Vapaus, April 2, 1964

              Sivu 2 Torstaina, huhtik. 2 p. — Thursday, A p r i l 2, 1964
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGÄN-QF
piNNISH CANÄblÄrvIS
(LIBERTY) Establlshed Nov. 6. 1917^
Edltor: W. Eklund Manager: E. .Suksi
> Telephone; Office 674-4264 — Edltorial 674-4265
Publhshed thrioe vveekly: Tuesdays, Thursdays and Saturäays.by Vapaus
Pub|^sjt»ing Co. Ltd., 100-102 Elm St. West, Sudbury; Ontario. Canada.
•!*•'• . Mailing-address: Box 69
•' ,'^dvertising rates upon application, translations free of charge.
Äuthorlzed as second classmailby the Post Office Department, Ottavia,
; and for payment, of postaigei in cash.JL. .
M . „ , . . . o,,Ho CANADIAN LÄNGUÄGElPRESSt
TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 kk.$4.75 USArssa 1 vk. $10.00 6 kk. $5.23
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50 6 kk. 5.75
- Ontariolaisten suuri voitto
- "Politiikan kuivuutta',' valittavat canadalaiset saivat v i i k ­ko
sitten nähdä ja tuntea kuinka innoittavia j a myrskyisiä
ttlaijjeita voi kehittyä aivan kädenkäänteessä.
I ^^eidän mielessämme on luonnollisesti Ontarion entisen
oiketisministcrin Fred Cassin esittämä- ehdotus poliisivaltio-
Uusia tuulia US Asta
• Yhdysvaltalaisen senaattori WiUiam Fulbrightin. puhe,
josta- k e r r o t t i in tiistaisessa uutistiedossamme, edustaa hyvin
mielenkiintoista kehitystä U S A n hallituspiirien ulkopoliitti­sessa
ajattelussa. Missään tapauksessa hänen kongressissa p i -
tärft'äänsä puhetta ei voida pitää jonakin erillisenä ilmiönä,
j o l l e ' e i kannata muka mitään huomiota antaa. Päinvastoin
senaattori. F u l b r i g h t i n puhe heijastaa sitä kehittyvää katsan­tokantaa,
joka voittaa lisää alaa rajan eteläpuolella. Rohke­asti/
sanoen — tai toivoen — senaattori Fulbrightin kon­gressissa
pitämä puhe on merkkinä siitä, että noin kuusir
toista vuotta kestänyt k^-lmä sota voi vihdoin viimeinkin
loppua, j a se o l i s i onnen päivä ei vain Yhdysvaltain ja Cana­dan
kansoille, vaan koko ihmiskunnalle.
K u t e n on uutistiedoissa kerrottu,-senaattori Fulbright
myönsi avoimesti, että Kuuban saarto on täydellisesti epäon­nistunut,
j a että se ei voikaan onnistua, e l l e i Washington ole
valnäiina käymään Neuvostoliiton laivojen kimppuun, mikä
tarkoittaisi todennäköisesti ydinsodan alkamista j a ihmis­kunnan
nykyhistorian päättymistä.
U S A n saamien kokemusten j a tappioiden perusteella se­naattori
Fulbright esitti ajatuksen, että Kuuban saarrosta
o l i s i luovuttava — n i i n "epämieluinen mies k u i n Fidel Castro
Washingtomlle onkin", kuten hän sanoi —, että Panapian
kanava-alueesta olisi ryhdyttävä neuvottelemaan sen sijaan
että pienen Panaman hallitukselle lyödään nyrkkiä pöytään,
j a että Yhdysvaltain suhtautumisessa K i i n a n kansantasaval­taan
o l i s i tehtävä täyskäännös.
, Senaattori Fulbright sanoi uskovansa Neuvostoliiton
pääministeri Hrushtshevin hyvään tahtoon j a rauhanhaluun
ilmaisten toivomuksen, että Neuvostoliiton j a Yhdysvaltain
suhteet saataisiin normalisoiduksi.
P A L J O N K A N N A T U S TA
i"": Ilahduttavin puoli asiassa on se, että senaattori F u l -
b i j g t t i n puhe e i ole vain yhtenä erillisenä huutona korvesta.
T^ssä yhteydessä on syytä panna merkille, että Yhdysvaltain
senaatissa on aivan viimepäivinä — ja ensimmäinen kerta
; yhdeksän vuotta kestäneen sodan aikana — noussut avoin
vastarinta Etelä-Vietnamin , sotatoimiin, mihin yhdysvalta­laiset
ovat jo menettäneet y l i $3 miljardia rahaa ja noin 200
ihl^ishenkeä.
^ " T i a l l i t u s - eli demokraattipuolueen senaattorit Morse ja
•Gtuening ovat jo puhuneet avoimesti Etelä-Vietnamin sota-'
seikkailua vastaan. Heihin ovat liittyneet osittain sellaiset
senaattorit kuin Bartlett (Alaska), Mansfield (Mont.) j a E l -
lender (La.) k a i k k i demokraatteja hekin.
1 Vastaten kysymykseen "pitäisikö U S A n hyökätä Pohjois-
Vjbtnamiri kimppuun" senaattori Morse sanoi arkailematta,
etjä hän "vastustaa täydellisesti" U S A n sitoumuksia siellä.
"Meidän ei olisi pitänyt koskaan mennä sinne", hän sanoi.
. "Meidän ei olisi pitänyt jäädä sinne. J a meidän pitäisi tulla
sieltä pois." ,•
'jTSenaattori Gruening sanoi (maalisk. 10 p.): "Tulkaamme
pqiVyietnamista n i i n hyvin ehdoin (terms) k u i n mahdollista,
myttä tulkaamme pois."
S O D A N L I E T S O J A T H U R J A NA
V Toisaalta on muistettava, että monet yhdysvaltalaiset
senaattorit ja muut silmäntekevät ovat vieläkin " m i e l i p u o l i ­suuden
rajamailla" hosuvan senaattori Goldwaterin j a hänen
h^hgenheimolaistensa takana, jotka haluavat lähteä soitellen
atomisotahan. Esimerkkinä heistä mainittakoon senaattori
Dödd joka vielä äskettäin puhui sissisodan aloittamisesta
Pohjois-Vietnamia vastaan sanoen noin nimeensä: "Meidän
täytyy kääntää sota Pohjois-Vietnamia — hyökkäyksen koti-asemäa
vastaan."
•••l Vakavin puoli asiassa on kuitenkin se, että nämä tulen-njelijäsenaattorit
saavat vielä tukea j a kannatusta vastuun-äkäisistä
hallituspiireistä. Tässä yhteydessä k i i n t y y huomio
siihen vastalauseiden myrskyyn mikä nousi edelläkerrotusta
senaattori Fulbrightin puheesta. Tässä mielessä senaattori
F i i l B r i g h t in puhe oli valaiseva esimerkki siitä kovasta poliit­tisesta
taistelusta, mikä Yhdysvaltain valtapiireissä on ilmei-s
^ t i käynnissä sotaseikkailujen jatkamisen kannattajien ja
njiden vastustajien kesken.
; t Yhdysvaltain ulkoministeri Rusk ilmaisi puolestaan sou­tavan
ja huopaavan asenteen ehkä marraskuussa pidettäviä
vaaleja silmälläpitäen. Hän sanoi senaattori F u l b r i g h t i n pu­l
a t t a "syvälliseksi ja ajattelua edistäväksi" mutta lisäsi heti,
e^tei senaattori Fulbright ollut hänen käsityskantansa mu­kaan
."täsmällinen Kuubaa ja PanaYnaa koskevassa lausun-npssaan".
. •
r.;^.-.Kuten huomataan. Yhdysvaltain nykyinen ulkopolitiikka
seuraa pääpiirteissään vanhaa linjaa: sotatöihiia jatketaan
jä tehpstetaankin Etelä-Vietnamissa; jarrutetaan sopimuksia
jötk« nopeistuttaisivat yleistä j a täydellistä aseistariisuntaa;
lyödään isännän njtkkiä pöytään sellaisille pikkumaille k u in
Panama jne., m i i t t a siitä huolimatta on nähtävissä merkkejä
uusista tuulista — mielipiteen kehittymisestä reaalisempaan
suuntaan. Mikäli F u l b r i g h t i n suunta kasvaa j a v o i m i s t u u—
jä hän on erittäin vaikutusvaltaisen ulkoasiainvaliokunnan
johtava jäsen senaatissa — sitä suurempi syy j a oikeus on
ntieiliä toivoa, että se kylmä sota, jonka s i r Winston Churchill
virallisesti aloitti 16 vuotta sitten tunnetun F u l t o n i n puheen­sa
muodossa, saadaan vihdoin v i i m e i n k i n lopetetuksi.
Vankeutta ehdotettu
loukkaamisesta
; Ottaw.a;-r- Uusdemokraatti Reitl
Scott (NDP, Toronton Danforth)
esitti tiistaina liittoparlamentin ala-hMQneessa
ehdotuksen muutokseksi
rikoslakiin, millä kiellettäisiin s i r
viilioikeuksien lain rikkominen 14
vuoden vankeuden uhalla.
Mr Scott sanoi, että jos hänen eh­dotuksensa
hyväksyttäisiin, niin
'viimeviikkoiset omassa maakun­nassani
tapahtuneet häpeälliset ta­pahtumat
eivät uusiintuisi kos­kaan."
.Hän viittasi tässä viipip
torstaina esitettyyn ehdotukseen
muutokseksi Ontarion poliisilakiin.
Mainitun ehdotuksen poliisivaltio
lainlaadinnaksi selostettu kohta
määrättiin yksimielisesti poistetta­vaksi
ennen ehdotuksen jättämistä
lainopillisia lakiehdotuksia pohti­valle
valiokunnalle.
Mr Scottin ehdotus esitettiin en­simmäisessä
lukemisessa ja sisälly­tettiin
parlamentin alahuoneen työ^
ohjelm;;an keskustelua varten sinä-rajoitettuna
aikana, mikä sallitaan
parlamentin yksityisten jäsenien
esittämille lakiehdotuksille.
Oikeuksien laki, joka esitettiin
entisen konservatiivisen hallituksen
toimesta, on tarkoitettu suojele­maan
ihmisten perusvapauksia kai­ken
liittovaltion lainsäädännön tul­kinnan
puitteissa.
Mr Scottin ehdotuksen mukaisesti
julistettaisiin rikokseksi kaikki "toi­menpiteet
jotka loukkaavat oikeuk­sien
lain säädöksiä."
HuhtikMUif. l i p^ivtott tiili kulu­neeksi
24vMuq^: Francon joukJ^pjen
marssimisesta' Madridiin CU 4.
1939) ja/'SisfiUissodanv päättymises­tä
ja tuo päivä merkitsee Frances­co
Francolle myös 2S-vuotista taL
valta valtionjpäämiehenä. Kuitenkin
Espanja, on "teknillisesti" yhä mo­narkia,
sillä fr-ancolaisen vallan jat­kuvuus
— ja vallankäytön jatku­vuus
yleensä — on lakisääteisesti
täysin järjestämättä. Jos 72-vuotias
diktaattqri knolee, niin hänen; seu­raajakseen
tu|ee varapresidentti
kenraali :Grandes, mutta, rnjrös kruu­nunperijä
Don Juan>esittää,yhä vaa­timuksia
Espanjan valtaistuimeen,
vaikka hänen takanaan on enää vain
ryl^mä kalkkeutiineita aristokr^iatte-
Tämä sipänsä merkityksetön yksi­tyiskohta
ilmaisee hyvin sen seka­vuuden
ja. epävarmnuden tilan, jqta
23 vuotta kestänyt Francon ääri-oiki^
istQlainen. komento on n^erkin-nyt*-
•••
I^Un Francesco Franco Espanjan
sisällissodan kautta pääsi valtaan,
n i i n hän nojautui kahteen vaiku­tuspiiriin:
roomalaiskatoliseen kirk­koon
ja oikeistolaisiin kenraaleihin,
joita Mussolinin Italia ja Hitlerin
Saksa avoimesti tukivat. Mutta vuo­sien
kuluessa Francon tukipilarit
ovat tälläkin suunnalla rapautuneet.
Joukko Espanjan johtavia kirkon­miehiä
on — mm. ranskalaisille
lehdille myönnetyissä haastatteluis­sa
— arvostellut avoimesti eräitä
puolia Francon politiikassa ja sen
edessä generalissimus on osoittau­tunut
voimattomaksi. Piispat ovat
niip^ttä^n. saaneet nimitykselleen
Vatikaanin vahvistukseii ja yleisesr
tihän tiedetään, että Vatikaanin
politiikka on muuttunut melkoisesti
sitten Francoa lämpimästi suosi­neen
Pius X I I l : n päivien.
Espanjassa on nykyisin 300,000
miehen armeija, mutta senkään joh­toon
Franco ei voi enää loppuun
asti luottaa. Hiljattain kerrottiin
lehdistössä kahdeksan everstin' pa­nemisesta
kotiarestiin ja sanottiin
heidän nurinansa upseerien heikon
palkkauksen vuoksi (eversti ansait­see
Espanjt|ssa vain $1,500 vuodes­sa
J a monet upseerit tekevät sivu­töitä),
mutta myöhemmin tihkuneet
tiedot ovat kertoneet myös poliitti­sesta
tyytymättömyydestä;
Francon takana oli aikaisemmTfi
myös fasistinen falangistipuolue,
mutta se on vähitclleji painunut
yhä suurempaan mitättö.myyteen.
Sen tilalle on pyritty kehittämään
katolinen, puolittain salaseuramai-nen
järjestö Opus Dei, jolla on mus­tekalan
- lonkeronsa kaikkialla yh­teiskunnassa,
ja josta hyvin vähän
tiedetään. Kuitenkaan suurta maata
el loputtomiin voidij hallita sala­seuran
avulla, joka on ristiriidassa
kaiken edistyksen ja demokraatti
suuden kanssa.
Espanjan epäkohtien juurena^on
tyypillisesti oikeistolaisittain kie­routunut
talousjärjestelmä, jossa
rikkaat,ovat rikkaita ja köyhät köy­hiä,
ja jossa köyhien mahdoliisuudel
pyrkiä omatoimisesti parantamaan
elinehtojaan ja kamppailemaan nii- [
Lehdistön, radio-, teatteri- ja
filmisensuuri on ollut voimassa
italiassa aina Mussolinin valtaan­tulosta
alkaen. Äskettäin saatet­tiin
voimaan uusi sensuurilaki
jonka piti merkitä lievennystä,
mutta on tosiasiassa vaikuttanut
päinvastoin: sensuurimääräykset
ovat kiristyneet- ja mutkistuneet.
Eräs huomiotaherättävimmistä in­kvisitiota
muistuttava puuttumi­nen
sananvapauteen on äskettäi­nen
espanjalaisia vapauslauluja
sisältäneen kirjan julkaisukielto,
johon vielä liittyi kielto käsitellä
1 asiaa lehdistössä.
Italian nuoriso on täysin tietoi­nen
Mussolinin ja hänen joukkojen­sa
osuudesta Francon' ns. "voittoon"
Espanjan kansalaissodassa: Ajat o-vat
muuttuneet j a on tajuttu* mil­laisiin
demokratian ja vapauden-vastaisiin
tekoihin isät aikanaan
syyllistyivät. Siksi vaikuttaa para­doksaaliselta,
että hallitus — Roo­man
yleinen syyttäjä — on takava­rikoinut
erään Italiassa julkaistun
kirjan kaikki kappaleet Espanjan
- tiedotusministeriön vaatimuksesta.
Kirjan nimi on "Espanjan uuden
l a i k s i , mikä nostatti tässä maa-
Kunnassa sellaisen poliittisfen
myrskyn, että se vapisutti ny­kyisen
toryhallituksen perus­teita
aivan yhtä paljon k-um äs­keinen
maanjäristys ravisteli
Alaskan maaperää. Vähääkään
epäröimättä voidaan sanoa, et­tä
valtavan suurella enemmis­töllä
hallituspukille hiljattain
v a l i t tu pääministeri John Ro-barts
ei voi koskaan täydelleen
selviytyä tämän tapahtuman
seurauksista.
Oikeusministeri Cassin ero
ei yksmään tilannetta paranna.
Tosiasia nimittäin on, että pää­ministeri
Robarts y r i t t i epätoi­von
vimmalla puolustella tätä
hirveätä lakitekelettä, jonka
perusteella olisi voitu pidättää
määräämättömäksi ajaksi ku­ka
tahansa, j o k a syystä tai toi­sesta
kieltäytyy vastaamasta
poliisikomissionin kysymyk­siin.
Hän puolusteli tätä epäsi­kiötä
vielä sittenkin vaikka op­positiopuolueet
liittyivät kan­sanjoukkojen
yleiseen protesti-myrskyyn
sitä vastaan. Vasta
sitten kun vanhan torypuo-lueen
omatkin edustajat rupe­sivat
kapinoimaan tätä poliisi-
'akia i a sen laatijoita vastaan,
"näki" pääministeri. valon ja
suostui peruuttamaan maini­tun
lakitekeleen neljännen­toista
kohdan, mihin ylläole-vassa
viitataan.
Melkoisella, varmuudella voi­daan
sanoa, että tämä kansan­joukkojen
yleisen mielipiteen
painostuksen avulla saavutta­ma
voitto merkitsee poliittises­ti
puhuen oääministeri Ro-hartsin
kohdalta "looun al­kua".
Hän voiöjtietenkin jou­duttaa
tätä "poliittista" lop-
Duaan ryhtymällä avoimesti
vastustamaan liittohallituksen
ehdottamaa maksullista e li
*^'ömaalta toiselle kulkevaa
"läkesuunnitelma ia m u i l l a sii­hen
^'prratlavi11a mielettö-nrivvk<
5illii; Mutta vaikka nää-
*nini<:t«>ri Robarts olisi iotakin
VHcrfä iTi''<?ic-tq onoinutkin. var-ir,,,-
tpjii<<n on. että hänen
-,<>ii,'f< jr^i^f ocpi^Vof»nsa la''i'ivat
»'omf)hd"srr>Jii,<?p<?fi tavallisen
kansan keskuudessa.
sensuuria
vastarintaliikkeen lauluja 1939—^
61". Laulujen kokoojina ja kään­täjinä
ovat olleet kaksi etnologian
opiskelijaa Eergio Liberovici ja
Michele Straniero ja keruutyö ta­pahtui
heidän ollessa Espanjassa
vuonna 1961. Kirjan julkaisi tunnet­tu
torinolainen kustantaja Giulio
Einaudi.
Samanaikaisesti takavarikoinnin
kanssa annettiin lehdistön ymmär­tää,
että tapauksesta kirjoittaminen
lehdistössä ei ollut toivottavaa osak­s
i Francon,, osaksi katolisen kirkon
takia. Italian uudesta lievennystä
luvanneesta sensuurilaista huoli­matta
sensuuri on itse asiassa kiris­tynyt.
Aikaisemmin oltiin tietoisia
sensuurin, oiemassalosta, nyt siitä
puhutaan yleisesti. Nyt käytännös­sä
oleva sensuuri käy. aivan päin-^
vastaiseen suuntaan kuin viimeaiko­jen
yleinen kehitys. Sekä hallituk­sen
että Vatikaanin politiikka on
myötävaikuttanut siihen, että maasf
sa ollaan nyt suvaitsemaisempia yh­teiskuntakritiikin
suhtejen kuin a i ­kaisemmin.
Se on ilmennyt uudes­sa
sensuurilaissa ja katolisten py­rinnöissä
kirkon menetelmien uusi­miseen
Tästä huolimatta on vii­meisen
puolen vuoden aikana yleir
sen moraalin loukkaamisen ja ju­malanpilkan
takia nostettujen oike­usjuttujen
määrä noussut huomatta:
vasti. Tämä pinnalta katsoen oma­laatuinen
ristiriita yleisen tenden-sin
ja käytännön välillä o n kuiten-i
kin looginen ja paljastaa samanai­kaisesti
Italian ja sen oikeuslaitok­sen
perusheikkoudet. Voidaan sa­noa,
ettei maan oikeuslaitos ole
enempää aatteellise.sti kuin järjes-telmältäänkäään
seurannut Italiassa
fasismin kukistumisen jälkeen ta­pahtuneen
demokratisoitumisen
mukana. Uusi laki suosii yksityis­henkilöiden
autoritääristä toimintaa
ja juuri nämä yksityishenkilöt, jot­ka
tulkitsevat lakia sen kirjaimen
mukaan, ovat aiheuttaneet viime ai­kojen
"inkvisiitiot" lain hengestä,
hallituksesta ja kirkosta riippumat­ta.
Uusi sensuurilaki antaa mahdol­lisuudet
kaksin- jopa moninkertai­seen
sensuuriin. Se antaa eri oi­keusasteiden
tuomareille tai yleisil­le
syyttäjille vallan tulkita lakia ja
harjoittaa sensuuria oman päänsä
mukaan aivan riippumatta siitä,
vaikka korkeimmalla tasolla olisi
tehty positiivinen päätös.
Siksi on aiemmin mainittuun kir­jaan
kohdistuneesta sensuuripäätök-sestä
muodostunut skandaali, jonka
aallot hyökyvät paljon yli asiano­maisten
piirien ulkopuolelle. Kuo­hunnan
on aiheuttanut Italian polii­siviranomaisten
myöntyvä suhtautu­minen
Espanjan fasistihallituksen
toivomuksiin.
Luonnollisesti on sensuurin oltu
katkeroituneita ja tyytymättömiä,
mutta siihen on tiettyyn rajaan,
saakka totuttu. Nyt esitetään kova­äänisiä
vastalauseita sille, että kai­ken
lisäksi on alistuttava espanja­laiseen
sensuuriin.
Mainittu kirja, josta ci enää saa
kirjoittaa, on ollut kaupan useiden
kuukausien ajan ilman että maan
viranomaiset olisivat nähneet mi­tään
.syytä puuttua asiaan. Vasta
helmikuussa rupesi skandaalimylly
pyörimään. Espanjan tiedotusminis-teriö,
jonka johdossa on tiedotusmi­nisteri
Iribarne, lähetti Torinoon
Giulio Elnaudille vastalausekirjel-män,
jossa syytettiin kustantajaa
siitä että tämä julkaisee kirjoja,
joiden kärki kohdistuu Espanjaa ja
Francoa vastaan. Kirjelmässä esi­tettiin
vastalause nimenomaisesti
vapauslaulukokoelmasta sanoen, et-^
tä se on yliammutta häväistyskirja,
jossa käytetään riettaita .sanoja. E i ­naudi
vastasi, että kirja oli totuu­denmukainen
ja että hän vapaassa.;
demokraattisessa maas.sa vaikutta­vana
kustantajana piti ei vain oikcu-1
tenaan vaan myös velvollisuutenaan
kirjan julkaisemista. Einaudi olet-j
ti luonnollisesti, että hänen uskon
sa Italiaan vapaana ja demokraatti- j
sena maana oli myös hallituksen USM
ko ja käsitys — mutta siinä hän I
erehtyi.
. i
Espanjalaiset vastalauseet jatkui-1
vat ja löysivät tiensä Vatikaanin ja j
hallituksen korkeimpiin portaisiin
asti sillä seurauksella, että hallitus
määräsi Rooman yleisen syyttäjän
takavarikoimaan' kirjan kaikkialla
i maassa, vaikka koko maa ei kuulu­kaan
Rooman yleisen .syyttäjän val­tapiiriin.
Hallituksen määräyk­seen
liittyi myös vaatimus syytteen
nostamisesta kustantajaa j a kirjan
kokoojia vastaan valtiouskonnon, y-leiscn
moraalin ja valtion päämie­hen
— Francon — loukkaamisesta.
Samanaikaisesti päätettiin " p i ­mentää"
asia lehdistöllä nyt ja.myö­hemmin.
Espanjan liedotusmini.s-teriö
ilmoitti lisäksi Einaudillc, kir­jan
kääntäjille ja kustannusyhtiön
virkailijoille .sekä lauluja levyttä
neen levy-yhtiön palveluksessa ole­ville,
että he eivät tulisi saamaan
matkustuslupjia Espanjaan.
Viimemainitusta muodostuu kir­jallinen
takaisku Espanjalle, koska
se merkitsee, ettei suurta kan.sain-välistä
P^ormentorin kirjallisuuspal­kintoa,
jonka palkintolautakunnas­sa
Einaudi istuu, tulevaisuudessa
jaeta Espanja.ssa kuten aikaiscm-.
min, vaan jossakin demokraattisem-.
massa maassa.
den puolesta on väkivalloin typis­tetty
minimiin, Tosin Espanjan ta;
loudelHsta tilapnetta koskevat tie­dot
ovat melko ristiriitaisia. Tun^
nettu brittiläinen lehti "The Guar­d
i a n ' kertoo, että lukuisat espanja­laiset
eivät vieläkään pääse edes
lähelle ^ alkeellisintakaan toimeen­tulominimiä,
joka Espanjassa mer­kitsisi
noin $1.30 päiväansiota, mut­ta
lisää, että kehitystä parempaan
olisi kuitenkin nähtävissä, Siihen
vaikuttaisi mm. se seikka, että
USA on tukikohtasopimuksen jäl­keen
(1953) pumpannut Espanjaan
kaksi miljardia dollaria. Tiedetään-hän
lisäksi, että mm. turistiliiken­ne
on Espanjaan kasvanut valta­vasti,
mutta toisaalta tiedetään
myös, että lomahotelleista on mel­koinen
määrä mm. länsisaksalaisen
pääoman omistuksessa.
Tämän vastapainona tunnettu
neuvostoliittolainen viikkolehti " No
v o j e V r e m j a " sanoo, että kuluneen
25 vuoden aikana Espanjan talous­elämä
ei ole sanottavasti kohentu­nut
j a lehden esittämät numerot
ovat kieltämättä vaikuttavia. Espan­j
a l a i s i in tietoihin nojautuen lehti
kertoo, että maan maksutaseessa o li
1983 17 miljardin pesetan vajaus
ja kun tuonnin arvo oli 116,496 pe­setaa,
niin viennin arvo oli vain
44,000 milj. pesetaa. Ero on siis
valtava ja juoruaa kriitillisestä ta­loudellisesta
sairaudesta. Lehti mai­nitsee
myös, että VV. 1.950—1962
Espanjasta siirtyi pois 1,167,000
työläistä, mikä on valtava suonen­isku
ja antaa osaltaan kuvan maan
taloudellisista epäkohdista.
25 vuotta kestäneen franco-
Jaiscn hallinnon jälkeen Espanja
on yhä sairas maa ja merkit viit­taavat
siihen, eitä muutosten aika
bn edessä. Oireina voidaan pa­lauttaa
mieleen vuosien 1962 ja
1963 sankarilliset lakkotaistclut
ja se seikka, että Francon pyr­kimys
leimata kaikki vastustajan­sa
"kommunisteiksi" on kokenut
melkoisen inflaation.
O.L.
m
Opiskelijat Sergio Liberovici ja
Michele Straniero .seurustelivat E-s-panjassa
olle.s.sa'an piireissä, jotka
kuuluvat Franco-vastaiseen maana­laiseen
liikkeeseen. Tämähän tie­tenkin
riittää tekemään heistä ei
toivottuja vieraita. He eivät ole
antautuneet tälle kiellolle alttiiksi
turhaan: kirja on voimakas syytös
fasismia ja sen menettelytapoja
vastaan. Useimmi-ssa lauluissa on
Francon<rinnalla "Opus dei 'veljes­kunta.
Jumalan viides kolonna, k u r
ten sitä Espanjassa kutsutaan ja
jonka kirjoittajat sanovat olevan
voimakkaimman taloudellisen riis-töryhmän,
mitä Espanjassa koskaan
on ollut.
Erää.s.sä laulu.ssa. jo.ssa mainittu
ilmaisu esiintyy, sanotaan mm: .
Espanjalaiset eivät enää tiedäj
mitä tehdä.
Kun he liikkuvat se riittää
pidättämisen syyksi. \
Kaikkialla ovat amerikkalaiset
herroina.
.Minä olen espanjalainen,
mutta minua pidellään
pahoin Espanja.ssa.
Papit j a sotilaat, munkit ja
aktivistit ;
ja te Opus deistä, ja tekin
falangistit . . .
poistukaa maasta ennen kuin :
tulee liian kuumaa.
Monet lauluista ovat tunnettuihin
I melodioihin uudelleen muokattuja
j ja useat niistä perustuvat välittö-
K<iöpenbamin|Pr Tatuko. V0ii
NAIHO-jäsenyyt^i^ taljEfa Joutiii;^
sotanäyttäis^öj^ ' j m ^ i ^ ni,al|^
doUiserti j^hjetema. Sen sijiian
idän ja lännen takaama puolueet­tomuus
edustaa parhaiten maan
kansallisia etuja. Tämä on Arhu-sin
yliopiston professorin Jörgen
Dichin Politjken-lehdessä tk. 23
pnä julkaistun artikkelin ydin­ajatus.
Artikkelissa, joka on kir­joitettu
Tanskan NATO-jäsenyy­den
IS-vuotispäivän merkeissä
todistetaan, että NATO-jäsenyys
etenkin viimeaikaisen kehityksen
valossa on Tanskalle epäedulli­nen.
Prof. Dich sanoo artikkelinsa
alussa, että NATO-jäsenyys (kevääl­lä
1949) kohtasi Tanskan ja Norjan
sosialidemokraattiset poliitikot "valj,
mistautumattomina" _ s e n jälkeen
kun pohjoismainen puolueettomuus-liitto
kariutui Norjan ulkoministeri
Halvard Langen vastarintaan. SeloS'
tettuaan NATOn "välttämättömyyt­tä'
suurpoliittiselta kannalta kir­joittaja
sanoo, ettei tämä välttämät­tömyys
silloinkaan sisällyttänyt yk­sityisten
maiden etuja — Pohjolassa
epäiltiin ja Ruotsi, Sveitsi j a Irlan­ti
valitsivat puolueettomuuden, i
Amerikkalaiset nojautuivat tuol­loin
Länsi Euroopassa tunnettuun
pelkoon, joka aiheutui mm. B e r l i i '
nin saarron väärästä tulkinnasta ja
huhuista, joiden mukaan Neuvo.stO'
liitto uhkasi Skandinaviaa. Tanskan
NATO:on liittymisen jälkeen on
maailmantilanne muuttunut, prof.
Dich jatkaa. USAn atojniaseylivalta
( 'atomisateenvarjo") on muuttu
nut, atomiasetasapainoksi, joka mer­kitsee
sitä, että paikallisten pikku-sotien
mahdollisuus niiden myötä
seuraavan suursodan vaaran takia
on käynyt epätodennäköisemmäksl
Tätä.taustaa vasten on tarkastel­tava
Tanskan päätöksiä sijoittaa.alu­eelleen
Honet John- ja Nike-ohjuk-sia
tosin ilman ydinkärkiä ja perus­taa
yhdessä Länsi Saksan kanssa
yhteisesikunta, prof. Dich sanoo.
Näiden ohjusten, sijoittaminen
Tanskan alueelle voi aiheuttaa .sen,
kirjoittaja jatkaa, että Tanska tulee
vedetyksi sotaan koska venäläiset
voivat ajatella, että ne varustetaan
ydinkärjillä ja että niitä myös käy­tetään.
Tanskan hallitus on tosin v. 1957
(siis ennen Tanskan NATOrn liit­tymistä
vakuuttanut, ettei se
"vallitsevissa olosuhteissa" ota
atomiaseita alueelleen. Ratkaise­vaa
tässä' ei kuitenkaan ole, k i r ­joittaja
sanoo, Tanskan yksipuoli­nen
ja velvoitteeton: käsitys vaan
se miten venäläiset luulevat näitä
aseita käytettävän arassa tilan­teessa.
Prof. Dich jatkaa: '"Se provokaa­tion
ja voimattomuuden yhdistelmä,
jonka nämä tukikohdat muodosta-,
vat; on vaarallinen. Me antaudum
me näiden rakettien kautta vaa­raan
joutua tuhqtuiksi_ilmajri että
ne olisivat meille sen enempää kuin
jss?p;^!g^5;.:;.j
lännellekin . sotilaallinen \
kohde. 'N|Md«tf,/uiWköhtien poista^ S
linisella '^niapoirÄe^pjUiOJl^emme sekä
vAian tiirvalljsuoiemnle että koko; 7 ^ ;
maailmassa vallitsevan jännityksen
poistamisen hyväksi." — v«« •
Kirjoittaja lainaa näkemystensä/ ' 'r
tueksi Erling Bjolin kirjassaan
'Atomväben og fremtiden" esittä­miä
ajatuksia, joissa todetaan Tans--^ ;
kan yhteisesikunnan kautta antau­tuneen
alttiiksi provokaatioille, j o ^ . ^
ta voi syntyä Länsi-Saksan yhtey-t
dessä,' ainoan vallan, jolla on jotain^
voitettavanaan sodassa". r
Kirjoittaja käsittelee myös N ^ ^
0-jäsenyyden mahdollisesti tarjoa-maa
turvaa verrattuna ylläesitettyi­hin
riskeihin ja toteaa 'itse Rans;^ '
kan' menettäneen uskonsa NATOn
tukeen. Myös (Tanskan) konserv^t
J i i v i t epäilevät nykyisen eripurainen
NATOn tuen merkitystä, prof. Dich.
sanoo.
Idän ja-lännen takaama puolv;j^
eettomuus, jota sitä paitsi tukiinoM
Skandlnavien monien puolueetta^It— '
mien maiden keskuudiessa nautti:
ma arvonanto, pelastaisi Tanskani. >.
joutumasta sotanäyttämöksi mah-'
dollisen suursodan aikana, kirjoit-' < -"
taja toteaa. Se e i . johtuisi erityi»,;.
sesti kunnioituksesta - Tanskan
puolueettomuutta kohtaan sellai-<.M n,-
senaan, vaan Neuvostoliiton omis- ;
ta eduista, jotka nojaavat " n i i n >^'>->:
moniin puolueettomien maiden i : , : v
perustamiseen kuin mahdollista"-.""
Näiden pohdintojen jäkeen prof;" '"'
Dich päätyy siihen tulokseen, että
puolueettomuus on Tanskan paras
turvallisuustae. Hän ottaa todista-" * '
jakseen myös englantilaisen sotilas- V'
poliittisen asiantuntijan Liddell
Hartin joka on lausunut, että Tans-kan
ja Norjan olisi viisainta paläia'"*
puolueettomuuspolitiikkaan R u o t s i n - '
linnalle. > , :.
Viikas kausi
Hrushtshevilla
mästi Galician ja Andalusian perin­teellisiin
balladeihin. Uusien lau­lujen
.sananvalinnassa ei ole samaa
kauneutta ja runoutta, joka antaa
leimansa alkuperäisille lauluille,
mutta niiden perusteella ymmärtää
Francon ja Espanjan hallituksen
tyytymättömyyden siitä, että niitä
lauletaan ja levitetään salaa itse
Espanjassa, mutta espanjalaisen
sensuurin ulottaminen muiden mai­den
sananvapautta rajoittamaan on
saanut mielet kuohuksiin Italiassa.
V i d i .
Moskova. — Neuvostoliitossa vah­vistettiin
viime sunnuntaina, että'
Pääministeri Hrushtshev tulee joh-i
tamaan neuvostoliittolaista puolue-:
ja hallitusvaltuuskuntaa, joka raat-
"'aa huhtikuun, alussa Unkariin.
Näin on siis lyöty pääministeri Hru-shtshevifle
lukkoon erittäin vilkas
neljännesvuosi.
Se alkaa Unkarin vierailulla, jo­ka
kestää Ilmeisesti 10 päivää^ Sit­ten
pääministeri Hrushtshev viettää
70-vuotispäiväänsä huhtikuun 17.;
päivänä ja on mahdollista, että Mos-?
kovaan saapuu silloin joukko valti-
! öiden johtavia miehiä ja kommunis­tisten
puolueiden ensimmäisiä sih-teereitä.
Sen jälkeen Moskovaan
saapuu Algerian presidentti Ben
Bella ja Hrushtshev puolestaan
matkustaa toukokuun puolessa vä­lissä
Yhdistyneeseen ArabitasavaK:
taan. Matka kestää ilmeisesti kuuij-loppuun
ja kesäkuussa pääministeri:
suorittaa matkan Ruotsiin Taiis-kaan
j a Norjaan.
Tämän. erittäin raskaan edessä
olevan 3 kuukauden vuoksi on pää--
ministeri ollut koko tähänastisen
maaliskuun lomalla Mustanmeren'
rannalla Gagrassa, mutta sielläkin
hän on käynyt joukon tärkeitä kes-'
kusteluja m.m. Tunisian ulkominisv
terin ja Jemenin presidentin kanssa
sekä keskustellut Pekingistä palanr
neen Romanian työväenpuolueen
valtuuskunnan kanssa kansainvälin
sen kommunistisen liikkeen ja so­sialistisen
maailman yhtenäisyyteen
liittyvistä kysymyksistä. " •
PÄIVÄN PAKINA
lumumban kuolemasta
Muistammehan vielä tummapin­taisen,
herra Moise Tshomben? A i ­van
n i i n -— juuri saman, joka Kon-kon
itsenäistyessä perusti Katangan
privaattitasavallan, julistautui sen
pääministeriksi ja vasta paljon pa­haa
aikaansaatuaan jätti paikkansa,
kun Katanga YK-joukkojen myötä
vaikutuksella yhdistettiin muuhun
Kongoon. Nykyisin Moise Tshombe
elelee seurueineen mukavasti l^^^ran-cesco
Francon Madridissa, josta hän
eräiden tietojen mukaan olisi epä­määräiseksi
ajaksi vuokrannut muh­kean
hotellihuoneiston — tuli näet
jotenkin pantua Katangassa hieman
taaloja kiven alle
Vai sinaisesti meillä on kuitenkin
syytä nyt nostaa Moi.se Tshomben
nimi päivänvaloon siksi, että hän on
myöntänyt eräälle brysseliläiselle
oikeistolehdelle haastattelun, jossa
kosketellaan Patrice Lumumban
murhaa.
Tietenkin on niin, että tuskin
paatuneinkaan kärjäpukari hyväk­syisi
Moise Tshombea todista jak­seen
tässä asiassa. Muistctaanhan,
että Patrice Lumumba heitti hen­kensä
juuri Katangassa, että hänen
hautansa o n Katangassa, mutta sen
sijaintia ei ole milloinkaan paljas­tettu
ja että juuri Tshomben "sisä­ministeri"
Godefroid Munongo saat-
I toi Lumumban murhan vuoksi esit-
I tää lehtikirjeenvaihtajille selityksiä
jotka kyynilli.syydessään olivat suo­rastaan
tahmaisia.
Silti Tshomben kertomus Lumum­ban
kuolemasta ei ole vailla mielen­kiintoa.
Sen mukaan Belgian ulko­asiainministeriö
käytti Leopoldvil-lossä
vähintään kolme miljoonaa
frangia luodakseen Lumumbaa vas­tustavan
järjestön. Eikä suinkaan
suotta. Syyskuun 5 pnä 1960 presi­dentti,
Ka.savubu erotti Lumumban,
joka myöhemmin vangittiin.
Kun Lumumba istui vankilassa
pitivät-Tshombe, Kasavubu, ulkomi­nisteri
Justin Bomboko ja silloinen
sisäministeri (Kongon nykyinen
pääministeri) Cyrille Adoula Braz-zaville.
ssä kokouksen, jossa — näin
kertoo Tshombe keskushallituk-
.sen Jäsenet Kasavubu, Adoula ja
Bomboko tarjosivat Katangalle L u ­mumbaa
jonkinlaisena "sovintouh­rina".
Mutta Tshombe, tämä ritari
nuhteeton ja peloton, sanoo tästä
kieltäytyneensä, koska "Lumumba
oli hänelle hyödyllisempi elävänä
k u i n kuolleena",
/Seuraavana vaiheena Tshombe
mainitsee nykyisen pääministerin
Adoulan lentäneen Iuofcseen_tamrai-kuun
9 pnä 1961 Elisabethvilleen ja
pyytäneen Katangaa ottamaan vasr
taan Lumumban, josta keskushalli­tus
halusi päästä eroon. Tshombe
väittää kieltäytyneenä jälleen. Kun­nes
Tshombe tammikuun 17 pnä is­tui
elokuvateatterissa (katsomassa
muuten MRA-filmiä "Vapaus").
Sinne hän sanoi saaneensa puhelun,
jolloin langan, toisessa päässä o l i
presidentti Kasavubu, joka sanoi:
— Rakas .Tshombe, minä lähetän
teille kolme pakettia. Teidän tulee
ottaa vastaan ne. Ne ovat koneessa,
joka kohdakkoin laskeutuu.
Tshombe sanoo tällöin kiiruhta­neensa
heti lentokentälle ja toden­neensa,
että "kolme pakettia""olivat
Lumumba ja kaksi hänen-ministe-ristönsä
jäsentä, Mpolo ja Okito.
Heidät oli-kaikki sidottu yhteen ja
belgialaisen lentäjän mukaan kah­deksan
mukana seurannutta sotilas­ta
oin<oko lentomatkan ajan pa­hoinpidelleet
vankeja. Mukana seu­rannut
puolustusasiain ylikomissaa-r
i Kassadi oli jopa ylpeänä esitellyt
Tshombelle irtikiskottuja Lumum­ban
partaa ja viiksiä. Paikalle kut­suttu
belgialainen lääkäri Pieters
sanoi hetii että olisi ihme, jos ku­kaan
uhreista säilyisi hengissä. Lu-mumballa
oli vaikeita sisäisiä ve­renvuotoja
ja hänen vatsaansa oli,
isketty haavoja; Okitolla oli mm.
paljain silmin nähtäviä luunmurtu­mia;
Mpolo oli shokkitilassa, mutta
hänellä oli s i l t i vaikeita kouristuk­sia.'.
.
Tshombe selittää välittömästi soit­taneen
Kasavubulle, joka, kehotti
vaikenemaan asiasta ja hautaamaan
ruumiit vähin ääuiii. Lentokentältä
uhrit joka tapauksessa siirrettiin—r
näin kertoo Tshombe — erääseen ,
läheiseen tyhjään taloon, jossa he ,
kaikki yön aikana kuolivat, ensin
Okito,. sitten Lumumba, viimeksi
Mpolo. Tshombe yritti sitten suos­tutella
belgialaista lentäjää fculiei-.
tamaan ruumiit' takaisin Leopold-villeen,
mutta tämä kieltäytyi, ja
n i in nämä kolme marttyyria vähin :
äänin haudattiin.
Kuten sanottu: Moise Tshombe
on mitä epäilyttävin todistaja tässä
asiassa. Nyt hän mm. selittää, eitä
Patrice Lumumba kuoli jo tammi­kuun
17 ja 18 päivän välisenä yönä '
1961, mutta noina aikoina Tshom-
Jjen 'sisäministeri"' Munongo selit­ti
Lumumban paenneen vankilasta
vasta' helmikuun 10 pnä ja helmi-kuun
13 pnä. ilmoitettiin Lumumban
kuolemasta. Jos Tshombella o li
näin puhtaat paperit, niin. mistä
moinen viivyttely?
Toisaalta kuitenkin On myönnet-;
tävä, että Tshomben kertomuksella
on tietty arvonsa niin kauan k un
sita ei ole kumottu j a esitetty van­kempaa
selontekoa. , J a tosiasiana
myös pysyy, että Kongon nykyiset
johtomiehet Kasavubu ja Adoula
ovat huolellisesti pidättyneet lausu­masta
minkäänlaista kommenttia
Tshomben kertomuksesta, puhumat­takaan,
että he itse olisivat selosta­neet
asian omalta kannaltaan. Mutta
jos heidän paperinsa olisivat puh­taat,
niin miksi he vaikenisivat?
Nuotta (K.U)