Vapaus, February 13, 1968

              Sivu 2
VAPAUS
<UBERTY)
EDITORI W . E l U . U N D '
m t a i , p;_Tuesaay, FeB. 13,-196, HAURUN itSENÄIHEN TASAVALTA,, •
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G A N KERTOMUS HYMYrLEYÄSTÄ SAARESTA
OF FINNISH CANADIANS
Established Nov. .6, 1917
MANAaäRi E. S U K S I
I T E L . E P H O N B : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Publtebed thrlbe tr^kly: ttiesdftys, l^hursdays and Saturdays by Vsp&iuS
Publishing Gö; Llinlted, 10Ö-102 felm Öt. West; Sudbifly,'Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
AdlÄrtlsing rates upon appllcatlon, t*anslatlöh tree of ciharg«.
Authorleed a« secoDd class mail by the Post Office Dejartment, Ottawa»
and for payment of t)^ cash.
i M o r r b p r of t - CANADIANlLÄNGUMPRfSS
TILAUSHINNAT:
banadatea: 1 vk: $10.00. 6 kk. $5.25 tJSA:n:
S kk. 8.00 Suomeeh:
1 vk. $11.00, e kk. $5.78
ivk. 11.60, 6 kk. «.26
Paljon porua, vähän vUloja
. Huolimatta kirfckaastLhymyilevistä kasvoi&ta, ystävällisistä käsien
t>uristutlBSista j a hjT^in toiv^^ lausunnoista mitä sainune tele­visioruudun
välityksellä nähdä j a kuulla, perusluslakiasiodta käsitelleen
: pSämina^lerikonferehssui päätyttyä, yleisenfi vaikutelmana on kuitenkin
se, että kansakunitana emme päässeet tässä yhteydessä nousemaan
Mhtöicuopistakaan, puhumattakaan siKä, lettS olisi voitu paneultua käy-
•täimölliseen työhön Caiiadäa uhlkaavan perustuslaillisen kriisin ratkai­semiseksi.
Lievin toteamus mi&ä itäsitä kolmipäiväisestä konferenssista
voidaan esittää on se,'että sieltä saatiin "paljon porua, mutta vähän
v i l l o j a " , sillä lopputuloksena tämä elefantti ei synnytttänyt kunnollisita
>hurtäkMh.
Canadan laajijnmin leviävä päivälehti, liberaalipuoluetta .tavalli­sesti
tukeva Toronto Daily Star ilmaisi lukemattomien canadalaisten
pettymyksen mainitun kokouksen kulusta, kun se johtavassa toimitus-kirjöibuiksessaan
lausui viime torstaina mm. seuraavaa:
. . Korkeita j a yhdistäviä käsitteitä (liittohallituiksen esityk­set),
multa ne ovat edelleen käsiitteitä, jotka eivät ole tuumaakaan
lähempänä toteutumista, liitto- jä maakuntahallitusten päämiesten fces-kustätua
hiistä kolme päivää Ofctavvassa . . .
Parhain, minkä konferenssi voi lopulta tuottaa, oli periaatteellinen
sopimus, että ranskalais-canadalaiaten; vähemmistöryhmien Quebecin
ulfcopuoleMa tulisi saada samanlaiset kielioikeudet mitä on englantia
piuhuvilla canadalaisilla Quebecissa; että hallitusten tulisi toimia näiden
oikeuksien toteuttamdseksi, ja että olisi muodosteHtava komitea tutki­maan
koko itätä kysymystä, sisältyen siihen perustuslailliset taikeet.
Oikeuksien lakiehdotus joutui vieläkin huonompaan asemaan. Se
myös lähetettiin komiteakäsittelyyn, mutta käytännölliseltä kannalta
katsoen se on kuollut Ontaiuon ja muiden muodostaman opposition
tappamana.
Lyhyesti sanoen koko Tearson—Trudeau suunnitelma englantilais-ranskalaisen
kriisin ratkaisemiseksi tai ainakin sen sylytysnallin poista­miseksi,
on ntennyt palasiksi.
Canadan nykyisen perustuslaillisen pakkopaidan puitteissa , . . ei
ole yhtäkään mahdollisuutta tuhannesta sen (Pearson—Trudeau suun­nitelman)
uudelleen kokoamiseksi . . ."
CSivumennen sanoen, Canadan perustuslaillisesta pakkopaidasta
puhuen ei pidä paikkaansa" kansalaisteonnte keskuudessa esitetty väit­tämä,
mikä johtuu maan asiain tuntemisen heikkoudesta, että olemme
vielä min hullunkurisessa tilanteessa, että muutoksille on haettava
brittiläisen parlamentin muodollinen vahvistus . . ."
Canadalla on tässä kaksikin mahdollisuutta. Kuten tiedetään, B N A
voidaan muuttaa Canadan liittohallituksen j a 10 maakuntahallituksen
yksimielisen päätöksen perusteella tai toiseksi siten, että liittovaltion
parlamentti esittää Britannian parlamentille pyynnön BNAn muutta-miseksi;
Viimeksimainitussa tapauksessa on todella kysymys vain '^muo­dollisuudesta"
sillä jos Canailasta lähetetään asianmukainen anomus
B N A n kotiuttamiseksi, kuten sanonta kuuluu; Britannian parlamentin
on sen hyväksyttävä, sillä se ei voi kieltäytyä siitä. Tosiasiassa tämä
siirtomaakauden jäännös ei ole olemassa Britannian, vaan nimen^
Omaan Canadan hallitsevien piirien toimesta ja tahdosta, ;koska se on
"•kaiken varalta" oleva jarrutuskeino vissien lainlaadinnallisten uudis­tusten
estämiseksi. Kaikkien (siis 11) hallitusten yhteisen vetoomuksen
voi taas mikä tahansa maakuntahallitus veto-oikeudellaan estää — ja
tässäkin on kysymys samantapaisista motiiveista.)
MISTÄ JOHTUU EPÄONNISTUMINEN
Mutta mistä sitten johtuu, että liitto- j a maakuntahallitusten pää-ministBritasianituntijoineen
ja neufvonantajineen eivät päässeet pitkä­aikaisten
ja huolellisten valmistelujen perusteella askeltakaan eteen­päin
maamme perustuslaillisen kriisin ratkaisemiseksi?
Se johtui yksinkertaisesti siitä, iettä tässä kokouksessr ei haluttu
lainkaan käsitellä sitä perusongelmaa — kansallisuuskysymyksen ai­heuttamaa
ongelmaa — mikä on yhä pahenevan peinistuslaillisen k r i i ­sin
takana ja aiheuttajana.
Tosiasia on, että Quebecin ranskalais-canadalaiset vaativat ja ovat
oikeutettuja saamaan demokraattiset oikeudet päättää omista asiois­taan''^
RJdiikalaisella Canadalla on ja täytyy olla samanlaiset itsemäär
räämisöliceudeit kuin kaikilla muillakin kansoilla.
Ja niin kauan kun tätä peruskysymystä ei tunnusteta eikä huo­mioida,
iJanadan perustuslaillisen ikriisin käsittely on kuin käsin h u i -
itoenyrifettäisiin taistella hirmum3Tskyä vastaan!
Hul^uinita tai oikeammin vaarallisinta tässä on se, että mitä kau-
«im^in;kieltäydytään tämän perusikysymyfksen käsittelystä, sitä enem­män
työnnetään ranskalais-canadalaisia Quebecin separatistien riveihin,
jtäk'^.,n^aa hajoittaa Canadan littovaltion siten, että Quebec eroaa
siitä. Toisaalta, jos englantilainen Canada tunnustaisi ranskalaisen Ca­nadan
demokraattiset itsemääräämisoikeudet, silloin voitaisiin paljon -
heipommin laatia uusi perustuslaki, mikä lujittaisi liittovaltioa paljon
ranskalaisen j a englantilaisen Canadan vapaasti hyvälcsymän, lujan ja
kestävän liiton pohjalla.
r Mutta kun vastuunalaiset poliitikot kieltäytyvä! keskusielemasta
k i n tästä peruskysymyksestä, puhumattakaan siitä, että lyhdyttäsiin
käytännöllisiin toimenpiteisiin tämän todella vaikean ja monitahoisen
pulnjan ratkaisemiseksi, niin tulos on silloin sicUainen, mikä saatiin
Ottawan pääministerikonferenssista. ;
Meidän lehtemme Vapaus luikeutuu niihin oanadalaisiiri j o t k a toi­vovat
j a uskovat, eittä Canadan liittovaltion hajoaminen voidaan estää
että hyvää tarkoittavat ihmiset saavat äänensä, kuulluksi siten, että
Canadan Hittovältio varaa todellisen kodin nii ri ranskalaiselle kuineng-lantilaisellekin
sekä kaikille ei-ranskalaista j a ei-englantiloista alkupe­rää
oleville canadä'lai8ille.
Meidäm hartain tolvomuksemmö on tSlläheltkellä, että työväen­liike
yleensä j a erikoisesti NDPn parlamenttiryhmä käyttäisi kaikki
voimansa, kyfcynsä-ja mahdollisuutensa tämän- tutki-itärkeänT)alman~
i-atkaisemiselcsi kansanvaltaisella tavalla — Canadan ja canadalaisten
yhteisöksi hyväksi.
TämäJi vuci|den tammikuun 31
päivänä liittjri Ican^aktinfieii JonJi-koon
utisi tulokas - r - Nauriin tasa­valta.:
Se» etsiminen maaUman-kartalta
äaattaä tuottaa' fianka-lunksia.
Nanrn on näet vain 21
neliökilometrin kokoinen,, pieni
saari ja sen havaitsee pienenä pis-/
teenä kartalla ~ noin 2 ^ kilo­metriä
Australiasta koiUisee^
Nauru on yhtä etäällä Sydneystä
ja Tokiosta—-molemmista kan-,
pungeista noin 2^0 kilometriä. ;
Brittiläinen kapteesiiFearn löysi
saaren vuonna 1789 maitikallaan U u ­desta
Seeälannisita föinaan ja antoi
sille sen mukavan ulkonäön vuoksi
nimen "Ple?sant Islahd'' (hUpeä,
mukava saari). Vajaan sata vuotta
myöhemmin vuonna 1888 tulivat k e i -
sarillisen Saksan laivat valloitus­matkallaan
Etelämerelle j a Naurus­ta
tuli saksalainen Äiirtokunta.
SOTA N A U R U L L E KOHTALOKAS
Ensimmäisessä maailmansodassa
Nauru joutui brittlläis^ustralialais-ten
valtaan ja 1919 lähtien hallitsi-vait
saarta yhdessä Britannia^ Aus­tralia
ja Uusi Seelanti. Kansainliiton
mandaattialueena. K u n vuonna 1940
muuan saks-alainen sota-alus pom­mitti
Naun'.a, se merkitsi tulevien
katastrofien alkua. Vuotta myöhem­min
saapuivat japandlalset lenltoko-neet
ja 1942 saari miehitettiin ja se
joutui taas amerikkalaisten ibnavoi-mien
pommituksen kohteeksi.
Japanilaiset veivät 1,200 nauru-laista,
melki6in kioko miespuolisen
väestön, orjatyöhön. Vain 700 mies­tä
säilyi hengissä ja palasi 31. tam­mikuuta
1946 takaisin kotisaarelleen
Tämän vuoksi ovat naurulaiset va­linneet
tamimikuun 31. päivän itse-näistymisoäiväkseen.
1947 Australi­alle
annettiin Y K n mandaattioikeus
Nauruun ja viime vuoden joulu
kuussa Y K n yleiskokous päätti yk^
sinrielisesti myöntää Naurulle riip­pumattomuuden.
Saaren lähes 4,000 asukkaasta
vain puolet ovat naurulaisia; Val­koisia
on 300 (brittejä j a australia­laisia),
kiinalaisia 700 ja naapuri­saarilta
on noin 1,000 Etelämeren
asukasta. Naurulaiset ovat itse poly-nesialais
- mikronesialais - mdane-sialaista
sekoitusta. Heillä on oma
kieli, joka eroaa selvästi naapuria
saai-ten kielistä.
Hallintovalta onmuodostunut tä­hän
asti yhdestä asioidenhoitajasta
ja yhdeksästä hallintoneuvoksesta,
asevoimat 58 poliisista. Liikenne­verkko
käsittää yhden linja-auton,
joka neljästi päivässä ajaa saaren
S Y N T Y M Ä .
P Ä I V IÄ
Kalle Korhonen, Kirkland Lake,
Ont. täytti maanantaina, helmikuun.
12 pnä 80 vuotta.
Helena Ahokas, Wahnapilae, Ont
täyttää keskiviikkona, helmikuun 14
pnä 87 vuotta.
H i l j a Smith, Sudbu ry, Ont. täyttää
keskiviikkona, helmikuun 14 pnä
82 vuotta.
John Salminen, Sudbury, Ont.
täyttää keskiviikkona helmikuun 14
pnä 70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja lutta-vain
onnentoivotuksiin.
USAn poliikan
varai^ikko
Yiefnamfssa
Kirj Harry Sic(^vislky
ymipäri. Sanomalehden'sijasta len-nätinasema
julkaisee • kerran viikos­sa
utjtistiedotlbeen. Sunnuntaisin näy
tetään elokuvia kulloinkin eri ky-
IMä." SaaMIa on lähetysasemia,
kouluja ja jopa lentokenttä sekä
ammattiyhdisibys, Naurulaisten Työ­läisten
Järjestö.
ItlKKAIIUMAT
FOSFAATTIESIINTYMÄT
P i e n i saari omistaa aarteen, joka
korottaa sen • maapallon tärkeimpien
talousalueitten arvoon: maailman
r i k k a i m mat fosfaaittiesiintymät.
Maanpinnan 2,600 hehtaarista 2,000
hehtaaria on fosfaattjipitoista- Lu­kuun
ottamatta muutamia koralli­saaria,
banaani-, kookospalmu- ja
ananasplantaasheja Nauru, on koko­naan
fosfaattia. Tähän saakka on
kaivettu 20 miljoonaa tonnia fosr
faatitia, minkä Tyynenmeren Fos-faMtivhtJö.
kuuhp<;a.n ICIn (Imne-rial
Chemical Industries) tytäryh­tiö,
on toimititanut maailmanmark­kinoille
j a ottanut siitä kahden mil­joonan-
punnan vuotuisen voiton.
Fosfaattiyhtiö on sen tähden ol­lut
Naurun todellinen hallitsija. Silr
lä on oikeus pitää vuokralla kaikki
fosfaattipitoinen maa ja kaataa sillä
sijaitseavt puut sekä tuhota kasvillir
suus. Koi-vauksena maanviljelijä on
saanut 90 puntaa joka hehtaarilta ja
kahdeksan pennyn maksun jokaises­ta
fosfaattitonnista. Sillä h a n o n tus­k
i n , pystynyt elämään, sillä pientä
kalastusta ja korien sekä kookos-,
mattojen.kutomista lukuun ottamat­ta
Naurulla ei ole mahdollisuutta
ansaita elatustaan.
NAURU KYNITÄÄN
PUHTAAKSI
Naurulaiset eivät ole saaneet an­saita
palkkaansa edes fosfaatin kai­vamisessa.
Siihen tarkoitukseen on
tuotu joka vuosi 600 kiinalaista k u ­lia
Hongkongista, joita sikäläiset
apentit värväävät. He elävät kasar-mikortteleissa
ja ovat paljon hal­vempaa
työvoimaa kuin:naurulaiset.
Sen vuoksi vhtiö on saaUanut mvv-dä
naurulaista fosfaattia paljon halr.
vemmalla kuin eurooppalaiset tuot­tajat
keinolannoitteitaan; Saaren
ainoa rautatielinja -^kahdeksan k i ­lometrin
pituinen kapearaiteinen
rata — rakennettiin, ei ainoastaan
matkusitajille, vaan myös fosfaatin
kuljetusta varten. Rautatieasemalta
fosfaatti lastataan terässillan ja l i u ­kuhihnan
avU'11a'laivoihin — nopeus
on noin 1,500 tonnia tunnissa.,
. -Naurun fosfaattiesiintymä arvi­oidaan
. kokonaismäärältään ' noin
70 miljoonaksi tonniksi. Nykyisil-lä
louhintamenetelmillä varasto
voidaan ammentaa tyhjiin 40 vuo­den
sisällä. Ja mitä tekevät nau­rulaiset
sen jälkeen saarellaan,
jolla ei muuten ole lainkaan raa­ka-
aineita, eiliä luionnonrikkank-sia?
Ennen pitkää Nauru muistulttaa
yhä enemmän kuunkraateria, hyvä
maa on kaivettu pois, paljaat koral­lit
kohoavat korkeuteen ja pienta­lonpoikien
pelloille on syntynyt sy­viä
rotkoja. Australian hallitus tar­josi
naurulaisille maastamuuttoa. He
olisivat saaneet Cuitis-saarelta Aus­tralian
mantereen lähistöltä uuden
kotipaikan ja Nauru olisi fosfaatin
kaivamisen jälkeen tuhottu,
OLKAAMME SIIS
N A U R U L A I S IA
Mutta naurulaiset eivät halunneet
tulla australialaisiksi, joutua si6ltä
mahdollisesti Vietnamiin sodan j a l ­koihin
taikka olla jonkinlaisen rotu­erottelun
kohteena. Heillä on kau­nis
kotipaikka, jossa he haluavat
elää vapaina ihmisinä.
Ensimmäisenä vaatimuksenaan on
itsenäinen Nauru sen vuoksi ehdot­tanut
Y K l l e , että jokainen laiva, jo^
ka tulee tyhjänä Naurulle hake­maan
fosfaattia, tuo tullessaan he­delmällistä
multaa ja maata. Niin
kävisi mahdolliseksi .tehdä tulevina
vuosina ja vuosikymmeninä Nauru
jälleen hedelmälliseksi. Tästedes p i ­täisi
kiinalaisten kulien maahan­tuonti
lopettaa, jotta naurulaiset i t ­se
voisivat hyötyä fosfaatin tuotan­nosta.
•••
Joka tapauksessa naurulaiset ovat
vakaasti päättäneet tehdä kaikkensa,
jotta heidän nuoresta vapaasta tasa­vallastaan
tulisi muutamassa vuo­dessa
tuo 'Pleasant Island", miksi
kapteeni Fearn sen 170 vuotta sit­ten
nimesi.
SOTA i A SATTUMA
; Grönlannissa'eivät ydinpommit on­neksi
r ä j ä U t i b ^ mutta nutä' la&ti^
naan k a n t a i | M^We^
mikoneen rsjrjjteyijrt^^ ai­heutti
kuitenkin voimakkaan suut­tumuksen
myrskyn. Maailman kan­sat
protestoivat täysin aiheellisesti.
Itsensä kansainväliseksi santamiksi
tehnyt US A ei kuitenkaan aio hillitä
topiinitaansa vaan riehuu Grönlan­nin
jäätiköllä. Korean vesillä ja
Vietnamin viidakoissa, Se uhkailee
maailmaa läihiettiimällä laivueitaan
ja vakoilualuk^aan; toisten maiden
r r Musta varjo
suhteiden yifa
sanoo Pravda
Ransikan ja Länsi-Saksan suhlei-tl
cn yi 1 ä on musta varjo, huomaut-taa
Pravdan Bonnin-kirjeenvaihtaja
kommentoidessaan "ramskalais-län-sisaksalaisten
suhteiden kriisiä".
Yhä vähemmän ollaan enää kiinnos-rannikoiile
j a ' i h ö U l i s o u^
vejä aimieijanv^iaivelukse^ Se lisää
kaikin tavoin jännliiystä maailmassa
piittaamatta siitä, m i h i n se voi joh­taa.
Atomipommi voi aiheuttaa myös
vötypörtiniiött räjähdyksen ja se
Mikä on
Ärabimaaltma
Grönlannin onnettomuus virittänyt
ke^l(ustelun puolueeftomuude^a
Moskova. — U S A n Vietnamin poli­tiikan
vararikko on kiertämätön ja
mitä pikemmin tämä oivalletaan
Wa9hingltonissa sen parempi USAlle
itselleen, korostetaan Moskovassa
kommmtoittaessa Etelä-Vietnamin
vapautusrintaman viime päivien
voittoja. Samalla täällä kuitenkin
todetaan, cittä " v i r a l l i n e n Washing­ton
on päättänyt olla kuulematta
järjen ääntä", tehdessään tapahtu­mista
vain sen johtopäätöksen, että
amerikkalaisia joukkoja on lisättävä
Etelä-Vietnamissa.
Neuvostoliitto antaa Vietnamin
isänmaallisille voimille sotilaallista
apua niin kauan kuin amerikkalaiset
ovat maassa, korosti pääministeri
Aleksei Kosygin muutama päivä sit­ten,
eikä täällä suinkaan kielletä
ulkomaisia uutisia, että sotilaallinen
apu on jatkuvasti kasvanut. Saman­aikaisesti
Neuvos(t»liitto toimii kui­tenkin
aktiivisesti, jotta kriisiä
päästäisiin käsittelemään neuvottelu
pöydän ääfPessS.
Neuvostoliiton ammattilUttojen
lehti itoteaa Vietnamin tapauksia
kommfentoddessaan, että amerikika-
Inistcn ja Saigonin joukot ovat kär­sineet
surnimmah tappionsa koko
.«odan aikana. Vietnamin kansa tais­telee
päättävästi-vapautensa puoles­ta
ja isäntnaalllBltlen voimien hyök-käysopersatiot
ovat viinin i päivinä
eftanetot kaikkialla väeat^tft tuon.
Moskova. — Grönlannissa sat­tunut
dramaattinen onnettomuus
on saanut pahamaineisen NATO-solidaarisuuden
sitomien maiden:
asukkaat syvästi mietteisiinsä, kir­joittaa
Juri Goloshubov Izvesti­jassa.
Kaikissa NATOn jäsenmais­sa
on tehty sama kysymys: Saat­taisiko
tämä tapahtua meillä? Her
kiihmin Grönlannin onnettomuu­teen
on luonnollisesti reagoitu
Skandinaviassa.
Grönlannin onnettomuus on elvyt­tänyt
keskustelun Tanskan ja Nor­jan
NATO-jäsenyyden tarkoituksen
mukaisuudesta; Juuri Tanskan osal­listuminen
NATO:n antoi Yhdysval­loille
mahUollLsuuden rakentaa tu­kikohtansa
Grönlantiin. Norjan N A ­TO-
jäsenyys antaa USAlle mahdol­lisuuden
suorittaa laajoja sotilaalli­sia
valmisteluja erityisesti vuonojen ' Goloshubov.
.maan pohjoisosissa.
Skandinaviassa käydään laajaa
keskustelua siitä kuinka voitaisiin
luoda tui^vallisuuden takaavat olo­suhteet.
Huomiota . ansaitsee ehdo­tus
Skandinavian tekemisestä puo­lueettomaksi
ydinaseettomaksi vyö­hykkeeksi;
Tanskan ja Norjan eroa­minen
NATOista ja siirtyminen
puolueettomuusasemiin veisi N A T ­On
strategeilta mahdollisuuden puut
tua niiden asioihin. Ruotsin moni­vuotinen
kokemus on . osoittanut
norjalaisille ja tanskalaisille, mitä
etuja maalla on puolueettomuuspo-litiikasta.
Puolueettoman ydinaseet­toman
vyöhykkeen luominen Poh-jois-
Eurooppaan lujittaisi rauhaa
koko Euroopassa.
-Neuvostoliitto olisi valmis tuke­maan
tällaisia pyi-kimyksiä, toteaa
Arabimaita yh<Hstävät toisiinsa
niiden yhteinen kieli, jossa tosin on
useita murteita, sekä islaminuskon-to.
Islaminuskon leviämisalue ori
kylläkin laajempi kuin arabimaat,
joiden väkiluku on noin 95 miljoo­naa
(väestönlaskenta on näissä
maissa toivottoman epätarkluia) is­laminuskoisten
kokonaismäärän o l ­lessa
450 miljoonan paikkeilla. A r a t
bimaiden poliittisen yksimielisyyden
laita on vähän n i i n ja näin. Niiden
piirissä on useaan otteeseien pyritty
muodostamaan valtioliitoja, mutta
todellisiin tuloksiin ei kuitenkaan ole
päästy. Huolimatta tilapäisestä yksi-^
mielisyydestä; joka perustuu yhtei­seen
vihaan Israelia kohtaan, on
Egyptin j a Pohjois-Afrikan muiden
arabimaiden välillä vastakohtaisuuk­sia,
Saudi-Arabian, Jordanian ja M a ­rokon
kuningaskuntien suhteet
Egyptiin ovat niinikään kohtalaisen
vaikeat. Egyptin pyrkimyksenä on
luoda Yhdistynyt Arabitasavalta
(kuten se itseään j o nimittää), jo­hon
Egyptiä lukuunottamatta kuu­luisivat
Syyria, Libanon ja Jemen.
Mahdollisesti myöskin Irak. Maro­kossa
Algeriassa ja Tunisiassa puu­haavat
tietyt ryhmät niinikään kes­kinäistä
liittoa, toistaiseksi tosin
huonolla menestyksellä.
Jordaniaa ympäröivät arabimaat
pitävät ko, maata keinotekoisesti
luotuna valtiona Jemenissä on käyn
nissä hiljainen taistelu vaikutusval­lasta
Egyptin j a Saudi-Arabian vä­lillä.
Egypti on lähettänyt Jemeniin
joukkoja tukemaan tasavaltalaismie-lisiä.
Saudi-Arabia tukee puolestaan
kuningasmielisiä. Arabimaiden vä­liset
-vastakohtaisuudet kytkeytyvät
niiden erilaisiin sosiaalisiin oloihin.
V, 1945 perustettiin Arabialainen
liiga, jonka tarkoituksena on jäsen­maiden
yhteisten etujen valvominen
Kaikki itsenäiset arabivaltiot kuulu­vat
mainittuun jäi*jestöön, Todellisr
ta poliittista valtatekijää ei siitä
kuitenkaan ole muodostunut.
Arabimaailma käsittää 3% ihmis­kunnasta
j a tuottaa noin 27% koko
maailnian maaöljyn tuotannosta.
puolestaan olla sodaii sylytthnenä;
Itse Yhdysvaltojen ulktÄmriJsteri
Dean Rusk on todettrfiity että salbtu-.
ma voi a i h e u i ^ maailmansodan.
Tällaisen tilanteen k u v ; ^ sattuvasti
englantilaisti Daily Express-lehden
pilapiirros. Siinä U S A n presidentti
puhuu ydinpommin räijfihdyksestä
muodosfcunien sienen päällä häkel­tyneenä
. ihmiskuraiallie, joka h ä n^
mukanaan on lentär^^y siei^pilven
päällä taivaalle: "Hyvät naiset ja
herrat, suoraan sanoen en liedSi. it­sekään,,
miten se tapahtui '
vdinohjusksskuksen kersantti 'pais­toi
vain pihviä vartaassa liiäai'kauan
ja siitä se palo alkoi .,.
Kireässä poliittisessa tilanteena
sattuma voi muodostua koliftanrien
maailmansodan Sarajevon laukauk-^
seksi. Ihmiskunnalla' on pUceufe vaa­tia
lopettamaan amerildcaläistenko-heidem
lentelyt ydinpommtlastissa ja
myös lopettamaan puheet siiltäi että
nämä lennot ovat muka vaarattomia.
Kaksi vuotta sitten pltkleu etsin­töjen
aikana lähellä PalomarÄia,
jossa amerikkalainen ydinpommiko-ne
tuhoutui, Yhdysvallat vakuutti
maailmalle, että he kykenevät myös
puhdistamaan jälkensä.' osoittaak­seen,
ettei mitään vaaraa radioak-tivisuudesta
ole, USAn Madridin
suurlähettilään piti käydä uimassa
katastrofialueella. Eiköhän Vain Y h ­dysvaltojen
Kööpenhaminan suurlä­hettiläs
ole jo aloittanut avanto-uintiharjoitteluaan.
Hänen4il toden
näköisesti pakko tehdä lähiaikoina
uintimatka Grönlantiin. "
Mutta vaikka U S A n kaikki suur­lähettiläät
intoutuisivat avantouin­tiin,
ei se tyydytä ihmiskunnan vaa­timuksia.
Ja hmiskunta vaatii ettei
heidän elämänsä ja terveytensä ol^i
sattuman varassa eikä riippuvainen
amerikkalaisen tekniikan erehdyk-dyksistä.
— Dmitri GudkOv.
tuneita siitä, osoittiko ulkoministeri
W i l l y Brandt loukkaavia sanoja
Ranikan presidentille. Sen sijaan kä
sitellään pääasiaa, miksi Ranskan
ja Länsi-Saksan suhteet ovat niin
kärkistyneet, että tällaiset tapauk­set
saavat heti näin "sairaaloisen"
muodon.
Pravda kiinnittää huomiota mai­den
politiikan vastakohtaisuuksiin
ja erityisesti siihen, että Länsi-Sak­sa
haluaa säilyttää U S A : n vaikutuk­sen
Euroopassa, lukee USA:n Viet­namin
politiikkaa ja kannattaa Eng­lannin
liitt.j-mistä yhteismatikkinoi-noihin
heikentääkseen Ranskan vai­kutusta
Länsi-Euroopassa.
Terästä liuku^
hihnaUa NL:88a
Moskova, Neuvostoinsinöörit
ovat saaneet päätökseen moni­vuotisen
suunnittelutyönsä uuden
tyyppisen automaattisen terässu-laton
kehittämiseksi. Sen avulla
saadaan tulevaisuudessa keskeyty­mätön
teräsvirta.
- Teräksen valmistuksessa nykyi­sin
käytettävät martinuunit ja
konvertterit toimivat jaksoittain.
Valmista metallia saadaan vain
määrätyn pituisten ajanjaksojen
kuluttua^ jonka jälkeen uuni jäl­keen
panostetaan malmilla. Sula-tuslämpötila
muuttuu koko ajan.
Näiden vaihtelujen johdosta •• mu­renee
esimerkiksi martin-nnnin '
holvi nopeasti. Työprosessin jak-soittaisuus
asettaa paljon esteitä
teräksen tuotannon automatisoin­nille.
Uudentyyppinen koneikko toimii
pysyvässä lämpötilassa elektronis­ten
tarkkailulaitteiden valvonnassa.
Sulatus tapahtuu erityisissä am.
meissä. Uuden terässulaton malli­kappaletta
on jo kokeiltu käytän­nössä
ja siitä saatujen kokemusten
perusteella - rakennetaan suurituot-loisia
koneikkoja. •
Asiantuntijat; ai-velevat, että jos
kokeilu onnistuu, avautuu metalli-tuotannossa
kokonaan uu£ia näky­miä.
Koneikon avulla, voidaan te­rästä
tuottaa liukumenetelmällä. .
Ruotsiin on vuosina 1964^—66
peru,stettu 377 ulkomaalaista tytär­yhtiötä;
joista yli puole^ edustaa
Efta-ma i ta. Kokonaismäärfctä on
markkinointiyhtiöitä 58pros. Useim­missa
tapauksissa on pSäyhMö r a ­hoittanut
tytäryhtiön perustamisen.
Kokonaisinvestoinnit nousevat 329
miljoonaan kruunuun, josta markki-noinitiyhtiöiden
osuus on 290 milj,
kmunua.
PÄIVÄN PAKINA
"NÄYTEIKKUNAN" SAIRAUS
Kukapa meistä olisi unhoittanut
niitä aikoja jolloin Länsi-Borliinid
mainostettiin "lännen näyteikku-inana?"
Unhoittunut ei ole sekään aika
jolloin kerrottiin sotavoittojen
lailla siitä, miten sodan jälkeen
huonoon talousasemaan jääneestä
Itä-Berliinistä "tuli •joukkomitassa
palkolaisia Länsi-Berliinin vapau­teen
ja varallisuuteen".
K a i k k i tämä on kuitenkin painu»^
nut muistojen joukkoon. Sellaisia
juttuja ei enää kuulla muilta kuin ,
ihourupäiltä ja hössähtämiseen asti
anti-kommunismin asialla uuras­tajilta.
Mistä johtuu esim, se, ettei enää
ipuhuta "pakolai!5ista"?"Muuri.s-tako"?
Tusikin vain koska pakolai­sia
menee jjatkuvasli Länsi-Berlii­nistä
Itä-Berliiniin;
Ja mitä on tapahtunut sille
"näyteikkunalle"? Lyhyesti ja yk-sinkei*
taisesti, se on sairastunut
näivetystautiin.
Totta on, että Yhdysvaltain ja
Länsi-Saksan suuirpääoman rahoil­la
Länsi-Benliiniä pidettiin kylmän
sodain rajuimmillaan riehuessa
Iraankin kipua auttaa erinäisillä
i-uiskeilla, mutta jos tauti ei ota
parantuakseen, silloin menettävät
ruiskeetkin voimansa.
Näin on ilmeisesti käynyt myös
Länsi-Beriiinille. Sen sijaan, että
puhuttaisiin "näyteikkunasta" ny­kyään
puhutaan "Länsi-Berliinin
"sairaudesta".
Puhukaamme nyt kuitenkin
suulla suuremmalla. Toronto D a i - -
ly Starin kirjeenvaihtaja John W.
Sheahan kertoi viime keskiviik­koisessa
Berliinin kirjeessään mm.
seuraavaa:
, "Vuodesta 1958 lähtien on (Län­si-
Berliinistä) lähtenyt 400 suu-rem.
paa liikettä pois ja sijoittunut
Länsi-Saksaan . . . Nyt siellä on
vain 3,000 yhtiöä ja lUkettä —
verrattuna 17,000:een ennen toista
maailmansotaa,
"Siinäkin taipauksessa vaikka
siellä olisi enemmän liikkeitä, on
kyseenalaista, voisiko Länsi-Ber­l
i i n i varata niiden täilkeintimäh
taiiipeen — ihmistyövoiman. V i i -
moksikuluneen 10 vuoden aikana,
om kaupungista lähitenyt pois 60,-
ikäisiä ihmisiä, Länsi-Berliinistä
on nopeasti tulossa Der Speigel-julkaisun
sanontaa käyttäen 'van­hainkoti'.
'.
Länsi-Berliihin väestöstä on 20
p m e n t t i a yli 65-vuotiaita — Län-si-
SakSassa yleensä I I prosenttia.
"Suurin osa viranomaisista syyt­tää
kuitenkin työvoiman vähene­misestä
liikkeiden vähenemistä
-eikä päinvastoin.
"Länsi-Berliinin hallitseva por­mestari
Klaus Schuets sanoi äs­kettäin
vähää ennen vliikaansa tu­loa:
'Tämä yhdyskunta on vakavas­ti
sairas';
"On vaikea pitää Länsi-Berliiniä
kuvana lännen tahdosta • kommu-inlsmin
vastustamiseksi jos ei (L-Berliinlssä)
ole teollisuuslaitoksia,
j a jos väestö on suurelta osalta y l i
es-vuotiaita',; sanoi eräs länsi-sak­salainen
v i i * a i l i j a . . .
"Länsi-Beriiini on käyttänyt hy­väksi
veroinnoitusta pitääkseen
tcoUlsuuiksia kaupungissa ja ve­tääkseen
sinne muita. Mutta siinä­k
i n on epäonnistuttu. Esimerkiksi
aivan viimeaikoihin asti Berliinis­000
työläistä \ sä ei ole, veloitettu Länsi-Saksassa
jonkinlaisena näyteikkunana. Mut. - " K a i k e n lisäksi-tilanteen"'para-—olevia-tuotteiden-salat(,ujaTveroja.
ta kuten suoina'laiinen sananlasku nemisesta ei ole suurtakaan toi- Tulos:
sanoo,"ei kannettu vesi kalvossa vofi:'Sen sijaan, että kasvatettal- "Monet länsi-saksalaiset yhtiöt
ipysy". IlelikellisesU voidoam sai- siin (tuotettaisiin) enemmän työ- iiva.sivatsivutoimL$toja Länsi-Ber­liinissä,
missä kourallinen työläi­ksi
ä suoritti niiden tuotteista joitain
pienempiä viimeistelytöitä ja yh­tiöt
välttyivät siten niiltä veroilta,
mitä niiltä olisi peritty, jos tava­rat
olisi valmistettu kokonaan
Länsi-Saksassa.
"Vieläipä jättiläiseuuri Volks-wagen
sanoi kaunistelematta niille
viranomaisille, jotka toivovat, että
se avaisi haara-osaston Länsi-Ber­liinissä:
'Yhtiömme on päättänyt
ettei se sijoita toistaiseksi pää-omiaan
Länsi-Berliiniin',
" 'Länsi-Berliini ei voi koskaan
tulla toimeen omillaan', sanoo
Berliinin edustaja Guenther Hart-kopf,
kertoo mainittu.kirjeenvaih-taja.
(Länsi-Saksan) liittovaltio;
korvaa 50 pi-osenttia kaupungin
menoista ja Hartkopf ahoo nyt
vieläkin suurempaa avustusmää­rää.
"Länsi-Saksan talouden sairaus
johtuu sen maantieteellisestä ase­masta
, . . E i edes B e r l i i n i n kor­keammat
palkat ja asepalvelukses­ta
vapautuminen voi pitää nuoi'ia
ihmisiä kaupungissa mistä ei voi­da
ajaa mihinkään suuntaan enem.
pää kuin 20 minuutin ajomatkan
päähän . . ."
Tällainen on nykyhetken kerio-mus
L&nsi-Berliinistä — "sairaasta '
kaupungista' — jonka^ nälveFj^-
tauti tuntuö pahenevan Jatkuvas­ti.
— Känsäkoura, .._