Vapaus, July 24, 1965

              Sivu 2 V Lauantaina, hdnäk/24 p.
T f A T l A T T O INDEPENÖeNT LA80R ORGAN
Y / \ K A IJJS OF FINNISH jCANADlANS
EDITOISI Yf e>5,tu^i.o , . MANAQKRIXSU^
TELEPHONE: OFFICE'AND/EdrTORlAi: .674.486^
Published thrice tretitl^; Ta^itiviailhrki^^
Publishing Co. Limttsd',-lOOdtm SIiB;«(UT71^'^b»ryi.OBtario,^Oaaada.
MalllhK.Addtesa: Bok 69 ^ '
Authorize^V a^.59col«^^d>^fra»ai^l^:^.^^l^^ ^iq««tnmni Q U a ^
^ and'&rÄneht»|»ö«tage'tocash, i
T1LAUSHIMNAT:
3kk. 3.75 " suomesäa: 1 Vk. IQ^. e.kjc m
Vaikka liittohaMittildsen terveysminis^^
antoi etukäteen ymmärtää, elitä liittohallittu ei aio esittää
Ottawa^a maanantaina'kokoontuneelle liitto^.Ja matakunta-haiUitusten
kcmferenssille mitä|ya,ehdotu3ta ka
raui^u,o|itopal^reluiii tjäijest^sek^ t«l joa sellainen eihdotus
tehdääi», Uittoba];UtukseUa ei ole^,>m lerikoista halua sen
toteuttamiseksi, kysymys saicaushiialtopalvehilain laatimia
sesta liitettiin kuitenkin mainitun konferenssin, työlistaan.
Hyvä onkin, että se liitettiin. MjtfidoMisesti se ylöisen mieli­piteen
suuttumiis, mikä tervehti maan ranioasta toiseen miss
LaMarshm lausuntoa^ auttoi liittohallitusta jär^iintymään
tässä ky^yinyksessä.
Näätä?i4vejä kirjoitettaessa-on vielä epäselvää miss^^
rin UiftfolSiaiftäslJaluaapainostaa tämän tuiM tärkeän u ^^
tuksen/^'aayuitanuseksi. Toivotaan nyt kuitenkin, että miss
• liaMarsh^l^iy^lpuhe'' ei pitäisi paikkaansa tältäkään koh­dalta.
* • *
Yl^«ffiitinW»feuen voida^ saatujen uutistietojen perus­teella
id(c}ei(a/>i^ttä mainitulle konferenssille esitetty^^
lituks^iehdblus äairaushuoltopadvelun järjestämiseiksi seu­raa
sitS^lMia'i[,f minkä liberaalipuolueen parlamenttiryhmä
aikaiseii^Ä^'i|j^äksyi antaessaan suurin piirtein siunauk­sensa
'^j^<^^^'^'|)äällin kuninkaallisen komission ehdottamalle
sairaushwQi1»pa][velulle
KäytJBSftöSsfr'»^ tal-koittaa sitä, eittä näiden hallituspor-taiden
Ij^t^^^irhin järjestettäisiin kansallisesti toimiva sai-ratishu^
to^^y^iu, jonka alaiseksi tulisivat kaikki canadalai-set;
jonka-alaisuudessa canadalaiset voisivat muuttaa maa­kunnasta
toiseei peHcäämäittä tämän palvelun menettämistä
ja jonka hallinnolliset tehtävät jätettäisiin kvmkin maakun­tahallituksen
tehtäväksi nimenomaan korostaen, että yksi-tyisyhtiöillä
eisaa olla voittoilumahdollisuuksia canadalais-ten
sairauden kustannuksella
Asiallisesti puhuen pääministeri Pearson lupasi maaktm-tahallituksille
- sairaushuoltokustaiinusten 50-prosenttista
maksua, jos nämä maakunnallisesti toimiviksi tulevat saira-usvakuutuspalvelut
täyttävät neljä seuraavaa perusvaati­musta;-
— Jos ne ovat yleisiä, koskien maakunnan kaikkia kan­salaisia
yhtäläisin ehdoin ja edellytyksin (siis pakollisia);
— Jos ne antavat kaikki lääkäripalvelut, sisältyen sii­hen
yleisten lääkärien ja spesialistien palvelut;
Jos ne ovat maakunnan hallinnassa, joko välittömästi
maakuntahallituksen tai sen muodostaman elimen hallin­nassa;
— Jos etuisuudet ovat muutettavissa siinä tapauksessa
että henkilö muuttaa yhdestä maakunnasta toiseen.
Rnnallinenkin tutustuminen yllämainittuihin vaatimuk­siin
osoittaa^ että ainoastaan Saskatcheivanin maakunnan sai-raushuqltogalvelu
täyttää ne.^Albertassa voimassa oleva sekä
British Colimibiassa ja Ontariossa tekeillä olevat sairausva­kuutukset,
jotka jättäisivät saalistusmahdoUisuudet suurille
vakuutiisyhtiöille, eivät vastaa lähestulkoonkaan näitä vaa-timuteia."
^ .
y^^/k^tktävissänune ei olekaan vidä^y
taisenqriftjj-tietcda. liittohallituksen ehdotuksesta, ylläolevat
"ehdot^<Jvnttaiu;ät kuitenkin siihen, että tarkoitus on jättää
kansa3}fis^«i^ si^ushuoltopalvelusta pois ainakin aluksi sel-laiset'jfSrk(
bät'^ikat kuin vapaat lääkkeet sekä silmä- ja ham-mash(^(^^'|
Qi^^ .kpituu taval^sille canadalaisille nykyoloissa
aivan iyj(|Mpiin§usia menoeriä.
Joka^^tapauksessa on syytä uudelleen korostaa, että liit-tohalHtuksen
nyt esittämä sairaushuoltopalveluehdotus on
paljon parempi kuin on esimerkiksi Ontariossa tekeillä oleva
sairausvakuutuslaki, mikä muun ohella rankaisisi maakun­nan
asukkaita siitä, että he ovat joko"vanhoja" tai kroonjl-lisesti
"sairaita".
MAAKUNTAKALUTUKSET VAA'AN^ KIELELLÄ
Ylläolevan kirjoittamisen jälkeen Otitawasta saapuneet
uutis^iedot viittaavat siihen, että^kaildqen maakuntien pää­ministerit^
Albertan päänunisteriä lukuunottamatta, joko
kannattavat liittohallituksen ehdottamaa kansallista sairaus-huoltopalvelua,
tai ovatainakin "valmiina käymät lisäneur
votteluja" asiasta, kuten selitti Ontarion pääministeri John
Robarts^
Tosiasia onkin, kuten eräs torontolainen päivälehti totesi,
että pääministeri Pearsonin kokonaisehdptuataon maakunta­hallitusten
taholta perin vaikeav vastustaa:
Ja jos tätä_ "Pearsoriin" ehdotusta verrataan esimerkiksi
Albertassa voimassaolevaan pääministeri E. C. Maimingin
sairausvakuutuslakiin, mikä jättää Ontarion lakitekeleen
lailla upporikk^Ue vakuutusyhtiöille saalistusmahdoUisuu­det
sairaudenkin hinnaaiai. niin ero on todella suuri liittohal­lituksen
nyt .esittämän ehdotuteen! hyväksi» vaikka siihenkin
olisi • saatava korjauksia ainakin^ edellämainituilta kohdilta.
Albertan sairauövakuutusj jonka puolesta mr. Manning kii­vailee,
on todella "vapaaehtoisuuteen" perustuva; yksityis-liikilrfiiden
hallinnassa oleva saiTauslaki,^j pn kdmoutensa
yu<:^i jättänyt yhden jok^ seitsemästäi Albe^^ asukkaasta
ilnum; ininkäänlaista saicaMshuoltoa- yteinkertaisesti siksi, kun
heillä ei ole riittävästi varoja. ni«k8aa yksityigyJvtiöiden kal-^
lista sairausvakuutusta.
Kuten sanottu, meidän käsityksemme on, että päämihifr-feri
Pearsonin esittämä liittohallituksen ehdotus sarbaushuol-tblain'
laktihiiis^än perustaksi on Säslratchbwa;nin sairaushiiol-topalydua
lukuunottamatta parempi kuin mitkään maakunr
tahallitusten laatimat jfi sul^1lnittelemat sairavusyakuutusl^^
Se on paljon parempi Alb^taa, Ojftliarion' ja British Coluin-
Kokous
vastaan joiiM.?
Öttavu. Maakuntien ptoiriiiii^
rsyiBi^eBaS pSSlninisteri Lester Ptetr-s<>
nij^.,^Qt^k^^lci, ett»- i^Jestf^
t p h . känsaUinei|.k<^»i^ii^';^9yf,
hyyjttS vaätasD.. Samallal^aU«'ttiii),^
että. l(Qf^ereD^ ]^^(^UiSs ehdcit^t^'
tila jajikaijti'aär88i ^ikaiMiiui;^!;!.. '
SelitettySSii hall\tuliwnaa toimen
Plteitä ; täistq^sa köyteyttS . ^afer;
taaiuplläi^iniäteri esitti'äik(|i89m^^^
min. että ko.: a^aUiAen^ konferenST
si pidettäisiiii puoUvSUn paUckeilla
ensi -vuonna. MaakuntaKalUtu^t^
v a a t i j a nppeamtpaö toimintaa liit-tohalUtus
yrittää ^aada' sen, j&rjesr
tetyksi ensi joulukuussa:> - : •
Maakuntien pääministereistä vain
Quebecin Jean Lesage esitti epäi­lynsä
tällaisen konferenssin arvos­ta,
mutta hänkin asnoi, että jos sel-lainenkonferenssi
pidetään, se olisi
p^dett^vä mahdollisimman pian. :
Köyliyyttä vastaan i&riest^ttä-.
vään kansalliseen konferenssiin
kutsutaäa hallitusten lisäksi Uikev
laitosten, uniofden, farmarien
jestöjen,_ yliopistojen ja muiden
edustajia.
: ISÄLLINEN NEUVO
— Et ole vielä tarpeeksi kokenut
mennäksesi naimisiin, poikani.
A Koska sitten olen tarpeesi ko<
kenut?
— Sitten kun huomaati'ettei kan­nata
mennä ni^imisiin.
"VANHEMMAT AUTOIUJAT
MAANHEN VAARANA"
Näin sanotaan maantieturvallisuus
neuvoston uutistiedossa. Ja samalla
uliataan vanitempia autoilijoita lisä-painostuksella.
AutoiluD murhatilasto
on kyllä hirvittävä. Yksistään tässä
verrattain suppeassa Sudburyn piiris­sä
on tänä.vuonna kuollut;autokola­rien
vugksi 48 Ihmistä. '
Mutta, onko syy sittenkään vainhem-pien
ajurien? Esimerkiksi tällä Sud­buryn
ja Espanolan välisellä tieosalla
saa '60 mailin tuntinopeudella ajava
henkilö olla aivan yksin — kaikki aja­vat
hänen ohitseen, olkoon tiessä kat^
koviiva t»i kaksi rinnakkaista koko-viivaa,
näkyväisyysseikoista perusta­matta.
Tämä 60 ntailin ajuri joutuu
jarruttamaan' ja monesti ajamaan
"sannalle", ettei vastaantulevan
vuoksi jäisi. ohittajan survottavaksi^
Ovatko nämä autofaurjastelijat: kaikki
vanhuksia?
Sitäpaitsi vakuutusyhtiöt vaativat
nyt jo vatdtemmilta autoilijoilta Iää>
kärintodistukset.
Kovin tässä tuntuu.siltä, ettji onko*
han tämä alkuvalmistelua vanhem­pien
autoilijain autovakuutusten korot­tamiseksi?
Tässä tulee mieleen se kunmuu-tama
vuosi sitten Elliot Laken ja
Sudburyn välisellä tiellä tapettiin 10
kk aikana 70 ihmistä ja Ontarion sil­loinen
maantieministeri tuli tilannet­ta
tutkimaan. Mitään vikaa ei löyty­nyt.
Tien sanottiin olevan hyvän jne.
hTiinpä hän neuvoikin järjestämään
turvallisuusluentoja autoilijoille' jne.
Mitään ei puhuttu ainakaan silloin
vanhempien ajurien "syyllisyydestä".
Näyttääkin siltä, että nyt taas, kun
yleisen mielipiteen vuoksi pitäisi jo­takin
tehdä maantietappojen vähen­tämiseksi,
löytyy niitä, jotka halua­vat
"mennä yli siitä mistä aita on
matalin". — A.J.S.
KirJeiUen lähettäjät vpivat käyt­tää
nhnimerkUä. Heidän toleo
kuitenkin antaa tclnaituksellc oi<
kean nimensä Ja osoitteensa. ToU
asalta toimitus pitää ne ehdotto­masti
omana tietonaan. Kirjettä
el pklauteU Ilman. eUel kirjeen
mukana ole tnUut fMMtimerfcUä.
NlmettSmlä kirjeitä ci JnUultt^
missään tapankaessa. Bajoltefun
tilan vuoksi tähän osastoon piotnt
kirjeet eivät mld olU 280 sana»
plÄ)mplä«
bian • sairausvakuutuksia sittenkin,
vaikka sen avulla ei saataisikaan he­ti
ilmaista lääkehoitoa, eikä tarvitta­vaa
silmä- ja hammashoitoa.
Yleisesti tiedetään, että suuret ja
vaikutusvaltiiiset vakuutus^ ja lääke*
yhtitöt sekä ikävä tunnystaa, Canadan
kansallinen lääkärienyhdistys, Vastus­tavat
kynsin hampain sellaista sai-raushuoltopalvelulakia.
mitä tuomari
Hallin kuninkaallinen komissio ehdot­taa.
•
' Tämän vuoksi tulisi tavallisen kan­san,
maan koko yleisen mielipiteen
vaikuttaa niin paljon kuin voidaan
sen' hyväksi, että liitto -ja maakunta­hallitukset
saavat tietää ja tuntea,
jotta Canadan kansa tarvitis^e ja vaa­tii
päättävästi tuomari Hallin ehdo­tuksiin
perustuvaa kansallista^ pakoin
lista sair^shuoltcpalveiua. mikä yk­sinään
voi taata' sen, että kaikki oa-nadalaiset
saavat sairauden sattuessa
vat^llisuudestäan, asuinpaikastaan ja
kansallisesta alkuperästään huolimatr
ta nykyaikaisen lääke-, lääkäri- ja
sairaalahoidon. , . , : , ,
^HeislnkL^-— Tic8lai<eiiiiyyt«eit
päättyi MMffatUo raidia9k<nigire9-
iU i«lm viisi pm^iiä^t^iadlumat
tyfitSäa ttetelagln kiUttttiuaalos-
8«,t; •«iffititmaav p W * ^ ; pfiäfe.
tä}ä^l«$amM»i^ Bek&^Vletbamia
koskeva julkilausuma, Jonka luki
kirjailija Jean- Paul Sartre että
yleinen Julkilausuma, Jonka luki
gu|iteala|tte« Aiid^-oiAito; i ^ -
viitijrltliBi'. yU^olinal^lla ääpten
eaemmjijktiiaiV' valnr muutamia
hajaääniä esUniyl päi^lkiisel-maa
Vastaan tai pidättyi Sänestä-miistä'
eikä mikään valtiitiskuiita
yhtynyt tähän kOkonaUmuten*.
Erityisen Juhlavin Ja Uikutta­van
pHxteev < sai kongresBln pää­täs
kun prof; J:, D. Bemal nyt
esihityi viimeisen kerran rauhan-lUfclieen
pUHni Ja otti Jäähyväi­set
monlvuotlailta iyötov^Utkan.
TälUiIn myös ehUel^n nmöUiJa
Pablo Nenida luki Bernallh kun­niaksi
klirjöittatnansa ninon.
Useimmat rauhankongressin va­liokunnat
istuivat pitkään keskivii
kbn Ja torstain välisenä yönä; E n ­nätyksen
teki kuitenkin II valio­kunta,
jonka istunto jatkui klo 4.20
saakka. Tämö valiokunta käsitteli
siirtomaakysymyksiä ja rotusortoa.
Valiokunta hyväksyi lopulta, selos­tuksen
yksimieliscsti\ ja hajaantui
hyvänUiulisena. Vaikeudet olivat
Johituheet pääasiassa väärinynunär-jyksistä.
Kongressin puhemiehistö
oli puolestaan istunut 4:ään asti
aamuyöstä.
Täysistunnon alkamisaika sUrtyi
niiden viivästymisten vuoksi p«io-leUatoista
tunnilla. Aamupäiväistun-non
puheenjobtajitui totanivat kuu-balälnetr-
tri Juan Marinello* ja Gre­ta
Kunkhof 1 Saksan demokraatti­sesta
tasavallasta.
Ensuomäisenä v^liokuntaselostUk
sena kuultiin Yhdistyneen arabita­savallan
kansanedustajan: Khalet
Mohyedin esittämä selostus Vietna­min
kysymyksiä käsitelleen valio­kunnan
työstä. Tässä selostuksessa
kannatetaan Etelä- j a Pohjois-Viet-namin
hyväksymiä ohjelmia, jotka
nojautuvat vuoden 1954 Geneven
sopimukseen.' ts. niissä vaaditaan
amerikkalaisten jouiskojen ja tuki­kohtien
poistamista ja Vietnamin
kansalle täyttä Itsemääräämiiioikeut
ta. Valiokunta tuomitsee niin ikään
Johnsonin neuvottelutarjouksen, jo-i
ta se pitää vain yrityksenä pettää
USAn kansaa ja peitellä sodan te-hostamis-
ja laaJentamiMoimenpi-teitään.
Rahakalainen Bernard Boudeu-resques,
joka om atoniialan asian­tuntijoita,
esitti kolmannen valio­kunnan
selostuksen. Tämä valiokun­ta
on käsitellyt ydinasekysymyksiä
ja sen selostus oli erittäin laaja si­sältäen
maininnat kaikista valiokun­nalle
kirjallisesti esitetyistä mieli­piteistä.
Mitään suuria erimielisyyk­siä
ei valiokunnassa ollut esiintynyt
JYRKEMIIJIN KIELEN
VAATIMUKSIA^
Italialainen taloustieteilijä Edo-meneo
Barbadoro esitti kuudennen
valiokunnan selostuksen. Tämä va­liokunta
on käsitellyt varustautu­misen
vaikutusta talouteen. Selos-tuksessa
toriutaan väitteet kilpava­rustelun
lopettamisen aiheuttamas­ta
lamasta ja todetaan, että aseista­riisunta
mahdollistaisi elintason ko­hottamisen.
: Valiokunnan työhön
osallistuneet kiinalaiset valtuutetut
ovat tahtoneet selostuksessa koros­taa,
että kilpavarustelun perussyynä
on Imperialismi. Indonesialaisten
valtuutettujen huomautuksena se­lostukseen
sisältyy vaatimus, että
aseistariisuntakehotus on ennen
muuta kohdistettava USAn johta­malle
imperialistiselle valtioryh­mälle.
Neljännen, maailmansodan jään­teiden
poistamista käsitelleen va-liokiinnati
selostuksen esitti englan­tilainen
lehtimies Gordon Schaefr
fer. Tässä selostuksessa tuomitaan
Länsi-Saksan varuatautuminen ato»
mla^iUa' ja ois. Hallsteinin oppi Ja
tuetaan erilaisia; Euroopan ydi»-^
aseettomia vyöhykkeitä koskevia esi
tykslä. Maininnan saa myös pres.,
Kel^tosen . esitys ^ ydinaseettomasta
Pobjblasta. Tässä valiokunnassa olir
vat eräät edustajat vaatineet linpe-rlaligmin
jyrkempää tuomitsemista
ja katsoneet, ettei riippumattomuu'
tensa puolesta taistelevien kansojen
ja; "vanhojen valtioVl^en" välUlä voi
vallita, rauhanomaista riniiakkaln-oloa.
Viidennen valiokunnan selostuk­sen
esitti chileläinen professori Ol­ga
Poblete, joka oli täyistunnossa
esittänyt kehitysmaiden taloudellis­ta
riistoa koskevan alustuksen, Va'
l^okunnan selostuksessa todetaan,
että poliittinen riippumattomuus ja
taloudellinen riippumattomuus ovat
erottamattomia. Selostuksessa lue­tellaan
kehitysmaiden talouden hait
tatekijöitä: keskittyminen yhteen
ainoaan tuotteeseen, riippuvaisuus
maailmanmarkkinahinnoista, raaka-aineiden
ja voiman kehityspulmat
pääoman puute, rahanarvon epäva-kavuus.
Selostuksessa luetellaan
maanosittain vieraiden suuryhtiö!
den omistuksia ja esitetään yksi
toista vaatimusta kehitysmaiden ta
louselämän. kohentamisesta. Kiinan
valtuutetut eivät ole yhtyneet mai­nittuihin
kohtiin, koska ko. kohtien
sisältämiä asioita on heidän mieles­tään
käsitelty riittämättömästi.
TERVEHDYKSIÄ
KQNGBESSILLE
Aamupäiväistunnon aikana esitti
kongressin lehdistösihteeri saksalai­nen
Walter Diehl selonteon osan­ottajien
jakautumisesta maanosit­tain
ja ammateittain. Intialainen
Omprakash PaUval luki seitsemän
kongressille saapunutta tervehdystä
Niiden joukossa olivat presidenttien
Ho Tshi-minhiti. Gyula Kailain ja
Ceylonin entisen pääministerin Si-rimavo
Bandaranaiken, A. Schweit-zerin,
nobelisti C. F. Powellin ja
Canon Collinsin tervehdykset.
I l VALIOKUNNAN BAPORTTI
Lounastauon jälkeen kokous pää­si
jatkumaan tunnin verran myö­hässä,
koska II valiokunnan päätös­lauselman
valmistuminen oli viiväs­tynyt.
Valiokunnan puheenjohtaja,
argentiinalainen kirjailija Alfredo
Varela pyysi viivästymistä anteeksi
ja lausui, että valiokunnassa oli esi­tetty
runsaasti erilaisia mielipiteitä,
eikä niiden kaikkien liittäminen
päätöslauselmaan ollut mutkatonta/
Valiokunnassa oli edustettuna 200
valtuutettua 70 maasta ja puheen/
vuoroja oli käytetty kaikkiaan 87;
Päätöslauselmassa käytiin laajal­ti
lävitse siirtomaissa ja riippuvuus­suhteissa
olevissa maissa nykyisin
vallitsevaa tilannetta, tähdennettiin
USAn imperialismin ja sen sota-tukikohtaverkoston
syyllisyyttä näi­den
rauhaa uhkaavien epäkohtien
olemassaoloon, alleviivattiin soli­daarisuuden
ja avunannon merki­tystä
vapautensa puolesta kamppai­leville
kansoille ja todettiin, että
kaikilla kansoilla on oikeus elää
vapaina ja riippumattomina. Päätös
lauselman lopussa mainittiin eräitä
valiokunnissa esitettyjä toivomuk­sia,
jotka koskevat solidaarisuus-päivien
järjestämistä ja kansainvä­lisiä
konferensseja. ^
Valiokunnan puheenjohtaja lau­sui
lisäksi, että päätöslauselma oli
valiokunnan enemmistön hyväksy­mä
ja että Kiinan, Albanian, Israe­lin,
Indonesian ja Japanin valtuus^
kunnan toisen puoliskon edustajat
olivat esittäneet eriävät mielipiteet
eri kohtiin. Ne koskivat lähinnä
aseriisuntaa, rauhanomaista rinnak­kaiseloa
ja YKta. 'Albania oli kui-ten&
iiii ehdotti^nut;' tnyib k^konsän^
trUäaiioiitumista "illusl<U<len elätte?
Ujölstä", > koska "mUuten estetään
totuuden Julkitulo"; • Portugalin
edustua. PH ebdottatfilt Mecacm mäi-nltsentistapäätöslaUaelmassaf
mutta
sitäi Kiinan, tanolfä oU jyrkästi vas­tustettu
ja kieltäydytty äänestä­mästä
tästä asiasifu Etelän ja\ Pobr
joisiVleUMmin edlyitajaifc oUv^t kan-nattaneet/^
hsvM^^ts^' p f i ^ u -
selniia, mttf^ Htaitefllbi pidättyneet
äänestjrkstetä: Pääiöslauselma sai
osakseen vilkkaat suosionosoitukset
BUNO 1^^A]>BESS|L
PROF. BfiBIHAUlXE
PuheenJohte^istiMm kuulunut .bel­gialainen!
^sahella Blume käytti tä­män:
jälkeen pufa«eovueron ja/lau-sui,
että prof. J . D. BemaUn jättä­essä
nyt paikkansa häntä varten ke­rätään
adressi^ johon käikki< Rau-hankongrössin
valtuutetut voivat
kirjoittaa: nimensä ja runoilija
Pablo Neruda kirjoittaa siihen ru­non,
jonka avainsanoina ovat: '-rau-ha"
ja 'Bernal'-. Ilmoitusta terveh­dittiin
vilkkain suosionosoituksin^ ja
välittömästi adressi alkoi kiertää
valtuutettujen keskuudessa. '
VII VALIOKUNNAN
päätöslauselman esitti sen pulien-johtaja
amerikkalainen professori
Carlton B. Goodlett Tässä yhtey­dessä
on lähinnä puhuttava valio­kunnan
työn selostuksesta, silla sii­nä
selostettiin läjaltl käytettyjen
puheenvuorojen- ja tehtyjen esitys­ten
sisältö^. Päätösiausehna jakaaur
tui kahteen osaan, joista Jälkimmäi­nen
käsitti. Y K n ja sen uudistami­sen
ja edellinen muut valiokunnan
työn piiriin kuuluneet asiat. YKn
osa oli hyväksytty yksimielisesti,
Icun sen sijaan päätfislauselnum en­simmäisen
osan eri kohtiin mm. K i i ­nan,
Indonesian ja myös eräiden
Afrikan maiden edustajat olivat
esittäneet eriävän mielipiteensä.
Päätöslauselmassa oli omistettu
melkoisesti huomiota Ilja Ehren-burgin
ajatuksille, jotka kmkivat
rauhan liikkeen laajentamista kiin­nittämällä
päähuomio siihen, milui
yhdistää sekä ehdottikseen. että ase­tettaisiin
komitea laatimaan neljä
kohtaa käsittävä vetoomus maai|-
QMIR ka)kiUe>j;atA«PjSyj«8«t^ . .
jiQixip^AJÄisis^in^Q:.; / >
Vaikint kongressin tya^öllq^^nsä
lalliit hiellään myöb^issj^ nlin>pääta-
>jäi!|8isti^ jpäästUn albittamaan
edellä aikataulusta: Puheenjohtaja-na<
toiminut canadalainen James; G.
Endicott luovutti tällöin ensimmäi­sen
puheenvuoron ransicalalselle
kirjailijalle Jean-Paiil Sartrelle, jo­ka
aluksi piti puheen ja sittenluki
Vietnamia koskevan päätjtelausel-man.
Puheessaan Sartre tarkasteli
Vietnamin tilannetta ja siihen joh­taneita
syita,^ hän kohdisti USAn po-litiikkaam
jyrkästi arvosteleria sa*
jjiojm ja tähdensi, että ydinsodalla
kiristäihlpen ei voi johtaa lopulta­kaan
mihinkään tulokseen. Puhetta
ja sen jälkeen luettua päätöslausel­maa
tervelidittiin pitkällisin ; suo-sionosoitiiksin.
Puheenjohtaja katsoi jo suosion­osoitusten
osoittaneen päätöslausel­man
saaman kannabiksen, mutta
alisti sen silti äänestykseen. Vain
neljä hajaääntä (muutama afrikka'
lainen ja amerikkalainen) esiintoi
vastaan ja kaksi pidäty äänesUi-mästä.
•
Seuraavaksi guinealainen Abdul-lah
Diallo luki yleisen päätöslausel­man
ja siitä äänestettäessä vastaan
ei esiintynyt kukaan ja pidättäyty­neitä
oli kymmenkunta, lähinnä a f r
rikkalaisia ja amerikkalaisia.-
BBRNALIN JÄÄHYVÄISET
Kongressin päättäjäissanat lausui
Maailman Rauhanneuvostonmoni-vuotisesta
puheenjohtajuudesta qyt
luopunut firof. J . V. Bemal, joka
puheessaan tarkasteli nykyhetken
tilannetta maailmassa, käsitteU
Vietnamin sotaa, loi katsauksen rau
hanliikkeen tilaan ja esitti sitten
käsityksensä Rauhankongressin työs
tä. Lopuksi Bernal hyvästeli nimel­tä
mainiten monet vanhat ystävänsä
ja kävi vielä puristamassa b e i ^
kättään puhemiehistössä, koska hah
nyt puhui viimeisen kerran rauhan-kongressissa-
ja jätti — kuten hän
itse sanoi — tehtävän nuorempiin
ja aktiivisempiin kasiin. Valtuutetut
tervehtivät Bemalia seisaaltaan pit-käaikaishi
suosionosoituksin.
Suosionosoitusten myrsky puhke­si
vielä pian uudelleen, kun kuulu
chileläinen runoilija Pablo Neruda
kävi lukemassa Bemalille omista­mansa
runon ja kävi sitten ojenta­massa
sen tälle henkikikcAtaisesti.
Mitä muut sanovat
USAn "ARVOVALLAN ROMAHDUSMAINEN K(»IKURSSI"
On lievimmin sanoen karmeaa kuulla, valtion, päämiehen suusta,: ettd
hän edes tte(lä.oUhm.täUainen toiminta voi Johtaa. Ja kaikki tämä tapah­tuu
nyt kansallisen kunnian vuoksi, 'nidysvallat on kut&ausi kuukaudelta
lisännyt Ja laajentanut sotatoimiaan. Vietnamin kansa on Jäänyt amerikka­laisten
sotilaiden Jalkoihin. Sotilaallisia operaatioita, mies- ja materiaali-vahvistuksia
on systemaattisesti voimistettu. Vietnam. Kiinan Ja Intian
muinainen valtataistelun kohde, on muutettu amerikkalaisten taistdunäyt^
tämöksL
Vietkong-sl£Bit taistelevat maassa. Jossa ovat syntyneet Ja Jossa heidän
on elettävä. Mutta amerikkalaisten maassaoloon ei ole mitään moraalista
eikä «des periaatteellista oikeutusta. Jos amerikkalaiset korostaisivat po­liittisia
tai taloudelUsia intressejään Kaakkois^Aasdassa. heidän sotilaalUnen
toimmtansa olisi valtapoliittiselta kannalta ymmärrettävää. Mutta nyt on
Johnsonin ehkä varomaton Ja Varmasti epäviisas lausunto poistanut een
poliittlEen naamion verhon, Jonka taakse 'Vashington on toimintansa yrit­tänyt
kätkeä:-presklentin^uulla on myönnetty, että Yhdysvallat käy sotaa
arvovaltansa tähd«i, säByttääkseen totaalisen suurvallan kasvot Alun al:^^
käenhän se kävi sotaan vain komnumistiaggression vuoksi. Ja tämä mer­kitsee
sitä, että Yhdysvallat on jääräpäisellä poUtiikallaan ajamassa itaensä
Juuri siihen, mitä se on kuvitellut torjuvansa, arvovaltansa romahdusmai­seen
konkurssiin. — Päivän Sanomat Helsinki.
USA VALMISTELEE YDINASESOTAA KIINAA VASTAAN?
Washington. — Presidentti Johnsonin toimia Jatkuvasti arvosteleva
Oregonin senaattori Wayne Morse väitti perjantaina, että monet Yhdysval­tain
uiko- Ja puolustusministeriön virkailijat lialuaisivat käydä ydinase­sotaa
Kiinaa vastaan.
Senaatissa pitämässään puheessa Morse sanoi, että amerik3calalsten
Joukkojen miesvahvuutta Etelä-Vietnamissa Usätään Jatkuvasti Ja lento^
hyökkäykset Pohjois-Vietnamiin suuntautuvat yhä lähemmäs Kiinan rajaa.
Ktm amerikkalaisia on tarpeeksi paikalla, ulotetaan pommitukset Kiinan
alueelle tai sen välittömään lähei^teen. Jollohi Kiinan on pakko 3^tyä
sotaan. Olkoon presidentin oma mielipide mikä tahansa. Pentagonin Ja puo^
lustusnUnisterlön viiKailiJaln enemmistö kaavailee kuitenkin Juuri näin.
sanoi Mbrse;<-M STTtReuter. uutiBtleto.
PÄIVÄN PAKINA
SODAN JUMALA VALOKUVATTU
• YUäolevalla otsikolla käsitteli
Helsingissä ilmestyvän , työväen
päivälehden "Taavetti" Mara-pla­neetan
äskettäistä valokuvausta.
. mikä sellaisenaan oli meidän leh­temme
mielestä merkillepantava
historiallinen saavutus. Taavetti
käsitteli asiaa kuitenkin vähän ke-vyemmältä
kannalta noin nimeen­sä:
Amerikkalaisten valmistama "a-varuusalus"
Marinor 4. on käynyt
valokuvaamassa sodan" jumalan
kasvot Muutamia näistä kuvista
on j a tullut maahan ja lisää tip­puu.
Asiantuntijat sanovat Marl-nerin
kuvien perusteella, että
Mars-planeetan pinta, nämä sodan
jumalan kasvot ovat suhteellisen
sileät ainakin toistaiseksi.
: Muuten tuo kuvaus ja kuvia ot-täviih
vekottimen: lenta Marsin lä-i
hettyville on suocltus, joka todis­taa,
mibin ihmisäly - ja snurvallan
taloudelliset resurssit . pystyvöt
Siile kannattaa' kohottaa hattua
kenen hyvänsä; , . 'f: '
! Kysymys,,On mohienr tiedemies-
„ten, insinöörien, ammattinsa tun­tevien
työmiesten ja jo aikaisem-mlii
keWtettofj|en tieto- ja työko;
neiden suorituksesta, jolle löy­tyy
vain vähän vertauskohteita.
Ennen kaikkea kysymys kuitenkin
on ihmisen mielikuvituksen rajat
tomasta lennosta, sillä ilman sitä
mitään uutta ei syntyisi.
Aurinkokuntamme planeetoista
ovat oman planeettamme lisäksi
juuri Mars ja-Venus kiehtoneet
ihmisten mieliä kautta aikojen
eniten. Jo ammoin ihraiset piti­vät
Marsia sodan ja Venusta lem­men
jumalana, ja koko joukko lie­nee
vieläkin sellaisia henkilöitä,
jotka uskovat näiden kuten mui­denkin
taivaankappaleiden taian­omaiseen
voimaan.
Ja kuten sanottu, amerikkalaiset
ovat nyt onnistuneet kuvaamaan
tämän sodan jumalan' mutta ku­vien
perusteella el vielä tiedetä,
onko •planeetalla elämää.
Joskus 30-Iuvun lopulla amerik­kalaiset
olivat pakokauhun vallas­sa.
Amerikan radio tiedotti, että
movsiiaiset ovat hyökkäämässä
maahan Vaikka kysymyksessä oU
Orson Wellsin mielikuvituskuun-nelma;
se oli ameriikkalaiststa niin
todentuntuinen, että ihmiset ryn­täsivät
kodeistaan ja etsivät suojaa
täyden paniikin vallassa.
Amerikkalainen kirjailija, tun-
, nettujen Tarzan-seikkailukirjojen
tekijä, Edgar Rice Burroughs on'
kuvannut mytis Marsin asukkaita,
joita hänen.tietojensa mukaan oli
monenlaisia ja joilla oli keskuu­dessaan
aivan samanlaisia ongel­mia
kuin oms^i planeettamme a-
SukkalUakln. Näiden marsilaisten
keskuuteen pääsi eräs miespuoli­nen
maan asukaskin,,noin vain yli­luonnollisella
tavalla, ja meni nai­misiinkin
marsilaisen prinsessan
kanssa, ja jonkin ajan kuluttua
morsian muni kauniin munan —
marsilaiset kun lisääntyvät Bur-roughsln
todistusten mukaan mu­nimalla
— josta aikanaan kuoriu-tui
«frinssi. -
Tämä Burroughs, oiva veikko ja
kaikkien SO-luvun poikien ehdoton
suosikki muuten, kertoi häistä
marsilaisista yhtä ja toista muuta­kin.
Nämä kävivät nrnii sotia si­ten,
iettä sotajoukot saatiin toi­mintaan
mielikuvituksen voimalla.
Kun kaksi vihamielistä marsilaista
sattui vastakkain, niin molemmat
.alkoivat pinnistää mielikuvitustaan
ja sen avulla luoda sotilaita, aseita
ja sotakoneita ja niin oli pian hir­veä
sota käynnissä ja niin sota­miehiä
kuin aseitakin riitti niin
kauan kuin vihamiesten mieliku'
vitus jaksoi toimia. Marsissa
myös kone, jolla luotiin uutta i l ­maa
planeetalle, jonka ilmakehä
tunnetusti on hyvin vähäinen. Tä­tä
laitettja käytti vain yksi mie&
Nyt lukija tietenkin kysyy, jot­ta
minkä vuoksi se Taavetti on ru­vennut
kertomaan jo ennen ker­rottuja
satuja.
Oikeastaan tarkoituksemme oli
vain varoittaa niitän jotka aikovat
valloittaa Marsin ja saada marsi­laiset
länsimaisen kulttuurin ja
vapauden piiriin. Saattaa olla,
että tämä Marsplaneetta • asukkai­neen
on vielä kovempi pala kuin
jokin Vietnam. Vaikka Vietkon-gin
kannattajatkin näyttävät l i ­sääntyvän
mielikuvituksellisesti,
niin mielikuvituksen voimaUa, ku­ten
marsilaiset he eivät sentään
lisäänny.
Mutta ehkäpä marsilaiset saa­daan
taivutetuksi rauhaan tuhoa-maalla
heidän ilmantekokoneensa.
Sen jälkeenhän heille voidaan
tarjota maan ilma" •~»"''~"~ -**«
tekevät rauhan -
^Vietnamissa aiotaa
don suuteen;^Ta
'M
-.•0
•n
•Ci.
r l
.«I
ii
1
M, 1,1
«;iSi*:v*?:;;H4aitifeil i.
I l '
l'r I i ^ liiBi::
a ciiuviiu,
- aivan kuten
n tehdä rilslsa-avettl.
:'.J.'