ja se kulkee vaikeapääsyi-sen
Kaukasian vuoriston poikki.
STT:n kirjeenvaihtajan saamien
tietojen mukaan myös eräs suuri
italialainen yhtymä Ja neuvostoliit­tolaiset
voimatalousasiantuntijat
neuvottelevat parhaillaan metaani-kaasujohdosta,
joka rakennettai­siin
Ukrainen kaasulähteistä Poh­jola-
Italian Triesteen. Tästä joh­dosta,
jota on jo alettu suunnite}-
YdinasekauppM'
Hiljattain länsisaks^dfiieMTiIaehtr
Pepesche lehU kirjoittitl^L&totasa-vallat)
suhteet Israeliin lul&at yhä
lämpiimämmiksi. / *\#
Vastuunalaisten henkilöidemme
useiden tuohon maahan tekemien
virallisten viei-ailujen jälkeen rae
olemme päässeet sopiuiulr^t^yjcai-kesta."
, •
Mistä sitten Relnin-RuKitnM&lno-polistit
ovat sopineet .Israelin hal­lituspiirien
kanssa? Siihen'vMaami7
seksi on syytä palauttaa m^el\iu, mi­tä
Bonnissa ja Tel-Aviyjssa r^rjoi-lettiin
Adenauerin jotakin,;; aikoja
sitten vieraillessa Israelis^j^j^^Uutis-toimistö
DPA kirjoitti .tästä.^vierai­lusta:
' X' /j^
"Ennen sydämellisiä jäähyväisiä
lentokentällä entisellä liittokansle:
rilla ja pääministeri Levi Eshko-liniUa
oli 40 minuuttia kestänyt
kahdenkeskinen keskustelu. Nyt
kaikki väärinkäsitykset on lopulli­sesti
haihtuneet, ilmoitti liittotasa­vallan
lähetystön edustajia keskus­telun
jälkeen." :
Muuan israelilainen lehti kirjoitti
'Saksan entinen liittokansleri saa­pui
myymään meille plutoniumia.
'Lehdistössä esiintyi tietoja, joiden
mukaan Bonnin hallitus antoi Is­raelille
40 miljoonan dollarin luo­ton
atomireaktorin rakentamista
varten. Tämä reaktori pystyy tuot­tamaan
suuret määrät, puhdasta
plutoniumia, jota tarvitaan atomi­pommien
valmistamiseen.
Tietietään Israelin käyttävän va­rustautumiseen
huomattavan osan
valtionbudjettinsa varoista. Vuonna
1960 Israel sai Bonnista ja Washing
Ionista 200 nykyaikaista panssari­vaunua,
itsekulkuista tykkiä, sato­ja
erisuuruisia tykkejä, hävittäjä;
lentokonaita, helikoptereita, tor-pedoveneitä
ja muita sota-aluksia.
Joitakin aikoja sitten 5.000-isra­elilaista
sotilasta oli Bundesvveh-rin
harjoitusleirillä saamassa eri­koiskoulutusta.
Ennen muuta hei­dät
opetettiin käyttämään amerik­kalaisia
ohjuksia ja ydinkärkiohjuk­sia.
., •\'••
Kaikki tämä osoittaa selvästi, että
iekeillä on Bonnin—Tel-Avivin so-tilasakseli.
Alseistaessaan Israelia
ja auttaessaan sitä hankkimaan it­selleen
ydinaseita Bonn synnyttää
vaarallista tilannetta lähi- ja kes-kiidässä.
Juuri siinä tarkoituksessa
Bonnin ydinasekauppiaat ovatkin
liikkeellä.
(APN)
la, tulee 2.000 km. pitkä, ja se pys-laajaa
ja mahdollisimman edistyk-]tyy suurin piirtein ratkaisemaan
.sellistä yhteistyöliittoa, olen tai- Pohjois-ltalian suuret voimatalous-puvainen
uskomaan hallitusyhteis­työn
pitempään jatkumiseen, jos
vain tästä selvitään. Sen vuoksi
olen myös taipuvainen näkemään
poliittisen perustilanteen Suomessa
suhteellisen myönteiseksi maamme
työväestölle ja ylipäätänsä Suomen
kansalle. Oppositio pyrkii keskittä-pulmat.
Moskovalaiset asiantuntijat ovat
sitä mieltä, että luonnonkaasusta
tulee yhä enemmässä määrin Neu­vostoliiton
suuria vientiartikkelel-ta.
Tärkeintä tämän alan neuvotte­luja
on tiettävästi käynnissä myös
japanilaisten yhtiöiden kanssa.
"Puhdistus" jatkuu
JugosHa viassa
Belgrade. — Jugoslaavian salai­sen
poliisilaitoksen "puhdi§tuksen"
yhteydessä on taas kaksi, virkaili­jaa
eroteltu tehtävistään.
Serbian Kommunistisen puolu­een
keskuskomitea tiedoittaa erot­taneensa
Vojin Lukioin, joka oli
yllämainitun keskuskomitean sihtee­ri,
ja Zivotije Savioin, saman komi­tean
jäsenen. Heidän sanotaan ol­leen
yhteistyössä, heinäkuussa toi­mipaikoiltaan
poistettujen, vara­presidentti
Aleksander Rankovicin
Ja salaisen poliisin päälUkÖn Sve-tislaV
Stefanovioin kanssa. Rankovi-oiä
syytetään vehkeilystä val-lankaappaamiseksi
presidentti Ti­tolta.
Lukio määrättiin poistettavaksi ko
miteasta sekä puolueesta, ja Sa­vio
entinen Serbian sisäministeri,
syrjäytettiin ainoastaan keskuskomi­teasta.
T I L A T Ä A A VAPAUS
PÄIVÄN PAKINA
Maailman tumilta
Cill-CItlLLE JA ANANILLE
JATKOAIKAA
Lontoon eläintarha on pyytänyt
Moskovan eläintarhaa antamaan
naaraspandalle Chi-Chille vielä yh-den~
mahdoliis"uuden rakastua An-
Aniin, Moskovan koiraspandaan.
Vaikka Chi-Chi onkin torjunut
An-ATiin lähentymi.syritykset jo puo
Ien vuoden ajan, uskoi Lontoon
eläintarhan edustaja vielä tiistaina,
että syk.syllä on kaikki mahdollista.
Chi-Chi on aiemmin ollut lemmenki-peä
juuri lokakuus-sa.
Chi-Chi ja An-An ovat maailman
ainoat vankeudessa elävät jättiläis-pandakarhut,
lukuun ottamatta
Kiinassa mahdollisesti olevia karhu­ja.'
sa ei joutui-si .suursodan jalkoi­hin
— että Vietnamin sota saa­taisiin
lopetetuksi ennen suur­onnettomuuden
tapahtumista.
Vietnamin sotapolitiikan tuomitseminen ei ole liioin "amerik- kuten paavi Paavali ja kenraali
kalaisvastaisuutta". Päinvastoin on ilmeistä, että Yhdysvaltain Hester ^yllälainatuis.sa lausun-kaikki
todelliset ystävät haluavat sitä, jotta Yhdysvaltain kan- noissaan puolestaan toivovat.
M/fCS/ HÄH VAIKEHI?
Canadan satavuotisjuhlien lä­hestyessä
kiintyy lukemattomien
canadalaisten huomio siihen, mis­tä
olemme kansakuntana tulleet,
mitä tietä ovat edeltäjämme kul­keneet,
ja miten .se kaikki mah­dollisesti
vaikuttaa nykyisyyteen
ja tulevaisuuteen.
Huolimatta siitä, miten onnis­tuneesti
tai muuten asia tulee kä­sitellyksi,
meistä tuntuu, että tors­taina,
syyskuun 29 päivänä CBCn
television "The Reluctant Nation"
ohjelmassa esitettävä episodi
"The Silence of Edward Blake"
'Edward Blaken äänettömyys" on
katsomisen ja kuulemisen arvoi­nen
ohjelma.
Allekirjoittanut on "yksi niistä,
joiden huomio on kiintynyt
useammin kuin kerran v. 1891 liit-tovaalien
ohjelmakysymyksiin.
Kuten tiedetään, Canadan liit­tovaltion
perustamisen jälkeen
pääministerin asemaan noussut
sir John A. Maodonald (silloin
ilman ".sir" titteliä) kehitti vuon­na
1876 "kansallisen ohjelman",
mikä perustui siihen, että Cana­dan
kansallista teollisuutta roh­kaistaan
ja autetaan suojatullien
avulla.
Macdonaldin käsitys oli, että
Canada ei voi kehittyä itsenäise­nä
kansakuntana, ellei se voi ke­hittää
omaa kansallista teolllsiiut-ta
ja siihen päästäkseen, oli nuor-ta
ja vasta nousevaa teollisuutta
suojeltava Yhdysvaltoja vastaan
tullien avulla.
Torypuolueen silloinen kruunaa
maton kuningas, mr. Maodonald,
oli tässä epäilemättä oikeassa.
Mutta tuloksia saatiin hitaasti, ja
kun talousvaikeuksia oli paljon
niin tämä 'kansallinen ohjelma"
sai luonnollisesti myös paljon vas­tustajia.
Tällainen oli lyhyesti sanoen
vuoden 1891 vaalien tausta. L i ­beraaleilla
oli silloin uusi tarmo­kas
johtaja, Wilfrid Laurier, jos­ta
viitisen vuoden kuluttua tuli
ensimmäinen ranskalaiscanadalai-nen
ja myös liberaalinen päämi­nisteri
Canadaan.
Liberaalit omaksuivat silloin
vaaliohjelmaansa "rajaton vasta­vuoroisuus"
(Unrestricted Reci-procity)
tunnuslauseen, millä "tar­koitettiin
rajoittamatonta^ "vapaa
kauppaa" vastavuoroisuuden pe­rusteella
Yhdysvaltain kanssa.
Monet historioitsijat ovat selit­täneet,
että jos siinä tilanteessa
olisi lähdetty täydellisen "vapaa­kaupan
tielle, niin se olisi Johta­nut
ennemmin tai myöhemmin po­liittiseen
liittoon Yhdysvaltain
kanssa — siihen, että Canadasta
olisi tullut jonkinlainen takamaa-osavaltio
Yhdysvalloille.
Jotkut historijoitsijat ovat sitä
mieltä, että vuoden 1891 vaaleis­ta
muodostui asiallisesti puhuen
yleisäänestys siitä liittyykö Cana­da
Yhdysvaltoihin tai eikö liity.
Mielenkiintoista myös on, että
vaikka konservatiivipuolue oli ol­lut
pitkän aikaa vallassa; vaikka
puolueen 76-vuotias johtaja (Mac
dortald) oli sairas mies; vaikka
väestön keskuudessa oli niin suur
ta tyytymättömyyttä torypuolu­een
hallitukseen yleensä, etta vii­si
Quebecissa kokoontunutta maa­kuntien
pääministeriä nousi asial­lisesti
puhuen kapinaan Maodon-aldia
vastaan, ja vaikka viiden
vuoden kuluttua näiden vaalien
jälkeen liberaalit saivat sir Wil-frid
Laurierin johdolla vaalivoi­ton,
vuoden 1891 vaaleissa cana­dalaisten
enemmistö, antoi peuka­lo
alas merkin liberaalien "rajat­tomalle
vastavuoroisuusehdotukr
selle eli vapaakaupalle ja mah­dolliselle
Yhdysvaltoihin liitty­miselle.
Jos niin ei olisi käynyt, Canada
ei mahdollisesti viettäisi kansalli­sen
itsenäisyytensä lOO-vuotispäi-vää
ensi vuonna.
Tältä pohjalta katsoen Canadan
sen hetken historialliset tapahtu­mat
ovat äärettömän mielenkiin­toisia.
Ennakkotietojen mukaan ensi
torstaisen "Miksi Blake vaikeni"
ohjelman yhtenä keskeisenä hah­mona
on englantilainen Goldwin
Smith-niminen journalisti, jonka
unelmana oli Canadan liittyminen
Yhdysvaltoihin.
Tämä mr. Smith, jonka osaa vie
Norman Walsh, sanoo Canadan
menettäneen mainituissa vaaleis­sa
"suuren mahdollisuuden, mikä
ei ehkä koskaan enää uusiinnu".
Smithin arvion mukaan vaalia
tulos olisi ehkä mennyt toisin, jos
F'\vard Blake-niminen poliitikko
olisi menetellyt toisin mitä hän
menetteli. "Enemmistön suuruus
ei merkitse mitään", kerrotaan
Smithin sanoneen. "Yksi ainoa
ääni voi ratkaista. Jos Edvirard
Blake olisi ollut liberaalien eh­dokkaana,
he (liberaalit) olisivat
ehkä voittaneet, he olisivat en­nemmin
tai myöhemmin järjes­täneet
vapaakaupan Yhdysvaltain
kanssa. Tämä olisi epäilemättä
johtanut yhteenliittymään, mitä
minä pidän toivottavana lopputu­loksena."
Mutta jos Blake olisi vaikutta­nut
ratkaisevasti liberaalien voi­ton
hyväksi silloin, niin miksi tä­mä
ilmeisesti älykäs ja melko
vaikutusvaltainen politiikantekijä
ei silloin osallistunut vaalitaiste­luun?
Tämä kysymys on "Edward
Blaken äänettömyys" ohjelman
pohdittavana.
Kuten sanottu, meillä ei ole
ennakkotietoja siitä, miten tämäi
asia käsitellään. Mielenkiintoista
on kuitenkin saada nähdä, esite­täänkö
tämä kysymys jonakin
"sattumana" tai "kohtalon oikkur
na", vai silta'pohjalta, että Blake
ei halunnut mennä sen paremmin
vastoin canadalaisten toivomuksia'
yleensä kuin vastoin Canadan kan
sallisetujakaan setä Samulin syr
liin. Tavallisen kansan osuutta ei.
pitäisi kuitenkaan 'unhoittaa".
Jolla on aikaa seur^^/'tätä oh­jelmaesitystä,
hän näl^ee ja kuu­lee.
Sivumennen sanoen Jack Cre-ley
esiintyy Wilfrid Ijaurierina ja
Robert Christie Sir John,A. Mac-donaldina.
' "
Perästä kuuluu, san<(o*'''torven-t
e k i j ä .— Känsäkoura^^ 1 i ! c i
I
•'M
1