Vapaus, December 15, 1959

              il
/ 1 .
4-
1
Hauskaa Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta! ^
DE LUXE KAHYIIA. SOO
Omistaja
AINOrMANTf JA MARVA' NIEMELÄ
Sauli Ste. Mario Ontario
ILOISTA JOULUA
JA ONNEKASiTÄ
UUTTA VUOTTA
toivoo
Cochrane-Dunlop Hardware ltd.
388 Queen Street East Sault Ste. Marie. Ont.
Jouluaatto. FallanOlof hymyili,
mutta hymy ei ollut iloista, eikä se
kaunistnuthänen arpisia ja ahavoir
tuneita 'kasvojaan. Hänen edellises­tä
joulunvietostaan :olikin kulunut
jo aikaa, nimittäin sellaisesta jou­lusta,
joista <joululehdet kertovat.
Juttu joulutunnelmasta, joulurau­hasta
ja kauniista ajatuksista oU
hänen mielestään .satua, johon ei
HAUSKAA JOULUA JA
ONNEKASTA UUTTA VUOTTA
toivoo
ZAHARUK'S JEWELLERS
COR. HURON & CATHCART STREET
SAULT STE. MARIE ONTARIO
ILOISTA JOULUA
\ JA HYVÄÄ
UUTTA VUOTTA
toivoo
BARTON^S FUNERAL
HOME
Puhelin 6-5441
165 Brock Street Sault Ste. Marie, Ontario
RATTOISAA JOULUA
JA HYVÄÄ
UUTTA \'UOTTA
toivoo
VICTOR MANN
FLORIST
119 Huron Street
Sault Ste< Marie Ontario
VUODENAJAN TERVEHDYS KAIKILLE
SUO^AALA^SILLE YSTÄVILLEMME!
DAVIS CLOTHING LIMITED
KAIKKL\ MIESTEN JA POIKASTEN VAATETUSTA SEKÄ JALKINEITA
Queen ja Bruce katujen kulmassa Sauli Ste. Marie. Ontario
Tulkeia ia kysykää suomalaista myyjäämme Arvi Tuumasta
HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA TOIVOTTAA
ARTHUR FUNERAL HOME
HAUTAUSPALVELU KOTI-ILMAPIIRISSÄ
492 Wellington Street East Sault Sle. Marie. Ontario
HAUSKAA JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
toivoo
ROYALTON'S FURNITURE AND APPLIANCE LTD.
PUHELIN 6-6277
374 QUEEN STREET SAULT STE. MARIE. ONTARIO
ILOISTA JOULUA ja Valoisaa Uutta Vuotta
toivottaa . . .
BLUM CREDIT JBWELLERS LTD.
32 QUEEN STREET SAULT STE. MARIE. ONTARIO
HAUSKAA JOULUA ja Onnellista Uutta Vuotta
toivoo.
ED & MCK B-A SERVICE STATION
Cor. Wellington & WaUace Terr. Sauli Ste. Marie, Ont.
m
täysi-ikäisen' ja^ viisaan ilimisen
kannattanut uskoa. Jouiua oli' jou­luruokien
haju nenässä, ja muisto
tuosta aistimuksesta^ Tänä vuonna
ei hän aikonut viettää lainkaan jou-,
lua eikä siitä ollut niin väliäkään|
Miilusta oli pidettävä; huolta taval:'
liseen tapaan, ja sellaiselle, joka ei
turhia tunteillut, oli "yhtä hyvä ol­la
^metsässä miilunpoltossa kuin
kulkea kädet taskussa ja teesken
neliä, että oli kauhean hauskaa.
^ Olof oli' melko tarkkaan kääntänyt
selkänsä kaikelle hauskalle "lusimi^
sestaan" 'lähtien, eikä hänen ole­misestaan
juuri kukaan piitannut.
Eukko kuoli jo kauan sitten ja ai­noan
lapsensa Maijan, josta hän ei
koskaan ollut välittänyt, köyhäin­hoitolautakunta
oli sijoittanut jo
honkin taloon. Siksi oli varmaa, et­tei
tyttökään hänestä välittänyt.
Kai tyttö nytkin istui tuijottamassa,
suu auki joulukuusta, joKa oli he­lyjä
täynnä, niinkuin taton . muut­kin
pennut varmaan tekivät, eikä
tyttö tainnut edes muistaa, että hä
nen isänsä oli elossa.
Ei, joulu oli rikkaita varten, joil­la
oli riittävästi kaikkea ja lisäksi
vielä lapsille ja tyhmyreille. Olol
laski puusylyksen pesän ääreen ja
istuutui vuoleskelemaan puulusik
kaa. Joulusta hän ei piitannut
Mutta kuinka ollakaan ajatukset
palautuivat aina jouluun ja hänen
halveksuntaansa sekaantui alakuloi
suutta ja kakeruutta. Tällaisena il
tana hän vasta huomasi, miten yk­sin
hän oli, ettei ollut olentoa, jo­ka
olisi ajatellut häntä tai välittä
nyt hänestä. Olof ei suinkaan roik­kunut
kenessäkään kiinni tai pyy­tänyt
hellyyttä osakseen, itse hän
oh havainnut parhaimmaksi, ettei
ollut ketään huollettavaa tai toi­saalta
kukaan kysymässä omia me­nemisiä
ja tulemisia. Mutta kuiten­kin.
Onhan vanhemmiten hiukan
tyhjää yksin. Ei hän vaimoa toivo­nut
takaisin, ei tämä ollut koskaan
häntä ymmärtänyt ja ymmärtämät­tömyys
oli kyllä ollut molemmin­puolista.
Tyttö taas oli vielä liian
pieni, niin että hänestä olisi vain
vaivaa. Mutta joku ystävä — ei sel­lainen,
joka ilmestyy silloin, kun
tiedossa on juotavaa — vaan tosi
ystava, seTlamen olisi hyvä olemas­sa.
Mutta kuka haluaa ystävystyä
vankilassa olleen kanssa. Miksi
muuten tällaiset asiat kuitenkin
vaivaavat n^ieltä? Parempi olisi pi­tää
huolta miilusta, siinähän sita
seuraa on.
Hän kiersi miilun ja katsoi, että,
kaikki oli kunnossa sisään kun ei
vielä tuntunut olevan halua men­nä,
iian seisahtui majan ulkopuo­lelle
ja katseli tahtia, ne näyttivät
nin kalpean himmciltä kuun kirk-köxxn
valon rinnalla. Ilta oh kaunis,
metsä oh oikein korea kuutamossa,
oli kuin lumisilla oksilla oUsi ki-
PARHAIN
VUODENAJAN
TERVEHDYS!
Eli's Cigar Store
• Tupakkakauppa
• Julkaisuja
!• Metsastyslarpcila
Puhelin AL. 3-2221
151 Gore Street
Sauli Sle. Marie Ontario
HAUSKAA JOULUA
JA ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA
. toivottaa
PiNER'S GRILL
164 Gore Street
Sault Ste. Marie Ontario
- Hauskaa Joulua ja _
Onnellista Uutta Vuotta
suomalaisille ystävilleen
toivottaa
G. F. HART
R. O. OPTIKKO
Puhelin 3-1671
124 Gore Street
Sault Ste. Marie Ontario
mallellut kristalli. Varjot; olivat
jyrkkiä ijaj sinersivät lumella, • kata-:
japensaat olivat kuin pörröisiä ja
lumisia hahmoja sadun maailmasta.
Oli melko valoisaa, puut, pensaat
japkivet näkyivät selvästi.ympäril­lä,
mutta kauempana: puidenv runko­jen
seassa pehmensi 'näkymätön
hppeahuntu -:; ääriviivatv tehden; v ne
epämääräisiksi. Oli kuin koko hil­jainen
valkea metsä olisi kuiskan­nut
"Yksin . . . yksin . . ."
'iOlof^meni taas sisälle-ja istei la?
verille ja rupesi jälleen Ivuoleskfri
lemaan, mutta. lusikasta ei tullut
hiieleistä ja hän pisti veitsen syrf
':ään. Hän nojasi päätään käsiinpä
.a istua keinutteli ja yritti mietis-icellä
kaikkea -mahdollista, mutta
.iän tiesi koko ajan-, että yksinäi­syyden
tuska, jota vastaan hän tais-celi,
hiipi aina joskus vahvimman
a rohkeimmankin kimppuun ja nyt
ie yntti lyödä hänet.
Hän ei voinut vastustaa noita yk­sinäisyyden
kauhunäkyjä, joita
aattaa saada tuleen tuijottaessaan,
/aikka niitä yrittäisi väittääkin,
rämä oli hänen joulurauhansa. Sä­lä
hän pää vavisten tuskitteli:
'Kunhan olisi ase käsillä niin . . ."
Mutta yhtäkkiä väistyi tuska ko­vonaan.
Hänen korvaansa oli tun-teutunut
ääni, ja se oh kylliksi joh-amaan
hänen ajatuksensa muualle.
uikö lumi narissutkin? Aivan oi-
(ein, kuului miten käsi hapuiH
ivenripaa ja ovi aukeni. Joku siis
{uitenkin muisti hänet, jollei sitten
lysymyksessä ollut metsässä eksy­nyt.
Hän meni vastaan ja katsoi oi-cein
pitkään. Kynnyksellä seisoi
jieni tyttö vapisten ja aivan sini­senä.
Hänellä oli kädessään puna-
-uuluisesta lunasta tehty nyytti.
— Mikä sinulle nyt on tullut,
tyttö, kun tänne tulet? Näm kysyi
Olof sulkiessaan ovea tytön jäljiltä.
i'ytto asetti nyyttinsa ensin varo­vaisesti
syrjään- ja kaantyi sitten
Olofiin katsoen häntä puoliksi iloi-iena
ja puoliksi vielä arasti.
— Halusin olla luonasi jouluaat-ona,
isa vastasi hän.
— Minkatähden?
— Koska muuten saisit olla yk­äin.
— Kas, kun tuhtkin ajatelleeksi!
Haparoivin sormin hän auttoi ty­tön
hartiahuivin auki, kun tytön
kopristuneet sormet eivät pystyneet
iolmuun.
— Tuli mieleeni ruokapöydässä,
ettei sinulla taida ollakaan mitääti
joulupöytää täällä valmiina ja mi­nun
tuli puolestasi paha olla, mutta
sitten ajattelin, että tulenkin k äy
mään taalla ja mie)eni tuH jälleen
iloiseksi, puheli tyttö lämmitellen
tulen, ääressä käsiään.
Tyttö aukaisi nyyttiään panemat­ta
merkille isan äänettömyyttä.
— Ihmettelet kai mita nyytissä
on?
— Tottakai, vastasi isä.
— Katsohan melkein kaikkia laa­tuja,
sanoi tyttö katsellen ylpeänä
tuomistaan.
— Sinä olet kovin kiltti, sanoi
Olof heiman epavarmasti,^silla hän
ei ollut tottunut juttelemaan 11-
vuotiaiden lasten kanssa, ci edes
omansa. Siksi tuntui niin uudelta
ja liikuttavalta. Nuo pienet innok­kaat
lapsenkasvot hänen edessään
ja ruokanyytti.
Syö nyt, hoputteli tyttö.
— Niin, katsotaanhan nyt mitä
hyvää täältä oikein löytyy. Olihan
siellä leipää, juustoa, makkaraa ja
muita leivonnaisia, jotka olivat mu­rentuneet
nyytissä, pähkinöitä ja
rusinoita. Ohpo Maija vielä muista­nut
laittaa voita, pieneen korval-tomaan
kuppiin ja vähän sinappia:
kin paperiin kinkkua varten.
— Mistä olet saanut tämän kai­ken?
kysyi isä. -
^ Kaikenlaista syötävää oli niin
paljon kuin halusi ja säästin niin­kuin
omasta osastani sinulle..
— Mutta minkatähden, minähän
en ole koskaan välittänyt enkä;
huolehtinut sinusta, sanoi isä hä­peissään
j a katkerasti.
• — Minä ainakin välitän sinusta,
vastasi siihen tyttö hieman pikku-vanhasti
\
^ Kiitos siltä, etta tuht, tyttöse­ni,
sanoi isä liikutettuna ottaen tytV
tarcn käden omaansa^
v ^ O l e t k o mielissäsi! .
— Olenpa niinkin, ja nyt sinä
saat myös syödä ja kertoa sitten
millaista siellä onv missä olctv rv
vHän tunsi jälleen :häpeäa, koska;
hän—tiesi mm vähän tyttärensä"
oloista. Häpeäntunne .^vain kasvoi,-.,
kun hän sat kuulla; miten tytär o li
pitänyt4isänpuoliav huolimatta su­la,
mitä pahat ihmiset puhuivat.
Oli-siis kuitenkin joku —4osin -vain'
pieni lapsi — joka välitti hänestä
ja uskoi häneen. Ehkä siksi, että
hän oli tytön isä ja tämä: mieliku-vitukscssaany
varusti hänet ikaikillät
hyvillä ominaisuuksilla. , Hän otti^^i
lap.scn syliinsä Ja painoi itseään
* vasten.
— Haluatko olla luonani? kysyi
isä.
" — Tänä yönäkö? " Niin - vähän';
ajattelinkin, ja sanoin jo Eilalle,-r-.;
hän on yhtä vanha kuin minä —
ett^ hän saa puhua siitä puolesta­ni
talon väelle. '
— Mutta minä tarkoitin oikein
jäämään, asumaan täällä ja ole-mm
Giristmas 'Edition, Section III-Joulunumero, osa III
Tiistaina, jouluk. 15 p.',— O^uesday, Dee. 15, 1959 Sivu 17^ •m
Caannaäd aldisten
mäai
maisemien
Jacksoh
Oli synkkä-syyspäivä kun Joukko
sanomalehtimiehiä saapui kuuluisan
canadalaisen taidemaalariveteraani
77 vuotiaan Ä. Y. Jacksonin asun­nolle
Manotickissa. Ont, Mutta iloi­sen
taiteilijan herttainen nauru läm­mitti
kaiken ympärillään.
"En tule toimeen ilman- sitä", sa­noi
hän ' puhuessaan maisemamaa­lauksesta,
jota hän on tehnyt koko
elämänsä ajan. "Minusta tuntuu,
että tulee toimeen ilman musiikkia
ja kirjallisuutta — mutta elämä oli­si
silloin melkoisen tyhjää, eikö oli­si?"
Hän itse on erittäin virkeä. Tie­dustellessa
mitä käytännöllistä hyö­tyä
on taidemaalauksella. Ellei mi­tään,
niin jotain tarkoitusta kaike­ti
sillä on.
"En tiedä", vastasi hän. "En ole
koskaan maalannut mitään joka pa­rantaisi
jotain."
Hetkisen kuluttua hän lisäsi:
"Jos maalauk:eni on saanuit cana-dalaiset
ihastumaan maansa kauneu­teen
entistä enemmän niin silloin
olen antanut jotain."
"Olen mennyt paikkakunnalle,
jossa ihmiset eivät koskaan ennen
ole nähneet mitaan kaunista ja o-
Ien yrittänyt löytää sita", hän jat­koi.
"Meilla Canadassa ei ole van­haa
arkkitehtuuria, vanhoja mut-naisrakennuksia,
vanhoja tuomio­kirkkoja.
Suurin osa kaupungeis­tamme
ovat kaohean näköisiä. Mut­ta
meiUa on kauniita maisemia."
Han haluaa maalata ulkona ja
siksi han matkustaa paljon. Viime
maan apunani.
Maijan kasvot kirkastuivat.
S— sitä minä mielessäni pyysin-kin
joululahjaksi. Toteutuihan se,
kun oikein toivoin.
— Han kietoi kalensa isän kau­laan
ja virkkoi:
— Kyjilä sinun luonasi on muka­vampaa
kuin vieraissa.
— Sinä tulit minulle joululah­jaksi,
ja seuraavana jouluna han­kimme
kuusen kaikkine koristei­neen.
Kun Olof seuraavan kerran kavi
muhia kat.soma.ssa, min elamh
tuntui aivan toi-selta. Han ei ollut
enaa yksin. Laverilla nukkui hänen
oma tyttärensä Maija, hyvin peitet­tynä
ja kasvoillaan iloinen ilme
ikäänkuin han olisi tiennyt, että
han oli tuonut joulutunnelman
isälleen metsään.
— Sigge Stark.
kesänä hän kulutti useita ^viikkoja
Port Radiumin, ,NWT, ynipäristös-sä
sekä GreatBe^r Lakella, noin
1,000 mailia Edmontonista pohjoi­seen.
Suurimman olon ajastaan
hän "asui teltassa.-
"Suurimmalta osalta teen^yötä
tilauksesta", sanoi hän. -Teen- työ­tä
palkkiopohjalla, josta en ensin­kään
pidä.
"Minusta tuntuoi. että taiteilija
voi olla parempi jos hänellä ei ole
vakituisia tuloja. Se pakoittaa te­kemään
kovemmin työtä."
Vielä elinvoimainen Jackson
maalaa ^säännöllisesti. Hän nousee
vuoteestaan kello 7 aamulla ja vair
mistaa oman aamiaisensa. Hän te­kee
työtä ateljeessaan useita tunte­ja
päivä-^sä ja kuusi päivää viikossa.
Hän mieluummin maalaa ulkona.
"Siellä huvittaa", sanoi hän.
Hän kulkee ulkona paitsi keskital­vella
ja kesäkuussa, jolloin, kuten
hän Itse sanoo, kaikki on liian vih­reää
maalattavaksi.
Hän muutti Torontosta Manotic-kiin
viisi vuotta sitten ja asuu täs­sä
Rideau-joen rannalla olevassa
kylässä 15 mailia etelään Otta-v
wa-ta. -
''Olin enemmän seurahaluinerf
' kun olin Torontossa", sanoi' Jack-,
son. "Minulla oli suuri tuAtavapii-ri
ja-vierailin ystävieni luona: Taide­maalarille
on vaarallista eristäytyä
muista ihmisistä. Hän tarvitsee
toisista ihmisistä lähtevää virkis­tystä."
Hän ranoi kuitenkin tottuneensa
Manotickiin. Kun hänelle tulee ai­ka
pitkäksi hän vierailee Torontosr
sa. ••
Jackson on yksi Canadan van­himpia
ja tunnetuin canadalainen
taidemaalari. Häneltä tiedusteltiin
kuinka paljon hä.n saa tauluistaan,
jolloin hän vastasi, että se on salai­suus.
"En erikoisen paljon", vastasi
hän. "Luonnollisesti nykyään os­tetaan
paljon enemmän taidemaar
lauksia kuin ennen. Paljon enem-'
män ihmisiä hankkii canadalaisten
taiteilijain teoksia. Muistan ajan,
kun ihmiset kerskuivat ettei heillä
ole ainoatakaan canadalaisten maa-,
Jatkuu Siv. 18 '
PARHAIN JOULUTERVEHDYS
ja parhainta menestystä rauhan-minuen
toifmhnalle vuonna-1969!
CSJ:n Sault Sle. Marien Osasto
SAULT STE. MARIE ONTARIO
HAUSKAA JOULUA /a ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
toivottaa
CON-ELL FUR LIMITED
A. KATES, liikkeenjohtaja
"SOON OMA MAINIO TURKISLIIKE"
484 Queen St. East Puh. AL. 3-3951 Sault Ste. Marie, Ontario
HAUSKAA JOULUA ja Onnellista Uutta Vuotta
toivoo
NODl^AN G. LANGSTAFF - HAUTAANTOIMIHAJA
SAULT STE. MARIE, ONTARIO
HAUSKAA JOULUA '
JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
TOIVOO" ; .
BLUE BIRD BAKERY
436 ALBERT ST.. SAULT STE. MARIE. ONTARIO
Hauskaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta
toivotamme kaikille suomalaisille ystävillemme!
BETTE GÄUGHÄN
186 Bruce St.
Puhelin AL. 3-5812
Toinen kauppai«-Vl^indsor Hotel, Sault Ste. Marie. Ont.
Harvinaisia lahjaesineitä - Siroja lamppuja - Onnittelukortteja
Suomalaisia "Stainless Steer-tuötteita •' '
"Teidän ostoksenne pakataan ja lähetetään minne tahtansa" '
<
n^y^»^^* f\r\ 'S tl ^ J« >i t\ f-t \. V *V fr- Tl k " Jr-