Vapaus, August 21, 1965

              Sivu 2 Lauantama, dok. 21 p. — Saturday, Aug. 21, 1965
VAPAUS ( L I B E R T Y )
EoiTOR: W. E K L U ND
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Established Nov. 6. 1917
' M A N A G E R : E . S U K S I
f:; i "TtLEPHOUE: OFVICK ANO EorrOmAV
PutoUslied fbrlce vreekly: Vue^^p/Thursdays and Saturdays.by Vapaus
{nitai^ifig:.C^..I^lted^ Ontario. Canada.
A(lvertiBing:<tat8s liipöd^l^iu^tion, t^ai^äti^n fRe of c h a r g e .^
Authorized as seeend olass mailbythö.Post Office Department» Ottawa,
• CANADIAN LANGUAGEPRESS'
Canadassa: 1 vk. 6 kk. i i 7 B
S kk. 2.76
»JAT:
SÄ:s^' l vk. $10.00. 6 kk. $525
SuoiniEissa: 1 vk. 10.50. 6 kk. 5.75
Selitystä» nlr. Pearson
Viime viikolla luvattito, ett5 pääministeri Pearson pyy-
~ tää USAn presidentti Johnsonilta — litältavatsi lakkia kädes­sä
pitäen ja kaUAiistl kumartafeh; — lupaa julkaista Etelä-
Vietnainin avustusta koskevan kirjeenvaihdon.
Kuten imiistettanee, Canadassa kehittyi melkoinen huo­lestuneisuuden
aalto niistä ristiriitaisista ja toinen toistaan
korvallelyoheistä lausunnoista mitä hallituksen jäsenet tästä
asiasta noin viikko siteri ahtoivat. Itse pääministeri Pearson
sanoi vastauksena lehtimiesten kysymykseen, että president­ti
Johnson on pyytänyt Ganadaa lähettämään asevoimia Viet-
.namiin.. . • •
Toisaalta ulkoministeri Paul Martin sanoi pian pääminis-^
terl Pearsonin julkaiseman lausunnon jälkeen, että Canadalta
_ ei ole pjrydetty mitääii sotilaallista apua. Samassa yhteydes­sä
vihjailtiin kuitenkin epävirallisesti että "ei-sotilaallista
apua" on kyllä Canadalta pyydetty. "
Maajftäntaina kerrottiin sitten, että Washington on selvit­tänyt
koko jupakan lyömällä njTkkiä pöytään sanoen, että
päälhinisteri Pearson ei fiaäinilään lupaa tätä asiaa koskevan
kirjeenvaihdon julkaisemiseksi, eikä edes oikeutta julkaista
yhteenvetoa tämän kirjeenvaihdon sisällöstä.
Kaiken tämän perusteella meidän canadalaisten pitäisi
luultavääti olla sekä iloisia että tyytyväisiä, sillä mikään sel­lainen
vaara tai pahanteko, josta enrnie ole kansakuntana
tietoisia, ei meidän omaatuntoamme voi liioin kolkuttaa!
"SmiUAPUA" U S A T TY
Vaikka pääministeri Pearson ei saanutkaan oikeutta jul­kaista
edes selostusta Vietnamin sota-avustusta koskeneesta
kirjeenvaihdotsa, hänoi kerrotaan kuitenkin selittäneen
lauantaina, että Canada tukee yleisesti Yhth^svaltoja, ym­märtämällä
USAn tarkoituksia ja tavoitteita^Etela-Vietna-
. . m i s s a ' . •
Toisaalta hänen kerrotaan sanoneen, että Canada ei se­kaannu
sotilaallisesti Vietnamin asioihin, ei siksi että se
olisi väärin ja tuomittavaa, vaan siksi kun Geneven sopimuk­sen
valvontakomissionin jäsenmaana Canada ei voi sotatoi­miin
sekaantua. ^ --^^^^^
Samalla \kertaa tiedoitettiin kuitenkin, että Canadan Ete­lä-
Vietnamille antama siviiliavustus on vuoden aikana kol­minkertaistunut
400 tuhannesta dollarista v. 1963—64 miljoo­naan
kahteensataantuhanteen dollariin 1965^66.
Ja kaiken tämän jälkeen on joistakin canadalaispiirelstä
ilmaistu paheksumista siitä kun esimerkiksi Kiinan ulkomi­nisteri
Chen Y i syyttää Canadaa ja Intiaa mainitun valvonta­komission
jäsenmaiden ominaisuudessa "puolueellisuudesta"
Yhdysvaltain Imperialismin hyväksi?
DOUCLAS riSHERIN VAROITUS
Port Arthurin vaalipiiriä alahuoneessa edustava Douglas
Fidier kertoi toröntolaisessa Telegranif-lehdessä, että vain
mahdollisten vaalien läheisyys pidättää Canadaa nyt sekaan­tumasta
sotilaallisestikin Vietnamin likaiseen sotaan.
Ottawasta tulleen uutistiedon mukaan pääministeri Pear­son
ja puolustusministeri Hellyer ovat "puoliksi sopineet"
siitän että Etelä-Vietnamiin lähetetään nimellisesti canada-laisia
asevoimia. Mr. Fisherin kertoman mukaan mainitut
ministeiit ovat keskustelleet asiasta perusteellisesti, ja pää­tyneet
siihen, että he sirannittelevat kuljetus- ja viestijouk­kojen
lähettämistä taisteluimVietkongia vastaan.
Ottawa8ta saadut tiedot viittaavat siihen, että puolustus­ministeri
Hellyeria e^i huolestuta niinkään paljon se, miten
voidaan pitää Canada erossa jenkkien likaisesta sodasta Viet­namissa,
tai miten saataisiin hirveä sota siellä lopetetuksi,
vaan se, miten voisi Canada täyttää USAn toivomukset ca-nadaliasjoukkojen
lähettämiseksi Vietnamiin.
"Sellainen avustus ei tapahtuisi suuressa mittakaavassa",
kirjoitti Fisher, "eikä saattaisi canadalaisia välittömästi tais­telurintamalle."
Toisin sanoen, canadalaisia lähetettäisiin Vietnamiin
Äl«ksi' samalla tavalla kuin sinne lähetettiin yhdysvaltalai­siakin
selittämällä, että heidän tehtäväkseen tulee jotakin
muuta, mutta ei eturintamille meno.
Ja nu". Pisher sanoo: "Tätä ei luonnollisestikaan tiedoi-teta
ennen kuin liittovaltion vaalit on onnellisesti sivuiitettu."
Me emme luonnollisestikaan tiedä, missä määrin on mr.
Fii^erin selostukseissa perää tai onko sillä mitään pohjaa. '
Mutta tällaisten epäviraUistenkJn tietojen levitessä olisi
hallittdcsen velvollisuus saiioa suoraan ja peittelemättä mistä
on todella kjrsymys. Kaunista ei ole se, jos Ottawan täytyy
tällaisissa asioissa kuunnella isännän ääntä Washingtonista,
mutta yhtä rumaa « h sekin, jos Ottawa yrittää piiloittautua
Washingtonin politiikantekijäin esiliinan taakse.
JÄLKIMUISTOU SUURJUHLISTA
H I T L E R I N " I H A I U J A "
Mikäli nie kansakuntana sekaantuisimme jollakin tavoin
Yhdysvaltain likaiseen sotaan Vietnamin kansaa vastaan,
lAeidän tulee.ennen mUuta muistaa, että kysymys ei ole mis­tään
"trapauksien" ja muiden ihanien aatteiden puolustami­sesta,
vään. yksinkertaisesti Wall Streetin nostattaman ja
Wafihingtonin pistinvöimin ylläpitämän dikitaattorikomennon
avustamisesta. Sanoihin Etelä-Vietnamin hallitusjuntan ny­kyinen
päämies Nguyen Cao Ky, kuten brittiläinen Sunday
MilTor tiedoitti, että Hitler ön hänen suurin ihanteensa!
Sellahien tunnettu ja tunnustettu sanomalehtimies kuin
Wölter Xippman sanoi puolestaan heinäkuim lopulla, että
Vietncunin sota on kehittynyt "Amerikan sodaksi Aasiaa vas­taan":,
Hän eäitti seuraavat kalks^i seikkaa Yhdysvaltain sota-fleikkoiuh
fiyyteji: K
1. Kieltäytyminen vitheen tunnustamisesta siitä, että
Jcyjiunenen vuotta sitten aloitettiin kampanja, jonka mukaan
(Jatkoa)
Näytelmän loputtua kaikki hyök­käsivät
tulisella vauhdilla sinne
Mine-Mill haalille. Siellähän oli
tämän juhlan suurimmat tanssit me­nossa.
Mutta kuinka ollakaan. Mi­kä
kiusaus biti tilliäkin jutlri j uh
lan tässä vaiheessa?
Olimme "kortteeria" tuttavani
Emil Rakkolan kanssa saniässa ta
lossa ja samalla toimimme ikään­kuin
kyytimiehenä talon emännälle,
koska emäntäi Hilda Kauppila, oli
myös hyvin tarmokkaasti mukana
juhlan työjoukkueissa. Näytelntän
aikana hän o l i puvustonhoitajana:
Mitä ollakaan siellä näyttäniöllb
oli jollakin tavalla sotkeutunut
naisnäyttelijöiden kengät ja Hildan
piti olla sitä kenkäasiaa selvittämäs
sä. Niin myöhästyimme koko tans
seista. Olimme vähän pahalla pääl­lä
ja päivitlelimme, että kuinka
naisten kengät voivat sotkea näinkin
iäkkäiden miesten juhlatunnelmaa?
Juhlien päättäjäiskonsertti pidet
tiin siellä Sudburyn suurimmalla
työväentalolla, Mine Mill haaiilla.
Tästä talosta olen joskus muistaak
seni kertonut. Se on mahtava talo
jonka on rakentanut tuon maailman
Suurimman nikkeliteoUisuuden In
con moniin kansallisuuksiin kuuluva
työläisjoukko. Ennen konsertin al­kamasta
kantautuivat ajatukseni y l i
kolmekymmentä vuotta takaisinpäin
— aikaan joUon tuohon jättiläiste-ollisuuteen
perustettiin unioa joka
valvoisi työläisten etuja rehellisesti.
Tiedän että monta mdanmiesläni on
joutunut lähtemään tuosta yhtiös-lä.
koska he ovat olleet uniotoimin-nan
kannattajia. Mutta vuosikausien
sitkeän työn tuloksena työläiset Sai­vat
unionsa joka puolusti heitä ja
järjesti heidän työolonsa j a palk­kansa
ym. t>dut parhaimpaan tasoon
mitä Canadan kaivosteollisuudessa^
tunnettiin. ; Tämä unip oli Mine
M i l l Ja Smelter Workers, joka on
perinyt taistelutapansa kuuluisalta
"Lännen kaivosmiesliitolta", minkä
taistelut on merkitty verikirjaimin
Amerikan työläisten historiaan:
Mutta kaikesta päättäen tämän suu­ren
unio-osaston kaikki lyöläiset
eivät olleet oman luokkansa asiois­ta
tietoisia. Siellä ruvettiin teke­mään
hajöitustyölä, jota tietysti o li
tukemassa koko' rahamiesmahti ja
näinollen riistettiin edustusoikeus
tuolta mainehikkaalta uniolta. Nyt
taas suuri työläisjoukko koettaa
saada takaisin entisen Unionsa, jo­ka
asia on vieläkin riidanalaisessa
vaiheessa. Niinpä tämän talon sei
nätkin ovat saaneet olla todistajana
monissa kiihkeissä kokouksissa ja
väittelyissä, mitä on käyty nojsta
kysymyksistä.
Tämä arvokas juhlasali, jonka
kauniit valaistuslaitteet luovat h i l
littyä hohdetta ympäristöönsä, sai
tällä kertaa kokea Canadan suonia
laisten juhlaniielestä. Konsertin
kaunein koristus o l i koko salintäy­teinen
juhlavierasjoukko. Öli van
ho ja, oii keski-ikäisiä, oli nuoria ai­na
lapsista alkaen. Ja he.dän kaik­kien
kasvot kertoivat Juhlamielestä
Ja -ilosta, että he saivat pila mukana
hyvin arvokkaassa tilaisuudessa.
Tässä lehdessä jo mainittiin lei­killisesti,
että se konsertti oii kym­menes
näiden juhlien iennätys. Kos­ka
se kesti reilusti neljä tuntia, ei­kä
kenellekään johtune mieleen, et­tä
se pitäisi rikkoa tulevaisuudessa.
Henry V- Huhtanen, joka oli näi­den
juhlien pääkuuluuttaja j a teki
tämän tehtayän suurella ammatti-miestaidolla,
kertoi olevansa petty­nyt,
kun hän o l i valmistanut tun­nin
kestävän puheen ja nyt ohjel­man
runsauden takia ei voikaan sitä
pitää. Tämä Henry dn muuten te­kijämiehiä
alallaan. Sitä voisin
verrata . parhaimpiin "yasaramie-h
i i n " , joita . näki ennen vanhaan
vanhahmaan huutökauppapaikoilla.
Aivan se Henry on "hevosella kulje­tettava",
vaikka eletäänkin autojen
aikakautta.
tähes kaksisataa.oh^jelman esittä­jää:
soittajia, la\ilajiä, tanssijoita;
sekS voiäiiStelijoita. Näin ^^ureh
joukon ehkseen esittllJninen jo sel­laisenaan
veisi paljon aikaa Ja ti-
•Jaa. : ,.• •. . . •• •
Jos minulta kysyttäisiin mikä o l i
mielestäsi illan parhain ohjelmanu-
.nero, niin siihen olisi vaikea .vas-
.ata, koska kaikki olivat hyviä. He-
. i orkesteriesitysten perästä pienet
iytöt Marcia Kinos ja Wendy T^m-
.ni, esittivät diiieton joka lasten esit­tämänä
oli aivan harvinainen.
Joskus olen kuullut puhuttavan.
2ttä laulajain kuorossa pitäisi öllä
nuoria koska_ heillä on sointuvat
äänet. Asiassa lienee jonkin verrah
perää, Äiutta jos olisitte kuullut
Port Arthurin "Kaiku".kuoron lau-iun
"Rakastan sinua, elämä", niin
ce ette puhuisi laulajien ikärajasta
mitään, \laan sanoisitte että olipa
hyvin harjoiteltu laulu. —
Samaa voisimme sanoa monista
muissa esityksistä. Nykypäivinä on
.laitari ottanut huomattavan paikan
konserttimusiikissa j a haitareita oli
näilläkin juhlilla paljon. Toisen
kerran kuulin Ruth Johnsonin soit-cavan.
Hän on etevä "näppäimien"
käsittelijä. Hänen pitäisi vain ope­tella
katsomaan yleisöä — j a hy­myillä,
silloin hän valloittaisi jäy-kimmänkin
kuulijan.
Mahtava joukko oli se Leo Nie
men johtama haitariorkesferi ja ne
äänet — sieltä kuului ukkcsen jyri­nää
ja lintujen viserrystä. Monissa
tuhansissa on ehkä laskettava nii­den
instrumenttien yhteinen rahal-linekin
ai-vo . . .
Vaikka kyllähän viulut sitten
vielä taitavat olla kalliimpia ostaa.
E. J . Jackson sieltä Port Arthurista
joka on tehnyt monenlaisia viuluja
ja mandoliinia, sanoi kun kysyin
häneltä, mikä viulun todellinen ra
hallinen hinta nykyisin ön, että se
on hyvin monenlainen, alkaen muu­tamasta
kympistä ja päättyen puöt
leen miljoonaan dollariin. Oho!
Kylläpäs ovat kalliita. Viulu tulee
aina kalliimmaksi mitä yanhemrnak-si
se elää, kun taas toisissa soittö-vehkeissä
se on päinvastoin.
Lopuksi kun d i i kuultu Kahtaatti
"Ihmisen P o l k u ' j i s , CSJ: n Marssi,
jptka molemmat vielä iltamyöhästä
huolimatta kuuluivat arvokkaasti,
olimme vafmiit ppisturhaan tuosta
arvokkaasta päättäjäiskonsertistia.
Yöpimeällä kadulla kuului vielä hy-väsiijättötervehdyksiä
ja toivomuk­sia,
el!tä "A^i^hurissa 'tavätafahVi^si
vuonna".
Muttekuft menin CSJ:h haaliUfe.
siellä öli yötanssit täydessä käyb-nissH,
josta kaikesta vdlhpäätMlä,
että tämä "heimo" ei väsy, vaikka
juhlat olisivat kuinka mohipäiväi-set,
yöt niiden jatkona.
Maanantaiaamuna kun jätimme
Sudburyn, niin saatoimme havai­ta,
että Juhlailmat olivat loppuneet
juhlien kera. Jätimme hyvästi tut­taville,
joita tapasimme siinä kyl­mässä
väristen. Erikoisesti kiitim
me Hilda Kauppilaa suuresta vie-rasvaraisuudesta
ja unohtamat-lomasta
hyvyydestä, josta olimme
saaneet nauttia näiden kiireellisten
vuorokausien aikana.
Menimme Oscar Männistön asun­nolle
sinne Työn puiston hepeille.
Sieltä haimme eään B. G:h tyltfi
ren, Flora Savolan* joka oli myös­kin
yksi kaukaisempia juhlavieraita.
Flora Ja tämän kirjoittajan perhe
oli saanut kutsut saapua Beaver
Lakelle, Ida ja Frank Mäkisen vie­raaksi.
Olimme kaikki tulleet tun­temaan
toisemme sen höyi^laiVa
"Batoryn" suojissa joitain vuosia
sitten.
mmm
. RuokatayJ^ri^ hin^iat n t f ^ B ^ f l l J a joitlEalEin suurissa ket]ukaupols-
.<!a ne (hihilaf) nousevat nöpeam^
Minä vertailin eilen suuiäiäsäaOtetua kymmenen lajin hintoja ^
samoja lajeja; samoja mfiSriä, eikä mItaSn "myyntihintoja" — viidessä
suuressa ketjukatipassfr. Jotka ovat ndltei kivenheiton päässä toisistaan.
Ja minä t u l in t a k a i l in Vakuuttuneena, ettB kannattaa palata takaisin
vanhanaikaiseen tkaopasta toiseen kulkevaan) ostomenetelmäan. Minun
ostokseni hinnat vaihtelivat $4-50 Ja $4.74 välillä. Tavalliselle perheos-toksen
tekijälle hinnanero oUsi vaihdellut $1.50 ja $2.00 välillä.
Mikä selittää sellaiset hintaerot — mitkä vaihtelevat yhdestä seAr
tfetä (i/^ paunaa kä1ivift)heljä8n sehttiin (saipmia) ja vieläpä 6 senttiä
Ouolesta paunasta pektfnlä?
Ehkä ketjukauppojen hinnoitusekspertit valaisevat asiaa. Jokata^
pauksessa minä ajan enst lauantaina minuutin kauemmin ja teen ostok»
seni sieltä, mistä tavara on halvii^a. P.6., Toronto, Yleisön kirje, Toron­to
Star ^lehdessä ,^o1nran 17 pnlji.
Vietnam-koneet käjfltävät lyväkseen
myös Japanin tentolcenfträ
Olen aina kuullut puhuttavan, et­tä
siellä Beaver Lakella on ystävälli­siä
ja Vieraanvaraisia kansalaisia ja
nyt voin minäkin henkilökohtaisesti
todeta että asia on niin. Monimut­kaista
tietä, jossa piti vain pitää
postilaatikoitten luku mielessä, saa­vuimme
Ida ja Frank Mäkisen far-mikodin
p.halle. Täällä nämä tut­tavat
ottivat meidät avosylin vas­taan.
Tihkusateen vallitessa astuim­me
kehoituksesta kodin sisäpuolelle,
jossa jatkui puhe juuri pidetystä
juhlasta sekä nienrteestä elämästä
sanotulla paikkakunnalla jossa nä
mäkin ihmiset ovat kovalla työllä
toimeentulonsa ansainnut, kasvat­taen
jä kouluuttaen lapsensa aikui­seksi.
Heidänkin tyttärensä ovat
osallistuneet Jehun urheilutoimin­taan,
jdka onkin ollut mainehik-käampia
seuroja suomalaisten kes­k
u u d e s s a . - - • ,
Siinä oleskeluhuoneessa o s u r s i l"
mäni kaappiin. Jossa oli laaja pal­kintokokoelma.
Kysyin tältä olki
hattua kantavalta farmarilta, josko
hän on ollut nuoruusvuosinaan sel­lainen
urheilija, että oh voinut
hankkia tuollaisen kokoelman? E i
Tokio. — Amerikan Japanissa
olevien tukikohtien lisäksi ovat mo­net
siviililentokentät, mm. Hanedan
kansainvälinen lentoasema joutu­neet
palvelemaan USA:n Vietnamin
vastasi Frank, irtutta se on edesmen­neen
Lauri Huukin.
Talon emäntä olikin juuri tuon
mai nehikkaan Hu ukin sisar ja näin­ollen
he ovat pitäneet ja säilyttä
neet tuota aarretta joka on kovalla
urheilupönnistuksella saatu kokoon.
Se on läaja jä kallisarvoinen palkin­tokokoelma,
mutta onhan kysymyk­sessä
koko Canadan mestarihiihtä­jä,
joka oh lyönyt nimensä urheilu­liikkeen
historiaan lähtemättömäs­ti.
Kuinka vieraanvaraisia nämä ih­miset
olivat, se todistettakoon seu­raavasti.
Eräs juhlavieras oli ollut
edellisen yön talossa ja isäntä o li
pysähdyttänyt seinäkellonkin, että
vieras [ saisi häiriytymättä nukkua.
.Nyit heillä oli toinen vieras, Flora
Savola Vancouverista asti, joten kel
lot joutuivat seisomaan vielä seu-
Täavankin - yön.- 4Iyvästijättäessä
vielä varoitin että annahan niiden
kellojen seistä, koska tämä Flora
menee Sault Ste. Marieen opettele­maan
vesirinkelien tekoa ja se pn
hermojenpäälle käypää hommaa se­kin.
— : H . ,
sotaa. Sosialistiedustajat ovat esit­täneet
parlamentissa kyselyn asias­ta.
Tämän vuoden kesäkuusta läh­tien
ovat amerikkalaiset sotilaskul-jetuskoneet
ja vuokrakoneet alka­neet
laajassa mitassa käyttää näitä
lentokenttiä kuljettaakseen lasteja
ja sotilaita Vietnamiin.
Nämä koneet lentävät linjoilla,
jotka yhdistävät USA:n Filippii­neillä,
Alaskassa, Okihawalla, Japa­nissa
ja Etelä-Vietnamissa: olevat
sotilastukikohdat. Ensimmäisten
kuuden kuukauden aikana on Japa­nin
lentokentille laskeutunut kaik­kiaan
345 tällaista konetta.
Sotatoimien kärjistyessä Vietna­missa
on niiden lukumäärä jyrkästi
noussut, kirjoittaa lehti. Nyt dn
kuukausittain liikkeellä 50—70 ko­netta.
Ongelman rafltaisu
l*äriis;i. Le MÖnde-lehden jkif-jeenvaihtajalle
myöntämässään
haastattelussa Victhähiin ; Demok­raattisen
Tasavallan presidentti Ho
T*hi-Minh lausui, pttä oikeus Ete­lä-
Vietnamin ongeiman ratkaisuun
kuuluu Vietnamin kansalle. Tämä
asenne vastaa Etelä-Vietnamin kan­sallisen
vapautusrintaman, Etelä-
Vietnamin kansan ainoan todellisen
edustajan ohjelmaa, totesi presi­dentti:.-;
y.;/
Jotta Vietnamin pngelman ratkai­su
saataisiin alkuun, oh Yhdysval­tain
. annettava konkreettisia todis-tuksi
siitä, että ne hyväksyvät
Vietnamin Demokraattisen Tasaval­lan
hallituksen asenteen, joka vastaa
Genevessä vuonna 1954 solmittujen
Vietnamia köskeyien SO|)iiäusten
liittisia j a sotilaallisia ^erusairtiklo-ja.
sahoi Hö Tshi-Minh.
On väUtämätöntt;ktäOSi\ vii­pymättä
lopettaa ilmahyökkäykset
Vietnamin Diemdkraattisen Tasaval­lan
alueelle, että se viipymättä lo­pettaisi
hyökkäyssodan maamme
eteläosaa vastaan, että se vetäisi
sieltä pois joukkonsa sekä poistaisi
sieltä kaikki aseensa. "Koko kan­samme
taistelee kaikin voiniih tällä
hetkellä voittaakseen amerikkalai­sen
aggression maatamme vastaan*
puolustaakseen Vietnamin Dettio-kräattista
Tasavaltaa, vapauttaak­seen
etelän ja turvatakseen rauhalli-seh
yhdistyniisen •— kas siinä kaik­kien
vietnamilaisten tärkeimmät
päämäärät"; sanoi Ho Tshi-Minh lo­puksi..-
'.^ ^..'yi
^ Voidaksemme nauttia hyvästä
viinistä ja vuosikerrasta ei hleidän
pidä tyhjentää koko viinitynnyriä.
Oscar Wilde.
Etelä-Vietnamista piti saataman Yh­dysvalloille
myötämielinen ja kiina-lais-
vastainen valtio.:
2. Omaksuttu käsityskanta^ e t tL
Yhdysvallat voi yksinään olla maa­ilman
poliisina. Tätä ohjelmaa
Lippmahn sanoo "vaaralliseksi itse­petokseksi".
Mutta miksi Yhdysvallat vaatii
l i i t t o l a i s m a i s t a a n— Canada mu­kaanlukien
muodollisia osallis­tumista
Vietnamin likaiseen so­taan?
Yksinkertaisesti siksi, että
Yhdysvaltpja vastaan tämän Sodan
johdosta noussut maailman yleinen
mielipide saataisiin Jaetuksi väittä­mällä,
että_se ei olekaan yksin­omaan
'''Amerikan sotaa Aasiaa vas­taan"
kuten Lippmann aivan oikein
sanoo. Toisin sanoen Washington
haluaa saada ystävällisistä maista
itselleen ''syntipukkeja".
Tosiasia myös oh. että jos Canada
lähettää Vietnamiin nyt — tai ehkä
pian järjestettävien vaalien Jälkeen
—- muodollisesti joitakin pieniä ase-
: voimiemme ryhmiä, niin ennem­min
tai myöhemmin se johtaa sii­hen,
että cahadalaiset sotilaat osal­listuvat
myös tähän likaiseen so-
- taan. .
Tämän onnettomuuden välttämi­seksi
olisi annettava sekä ballitiik»
sen että vaalipiiriemme edustajina
Ottawassa olevien parlamentaarik­kojen
tietää, että canadalaiset yleen
sä vastustavat Vietnamin sotaaA se­kaantumista.
PÄIVÄN PAKINA
VAI NIRkl
Arktisella vyöhykkeellä asuvilla
tshuktsheilla oli ennen sellainen
ystävällinen tapa, että vanhus, jo­ka
ei enää kyennyt tekemään mi­tään
työtä, sai itse valita päivän,
jona hänet kuristettiin kuoliaaksi
Vastaavalla tavalla ovat muut­k
in luonnonkansat selvittäneet tä­män
vaikean puiman.
Mutta , sivistys tekee tämänkin
asian monimutkaiseksi.
Ottakaamme vaikkapa Yhdysval­loissa
äskettäin viritetty ja tälle­kin
puolen rajaa kantautunut kes­kustelu
siitä, että pitäisikö luopua
'toivottomasti sairaitten" ja ikä-loppujen
vanhusten hengissä pitä-misponnisteluista,
ja antaa heidän
kuolla kaikessa hiljaisuude.ssa pois
vaivoista? '
Tällaisen raiyausöhjelman kan­nalla
olevat selittävät että on oike­astaan
aineitten ja kaliin ajan
haaskausta pitää vanhuksia kei­notekoisesti
elossa silloin kun e i
ole mitään paranemisen varaa.
Onpa ehdotettu Jo tapakin, mi­ten
menetellen saataisiin Jonkin-laineh
"demokraattinen" leima
tälle suuhhitelmalie ts., kukaan yk­si
lääkäri ei voisi sellaista "kuole-mäntuomioa"
ai^täa; vaan asiasta
olisi päätettävä joko erikoisessa
lääketieteellisessä elimessä tai vis­sin
lääkäriryhmän kokouksessa.
Suunnitelmaa vastustetaan mm.
sillä perusteplla, että kuka voi var­muudella
sanoa, että henkilö on
todella toivottomasti kuolemansai­ras?
V i k a tai tauti, mikä on tänään
tappava, voi lääketieteellisen kehi­tyksen
vuoksi olla huomenna jo
voitettavissa.
Vaikka asiaa ei n i in sanotakaan
tässä on kuitenkin kysymys erään­laisesta
"armotaposta". Potilaalle
ei ikylläkään annettaisi varsinai­sesti
tappavaa myrkkyä eikä pistos­ta,
mutta kun hänet jätettäisiin i l ­man
lääketieteellistä hoitoa, hiin
seuraus on yhtä ehdoton kuin olisi
siitäkin, että hänelle syötettäisiin
lusikkakaupailä rotanmyrkkyä. .:
Yksi pahin puoli asiasta on kui­tenkin
se, että tällaista hoitamatta-kuolemaan
jätettävää ohjelmaa
kohdistettaisiin ainoastaan köyhää
kansanosaa kohtaan. Rikkaat, joil­la
dh varoja ostaa lääkäreitä, lääk­keitä,
hoitopaikkoja ja sairaanhoi­tajia,
voivat vielä kuolemaakin
tehdessään käyttää hyväkseen ra­han
voimaa.
Toisaalla äärimmäissiivellä voi
kuitenkin olla sellaisia sairaita tai
vanhempia kansalaisia; Jotka Jäte-tää.
n hoidotta joko osittain siksi,
että he ovat varattomia tai osittain
siksi. Jos poliittinen järjestelmä
sitä vaatii, kuten tapahtui Hitlerin
vallan aikana Saksassa.
Me siis lukeudumme niihin, jot­ka
vastustamme kaukaisen men­neisyyden
menettelytapoihin pa­laamista
sikäli, etta nuorempien ja
elinvoimaisempien täytyy kuvaan­nollisesti
puhuen kuristamalla sur­mata
vanhukset ja vaivaiset.
Muuten on syytä panna merkille,"
että nykyisenä aikana, jolloin on
tuhansia rakennustyöläisiäkin työt­tömänä
vaikka on kova puute esi­merkiksi
sairaaloista, o n äärettö^
män vaikea saada vanhuksia ja ns!
kroonillisesti sairaita henkilöitä
sairaalahoitoon.
Käytettävissä olevat vuodepaikat
. on varattava sellaisille henkilöil­le,
joiden paranemisesta on toivoa,
j a niille, jotka ovat välittömästi
hengenvaarassa, selitetään meille.
. Emme epäile lainkaan sitä, et­teikö
tätäkin sääntöä pyritä to­teuttamaan
yhtä hyvin rikkaisiin
kuin varattomiinkin nähden.
Mutta ero on silti valtava. Vaik­ka
rikas ei pääsisikään sairaalahoi­toon,
hänellä on tilaisuus mennä
johonkin muuhun hoitolaan, tai
palkata kotiinsa käytettäväkseen
kaikki ne välineet, laitteet ja pal­velut,
mitä Sairaalasta olisi saata­vana.
Tai katsokaamme asiaa vielä toi­seltakin
puolen. •
Kuka tahansa 40—50-yuotias
mies ja nainen tietää, että häntä
pidetään jo " l i i a n vanhana" uutta
työpaikkaa esittäessä.
Mutta eläkettä saadaan vasta 69
vuotiaana.
Tämäkään laki ci tee mitään
eroa köyhän ja rikkaan välillä.
Mutta käytännössä saattaa köyhäl-
^ Ie työttömälle tulla nälkäkuolema
^ ennen kuin häh eläkeikään pää­see,
mutta rikkaalla ei ole mitään
hätää siihäkään tapauksessa, vaik­kei
hän saakaan >^vanhuudeneläket-tä
ennen kuih Wl vuotiaana.
Mitä me tarkoitamme sanoa on
tämä: Meidän '"vanhuksiamme" ei­kä
ainoastaan heitä, vaan • myös
keski-än sivuuttaneita ja ns.- kroo­nillisesti
sairaita, hyljitään jo yh­teiskunnan
toimesta aivan riittä­västi.
TShuktshit kohtelivat vanhuksi-aah
paljon ystävällisemmin, kuin
ns. sivistysvaltiot kohtelevat vä­hävaraisia
vanhuksiaan.
Älköön siis tätä tilannetta enää
missään tapauksessa pahennettako
sillä, että " l i i an vanhoiksi" tai "pa-rahtumattomasti
sairaiksi" katso­tut,
luullut tai luokitellut vanhuk­set
estettäisiin saamasta lääkintä­hoitoa
viimeiseen hengenvetoon
saakka, — Känsäkoura.