Vapaus, April 26, 1966

              I Ei
LI
1^
SiVtt2 Tiistai, huhtik 26 p. --Tuesday, April 26, 1966
V A P A U S I N D E P E N D E N T U V B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabUshedNov. 6, 1017
E D I T Ö R : W . E K U U N D MANAGER! E. S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C B AND EDITOftlAL 674<42e4
Publlshed tlirtce weekly: Tuesdays. Thur^lays an<t a^turda^ bf Vppaua
PubUahikig Co, Limited. lOfKmjOm St. \?est/8udbut;^^
Mailing Address: Box 69
Advertlslng retes Upon appUcation, tranalatlon Iree QX cftar^^
tuthorlzed as second class mall by tbQ Post Office Oepaiftpiept. Qtt»wa..
and for payment of postäge in oash
n , . . . r o , , H / CANADIAN i:I.ANGUAGE|;eRESS CLUB
TILAU8HINNATt
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 Idt. $4.75 USA.ssa 1 vk. $10.00. 8 O- $8.25
S kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50, 6 kk. 6.76
Yskivä sammakko, ampiaisbySkkays
'IMolempi pahempP
:v etsikkomme ei ole ehkä aivan kieliopin sääntöjen mu­kainen,
mutta pikkupojat tapasivat ainakin ennen vanhaan
ilirikistä siten käsityksensä sellaisista asioista, joista on nyt
tarkoituksemme puhua.
^^^^ 'M ja va-kiiiitettu,
että suurin osa työttömistämme — ja heitä on täl­l
e i n kertaa yli 300,000 — on työttöminä ennenkaikkea "op­pimattomuutensa"
takia, eli siksi kun heillä ei ole mahdol­lisuutta
kilpailla työvoimamarkkinoilla koulunkäyneiden
letossa. Väin koulunkäyneillä on nykytilanteessa mahdolli­suus
saada työpaikkoja, on meille selitetty.
Mutta nyt on uutistietojen mukaan aloitettu erikoinen
painostuskampanja liittohallitusta vastaah siitä, että se vaa­tii
siirtolaisilta muka aivan liian paljon koulunkäyntiä! Vis­sien
teoUisuushaarojen herrat viskaalit ovat sitä, mieltä, että
jos siirtolaisten kohdalta ei alenneta kelpoisuusvaatimuksia
10-vuötisesta koulukäynnistä, ne {teollisuudet) joutuvat
maailmaiUoppuun asti kamppailemaan työvoimapuutetta
vastaan.
Toisin sanoen "suo siellä, vetelä täällä". Koulunkäymät-tömyys
työläisten kohdalta vaikeuttaa työpaikkojen saannis­sa,
mutta ainakin siirtolaisten koulunkäyneisyys on kantona
vissien työnantajapiirien kaskessa.
Siis "molempi pahempi" koulunkäyneisyyden ja -käy-mättömyyden
kohdalta!
Lainatkaamme lyhyesti mitä kahden suuren kaivosyh­tiön
johtomiehet ovat sanoneet koulunkäyneisyyttä^vastaan:
— Kaivosteollisuuden hyökkäys liittohallituksen siirto-laisuusohjelmaa
vastaan sai eilen lisä vauhtia kahden suuren
kaivosyhtiön presidentin lausunnoista, kerrottiin torontolai-sen
aamulehden uutistiedossa perjantaina ja jatkettiin:
---He kummatkin väittävät, että (kaivos-) teollisuuden-laajuinen
työvoimapula helpoittuisi pian, jos liittohallitus lo­pettaisi
vähemmän kuin 10 vuotta koulua käyneiltä ulkomaa­laisilta
työläisiltä siirtoläisuuskiellon.
—^ Teollisuuden Ottawalle esittämät vetoomukset "ovat
kohdanneet valitettavaa ymmärtämättömyyttä todellisesta
ongelmasta", sanoi Falconbridge Nickiel Mines Ltd. presi­dentti
H. J. Fraser osakkeenomistajien vuosikokouksessa...
Kerr Addison Mines Ltd:in presidentti H. S. Row . . .
sanoi, että hallituksen tulisi luopua 10-vuotisesta koulunkäyn-
•tivaatimuksesta siirtolaisiin nähden, jotta voitaisiin nopeasti
poistaa työvoimapuute . . . Monet kaivosyhtiöiden johtohen­kilöt
myöntävät, että he yrittävät saada hallituksen ohjel-inan
muutetuksi julkisten lausuntojen paukkeella . .
Mahdollisesti se on meidän kohdaltamme "rumasti sa­nottu",
mutta yllämainittujen yhtiöiden päämiesten puheita
ei voida käsittää muuna kiuin vaatimuksena, että hallituksen
pitäisi ryhtyä auttamaan niitä "halvan työvoiman" tuottami­seksi
ulkomailta.
Jos näin ei olisi asia, niin miksi eivät kaivosyhtiöt esitä,
että liittohallitus erottaisi Canadan yli 300,000 työttömän
joukosta kaikki "vähän koulua käyneet" ja lähetä niitä kai­vosteollisuuden
palvelukseen, jos nimittäin on totta, että
koulunkäymättömyys on kaivosteollisuudessa valttia.
Tosiasia on tietenkin tässäkin asiassa tarua knimmempi.
Kaivosyhtiöt maksavat vaativasta, vaarallisesta ja nopeasti
kuluttavasta työstään niin kehnoa patkaa, että työläiset ei­vät
pysy niiden palveluksessa. Monesta kaivostyömaasta on
tullut työläisten "läpikulkupaikka". Nuoret miehet tulevat
usein pitkienkin matkojen päästä suurin toivein niiden pal­velukseen,
mutta koettuaan kaivoskeskuksien elinkustannus-nusten
korkeuden ja kaivosyhtiöiden suhteellisten alhaisten
palkkojen aiheuttaman ikuisen köyhyyden noidankehän, he
pakkaavat pikkutavaransa ja lähtevät etsimään jotakin muu­ta
työtä. Toisin sanoen kaivosteollisuuden "työvoimapuut-teen"
perustana ei suinkaan ole työläisten "liiallinen koulu­sivistys",
vaan kaivosyhtiöiden kehnot palkkataksat ja osak-keenomistajain
pohjaton rikastumisen himo alhaisten palk­kojen
kustannuksella.
Mine-Mill union osasto 598 uusi ja nuorekas presidentti
Robin W. McArthur oli mielestämme tuhannesti oikeassa
kun hän yhden ainoan osakkeen omistajana meni Falcon-bridgen
vuosikokoukseen ja sanoi siellä pitämänsä puheen­vuoron
yhteydessä, että yhtiön työvoimatilanne voidaan kor­jata
heti, jos yhtiö rupeaa maksamaan sellaisia palkkoja, että
ne vetävät työvoimaa puoleensa.
. Hallituksen ei siis tarvitse ryhtyä "halvan työvoiman"
etsintään, mikäli kaivosteollisuudessa todellista työvoimapu­laa
on. Sen sijaan^olisi vaadittava, että kaivosyhtiöiden pitää_
maksaa työläisilleen sellaista palkkaa, että he voivat säädyl­lisesti
elää.
Välähdyksiä Vietnamin sissien sodauikäyntitavioista
Vietnamin sota ei ole tavallista sotaa. Sitä käydäSn ilman rintamia,
ilman suuria tykistökeskityksiti, ilman massahyökkSykslB. Se on SIMI»
sotaajota käydään kaikkialla maassa — jopa Saigonin sydiiinessä -~ mis­sä
tahansa voi äkillinen taistelu leimahaa, painopiste siirtyy paikasta
toiseen. Sissien sodankäyntitak( iikan keskeisin ydin on yllätys. Tarvittaes­sa
j[8||u voidaan suorittaa vahvoinkin voimin, n^utta vastustajan ryhtyessä
vastatoimiin qissit "sulavat" viidakkoon ja kyllin. Kärjistäen voidaan sa­noa,
että sissit ovat kaikkialla' ja eivät missään. Kun he lisäksi — mikä
kuuluu perusasettamukseen liikkuvat paikallisen väestön keskuudessa
^koin kala vedessä", niin lukumääräisesti voimakkaankin vastustajan käy
vaikeaksi jopa mahdottomaksi — lyödä tällaista sissiliikettä maahan.
Tämä on myä& USA ja sen pönkittämä marionettiarmelja joutunut Viet­namissa
jo huomaamaan.
Oheiset pienet välähdykset kertovat omaa kieltään Vietnamin sissien
sodonkäyntitavasta. Ne ovat peräisin vietnamilaisista lähteistä ja liitty­vät'
taisteluihin sekä ranskalaisia että ame^kkalaisia vastaan.
YSKINTÄ Mutta mitä oli tapahtunut? Hai
Aanpumapoterot, vartiotornit,
piikkilanka-aidat, maahan:Jyödyt te­rävät
bamgutikut ^ . mitään ei puut­tunut
uuden varuskunnan ympäril­tä,
jonka oli määrä tuoda turvalli­suutta
sissien hallitsemalle alueelle
Haiduongin maakunnassa. Varus­kunnan
joukot arvelivat voivansa
olla rauhallisia^
Sissit saapuivat useina öinä, mut­ta
eivät uskaltaneet tulla kovinkaan
lähelle. He vain ampuivat summit­tain
muutamia laukauksia häiritäk-seen
sotilaiden unta. Vihollinen puo
estaan ampui myös summittain
muutamia konepistoolisarjoja pimcr
yteen. ^
Mutta eräänä yönä kuului yskin­tää
aivan piikkilanka-aidan takaa.
"Nyt tämä on vakavaa"! vartijat
ajattelivat. Hälytys annettiin. Kai­ken
kaliiperiset aseet sylkivät tulta.
Tuskin tuli oli lakannut, kun yskin-tä
kuului jälleen, vieläkin selvem­pänä
ja vieläkin lähempää. Taivas!
— sissit olivat aivan aidan takana
ja saattoivat hyökätä milloin tahan­sa.
Läheiseltä Kesatin tyklstöpatte-rilta
pyydettiin tulitukea hyökkäyk­sen
torjumiseksi. Päivän koitUiessa
tulitus lakkasi ja yskintä samoin.
Täpärä pelastus!
Maailman turuilta
VOIMASANOISTA
Voima.sanat ovat saaneet englanti­laiset
lisRettäin kuohuksiin. Kyllähän
englantilaiset sellaista käyttävät ja hy­väksyvätkin
sen turvallisissa oloissa,
mutta nyt niitä käytti prinssi Philip
ja sellainen on enf^lanlilaisista törke­ää.
Kun voimasanat käytettiin kaiken
kukkuraksi televisiossa, joten ne oli­vat
kaiken kansan kuultavissa, on
loukkaus englantilaisia kohtaan sitä
kin suurempi.
Kysymyksessä oli uutiskuva, joka
oli otettu prinssin Amerikan matkan
aikana. Prinssi oli juuri 'saapunut
Floridaan ja BBC:n telcvisioreportte-ri
työnsi juuri häntä kohden mikro­fonia;
kun prinssi .sydämisiyneenä
sanoi, että nyt se kirottu kapine an
tulossa jälleen ja kchoitti. viemään
mikrofonin jos ei nyt ihan niin etääl­le
kuin pippuri, kasvaa niin ainakin
pois hänen ulottuviltaan.
Kirottu-sana ei englannin kieic.s.sä
ole kaikkein voimakkaimpia kirosano­ja,
mutta hyvää uskovat englantilai­set
ovat sitä mieltä, ettei kuninkaat
listen sovi käyttää mitään muuta kuiri
kukkaiskieltä. Ja jos käyttääkin voima
sanoja, niin BBG ei saa sellaisia kuvia
lähettää eteenpäin. Lähetyksen jäl­keen
televisioyhtiöön lulvikin puhe-linsoittoja^
joissa tapahtunutta pahoi­teltiin,
mutta vastaukset olivat perus­teltuja.
Telcvisiomiehet selittivät, et
lä he halusivat kalselijain näkevän
Amerikan vierailun myös kulissien ta­kaa.
ja niiri he nyt näkivätkin. Sitä­paitsi
he .selittivät, että tuo ei .suin­kaan
ollut pahinta, mitä lehtimiehet ja
televisiomiehet ovat kuulleet prinnssi-en
suu.sta. Sieltä kuulemma toisinaan
tulee paljon mehukkaampaakin teks­tiä.
Vastalauseita tuli kuitenkin niin
paljon, että tuskin telcvisiomiehet us­kaltavat
päästää läpi silä mchukkaani
paa, vaikka heillä olisi tilaisuus sitä
joskus nauhoittaakin.
Näin suomalaisittain katsoen tuol­lainen
prinssin esiintyminen tuntuu
oikein piristävältä. Englannin kunin­gashuone
on ollut ja on edelleen var­sin
vanhoillinen ja nimen omaan kor­rekti
esiintymi.se.ssään, joten tuollai­nen
piri.stää ja panee ajattelemaan,
että siinäkin perheessä on joitakin
ihmisiäkin, joilla on ihmisten heikko­uksia,
ja .sellaisia ihmisiä, jotka usv
kallavat nämä heikkoudet näyttää
myös maailmalle, olla tavallisten ih-j
mister kaltaisia. KU. :
duongin seudun sissit olwat keksi­neet
ovelan tempun vihollisen har­hauttamiseksi.
He olivat panneet
pienen tupakkakäärön sammakon
suuhun ja sitoneet sitten eläimen
suun kiinni. Pimeässä eläin sitten
sidottiin piikkilankaan. |<urkun är­tyessä
se yski aivan kuin ihminen.
Sama toisteltiin myöhemmin mo­nissa
muissakin paikoissa siinä mää­rin,
että sammakon.kasvatuksesta tu
li monissa kylissä aivan erityinen
puuha.
MIINOITUS
(v^altatie No:5 yhdistää Haifon-gin
satamakaupungin Hanoihin ja
se oli aikanaan ranskalaisten jouk­kojen
tärkeä yhdystie. Kolonnia vas­taan
päivittäin suunnatut väijytyk­set
ja hyökkäykset tällä sadan kilo­metrin
matkalla tuottivat ranskalai­sille
jatkuvaa huolla.
Eräänä aamuna vuonna 1950 rans­kalainen
kolonna havaitsi keskellä
-tietä julisteen, jo.ssa luki: ".Mtenti-on
aux mines" (varokaa miinoja).
Kolonnaa johtanut ranskalainen
kapteeni kiroili. Hän ei tiennyt oli­ko
ky.symyksessä sissien juoni tai
omien asettama varoitus — saat
toihan miinoja sittenkin olla jos­sakin.
Tunti kulutettiin miinojen etsi:
miseen ja vain yksi väärennetty
miina löydettiin. Sama temppu tois­tui
sitten vielä monta kertaa tiellä,
kunnes varoitustauluihin ei enää
kiinnitetty mitään huomiota. Ko­lonna
pysähtyi vain sen verran, et­tä
taulu heitettiin tien syrjään. Sa­moin
potkittiin syrjään miinojen
iinsanarut, joiden päässä ei ollut
milääni ne olivat siinä harhautta-misfarkoitukscssa,
väärennettyjä.
Eräänä päivänä suuri kuormaauto
oli maikalla pitkin valtatietä No: .ö.
. ' \ k k i a kuljettaja näki keskellä tie­tä
miinavaroitustaulun. Hän hyppä­si
ulos autosta ja tarttui kilpeen
heittääkseen sen pois. Silloin kuu­lui
jyrisevä räjähdys. Kuljettaja ja
40 .sotilasta saivat surmansa - r au­to
löytyi mui-skaantuneena vierei­sellä
riisipellolta.
HALUTAAN
TOIMITTAJA
Vapauden palvelukseen ha­lutaan
toimitustyöhön kiinty­nyt
mies tai nainen. Pitäisi
voida tehdä myös käännöksiä.
Hakemukset mahdollisine
suosituksineen voidaan lähet­tää
osoitteella:
Vapaus, Box 69, Sudbury, Ont.
AMPIAISET
H:n kylän piiritti eräfinll aamu­na
vihollispataljoona, jonka oli
määrä ajaa a9Ukkaat ns. strategi­seen
kylään. Kylä saarrettiin^ kaksi
komppaniaa alkoi siirtyä kylään
ja kolmas — johon kuului mm.
amerikkalainen "neuvonantaja" —•
jäi asemiin.
Äkkiä kuului korvia huumaava
surina.
"Ampiaisia, ampiaisia!" sotilaat
kiljuivat.
Joka taholta suiuria ampiaisia kävi
sotilaiden kimppuun. He huusivat
tuskasta, ja muutamat, jotka oli­vat
saaneet jo viisi tai kuusikin pis­tosta
kasvoihinsa tai niskaansa, su­kelsivat
veteen. Mutta heidän noata^
essaan kasvonsa pinnalle oli yhä
uusia ampiaisia paikallapa vesrvie-lä
lisäsi polttavaa tuskaa. Kesken
tämän näytelmän sissit saapuivat
aseineen ja avasivat tulen. Viholli­nen
pakeni suinpäin turvonnein _kä-sin
ja kasvoin. Amerikkalaisten
'neuvonantaja" oli kuljetettava he­likopterilla
lähimpään sairaalaan.
Sissit saivat huomattavan määrän
aseita ja ammuksia sotasaaliiksi.
Tämän voiton salaisuus oli hyvin
yksinkertainen. Sissien kehoitukses­ta
kylän asukkaat pitivät tallessa
lajissaan kaikkein kiukkuisimpien
ampiaisten pesiä. Pesät pantiin vi­hollisen
oletetun tuloreitin varsil­le
ja sopivalla hetkellä tulpat vedet­tiin
narulla pois niiden suulta. .
Tässä yhteydessä kannattaa mai­nita
myös "ampiaistaktiikan" isä.
Tu-niminen köyhä talonpoika oli
jostakin kuullut, että ampiaisia oli
aikaisemmin käytetty myös taiste­lussa
ranskalaisia vastaan. Niinpä
hän ryhtyi kokeilemaan majansa
lähellä löytyneillä ampiaispesillä.
Hän sai monia pistoksia, jotka vei­vät
hänet polttavassa kuumeessa
vuoteeseenkin, mutta hän jatkoi
silti kokeitaan. Hän tutki hyön­teisten
tapoja ja oppi siirtämään
niiden pesiä saamatta pistokia.
Ensimmäisessä yhteenotossa hänen
liittolaisensa katosivat, mutta Tu
jatkoi kokeitaap ja "asetovereil­lensa"
kesyttämistä. Lopulta ne
oppivat 'haistamaan' vihollisen jo
kilometrien päästä, erottamaan ys­tävät
vihollise.sta ja palaamaan ta­kaisin
jokaisen hyökkäyksen jäl­keen.
Tu oppi myös keinot, joilla
ampiaiset saaliin moninkertaistu­maan.
19G4 Tu järjesti noin 30 väijytys­tä,
joihin liittyi maahan lyötyjen
terävien barbutikkujcn ja ampiais­ten
käyttö ja hän saattoi, ainakin
.50 vihoUissolilasta toimintakyvyttö­mäksi.
TYN MIINAT
Myös tämä tapahtui kuulun
Valtatie N:o ,5:n varrella. Ty, sissi,
oli yön pimeydessä asettanut tielle
miinan. Hän itse kätkeytyi väijyk-
.siin jonkin malkaa sivummalle.
Päivän koittaessa partio malkasi
tietä, pitkin. Ty odolto innokkaana
hetkeä vetääk.seen miinan laukai­sijaan
sidotu.sta narusta. Kuitenkin
partion kärjessä liikkunut sotilas
huomasi huonosti naamioidun mii­nan
ja varoitti loisia. Tyllä oli
vain aikaa paeta läheiseen riisipel­toon,
kun taas partio seurasi na­rua,
löysi Tyn kätköpaikan ja lau­kaisi
miinan, joka ei siis luonut
vahinkoa kenellekään.
T y l l e kokemus oli tuskallinen,
sillä miinoja oli niukalti.
Seuraavana aamuna hän kätki
savesta tehdyn väärennetyn miinan
tielle, mutta niin huonosti, että
•'miina' oli selvästi näkyvissä. Sama
partio kulki jälleen ohitse. Se näki
"miinan', seurasi narua ja veti sii-
"VAALIHAJAANNUS"
Texasin osavaltion kuveroöörii
John 6. Connally on kertonut, että
hänen tietojensa mukaan Kennedyn
klaani rahoittaa ensi syksynä vähin»
tään viidentoista demokraattisen
puolueen ehdokkaan. vaalikamppai­lun
Yhdysvaltain osavaltioiden ku-vernöörivaaleissa.
Tämä on vain eräs yksityiskohta,
joka osoittaa millaiseen vaiheeseen
on tultu Yhdysvaltain syksyisten
vaalien valmisteluissa Ja miten ne
heijastuvat maan poliittisessa elä­mässä.
Kysymys on tällä kerralle ns. vä­livaaleista.
Yhdysvalloissa suorite^
taan sekä edustajainbuoneen että
senaatin kolmanneksen vaalit aina
presidentinvaalien aikaan joka neU
jäs vuosi, mutta sen lisäksi presi­dentinvaalien
välillä valitaan edus­tajainhuone
uudelleen ja jälleen yk­si
kolmannes senaatista. Myös mo­nien
osavaltioiden kuvernöörien
vaalit ovat syksyllä edessä.
Vaalit heijastuvat Yhdysvaltain
molempien pääpuolueiden politii­kassa
selvästi. Ennen kaikkea vaa­lien
läheisyys on aiheuttanut niiden
sisällä hajaannusta. Syksyn kandi­daatit
arvioivat eri tavoin valitsijain
toiveet ja odotukset ja toimivat jO
nyt sen mukaisesti. Selvästi on puo­lueiden
sisäistä hajoamista esiinty­nyt
suhteessa Vietnamin sotaan ja
sen laajentamiseen.
Demokraattisessa puolueessa on
hallitseva ryhmä — presidentti
varapresidentti Humphrey, ulkomi­nisteri
Rusk, varaulkoministeri Ball,
senaatin puolustusasiain valiokun­nan
puheenjohtaja Russell ym.
aivan selvästi luopuneet siitä perin­nöstä,
jonka John Kennedyn traagi­nen
kuolema jätti jolloin tästä muo
dos ui legendaarinen pysyvää rau­haa
puolustava taistelija. Tämä ryh­mä
kannattaa Vietnamin sodan laa­jentamista.
Sitä vastassa on kuitenkin demo­kraattinen
oppositio, josta voidaan
luetella senaatin ulkoasiain valio­kunnan
puheenjohtaja Fulbright,
senaalin enemmistön puheenjohtaja
Mansfield, senaattori Morse ja vih­doin
tietysti Kennedyn veljekset,
Robert ja Edward. Erityisen kärke­vä
on taistelu Johnsonin-^Humph-reyn
ryhmän ja Kennedyn klaanin
välillä, sillä siinä on kysymys ei
vain ensi syksyn vaaleista, vaan pai­kasta
Valkoisessa talossa. Ei ole
enää mikään salaisuus, että Robert
Kennedy on asettanut päämääräk­seen
veljensä uran jatkamisen vuo­den
1968 vaaleissa. New York Time­sin
arvion mukaan "hän voi löytriä
monissa o.savaltioissa liittolaisia, jot­ka
ovat valmiit tukemaan häntä".;
Tähän liittyy myös apu kuvernöö­rinvaalien
eräille ehdokkaille.
Demokraattien oppositio on esit­tänyt
kärkevää arvostelua Vietna­min
sodan laajentamista vastaan.
Fulbright ja Kennedyn veljekset
ovat myös esittäneet kantanaan, et­tä
Etelä-Vietnamin kansallinen va­pautusrintama
olisi otettava mu­kaan
Etelä-Vietnamin tilanteesta
käytäviin neuvotteluihin. Kuiten­kaan
ei oppositio ole suinkaan joh­donmukainen
käytännön toimenpi­teissä.
Arvostelevista puheista huo­limalla
vain senaattorit Morse ja
Gruening äänestivät Vietnamin so­dan
määrärahoja ja ns. Vietnamin
taloudellista apua vastaan. Lisäksi
Moree ehdotti vuoden 1964 elokuus­sa
hyväksytyn päätöksen kumoamis
lä. Kuului räjähdys ja monet saivat
surmansa. He eivät olleet tulleet
ajatelleeksi, että tekomiinan toises­sa
päässä oli oikea miina.
ta, jossa presidentille annettiin vai'-
tuudct sodankäyntiin: TäilÖin hän
sai puolelleen neljä senaattori, mm.
Pulbrightin.
Repuolikr.aneilla on puolestaan
omat huolensa. Heidän on löydetf
tävä oma ratkaisunsa takaiskulle,
jota merkitsi nojautuminen äärioir
keistolaiscen Barry GoldwateriiQ
presidentinvaaleissa. Tämä ei qle,
kuitenkaan helppoa, sillä ,Goldwate-,
rin johtamalla "Vapaan yhteiskun­nan
järjestöllä" on edelleen vankt(a
jalansija puolueen johdossa eikä
ryhmällä ole aikomustakaan perään­tyä.
Puolueen johtoon GoldwateriI-la
kuitenkaan tuskin on asiaa tässä
vaiheessa ja republikaanit potevat­kin
ilmeistä johtajapulaa. Richard
Nixonin mainitseminen tässä yhtey­dessä
on paras todistus johtajakqy-hyydestä,
ovathan hänen asemaansa
rasittamassa monet tappiot vaaleis­sa,
mm. Kennedyä vastaan vuonna
1960. Maina ehdokkaina on m'ainit-tu
suhteellisen maltillinen entinen
senaattori ja nykyinen Michiganhi
valtion kuvernööri George Romney,
joka oli ehdolla presidenttikandi-daatiksi
vurnna 1964. Viime aikoina
on useasti mainittu myös New Yor­kin
pormestari John Lindsey, joka
edellisen tavoin kuuluu republikaa­nien
liberaaliin siipeen; ..
Purjeiden reivaamiseksi uusia
vaaleja varten on republikaaninen
puolue mm. tuominnut fasistisen
John Birch-seuran. jonka tukeen «e
mielihyvin nojasi presidentinvaa*
leissa.
Republikaanien taktiikka nojaa
kahteen vastakkaiseen tekijään.-
Vaikka US An nykyinen Vietnam-politiikka
suurelta osalta rakentuu
juuri republikaanien aikoinaan esit­tämiin
näkökohtiin, ovat demokraa­tit
siinä käi-sineet tappioita, joiden
hyväksi käyttämättä jättämmen oli­si
typerää politiikkaa.
Kuitenkaan tämä ei merkitse, et­tä
kaikki republikaanit olisivat siir­tyneet
iodan vastustajien leiriin.
Yhä edelleen Goldwater esittää kaik
kein hyökkäyshenkisimpiä lausun­toja
vaatien "puolustussodan" muut­tamista
hyökkäyssodaksi. Romney
ja Lindsey ovat sen sijaan olleet
pidättyvämpiä, mm., viimeksi mai­nittu
tuomitsi pommitusten uudel­leen
alkamisen Pohjois-Vietnamia
vastaan ja nimitti sotaa "kaikkein
epäsuosituimmaksi". Amerikan hi»"
toriassa.
Vaaleihin nähden republikaanien
johtajat — mm. senaattori Dirksen
ovat alkaneet esittää yhä optimis
tisempia lausuntoja. Ilmeisesti he
uskovat New York Timesin sanoi­hin:
'Loppujen lopuksi maa voi
kääntyä sellaista presidenttiä vas­taan,
joka ei nauti puolueen täyttä
tukea ja jonka .sotapolitiikka voi
johtaa pitkään uhrien luetteloon i l ­man
sotilaallista voittoa ja ilman
konfliklin ratkaisemista neuvotte­lujen
tietä". .
Maltillisten republikaanien haaste
koskee nyt ennen kaikkea tilannet­ta
demokraattisen puolueeii sisällä,
sillä Dirksenin .sanojen mukaan
"puolueet eivät itse asiassa aiheuta
tappiota toisilleen. Yleisesti puhuen
puolueet aiheuttavat tappion itse it­selleen.
Ne muuttuvat omien vir-heittensä
ja väärien laskelmiensa
uhreiksi." — H. S.
Tilatkaa
Vapaus!
Alku aina hankalaa...
Ottawasta viikon lopulla saapuneen uutistiedon mukaan
ulkoministeri Paul Martin on sanonut hallituksen hairkitse-san
sitä, että Euroopassa olevien canadalaissotilaiden perheet
tuotettaisiin kotiin, ja että siellä olevia sotilaita vaihdettai­siin
aina muutaman kuukauden kuluttua.
Samassa yhteydessä ilmoiteltiin, että Länsi-Saksassa ja
Ranskassa on tällä kertaa noin 11,600-canadalaista sotilasta ja
heillä 21,000 huollettavaa. Myös ilmoitettiin, että näiden so­tilaiden
ylläpitäminen Euroopassa tulee maksamaan vuosit­tain
$155,000,000.
Uskomme, että ulkoministe^^ yh­teyksissä
sen kanssa k im Ranskan presidentti Charles de
Gaulle on sanonut, että NATO-maiden (Canada mukaanlu­kien)
tulee muuttaa sotatukiasenaarwa pois Ranskaa maan
kamaralta huhlikmin 1 päiväiin men
nes.sä 1967.
"Uskomme myös, että canadalaiset
yleensä tervehtisivät lämpimästi si­tä,
jos hallitus menisi askeleen pi^
tcmmälle ja harkitsisi sekä canada-laislen
sotilaiden, eflä heidän per­heittensä
kotiuttamisia Euroopasta.
Muun ohella siilä koituisi $155,000,
000 .säästöt vuosittain — ja lyö-markkinoillemmekin
saataisiin nuor
ta hyvää miesvoimaa.
Sanotaan, että alku aina hanka-,
laa mutta lopussa kiitos seisoo".
Toivottavaa siis on, oltä aloitettu­aan
nyt harkintansa sotilaiden per­heitten
kotiuttami.sc.sta, liltlohalli-tu.
s voi kehittää ja syventää "ajaltc-luaan"
niin pajjon, että keskuste­lun
alaiseksi tulee Ranskassa jä
Länsi-Saksas.sa olevien sotilaidenkin
kotiuttaminen, |
PÄIVÄN PAKINA
POMOISTA JA HALLINNOISTA
Työmiehen alkukantaisen kat­santokannan
mukaan " h y v i ä po­moja
ovat vain ne, jotka ovat .6
jalkaa maan alla".
Korkeasti järjestyneessä nykyi­sessä
yhteiskunnassa ei kuiten:
kaan tämäkään asia ole vallan
näin suoraviivainen ja mutkaton.
Ensinnäkin tiedetään, että työn­johtajiakin
eli pomoja on eri sovi-tia.
On todellisia työnjohtajia joita
ilman tvön tulokset jäisivät paljon
hubnoimmiksi, vaikka "hö" eivät"
koskaan hoputa työläisiään ja ki­roa
heitä siksi, kun muka ci tule
tarpeeksi valmista. .
Toisaalta on sellaisia pomoja,
jotka ovat paremminkin tiellä ja
-työmiesten jaloissa, mutta ovat
kuitenkin saanut jonkinlaisen hel­pon
työn, eli koiramaisen ''hauk-kumistehtävän".
Selvää on, että työläiset suh­tautuvat
eri tavalla tällaisiin työn­johtajiin.
Mutta tärkeintä tässä on kuiten­kin
tänä. Työnjohtajat ja pomot,
olkoot he sitten niin hyviä kuin
voivat, tai niin huonoja kuin tahto­vat,
ovat sittenkin äärettömän pie­niä
nappuloita näissä yhteiskun­tamme
sutu-issa rattaissa.
Vaara on siis sci että työläinen
rupeaa vihan vimmassa murjotta­maan
pomöiic, muistamatta lain­kaan
.sitii, cttii todellinen susi on
suurkapitalisti, mikä riistää yhtä
hyvin työläistä kuin hänen työ­maallaan
olevaa pomoakin.
Työmiehen todellinen vihollinen
ci siis ole joku pikkupomo, ci huo­nompikaan
sellainen,, vaan kau­kana
sen takana, usein aivan näky­mättömissä
oleva suuromistaja,
joka ei tee sen paremmin henkis*^
kuin ruumiillistakaan työtä, mutta
silli ['ahmii satumaisen suuria
voittoja työtätekevien tuottamista
lisäarvoista eli maksamatta jäävis­tä
paikkaosista.
Tällaisia mietteitä pyöri pääs­sämme
lukiessamme viime viikolla
eräitä .sydäntäsärkcviä vetoomuk­sia
hallintoelinten "oikeuksista"
ja niiden oikeuksien "puolustami­sen"
tarpeellisuudesta.
Siltä varalta, eitä emme jouluisi
suoralta l:ädcltä hallintojen puo­lustajien
kirjoihin, saattaa olla pai .
kallaan kertoa kahden ammaltiyh-distyskaveruksen
keskustelusta.
Yksi hcJlä valitti, että ammatti-yhdislyspulmicn
lisäksi hänellä on
valkeuksia kotonakin vaimonsa
kanssa, ja hän pyysi hyvän ystä­vänsä
heuvoal
Kuunneltuaan tarkkaavaisesti
kavcrin.sasolostu.sta, toinen miek­konen
puhkcsj sanomaan: "Pahoit­telen
ystäväni, mutta csitlämiesi
.seikkojen pei-ii.steellä näyttää sil­tä,
että vaimosi on oikeassa. Sc on
minun rehellinen mielipiteeni."
Ensimainittu tuohtui tästä sil­mittömästi
ja sanoi: "Se on usko­matonta
En olisi ikinä uskonut,
että sinäkin kallistut asioissa hal­linnon
puoleen!"
Silläkin uhalla, että allekirjoit­tanutta
syytettäisiin "hallinnon
puolelle kallistumisesta" meidän
on mahdotonta sivuuttaa vaitiolol­la
niitä itkuvirsiä^ mitä olemme
sydän kurkussa lukeneet CBCn
hallinnon pyhistä "oikeuksista".
"Jos'Canada olisi banaani-tasa-valla,\
Vatson ja LaPierre oli.sivat
jo huudattaneet itscnsii: diktaatto­reiksi"
sanoo lorontolaisen aamu­lehden
eräs pakinoitsija;
••William Kilbourn, vaatimaton
professori, joka ci ole koskaan hoi­tanut
edes maapähkinämyyntiko-jua,
sanelee nyt uskomattoman
monimutkaiselle $200,000 000 yh­tymälle,
CBClIe, miten sen pitäisi
asioitaan hoitaa . .
Toisin sanoen professorien ja
muiden pikkuliunislcn tulisi muis­taa
sanonta, "suutari pysyköön
lestissään", sillä CBCn hallinnon
pyhe ön pelkkää jumalansanaa:
Olkoon meistä kaukana CBCn
tai minkään muunkaan järjestyr
necn tyhinän, yhdistyksen laitok
scii tai valtion hallintojen aliarvi­oiminen.
Demokraattisessa yhteis­kunnassa
inc valitsemme cdusius-laitokset,
joilla on vissit hallinnol­liset
valtuudet nimittää esimer­kiksi
CBCn hallinnon ja sellai-sella
hallinnolla täytyy olla oikeus
hallinnollisten tehtävien täyttämi­seksi.
Mutta tällaisen hallinnon tehtä­viin
ei ilmeisestikään kuulu joi­denkin
yksilöesiintyjäin, kuten
herrojen VVatsonin ja LaPierren
erottaminen tai erottamatta jättä­minen,
vaan suuremmat, ns. ohjel­malliset
kysymykset, jonka toteut­tamiseen
he palkkaavat muiden
lisäksi tuottajia, joilla myös on
vissejä hallinnollisia volvoUisuuk
sia ja valtuuksia, mukaanlukien
ohjelmissaan esiintyvien henkilöi­den
työhön otto ja erottaminen.
Kukaan ei halua kieltää CBCn
hallinnolta hallintaoikeuksia siinä
laitoksessa. Kukaan ei halua kiel­tää
siltä oikeutta^sekaantua ohjel-makysymyksiin
silloin jos katso­taan,
että ko.—ohjelma loukkaa
maan kansalaisef.uja jne.
Multa tässä onkin koe. Miksi
pitäisi karkoittaa televisiomme
näköruudulta sellaiset miehet
(Watson ja LaPierre) jotka ovat
esimerkiksi arvostelleet Yhdysval­tain
likaisia sotaa Vietnamissa, ja
pitää televisiomme näkömudulla
mies, jonka ' 'taideharrastuksiin"
sisältyy vihaisten koirien hankki­minen
vietnamilaisten kaulavil-loiksi,
kuten on tapahtunut esim.
Sullivanin ohjelman yhteydessä?*
Tarkemmin asiaa harkittuamme
tuntuu siltä, että turhaa taitaa sit-lenkin
olla itkuvirsien veisaami­nen
CBCn hallinnon puolesta tässK
asiassa. — Känsiikoura.
' ' l i ' ' " ' '' '1)3