Vapaus, August 28, 1924

              Snro2
Tnnrfafna. clokaim 28 P. — 13mR. Aqg> 28flt
^oivistyDeet
VSbemmistönäkia ollen on shisty-neisrölä
tilaisuus vaikuttaa inäärää-västi
työväenliikkeen ohjelmiin ja
menettelyiapoihin. Heidän haltuun­sa,
joutuu ennen pitkää suuri osa
puolueiehdistöä ja Tnonimutkaisem-pia
järjestöllisiä tehtäviä. Näissä
lehtäv-issään voivat vakavasti työ-väenliikireelle
antautuneet ja luök-kauistelun
oikean pohjan löytäneet
korkeammasta sivistyksestä osalli­seksi
tulleet arvaamattoman paljon
hedelmöittää työväenluokan . taiste-luHikettä.
3Iutta päinvastaisessa ta-pauksesia
voivat he myös siinä ase­massaan
ehkäistä ja hidastuttaa tuon
liikkeen kehittymistä ja selventy-mistä
todella vallankumoukseliseksi
työväenliikkeeksi. Nykyisissä puo­lueissa
voi jo pintapuoiisinkJn tark­kailija
löytää paljon erimerkkejä
tuollaisesta työväenliikkeen mesta-rbimisesta.
Saamansa kasvatus ja
oman luokka-asemansa tarjoaa heil­le
hyvin vähän mahdollisuuksia sel­laisen
säälimättömän taistelun ym­märtämiseen,
jollaista taistelu kapi­talismin
kukistamiseksi täytyy olla,
jos mieli siinä voittaa.
Tämä vaikeus on olemassa kaikilla
niillä, jotka eivät ole jaksaneet seu­rata
työväenliikkeen historian suuria
esimerkkejä. Hekin ovat kyllä tul­leet
liikkeeseen aivan rehellisessä
tarkoituksessa. Ovatpa monet aluksi
voineet rehellisesti yrittää saavuttaa
sen oikean pohjan. Kenties luuDeet
»en jo löytäneensäkin. Mutta sitten­kin
voi säälimätön, vieEpä ajottain
julmakin kahden luokan välinen tais­telu
alkaa jonakin hetkenä tuntua
heistä Joltakin sellaiselta, jota tekisi
mieli lieventää, siistiä tai silotella.
Joko se sitten tapahtuu humanisti­suudesta
tai jostakin muusta aat­teesta,
joksi kytevä porvarillisuus
; on pukeutiinut. Hienoista porvaril­lisista
piireistä tulleista : Ihanteen
miehistä jotka eivät ole päässeet
Jiyväntekeväisyyden auretta y:em-mäksi,;
ovat suurimmassa vaarassa
langeta tähän. Sen sijaan, että val­lankumouksellisen
. työväenliikeen
. oppi-isät katsoivat olevansa velvolli­set
omaksumaan tästä taistelusta nii-d(!
h työläisten kannan, jotka tahto­vat
aina ^^^^ liikkeen johdossa, ja
jotka luokka-asemansa selvyyden
kykenevät johdonmukaisemmin pyr-klmfiän
taloudellisen kehityksen pal-jsistamaan
päämäärään, sen Iljaan
alkavat nämä todelllsuoitä vierova?
tuota liikettä
ilmassa riippuvien ihanteiden mu­kaiseksi.
Monessa heistä esiintyy
tuo pyrkimys epäilemättä ijän mu­kana
tulevana <jäi'kiintymi3enä.>
Nuoruuden innostuksessa tehty o-
^ hylkääminen alkaa
flcäänkuin kaduttaa. Mutta kun täy­dellinen
i>alaaminen ei ole / enää
;; m : joko tie-toisesti
tai tiedottomasti piiasta ko­iko
liikkeen kanssa jälleen sitä lä­hemmäksi,
saada edes osittaista suo­siota
sen taholta. Se taas ei ole
«nahdoUista, joa,'' tydväenliike pysyy
•\«iin hyökkäävänä kuin sen pitäisi
todella olla. Tällaisia pyrkimyksiä
omaavat tavallisesti myöskin ne, jot­ka
ovat ehtineet saavuttaa huomat­tavampia
porvarillisen hallituksen
virkapaikkoja. Jos he tunnustautu­vat
vallankumouksellisen työväen­liikkeen
kannattajiksi, niin on tuon
paikan ja sitä vastaavan yhteiskun­nallisen
aseman säilyttäminen ky-
,seeiialaista.Siitä huolimatta voiyat
j<>tkut heistä luulla ajavansa tuota
lievei^nyspolitiikkaa työväen oman
ed^n nimessä. Se, että Suomen sos.-
den).*puolue ottaa vastaan ilman eh­toja
vaikka kuinka sekapäisen ja
pikkuporvarillisilla aatteilla lastatun
herrasmiehen, mutta pitää anKaraa
kontrollia .niiden työläisten suhteen,
joiden arvellaan olevan liian kiuk­kuisia
porvarillista yhteiskuntaa koh­taan,
se on jo tietoista porvarien ko­simista.
, , ,
Kun porvarillisen koulun, porva­rillisen
kasvatuksen ja porvarillisen
tieteen opetukset sovitetaan sula­mattomina
työväenliikkeeseen, niin
tekee se mahdottomaksi sen todelli­sen
luonteen. Tätä sovitusta har­joittavat
muutkin kulti varsinaisista
porvaripiireistä tulleet Tarkoitam­me
noita väliluokista ja hyvinvoivis­ta
työläisperheistä kotoisin olevia
korkeammasta opetuksesta osalliseksi
tulleita. Kokemus on osoittanut,
etta he voivat olla kauempanakin so­sialismista,
kun porvarillisista pii­reistä
lähtöisin olevat aatteiden mie­het
Aatelismies af 'Ursinin sosia­lismi
esim. on haparoivimpanakin
esiintyessään ollut enemmän prole­tariaattia
ymmärtävää, kuin jarru-
• miehen pojan Tannerin sosialismi
on sitä ollut parhaimpina hetki-oään.
•;
; Läheltä köyhälistöä kotoisin; ole­via
keskikoulu- ja ylioppilassivistyk-sen
saaneita tulee tavallisesti työ-väeojäijestöjen
vaativimpiin tehtä­viin.
Onpa se monelle heistä rat­kaissut
työväenpuolueisiin liittymi­senkin,
tai tehnyt pysyväksi hetken
innostuksesta tapahtuneen yhtymi­sen.
OUen ilman porvarillista su­kuperää
j a iiman loistavia suosituk­sia,
tuntevat he sen epäedullisen
aseman, johon he joutuisivat porva-
»riUisista virkapaikoista ja niiden eri
j asteista kilpaillessaan. Tuollainen
paikka työväenliikkeessä tulee siis
I ikäänkuin pelastuksena. Ei niin,
;että tämä työväenliikkeeseen siirty-iminen
tapahtuisi tietoisesti virkapai-ikan
tähden. Epäilemättä on heillä
I ollut mielenkiintoa liikettä kohtaan
sitä ennen-kin, mutta sittenkin voi
; tuo seikka itsensä asianomaisen huo-imaamattakjn
ratkaista lopullisen as-i
keleen ottamisen ja hälventää vii-
I meiset epäilykset. Olisihan porva-
I rillisi.-:sa virkapaikoissa ainakin pak­oko
melkoisesti tinkiä aatteestansa,
i Vanginkin työväen taloudellisten y r i -
Itysten, osuustoimintaliikkeen y. m.
;3. voimistumisen ja laajentumisen
I tarjoamat verrattain hyvät mahdolli-j
suudet siinä ushteessa ovat saatta­neet
ottamaan tuon ratkaisevan as­keleen
pintapuolisemmaksi harkin­nan
perusteella, ilman täydellistä pe­säeroa
porvarillisen maailmankatso­muksen
ja .porvarillisten seurapiiri­en
kanssa. Tai ehkei se tapahdu
heilläkään sen pienemmällä käänty­myksellä
kuin välittömiin puolue-tehtäviinkään
joutuneilla.
Tuollaisessa, jokaiselle työläiselle­kin
välttämättömässä itsekasvatus-työssä
tulee puheenalaisella ryhmäl­lä
olemaan suurena vastuksena juuri
koulunkyntinsä aikana saamansa
porvarillinen kasvatus. Se on vah­vistanut
jo perinnäistietä omaksuttu­ja
porvarillisia käsityksiä. Tapah­tuuhan
koko porvarillinen koulukas­vatus
silmälläpitäen sopivien virka-miesaineksien
valmistamista. Jos ei
siis ole erityisesti varuillaan, voi
tuon koulun kasvatti työväenliik­keeseen
yhdyttyään ja sen palveluk­seen
ryhdyttyään tottua pitämään
tätäkin asemaansa vain virassa ja
myöhemmin pienessä vallassa' ole­misenakin.
, Hänelle riittää se, että
liike tarjoaa hänelle jatkuvasti nä­mä
kaksi mahdollisuutta. Silloin ei
tunne erityisempää tarvetta liikkeen
täistelukuntoisuuden kehittämiseen,
vieläpä tavallaan pelkää eitä. Se
olisi pyrittävä pitäniään kaukana
luokkataistelun korkeammasta aal­lokosta,
sillä se voi häiritä tuota v i ­rassa
olemista. Jos kapitalismi ajaa
liikkeen siihen, niin ei minulla ole
enää mitään velvollisuutta sitä koh­taan.
' •
Kun monarkistinen rovasti keksi
ehta jesuiittamaisen keinon päästä
puolueen pää-äänenkannattajan pals­toilla
tekemään agitatsionia uskon­non
hyväksi, niin painattaa lehti te­on
uskontopuhvin paraimmalle pai­kalle.
Se oli mennyt tuohon ansaan
tahtoessaan näyttää ; työllisille että
niinkin musta mies kehasee erästä
meikäläistä. Niin kiltisti me osaam-mfe
esiintyä. Joka tavallisella työ-läisjUrjellä
ajateltuna oli kuolleen
muiston häväisemistä. Kasvatuk­selliselta
kannalta on tämä sitäkin
vahingollisempaa, kun suurella osalla
maanviljelysseuduilta kotoisin ole­vassa
työväestössä on jo itsestään
paljon torpparilta j a herravallan al­la
olleelta talonpojalta perittyä her­rojen
suosion "kaipuuta, joka vain eh­käisee
luokkatietoisen itsenäisyyden
kehkeytymistä. Päinvastoin tulisi
nämäkin työläisryhmät opettaa kes­tämään
purevintakin porvarillista ar­vostelua
ja suorintakin epäsuosiota
ja rohkaista siitä huolimatta vaati­maan
oloihinsa korjauksia.
.Monet tuollaisen opin suositteli­joista
tuntevat itsekin, miten suu­reen
aatteelliseen ristiriitaan he ovat
sen kautta joutuneet todellisen so­sialismin
kanssa. Kun esim. pikkii-porvarillisuudesta
syytetty, kymmen­kunta
vuotta housujansa koulupen-kiUä
kuluttanut kuopiolaisen käsi­työläisen
poika huudattaa: «mihinkä
minä siitä pääsen, ktin se on minus­sa,
niin se on minussa, vaikka lulcisi
Marxia niin että menee puhkis»., niin
oh se juuri todistus tuollaisen sisäi­sen
ristiriidan tunnetuksi tulosta.
Tuollaisen tunnustuksen luulisi vain
edellyttävän, että sen tekijä myös
lopuisi uskottelemasta oppinsa ole­van
sosialismia ja oppia köyhälistön
voittoon vietävästä luokkataistelusta,
mutta sitä nuo herraf varovat teke­mästä.
SivTimennen sanoen on jossakin
määrässä iQokkatietoisellä itseoppi­neella
työläiselläkin eräissä tapaukr
sissa tällainen vaara menettää todel­linen
pohja porvarillisten oppien vai­kutuksesta.
Se riippuu melkein ko­konaan
siitä, missä mielessä tieto­jansa
laajentaa. Pitääkö siinä sil­mällä
oman ja luokkansa taisteluky-vyn
vahvistamista, vaiko persoonal­lista
tarvettatisa ja kunnianhimoan­sa.
Tuollainen väärästä päästä läh­tenyt
itseoppinutkaan ei huomaaxaan
ennenkuin hänen käsityksensä työ­väenliikkeen
sosialismista on jo saa­nut
kaikkea taistelua välttävän luon­teen.
Toverien huomautukset siitä
kuittaa hän olkapään kohottamisella
tai viittaamalla suurempiin tietoihin­sa,
luetellen ehkä joulcon vuosiluku­ja
ja filosofien nimiä sen todistami­seksi.
Hän voi ehkä oikein tosissaan
luulla, että tovereittensa suurempi
viha porvarillista yhteiskuntaa koh­taan
joutuu heidän tietämättömyy­destään;
jaksamatta käsittää, että
juuri hän itse on porvarillisten op-pien
ymppäyiseh kautta menettän>t| suuremman porvariUisen vaikutuksen
näkyvistään luokkansa todelHset e-; alaiseksi joutuminen itse tomuDnas-
^jyj isa ja päivänkysymysten kasjttelyssa,
fa tieteiden vharviomti on yhteistä v'^'^"^"'^**"^"'''^* , *
ja iie.eicea >«ar>i ^ j ^ neuvoi työväkeä etsimään menette­lytapaohjeita,
porvarillisista kirjas­toista,
niin olisi melkein voinut van­noa
artikkelin olevan juuri sosialis­tista
kirjallisuutta halveksivan au­todidaktin
kirjoittaman.
Nämä väärät opit eivät luonnolli­sesti
pääsisi pelkästään sivistysneis-tön
voimalla pe^ij-tymään työväen­liikkeeseen,
mutta ne vastaavat ta­vallisesti
jossakin määrässä myös ka-pitalistisesti
kehittymätömistä olois­ta
kotoisin olevien työläisten käsi­tyksiä.
Niiden avulla ne tavallaan
ajetaan puolueiden ohjelmiksi ja p i ­detään
myös myöhemmin voimassa,
vaikka teollisuustyöväestö jo pyrJci-sikin
niistä vapautumaan.
Kaikesta tästä huolimatta ei luok-katietoinen
työväenliike saa nylkeä
sivistyneitä ja puolisivistyneitä pal­kalla
olijoita. Päinvastoin tulee sen
tehostaa vaikutustaan näissäkin pii­reissä.
Sen on kyettävä kasvatta­maan
nämäkin ryhmät kapitalismin
säälimättömäksi vihollisiksi. Se tu­lee
sille onnistumaan silloin parem­min,
jos se ottaa huomioon tässä
esitetyt noissa ryhmissä esiintyvät
luokkataistelulle vieraat pyrkimyk­set
Mutta samalla on sen myös
opittava eroittamaan isosialidemo-kraattisten
herrojen tyrkyttämä por­varillinen
liirumlaarumi todellisesta
sosialismista. N. S.
kaikille tässä käsittelemillemme r>'h-mille.
Ei jakseta, eikä aina edes
yritetäkään sulattaa niitä materia­listisen
historiankäsityksen sulatus-uunissa.
Jos sosialistista kirjallisuut­takin
luetaan, niin pidetään se niin
pienen huomion ansainneena, ettei
katsota vaivaa syventyä sen oppei­hin.
Esim. Kautskyn paraimpina päi­vinään
kirjoittama ja pienuudestaan
huolimatta valaiseva luonnos siveys-opista
materialistisen historiankäsi-tyk.
ren valossa, tuntuu niin mitättö­mältä
jonkun porvarillisen monisata-sivui>-
en etiikan rinnalla. Tie val­taan
» on joutunut jo aikoja unoh­duksiin
Ryömän y.m. ja porvarien
suosion tavottelussa kirjoitettujen i l ­mianto
kirjaston rinnalla. Samoin
tuntuu Marxin «Pääoma» muka liian
raskaalta, vaikka samaan aikaan
kahlataan ylösalasin taloudellisen
elämän ilmiöitä selittäviä porvarilli­sia
teoksia, Noin ahmittuina ne
vain herättävät uudelleen eloon ja
vahvistavat jo häviämässä olleita
pikkuporvarillisia käsitteitä. Voipa
jotkut ruveta -haaveilemaan jonkun­laisesta
luokkataistelujen yläpuolel­la
olevasta filosofiasta tai uskonnos­ta,
joka voisi inuka kaikki sisältää
ja ymmärtää. Jotenkin tämän ta-paisesti
varottaa Marx «Lisäarvote­oriansa
» toisessa kirjassia. Tuosta
kaikesta täytyy olla seurauksena yhä
Mitä on
Erään laajemman artikkelisarjan-'syystä ei taloustiede käsittele jär-sa
johdannossa lausuu A. Karlik ta­loustieteestä
seuraavaa:
Taloustiede tutkii tuotannon ja
jaon lakeja järjestymättömässä yh­teiskunnassa.
Tuotantoa voidaan
tutkia useammasta erilaisesta näkö­kulmasta.
Taloustiede pyrkii saa­maan
selville millä tavalla inhimil­lisen
olemassaolon . välttämättömät
välineet voidaan tuottaa. Koneisto^
joka on hyvrin -• sovellutettu tuotan­toon,
lisää tuotettujen tavarain mää­rää
ja parantaa niiden ; laatua. Ih­misen
mieltä kiinnittävät aina uusi­en
työvälineiden (koneitten) keksin­nöt
Luonnonvoimien käyttäminen
polttoaineena, raudan muuttaminen
teräkseksi koneitten rakentamista
varten y.m. — kaikki nämä ovat
välttämättömiä elämänvälineitten
tuottamiselle. Tekniikan ratkai?ta-vana
on pulma millä tavalla suurin
määrä tavaroita voidaan tuottaa vä­himmällä
työvoiman kulutuksella.
Taloustiede ei ole teknillinen, vaan
yhteiskunnallinen tiede. Se ei tar­kasta
tuotantoa ja jakoa mekaani­sen
tekniikan näkökulmasta, mutta
tutkii niitä väestön yhteisiä suhtei­ta,'
mitkä tuotantoprosessi ori ai­heuttanut.
Olemassaolon taistelun­sa
ei ihminen törmää yhteen vain
luonnon kanssa, mutta myöskin toi­nen
toisensa kanssa. Tuotannon
mekaanisen tekniikan kehitysasteen
mukaisesti on eri aikoina ihmisten
välinen yhteentörmäys erilainen.
Mutta minään kehityksen aikana ei
ihminen ole ollut yhteiskunnan u l ­kopuolella.
. '
Tuotantotekniikka on kehittynyt
jatkuvasti ja sen seurauksena koko
inhimillinen yhteiskunta muuttui.
Yhteiskunta on kulkenut lukuisten
kehitysasteitten läpi; kuitenkin voi­daan
erottaa pääasiallisesti vain kak­si
peruskatuista inhimillistä yhteis-kuntaa,
järjestynyt ja järjestymä­tön
(tavarain vaihto-) yhteiskunta.
Tarkastakaamme näitten kahden eri­laisen
yhteiskunnan luonnetta.
Kommuuni, alkuperäinen perhe,
edustaa järjestettyä yhteiskuntaa.
Se on pieni ryhmä, käsittäen noin
20--30 henkeä, jotka ovat sidotut
toisiinsa sukulaisuussiteillä. Yhteis­voimilla
käyvät he ankaraa olemas­saolon
taistelua ja lajinsa lisäänty­misen
puolesta luonnonvoimia vas­taan.
Tänä aikana ei tekniikka ol­lut
kehittynyt lainkaan. Seipäät ja
kivet olivat ainoita aseita ja työvä-neitä.
Ei ollut olemassa mitään
ammatti- ja työolojen mukaista työn
jakoa. Jokainien teki joka lajia -.yö­tä;
ja jos joku ei voinut suorittaa
jotakin työtä yksin (kuten esimer­kiksi
jonkun. raskaan kuorman ku-lettamista),
tehtiin se yhteisvoimil-jestettyä
yhteiskuntaa.
Sen tutkimuksen kohteena on jär­jestymätön,
tavarainvaihto-yhteis-kunta.
Yhteiskunta, mikä perustuu
tavarainvaihtoon, sisältää monta yk­silöllistä
tuotantoyksikköä. Yksi
tuottaa leipää, toinen kenkiä, kol­mas
vaatteita j.n.e. Kaikki nämä
tuotantoyksiköt eivät tuota itselleen,
vaan markkinoita vartr». Koko yh­teiskunnan
tarpeet ovat kysymyk­sessä.
Jokainen näistä yksiköistä
ori itsenäinen ja on yhteydessä tois­ten
kanssa vain tavarainvaihdon
kautta. Kuinka sellainen yhteiskun­ta
voi säilyä? Kuinka on mahdol­listä
että sellainen yhteiskunta ei
tuhoudu? Voidaanhan kuvitella, et­tä
kaikki nämä yksilölliset tuotan-:
toyksilöt tuottaisivat henkeä, eikä
kukaan tuottaisi leipää. Me tiedäm-;
me sangen hyvin, että. nykypäivien
kapitalismi tuottaa vain markkinoita
varteri, eikä tämä yhteiskunta kui­tenkaan
tuhoudu. Tämä voidaan se­littää
niiden lakien avulla, jotka i h ­misten
tahdosta riippumatta regulee-raavat
ja hallitsevat tuotantoa ja
jakoa järjestymättömässä yhteis­kunnassa.
Näitten lakien tutkimi­nen
on .taloustieteen tehtävä.
(Kirj. Pekka Kemppi.)
Kuvauksia Suomen kantalaistodan
ajoilta.
(Jatkoa edell. n aroon.)
Eräänä päivänä tuli kasarmin por­tille
joukko sotamiehiä, haluten saa­jia
mukaansa muutamia vankeja.
Heillä oli jotain työtä suoritettava­na.
Vangit hyökkäsivät kilvan por­tille,
päästäkseen mukaan. Sotamie­het
eivät kuitenkaan ottaneet mu­tkaansa
kuin pienen joukon. Jouk­koon
pääsi Julius Kallio ja Antti
Kalke. Työpaikka oli kaupungin
reunassa. Kahden maavallin väliin
pii röykkööntynyt paksu läjä ihmis­ruumiita.
Vankien .tehtäväksi an­nettiin
kantaa ruumiit läheiseen lau-tavajaan.
«Minua puistattaa», sanoi Julius
Kallio Kalkkeelle, katsellessaan ruu-misläjää.
«Kylmät väreet risteilivät
pitkin selkärankaani ja silmissäni
hämärtää. Katso, Antti, nuo ovat
ihmisen ruumiita. Niitä on paljon
enemmän kuin mitä minä näin pat­tereilla;
niitä on varmasti enemmän
kuin mitä niitä on ollut Tampereel­la.
»
«Paljon on ruumiita», myönsi Ant-la.
Kommuunin myöhemmän kehi-^„ " ^ T ^ ^^^^^ • T^^^f*f ^
tyksen varrella muodostui työnjako omin silmm kumka
fyysillisteri voimien mukaan. Nai­set;
vanhat miehet ja lapset saivat
tehdä kevyempiä töitä kuin toiset
Tj'önjako, tuoteitten jako, heikom­pien
henkilöitten vapauttaminen ras­kaista
töistä, kaikki tämä järjestet­tiin
kommuunin jäsenten yhteisen
tahdon mukaisestL
Sellaisessa muinaisessa, kommuu­nissa
suunnattiin kaikki voimat ole­massaolon
välineitten luomiseen.
Kaikki ravintoaineet y.m., joita saa­tiin,
kulutti kommuuni välittömästi
itse. Ihmisten keskinäiset suhteet
olivat mitä yksinkertaisimmat ja hel­posti
käsitettävät Tuotanto oli jär­jestetty
kaikkien työläisten yhteisen
tahdon mukaisesti. Ei ollut olemas­sa
mitään erikoisia lakeja tuotannon
ja jaoii reguleeraamiseksi. Siitä
venäläisiä ajettiin karjalauman ta­voin
jonnekin, en silloin tietänyt
minne. Nyt ne ovat tässä. Viruvat
sikii) sokin toistensa päällä. Tuossa
retkottavat naiset ja lapset, nuoret
ja vanhat, kaikki vertavaluvina, koh-mettuneine
jäsenineen ja lasimaisine
silmineen, kaikki yhtenä suurena l i -
haläjänä. Ja vielä muutamia päiviä
sitten he olivat eläviä ihmisiä, aivan
kuin mekin. Söivät, joivat; nauroi-
•yat ja iloitsivat. Nyt ei heistä ole
jälellä muuta kuin maaksi nuuttu-va
tomu. Sehän on selvä.»
Anttiakin puistatti kun hän nosti
ohuesti puetun 'naisen ruumiin k i -
venkantopäareille. Hän koetti olla
katsomatta ruumiiseen, joka viru
siinä vieressä. Ruumiin kasvot näyt­tivät
miltei lapsen kasvoilta. Aino­astaan
tuskasta vääntynyt suu ru-menti
niitä. Auki aaemieen karke­an
paidan alta näkyi pieni risti. Jo­hon
oli kurattu Jesus ristinpuulla
ja hyytynyt veritahra.
Paarit putosivat Antin käsistä
maahan. Hänen polvensa notkahte­livat
j a hän tavoitteli kädellään, ot^
saansa. Häh tahtoi puhua jotain J u -
liukselle, mutta sanat kuolivat huu-liUe.
He kantoivat monta ruumista va­jaan
ennenkuin Antti sanoi:
«Sinä näyt, Julius, vähän araste­levan
tätä työtä. Sinusta ei koskaan
tule eläjää tässä maailmassa. Luu­letko
vielä ihmistä oikeudenmukai­seksi?
No, jos et nyt juuri sitä^te-kisi,
tekisit sen joskus vielä. Kat-soppas,
seisot tässä ruumisläjän vie­dessä,
todistaneekohan tuo läjä i h ­misen
jaloutta ja ylevyyttä? Tus-pinka
Vaan.»
. «Koskemattomien aarniometsien
petojen taistelu jatkuu porras por­taalta
aina ylimmälle portaalle saak­ka,
jolla valtikkaa pitää ihminen.
Ja hänellä on myöskin järkensä mu­kaiset
aseet käytettävissään taiste­lussa
toisiaan vastaan. Näetkö tuo­ta
eukkoa tuossa ja lasta hänen vie­rellään,
joka on ikään kuin aikeessa
ruveta imemään äitinsä jäykistynyt­tä
rintaa. Eikö heillä olisi ollut yh­tä
suuri oikeus elämään kuin noilla
vartijoilla tuolla? Olisipa kyllä pl-l^
t, myöntänet sen. Mutta heillä
ei ole ollut kylliksi voimaa ottaak­seen
oikeutensa ja elämänsä. Ja""
siksi on heidän heikompina täytynyt
alistua kulkemaan vallien väliin,
kuularuiskun eteen, joutuakseen vii­mein
vertavaluvina ruumiina kannet­taviksi
'vajaan. Voima on ainoa oi­keus
ja hyvyys nykyisen yhteiskun­tajärjestelmän
vallitessa.»
Ruumiiden kantamista kesti iltaan
saakka. Illalla olikin lautavaja tä­pösen
täynnä vertavaluvia ruuniiita.
Ne retkottivat sekaisin ja kauhistut­tavan
näköisinä. Muutamilla näkyi
käsivarressa punaisen ristin merkki.
Kasarmiin palatessaan poikkesivat
vangit linnassa siivoamassa erästä
varastohuonetta, jossa oli säilytetty
korppuja. Lattialle oli karissut kor­pun
muruja. Ne olivat monipäiväi-sen
jaloin tallaamisen j a syljeskele-misen
vuoksi muuttuneet mullan nä­köisiksi.
Se ei kuitenkaan haitan­nut.
Ne maistuivat, mainioilta.
Muutamien päivien kuluttua jou­tui
Antti Kalke eräiden toisten van­kien
kanssa matkalle eräälle taistelu­paikalle
korjaamaan punakaartin
sinne jättämiä pommeja ja tykkejä.
Taistelupaikalla oli palanut asema­rakennus
ja suuri joukko palaneita
rautatievaunuja oli föykköytynyt
kiskoille. Raumoihin oli hautaaritu-nut
suuri joukko tykin kuulia. 'Nii-;
tä penkoessaan löysivät vangit po­rosta'
suuria mähköleitä lehmän l i ­haa.
Se oli jo alkanut mädätä.
Pitkiä, mustapäisiä matoja kihisi' l i ­hassa
kuin muurahaisia. Niissä oli
vielä paljon syämätöntäkin lihaa.
Vangit' karistelivat madot pois l i -
.hasta - ja täyttivät sillä selkäreppun­sa.
Siitä keittivät he monena^ päi­vänä
rasvaista soppaa kasarmin p i ­halla.
Kasarmin pihalle muodostui vähi­tellen
markkinat. Kun vartijat sal­livat
vankien omaisten tuoda kasar­miin
vangeille paketteja, alkoi mo­nella
vangilla olla jotain vaihdetta­vaa,.
tai kaupattava. Markkinoiden
vraltij*oina keikkuivat kulkurit Heil­lä
oli aina joku pieni murene tupak­kaa,
tai ohrista keitettyä «kahvia.»
•Näillä vaihtoivat he vanhoilta maa­laisukoilta
leipää, tai jotain muuta
syötävää. Kulkurit puuhailivat ali­tuisesti
pihalla. Kun maalaisukko
toi kuormallisen kylpy vasto ja ja
kantoi niitä saunaan, hyökkäsivät he
kopeloimaan kännyjen pohjalla ole­via
pusseja. Sieltä "löytyi kauroja
ja suuria leipiä. Huomattuaan Lei­pänsä
kadonneeksi, murisi ukko hil­jaa
itsekseen ajaessaan portista ulos.
Kun pihalle tuotiin rasvatynnöri, si«
lakkapytty, tai kuiviaj kalliokala-kiriippuja,
hävisi niistä aina joku osa
vankien • kätköihin.
Mutta nälkä yhä vaan kiihtyi. Se
ei jättänyt ketään hetkeksikään rau­haan.
Se kaiveli jokaisen sisuksissa
kuin toukka ja pani levottomasti l i i ­kehtimään.
Toiset virittelivät anso­ja
kyyhkysille, toiset ryömivät pol­villaan
mullassa, etsien kauran jy­viä
hevosten jätteistä, toiset joivat
kuumaa vettä, jota Vilkku-kulkuri
lakkaamatta keitti. Toiset heittäy­tyivät
portin pieleen pitkäkseen
odottamaan lääkäriä, joka kuiten­kin
tuli vasta iltapäivällä. Toiset
katselivat värähtelevin huulin sota­miesten
ruispuuron syöntiä. , Vanhat
miehet loikoivat tallin seinustalla,
väännellen hiljaa itseään. He eivät
ajatelleet juuri mitään, heistä näyt­ti
kaikki harmaalta.
Vankien kädet ja kasvot olivat
usean viikon ajalla tulleet pölystä
harmaaksi. Nuorten miesten täyte­läiset
kasvot laihtniva"t vähitellen.
Nahka kiristyi tiukalle terävien lui­den
pääHe. Silmät painuivat syväl­le
pään sisään ja kiiluivat kuin saa­lista
vaanivan, tiikerin sihnät.
Monena viikkona ei vangeille j a ­ettu
muuta kuin pieni kupillinen
suolaisista silakoista keitettyä lien­tä,
johon oli hiukan pantu rasvaa
sekaan. Leipää ei ollut. Nälkä V&in
kiihtyi.
: ^ y « i
osutte t i i U i Wldte Ster Domiaion Lin/an p i U t i r ; ! ! v ^ ^ tt&
Wlute SUr Domimo» Unj . » tai U i ^ J ^ U ^ ^ ^ t i ^ t o ' ^ ' ^ ' * * ^
Tallaisea ptletia lähettää tiuLIl» oleva White St., i •°"***.
lai.e«o Mm.» li»j«. konttoriia. joka oSuSmpiS ^""^ «el-kataja..
Wlute Starillako» konttorina JoI^STÄo^Tuvi"'*^**
pnnyiMm joka maana EnropaMa. '^*'°>nu$tj| | ^
Tiydelli«a tietoja paä«yehdo«ta. p a M i . a,ioi.ia
H. G. THORLEY
42 King St. E .
Toronto, Ont.
tai kaikilta paikalli­silta
rautatie- ja lai-va-
agenteilta.
erikan iinj;
Suoranainen matkustajareitti Canadaan
Kristianiasta (Norjasta) Halifaxiin
(JOSTA EDELLEEN NEW YORKIIN)
Nopeilla, nykyaikaUilia höyrylaivoilla:
Stivangerfjord^Elo. 15, Syy.fc 19, Lokak. 18. Marrask. 21.
Bersensfjord Elok. 29, Syy.k. 26 Lokak. 29. Jouluk. 5.
Tuottakaa omaisenne Canadaan tai Yhdysvaltoihin NORJAN
LINJALLA, joka on tunnettu erinomaisista mukavuuksistaan h»
vasta hoidosta matkalla ja muuterikin tunnollisesta palveluk^ata
Piletinhinnat Suomesta Halifaxiin tai New Yorkiin: Cabin-luok
}^ „ }^ ^" ^^okU $109.50. Täältä Suomeen III
luokka $110.50. Myymme pilettejä kaikkialle Canadaan ja Yhdys-valtoihin,
perille astL '
Lähempiä tietoja jä pilettejä paikallis-asiamiehiltä tahi
NORWEGIAN AMERICA LINE.
22 Wlutehall St. Hobe & Co.
New York 319—2 Ave. 5o.
Minneapolis, Minn.
J. V. KANNASTO
Liberty BIdg.
' Sudbury, Ont
REIDAR GJÖLME CO
Seattle, Wa«h.
919—2 Ave.
109 No. Dearborn St
ChicaKo, UI.
ERICKJ, KORTE
Port Arthur,
Ontario.
PARHAAT PEHMEÄT JUOMAT SUDBURYSSA VALMISTAA
Suomalainen Virvoitusjuomaliike
"HpWDY" uusi juoma.
SAKLETTIA, KÄNTIÄ ja WESTON PISKETTIÄ aina varastona.
P. O. Box 1028 Sudbury, Ont. Phone 946
Antti Kalke joutui sairashuoneelle.
Lääkäri, pieni, vaaleaverinen vilkas­liikkeinen
mies koetti valtimoa ja
sanoi Antissa olevan kuumetta. Sai­raalaksi
muodostetun kasarmin pie­nessä
odotushuoneessa näki hän v i ­ruvan
useita miehiä lattialla surke­asti
valittaen. Hoittajattafet kulki­vat
ohi sanakaan vihkaamatta.
Antti joutui sairaalassa makaä-riiaan
suuren, lihaVan miehen rinnal­la.
Mies yski kauheasti Ja sylki ver­ta.
Lääkäri sanoi hänessä olevan
viimeisen asteen keuhkotaudin. Kun
härielle tuotiin puoli lautasellista
ruispuuroa' kerran päivässä syötä­väksi,
vaihtoi hän sen yhteen savuk­keeseen,
.y •
«Minä en syö enää koskaan muu­ta
kuin ruispuuroa», 'ajatteli Antti
syötsrään puuronsa, joita, annettiin
ainoastaan kerran päivässä. . «En
koskaan mitään muuta, en koskaan.
Kuinka minä en' ennen ole huoman­nut,
että ruispuuro on kaikkein
mäukkainta syötävää, mitä maailmas­sa
on saatavana.» "
Pihalla kävellessään tapasi hän
Johannes Karp]|>isen. Hänellä oli se­lässään
reppu ja siinä leipää; -Karp­pinen
kertoi olevansa leipurina ka­sarmilla
j a saavansa vähän kähveltää
leipää. Hän surkutteli Antin suurta
muuttumista. Mutta kun Antti p j y -
s l häneltä pientä palaa leipää, ky­syi
hän, että «onko sinulla rahaa,
tai mitä muuta tahansa, jolla saa
rahaa? Minä saan leivällä hyvän
hinnan. En voi antaa ilman, hyvä
ystävä. Säälin sinua, mutta en voi
antaa ilman.»
VI
•Eräänä iltana ilmotti vartijaj että
huömenaaihulla lähdetään toisilta
paikkaunnilta olevia vankeja siirtä­mään
pois täältä.
Seuraavana yönä eivät vangit nuk­kuneet
He tunsivat jälleen verensä
voimakkaasti virtaavan' suonissaan
ja heidän voimansa kasvoivt monin
kertaisiksiT"" Kaikki luulivat^ että
viimeinkin oli "aika tullut, jolloin hei­tä
ruvetaan laskemaan pois. Olihan
siitä jo kauad aikaa ollut puhetta.
Aamu tuntui dlevan kokonaisen vuo­den
t^ana. Jokainen odotti milloin
viereisen kirkon tornissa oleva kello
löisi seitsemän. Viimein tuli aamu.
Silloin asetettiin pois vietävät kaksi-miehiseen
riviin pihalle j a annettiiri
jokaiselle nyrkin, kokoinen pala l e i - tarjoili Ollin toimi
pää j a kokonainen silli käteen. Sitä •TTilTjiJ^''^
mukaa kuin^iniehet saivat annoksen- (Jatkoa vaie
sa, hävisi se heti suuhun. Vartija
huomautti tämän nähtyään, että el-kää
olko ahnaita, matka on pitkä.
Voi sattua, että sillin poskikin mais­tuisi
vehnäseltä. Huomautus kaikui,
tietenkin kuuroille korville.
.Vankirivi marssi läpi kaupungin
aseman takapihalle, jossa oli odotta­massa
kaksitoista umpinaista tavara­vaunua.
Vankeja oli noin kuusisa­taa.
Ennen junan lähtöä kulM nuo-ri
luutnantti jokaisen vaunun ohi ja
lukitsi ne. Lukittuaan jokaisen ovea
palasi hän takaisin ja nykäisi jokai­sen
vaunun lukkoa. iNe eivät kui­tenkaan
auenneet Sitten palaa
hän vaunuunsa ja alkoi pitää lystiä
toveriensa kanssa.
Päivä oli kuuma. Muutaman tun­nin
kuluttua sanoi Julius Kallio Ant­t
i Kalkeelle, että häntä janottaa, jo­hon
Antti vastasi samaUa tavafla.
Vaunussa oli tukahuttavan kuuma.
Pienistä ikkunoista ei. tullut kyllika
ilmaa viidenkymmenen miehen hen-gftettäväksi
ja kuumuuden haihdut- ,
tamiseksi. Vangit hikoilivat ja ahmi­vat.
Joku vanha mies valitti kielen­sä
kuivuvan kitalakeen. Suolainen
siUi poltti kurkussa kuin kuuma tuh­ka
ja uhkasi tuketa henkiton^en
pään. Kukaan ei puhunut niitaan.
Juna pysäht>i jollekin asemaBj
Kuului kovaäänistä puhetta, vang
pyysivät hartaasti
jen ovia. Vartijasotanuehe ynttiv.
kin niitä avata, '"'^«a silloin r^;^
luutnantti ja sotamiehille
«Te aiotte nähtäväin
tuolla sisällä
äänellä huusi:
tttaeenhhudtoaä v akta.i kkMi umutitaä ,ä nänutoä e.i k,_u,^i_^nnn»t .
Sotamiehet eivät enaa yn
avata vaunujen ona. Vuorov
kuluttua oltiin perillä.
VII
Oli kylmä ilta T - a a y ^ £
tivät harmat pilvet j
satoi vettä, ni^" pysyi
kirkastui taivas, mutta ^
kylmänä. . ;r-nre joa-
Rakennus, johon A " ^ ^ . ^ » o"
tui yöksi, oU he^°^;?;^YtSpain«
pehkuja ja lantaa. ^;"*^gin
hän usean ^7""^^^^" S^^nä tä-kanssa
pehkuihin ja 0ios
risten auringonnousuun s a _ ^ ^ .
mennessään anomasi hanu
mäen loikovan l--^:^)^'^^^.
koon käpristyneenä ja ^gja,
Antti tunsi O^m ioj^^^,
kun-hän kuvitteli 0^ 7 ^,