Vapaus, May 16, 1967

              Sivu 2 Tiistai, toukok.l6 p. — Tuesday, May 16, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G A N
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
( L I B E R T Y ) Established Nov. 6, 1917
EDiTOR: W . E K L U N D MANAGER: E! S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C E A N O E O I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 6 4
Publlshed thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays.by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Ehn St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adtcrtising rates upon applicatlon, translatlon free of charg«.
Authorized as second class mail by the: Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in cash.
^ ; M e m b e r ; o f rh« CANADIAN LANGUAGE-RRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk;$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
IVk. 11.50, 6 kk. 6.25
ONKO MIELENOSOITUKSISTA APUA?
Musta silmä-Canadalle
Tunnettujen canadalaisten kirjeenvaihtajien viime vii­kolla
esittämien syytösten johdosta, että Geneven sopimuk­sen
valvonitakomissionissa olevat canadalaisvirkailijat suo­rittavat
sotilasvakoilua Yhdysvaltain hyväksi, on saamut ku­vaannollisesti
puhuen monen canadalaisen katsomaan ku­vastimeen,
että miltä.me kansakuntana loppujen.lopuksi näy­tämme
ihmiskunnan silmissä.
Joissakin piireissä on heitetty lokaa k.o. kiirjeenvaihta-jien
silmille väittämällä, että heidän paljastuksensa oli so­pimaton
teko, sillä se muka vaikeuttaa Canadan mahdolli­suuksia
rauhanasian edistämiseksi. Tällainen tekfohurskaus
on luonnollisesti niin kaukana todellisuudesta kuin yö on
päivästä. Suomalainen sananparsi opettaa, että "ei nimi mies­tä
pahenna ellei mies nimeä". Toisin sanoen, kysymys ei ole
lainkaan siitä, mitä nämä arvovaltaiset kirjeenvaihtajat täs­tä
vakoiluasiasta sanovat, vaan siitä, toimivatko nämä va!-
vontakomissionin canadalaisjäsenet Yhdysvaltaiin vakoilijoi­na
tai eivätkö toimi.
Mikä on sitten totuus? v
Ensinnäkin on huomattava, että tämä syytös sellaisenaan
ei ole "uusi". Samanlaisia syytöksiä canadalaisista valvonta-komissionin
jäsenistä cn saatu aikaisemn^inkun ulkomaalai­sista,
lähteistä. Uutta ja tärkeätä on kuitenkin se, että nämä
syytökset esitettiin nyt canadalaisten toimesta, joita ei mis­sään
tapauksessa voida sanoa edes aktiivisiksi rauhanpuolus­tajiksi,
puhumattakaan siitä että he edustaisivat jotakin työ­väenliikkeen
haaraa. .
Ki-iten cn uutistiedoissa kerrottu, Montreal Daily Star-lehden
apulaistoimittaja Gerald Clark julkaisi lehdessään
suurta huomiota osakseen saaneen artikkelin, missä sano­taan,
että canadalaiset valvontakomissioni^n jäsenet välit­tävät
rutiinimaisesti tärkeitä sotilasluontoisia tietoja ame­rikkalaisille
vakoiluviranomaisille. Väliittömästi tämän jäi-'
keen CBC:n tunnettu kirjeenvaihtaja Tim Ralfe- joka on
aikaisemmin ollut noin neljä kuukautta Vietnamissa, antoi
julkisen kannatuksensa ja tukensa mr. Clarkin syytöksMle.
"Valvontakiomissionin canadalaisvirkailijat pettävät
heille annetun luottamuksen, toimien USAn vakoiluelinten
tiedonantajina," kirjoitti mr. Clark. "He antavat Pohjois-
Vietnamista saamiaan omakohtaisia tietojaan Yhdysvaltain
pomm,ituksen tehokkuudesta ja muista sotilaallisesti tärkeis­tä
asioista : . ." joita Yhdysvallat ei pysty väliltömästi itse
saamaan. - .
"Karmeammin sanoen," jatkaa mr. Clark, canadalaisvir­kailijat
"toimivat (USAn) vakoilijain tavoin tilanteessa, missä
heidän pitäisi toimia kansainvälisinä toimenhaltijoina . .
Kaiken lisäksi kirjoittaja kertoo erään canadalaisvirkailijan
sanoneen • hänelle tämän urkintatyön puolustamiseksi: "Me
olemme todellisuudessa amerikkalaisia,' emmekö olekin?"
Sanoen olevansa samaa mieltä mr. Clarkin kanssa siitä,
että canadalaisvirkailijat valvontakomissionLssa toimivat Yh­dysvaltain
urkkijoina, CBC:n kirjeenvaihtaja mr. Ralfe ker­toi,"
että canadalaisten Hanoista lähettämät tiedot- missä kä­sitellään
pääasiia'msesti Pohjois-Vietnamin pääkaupunijjn
väestön elämää ja moraalia, lähetetään Saigoniin, missä niis­tä
valmistetaan kaksi kopioa. Yksi kopio lähetetään Otta-waan
ja toinen annetaan Yhdysvaltain suurlähetystölle Sai-.
gonissa, hän selitti.
Kun vielä huomioidaan mr. Clarkin esittämä olettamus,
ettei hän usko canadalaisvirkailijain toiimivan yksilöinä, vaan
että heidän urkinnallaan on ylempien piirien myötämielisyys,-
niin ei ole lainkaan ihme vaikka näiden kirjeenvaihtajien
syytökset ovat herättäneet monta canadalaista ajattelemaan,
että mistä on loppujen lopuksi kysymys ja kuinka pitkälle
Ottawa onkaan Vietnamin sotaan sekaantunut.
Totta on, että niin pääministeri Pearson kuin ulkominis-
.teri Martinkin ovat sanoneet vissejä varauksia jättäen, että
nämä syytökset eivät ole paikkansapitäviä.
Alahuoneen istunnolle antamassaan lausunnossa päämi­nisteri
Pearson sanoo, että näistä syytöksistä suoritetaan pe­rusteellinen
tutkimus— mitä luonnollisesti kannatetaan läm­pimästi,
/
"Selitettyään, että valvontakomissionin canadalaisjä.sen-ten
"pitäisi lähettää raporttinsa Canadan hallitukselle ja
vain sille" pääministeri Pearson sanoi, että "mikä tahansa
tästä ohjelmasta poikkeaminen on kokonaan vastoin hyväk­syttyä
käytäntöä, jolla ei ole mitään valtuuksia annettu.".
Ulkoministeri Paul Martin kielsi myös syytöksen, että
Canadan virkailijat urkkivat Yhdysvaltain hyväksi, niutta
hänkin myönsi, että hallitus käyttää oman harkintansa mu­kaan
diplomaattiteitä. niitä tietoja, mitä se Hanoista saa-val-vontakomissionin
canadalaisvirkailijoilta. Torontolainen aa­mulehti,
Globe and Mail, oli mielestämme oikeassa esittäes­sään
perjantaisessa toimituskirjoituksessaan asiasta' mm. seu­raavanlaisen
arvion: ;
"On epäilyttävää voiko mr. Martinin antama lausunto,
että me emme harjoita vakoilua- parantaa heikkenevää luot- .
tamustamme (credibility) Hanoissa. Mr, Martinin loukkaan-tumjinen
näistä syytöksistä olisi paljon aidompaa, jos me
olisimme aikaisemmin ilmaisseet itsenäisyytemme Washing-
.tonissa puhumalla voimakkaammin Yhdysvaltain niitä toi­menpiteitä
vastaan, jotka ovat rauhantiien esteinä . i ,"
Tästä se kenkä Canadan kohdalta pusertaakln. Ei ole
lainkaan epäilyä siitä, etteikö Canada:n kansan enemmistö
vastusta Yhdysvaltain likaista sotaseikkailua Vietnamissa.
Rehellisyyden vuoksi on myönnettävä, että niin mr. Marlin
kuin pääministeri Pearsonkin ovat antaneet ymmärtää, et­teivät
hekään iloitse Vietham,in kansaa vastaan aloitetusta
sodasta, mutta tähän mennessä he ovat kuitenkin sekä sa­noin
että teoin tuoir^inneet "vain" jenkkien hyökkäyspolitii-
New York, Guemican pon»mi-tuksen
30-vuotispäivänä,
26. 4. 1967. •
Puolitoista viikkoa sitten olin
YK:n edessä noin neljännesmil­joonan
mielenosoittajan joukossa
I tuomitsemassa USA:n sotapolitiik-
•kaa.^'
Miksi?
Oliko mitään apua? Hyötyä? Seu­rauksia?
Onko 'mielenosoituksista
milloinkaan apua, hyötyä, seurauk­sia?
ja millaisisla mielenosoituksis:
ta on?
Samalla lavalla kuin taikausko
(ntoja) vastaan on paras mieles^
tänL taistella tietoa levitlämällä,
samalla tavalla sotapolitiikkaa, hys­teriaa
etc. vastaan tehokkain ase
voi olla tiedon Jevittäminen. Gun-nai-
Myrdal, sanoi joulukuussa Ma­dison
Square Gardensin suuressa
mielenosoituiksessa, että jos ame­rikkalaiset
tielaisivät todella mitä
Vietnamissa tapahtuu, sota siellä
olisi loppunut jo aikoja sitten.
Onko Näin?
Kun luin Newsweekista syksyllä
jonkun amerikkalaisen upseej'in
lausunnon Vietnamista, että on ai­van
sama vaikka koko New York
osoittaisi mieltään me emme voi
lähteä Vietnamista, en uskonut
häntä; olen muuttanut näiden seit­semän
kuukauden aikana mieltäni
seuraamalla näitä touhuja lähem­pää
kuin vain Toijalan takaa.
Onko Gunnar Myrdal idealisti?
— kysymys jonka myönteiseen vas-tauk.
scen on mahdoton uskoa, mut-:
ta sittenkin hänen lausuntonsa tä­män
hetkistä taustaa va-sten (tääl­lä)
ajatellen tuntuu ideali-stiselta.
Amerikkalaiset saa tekemään
mitä tahansa silloin kun on ky­symys
antikommunistisesta toimin­nasta.
Ja amerikkalaiset näkevät
punaisia kaikkialla, sielläkin, missä
sitä ei ole;
Joku sanoi minulle vastikään,
että hän ei usko, että se mitä
McCarthy teki oli o i k e i n,
mutta koska McCarthy uskoi
asiansa oikeuteen, hänen oli teh­tävä
se mitä hän teki. Onko näin?
Hitler uskoi sokeasti tekevänsä oi­kein?
Entä Johnson? McCarlhyn
perintöä oleva kommunistihysleria
ei ole poistettavissa varsinkin kun
vaha-Johnson ja hänen kumppanin­sa
sitä lietsovat päivästä päivään•
Kysymys on tunteista. Em. huhti;
kuun 15. mielenosoituksen jälkei-'
1 su:iä päivänä Dean Ilusk söpötti
eUä mielenosoiUajal vain jatkavat
sotaa ja että mielenosoitu.s oli maa­ilmanlaajuisen
kommunistiliikkeen
organisoima. Tohtori Martin Lu-theri
King sanoi puheessaan, että
hän vastustaa tätä sotaa ja.haluaa
sen loppuvan mahdollisimman no­peasti,
nyt, koska hän rakastaa
Amerikkaa.:
Tuntuuko kovin epäameiikkulai-selta?
E i . :
-Mutia hän oli yksi niistä joita
syytettiin kommunisteiksi. Muuta­maa
päivää myöhemmin, viime vii­kolla,
hän piti tiedotustilaisuuden
jossa selitti vastustaneensa kom­munismia
koko elämänsä ajan ja
että niin pitkälle kuin hän tietää
mielenosoituksen järjestelyissä ei
ollut yhtään kommunistia mukana.
McCarthyn ajan kuuluiset musta-listaukset
lolevisio-ssa, radiossa,
lfchdi.stö.s.sä ja olokuvaralalla ovat
tällä hetkellä kovasti tapeelilla;
luin juuri lakimies Louis Nizerin
kirjaa The Jury Relurns (jury
palaa) missä hän kuvaa yhden ta­pauksen
mustalistoituksesta, John
Henry Faulkin tarinan.
Faulk on itse televisiossa ohjel-kan
rumimmat puolet ja anta­neet
taktillisen kannatuksen­sa
Yhdysvaltain "yleistavoit­teille"
Vietnamissa.
Sanotaan, että metsä vastaa
kuten sinne huudetaan. Nyt
saamme todeta Canadan oman
politiikan johtaneen siiihen, et­tä
koko maailma uskoo mr.
Clarkin ja nru", Ralf en syytök­siä
siitäkin^huolimatta, vaikka
no eivät olisi vettäpitäviä ai­van
viimeistä ii-pilkkua myö­ten.'
Canadan hyvä nimi ja maine
vaatii tämän tilanteen, korjaa­mista.
Se vaatii muutosta Yh­dysvaltain
hyökkäyssotaa suo­sivaan
politiikkaan, minkä
muodostamassa ilmapiirissä on
kehittynyt tilanne, missä cana-dalaisia
pidetään nyt Yhdys­valtain
urkkijoina Vietnamissa.
Se vaatii viivyttelemättä sitä,
että Canada lähettää uudet
miehet niiden tilalle, jotka o-vat
mahdollisesti valvontako­missionin
jäseninä sekaantu­neet
vakoiluun Yhdysvaltain
hyväksi . S e vaatii irtisanoutu­mista
Yhdysvältain sotapolitii­kasta
ja sitä, että Ottawa ryh­tyy
avoimesti vaatimaan Poh­jois-
Vietnaimn) pommituksen
lopettamista ja että Yhdysval­lat
suostuu rauhanneuvottelui­hin
Geneven sopimuksen hen--
gcn ja kirjaimen perusteella.
massa Vieläkö muistalista?
Hän oli aikoinaan vai*sinainen
isänmaallinen amerikkalainen ja
antikommunisti, mutta McCarthyn
aikoina riitti kun tehtiiif ilmianto,
täysin perätön, pohjaton, valheelli­nen
siihen, että miehen ura katkesi
täysin, usein jalkasi elämänkin it­semurhaan.
(Fäulk muuten oikeus-taisteli
juttunsa silloisista ja sys­teemi
purkautui ainakin jossain
määrin; tänään mustalla listalla
ovat vain sellai.set kuin Joan Baez
jotka vastustavat sotaa Vietnamis­sa.)
Tunteet. pelasivat, amerikka­laiset
uskovat yhä kun heille sano­taan
että kommunisti ja näkevät
punaista. , ;
Huhtikuun 1.5. mielenosoitukses­sa
ei ollut kbmmunisteja vaan isän
maanrakastajia amerikkalaisia jot^
ika välittömästi leimattiin epäisän­maallisiksi.
FBI oli paikalla valo-kuvaama-
ssa ja anlamassa myöhem­min
raporttinsa herra Hooverille,
kylmän sodan suurimmalle lielso-jalle.
Mielenosoittajat mai-s.sivat rau­hallisesti
(kuusi tuntia pitkä kul­kue)
multa vastamielenosoittajien
tunteet olivat korkealla. E i ollut
mitenkään hauskaa nähtävää ja
kuultavaa kun 10—11 vuotiaat po-jat
syytivät Madison avenuen jal­kakäytävältä
päällemme kauheita
herjauksia siitä miten punaisia me
olemme ja ateisteja ja Johnsonin
pilkkaajia. Totta, sitä hän me olim­me
(hetkistä myöhemmin muuta­mat
marssijoista ovat todella pu­naisia,
maalista jota heiteltiin ik­kunoista)
multa kymmenen van­hat?
Johnson ja Ruska lupasivat mie­lenosoitusten
jatkavan ja veristä-vän
sotaa: odotin mitä tapahtuisi,
ja katso heti seuraavalla viikolla
eskaloitiin ja tällä viikolla laajen.
tamislouhut senkun jatkuvat. Tä­mäkö
oli mielenosoitusten taricoi-tus?
Ja tultiinko siihen näin: John­son
& CO. pani päät vastakkain, ne
tahtoo, että sota lopetetaan kun
ne osoittaa mieltään, okei, lope­tetaan
se, ja miten? laajentamalla
sitä niin ettei koko Aasiassa pian
ole y h t ä ä n kirottua kommia
taistelemassa meitä vastaan. Tämä
touhu on nyt käynnissä; joka ai­noan
uuden ja uudenlaisen operaa­tion
jälkeen monet mitä vaikutus­valtaisimmat
poliitikot täällä ovat
A-aroittaneet, ennustanee Kiinan
mukaantuloa, Neuvostoliiton, mut­ta
turhaan, nämä päät ovat niin
pölkkyjä etteivät usko ennen kuin
näkevät.
Onko mielenosoiluiksista apua?
Herra Humphreyn saa maalata Eu-,
roopassa millä värillä tahansa,
mutta kuitenkin hän ensi puhees­saan
takaisinpalattuaan kertoo
miten ystävällinen koko Eurooppa
oli hänelle, ne luottavtit meihin,
ovat liittolaisiamme. '
.Otetaan tiedon jakaminen. Siellä
Suomessakin tunnetussa aikakaus­lehti
Rampartsin artikkelissa (tam­mikuu.
67) kerrottiin noin miljoo­nan
lapsen vahingoittuneen tähän
mennessä Vietnamissa amerikka­laisten
an.siosta, napalm-pommituk­sissa
ja muuten. (Muuten kuvia
em. artikkeleista näin monien kan-
(Jafkuu sivulla 3)
E R I K O I S T A R J O U S
VapaudeQ koko vuoden uusille tilaajjMe:
Canadassa: Olisi koko vuoden tilaus . . . . 98.00 — 92.00
Yhdysvaltoihin: uuä koko vuoden tilaus .. 8.80 — SÄÄSTÖ 2.20
Suomeen: uusi koko vuoden tilaus .. — .. -9.20 — SÄÄSTÖ 2.30
Tämä erikoistarjous on voimassa toukok. 31 päivään 1967
Arvoisa kansalaisemme, jos et ole vielä Vapauden tilaaja, niin
käytä hyväksesi tätä-erikoistarjousta ja tutustu lehteemme!
L E I K K A A IRTI
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
P. O. BOX 69,
SUDBURY, ONTARIO
Tilaan. Vapaus-I-ahden yhden vuoden ajaksi erikoishinnalla $.
allaolevalla o-soitteeUa:
NÄTOrssakin HUOLESTUTAAN
M K A N DtKTAAnOREISTA
Moskova. — Naton suunnittele­ma
ja itseasiassa tukema, taantu­muksen
mielivalta Kreikassa herät­tää
vakavia epäilyjä jopa monissa
Krelken nato-liittolaisissa, sanotaan
Pravdan kommentissa, jossa koske-
U S A tuhoaa Kambodzhan
kylien siviiliväestöä
Tukholma. — Selostukset ame­rikkalaisten
hyökkäyksistä Kam-l>
odzhan aluetta vastaan hallitsivat
Ru.ssellin tribunaalin sunnuntaina
iltapäivällä pitämää istuntoa. Evers
ti Kouroudeth. joka esiintyi prins­si
Sihanoukin lähettämänä Kam-bod^
hfin virallisena edu.stajana, sel­vitti
amerikkalaisten Kambodzhan
rajoja vastaan tekemiä loukkauk­sia.-
Tribun;;alin lakimieskomitean
puheenjohtaja ranskalainen asian­ajaja
L. Ma tara.sso selosti istun­non
alussa erään tutkimusryhmän
kanssa Kambodzhaan viime tammi­kuun
puoliväVissä suuntautuneQn
vierailunsa aikana tekemiään ha­vaintoja.
— Amerikkalaiset joukot tekevät
Kambodzhan, aluetta vastaan kovia,
ja järjestelmällisiä hyökkäyksiä,
jotka u.seiinmiten kohdistuvat viat­tomiin
ihmisiin, hän -sanoi. Olom
me myös saaneet lodisleita siitä,
että näi.'?sä hyökkäyksissä käytetään
napalm-pommeja, totesi Malarosso.
Hän tähdensi Kambodzhan puo­lueettomuuden
olevan Geneven-.so-pimuken
mukaan eräs Kaakkoi-s-
Aasian rauhan perusedellytys, jo­ta
amerikkalaiset ja heidän liitto­laisensa
kuitenkin uhkaavat.
Muissa selostuksessa todettiin
olevan mahdotonta, että pohjois-vietnamilai.^-.
et ja kansallisen vapau-tu.
srinlaman joukot voisivat käyt­tää
huollorcitteinään ns. Sihanou-.
kin—Ho Tshi Minhin väyliä. Ame­rikkalaiset
väittävät ,asian olevan
näin vain voidak.scen kostotoimena
pommittaa Kambodzhan rajakyliä,
sanoi tribunaalis.sa esiintynyt, Kam­bodzhassa
ja Pohjois-Vietnami.s.sa
vieraillut pakistanilainen Tariq
Ali.
— Emme ole saaneet mitään to-di.
steita pohjoLsvietnamilaisten jouk
kojen .soluttautumisesta Kambodz­han
kautta Etelä-Vietnamiin, sanoi
paki.stanila!nen.
Pohjois-Vietnamissa vierailleen
tutkimusryhmän raportissa selos­tettiin
myös .sairaaloita, kouluja,
kirkkoja, temppeleitä, ka.stelulait-.
leita, tehtaita ja asutu.salueita vas­taan
tehtyjä pommituksia sekä
loukkaantuneiden lasten ja naisten
kanssa käytyjä keskusteluja.
Ryhmän tehtävänä oli mm. hank:
kia todisteita siitä, ovatko amerik-kalai.
set pommittaneet siviilikohtei­ta
Pohjois-Vietnamissa, putosivatko
pommit kauas lähimmistä sotilaal­lisista
kohteista ja käytettiinkö
näissä tapauksissa ihmishenkien tu
hoamiseen tarkoitettuja aseita. Vas­taus
kaikkiin ky.symyksiin oli
myönteinen, ja raportissa tähden­nettiin
tutkimusryhmän saaneen
todisteita iiitä, että pommitettujen
siviilikohteiden joukossa o l i ' ollut
mm. eräs Punaisen Ristin .sairaala
Hanoin alueella.
50 SIRPALEPOMMEJA
Tukholma. — Ranskalainen fyy­sikko
ja asiantuntija Jean-Pierre
Vigner sanoi lauantaina iltapäiväl­lä
Rus.sclin tlibunaaUn istunnossa
Tukholmassa, että tilastollisesti kä­sitelty
aineisto Pohjois-Vietnamin
pommituspaikoilta osoittaa amerik­kalaisten
sotila-sjohdon tietojen
CBP-pommien tai sirpalepommien
käytöstä olevan vääriä.
Vigner on toiminut tribunaalin
asettamassa. tutkimusiThmässä.
Hän väitti, että vähintään 50 pro­senttia
Pohjois-Vietnamiin pudote-.
tuista pommeista on sirpalepom­meja.
Yhdysvaltain mukaan tällais­ten
pommien määrä ei ole milloin-"
kaan ylittänyt 10 prosenttia pudo­tetuista
pommeista.
IIÄM.MÄSTELYÄ,
Elokuva ja televisio on kaikista
viiheislään ja ansaituista moitteis­taan
huolimatta paras tietojen ja
asioiden välittäjä mitä nykymaail­ma
tavallisen katsojan kannalta
tuntee. Siinä voidaan tuoda paljon
hyviä asioita esille ilman sanoja tai
turhia eleitä, olivatpa ne sitten hy­vän
tai pahan palveluk-sessa.
Tuli eräänä iltana katseltuna jo
kauan jatkunutta sarjakuvaa Pey­ton
Place. Siinä sanomalehtimies
Elliot Carson keskusteli toimituk­sessaan
isänsä kanssa, mutta mikä
tässä kohtauksessa hätkähdelti, oli
seinällä oleva suuri mainos tai
mikä lie. josta katsoja ei erottanut
muuta kuin yhden sanan Peace —
Rauha. Vaikka tästä .samasta huo­neesta
oli ennenkin näytetty eri
kohtauksia samasta kulmasta, ei
tuota taulua ollut siinä aikaisem­min
tullut huomatuksi — liekö ol­lut
siinä? Ainakin allekirjoittaneel-.
le tuli kuin toisenlainen, parem­pi
tunne koko elokuvaa kohtaan
vain tuon yhden, sanan vaikutuk­sesta,
joka todisti elokuvan tekijöi­den
todellisia ajatuksia nykyisestä
politiikasta.
Samaa ei ole sanottavana sar­jakuvasta
Batman. Siinä mainostet­tiin
— ennen kuin sitä ainakaan
tällä paikkakunnalla näytettiin —
niin tavattomasti, että kaikki kau­patkin
olivat täynnä lasten leluik­si
tarkoitettuja Batman-asuja.
En ole kuullut kenenkään moit­tivan
ja siksi epäilenkin olevani
ainoa, joka ihmettelee, että täl­laiselle
viimeisimpiä ; raakuuksia
esittävälle mahdottomuudelle on
anneltu paras aika heti seitse­män
jälkeen illalla — jolloin luu­lisi
olevan muutakin esitettävää.
Tuntuu kuin katsojia pidettäisiin
ala arvoisina kehitykseltään kun
heille esitetään tällaista ohjelmaa,
jonka vähän varttuneemmat lap-
.setkin havaitsevat heidän kehitys­tasolleen
riittämättömäksi. Etenkin
"valkonaaman" tylsille ilmeet ja
vielä tylsempi ainainen nauru on
niin pitkälle vietyä mauttomuutta,
että sille luulisi löytävän aikaa las­ten
ohjelmien parista, vaikka ..toi-teilaan
Norjan yhtymistä Ateenan,
demokratianvastaisen järjestelmän
tuomitsevaan Tanskan lausuntoon.
J. Kuznetsov kirjoittaa kommen­tissaan,
että norjalaisten, kuten
tanskalaisten, italialaisten ja mo­nien
. muiden levottomuudella on
syvät juurensa. Tanskan hallituk­sen
lausunnossa sanotaan erittäin
tärkeäksi mm., että "Naton tahtoa
demokraattisten ihanteiden puolus­tamiseen
oi a.setettaisi epäilyksen
alaiseksi". Tämä lause — tahtoen
tai tahtomattaan ^ h e i j a s t a a pal­jon:
se heij{:staa jo kauan euroop­palaisten
ieskuudessa kypsyneen
käsityksen siitä, että on olemassa
räikeä epäsuhde toisaalta Naton
mainostamien ja toisaalta sen to­dellisten
päämäärien välillä. Vielä
suurempi cn pelko siitä, että Na­ton
politiikka saattaisi hetkellä
millä hyvänsä järjestää Naton jä­senille
uu.':ia epämiellyttäviä yllä­tyksiä.
KREIKKA SYYTTI TANSKAA
Ateena. — Kreikka syytti lauan­taina
Tan.<;kaa sen sisäisiin . asioi,
hin .sekaantumisesta.
Syytös esitettiin - Kreikan vas-tausnootissa
Tanskan tällä viikol­la
Naton pysyvässä neuvostossa
osoittamaan huolestumisen ilmai­suun
siitä, että Kreikassa oli ku-.
mottu demokratia ja perustuslailli­sia
oikeuksia.
Kreikan hallituksen nootissa sa­nottiin
uuden hallituksen haluavan
ystävällisiä suhteita kaikkien ma^
den kanssa. "Kuitenkaan tämä ei
merkitse sitä, että Kreikka suvait­see
vieraiden valtioiden. sekaantu­van
sisäisiin asioihinsa", sanottiin
nootissa.
saalia ainaiset tappelut, käsikäh­mät
ja murhayritykset, joihin ku­kin
kohtaus päättyy, eivät nekään
ole mitään lastenohjelmiin sopivia.
Nyt voi joku sanoa, että saahan
television sulkea, jos sen,ohjelmaa
ei halua katsoa. N i i n onkin ja se
on sen vehkeen paras puoli. Mutta
koska ihminen on herkkä taipu­maan
kaikenlaisen mainoksen uh­riksi,
niin täytyihän sitä "hyvää"
seurata jonkun aikaa, että tiesi
mistä johtuu niin suuri haaskaus
kaikenlaisten Batman varusteiden
kauppaan ilmestymiseen.
Tämä on tietysti vain yksi mie­lipide,
mutta olettehan kuulleet
sen sanonnan, että televisiossa esi­tetään
sitä mitä ihmiset katsovat
ja kiittävät ja siinä on kiitosta tar­peeksi
kun kaupat ovat pullollaan
jonkun televisio "isankai-in" va­rusteita.
— Yllättynyt.
PÄIVÄN PAKINA
M A U R I L L E M A U R I N P A L K KA
"Mauri on t y ö n s ä . tehnyt.
Mauri saa nyt mennä", on tuttu
määritelmä työtätekeville.
Satunnaisissa töissä olevat mie­het
ja naiset saavat sen kuulla ja
tuntea joka kerta kun "työ val­mistuu".
Mutia .sellaisetkin henkilöt,
jotka ovat -vitkituisissa töissä",
palvelleet työnantajaa uskollisesti
Raakkclin lai —f>ikeammin elin­mahdollisuuksiensa
takia, ovat ny
ikyisenä automatisoinnin aikana
saanoenauhukscen. kokea, ettei
mikään muu ole loppujen lopuk­si
niin varmaa kuin se, että työ­mahdollisuudet
loppuvat heti kun
työnantaja katsoo, etlä hän voi
jotenkin tulla toimeen vähem­mällä
työvoimalla.
Tosiasiassa "vakituiset työpai­kat"
voivat pian jäädä muistojen
joukkoon tekniikan ja erikoisesti
aulömalisoinnin takia. Eräät joh­tavat
talousmiehet ovat esittäneet
mielipileilä, että nyt varttuvien;
huorien ja lasten pitää hankkia
niin paljon koulusivistystä, että
heille ttilee hclponnmaksi vaihtaa
elinaikanaan kaksi tai kolmjekin
kertaa ammattia. — nimenomaan
siksi kun aulomatisointi voi viedä
heillä ja muilla työläisiltä ensim­mäisen
ja toisen ammalin pois.
Kuten sanottu, työläisille ci lä-mä
ole mitään uutta, mutta tot­tua
ei siihen voi. Joka kerta kun
työ loppuu, tulee ansiossa keskey­tys
ja mieleen epäily, että kauan-ikohan
nyt. pitää käydä käsivar­sia
tai muita avuja kaupustele-massa;
Suuren Rahan omistamat ja
palkkaamat politiikantekijät ovat
tietenkin kertomus erikseenvii^-
Vaikka kansa jättää heitä silloin
tällöin valitsematta, niin heille
•kyllä varataan hyvätuloisia ja vä­hän
työtä vaativia toimipaikkoja.
Jos ei muu auta, niin vanhojen
puolueiden poliittisina sotaratsui­na
ahertaneet miehet lähetetään
maan hienoimpaan vanbainmie.s-ten
klubj^, senaattiin, missä on
herras-kaiset tulot ja työ miltei
tuntematon käsite.
Ei ole siis syytä surra eikä.
itkeä, vaikka^ Vietnamin sodan
johdosta kävisi "esimerkiksi niin,
eitä presidentti Lyndon John­sonia
ei valittaisikaan . toiseksi
virkakaudeksi toimeensa. Rikkaa­na
miehenä hän ei vakituisia t u - ,
ioja kaipaa ja sitäpaitsi, tiedossa
on hyvä eläke monine muine ctui-suuksinoen.
Mutta iloisin mielin ei varmaan
Johnsonkaan katsele sitä mahdol­lisuutta,
että Vietnamin sota voi
aiheuttaa hänelle presidentin vi­ran
menetyksen. •
Vaalit ovat jo ensi vuonna ja
poliittisessa ilmassa on merkkejä
tulevasta vastatuulesta.
Presidentti Johnsonin kansan­suosio
on jatkuvasti laskenut, mi­käli
voidaan luottaa yhdysvalta­laisiin
mielipidetutkimuksiin. Se
on pqlitiikantekijän kannalta jo­binpostia.
Toisaalta on merkkejä siitä,,
että naapurimaan silmäntekevien-
'kin keskuude4(sa rpohdStaan jo
syntyjä syviä, eli sitä, olisiko
sittenkin helpompi selvitä Viet­namin
sodasta niin, etiä vaihdet­taisiin
valtiolaivan peräsimen pi-
Yhtenä tällaisena merkkinä
voidaan pitää sitä keskustelua,
mikä on ropublikaanipuolueessa
viimeaikoina alkanut suhtautumi­sesta
Vietnamin sotaan.
Esimerkkinä mainittakoon, etlä
republikaanipuölueen senaatin
jäsenten järjestäjä Thomas H.
Kuchel, Kaliforniasta, varoitti a l -
kuviiikoUa poliittista katrastaan,
että heidän täytyy olla loppuun
asti lujia kommunismin vastusta­jia,
eli sotaohjelman kannatta­jia.,;,:..
Mutta vmiksi tällainen "varoi­tus"?
Epäilemättä siksi sotaohjel-miia
intomielisesti kannattanei­den
republikaanien keskuudessa
olisi ehkä "valtiia", jos puolue
nimittäisi ehdokkaakseen miehen
joka lupaa vapauttaa maan siitä
kurimuksesta, mihin Johnsonin
" hallitus on Yhdysvallat vienyt
Vietnamin sodan tiimoilta?
Yksi pääskynen ei tietenkään
tee kesää, kuten tiedetään. Hmeis-tä
myös on, että USAn suurpää­oma,
mikä maan asioista on tähän
asti mielin määrin päättänyt ja
. vieläkin päättää, on vielä vala-osalta
presidentti Johnsonin puo­lella.
Mutta kuka tietää miten ovat
asiat sanokaamme vuoden kulut­tua
— semmekin jos näyttää, että
sotalauti syvenee ja pahenee efkä
ulospääsystä^^ole tietoakaan?
Tässä yhteydessä on hyvä muis­taa,
että Korean sodan ajkana
Yhdysvalloissa vaihdettiin presi­denttiä.
Sotaan juuttuneen demo-kraattipuolueen
tilalle nostetiin
valion kuskipoikien palkalle re­publikaanipuölueen
miehet, jotka
sen sekasotkun joten kuten rat­kaisivat
"
Mikään mahdottomuus ei siis
olisi vaikka jotakin tämäntapaista
tapahtuisi nytkin.
Tätä, 'kirjoittaessa ei ole tosin
mitään merkkejä siitä, että pre­sidentti
Johnson seuraajineen jou
tuisi sivuutetuksi —/mutta omaa
poliittista hautaansa hän varmasti
Vietnamin hyökkäyssodasta etsii,
tulkoon se sitten ennemmin tai
m y ö h e m m i n .— Känsäkoura.