Vapaus, August 19, 1961

              Sivu 2 Lauantaina, elok. 19 p. — Saturday, August 19, 1961
VAPAUS
(UBERTT) — Independent Labor
Organ of ^ Plcalsh Canadlans. ts-tabllshed
Nov. 6. 1917. Autborized
IBLS seoond dass mail by the Post
Office Department; Ottawa., Pub-
Uiibed thrice weekly: Tuesday»,
TOiursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Klm St. W., Sudbury, Ont, Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorlal Office OS. 4-4265: Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
Translation free of cbarge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
yhdysvaUoissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9Ä) 6 kk. 6.25
Dollarisiunaustd ja paalumajoja
Miksi Itä-Saksa sulki rajan?
Yleistä hälyä on nostatettu suurissa päivälehdissä, sen
johdosta kun Itä-Saksa viikon vaihteessa ryhtyi toteuttaa
•inaän rajoillaan valvontaa. Tosiasiassa Saksan Demokraat­tinen
Tasavalta ryhtyi tähän kuten itsenäiset valtiot nor-
' maalioloissa tekevät. On yleensä ollut tiedossa, että länsi­vallat
ovat harjoittaneet, myyräntyötä Itä-Saksaa vastaan.
Itä-Saksan hallitus tiedoitti sunnuntaina, että se on noudatta­nut
Varsovan sopimusmaiden poliittisen neuvoa-antavan ko­mitean
ehdotuksia. Samalla julkaistiin tiedonanto neuvoston
käsityskannoista. Sen mukaan Saksan Demokraattisen Tasa­vallan
kansalaiset voivat kulkea tasavallan rajojen yli vain
erikoisluvalla. Määräyksessä sanotaan, että niin kauan kuin
Länsi-Berliiniä ei ole muutettu demilitarisoiduksi puolueet­tomaksi
vapaakaupungiksi on tasavallan kansalaisilla oltava
erikoinen lupa Länsi-Berliiniin siirtymistä varten. Länsi-
Berliinistä voivat siviilihenkilöt siirtyä tasavallan ja demo­kraattisen
Berliinin rajojen yli esittämällä länsiberliiniläisen
henkilötodistuksen. Siis pääsyä ei ole kielletty kumpaankaan
• suuntan ja kielletään se vain provokaattoreilta.
Kulkuki^llon yhteydessä sanotaan edelleenkin, että uu­det
säännökset ovat tulleet välttämättömiksi sen tuholais-
;työn johdosta, jota Länsi-Berliinistä on harjoitettu Saksan
•Demokraattista Tasavaltaa kohtaan. Tähänastiset kulku-
' säännökset ovat olleet erittäin vapaamieliset ja niitä ovat
^ tuholaisjärjestöt käyttäneet hyväkseen. Uudet säännökset
; ovat voimassa siihen saakka, kunnes Saksan rauhansopimus
.on solmittu.
; ^^Varsovan sopimusmaiden tiedonannossa korostetaan^ et­tä
itysymys Saksan rauhansopimuksesta on aikoja sitten ol-
; lut kypsä ratkaistavaksi. Sen toimeenpanoa ei voida lykätä.
'Rauhansopimus ja sen pohjalta tapahtuva Länsi-Berliinin
• ' demilitarisoidun vapaakaupungin aseman määrittely eivät
; suuntaudu kenenkään etuja vastaan ja niiden päämäärä on
i väin toisen maailmansodan jätteiden poistaminen. Länsival-
: lat eivät ole olleet vain haluttomia asian järjestämiseen, vaan
! lisäksi pyrkineet kysymyksen pohjalta tehostamaan varuste-
|lua ja sotahysteriaa. Eräissä maissa on jopa julkaistu suun-
•liitelmia hyökkäykestä Saksan Demokraattista Tasavaltaa
• vastaan.
/ L-Tiedonannossa sanotaan myöskin, että Länsi-Berliinissä
"on niin paljon maanalaiseen myyräntyöhön ja sabotaashiin
'erikoistuneita keskuksia, ettei sellaista ole missään muualla
: maapallolla ja että tällaiset elimet saavat vapaasti toimia
' Länsi-Berliinissä. Länsi-Berliinissä on erikoinen rahasto Sak-
• san^ Demokraattista Tasavaltaa ja sosialistisia maita vastaan
; jailfänsi-Saksan kansleri Adenuer on pyytänyt tämän rahas­ton
suurentamista.
Tiedonannossa myöskin huomautetaan, että kulkemisen
rajoittaminen tietää väestölle haittaa, mutta rajaa on pidetty
lavoinna toivossa, että länsivallat eivät käyttäisi väärin Sak-i
san Demokraattisen Tasavallan hyväntahtoisuutta. Näin ei
! ole kuitenkaan käynyt, todetaan tiedonannossa.
; Itä-Saksan päätös sulkea Berliinin rajat ei koske Länsi-
• Saksan ja Länsi-Berliinin lentoyhteyttä. Länsi-Berliinin u l -
'koupuolella sijaitsevan Tempelhofin lentokentän edustaja on
ilmoittanut, että lentoliikenne sujuu normaaliin tapaansa.
Berliinin ja Länsi-Saksan välisessä ilmakäytävässä liikenne
sujuu entiseen tapaansa.
Kuten näkyy, kaikki se mitä tapahtuu Berliinissä on län­simaiden
lehdissä tahdottu leimata ikäänkuin sota olisi juuri
alkamassa. Neuvostoliiton ja toisten sosialististen maiden
keskuudessa on kulkukiellolla pyritty estämään sodanlietso-
• jäin vehkeilyt eli rajoittaa sodanlietsojäin provosointiyrityk-siä.
Tämä on hyvin ymmärrettävää koska länsivaltain ta­holta
ei ole noudatettu Potsdamin julistuksen periaatetta.
Vastoin Potsdamin sopimusta Länsi-Saksan militaristit on
aseistettu, natsijärjestöt toimivat, natseja on tärkeissä toi­missa
Adenauerin hallituksen suosiollisella avulla ja onpa
NATO:n armeijan maavoimien komentajanakin natsilainen
.kenraali Speidel.
On kuitenkin tyydytyksellä todettava, että eri länsival­tain-
vapaamielisissä lehdissä on ilmaistu sellainen käsitys,
että ItärSaksan kulkukielto el kuitenkaan merkitse mitään
erikoista toimenpidettä, joka voisi johtaa sotaan. Päinvastoin
on esitetty, että riitaisuuksien ratkaisemiseksi olisi ryhdyt­tävä
neuvottelemaan. Tämä ilmenee Toronto Daily Starin
: viime tiistaisesta toimituskirjoituksesta. Siinä kehoitettiin
suhtautumaan kiihkoilematta Berliinin kysymykseen.
"Tässä tilanteessa on tärkeätä erottaa todellisuus tun­teista",
sanotaan mm. tässä kirjoituksessa. "Mitä todella on
tapahtunut Berliinissä? Loukataanko länsimaiden oikeuksia
. kaupungissa?
"Asiallisesti Itä-Saksan kommunistit ovat kieltäneet kan­salaisiaan
matkustamasta Länsi-Berliiniin ja Länsi-Saksaan."
Kirjoituksessa mm. huomautetaan: "Mutta sulkiessaan
omilta asukkailtaan rajan kommunistinen hallitus on ollut
todella huolellinen ja pitänyt ^ n auki läirsisaksalaisille. E i
-tarvita muuta kuin henkilöllisyystodistus ja autolupa Itä-
" Berliiniin pääsyyn. Kommunistit ovat olleet hyvin varovaisia
i eivätkä ole kieltäneet kulkua Länsi-Saksasta Länsi-Berliiniin.
• ,"Protestoidessaankulkukiellosta länsivallat protestoivat
Itä-Saksan hallitsijain voimaansaattamaa asetusta vas-
•taan . r
Lehti niinikään huomauttaa, että Itä-Saksa nojaa v. 1945
.Potsdamin sopimukseen, jonka ehtoja ei ole noudatettu. Vii­tatessaan
v. 1949 Berliinin kulkukieltoon lehti tulee seuraa­vaa^
johtopäätökseen: ,
"Tässä tilanteessa sodanjälkeiset sopimukset antavat hy-
^vin" vähän laillista perustaa länsivaltain protesteille ja oi­keutta
Bonnin ehdottamalle taloudelliselle kostosodalle..."
i Kirjoituksessa varoitetaan nojaamasta tunteisiin ja har-
'kitsemattomiin tekoihin ja lopuksi sanotaan:
"Berliinin — ja Sak.san — kysymys voidaan ratkaista
vain neuvottelupöydän ääressä, Ennenkuin sellaisiin neuvot-
;teluihin ryhdytään on länsivaltain osoitettava kylmää päätä
'ja teräksisiä hermoja. Itä-Berliinin suljetut porfit voivat kos-ikea
meidän sydämiimme. Se ei kuitenkaan oikeuta meitä
isekjaantuniaan Itä-Berliinin asioihin, joka kiertämättömästi
'johtaisi ydinsoflan kauhuihin,"
Kirj. HARRY SICHROWSKI
Yhdysvallat on avunanto-ohjel-mineen
liittoutnnut kaikkein oi-eistplaisimman
ryhmän kanssa,
jolta rehellisesti san,oen puuttuu
kansan tuki. Yhdysvallat on teh­nyt
tuskin mitään auttaakseen
Laosia taloudellisesti, ja kapinal­liset
näyttävät taistelevan yhden
aatteen varassa . . .
US An senaattori Hubert Humph­rey
radio-esitelmässään touko­kuun
13 päivänä 196L
Olen kulkenut monien Pohjois-maakunnan
kaupunkien , Jäpi_^ja
kaikkialla minua on kohdannut sa­ma
kuva: joukko aaltopellistä teh­tyjä
pikku taloja hiekkaisen kadun
molemmin puolin, avoimia puoteja,
joiden puuportailla omistajan koko
perhe kyyhöttää unisena ja laiskana
ikäänkuin vartiotuvassa. Silmäys
tavaravalikoimaan vakuuttaa, ettei
kuumuus yksin ole vastuussa lais­kuudesta.
Kaikissa puodeissa on
samoja tavaroita myytävänä: hong­kongilaisia
tulitikkuja, filippiini­läistä
sokeria, saigonilaista olutta j a
Vichy-vettä, hollantilaista kuivamai­toa,
japanilaisia öljylamppuja, län-sisaksalaisia
hiirenloukkuja, ja ties
mistä tulleita plastikkisia saippua­rasioita.
Yksikään näistä tuotteis­ta
ei ole Laosissa valmistettu; Kun
talonpoika kutomiseen väsyneenä
haluaisi ostaa kirjavan sarongin,
niin sekin tulee Thaimaasta ja tie­tysti
vastaavasti korkeaan hintaan.
Mistä nämä kauppiaat, joista monet
ovat kiinalaisia, intialaisia tai viet­namilaisia,,
oikein elävät? Se on arr
voitus, sillä näin tuskin lainkaan os
tajia. Useimpia tavaroila ei lain­kaan
tarvita j a sekin mitä tarvittai­siin
on laosilaisen elintason mu­kaan
l i i a n kallista ostettavaksi, juu­ri
koska se tuo'etaan ulkoa:
"Teidän pitäisi ensin nähdä
Vientianen ja Luang Prabangin
puodit", lohduttaa tulkkini minua..
' Siellä myydään US Alaisia appelsii­neja,
vaikka meillä kasvaa mitä iha­nimpia
etelänhedelmiä; nailonsuk­kia,
joita ei kukaan käytä, televi­sioita,
vaikka täällä ei ole lähetys­asemia,
sähkölaitteita, joita ei ku­kaan
voi käyttää, koska Vientianen
virtaverkko riittää juuri j a juuri an­tamaan
kylliksi sähköä surkealle
pikku lampulle jokaiseen taloon;
kylpyhuonevarusteita, vaikkei ole
vesijohtoja j a vielä enemmän lois­toautoja
kuin Kalkutassa, missä on
melkein kolme kertaa enemmän a-sukkaita
kuin koko Laosissa. Cadil-laceilla
voi ajaa tarkalleen viisi k i ­lometriä
kaupungin ulkopuolelle,
sitten jää k i i n n i viidakkoon". . '
Tässä ovat Amerikan " A v u n " tu­lokset.
Viime vuonna nousi tuonti
(pääasiallisesti USA:sta) 632 m i l ­joonaan
kipiin, vienti kokonaiseen
20 miljoonaan kipiin. Ainoa väes­tökerros,
joka hyötyi USAn avus­ta,
olivat välittäjät ja salakauppiaat.
He saivat haltuunsa avustusrahas­ton
dollarit tuontilisenssejä varten,
jotka he hankkivat itselleen taka-tietä.
Täten he saavat ostaa dolki-rit
viralliseen kurssiin 35 kipillä,
myyvät dollarit salaa mustassa
pörssissä 100 k i p i n kurssiin j a os­tavat
heti uudelleen saamallaan ra­halla
" l a i l l i s i a " dollarei.a., Ketä se
liikuttaa, että maahan tulee tava­roita,
joita kukaan ei tarvitse eikä.
kukaan osta. Taskut täyttyvät voi­toista
ja mielellään puuhataan näil­le
taskut täyttäville arvon herroille
sotilasvallankaappauksia j a kansa­laissotia.
Koko Laosissa kerrotaan tarin;ia
erään liikkeen saamasta 5.000 lam-pu.
n tuontilisenssistä. Joitakin päi­viä
myöhemmin todellakin tuli e.i-simmäinen
100 lampun lähetys
Thaimaasta. Seuraavalla viikolla tu­l
i jälleen 100 lamppua ja niin edel­leen,
kunnes tilaus oli täytetty.
Kuitenkaan ei ollut olemassa enem­pää
kuin 100 lamppua, jotka päi­vällä
tuotiin maahan, mutta illalla
taas laivattiin uudelleen Mekongin
y i i Thaimaahan ja aamulla ilmestvi-vät
uuhina lamppuina Vientianeen.
Kerrotaan myös Vientiane-Luang
Prabang-tiestä, joka vaati n. puoli­toista
miljoonaa dollaria j a vuoden
työn ja jäi veden alle ensimmäisen
monsuunin jälkeen. 12 kilometiiii
tiestä on asfaltilla päällystettyä —
matka kaupungin keskustasta puo­lustusministerin
tennikentälle. Sa-iVannakhetissä
on komea asemara-kenniLS.
— rautatietä sinne ei o!e
milloinkaan rakenneltu.
Onko Laos todellakin köyhä, eikö
sillä ole mitään tarjottavana, eivät­kö
sen asukkaat kykene tuottamaaii
mitään? Näin ei asia suinkaan ola.
Phon Thiussa on tinakaivoksia,
maassa on rautaa, kuparia, kumin,
tupakkaa, teetä, sokeriruokoja. Laos
voisi vuosittain viedä 5,000 tonnia
kahvia, se voisi myydä 20,000 kuu­tiometriä
kallisarvoisinta teakpuuta
— voisi, ellei olisi puutetta koneis­ta
ja ' kuljetusvälineistä, joiden
hankkimiseksi ei ole annettu pen­niäkään
ulkomaan apua. Laos tuot­taa
enemmän riisiä kuin sen asuk­kaat
tarvitsevat.' Mutta samalla kun
ylituotantoalueilla viij a pilaantuu,,
on vajaatuotantoalueilla puutetta,
koska USAn avulla saadaan Chryi-lereita
j a Camel-savukkeita, sen si­jaan
että niillä rakennettaisiin teitä
j a tuotaisiin maahan kuorma-autoja.
Sen tähden ollaan riippuvaisia ta­pahtuvasta
Tiisituotannosta Thai­maasta.
Se estää tuonnin aina k un
Vientianen hallitus ei ole taantu­mukselle
mieluinen.
Amerikka on pumpannut Laosiin
viimeisten 6 vuoÖen aikana enem­män
kuin 300 miljoonaa dollaria.
Siitä tulee 100 dollaria a.sukas'a
"Brittiläiset eivät tule
auttamaan teitä"
kohden eli enemmän kuin keskita­son
vuosiansio. Mihin tämä raha on
joutunut? Maailma tietää sen: se
on käytetty sisällissota-armeijan
muodostamiseen. Maassa, jossa 90
prosenttia väestöstä on talonpoikia,
on vuosittain annettu maataloudelle
kokonaiset 590,000 dollaria (tämän
vuoden maaliskuun 17. päivän
Timen mukaan). Nyt saattaa jb
paremmin ymmärtää, miksi Laosin
pieni, urhoollinen .kansa taistelee
puolueettomuuden puolestai. Y m ­märtääkseni
sen vielä paremmin,
saattaakseni"kuolleen tilastotieteen
eloon, marssin eräänä päivänä Pat-het
Laon vartiojoukon kanssa vih­reän
viidakon keskellä olevaan
Kham Khayan kylään.
Tie j o h t i pitkin kapeita metsäpol­kuja
ja bambun rungoista tehtyjä
siltoja. Rää.kkyvät, kirjavasulkai-set
papukaijat tervehtivät meitä
puitten latvoista, pienet apinat hyp-pelivät
oksalta oksalle ja lammikon
varsilla laidunsivat sileän kiiltävät
puhvelit. Kylän rajalla meidät otti
vastaan päällikkö tai kylänvanhin.
Thit.Vandy, ruskeaihoinen mies le­veälierisessä
hatussa. Matkalla hän
piti meille pienen luennon Laosin
kansantieteestä: puolet väestöstä on
kansallisia vähemmistöjä kuten lao
thenhit, jotka ovat alkuperältään i n ­donesialaisia,
tai lao sungit, joista
jo olemme oppineet tuntemaan
meo-heimon; Oikeat laosilaiset kut­suvat
itseään nimeltä lao lum; E l i n ­taso
on hyvin erilainen eri heimoil­la.
Kha luongeja gotka kuuluvat
lao thenheihin, kutsutaan keltaisiic-si
orjiksi. Heidän pääravintonsa
on 'puunkaarna, jonka he, survovat
r i k k i ja jpis'a he valmistavat puu­roa.
He kattavat majansa banaanin
lehdillä ja kun nämä tulevat keltai­siksi,
on myös kaarna ympäristöltä
syöty (tästä nimitys keltaiset orjat)
ja heimo siirtyy uusille maille. Y -
leensä/ jakautuvan kansojen asuin­alueet
maantieteellisen korkeuden
mukaan. Lao lumit asuvat tasangol­la
ja jokien laaksoissa, lao thenit
kukkulaisella maalla j a lao sungit
vuorilla.
Tällä välin* olemmekin jo tulleet
kylään, j a Thit Vandy johtaa meidät
majaansa. . Se on niinkuin kaikki
tä voidaan käyttää vain kerran: Per-heeneniännän
velvollisuutena on a i ­na
pitää riittävä varasto näitä omii
laatuasia keittoastioita valmiina. R i i ­sin
lisäksi tarjotaan raakaa, hakat-tua^
lihaa piparminttuyrttien kans­sa.
Jano .sammutetaan' lähdevedel^
lä, jota juodaan' puhvelinsarvesta.
Syömäpuikkoja ei tunneta, jokainen
ottaa ruokaa suurista vadeista sor­min.
Riisistä ja lihasta muodoste­taan
pieniä kasoja, jotka työnne
J^ään suuhun. Ruoka on^voimakkaas-ti
maustettua j a maistuu hyvältä.
Aterian jälkeen sytyttää taion
herra vesipiippunsa, sekin on luon­nollisesti
bambusta, j a käskee tuoda
ruukullisen käyneistä riisijyvistä'
tehtyä olutta. Nyt vasta on aika
kysellä heidän elämästään, millaista
se oli aikaisemmin ja millaista se
on tällä hetkellä. Vastauksen ase­mesta
vetää päällikkö taskustaan
tukun papereita —. aikaisemman
hallituksen verokuitteja. "Minun
piti maksaa vuosittain 7,000 kipiä
veroja",' sanoi hän katkerana. " K a i ­kesta
piti maksaa veroa, oli henki­raha,
joka oli makseltava lapsista­kin,
tulivero, alkoholivero. Piirin
päälliköllä Tassengilla oli oikeus
vaatia pakkotyötä, milloin tahansa
hän tarvitsi työvoimaa pelloilleen.
Hän tuli kylään ja vei: kauneimmat
tytöt palvelijattarikseen j a luonnol­lisesti
sänkyynsä. Vain naisten ei
tarvinnut suorittaa pakkotyötä, täs­säkin
eräs syy siihen, että miehet
ottivat useamman kuin yhden vai­mon."
Entä tänään? "Tänään ovat asiat
paljon paremmin", sanoo vanhus ja
vetäisee pitkät savut vesipiipustaan
niin että savupilvet kohoavat ylös
paksuina j a raskaina. "Enää e i ole
mitään Tassengia, vaan valittu ky-läkomitea,
joka on valinnut minut
puheenjohtajakseen. Ainoa vero,
mitä maksamme, ort riisivero.
KODIN PIIRISTÄ o
e
TOIMITTANUT EEVA
Terveisiä Suurjuhlilta!
Taas ovat juhlat olleet ja men­neet
ja näyttää tulevani niille pa­haksi
tavaksi, etta lauantaina sa­taa,
mutta ei sade silti juhlia p i ­lannut
vaikka vähän^ ohjelman sot-kikin.
Juhlavieraita o l i enemmän
k u i n missään aikaisemmassa juh­lassa
ja sehän oli odotettavissakin
ktio. juhlapaikka oU Sudbury. Sitä.
ylfeisesti pahoiteltiin kun e i näy­töskappaletta
voitu esittää ulkoil­massa
—r Työn Puistossa ^ n i i n -
Henry MiUardin kirja
pois pannasta
New, York. — Yhdysvaltain oi­keusministeriö
on nyt kumonnut
amerikkalaisen kirjailijan Henry
M i l l e r in kiistanalaisen romaanin —
' f r o p i c of Cancer" — 30 vuot " P l e -
Laösin talonpoikaistalot paalumäji I ''"^ ^!'.!'^^'^"^,\^!}°";
joka lepää miehenkorkuisten bam-nyt
Berlin. — Jokainen sunnuntai
Länsi-Saksan TV-laajalluksessa esi­tetään
pyöreänpöydän keskustelus­sa
Länsi-Saksassa olevien sanoma-lehtikirjeenvaihtajien
katsauksia.
PuJieenjohtaja eninen natsilai­nen
ja nykyinen adenauerilainen
propangistit Werner Höfner vält­tää
estää- Länsi-Saksan kritiikkoja:
Kesäkuun 25 pnä Herr Höfner
huomasi joutuneensa sellaisen brit­tiläisen
sanomalehtimiehen eteen
ettei hän uskaltanut lopettaa hänen
haastatteluaan; Hän o l i Lontoon
' D a i l y Expressin" entinen ulkomaa-kirjeenvaihtajien
johtaja Sefton
Delmer, joka on seurannut viimei­sen
30 vuoden ajan Saksan tapahtu­mia
hyvin läheisesti. Delmer sa­noi:
.
"Olen huomannut että te (län.si-saksalaiset)
puhutte paljon niistä
väärinkäytöksistä mitä te teitte
juutalaisia kohtaan; hyvin vähän
olen. kuullut teidän puhuvan mitä
vääryyksiä teitte Itä-Euroopan kan­soja
vastaan. Mielestäni tämä on
hyvin valitettavaa koska se johdö-iaan
aina pahantahtoiseen propa­gandaan
Oder^eissen rajaa (Sak­san-
Puolan raja): vastaan. Tämä pro­paganda
herättää Saksan kansan
keskuudessa sellaisen harhakuvan.
että me, brittiläiset, kannatamme
menetettyjen alueiden palauttamis­ta.
Olen varma voivani puhua
britiläisten enemmistön puolesta
ja sanoessani, että me emme kos­kaan
kannata sitä, koska me uskoni
me ettei sodalla voida tätä rajaa
muuttaa . . .
" K u n näemme ihmisten liehutta­van
lippuja ja huutavan 'Takaisin
SleesiaanV j a 'Takaisin Itä-Preu:i-siin'
tämä palautaa englantilaisten
mieliin monta sellaista pahaa asian,
joita emme halua jälleen nähdä .
"Ymmärrän kotimaan rakkauden,
mutta kun Länsi-Saksan ministeri
sanoo ettei Sudetin saksalaista saa
sekoittaa Saksan kansaan, että he
voisivat palata Sudetin alueelle
(Tshekkoslovakiaan) huomaan sel­laisen
vaaralliseksi.
' M i k s i pyritään Länsi-Saksas.sa
syntyneitä opettamaan etteivät he
ole syntyneet Länsi-Saksassa ja he
ovat kotimaastaan karkoitettuja ih­misiä?
Näiden uusien asukkaiden
pitäisi antaa sekoittua täällä olevien
asukkaitten kanssa; heille pitäisi ai­na-
sanoa, että he voisivat mennä
j o l l o i n k in Sleesiaan taikka Preus­siin.
En usko olevan ainoatakaan
englantilaista, joka uneksisi Irlan--
nin taikka Intian jälleenvalloittami-sesta."
Harhakuva työn tuottävaisuudesta
kapilatistisen järjestelmän sisällä
Monia vuosia merikassa on lunlr
tu, että mitä enemmän rikkauksia
tuotetaan sitä paremmin ihmiset
tulevat toimeen.
Multa samalla |(un työläiset tuot­tavat
enemmän rikkauksia teolli­suudesta
saa enemmän työläisiä lop-putilinsä,
lyhyemmät työviikot ja
pienemmät palkkashckit ja vähem­män
työläisiä työtä teollisuuslaitok­sien
sulkemisen takia.
Lisääntyvät rikkaudet, erikoisesti
automosoinnin ansiosta, ovat aiheut­taneet
yhä enemmän turvattomuut­ta.
V. 1947 648 800 autotehtaiden työ­läistä
tuotti 4,792,829 henkilöautoa
ja trokia. V. 1960 612,600 autoteh­taiden
työläistä tuotti 7,897,220
henkilöautoa j a trokia.
Tuotanto nousi 64.7 prosentilla ja
autotyöläisiä oli 36,000 vähemmän
aiheuttaen työstä eroittamlsia, lyhy­emmät
työviikot, ja pienemmät
palkka.shckit niille, jotka saivat, ol­la
työ.s3ä.
Meidän täytyy saada työturvalli­suus
työ.ssä oleville ja työttömille
mahdolli.su.us snada työtä.
- r - •'UAW Solidarity".
bupaalujen varassa. Paalumaja an­taa
suojaa tulvaa ja villieläimiä vas­aan.
Talon alla on yksinkertainen
riisinsurvin ja kangaspuut talon
rouvaa varten. Nousemme portaat
talon ensimmäiseen j a ainoaan ker­rokseen
ja majoitumme katetulla
korokkeelle, jossa kaikki eläminen
tapahtuu. Täälläkin on bambUpalk-keja
lattiana, talon rakentamisessa
ei ole käytetty lainkaan nauloja ei­kä
palas akaan metallia, vaan kaikki
kiinnitettävä oh sidottu yhteen lia-niköysillä.
Korokkeen keskellä on
kaksi saveUa tehtyä tulisijaa, nii­den
ympärillä perheen vuodematot.
Vandyn perheellä on jopa moskiit-toverkot
joitten reunat on koristet­tu
kauniisti kuvioiden samoin kuin
naisten ja tyttöjen mustat hameet.
Seinällä on talouskaluja. Ne ovat
pääasiassa eripaksuista bamburuo-koa.
Sitä käy etään suola-astiana
yhtä hyvin kuin riisin ja veden säi­lyttämiseen.
Korokkeeseen lii tyy
kuisti, joka toimii lasten leikkipaik­kana
ja jo.ssa rukki myös on löytä­nyt
sijansa.
Päällikön vaimo tulee esiin, hä­nen
ryppyiset kasvonsa hymyilevät
j a näen, että suuri osa hampaista
puut uu. Kun hän alkaa valmistel­la
ateriaa, näen hämmästyksekseni,
että myös keittoastiat ovat lyhyeksi
leikattua, onttoa bamburuokoai As­tia
täytetään riisillä, j a ripustetaan
tulelle. Laosilainen perheenemän-tä
ei tarvitse kelloa. Kun bambu-ruoko
on värjääntynyt tulessa rus­keaksi,
On riisikin valmista. Se tyh­jennetään
suureen puuvatiin, mutta
keittoastiasta tulee polttopuuta, s i -
Ministeriö on lisäksi kumonnut
kahdjen toisen M i l l e r i n romaanin —
•'Tropic of Capricorn" ja "Plexus"
— julkaisukiellon.
M i l l e r i n kustantaja Grove Press
o l i ensimmäinen amerikkalainen
kustannusyhtiö, joka vuonna 1959
julkaisi erään toisen kiistanalaisen
romaanin D. H . L a w r e n c i n " L a d y
Chatterleyn Rakastajan" sensuroi­mattoman
painokseni
PIILOPAIKKOJA
Kun taas kesäaikana ihmiset o-vät
enemmän menossa kuin tavalli­sesti,;
n i i n varkaillakin on oma se-sonkiaikansa
ja aina varoitetaan­kin
koti jättämään ulkoa päin mah­dollisimman
asutun näköiseksi.
Ensiksi tietysti ilmoitetaan maito-miehelle,
leipäajurille j a sanoma­lehden
jakajalle kuinka pitkäksi
ajaksi lähetykset ovat keskeytetyt,
sillä ei mikään ole sivulliselle sel­vempää
ettei talossa olla kotona
kuin ovat portailla lojuvat sanoma­lehdet,
tai maitopullot.
Joillakin ihmisillä ovat omat
piilopaikkansa tallettaa rahaa tai
muuta arvokasta lähtiessään ko­toaan.
Kuulin eräästä perheen-emännästä
joka ulos lähtiessään ei
halunnut ottaa kaikkia rahoja mu­kaansa
ja pani ne kirjekuoren s i ­sälle
suuren matonnurkan alle lat­tialle.
Hän unohti kiireissään, että
oli kutsunut hakemaan ma',on puh­distettavaksi
ja kun hän tuli takai­sin,
niin matto oli poiSj eikä rahoja
ollut kukaan nähnytkään. Otaksut­tiin
että kirjekuori olisi liimaantu­nut
mattoon; senverran.kiinni, että
meni hetken aikaa pudoten matkal­le.
Rahaa oli y l i sata dollaria ja ne
menivät sen tien. Niinhän sitä sa­notaankin,
että huolimattoman ta­varan,
saa korjata ja että raha on
yhteisiä jos siinä ei ole kenenkää.n
puumerkkiä.
Toisessa perheessä olivat rahat
unohtuneet parsimakoriin keittiön
kaapin päälle ja varas oli talosta
vienyt kaiken pikkutavaran mitä
sai vaan kuljetettua, mutta rahat
olivat tallella.
Parempi katsoa kuin katua ja
eiköhän raha ole parhaassa talles­sa
pankissa jos keneltä sitä sinne
asti liikenee.
kuin oli tarkoitus ja haalin seinät
pullistelivat väen paljoudesta e i ­vätkä
kaikki halukkaat mahtuneet
sisään.
Tasapuolisesti osoitimme suosio­tamme
niin ensimmäiseksi kuin
viimeiseksikin maaliin tulleille,
eikä Jani ollut siis oikeassa sa^
noessaan: - ' E n minä haluc urheilla
kun te huudatte vaan torontolai-sille".
Kaikki he tekevät parhaansa ja
yksi joukosta vaan tulee ensimmäi­seksi
kaikessa kilvassa.
Kuinka valtavat juhlat me sai-simmekaan
aikaan jos kaikki Ca­nadan
suomalaiset viettäisivät nä­mä
laulu- soitta- j a urheilujuhlat
yhdessä, kuten Vapauden toimitta­ja
Eklund juhlapuheessaan sanoi.
Se olisi jo;akin niin suurenmoista,
että sen eteen meidän kannattaa
työskennellä ja silloin meidät huo­mattaisiin
isoistenkin taholta. Kun
annamme arvon toisillemmekin
niin sivullisetkin meitä arvostavat.
Se on vanha tunnettu tosiasia.
Kiitos juhlan järjestäjät, laula­jat,
soittajat ja urheiluväki ja en-;
nenkaikkea johtajat j.^. ohjaajat,
jotka meille yleisölle niin runsaas­t
i taas esititte hyvin harjoitettua
ohjelmaa. .Suotta ei teitä kukitettu.
Se oli pieni näkyvä kunnianosoitus
tekemästänne työstä, jphon me juh­laväki
sydämistämme yhdymme.
Kiitos onnistuneista viidennistä
Suurjuhlista.
Tämän vuoden lopulla aloittaa New Bninmickissa toimintansa
Consolidated Mining and Smelting Co. Rakennustyöt ovat lop­puvaiheessa.
Kupari, lyijy ja sinkki tulevat olemaan tuotannon
pääaineet.
SÄHKÖPANNUSSA VxVLMIS-T
E T T U K A K KU
1 muna (valk. j a kelt. eroitetaan)
% kkp. sokeria. 1 kkp. ja 2 r kh
sihda'utua kakkujauhoja. 114 t l.
leivinp. % t l . suolaa. 3 r k l . puhd.
kasvis öljyä. % kkp. maitoa. 1 t l.
vanillaa.
10 ; tuuman sähköpaistinpannu
voidellaan öljyllä. Munan' valkuai­nen
vatkataan vaahdoksi. Vähitel'
Ien vatkaten . siihen lisätään Vi
kkp, sokeria kunnes se on kiiltä­vän
kankeata. Isompaan astiaan
sihdataan loppu sokeri, jauhot,
leivinpulveri ja suola. Lisätään
kasvisöljy, puolet maidosta ja va-nilla.
Sekoitetaan sähkövatkaimel­la
keskinopeudella 1 minuutti, tai
käsin vatkataan noin 150 kertaa.
Lisätään loppu maito j a munankel-tuainen
j a vatkataan 1 m i n . . V a t ­kattu
munanvalkuainen pannaan
päälle ja seos kaadetaan sähköpais-tinpannuun
ja kansi suljetaan.
Lämpö asetetaan 200 F ja pais­tetaan
30 minuuttia. Kantta ei saa
nostaa tänä aikana. Kakun pinta ei
saa ruskettua. Kakku kumotaan
lämmitetylle tarjoiluvadille j a sen
voi joko päällystää sokerikuorru^
tuksella, tai tarjota seuraavan he-delmäicastikkeen
kera.
I I E D E L M A K A S T I KE
2 rkl. voita tai y4 kkp. ruskeaa
sokerai (tiiviisti pakat.) 1 tL kane­lia
(cinnamon) 1 kannu (15 uns­sia)
omenasoset a. Voi tai margarii­ni
sulatetaan pannussa. Sekoitetaan
ruskea sokeri ja kaneli sekä ome­nasose
ja kuumennetaan. Kuuma­na
kaadetaan kakun päälle. Tarjo­taan
jälkiruokana.
SITÄ^
JA
TÄTÄ
Tarkastuksen jälkeen: "Oletteko
elänyt normaalista elämää?" kysyi
lääkäri.
"Kyllä lääkäri."
"Luopukaa siitä joksikin ajaksi."
PÄIVÄN PAKINA
Päämlnisteriemme "isänmaallisuudesta"
Lnnj.nn maamme 10 maakunnan
pääministerit kolroontuivat tällä v i i ­kolla
pohtimaan mitä tulisi tehdä
esimerkiksi sellaisten kysymyksien
johdosta kuin myyntiveron perimi­nen,
joka a.stuu voimaan myös O n ­tarion
maakunnassa syyskuun 1 päi­vänä.
(Tätä veroa peritään sitten
kaikissa maakunnissa paitsi Alberta
j a Manitoba.) Kysymys oli siitä m i ­ten
sitä voitaisiin periä niin tyyni
.iokaiselta Canadan asukkaalta ettei
kukaan vaan pääsisi livistämään.
He kokoontuivat samassa pyhässä
sali.ssa Charlottetownissa, Prince E d ­v
a r d Islandis-sa, jossa lähes 100 vuot­ta
sitten v. 1864 kerääntyi joukko
silloisten Pohjois-Amerikan mante­reella
olevien brittiläisten siirtomai­den
poliittisia johtajia keskustele­maan
siirtomanvnllasta vapautumi­sesta.
Siitä kokouksesta oli tulokse­na
se, että Canadan liittovaltio p e ­rustettiin
kolme vuotta myöhemmin
v. 1&37; S i i s k y - s y m y s oli silloin n i i ­den
ihmisten eduista, jotka osuivat
alueella, Joka viimekslmalnlttima
vuonna sai nimekseen Canada. H e
olivat, kuten historiankirjoissamme
sanotaan, liittovaltiomme isiä.
Mutta heidän nykyiset seuraajan­sa
tuskin kykenivät n i i n Jaloihin t a ­voitteisiin
.••— vaikka pitivätkin kon­ferenssinsa
juuri samassa. , n y t 114
vuotta vanhassa salissa.
Saamiemme tietojen mukaan her­rat
pääministerit kaksi päivää kestä­neen
konferenssinsa aikana " p u h u i ­vat
paljon, mutta sanoivat vähän".
Viime keskiviikkoisessa Globe a nd
Mail-lehdessä Julkaistussa uutisessa
tiedettiin kertoa, että työohjelmaan
oli aikaisemmin liitetty myös kaksi
kohtaa, Joista yhteisestä suostu­muksesta
ei puhuttu mitään — k L
perä kysymys perustuslaista Ja o i ­keudesta
sen muutokseen ilman B r i ­tannian
parlamentin hyväksjrmistä,
sekä kysymys liittohallituksen raha­politiikasta
sikäli kuin se koskee
maakuntia. Näistä ei sallittu keskus­telua.
Joten voimme päätellä, että kon­ferenssi
ontui' molemmilla Jaloillaan,
että siitä ei ollut mitään käytännöl­listä
hyötyä — puhuttiin vain suun
lämpimäksi eikä todella sanottu m i ­tään
vaikuttavaa Ja lopullista.
Tämän lisäksi voimme_E8ätellä, et­tä
herrat pääministerit eivät olleet
mitenkään kiimiostuneet Canadan
vapauttamisesta todella . itstcpäiseksi
vallaksi, niin poliittisesti k u i n talou­dellisestikin.
• j J
Edelleeir voimme^ päätellä tästä
konferenssista. Jossa ilmeisestikin
hyvin arastellen käsiteltiin kysymyk­siä,
että siellä kierrettiin kuin kissa
kuumaa puuroa kysymystä liittohalr
lituksen suuremmassa määrässä osal­listumisesta
kansan verotaakan huo-
Jentamiseen — puhuttiin vain siitä
miten voitaisiin periä lisää veroa.
: Kas: asia on mielestämme siten, e t ­tä
Jos päämini.sterit olisivat ryhty­neet
vaatimaan liittohallitukselta
suurempaa osuutta sen perimistä ve­roista,
se olisi merkinnyt sitä, että
liittohallituksen (otaksuen nyt, että
se olisi taipunut sellaisen vaathnuk-sen
edessä) olisi joko vähennettävä
varustelumenoja' tai vaadittava suur-rahamlehiltä
suurempaa osuutta yh­teiseen
rahastoon, jos olisi mieli Jat­kaa
aseistautumista samassa mää­rässä
kuin sitä vaaditaan, Canadalta
''yhdysvaltalaisella taholla.'
M^tta .^Ijerran i^mes^l ED^fin
kumpikaan näistä vaihtoehdoista oli­si
sopinut maille eikä hahneille!
Ensimmäisessä tapauksessa kävisi
siten, että yjidysvaltalaiset rahamie-het.
Jotka myyvät Canadalle huomat-,
tavan osan.Canadan ostamista~'sota-varusteista,
nostattaisivat aika me­takan.
Toisessa tapauksessa kävisi s i -
^en, että samat yhdysvaltalaiset r a -,
hamiehet, Jotka kontrolloivat ny­kyään
y l i puolta canadalaisesta t e o^
lisuudesta. Joutuisivat ehkä yhdessä
kotimaisten kapitalistien kanssa
maksamaan lisää veroja — ainakin
siltä osalta mitä tavallisen kansan
veroja voitaisiin huojentaa vähentä­mällä
liittovaltion varustelumenoja
j a siirtämällä niitä maakunnille Ja
kunnille näiden käytettäväksi yleis­hyödyllisten
laitosten rakentamisessa.
A i t i - m u o r i i i i opetti meitä silloin
kun olimme vielä lyhyt pojan tappi,
että " e l korppi korpin silmää noki"
Ja niin olemme pakoitettu tulemaan
siihen johtopäätökseen, että herrat
maakuntien pääministerit eivät ole
tavallisen kansan etujen puolusta,
j i a . .
"TodeUista "isänmaallisuutta", to*
dellakin, herroilta, Jotka kokoontoi-
Tat samassa salissa, mittft pUtettlto;
maamme vapautumisesta
vallan kohlelstal K6mo.