Vapaus, October 12, 1965

              Sivu 2 Tiistaina, lokak. 12 p. — TuesdayrOct. 12,-1965
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabUShed Nov. 6i 1917
EDITOR: W . E K L U N D MANAGER: E . isuKSi
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E O I T O R I A L 6 7 4 ^ 4 * 6 4 .
Publlshed thrlce weekly: Tuesdays, JBiUrsdays and Saturdaya by V«R|W»
Publishing CJo. Limited. 100-102 EOm St. West, SudbuiT. Ontario; C ^ I ^
MaUing Address: Box 69
Advertlsing rates upon appUuUlon. translatUm f m cbars«.: ;
Authorized as second class mall tl)« P w t Offlce Depalktment, Ofitm»,
and ft>r payment postage i n ossb.
CANADlANtLWN:G(JAG£-^
Canadaasa: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.76 l7SA;5sa
3 kk. 2.7S
1 vk^ $10.0Q, 8 k& 19.26
Suomessa:: 1 vk. iOXO. kk. 6.79
Suuria markkinoita kohti
Kuten finanssiministerit,-kaikkien maiden kauppaminis­terit
esiintyvät aina hyvin "toivorikkaina". Tästä "anunatti-viasta"
huolimatta on kuitenkin syytä muistaa, että heidän
käytettävissään on alansa kouliintuneita asiantuntijoita, tar­vittavia
tilastotietoja jne. Siksi on syytä kiinnittää huomiota
siihen, mitä heillä on alansa tulevaisuuderaiäkemyksistä sa­nottavana.
, Puhuessaan Atlantin rannikon maakuntien yhteisessä ta­lousneuvoston
kokouksessa Halifaxissaj liittovaltion kauppa­ministerin
apulainen J . H. Warren sanoi, että Canadan vien­tikaupassa
on tapahtunut melkoista parannusta ja että tule­vaisuuden
näkymä ori vieläkin kirkkaampi.
Olettaen tai mieluimminkin toivoen, että asia näin olisi,
meitä kiinnostaa tässä yhteydessä erikoisesti mr. Warrenin
lausunnot vientimme parantamismahdollisuudet sosialististen
ja myös kehitysmaiden markkinoilla. Tämä sitäkin suurem­malla
syyllä kun mr. Warrenin lausunnoista huolimatta tiet
detään, että kansainvälisten markkinain yllä liitelee nyky­ään
vissinlaisia vaaramerkkejä, nimenomaan sellaisten kapi*-
talististen maiden kuin Yhdysvaltain, Britannian, Japanin ja
Länsi-Saksankin maksutasevaikeuksista.
Kaupankäyntiä Neuvostoliiton ja sosialististen maiden
kanssa rajoittaa erikoisongelmat — mutta sillä alueella on
lumoavat pitkän tähtäimen mahdollisuudet, sanoi apulais-kauppaministeri
Warren kuulijoilleen.
On selviä merkkejä, hän jatkoi, että Itä-Buroopan maat
kiintyvät entistä enemmän kaupankäyntiin maailman mui­den
osien kanssa. Jos ne päättävät täysin voimin osallistua
kansainväliseen kaupankäyntiin, sillä tulee olemaan dramaat
tinen ja kauas tuntuva vaikutus.
Mr. Warren on meidän käsittääksemme oikeassa siinä,
että taloudellisesti nopeasti kehittyvien sosialististen mai­den
kansainvälisellä kaupankäynnillä on nyt ja tulee ole­maan
yhä kasvavassa mittakaavasssa kauaskantoinen vaiku­tus.
Me olemme myös kansakuntana olleet siinä onnellisessa
asemassa, että olemme saaneet viljakauppojen avulla ^ kii­tos
Neuvostoliitossa ja Kiinassa vallinneista poikkeuksellisis­ta
kuivuusvuosista— osan näistä idän markkinoista.
Mutta voimmeko me kansakuntana nauttia pysyvästi näi­den
"idänmarkkinoiden" etuisuuksista ja mitä mahdollisuuk­sia
on näiden etuisuuksien kasvamiselle.
Mr. Warren on tässäkin oikeassa sikäli, että esimerkiksi
Canadan ja Neuvostoliiton välisen kaupankäjmnin laajene­misen
tiellä on erikoisonglemia. Hän jätti vain tarkoitukr
sellisesti sanomatta, että ne ovat ihmisten aiheuttamia ja
siis ihmisvoimin korjattavissa olevia ongelmia, joissa on
"Made-in-Canada" leima.
Perusolemuksena on kysymys kahteen suuntaan käytä­västä
kaupasta: Tähän mennessä me olemme kansakuntana
myyneet Neuvostoliittooni Kiinaan ja muihin sosialistisiin
maihin paljon enemmän mitä olemme sieltä ostaneet. Näin
ei voi luonnollisestikaan pitkää aikaa jatkua. Sen myöntävät
kaikki asiantuntijat. Toisaalta tiedetään, että monet johtavat
kapitalistimaat — Yhdysvallat mukaanluettuna — tavoitte­levat
kilpajuoksussa näitä nyt saatavissa olevia "idänmark­kinoita".
Kuvaavana esimerkkinä mainittakoon tässä äskettäinen
uutistieto, jossa kerrottiin, että Australia on lähettänyt suu­ren
valtuuskunnan kiertämään Itä-Euroopan sosialistisia
maita turvatakseen vehnän ja villan vientinsä näille markki­noille,
joilla vehnän osalta Canadan ja Ranskan kilpailu on
vakavasti uhkaamassa.
Samalla valtuuskunta neuvottelee koneiden ja kuljetus­välineiden
tuonnin lisäämisestä Neuvostoliitosta ja muista
Itä-Euroopan sosialistisista maista.
Mainitun kauppavaltuuskunnan johtajana on Australian
apulaiskauppaministeri Alan Werterman. Lopuksi povaillaan
että Australia myöntänee ainakin Neuvostoliitolle, Puolalle
ja Tshekkoslovakialle suosituimmuusaseman ulkomaankau­passaan,
kuten Uusi Seelanti menetteli viime vuonna.
Miksi ei Ottawasta lähetetä halHtusministerin johdolla
toimivaa valtuuskuntaa nuevottelemaan kaupankäjrnnistä —
niin viennistä kuin tuonnistakin — Neuvostoliiton ja Itä-
Euroopan muiden sosialististen maiden kanssa- kun kerran
nähdään, kuten apulaiskauppaministeri Warren Halifaxissa
sanoi, että niiden maiden kaupankäynnillä tulee olemaan
"dramaattinen ja kauas tuntuva vaikutus"?
Miksi ei tartuta lujin käsin kiinni niihin erikoisongel-miin,
mitkä mr. Warrenin mielestä estävät ^kaupankäyntiä
sosialististen maiden kanssa — esimerkiksi siihen, kun Yh­dysvaltain
sanelun_johdosta emme voi muka myydä, "stra­tegisia
aineita", emmekä kaiketi ostaa sellaisia koneita, lait­teita
ja vekottimia, joita meidän muka täytyy ostaa rajan
eteläpuolelta kauppataseemme suureksi tappioksi.
Jotakin olisi tehtävä, jos ei mr. Warren puhu väin suun­sa
lämpimiksi vaalikalastusmatkalla, ja "tehtävä pian, jos
mielimme saada pysyvät yhteydet Itä-Euroopan markkinoil­le,
minne nyt on ilmeinen kilpajuoksu menossa.
Mr. Warren kiinnitti huomiota samassa puheessaan toi­seenkin
tärkeään seikkaan, nimittäin kehitysmaista nouser
viin yhä laajeneviin markkinamahdollisuuksiin. Kehitys­maista
tulee lopulta suunnattoman suuret markkinamahdol­lisuudet
kaikenlaisille tuotteille, hän sanoi.
Myöntäen, että kehitysmaiden kohdalta on kaupankäyn­nin
esteenä vissinaiset maksuvaikeudet, mr. Warren selitti
mielestämme aivan oikein, että nämä vaikeudet ovat voitet­tavissa,
ja että Canadan tulisi auttaa kehitysmaita myymällä
sinne vissien luottojärjestelyjen perusteella entistä enemmän
tavaraa.
Mahdollisuuksia on siis olemassa. Mutta onko poliiti­koillamme
kykyä ja kaukonäköisyyttä tarttua kiinni näihin
mahdollisuuksiin silloin kun ne ovat saatavissamme? Onko
poliitikoillamme selkärankaa seisoa omilla jaloillaan Wash-
. Juliutt M ä d e i v a v ä m n s -
SttanniteUbia vuodestft 1952 UilitleB, kirjoitti laajan artlkkeUnsa tämSn
•Vttodeni kJeBitainiMriit. griUItg osUtaaii se vanhentui mäutamassa kuukau-deud::
Urjoittai» ei voinut tietaS, eitä jo elokiiun loppnun mennessä Yh-dysvallAi
oli jälUMHBtl ilmoittanet aikomukalstaan aseistaa avanias. Pre-d|
lent()rjQliitt<Milli< päätäs t^kee entistä hnolestuttavanunalui tiedot va-koUuuteimteisMiJotIca
kiertävät maiipaUonkaikkien^^ m
W«mltec von Brannln avaruusasemista, jotka"voidaan muuttaa teVok-kaakd
atomipammittajaksi".
Klijoitnluensa' tol«easa psassa JuUus Mader jatkaa USA:n avamusr
snnnniteliiUen, esittelyä sekä selostaa YK:n päätöksiä avaruuden rauhan-omaliesta
kiytästg.
LAIVASTON pi^os
USAn ilmavoimieu suunnitelmiin
liittyvät Uiviiati. myös USA:n lai^
vaston määrätyt pyrkimykset. Sen
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Olga Alanen, Port, Arthur. Ont.,
täytti maanantaina, lokakuun 11 p.
79 vuotta.
August Rasanen, Port A rthu i\
Ont.. täyttää perjantaina, lokakuun
15' pnä 85 vuotta.
Anton Lehto, Kaministiquia, Ont.,
täytti sunnuntaina, lokakuun 10 p
80 vuotta.
Oskar Kotila, Port Arthur, Ont..
täyttää •nrstajna, lokakuun 14 pnä
85 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta
vain onnentoivotuksiin..
TASKUVARAS. VAIKO . . . ?
Meillä joka päivä puhutaan kan
sainvallasta ja moititaan kommu­nistien
yksilövaltaa ja Yhdysvallat
käy sen perusteella sotaa eri maissa
kukistaakseen tuon yksilövallan.
Mutta huomaammeko kuka on
määrääjänä Yhdysvalloissa? Onko
siellä kansalta kysytty lupaa tuo
hon sodankäyntiin?
Eräs Chicagon yliopiston profes­sori
sanoi viime maailmansodan ai­kana,
että on turha puhua kansan
vallasta, sillä niin kauan kuin halli­tusjärjestelmää
on ollut olemassa,
on kansoja hallittu diktatuurilla.
Mutta kun olen canadalainen. n i in
haluan kirjoitukseni kohdistaa Ca
nadan hallitusjärjestelmään. Nyt
kun meillä oli monipuolinen halli-tusv
niin olisi luullut heillä olevan
todellinen kansanvalta. Mutta se
täytyi kaataa kun siellä ei saanut
mikään yksi puolue täydellistä val­taa.
Nuo meidän hallituksemme jä
senet eivät tyytyneetkään taskuvar-kauteen,
vaan haluavat enemmän.
Eikä meitä hallitse yksistään tä
män oman kansamme yksilövalta,
kuten huomaamme tuon president­ti
Johnsonin kirjeestä, missä hän
"suuri mielenkiinto avaruutta koh»
taan heijastuu vakoilusputnijkien ja
sellaisten lentävien laitteiden ke»
hittäroisessp, joiden avull? voidaan
t^bclfi havaintoja laajoilla valtame-riälUoiUaf
{«.S^artd World Report,
marraskuu 25, 1963. sivu 60). Täl­laisiin
laitteisiin kuuluvat esimer­kiksi
Transit-satelliitit, joita laivas­to
lähetti avaruuteen ainakin yhr
deksän kappaletta vuosina 1959—
1963. Niiden tehtävänä on auttaa
purjehduksessa amerikkalaisia ato­misukellusveneitä,
jotka on varus­tettu
Polaris-ohjuksilla. Tässä yh­teydessä
on syytä mainita, että huh­tikuussa
1965 Yhdysvaltain presi-dentti
nimitti CIA :n johtajaksi en­tisen
amiraalin William Francis Ra-bom
nuoremman, joka aivan viime
aikoihin asti on vastannnut Polaris-ohjusten
tuotannosta. Näin siis on
hyvin todennäköistä, että myös C IA
tulevaisuudessa auUaa omasta puo­lestaan
avaruusvakoilun aktivisoin-tia.
Discoverer-tyyppisiä satelliitteja
pidetään USAssa eräänlaisina "työ­hevosina",
joita voidaan käyttää eri
tarkoituksiin. Elokuuhun 1962 men­nessä
oli näitä satelliitteja laukais­tu
vähintään neljäkymmentä. Niis­sä
on erilaisia lisäkojeita, joiden
tehtävänä on kokeilla muita soti­laallisia
avaruuslaitteita. On syytä
muistuttaa, että USA on käyttänyt
myös muits avaruuslaitteita soti­laallisiin
tarkoituksiin. . mm. Cou-rier-,
Echc-, Nimbus-, Tiros-, Traac-'
ja Vela Hotel-nimisiä satelliitteja.
K A U i ^ S K ANTOISIA
SUUNNITELMIA
Yhdysvaltain ilmavoimien mui^
dcn suunnitelmien kehittelyä joh-keuttaan
kansanvallan hyväksi;
Cahadaa ei uhkaa vaara muualta
k u i n presidentti Johnsonin sodista
joita käydään kommunismin kukis
amisen. nimessä tuon Yhdysvaltain
yksilövallan säilyttämiseksi.
Siis jos jompi kumpi noista van­hoista
puoltlei.sta saa enemmistö
hallituksen, niin joudumme sotaan
Amerikan mukana tärkeänä ajan
kohtana;::.'.
Canadalle ei ole ollut mitään vaa­raa
noiden kansojen taholta, joita
nimitetään kommunisteisiksi, pikem
miiikin päinvastoin, jos otamme huo
mioon suiiret viljakaupat viime
vuosien kuluessa.
Tietystikin jotkut yksilöt, jotka
eivät ole saaneet oikeutta perustaa
tehtaitaan noihin maihin ja osake;
markkinoitaan, joilla he olisivat l i
sänneet miljöoniaah. ovat katkeroi
tuneet. Mutta pitäisikö meidän kan
tahtoo, että Canada osallistuisi VieU- ^ a - l ä h t e ä heitä^puolustamaan?
taa puolustusministeriössä tohtori
Harold Brown, Erityisen voimape­räisesti
tehdään töitä DynaSoar (X
20)-suunnitelman toteuttamiseksi.
Kysymys on tässä miehitetystä ava­ruusaluksesta,
joka lähetetään ava­ruuteen
rakettien avulla ja jonka
tulisi laskeutua lentokoneen tapaan.
Yksi tällainen sarja pitäisi varus­taa
ydinohjuksilla, toisessa sarjassa
on tarkoituksena yhdistää miehitet­ty
Dyna-Soar Samos-vakoilusatellii-tin
laitteisiin ja siten luoda miehi­tetty
avaruusalus vakoilua varten.
Valmisteluvaiheessa ovat lisäksi
toisten satelliittien toimintaa tark­kailevan
laitteen kehittäminen sekä
sellaisen miehitetyn avaruusaluksen
suunnittelu, josta käsin voitaisifn
suorittaa sotilaallisia operaatioita
sekä avaruudessa että ilmakehässä.
1970-luvulla Yhdysvallat ioivoo
saavansa käyttöön myös sellaisia,
nykyisin vasta suunnitelun alla ole­via
laitteita kuin atomi- ja muilla
erikoisaseilla varustettuja avaruus­aluksia.
Sen lisäksi USAssa luo­daan
suunnitelmaa salaisesta ava-ruustukikolidasta.
jossa olisi 12-hen-kinen
miehistö. Smart-suunnitelma
edellyttää sellaisen . sotilaallisesti
miehitetyn avaruusaluksen luomis­ta,
jonka tehtävänä olisi korjausten
ja pelastustöiden suorittaminen, ja
Slomar on taas peitenimi liikenne-sputnikille,
jonka tehtävänä on va­rustaa
sotilaalliset avaruusasemat
ennen kaikkea atomiaseilla.
Tähän mennessä käytetyt vakoilu­satelliitit
pitäisi tänä aikana suun­nitella
uudelleen j a aseistaa siten,
että ne kykenisivät tuhoamaan mui­den
valtioiden avaruuslaitteet. Tä­män
lisäksi USA aikoo käyttää hy­väkseen
vuonna 1963 saatua koke­musta,
jolloin . yhden sputnikin
avulla maapallon ympärille 3200 k i ­lometrin
korkeuteen levitettiin
64,000 kilometrin pituinen kupari-neulasvyöhyke,
jotta olisi voitu ko­k
e i l la pysyvää radioyhteyttä sput­nikin
ja maassa sijaitsevien asemien
välillä. Edelleen Yhdysvaltojen so-tilastiedemiehet
yrittävät kehittää
erikoissatelliittia, jonka tehtävänä
olisi vihollisen kohteiden häviftämi-nen
suunnattujen säteiden avulla.
On täysin perusteltua sanoa, että
suunnitelmat avaruuden käyttämi-
Mitä muut sanovat
nniiipispi
SANOMALEHTIEN MURHISTA
UUIUIIUI
San Franciscossa ilmestyvä työväenlehti "People^s World" kirjoit­taa:.
.;
"Todella ihmeellinen seikka nykypäivien Califomiasta ;on se," että
vaikkakin sen väkiluku jatkaa puumiaiisa, sanomalehtien luliuviäärä
yhä vain kutistuu. ' .' ,
Tarjonnan ja kysynnän laki kumotaan monopolin lailla. Yhäti l i -
.sääntyvälle lukijakunnalle annetaan yhäti vähemmän ja rajoitetumpi
valinta. . '
Tämä paradoksi tuli taaskin esille siinä sekasorrossa ja tragediassa,
joka tällä viikoiia iski San Franciscon sanomalehtiteollisuutta. PuJ^ues-samme
tragediasta tarkoitamme tietystikin niitä työläisiä, erinäisten ar­vioiden
mukaan 1,000—1,600, jotka menettävät työpaikkansa ;Sja'noma-lehtien
yhtymisen seurauksena. ; /
Vähän enemmän kuin yhden kymmenvuotiskauden aikana .yiisrpäi-*
välehteä on hävinnyt kahdesta Californian suurkaupungista. Nämä kuol­leet
lehdet (Ja niiden murhan aika), ovat: Los Angeles New^^ :jouIu-kuussa
1954; San Francisco News, elokuussa 1959; Los AngeleisMirror
ja Los Angeles Herald-Express, tammik. 1962; ja San Francisco News-
Call Bulletin, syyskuussa 1965 . . ." — Työmies^Eteenpäin. •
oiiiiuii
[ntian ja Kiinan rajakiisia neuvottelu^
ratkaisuun, sanoi tri James Endicott
Vancouver.' — *'0n suuri vaara
siitä, että Kiinan ja Intian välinen
mahdollinen yhteenotto voi johtaa
maailmanlaajuiseen sotaan," sanoi
tri James Endicott täällä viikko
sitten.
"Koko rajakysymyksestä olisi so
vifava neuvottelemalla' sanoi Ca
nadan Rauhankongressin puheen
johtaja, tri Endicott: "Sen sijaan
että esitetään syytöksiä j a vasta-syytöksiä
hyökkäyksistä, asian
omaisten maiden tulisi pitää mie
lessä valbtsevat realiteetit.
"Nämä suurvallat, jotka molem
seksi sotilasllisiin tarkoituksiin me­nevät
paljon pitemmälle kuin minkä
toteuttamiseen pystyy Yhdysvaltain
avaruustekniikka nykyvaiheessa.
Mutta Yhdysvaltain asevoimat käyt­tävät
miljardeja ja voittojen perään
erittäin ahnas Yhdysvaltojen raket-tltuotantoon
ja avaruuslentoihin
liittyvä teollisuus, joka j o tällä het­kellä
kuuluu maan teollisuuden
kaikkein vahvimpiin aloihin, on hy­vin
aulis osallistumaan kaikkein
epähumaanisimpiin ja ihmiskunnal-
_le vihamielisimpiin suunnitelmiin
jalutkTmuksiin. Tunnetuimpia tä­män
alan teollisuuslaitoksia, jotka
(.latkuu seuraavalla sivuila>
mat kuuluvat Bandungin konfe­renssiin,
voivat varmaan järjestää
konfereir>.iin, missä asia ' voiidaan
ratkri.stii ilnian verenvuodatiista."
Peknyj väittää yhä, että jaU^ pi­tää
edcllceen miehitettynä ^Intian
aluetta ;.om 35.000 neliömailla Mc-
Mahon Ijiiian eteläpuolelb.- Raja­sopimuksessaan
Burman: .V kanssa
Kiina hyväksyi muutama vuosi sit­ten
McMahonin linjan lopulliseksi
rajaksi; neuvotellessaan. Intian
kanssa Kiina on omaksunut erilai­sen
kannan.
"Viimeisimmät kehitysvaiheet In­tian
Pakistan K i i n an rajalla. .nostat­taa
uudelleeen kysymyksen, että
kaikkien osapuolteen pitäisi'harki­ta
huolellisesti näitä rajäkyiymyk-siä,"
sanoi tri Endicott. 'y
"Voidaan väittää, että Kiinan ra-jakysymyskäsittely
vuoden .1962
malliin tapahtui sopimattomana a-jankohtana
ja että siihen liittyi
myös aatteellisia seikkoja.-.Mutta
In*ia ei voi väittää, että McBjiähonih
linja on Intian raja kansainvälisen
lain parusteella. Britanni^^h.jnaail-manvalta
ei ole koskaan saanut lail­listetuksi
alueita, mitkä se on väki-voimin
vallannut. Koko rajakysy-myskiista
olisi soviteltava neuvotte­lemalla."
.. r-' •
namin sotaan. Mainitun kirjeen si
sältö kiellettiin julkaisemasta kan­salle.
Kuitenkin niin Pearson kuin Die
fenbakerktn on hyväksynyt Yhdys­valtain
sodankäynnin ja jos se jat­kuu,
niin Canadasta viedään väkeä
sinne jos jompi kumpi näistä puo
lueista osaa muodostaa enenunistö-hallituksen.
Pääministeri Pearson sanoi i l
moitttaessaan Canadan parlamentin
hajoittamisesta, että tarkoituksena
on muodostaa enemmistöhallitus. J a
jos hän ei saa enemmistöhallitusta,
n i i n hän toivoo, että joku toinen
puolue sen saa.
Tässä on suora viittaus siihen mi­h
i n ollaan menossa. Ymmärtääkö
Canadan kansa tämän nyt kun sillä
olisi mahdollisuus käyttää äänioi-ingtonin
murinoista välittä­mättä
ja tehdä kansakunnal­lemme
edullisia kauppasopi-mulcsia
niin kehitysmaiden
kuin sosialististenkin maiden
kanssa.
Kaikin mokomin, laaj^ita-^
kaamme vientiämme minne
tahansa se cai mahdollista,
mutta ponnisikelkaamme kan­sakuntana
erikoisesti siellä,
missä vientimahdollisuudet nyt
lähitulevaisuudessa ovat suu­rimmat.
Tätä asiaa voitaisiin ehkä
parhaiten auttaa marraskuun
8:nnen päivän vaaleissa siten,
että äänestettäisiin ja valittai­siin
mahdollisimman suuri
määrä työväen edustajia par­lamenttiin
siten, ettei kumpi­kaan
vanha puolue saisi muo­dostettua
enemmistöhalhtusta,
vaan että työväenedustajilla
olisi vallan tasapaino.
Olemme ajankohdassa, missä on
kysymys sodasta tai rauhasta. Maam
me on suuri ja rikas ja vaikka vä­kilukumme
on pieni, niin siitä huo
limatta meidän vaikutuksemme on
suuri kansojen keskuudessa, juuri
noiden luonnonrikkauksiemme ansj
osta. Ja yleinen rauha kansojen
keskuudessa olisi meille niinkuin
muillekin suuriarvoisin, jota ei .saa­vuteta
sodilla — sen jo todistaa
eletty historia. — I. S.
Kuvassamme roomalais-katolisen kirkon paavi Paavali VI ja Yhdysvaltain presidentti
Johnson. Paavi puhui äskettäin erittäin voi makkaasti käydessään muutaman tunnin vie­railulla
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa maailman r a u h a n takaamisen
puolesta. . • ^ l.:.';-
PÄIVÄN PAKINA
KETKÄ OVAT SYYLLISIÄ?
YUälaintun otsikon alla kirjoit­ti
John Chamberlain Washingto-nin
kirjeessään alkuviikolla noin
nimeensä:
— Los Angelesin kahakoista on
esitetty kaikenlaisia puolusteluja.
"Yhteiskunta" on syynä, sata vuot­ta
sitten tehdyt poliittisef^virheet
ovat syynä, työmahdollisuuksien
puute on syynä. Lyhyesti sanoen,
edesvastuusta on vapautettu aino­astaan
ne yksilöt jotka sytyttivät
taulan palamaan . . . Mutta kun
tulee kysymykseen elävä elämä,
yksilöitä ei voida vapauttaa vas­tuusta
(syyllisyydestä) siksi, k un
yhteiskunta tai heidän ympäris­tönsä
on mukauttanut heidät..."
Toisin sanoen, ei mitään ymmär­tämystä
neekerien edesottamisille,
sillä kaikista historiallisista ja ny­kyhetken
olosuhteista huolimatta
"yksilöitä ei voida vapauttaa edes­vastuusta".
.
Ja tällaista moskaa julkaistaan
canadalaisissa lehdissä vielä her­ran
vuonna 1965.
Sanottakoon, kuten olemme a i ­kaisemminkin
sanoneet,, että meil­lä
ei ole pienintäkään aikomusta
puolustaa väkivaltaa ja terroris­mia
missään muodossa.
Mutta toisaalta on turhaa kenen­kään
sulkea silmiään siltä tosiasi­alta'
että" väkivalta kehittää väki­valtaa,
terroriteot terrorismia jne.
Lyhyesti sanoen, " n i i n metsä vas­taa
ktiin sinne huudetaan" — ja
Yhdysvaltain-valkoinen herrarotu-hallitseva-
luokka^n Jumala parat­koon
kylvänyt Los Angelesissakin
niin paljon tuulta,_ettei suinkaan
ole ihme, vaikka.saikin siellä niit­tää
myrskyä.
Näyttää siltä, että "valtojen" ro-tukiihkoilijat
"keisareineen" yrit­tävät
muodostaa USAn uudeksi
"Rooman maailmanvallaksi" min­kä
tunnusomaisina piirteinä olivat
aikoinaan katumellakat, keisari-murhat
gladiaatloritappelut ja
hyökkäykset toisia kansoja vas­taan.
Nykykehitys näyttää peloittavan
paljon samanlaiselta rajan etelä­puolella.
Emme nyt puhu yksinomaan
pres. Keimedyn murhasta, mi­kä
suoritettiin keskellä kirkasta
päivää telcvisiokamerain ja suuren
väkijoukon edessä. Sitä ennen
"kunnostautuivat" yhdysvaltalai­set
maailmanvalloittajat sodassa
Korean kansaa vastaan. Sitten tuli
Kongon raiskau.s. epäonnistunut
hyökkäys Kuubaa vastaan Sikojen
lahdella. Vietnamin likainen sota
ja viimeksi jenkkisotilaitten lähe­tys
Dominikaaniseen tasavaltaan.
Näin ulkopoliiUisesti.
Sitten kotimaassa on ammuttu
ja muuten murhattu neekereitä ja
kuten tyyliin kuuluu, neekerien
ja heidän oikeuksiensa puolusta-jain
tappamisesta syytetyt "yle­vät
yhteiskunnan puolustajat" va­pautetaan
kaikesta edesvastuusta,
kuten vapautettiin Haneyvillessa
valttiin kuitenkin, että kuolleiden
jouko.ssa oli vain 2 valkoihoista,
eräs slieiiffi, jota olivat voineet
ampua yjitä hyvin valkoihoiset po­liisit
lutin neekeritkin ja eiäs pa­losotilas,
joka kuoli siihen,. kun
palaneen talon seinä kaatui hä­nen
päälleen. Valtaosa kuolleista
oli neekereitä.
Tää korutont' on kertomaa, ku­ten
runoilija sanoisi.
Mutta meille canadalaisille y r i -
Alabamassa vapaaehtoisena osa-:=Jetään-valehdellen vakuuttaa, että
aikasheriffinä toiminut valkoihoi­nen
insinööri Thomas L. Coleman
tässä päivänä muutamana.
Ihmekös sitten on, että Los An­gelesissa
provosoitiin tilanne, mis­sä
sorretut, alas painetut, riiste­tyt
ja vailla alkeellisempiakin ih­misoikeuksia
elävät neekerit saa­t
i i n tekemään jotakin sellaistakin,
mitä heidän ei olisi pitänyt oman
etunsa vuoksi tehdä.
Uutistiedot kertoivat silloin, et­tä
kun keisari t.s. valtiovalta lä­hetti
sinne kansalliskaartinsa,
niin "sala-ampumiset, ryöstöt ja
tuhopoltot vähenivät" tuntuvasti.
Nero^ sanotaan sytyttäneen
Rooman palamaan ja soittaneen.
viulua sen palaessa. Los Angele­sissa,
pääasiassa neekerien kau­punginosassa,
oli myös parituhat­ta
tulipaloa.
Ja kaikesta tästä syytettiin nee­kereitä.
Toisaalta, kun ryhdyttiin
kuolon saalista lajittelemaan, har
yhteiskunnallisilla ja historiallisil­l
a asioilla ei ole muka mitään te­kemistä
Los Angelesin verilöylyn
kanssa, sillä ken n i in olettaa, hän
muka vapauttaa yksilöt edesvas­tuusta.
Sen kun kaakinpuuhun
vain kaikki neekerit!
Toisin päin käännettynä tämä
tarkoittaisi, että keisari, anteeksi
presidentti Johnson on yksilönä
vastuussa kaikesta siitä, mitä Los
Angelesissa tapahtui, vaikka me
varsin hyvin tiedämme, että näin
ei ole asia, sillä neekerien vainon,
sorron ja kurjuuden perussyynä
ovat sittenkin yhteiskunnalliset
olosuhteet, joiden olemassaolosta
ja jatkumisesta on tietenkin pre­sidentti
Johnsonkin osaltaan,
mutta vain osaltaan, vastuussa yh­dessä
hiiden kanssa, jotka sellais­ta
järjestelmää ylläpitävät.
— Känsäkoura.