Vapaus, September 20, 1966

              Sivu 2 Tiistaina, syysk. 20 p. — Tuesday, Sept, 20, 1966
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
EstabUshed Nov. 6, 1917 VAPAUS
(LIBERTY)
EDlTOBt W . E K L U N D MANAGER: E. SUKSI
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D EDITOHIAL 874.42C4
E>ubUshed t h ^ e Itrfieldy: TuesdsQra. TburkUiXB aod Baturdays 1^^ tl'apsitt
Publlshlns Co. Limited. 100-102 EUta 8t. West, Bndbmry. O h t ^ , Oknada.
MaUiiq; AiMltess: Box tB»
Advertlslng rates upon appUcation, translatlon free of chairöe.
Authqrized as 6econd cläss maU by ttie Post OflteeDepaiiiiieDt, Ottava
and tor payment bf ipd^ita^
^e -H. CANADIAN I.ANGUAGB-PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 \4c. td.OÖ. 6 kk. $4.75 U8A:&Ba
3 kk. 2.75
1 vk.«10.ÖO. «kk. 95.25
Suomesra: 1 vk. 10.60, 8 kk. 6.75
Autovakuutuskysymyksestä
Kuten oh lehtemme uutisosastolla kerrottu, Waterloossa
Oht. viime viikolla pidetyssä Canadan Yhdistyneen kirkon
vuotuisessa yleiskokouksessa hyväksyttiin päätöslaiiselma,
missä ehdotetaan, että Canadan maakimtahallitukset varaisi­vat
minimi-autovakuutuksen kaikille kansalaisille kuoleman­tapauksia,
loukkaantumisia ja omaisuusvahinkoja varten,
huolimiatta lainkaan siitä mistä ja kenen syystä nämä kuole­mantapaukset
ja muut koituvat.
Tämän päätöslauselman mukaan autojen ajurit ja muut,
voisivat silti hankkia yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä lisäsuoje-lua,
jos niin haluavat, ja onnettomuuden uhrille jäisi edelleen
oikeus esittää vahingonkorvausvaatimuksia myös onnetto­muuden
aiheuttajalle. . s
Kirkko suosittelee maakunnallisesti ylläpidettäviä ylei­siä
minimivakuutuksia niin," ettei kukaan — sen paremmin
autoilijat ja autoissa olivat kuin jalankulkijatkaan jäisi va­kuutuksen
ulkopuolelle. Tällainen maakunnallinen autova­kuutus
on tarpeellinen, selostettiin Yhdistyneen kirkon vuosi­kokouksessa
siksi kun lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet,
että "enemmistö niistä, jotka loukkaantuvat tai kuolevat au-totapaturmissa,
jäävät kaikkea vakuutuskorvausta vaille.''
Tämä Yhdistyneen kirkon päätös tukee melko läheisesti
Canadan työväenliikkeen yleisesti omaksumaa kantaa auto-vakuutuskysymyksessä.
Kuten tiedetään, CCFn hallituksen
toimesta järjestettiin Saskatchewanissa tällainen maakunnal­linen
autovakuutus ja se on osoittautunut niin hyödylliseksi
— halvaksi ja hyvin korvauksia maksavaksi — että ei edes
taantumuksellisista otteistaan tunnetun Ross Thatcherin libe­raalinen
maakuntahallitus ole rohjennut käydä siihen käsiksi.
ONNETTOMUUDETKIN TUOTTAVAT VOITTOA
Nykyisin vallitsevan epätyydyttävän tilanteen perusta­na
on se, että autotapaturmienkin ansiosta pyritään voittojen
hankintaan suurten vakuutusyhtiöiden hyväksi. Se johtaa
siihen, että autoilijat joutuvat suorittamaan mahdollisimman
korkeat maksut vakuutuksista^ ja että tapaturmien uhrit saa­vat
mahdollisimman pieniä korvauksia, jos saavat lainkaan.
. Koko autovakuutushömma tuntuu lekkeripeliltä kun aja­tellaan
esim. sitä, että tapaturman uhrin pitää useimmiten
oikeuden kautta hakea "syyllisyysperusteella" korvausta, sen
sijaan kun nykyaikaisen käsityskannan mukaan pitäisi auto­vakuutusten
toimia samoin kuin toimivat esimerkiksi työ­väen
tapaturmavakuutukset — siten, että kaikille loukkaan­tuneille
annetaan määrättyjen taksojen mukaan peruskor­vaukset
ilman oikeuskuulusteluja, huolimatta lainkaan siitä
kuka on syyllinen, kuten Yhdistyneen kirkonkin päätöslau­selmassa
aivan oikein vaaditaan.
Canadan ammattiyhdistysliikkeen toimesta on suoritettu
tutkimuksia autovakuutusten kohdalta ja esimerkiksi New
Brunswickin työväenliitto (sikäläisten ammattiyhdistysten
maakunnallinen järjestö) totesi äsettäin, että canadalaiset
maksoivat (1964) autovakuutuksistaan $442 miljoonaa ja sai­vat
vakuutuskorvauksina (loukkaantuneille, kuolleiden omai­sille
ja omaisuusmenetyksistä) $345 miljoonaa. Käytännössä
tämä tarkoittaa, että suuret vakuutusyhtiöt työnsivät omiin
kassaholveihinsa miltei 1 dollarin joka kolmesta dollarista,
minkä canadalaiset sijoittivat autovakuutuksensa. Onko sit­ten
ihme, vaikka vakuutusmaksut ovatkin Canadan muissa
maakunnissa paljon korkeammat mitä ne ovat Saskatchewa-nin
maakunnassa, missä ei tarvitse rikastuttaa yksityisomis­tajia
auto-onnettomuuksien kustannuksella, ja missä auto­vakuutusten
perimi.sjärjestelmäkin on paljon halvempi, mitä
se on yhdeksässä muussa maakunnassa missä vakuutusyhtir
öillä on alueelliset ja paikalliset vakuutusasiamiehensä, joi­den
täyty luonnollisesti myös elää. Maakunnallisesti järjes­tettyjen
autovakuutusten periminen voisi tapahtua vaivatto­masti
ja halvalla hinnalla esimerkiksi siten, että vakuutus­maksut
perittäisiin samalla kun autoilija hakee vuotuiset
rekisterilaattansa.
Tällaiset maakunnalliset autovakuutukset, joita Canadan
Yhdistynyt kirkkokin nyt suosittelee yhdessä Canadan työ­väenliikkeen
kanssa, toimisivat eri maakunnissa samaan ta­paan
kuin nyt toimivat työväen tapaturmavakuutuslait.
Niiden vuUa voitaisiin poistaa maanteiltä kaikki vakuut-tumattomat
ajokit yksinkertaisesti siksi, kun autovakuutus-maksut
tulisivat siksi halvoiksi, että kaikki voitaisiin pakot­taa
sellaisen vakuutuksen ottamaan. - —
Sellaiset vakuutukset varaisivat hyvän minimivakuutuk-sen
kaikille autoilijoille ja kalkille jalankulkijoille sekä louk­kaantumista
että omaisuusvahinkoa silmälläpitäen.
Sellaisten autovakuutusten yhteydessä poistuisivat kal­liit
jä paljon aikaa vaativat oikeusjutut — tapaturman kai­kille
uhreille maksettaisiin vakuutuskassasta automaattisesti
yleisten taksojen mukaan huolimatta siitä kuka on onnetto­muuden
aiheuttanut tai mistä onnettomuus johtuu.
Ja kuten sanottu, tällaisen maakunnallisen autovakuutuk­sen
maksut voitaisiin periä rekisterilaattojen perimisen yh­teydessä
niin, että kustannukset jäävät mahdollisemman al­haisiksi.
Mitä enemmän tätä asiaa ajatellaan, sitä lämpimän on
tervehdittävä sitä kun Yhdistynyt kirkko ryhtyi nyt tämän­tapaista
maakunnallista autovakuutusjärjestelmää tukemaan
vaikka se ei näin yksityiskohtaisesti määritellytkään minkä­laisen
tämän maakunnallisen autovakuutuksen pitäisi olla
ja miten sen pitäisi toimia.
TEOLUSUUSMArSSA ON INFUTIOPAINETTA
Kansainvälisen Valuuttarahaston
julkaistavassa 21. vuosikertomuk^
sessa todetaan inflaatiopaineeh
teollisuusmaissa lisSärityneeen. En­simmäisen
kerran sodan jälkeen oh
käytännöllisesti katsoen kalkkien
teollisuusmaiden työllisyystaso yht
aikaisesti ollut korkea. Vuoden 1965
puolen välin jälkeen' on tuotanto
voimakkaasti kohonnut YhdysvaK
loissa, Canadassa, Euroopassa ja
Japanissa. Taloudellinen kasvu on
jatkunut Yhdysvalloissa yhtäjaksoi­sesti
kuusi vuotta hintojen ja kusv
tannuslen alussa pysyessä huomat­tavan
vakaina. Kustannus- ja hinta­paineen
kurissapitämisestä on kui­tenkin
viime vuosina tullut teolli­suusmaiden
yhteinen ongelma. Rat­kaisevan
tärkeänä pidetään sitä, et­tä
Yhdysvallat ja Englanti pystyvät
poistamaan ulkomaisen maksutase-vajauksensa.
Taloudellisen avunr osalta tode­taan,
että pitkäaikaiset luotot kehi­tysmaille
eivät ole lisääntyneet,
vaikka teollisuusmaiden' bruttokan­santuote
on osoittantit jatkuvaa nou­sua.
Viime aikoina ovat kansainvälistä,
maksujärjestelmää rasittatreet Wu-ret
yksityiset kultahankinnat sekä
se, että useat maat ovat. vaihtaneet
dollarivarantojaan kultaan. Maail­man
kullantuotanto nousi edelleen
ja sen arvioidaan olleen suunnilleen
1,450 inilj.: dollaria. ^^täpÄitsi l^eu-vostbliitoh
suorittamat kullan teyyn i
nlt lisäsivät kullan mätlrää ^550
milj. döUarilla. Kullan lisäys Aiiral-lisissia
varannoissa oli kuiteA&n
villit 2^0 milj. dollaria,.' vastMVah
lisäyksen oltua edellisenä Viionna
750 milj. dollaria. Maailman yhteen
lasketut valuuttavarannot lisääntyi­vät
vuoden 1965 aikana 1.33 mrd.
dollaria.
RIKKAAT RIKASTUJNIET,
KÖYHÄT KöYHTYNirf
Ldtitikuolemat on
yleismaailmallinen
ilmio nykyään
Nykyisenä suuntauksena lehti­alalla
on se, että suuret lehdet
tulevat yhä suuremmiksi" ja pik-knlehdet
yhä pienemmiksi. Lehti-kuolemat
yleistyvät ja iltapäivä­lehtien
merkitys kasvaa, sanoi
canadalais-englantilainen sano-malehtikustantaja
lordi Roy
Thompson Helsingissä viikko
sitten pidetyssä haastattelutilai­suudessa.
Lordi Thompson mainitsi sano-malehtieji
suurena vaikeutena ole­van
kilpailu television kansas i l ­moituksista.
Kovalla työllä voidaan
vaikeudet kuitenkin voittaa, jatkoi
lehtikuningas.
Suuri osa lordi Thomsonin 138
sanomalehden käyttämästä paperis­ta
on suomalaista. Maassamme
lordi Thomson on neuvotellut Suo­men
vientipiirien edustajien kans­sa.
Hän kertoi olevansa tyytyväinen
paperin laatuun ja pitävänsä hintaa
kohtuullisena. Yhtymän laajentues­sa
tulevat myös ostot Suomessa kas­vamaan,
arveli lordi Thomson. .
Syyskuun 13 päivänä alkoi Gene­vessä
YK:n alaisen kauppa- ja kehi­tyskonferenssin
(Unctad) neuvos­ton
kokous, joka päättyy perjan­taina
eli 23. päivänä syyskuuta. On
syytä palauttaa .mieleen, että en­simmäinen
YK:n kauppa- ja kehitys
konferenssi pidettiin niin ikään Ge­nevessä
23. 3.—16. 6. ja siihen osal­listui
virallisia edustajia 120 maas­ta
sekä lisäksi runsaasti epäviralli­sia
tarkkailijoita. Konferenssin tar­koituksena
oli, paitsi perustaa YKn
alainen elin (Unctad), laatia ohjelr
mia ja suosituksia maailmankaupan
edistämiseksi ja nimenomaan rik­kaiden
teollisuusmaiden ja kehitys­maiden
taloudellisen kuilun kaven­tamiseksi
osittain kaupan ja osit­tain
taloudellisen avun muodossa.
Geneven ensimmäisessä konfe­renssissa
muodostui ns. kehitysmai­den
ryhmä, johon.kuului konferens­sin
osanottajamaiden valtava enem­mistö
eli 75 maata (myöhemmin 77
maata). Tämän ryhmän mukana oli
vat myös Neuvostoliitto ja muut
sosialistiset maat. Valtavan tutki­musmateriaalin
sekä vilkkaiden
(osittain kiivaidenkin) keskustelu­jen
jälkeen kehityskonferenssi hy-lainen
kansantaloustieteen profes­sori
Paul Prebish.
. Myt __;<ienevessä kokoontueen
YK:n kauppa- je kehityskonferens­sin
neuvoston tehtävänä__on laatia
portti menneen yli kahden vuoden
ajan kehityksestä, määritellä uu­delleen
tavoitteet sekä lyödä luk­koon
II maailmankauppakonferens-sin
pitopaikka ja tarkka päivämää-,
rä.. Periaatteessa on jo hyväksytty,
että II konferenssi pidetään vuonna
1967 ja nimenomaan jossakin ke­hitysmaassa.
Tiettävästi Intia on jo
tarjoutunut tulevan konferenssin
isäntämaaksi. •
. • • • " • * • • » . . . . » , . , . • •,
Jo ennen kuin nyt alkaneen kaup­pa
ja . kehityskonferenssin neuvos­to
on saanut työtänsä päätökseen,
on syytä lyhyesti tarkastella, mitä
kehitystä rikkaiden kehitysmaiden
ja kehitysmaiden taloudellisen kui­lun
kaventamiseksi on tapahtunut.
Tulos on täysin kielteinen — ellei
nyt myönteisiksi seikoiksi lueta uu­sia
valmistuneita selvityksiä, joita
on suoritettu neuvoston toimesta.
Vuonna 1961 Y K hyväksyi päätös­lauselman,
jonka- mukaan kehitys­maiden
bruttokansantuotteen olisi
lisäännyttävä kulumassa olevan vuo
kuhtikuufl ^ |>n8 1966 piiätfy-varaiAllMtoviäoden
tilinpSStds
osoittaa, et^ llCahsainvälisen Va-
Ittttttaraliiaöton ttiorittamien väluut-taliiketoimienlnä^
rä oli mainittuna
aikana sunrietepi >kuin Iri^Skaan ai­kaisemmin.
Jäsenmaiden valuutan-,
nostot olivat 2.8 mrd dollaria, mikä
on 500 milj. dollaria enemmän
kuin edellisenä ennätysvuonna
1961-62. Englanti nosti toukokuussa
1965 Valuuttarahastosta 1.4 mrd
dollaria punnan tukemiseksi. Ai­kaisempi
samaan tarkoitukseen va'
rättu hosto i inrd dollaria, tapahtui
joulukuussa 1984. Nämä kaksi trans
aktiota ovat suorimmat tukitoimen­piteet,
joihin Valuuttarahasto toi­mintansa
'aikana on yhden jäsen­maan
kohdalla ryhtynyt. Kaikki
muut kertoihusvuodeh aikana Va­luutta
rahastosta tapahtuneet valuu-
.tannostot tulivat perushyödykkeitä
tuottavien maiden taholta.
Valuuttarahasto hyväksyi maalis­kuussa
1965 jäsenosuukslen~25 pro­sentin
yleiskorotuksen ja tämän l i ­säksi
16 jäsenmaan (mm. Suomen)
jä^nbsäudeh erikoiskorotuksen.
Kun kaikki korotukset ovat astu-heet
voimaan ja ne on maksettu,
odotetaan jäsenosuuksien koko­naismäärän
nousevan n. 16 miljar­dista
dollarista n. 21 miljardiin
dollariin. Kesäkuun 30 päivänä 1966
jäsenosuuksien kokonaismäärästä
oli maksettu lähes 20.2 mrd. dolla­ria.
f50T JXRVET
Oatarb-Jäirl
AUanmaHamerM
„vrm
Isojen Järvien pinto-ala verrottuna
Euroopon mantereeseen
väksyi koko joukon suosituksia se-: sikymmenen aikana 5 prosentilla
kä kauppakonferensseja päätettiin
pitää joka kolmas vuosi. Konferens­sien
väliajoilla käytännöllisiä asioi­ta
hoitamaan, tutkimuksia ja .selvi­tyksiä
jatkamaan sekä uusia esityk­siä
valmistelemaan valittiin kaup­pa-
ja kehitysneuvosto, jonka pää­sihteerinä
on toiminut argentiina-
HANOIN JA PEKINGIN
ERILAISET LINJAT
Anglosaksisessa lehdistössä on
viime aikoina esitetty olettamuk­sia
Pekingin ja Hanoin välisestä
kiistasta jossa — niin väitetään
Peking ajaa perääntymisen ja
Hanoi hyökkäyksen linjaa. Tällai­sia
olettamuksia esittävät mm.
The Guardianin Vic;or Zorza ja
Observerin Edward Crankshaw.
He sovelluttavat teoriaansa Viet-kongin
toimintaan väittäen kiina­laisten
(Lin Piao) suosittelevan
vetäytymistä tukikohtaalueille ja
hyökkäyksille otollisemman ajan
odottamista Hanoin edustaessa
hyökkäyslinjaa.
Tämä Kiinan kulttuurivallanku-
.Tiouksen taistclutavoitteidcn perus­talla
yllättävällä tuntuva johtopää-'
.ös perustuu Hanoissa julkaistui­hin
sissisodan taktiikkaa, koskeviin
.-iirjoiluksiin, joista ilmenee, että
eräät johtavat pohjoisvietnamilaiset
jivät hyväksy maolaisen sissisodan
Dppeja — ja että jotkut toiset ne
iiyväksyvät. Muuta ei Hoe Tap-ni-
.nisen Hanois.sa ilmestyvän lehden
Hanoin radion ym. pohjoisvietna-nilaisten
lähteiden teksteistä ilme­ne.
;
Pohjoisvietnamilainen puoluesih
teeri Le Duan on lausunut eräässä
armeijakonferenssissa, ettei Viet­namissa
voida "automaattisesti so­veltaa
muiden maiden vallanku­mouksellisia
kokemuksia!'. Vietna­min
kansa on satojen vuosien ai­kana
taistellut vieraita valloittajia
/astaan ja näiden taistelujen aika­na
sen on täytynyt "keksiä omat
.aistelumenetelmänsä". Vietnamin
kansa on historian aikana turvau­tunut
"hyökkäykseen, ei puolustuk­seen".
Pohjqis-Vietnamin puolustus
ministeri ja kuuluisa sissijohtaja
Vo Nguyen Giap on puolestaan ko
rostanut että Vietnamin sota on ke­hittynyt
"vietnamilaisen yhteiskun­nan
erikoislakien ja Vietnamin
maaston mukaiseksi". Vastakohta
na Kiinalle, jolla on laajat maa-alueet,
Vietnamin sota "on pienen
kansan sotaa, joka tapahtuu pienel­lä
alueella", jota asuttaa "vähäinen
väestö".
Pohjois-VJetnamissa julkaistussa
artikkeleissa puhutaan myös esi-isien
vieraista valloittajista saavut­tamista
voitoista. Viittaukset tar­koittavat
kiinalaisia ja heille alis­tuneita
paikallisia hallitsijoita, jot­ka
kukistettiin kansannousulla, pa-lisen
sataa vuotta sitten. Vihje tus­kin
tähtää muuhun kuin hyökkäys-strategian
alleviivaamiseen.
USAn Eskalaatio, jatkuva voi­mien
virtaaminen Etelä-Vietnamiin,
on ilmeisesti aiheuttanut epäröintiä
ja kiinalaisperäisen "tukikohta-alue"-
ajaltelun viriämistä hengäh­dystauon
aikaansaamiseksi Hanoi-laiset
tekstit viittaavat siihen, että
näistä asioista ollaan kahta mieltä.
Ky.symys on siitä, voidaanko Viet­namin
kaltaisessa pienes.sä maassa
käydä menestyksellistä puolustus­taistelua
amerikkalaisten mekaanis­ta
ylivoimaa vastaan. Tähänastiset
sotavaiheet ovat osoittaneet, että
Vietkong kaikkialla läsnäolevana
(myös "epäkiinalaisesti" kaupun­geissa)
on pystynyt takaamaan täys
.työllisyyden amerikkalaisten, etelä­vietnamilaisten
ym. muodostamille
armeijoille, joiden miesvahvuus
tälä nykyä on jo yli miljoona,
Anglosaksises.sa keskustelussa —
monet muutkin kuin Zorza ja
Crankshaw — jätetään huomiomat-ta
Vietkongin mahdolliset mielipi'
teet strategiasta ja taktiikasta. To­siasia
kuitenkin lienee, ettei Viet­namin
sissisodassa, jonka kävijät
päivittäin asettavat henkensä alt­tiiksi,
voi käskyporras olla sen
enempää Moskovassa kuin Pekin-gissäkään,
ei edes Hanoissa. Rat­kaisu
tapahtuu varmasti siellä, mis­sä
taistellaan. — H , A ;
vuode.s.sa. Nyt kun ollaan puolivä­lissä
vuosikymmentä, voidaan to­deta,
että rikkaiden ja köyhien mai­den
kuilu on yhä vain syventynyt.
Viimeksi kuluneen viiden vuoden
aikana rikkaiden teollisuusmaiden
bruttokansantuote on kasvanut n.
4 prosentilla henkilöä kohti vuo­dessa.
Kehitysmaissa se on ollut
vain 1,5 prosenttia.
Paljon pantiin toivoa kehitysmai­den
kansantuotteen nousussa kau­pan
laajenemiseen rikkaiden ja
köyhien maiden välillä. Mutta pet­tymys
on suuri. Vuonna 1955 kehi­tysmaiden
osuus maailmankaupa.sta
oli neljännes ja viime vuonna se
oli vain viidennes. YK:ssa hyväk­sytty
yleinen periaate "apua kau­pan
avulla" (aidby trade) on osoit­tautunut
tyhjäksi iskusanaksi. Ja
miten on käynyt itse kehitysavun?
Vuonna 1955 kehitysmaiden täy­tyi
käyttää rikkailta saamiensa luot
tojen ja avun kuoletuksiin ja kor­koihin
4 porsenttia viennistään.
Vuonna 1964 tähän tarkoitukseen
oli käytettävä 12 pros. kehitysmai­den
viennistä. Nämä pari prosent­tilukua
osoittavat, että luottojen ja
"avun" saanti rikkailta teollisuus­mailta
on muodostunut kehitysmail
le ylivoimaiseksi taakaksi. Tässä
yhteydessä on tehtävä jyrkkä ero
sosiali-stisten maiden halpakorkois­ten
ja länsimaiden kalliskorkoisten
luottojen välillä.
tt » »
Genevessä alkaa näinä päivinä
myös ns. Kennedyn kierroksen tul-lialennusneuvottelut
Gatt-järjestön
Salaliitto myttyyn
Syyriassa
Beirut, Lebanon. — Vallassa ole­van
Baath-puolueen johtomiehet
tiedoittivat murskanneensa salalii­ton,
jonka tarkoituksena oli kaataa
kuusi kuukautta vanhan, puolueen
vasemmistosiiven muodostaman hal­lituksen.
Puolituntia kestäneessä tiedotuk­sessa.
Radio Damascus nimesi tä­män
salaliiton Aflak-Bitar-Razzaz
klikiksi:
Michael Aflak ja Selah el-Bitar
perustivat Baath-puolueen noin
kaksi vuosikymmentä takaperin. Elr
Bitar oli viime helmikuussa vallasta
syöstyn hallituksen pääministeri.
Mounif Razzaz oli Baath-puolueen
kansainvälisen keskuskomitean pää­sihteeri.
Hän on jordanialainen.
Heidät kaikki vangittiin viime hel­mikuussa,
mutta heidän huhuillaan
olleen vapaalla jalalla viime aikoi-
•na.
Näihin vehkeilijöihin lukeutuu
myöskin viime helmikuussa myös
vangittu, Syyrian entinen "voiman-mies"
kenraaliluutnantti Amin el-
Hafiz. Hän on vielä vankilassa. :
Joitakin hallitusvastaisia pesäk­keitä
luultavasti vielä toimii koska
hallitus antoi aseistetuille työläisil­le,
maanviljelijöille Ja kansallisen
kaartin miehille seuraavan ohjeen,
"murskatkaa v a s t a vallankumouk­selliset
seikkailijat".
Armeija, joitakin poikkeuksia
lukuunottamatta, on pysynyt uskol­lisena
hallitukselle.
puitteissa, jota on myös nimitetty
rikkaiden maiden klubiksi. Tässä ti
laisuudessa rikkaat maat käsittele­vät
maailmankaupan kysymyksiä
pääasiassa omien intressiensä puit­teissa,
mutta ne eivät voi tällä
kertaa vaikenemalla sivuuttaa kehi­tysmaiden
taloudellisia ja kaupalli­sia
ongelmia. — Libra.
MAAILMAN SUUMMMAT
JÄRVET SAASTUVAT'
Muinaiset persialaiset tunsi­vat
suurta kunnioitusta vettä
kohtaan. Jokiin sylkeminen tdi
roskan heittäminen veteen oli
kieletty. Tätä nykyä ei tuol­laista
veden arvostamista ole
havaittavissa; Järvet ja joet*
saastuvat kaikin tavoin. Myös­kin
Pohjois-Amerikan Isot jär^
vet, jotka ovat kooltaan maail-,
man kaikkein suurimpia, kärsi­vät
vakavassa määrin veden ,
saastumisesta. Kalat kuolevat
myrkytyksiin ja jotkut tehtaat
eivät enää voi käyttää järvien
vettä, koska vedessä olevat ke­mialliset-
jäteaineet ovat hai-j
tallisia koneitten tärkeille osil­le.
Pohjois-Amerikan isoja
järviä voidaan pitää jo "yli-
^kuorniitettuina", tilanne Erie
ja Ontario-järvien kohdalla on
hyvin vakava. Yhdysvaltain ja
Canadan hallitukset asettivat
ilokakuussa y. 1964 komitean
tutkimaan vesiongelmaa. Sen
laatima raportti on nyt saatet-~
tu julkisuuteen. Siinä tähden­netään
nopeasti toimeenpanta­van
teollisuuslaitosten jäteainei
den. — poisheittämiseen koh­distuvan
valvonnan välttämät­tömyyttä.
Edelleen toivotaan
nopeassa tahdissa tapahtuvaa
vedenpuhdistuslaitosten raken­tamista
jne.. Kolmanneksi pide­tään
suotavana suurten jokien
alueilla rakennussuunnitel­mien
suurempaa yhtenäistä­mistä,
mitä tulee vedensaastu-misen
ehkäisyyn. Edelleen eh­dotetaan
säännöllisiä neuvotte^
luja Canadan ja Yhdysvaltain
kesken vesikysymysten • suh­teen
sekä yhteistä asiantunti­jain
koulutusta. On ryhdyttävä;
tehokkaaseen kampanjaan ve­den
saamiseksi jälleen laadul­taan
hyväksyttäväksi. Jollei
näin menetellä, menettävät
maailman suurimmat järvet hi­taasti
mutta varmasti merki­tyksensä.
Tilatkaa Vapaus!
PÄIVÄN PAKINA
MITEN "SÄÄSTETÄÄN" NYKYOLOISSA?
Ennenvanhaan syötiin ainakin
Suomessa niin paljon, että "sekin
leipä värisi mikä vartaassa on".
"Nuukuudestaan" kerskuvat
skotlantilaiset kertovat puoles­taan,
löytäneensä keskuudestaan^
sellaisen miehen, joka työhön läh­tiessään
pani vaimonsa tekoham­paat
eväspussiinsa, ettei eukko
voinut päiväsaikana kuluttaa va­roja
syömiseen.
Ja se entinen mustalainen oli
kuulema mielissään siitä kun sai
hevoi3en.sa oppimaan syömättö-mäksi,
vaikka koni kuolikin sen
jalon syömättömyystaidon opit-tuaan,-
Nämä seikat tulivat mieleen
kun eräs kaveri kysyi toiselta,
että "mitenkä nykyään säästetään
vanhojen päivien varalle"?
Siinä onkin tähän hetken.yksi
kysymysten kysymys.
Kotikaupungissa, siellä suloises­sa
Suomen maassa, oli kyllä eräs
äveriäs kauppias, jolla oli useita
"puotipoikia" ja "-tyttöjä", ja jo­ka
oli valmis neuvomaan taito­jaan
muillekin.
Tämä kauppias oli "riveistä"
noussut ja rikastunut. Ja vaikka
hän oli muuten melko kansan-r
omainen mies, niin kauppias tun­nettiin
enkoisesti siitä, että hän
maksoi puotipuksuilleen ja muil­le
työläisilleen kurjia nälkäpalk-.
koja.
Kun puksut, eli-kauppa-apulai
set menivät kerran palkanylen-nystä
pyytämään selittäen, että
heidän tulonsa eivät riitä miten­kään
jokapäiväisiin elintarpeisiin,
niin kauppias kysyi kultakin, mitä
he nyt saavat palkkaa.
Aikaa on tästä tapahtumasta ku­lunut
siksi paljon, että varsinaiset
palkkataksat ovat unhoittuneet,
multa keskustelu kävi tosiasialli­sesti
seuraavaan tapaan:
"Minun viikkopalkkani on 17
markkaa viikossa . . ."
"Ja minun 15 markkaa viikos­sa
. . . "
"Mitä ihmettä", keskeytti kaup­pias
harmistuneena. 'Minä sain
nuoruusvuosinani puksuna olles­sa
vain 5 markkaa, -mutta silti
säästin 7_markkaa joka viikko."
Tässä vaiheessa seurasi hetken
äänettömyys kauppiaan hymyillen
itse-varmuutta ja voiton suloutta
tuntien.
'Mutta, herra kauppias, sanoi
viimein yksi nuori ja hento tyttö
arkaillen, "siihen aikaan ei pi­detty
niin tarkkaa kirjanpitoa
kuin nykyään."
Nämä seikat tulivat uudelleen
mieleen luettuamme erään toron-tolaisen
"sikojen kasvattajan" tu­levaisuuden
ennusteluja (niin,
kyllä niitä "sikojen kasvattajia"
tai sikalain omistajia voi olla To-rotonssa
yhtä hyvin kun täkäläis­ten
kaivosten omistajat asuu ra­jan
eteläpuolella Wall Streetin
pankkiholvien tuntumassa.)
Ko. uutistiedon mukaan "steak"-
paistien keskinkertainen hinta on
nyt Torontossa $1.19 pauna, beko-nin
hinta $.99—$1.35 välimailla
pauna, isot kananmunat 73 senttiä
tusina ja voi 68 senttiä pauna.
Mutta Ontarion sikojen kasvat-tajain
yhdistyksen (Ontario Hog
Producer's Associationin) sihtee­ri,
James Boynton oli Torontossa
viime viikolla ennustanut, että
tämä hintataso tulee seuraavan
kahden vuoden aikana kohoa­maan
40-prosenttisesti.
Hänen tietojensa mukaan lei­vän
(loaf) hinta nousee 25:stä
kentistä 35:een senttiin ja maito
28:sta sentistä 40:een senttiin.
"Steak" paistien hinta tulee ole­maan
$1.90 pauna; pekoni $1.75
pauna; Voi $1.05 pauna ja Munat
$ y 5 tusiua. ^
Jos joku nyt luulee, että yllä-olevassa
on joku paino- tai kirjoi­tusvaihe,
niin hän erehtyy pahas­ti,
sellaiset hinnat nostavat muUf-kan
ja sianlihan sekä- niiden ta­varain
hinnat siihen tasoon, että
niiden nimet on ilman muuta kir­joitettava
isolla kirjaimella samal­la
kun vanhat emännät, niiaavat
kauniisti possun tai sonnimulli-kan
nähdessään. Samanlaisesta
kunnioituksen tunteesta kirjoite­taan
sana, Rakkaani ja Arvoisa
Työnantaja.
Mikäli tämä raha menisi far­mareille,
niin hekin tuntisivat
suurempaa kunnioitusta niin sika-possua
kuin ichmämuUikkaakin
kohtaan, mutta kokemuksesta tie­dämme,
että ne Toronton Bay
kadun ja Montrealin keskiRäiTpun
gin "suurfarmarit" siitä eniten
hyötyvät, kun he "lypsävät" sekä
farmareita että teollisuustyöläisiä.
Tunnettu tosiasia tietenkin on^
että hintojen kohoamista tapah­tuu
kautta linjan. Viralliset tilas­totiedot
osoittavat, että elinkus­tannusindeksi
on Canadassa ko­honnut
26 pisteellä viimeksikulu-neen
10 vuoden aikana.
Vuoden 1956 yleinen elinkus-tannusindoksi
oli 118.1 — viime
kesäkuun 1 pnä 143.8; ruokatava-rain
hintatindeksi v. 1956 oli 113.4
ja kesäkuussa 1986 se oli 144.2.
Nyt kaiketi torontolaiset siko­jen
kasvattajat ja sianläskihinto-jen
korottajat sanovat,-että kaik­ki
tämä johtuu 'palkkojen nousus­ta".
Mutta esim. maltillisuudestaan
tunnettu CLC:n presidentti
Claude Jodoin osoitti työnpäivän
tervehdyksessään, että vuodesta
vuoteen 1961—1965 kohosivat yh­tiöiden
voitot (verojen maksami­sen
jälkeen, pantako,on merkille)
67-prosenttisesti,^ jota. yastoin pal­kat
nousivat samaan 'aikaan (en­nen
veropoistoja) väiri 16 pro­senttisesti.
Toisin sanoen, yhtiöi­den
voitot kohosivat sinä aikana
4 kertaa enemmän köin palkat.
Nähdessämme miten monopo-listit
kiskovat jatkuvasti kaikkia
hintoja ylöspäin, meille lavallisil­le
kuolevaisille voi kä:^dä "sääs-tämisyrityksessämnie"
samalla ta­valla
kuin sille entiselle musta-laiskopukalle,
että kuolcinme pois
juuri silloin kun opimme säästä­misen
arvokkaan taidon.
—- Känsäkoura,